lauantai 22. joulukuuta 2018

Joulua ja budjettia


Mun joulukuun budjettikausi on loppunut. Säästöön sain noin 25% (+käteissäästö) ja loput meni kulutukseen. 

Isoimmat ylitykset oli sitten lopulta joululahjoissa ja hyväntekeväisyydessä. Ostin siis kolme joululahjaa mun kolmelle siskontytölle, nuorimmalle fyysisen lahjan ja kahdelle vanhemmalle lahjakortit. Olin budjetoinut 30 euroa per tyttö, mutta nuorimman tavaralahjan hankkiminen oli yllättävän vaikeaa (en ymmärrä miksei keskustan kaupoissa voi olla niitä leluja joita mainostetaan lehdissä ja joita lapset siis toivovat…) ja budjetti ylittyi tässä roimasti (koska piti ostaa se asia minkä satuin löytämään) niin laitoin sitten tasapuolisuuden nimissä enemmän euroja myös vanhempien tyttöjen lahjakortteihin. Hyväntekeväisyyden kanssa vähän innostuin – lahjoitin yhden Vennerin ruokakassi 60 euroa ja sitten Hopen joulupuukeräykseen ostin 30 euron arvoisen lahjakortin. Ravintolabudjetti taas jossain määrin ylittyi, mutta en nyt jaksa mennä siihen sen enempää.
 
Terveyskulut menivät myös yli johtuen siitä, että maksoinkin samassa köntässä loka-marras-joulukuun terapiat, mutta vuorostaan sitten tammikuun budjetissa näitä ei mene lainkaan (olin budjetoinut että joulukuun käynti olisi mennyt tammikuussa). Seuraava terapia-aika on vasta tammikuun palkan jälkeen, joten se menee helmikuun budjettiin. 

Suurin säästö tuli Berliinin reissuun varatuista rahoista. Itselläni meni reissulla tasan nolla euroa. Järjestin matkan vanhemmilleni ja enolleni ja oli jo sovittu, että he maksavat lentoni ja hotellini. Yllätyksenä tuli, että he maksoivat myös kaikki kuluni paikan päällä. Rahaa meni paikan päällä vain ruokaan, sisäänpääsyihin ja liikkumiseen. En ostanut mitään. Isäni osti minulle lahjaksi Ampelmann-heijastimen. Matkasta säästyneet rahat menivät kaikki asuntosäästötilille. 

Olen joulukuun budjettiin ja toteumaan tyytyväinen. Jotenkin minulle sopii paremmin tapa, että laitan kaikki kuukausibudjettiini enkä kikkaile sinking-funds-jutuilla. Tein niin, että jätin entiselle sinking-funds-tilille 1.000 euroa ja se olkoon sellainen ensimmäinen puskuri, jos tulee jotain isompia kuluja joita en peruspalkallani pysty kattamaan. Kaiken ylijäämän laitoin asuntosäästöön. Asuntosäästötilin kasvattamisen into on siis vain lisääntynyt tässä viime aikoina, joka johtuu täysin siitä, että olen ostanut asunnon. Kyse on kesällä valmistuvasta uudiskohteesta. Lainat plus muut on sovittu, mutta tässä on vielä puoli vuotta aikaa saada lisää säästöön, jotta minun ei tarvitsisi välttämättä nostaa ihan koko summaa lainaa, mitä on nyt sovittu. Kirjoittelen tästä enemmän myöhemmin, kun ennätän saada ajatuksiani paperille. 

Joulukuu on ollut aika kuluttava ja olenkin tehnyt jo uuden vuoden lupauksen, että ensi vuonna otan rauhallisemmin ja oikeasti pidän huolta jaksamisestani. Olen jo nyt pitänyt itselleni puhelin+some-lakkoa ja tällä on kyllä iso merkitys hyvinvointiin. Mieli ja kroppa ovat rauhallisempia, kun eivät altistu jatkuvalle informaatiotulvalle ja sinisen valon tuijotukselle. Joulu ei ole oikein mun juttu (lähinnä siksi koska en ole ikinä tehnyt omaa joulua vaan aina osallistunut vain muiden jouluihin) ja aiheuttaa jonkin verran ahdistusta. Haaveilen jo ensi joulusta, jonka olen päättänyt viettää kotona yksin! :D Nyt olen siis lapissa, joka on aivan ihanaa, mutta koen todella stressavaksi muiden ihmisten jouluhössötyksen. Olen hidas ihminen ja en jaksa oikein pysyä muiden vauhdissa ja koen huonoa omaa tuntoa siitä, etten jaksa touhuttaa ja puuhata kuten muut.  Yritän tässä löytää tapapainoa siinä, että otan huomioon myös muiden tarpeita ja osallistun yhteiseen tekemiseen (=hössötykseen;)), mutta että samalla saan myös rauhallisia hetkiä itselleni ja teen itselleni tärkeitä asioita omassa tahdissani (hiihtolenkkejä, saunaa, meditaatioa, lukemista ja yksinoloa). 

Hyvää joulua jokaiselle <3 Toivottavasti pystyt mahdollisimman hyvin viettämään sellaisen joulun kuin on sinulle juuri se oikea!

Tässä vielä budjetin lopputulema excelissä: 
 


sunnuntai 9. joulukuuta 2018

Ajatuksia vararahastostani

Siitä on nyt noin puoli vuotta, kun sain vararahastoni kasaan. Aloitin vararahaston keräämisen toukokuussa 2017 ja sain sen valmiiksi kesäkuussa 2018. Lähtötilanteessa minulla oli jo 4.000 euroa ja sain kasaan 13 kuukauden aikana 8.000 euroa. Eli yhteensä vararahastoni on siis 12.000 euroa. Tämä kattaa omien laskelmieni mukaan puolen vuoden elämisen ilman mitään tuloja eli olen laskenut 2.000 euroa per kuukausi. Aivan minimi elämiseeni nykyisillä kuluilla on 1.500 euroa, joka siis kattaa asumisen (1.060), syömisen (200), liikkumisen (110 - toki todennäköisesti oletus on, että jos joudun elämään säästöilläni niin en ole töissä, enkä siis täten tarvitse näin kallista bussilippua) ja perusvälttämättömyydet eli hygienian ja vaatehankintoja (100) . Lisäksi vielä vakuutukset vajaa 20 euroa kuussa. Mutta on melko epärealistista, että kukaan eläisi vain perusvälttämättömyyksillä (ellei ole vaihtoehtoja), joten olen laskenut menot 2.000 euron mukaan.

Vararahaston keräämisen aikaan  minun ei tarvinnut kertaakaan kajota vararahastoon vaan säästin aina erikseen asioihin, jos tarvitsin jotain isompaa (kuten minulla nyt oli tänä aikana - oviremontti, vuokravakuudet, pari muuttoa...). Nyt puoleen vuoteen minun ei myöskään ole tarvinnut kajota kertaakaan vararahastoon. Onneksi. Periaatteessa tavoite olisi, että minulla pysyisi tuo 12.000 euroa koskemattomana elämäni loppuun asti. Toki summa mahdollisesti muuttuu vuosien varrella, en tiedä mitkä ovat kuuden kuukauden kuluni 30 vuoden kuluttua... Ja ylipäätään mikä on rahanarvo silloin.

Yleinen mielipide tuntuu olevan, että on järjetöntä pitää noin isoa vararahastoa tavistilillä inflaation syötävänä. Ehkä se onkin sitä. Todennäköisesti häviän jonkin verran tässä vuosien varrella rahaa, koska pidän tuon summan tavistilillä. Minua tämä ei haittaa. Olen edelleen tyytyväinen ja rauhallinen päätökseeni kerätä iso vararahasto. Vararahastoni tuo minulle suuren mielenrauhan. Ja turvallisuuden tunteen. Uskon myös, että vararahastoni ansiosta suhtauden tämän hetkiseen kurssilaskuun ja sijoitusteni arvon laskuun melkoisen rauhallisesti. Toki tähän vaikuttaa myös se, että sijoitusteni arvo on suhteellisen pieni vielä tällä hetkellä. Mutta joka tapauksessa sijoitusstragenia "sijoittaa-vain-ylimääräiset-rahat" tuntuu olevan minulle sopiva. Rikastumaan tällä strategialla ei ehkä pääse, mutta elämään ainakin taloudellisesti turvattua elämää, joka tällä hetkellä riittää minulle.

Yksi asia mitä olen tässä pohtinut on se, kuinka helposti "unohdin" vararahastoni ja siellä olevat rahat. En sinänsä koe vararahaston rahoja "omikseni". Minulla on neljä tiliä - käyttötili, puskuritili, asuntosäästötili ja vararahastotili. Eli vararahaston rahat ovat omalla tilillään ja se on sellainen tili mihin en koske, eikä siellä ole mitään tapahtumia. Ei ole kertaankaan tullut mieleenikään "lainata itseltäni" tältä tililtä. Kävin tuossa jokunen aika sitten lainaneuvotteluja asunnonostoa varten ja ei käynyt mielessäkään lisätä omarahoitusosuuteen mitään vararahastostani. Vararahastollani saisin 12.000 euroa tulevaa lainaani pienemmäksi, mikä olisi kyllä tosi iso raha!

Mutta ei. Jostain syystä tämä ei ihan aidosti käynyt mielessänikään ja jännä kyllä yksikään pankki ei ehdottanut tätä (toki he halusivat että otan mahdollisimman paljon lainana, josta he tienaavat rahaa).

Mielessä on myös käynyt, että nyt kurssilaskujen aikaan, enkö voisi tehdä vähän isompaa osakeostosta vararahastollani. Näytän taas olevan tilanteessa, jossa sijoitukset ovat itselläni holdissa, koska päätin keskittyä käteisen keräämiseen asuntoa varten, joten käteistä esimerkiksi osakkeiden ostoon ei juuri nyt ole. Mutta ei. Tämäkään ei ole minulle vaihtoehto.

Olen muutamalle läheiselle kertonut tästä vararahastostani ja valitettavasti olen saanut muutaman kommentin, että no sähän voit tehdä sitä ja tätä, kun sulla on sitä rahaa. Mutta ei. En voi. Nämä kommentit tuntuu vähän pahalta ja tunnen tarvetta selitellä tätä asiaa. Mutta en minä osaa selittää sitä sen paremmin kuin olen jo selittänyt aiemmin ja jos toisilla on erilainen näkemys niin se on ihan ok. Ei minun tarvitse perustella sitä mitä teen omilla rahoillani. Jokaisella on oma näkemyksensä rahasta ja mihin sen haluaa käyttää, minä haluan pitää vararahastoni koskemattomana. 

Jotenkin koen vararahastoni varat ihan täydellisen erillisiksi omista rahoistani. Siksi en ota näitä huomioon missään sijoitus/varallisuuslaskelmissani. Dave Ramseyn mukaan vararahaston olemassaolo on hyvä unohtaa ja tuntuu, että taidan olla matkalla tähän unohdukseen.

lauantai 24. marraskuuta 2018

Säästin kotivakuutuksesta

En olisi uskonut kirjoittavani ylläolevaa otsikkoa. Vakuutukset ovat minulle tärkeitä. Olen aina pitänyt huolta, että mulla on kunnon vakuutukset ja ne ovat tarpeeksi kattavat.

Ainoa vakuutus, minkä olen skipannut, on henkivakuutus. Tähän syy on ollut ihan täysin järkiperäinen - koska mulla ei ole puolisoa eikä lapsia niin mun kuolemalla "ei ole mitään väliä". Huolehdin vain itsestäni tällä hetkellä eli jos minä kuolen niin ei ole enää ketään kenestä pitäisi huolehtia. Mahdollinen asuntolainani kuitataan asuntoni myynnillä ja loppu omaisuus jaetaan perillisteni kesken. That's it. Toivottavasti jossain vaiheessa tilanteeni muuttuu ja siinä tapauksessa mietin asian uudestaan.

Pari viikkoa sitten törmäsin todennäköisesti jossain blogissa vakuutusten omavastuuosuuden suuruuteen ja sen vaikutuksesta vakuutusmaksuun. Tajusin, että vararahastoni ansiosta omavastuuosuudella ei oikeastaan ole mitään väliä onko se 100 euroa vai 1000 euroa. Siksihän vararahaston vähän niinkuin keräsin... Selvitin vähän asiaa ja laitoin vakuutusyhtiööni viestiä, että paljonko vakuutusteni hinta muuttuisi, jos muuttaisin kotivakuutukseni omavastuun 150 eurosta 500 euroon. Vastaus oli, että 40 euroa. Vakuutusteni kokonaishinta muuttuisi 214 eurosta 174 euroon vuodessa. Tein muutoksen.

Vararahaston lisäksi toinen syy omavastuuosion nostoon on myös se, että asun vuokralla jolloin yhdenkään kodinkoneeni hajoaminen ei ole minun vastuullani. En omista myöskään pyykinpesukonetta vaan käytän taloyhtiön ilmaista pesulaa. Jos omalla toiminnallani tuhoan jotenkin asuntoani (esim minun syytäni oleva vesivahinko tuhoaa lattian) niin sillä maksanko omavastuuta 150 vai 500 euroa, ei ole mitään väliä. Puhelimeni omistaa työpaikkani ja jos se hajoaa, saan uuden. Televisioni on melkosta vanha, joten siitä en saisi mitään vaikka se hajoaisi. Myös ipadini on useamman vuoden vanha eli en siitäkään saisi mitään.

Pyöräni on kallis (maksoi noin 1000 euroa ostettaessa) ja on vasta joku 3-4 vuotta vanha, joten tästä mahdollisesti olisin saanut jotain 150 euro omavastuulla, jos pyöräni esim varastetaan. Nyt 500 euron omavastuulla en tule saamaan mitään. Mutta toisaalta pyöräni oli yksi naurettavin ostokseni ikinä. Pyöräilen tuskin ikinä. Tämä oli taas näitä mun juttuja, että "haluan ostaa kalliin". Typerää. Minulla on vielä myös vanha pyöräni, joka riittää ihan hyvin, jos tämä hieno pyöräni katoaa.

Yksi asia mikä aidosti vähän mietityttää on matkatavaravakuutus. Eli nyt kun omavastuuni on 500 euroa niin en saa mitään, jos matkalaukkuni häviää matkalla. Mutta toisaalta, minulla on se 12.000 euroa istumassa tyhjänpanttina tilillä. Että niin. Minulla on varaa ostaa mitä tahansa 500 euron arvosta uutta, jos on tarpeen. En tarvitse vakuutusta 500 euron arvoisen tavaran korvaamiseen. Joten päätin säästää 40 euroa vuodessa. Tulevaisuus näyttää, että kannattiko vai ei.




torstai 15. marraskuuta 2018

Joulukuun alustava budjettisuunnitelma (20.11. - 19.12.)

Olen tässä syksyn pyöritellyt budjettiani ja pohtinut, että miten sen jatkossa tekisin. Olen katsellut sanotaanko aikasta paljon Dave Ramseyn videoita koskien budjetointia. Olen myös katsellut DV-seuraajien budjettivlogeja ja miettinyt, että millainen budjetointitapa olisi hyvä minulle. Dave Ramsey suosittelee siis ns cero-based-budjettia "where you give every dollar a name". Itsehän en tällaista ole nyt viime aikoina tehnyt. Olen siis määritellyt tietyt summat mitkä menee johonkin, mutta sitten olen jättänyt itselleni rahaa ns extraan. Ja ne ovatkin sitten menneet vähän mihin sattuu. Tai sitten eivät ole menneet mihinkään (esimerkiksi tässä kuussa nostin osan ekstra-rahoista käteisenä ja ilmeisesti en ole käyttänyt näitä lainkaan, koska olen saanut hämmentävän paljon rahaa mun 52-säästöön ja vielä on muutama kymppi rahapussissa; toki nämä ovat myös ruokarahoja). Joka tapauksessa minulla ei juuri nyt ole hajuakaan, että paljonko käytän mihinkin.

Ja koska olen pedantti ja pikkutarkka ihminen niin tämä vähän häiritsee minua.. :D

Joten ajattelin nyt joulukuussa tehdä testibudjetin tarkemman tason budjetoinnista. Ajattelin myös tehdä viikkoittaiset seurannat. Tämä tarkoittaa sitä, että teen kuukausibudjetin lisäksi myös joka viikolle alustavat budjetit ottaen huomioon yksityiskohtaisemmin sillä viikolla eteentulevat menot. Koska tosiasiahan on, että jokainen viikko ja jokainen kuukausi ei ole samanlainen ja täten myöskään ei budjettikaan voi olla joka kuukausi ihan täysin samanlainen. Näin siis ainakin omalla kohdallani. Olen jo tehnyt alustavat viikkobudjettisuunnitelmat budjettivihkooni, katsotaan saanko aikaiseksi tehdä ne myös tänne blogiin.

Joka tapauksessa tein nyt jo alustavan budjettisuunnitelman (kuva alla) ja tarkoitus on sitten kuun lopussa tehdä koonti, että miten onnistuin. Sellainen muutos vielä tähän kuvioon, että budjetoin nyt kaikki kulut (myös siis joululahjat ja viikonloppureissun kulut) peruspalkasta. Minulla on vielä ns sinking-funds tilini, mutta en oikein tiedä miten toimia sen kanssa. Ei se ole oikein toiminut, että aina otan sieltä tarpeen mukaan ja sitten täydennän tarpeen mukaan. En oikein näe järkeä siinä, että otan sinking-fundista 300 euroa Berliinin reissua varten ja samalla laitan peruspalkasta sinne noin saman verran säästöön. Plus siirsin aika paljon sinking fundista asuntosäästötililleni ja siellä on nyt enää vain 1.000 euroa (alkuperäisenä suunnitelmanani oli pitää siellä jatkuvasti 2.000 - 3.000 euroa).

Olen nyt myös päättänyt priorioida asuntosäästöni. Muutin vähän sijoitussuunnitelmaa ja nyt minulla on useampi rahasto, joihin laitan rahaa ja osakkeita ostan mahdollisesti vain, jos oikeasti "jää ylimääräistä". Mutta tästä tarkemmin myöhemmin, suunnitelma ei ole ihan 100% selvä vielä, joten en ole valmis puhumaan (tai siis kirjoittamaan) siitä :)

keskiviikko 14. marraskuuta 2018

Lokakuun ostelut

Melkein jo unohtui lokakuun ostamiset, mutta ostin ihan lokakuun alussa neuleen ja topin. Sain neuleesta 40€ alennusta, kun olin saanut töistä kesälahjaksi lahjakortin s-ketjulle niin sain hyötykäyttää tätä. Muuten lokakuu meni ilman ostoksia.

Odotan jo hieman, että pääsen tekemään vuoden koontia, että mitä olen ostanut. Vaatteista tein jo syyskuulla laskelmaa ja silloin näytti, että noin 150€ mulla on mennyt vaatteisiin per kuukausi. Aika paljonhan tuo on, mutta en oikein näe, että saisin tätä alemmaksi. Jostain syystä en näytä löytävän ns edullisia vaatteita. Olen koko syksyn etsinyt uutta neuletakkia, joka ei sisältäisi akryylia eikä mielellään mitään poly-alkuista juttua ja joka maksaisi alle 100€. Vaikuttaa olevan mission impossible, mutta jatketaan etsintää..

lauantai 10. marraskuuta 2018

Sanoin EI

Minulle ein sanominen on ollut aina erittäin vaikeaa. Olen tietoisesti opetellut ein sanomista jo vuosia, mutta edelleen valitettavan usein päädyn istumaan terapeuttiani vastapäätä ja vaikeroimaan, että taas sanoin "kyllä" asiaan mistä en oikein ollut varma, että halusinko itse asiaa vai en. Olen hyvä aina keksimään syitä sieltä ja tuolta, miksen voinut sanoa ei. Tässä on aika monta vuotta opeteltu myös sitä, että vastuu ein sanomiseen on yksin vain minulla. Kukaan ei voi sanoa ei minun puolestani. Se on minun tehtävä.

Haastavaksi tilanteen tekee myös se, että innostun helposti eri asioista. Olen aina ensimmäisenä puhumassa, että joo olisi kiva mennä sinne kylpylään ja sinne viikonloppumatkalle, se keikka olisi kiva ja joo järkätään vain pikkujoulut. En oikein osaa pysähtyä sillä innostuksen hetkellä ajattelemaan asiaa loppuun asti, että onko idea oikeasti toteuttamiskelpoinen - eli onko minulla aikaa, rahaa, lomaa, energiaa. Usein huomaan, että innostushuumassa olen jo sanonut kyllä. Hetken päästä kaduttaa, mutta luvattu mikä luvattu. Usein huomaan olevani tilanteessa, että olen sopinut meneväni sinne tänne ja tuonne ja sitten kaiken päälle tulee muutama pakollinen esim työjuttu niin soppa on valmis. Näin on vähän käynyt taas tänä syksynä ja tämä on myös vaikuttanut kirjotusintooni. En vain yksinkertaisesti jaksa ajatella, kun kiire on joka paikkaan.

Olen siis myös suht herkkä kiireelle, olen enemmän introvertti kuin ekstrovertti ja vaadin aika paljon palautumisaikaa sosiaalisista tilanteista. Viime lauantaina soitin siskolleni ja kun olimme jutelleet noin viisi minuuttia niin huomasin, etten saanut enää sanoja suustani. En yksinkertaisesti jaksanut enää puhua! Onneksi siskoni on samanlainen ja hän ymmärsi kun sanoin, etten jaksa nyt puhua enempää ja lopetimme puhelun. Nyt viimeisen viikon tilanne on ollut taas parempi ja olen saanut tarpeeksi palautumisaikaa. Toissa viikolla muunmuassa vetäisin yhdet 14 tunnin yöunet, kun olin vain niin puhki. Tulin töistä kotiin viideltä, menin "päikkäreille", joilta heräsin puolenyön aikaan laittamaan valot pois ja herätyskellon päälle ja nukuin aamuseiskaan. Tällöinkin herätyskelloni herätti minut, joten mahdollisesti olisin nukkunut pidempään.

Joka tapauksess asiaan siis. Yksi kollegani Suomesta siirtyi meidän Hollannin toimistolla ja toisen kollegani kanssa olemme vähän puhelleet mennä käymään hänen luokseen viikonlopuksi. Viime lauantai-iltana tämä toinen kollegani laittoi viestiä, että on nyt varannut lennot ja että lähdenkö mukaan. Innostuin ihan valtavasti! Pitkä viikonloppu Amsterdamissa keväällä, eikös olisikin siistiä. Innoissani jo hain lennot ja hinta olisi ollut vain vajaat 150€! Innoissani jo hain Finnairin korttini ja pankkikorttini, että varaan lennot. Että mikäs tässä, reissu on vasta viiden kuukauden päästä ja nyt maksan vain lennot 150€! Ei paha! Viestittelin samalla molempien kollegoideni kanssa, että on ok kaikille, että myös minä olen tulen silloin. Kello oli jotain kymmenen illalla ja olin oikeasti tosi innoissani asiasta. Onneksi joku pieni ääni sanoi päässäni, että josko nyt kuitenkin nukut yön yli... Ja lopulta kirjoitin kollegoilleni, että mietin tätä nyt vielä yön yli. Että innostus tulla on kova, mutta haluan kuitenkin miettiä asiaa hetken. Kun menin nukkumaan niin olin 100%:n varma että lähden.

No. Heräsin seuraavana aamuna. Into oli jo laantunut ja realiteetit alkoivat hiipiä mieleen. Minulla on vain viikko lomaa ensi talveksi/kevääksi (jäljellä). Tämä viikonloppureissu veisi kaksi päivää tästä viikosta ja tarkoitus on kuitenkin viettää viikko lapissa mökillä (nyt kun vielä voin, vanhempani ovat alkaneet suunnitella mökistä luopumista). Vaikka lennot ovat vain 150€ ja majoitus "ilmainen" niin neljä päivää kaupunkilomalla tulee viemään useita satasia. En halua lähteä enää reissuun fiiliksellä, että paikan päällä pitää pihistellä (voi kuinka paljon tällaisia reissuja on tullut tehtyä). Viikko tämän viikonloppureissun jälkeen on yksi iso työkokous ulkomailla, jota olen mukana järjestämässä. Kokemuksesta tiedän, että tällaisten työmatkojen edeltävä viikko on töissä yhtä stressiä ja tarvitsen lepoa sekä ennen ja jälkeen (eli tyhjää kalenterissani). Ja kun majoitus on "sohvalla" niin viikonloppu ei tule olemaan lainkaan rentouttava, et voi nukkua tarpeeksi ja palautuminen töistä on käytännössä nolla. Ja minulla on vielä tuoreessa muistissa reilun vuoden takaiset kevät ja kesä, kun olin etukäteen sopinut jo varmaan viisi tällaista kaupunkiviikonloppumatkaa, jotka sitoivat käteni siksi kevääksi ja kesäksi ihan täysin. Yksikään näistä reissuista ei tuottanut iloa vaan pelkkää ahdistusta siitä, ettei rahani riitä tällaiseen. Tämä sattui juuri samaan saumaan kuin heräsin taloudellisesti eli ahdistus oli moninkertainen, kun oikeasti ymmärsin, ettei mulla ole varaa tällaiseen. Mutta reissut oli jo sovittu ja varattu niin ei auttanut muuta kuin vaan kaivaa rahat jostain...

Joten sanoin ei. Onneksi eini otettiin hyvin vastaan, enkä suuremmin joutunut perustelemaan asiaa. Olen tosi tyytyväinen, että tajusin ottaa aikalisän päätöksen tekoon. Olen tosi tyytyväinen, että uskalsin sanoa ei (tämä jännitti tosi paljon). Olen tosi tyytyväinen, että onnistuin ilmeisesti sanomaan jämäkästi ja reilusti ei, koska toiset osapuolet ottivat sen tosi hyvin eikä päätöstä kyseenalaistettu (tai esim maaniteltu lähtemään). Olen tosi tyytyväinen, että ensi kevääni on kaikista suunnitelmista vapaa ja minulla on vapaus tehdä tai olla tekemättä mitä vain! Ja ennen kaikkea en ole sitonut 500 euroa asiaan mistä en ole varma, että onko se sellainen mitä oikeasti haluan.

perjantai 9. marraskuuta 2018

Mistä yksinasuva säästää

Tai ennemminkin mistä minä säästän. Puolitoista vuotta sitten, kun tosissani aloitin talousremonttini, niin etsin netistä säästövinkkejä, että mistä sitä ihminen voi säästää. Tässä syksyllä olen taas innostunut etsimään sivustoja, joissa listataan säästökohteita. Mietin ja suunnittelen parhaillaan uudenlaista budjetointitapaa ja samalla innostuin miettimään olisiko jotain uutta mistä voisin säästää. Empä ole itselleni uusia säästökohteita löytänyt niin ajattelin listata sitten ne asiat joista minä säästän. Ehkä joku löytää tänne ja nämä vinkit mahdollisesti auttavat häntä :)

Asun siis yksin, eikö talouteeni kuulu edes lemmikkejä. Rahankäyttö ja säästömahdollisuudet ovat mielestäni vahvasti sidoksissa elämäntilanteeseen. Ja jokaisessa elämäntilanteessa on omat haasteensa. Näin äkkiseltään sanottuna voittajaksi tässä yhteyskunnassa nousee lapsettomat ja eläimettömät pariskunnat, mutta toki asia ei ole näin mustavalkoinen. Yksinasuvan haasteet on, että kaikki maksetaan yhdestä palkasta, yksinasuva maksaa kaikesta aina kalleimman mukaan ja mitään tukia on turha odotella. Jopa pankissa yksin lainaa hakeva saa korkeimmat marginaalit, koska yhden ihmisen talous on niin riskinen. Jos minulle jotain tapahtuu niin siinä menee minun talouteni tulot kerralla. Mutta elämä on ja kaikessa on hyvät ja huonot puolensa. Yksinasujan plussa taas on, että yksin minulla on valta (ja vastuu) päättää kaikista talouteeni liittyvistä asioista. Ei ole riskiä, että tulisin joku päivä kotiin ja olohuoneeseen olisi ilmestynyt uusi televisio :D

No mutta sitten itse asiaan eli mistä minä säästän?

1) juurikin siitä televisiosta ja muista elektroniikkalaitteista. Minulla on 7 vuotta sitten ostettu parin sadan arvoinen telkkari, 6 vuotta sitten ostettu ipad ja 10 vuotta sitten lahjaksi saatu radio (joka ei enää toimi ilman johtoa seinässä). Ja nämä ovat todellakin talouteni ainoat elektroniikkalaitteet. En omista tietokonetta, kauittimia, dvd-laitetta tms. Ja jos tv:ni joskus hajoaa niin tulen miettimään pitkään ostanko mitään tilalle. Uudesta ipadista haaveilen ja sellaisen todennäköisesti ostankin itselleni joululahjaksi. (Toki minulla on myös puhelin, mutta se on työpaikkani. En tiedä millaisen puhelimen ostaisin, jos joutuisin sen itse ostamaan.)
2) Herkuista - en enää nykyisin hirveästi herkuttele, ostan jonkun jäätelöpaketin noin kerran kuussa ja  karkkipussin ehkä kaksi kertaa kuussa. Muita herkkuja ei taloudessani ole.
3) Alkoholi - tähän olen viime aikoina alkanut kiinnittää huomiota. Olen sellainen viinihaukka ja ennen usein ostin viinipullon viikonlopuksi. Nyt en enää niinkään, alkoholin hinta on taas kallistunut ja mitä vähemmän alkoholia juon, sitä vähemmän minun itseasiassa enää tekee sitä mieli.
4) Autosta. Myin autoni reilut kaksi vuotta sitten. Mieletön rahansäästö ja säästää myös minulla stressiä. Harva yksinasuva oikeasti tarvitsee autoa.
5) Netflix, spotify, Bookbeat, netti yms yms. Minulla ei ole mitään kuukausitilauksia, ei itseasiassa edes nettiä (tai siis netti kait kuuluu vuokraan, mutta en sitä jaksa/osaa asentaa...)
6) Lehtitilaukset. En ole koskaan ollut minkään lehden vakkaritilaaja, paljon kyllä määräaikaisia. Tein päätöksen olla tilaamatta enää koskaan yhtään lehteä jo vuosia sitten. Ostan irtinumeron, jos haluan. Käytännössä ostan jonkun lehden ehkä joka toinen vuosi.
7) Lotto, veikkaus, arvat. Hyvin harvoin käytän rahaa uhkapeleihin. Olen lotonnut ehkä kolme kertaa elämässäni. Kesällä käytin 30 euroa jalkapalloveikkaukseen ja hävisin kaiken :D Hyvä muistutus, että tapa on vain pelkkää rahantuhlausta.
8) Muovikassit. Pidän mukanani aina kestokassia. En muista koska viimeksi olisin ostanut muovikassin. Olen myös taitava kantamaa käsissäni ja käsilaukussani ruokaostoksia, jos jostain syystä kestokassini olisi jäänyt kotiin.
9) Matkustaminen. Olen radikaalisti vähentänyt matkustamista menneistä vuosista, jolloin ulkomaanmatkoja oli useamman kerran vuodessa. Tähän vaikuttaa myös se, että en yksinkertaisesti jaksa matkustaa. Paras ja rentouttavin loma on kotona vietetty.
10) Ruokahävikki. Teen itse ruokaa kotona ja pidän huolta, että syön tekemäni ruoan. Ostan kotiin melko minimaalisen määrän ruokaa. En kerää kaappeihin "pahanpäivänvaraa".
11) Olen eronnut kirkosta. Harkitsen myös eroa liitosta - harkitsen liittyväni halvempaan (ei tulojen mukaan laskuttavaan) liittoon tai ihan vain kassaan.
12) Tavaran hankkimisesta. Hankin suhteellisen vähän mitään tavaraa. Tämä säästää myös asunnon koossa, en tarvitse tilaa tavaroilleni. Asun pienessä asunnossa ja yksikään kaappini ei ole täynnä.
13) Kampaajakäynneistä. Minulla on oma väri hiuksissa ja malli on sellainen, että sitä ei tarvitse kovin montaa kertaa vuodessa leikata. Minulla ei myöskään ole mitään tekoripsiä, kynsiä tms. Tällaiseen ei mene rahaa. (Kosmetologilla kyllä käyn, ihonhoidossa ja sokeroinnissa)
14) Työpaikkalounaista. Tai siis yritän säästää - tavoite on viedä eväät töihin 2-3 kertaa viikossa. Tällä hetkellä onnistun viemään eväät noin 1-2 kertaa viikossa, joten tässä on vielä vähän parannettavaa.

Haluaisin myös kirjoittaa, että säästän myös ravintolasyömisistä, kahviloista tms. Mutta tämä ei ole totta. Käytän liikaa rahaa edelleen ulkonasyömiseen tms. Katsotaan miten asia etenee... Tiedän myös, että en siis säästä kaikesta mistä voisin. En esimerkiksi säästä asumisessa, ennemminkin olen tuhlailija jos asumiskustannuksiani katsotaan. Tämä on tietoinen valinta ja asia ei ihan heti tule muuttumaan ellei talouteni romahda ihan täydellisesti ja minun on pakko miettiä asumiskuvio uudestaan.

Tässä näitä ainakin tällä erää! Mistä sinä säästät? Olisiko lisävinkkejä minulle? :)

lauantai 3. marraskuuta 2018

Palkasta

Olin tällä viikolla liittoni järjestämässä koulutuksessa aiheesta "Miten neuvottelen palkkani".

Koulutus oli ihan mielenkiintoinen, mutta en ole ihan varma vielä mitä hyötyä siitä oli :D Periaatteessa mitään mullistavia neuvoja sieltä ei tullut. Ja loppukaneetti oli se meidän kaikkien tuntema: varmin tapa saada (tuntuva) palkankorotus on vaihtaa työpaikkaa. Niinpä.

Yksi koulutuksen mielenkiintoisimmista aspekteista oli se, että kouluttaja kertoi paljon palkasta työnantajan näkökulmasta. Oma kokemukseni kun on vain ja ainoastaan työntekijän näkökulmasta. En muista ihan kaikkea mitä koulutuksessa tuli esiin, koska koulutusmateriaali luvattiin laittaa sähköisesti kaikille osallistujille, mutta ei ole vielä näkynyt. Joka tapauksessa palkat ovat aika monessa paikassa sidottu palkkaluokkiin ja erilaisiin järjestelmiin ja hyvin harvoin suoralla esimiehellä on minkäänlaista valtaa päättää itse palkasta ja sen korotuksesta. Toki suoralla esimiehellä on merkittävä rooli tässä, koska hän tekee asiasta esityksen ja ajaa asiaa eteenpäin. Suurin osa osallistujista tuntui olevan töissä kunnalla, valtiolla tai järjestössä, jossa palkankorotusten saaminen vaikuttaisi olevan aika paljon haasteellisempaa kuin yksityisellä. Oma kokemukseni omaata työpaikastani on, että palkankorotuksia on tullut suhteellisen "helposti" - sekä pyytämällä että pyytämättä. Tähän olen tyytyväinen, mutta se mihin en ole tyytyväinen on palkankorotuksen suuruus. Kouluttaja sanoi, että palkankorotuksen suuruus olisi hyvä olla siinä 5-10%. Huhhuh. Ei ole noin isoja palkankorotuksia näkynyt :D Suurin kertakorotus, jonka olen saanut, on ollut 200 euroa, joka menee juuri tuohon 5% pirtaan, mutta useimmiten ne ovat olleet siinä 40-100 euron välissä. Mutta joka tapauksessa tärkeintä minulle on, että jotain edes tulee.

Kouluttaja nosti myös sen asian esiin, että todennäköisesti lähiesimiehesi oma palkka on vain noin 20% omaa palkkaasi isompi, joten myöskään siksi todella suuret palkankorotukset eivät ole mahdollisia. Olisihan se vähän nurinkurista, jos alainen tienaisi enemmän kuin esimies... Omalla kohdallani pystyn tarkistamaan esimieheni palkan kerran vuodessa iltalehdestä, joten voin kyllä huoletta pyytää aika isoakin korotusta ilman pelkoa siitä, että pyyntöni ylittäisi esimieheni palkan :D

Olen ollut nykyisessä työpaikassani 11 vuotta. Lähtöpalkkani oli siinä 2.100€ ja nyt palkkani on vähän alle 3.900€. Olen vaihtanut organisaatiota kahdesti ja toimenkuvaa neljästi. Isoin palkankorotus tuli ensimmäisen organisaatiomuutoksen yhteydessä ja toiseksi isoin korotus nykyisessä organisaatiossani toimenkuvamuutoksen yhteydessä. En osaa sanoa onko palkkakehitykseni ollut hyvä, huono vai normaali. Olen edelleen ensimmäisessä oikeassa työpaikassani, aiemmat työpaikkani ovat olleet määräaikaisia, osa-aikaisia, kausityöpaikkoja, joissa palkka on tullut annettuna. Toki palkka tulee aina annettuna, mutta aiemmin en ole edes ns vaatinut mitään tiettyä palkkaa, ottanut vain vastaan tyytyväisenä sen mikä on annettu. Tämän hetkiseen palkkaan olen ihan kohtuu tyytyväinen. Mielestäni se on hieman alhainen ottaen huomioon toimenkuvani ja sen että työpaikkani on pääkaupunkiseudulla. Jos saisin nykyistä palkkaa ja asuisin edelleen Tampereella niin en edes haaveilisi palkankorotuksesta. Nyt siitä "haaveilen" ja odotan oikeaa tilaisuutta aloittaa palkkaneuvottelut, mutta vielä ei ole sen aika. En tarvitse lisää palkkaa, mutta haluan kyllä lisää palkkaa. Joten kerään tietoa ja valmistaudun pikkuhiljaa seuraavaan palkkaneuvotteluun :)

Koska tosiaan yksi kouluttajan pointti oli, että suomalaiset ovat liian arkoja ja haluttomia pyytämään lisää palkkaa. Palkasta pitäisi aktiivisesti keskustella ja vaikkei palkankorotusta olisi tiedossa niin siitä huolimatta noin kerta vuoteen palkasta ja sen tasosta olisi hyvä keskustella. Mielestäni tämä oli hyvä idea ja sanoinkin jo esimiehelleni tästä, että haluaisin pitää hänen kanssaan palkkakeskustelun. Tavoitteeni ei ole pyytää lisää palkkaa vaan esitellä miksi olen tyytyväinen palkkaani ja miksi en. Olen myös viime vuosina alkanut avoimemmin puhumaan palkasta kollegoideni kanssa. Uskoisin, että tämä on hyväksi keskustelun molemmille osapuolille. Esimerkiksi yhdellä kollegallani oli huomattavasti pienempi palkka kuin minulla vaika hänen tittelinsä oli parempi. Tämä toi hänelle potkua palkkaneuvotteluun ja itselläni se nosti tyytyväisyyttä omaan palkkaan. Toki minulla on yös kollegoita, joilla on isompi palkka kuin minulla, joka taas puolestaan antaa minule neuvotteluvaltin. Yksi mielenkiintoinen pointti omalla kohdalla oli myös alkuvuoden yleiskorotukset: omalla työpaikallani yleiskorotusprosentti "jaettiin" ylemmille toimihenkilöille pienempänä prosenttina ja loppuosa jaettiin tasasummana 40 vähiten tienaavalle ylemmälle toimihenkilölle. Itse sain tämän lisäkorotuksen, joka siis tarkoittaa, että olen ylempien toimihenkilöiden vähiten tienaavimpien joukossa. Ja todellakin aion ottaa myös tämän esiin seuraavassa palkkaneuvottelussa!

Yksi asia, jonka kouluttaja otti esiin ja josta en ole ihan varma kuinka siihen suhtautua, oli euromääräisen kuukausipalkan päälle tulevat muut edut. Näitä hän mainitsi bonukset, lomarahat, päivärahat, etäpäivät, joustavan työajan, puhelinedun, työterveyden, matkakorvaukset ja mitä näitä nyt oli vielä muita. Osan näistä allekirjoitan, mutta mielestäni esimerkiksi etäpäivät eivät ole palkkaan verrattava etu. Kouluttaja antoi tällaisen esimerkin, että jos et vaikka saanut euromääräistä palkankorotusta niin vastavuoroisesti voisit neuvotella kaksi etäpäivää kuukaudessa. Mielestäni tämä oli vähän outoa, ihan kuin etäpäivä olisi joku palkinto. Työpäivä se on siinä kuin toimistollakin tehtävä työpäivä samoine tehtävineen ja työaikoineen. Samoin päivärahoja palkkaanverrattavana etuna vähän kyseenalaistan, koska useimmiten tämä rahaa menee työmatkalla pakollisiin ulkonasyömisiin. Kuluihin joita kotona ollessa minulla ei ole. Vaikea nähdä päivärahoja lisäpalkkana.

Joka tapauksessa tämä sain itseni listaamaan omat palkan päälle tulevat edut, joita siis on: puhelinetu, bonukset, ajoittaiset päivärahat, (rajattomat) etäpäivät, joustava työaika ja työterveys. Henkilökohtaisesti näistä hyödyllisimmät ja tärkeimmät edut itselleni on puhelinetu (ei huolta puhelinlaskusta, itse laitteesta ja kaupan päälle vielä ilmainen netti kotiin), työterveys ja bonukset.

Olen tyytyväinen, että koulutukseen osallistuin, tulihan tässä vaikka mitä uutta ajateltavaa. Ja toivottavasti saisin sen palkkakeskustelun esimieheni kanssa aikaiseksi - kirjoittelen siitä sitten jossain vaiheessa, jos se toteutuu!



maanantai 22. lokakuuta 2018

Lokakuun tulot ja menot

Lokakuussa (tai siis syyskuun 20.) tuli tuloja ja meni menoja. Alkukuusta pidin tarkkaa kirjaa, mutta sitten se vähän jäi. Jossain vaiheessa siirsin käyttörahasäästöstä rahaa normitilille vaatteidenostoa varten - kaikkia tarvitsemiani vaatteita en löytänyt, mutta annoin rahojen jäädä tilille ja käyttelin vähän huolettomammin sitten kaikkeen muuhun :D Mutta sijoituksiin meni se 15% ja käyttösäästötilillä on reilut kaksi tonnia edelleen rahaa, joten ei tässä nyt mitenkään suuresti äidytty tuhlaamaan. Vaatteita ostin 170 eurolla, mutta muuten aika perusmenoja. Pari budjetoitua juttua jäi hankkimatta, joten osassa jopa säästin. 52-viikkohaasteeseen sain 71 euroa käteisrahoista.

Tein ihan normisti budjetin nyt marraskuulle 20.10. - 19.11. Piti tosiaan yrittää vaihtaa budjetointikuukausi kalenterikuukaudeksi, mutta en vain nyt jaksa pihistellä reilua viikkoa tässä. Katsotaan sitten keväämmällä. Haaveena olisi kyllä, että olisin kuukauden edellä palkassani eli käyttäisin tämän kuun menoihin viime kuun tuloja. Innokkeeni tähän olen saanut vlogista Pennies into Pearls. Katsotaan katsotaan milloin tämä onnistuisi. Muutenkin yritän jotenkin muokata budjetointitapaani, en vain oikein tiedä vielä, että miten. En oikein ole tyytyväinen nykymalliin. Pohditaan, pohditaan tätäkin :)

Kirjoitusinto on ollut vähän heikossa, en oikein keksi mitään järkevää kirjoitettavaa. Töissä ollut todella kiire ja olen tehnyt pitkiä päiviä, mutta hyvällä fiiliksellä. Budjettikausi tähän on syynä, niin se loppuu aina viimeistään siinä vaiheessa, kun deadline on ohi. Eli turhaa siitä sen enempää stressata. Pimeys alkaa taas vallata tämän maan ja se tuntuu raskaalta. Lunta odotellessa ja marraskuun lopun pitkää viikonloppua Berliinissä. Minulle tuli 10 vuotta täyteen nykyisessä työpaikassani ja saan siitä hyvästä kaksi viikkoa ylimääräistä vapaata. Kerrankin tarpeeksi vapaapäiviä olla pois töistä joulun ja loppiaisen välisen ajan! Niin siistiä. Aion viettää reilun viikon lapissa tällöin, enemmän kuin siistiä.

torstai 11. lokakuuta 2018

Syyskuun ostelut

Syyskuussa (ja myös lokakuussa mutta siitä myöhemmin) nyt vihdoin ostin vaatteita. Ei ollut helppoa. Kävin useamman kerran kaupassa sovittamassa ja sovittamassa ja lähdin tyhjin käsin kotiin. Olen tullut liian epävarmaksi ja pelkään todella paljon, että teen väärän valinnan. Lopulta sain ostettua alusvaatteita ja kahdet farkut, kun pyysin myyjiltä apua :D Olen ollut kyllä tyytyväinen - vihdoin olen voinut mennä töihin ehjässä farkuissa, on muuten ihan eri fiilis! Molemmat haaroista jo pahasti revenneet farkut laitoin roskiin.

Eli ostin siis lopulta kolme settiä alusvaatteita ja kahdet farkut. Nyt lokakuun puolella ostin yhden neuleen ja topin. Tarkoitus olisi vielä ostaa neuletakki ja muutama t-paita sekä talvikengät (sitten kun se talvi tulee siis). Jos löydän kivan mekon töihin niin sellaisen ostan, mutta tämä ei ole must-have listalla. Olisin kyllä iloinen palvelusta, jossa aina joka syksy ja kevät joku tyyppi tulisi vaatepinon kanssa kotiini ja niistä valitsisin kaiken mitä tarvitsen. Kaupoissa kiertely ei niin ole mun juttu. Toivottavasti joskus löydän tällaisen palvelun. Koska nyt kun sai edes muutaman uuden ja siistin vaatekappaleen ostettua niin paljon parempi fiilis on itselläkin.

Muuten arki rullaa tässä ihan jees. Pimeys väsyttää ja sitä vastaan yritän taistella lähinnä liikkumalla ja nukkumalla riittävästi. Syyskuussa pidin tipattomankin ihan vain kokeillakseni miten alkoholittomuus vaikuttaa nukkumiseen. Nyt yritän keskittyä älylaitteiden tuijottamisen vähentämiseen - jotenkin nolottaa myöntää, että todella paljon itse pystyy vaikuttamaan omaan hyvinvointiin, mutta jotenkin se on niin vaikeaa... Facen selailu on niin koukuttavaa ja viini maistuu niin hyvälle.. :P

lauantai 29. syyskuuta 2018

Syyskuun sijoituskatselmus

Julkaisin syyskuun lopun sijoituskatselmuksen!

Löytyy täältä: https://glendoraraha.blogspot.com/p/sijoitukset.html (eli blogini sijoitukset-välilehdeltä).

Tarkoitus on kolmen kuukauden välein tarkastella, miten sijoitukseni voivat vai voivatko mitenkään. Sain juuri kirjastosta vihdoin ja viimein Seppo Saarion Miten sijoitan pörssiosakkeisiin -kirjan. Mielenkiinnolla odotan, että mitä apua kirjasta on, koska juuri nyt tuntuu, että olen ihan tumpelo näissä osakeostoissa. Minulla on jonkinlainen lista, että mitä osakkeita haluan ostaa ja tavoite olisi ostaa vakavaraisia osinkoja maksavia yrityksiä plus mahdollisesti muutama yllätys/riski-yritys siihen joukkoon mukaan. Mutta siihen osaamiseni loppuu. En osaa laskea yritysten P/E-lukuja enkä mitään  muutakaan. Tuntuu, että juuri nyt ostan vähän liian randomisti näitä yrityksiä. Ostohinnankin asettaminen on hieman haasteellista ja aina välillä törttöilen senkin kanssa. En ole enää edes kovin varma, onko Nordean piensijoittajille suunattu 1% ostohinta (vai mikä tämä termi nyt olikaan...) mitenkään erityisen edullinen. Ehkä olisi kuitenkin järkevämpää ostaa minimissään vaikka 1000 eurolla jotain osaketta. Mutta opetellaan, opetellaan. Toivottavasti tässä on edes jotain järkeä tässä mun touhussa. Kunhan vain pidän kiinni siitä, että vain ns ylimääräiset rahat menevät osakkeisiin eli normiarkeni ei tule kärsimään mitenkään siitä, että ostanko oikeita vai vääriä osakkeita.

Jatkoa seuraa joka tapauksessa!

torstai 20. syyskuuta 2018

Syyskuun tulot ja menot

Minun syyskuuni on nyt taputeltu rahallisesti, syyskuu alkoi 20.8. ja loppui keskiviikkona 19.9. Toistaiseksi menen vielä palkkakauteni kuukaudella, mutta marraskuun alusta yritän siirtyä täyteen kuukauteen. Ihan tarkkaa suunnitelmaa minulla ei vielä ole, että kuinka tämän hoidan, mutta siitä sitten myöhemmin enemmän.

Syyskuun kulutus oli ihan perustasoa. Perusmenot ja pysyin suht hyvin budjetissa. Suunnitellusti harrastusmaksuja meni maksuun, ja nyt on syksyn kaikki harrastusmaksut hoidettu. Kaikki kurssit ovat myös alkaneet ja tykkään kovasti kaikista ryhmistä. Toki alkuun on aina vähän sellaista jännää uusissa tanssiryhmissä, kun suomalaiset eivät ole niitä avoimimpia ja myös tanssi on lajina vähän sellainen jännä niin ihmiset käyttäytyvät tunneilla vähän jännästi (myös minä). Yhteensä syksyn urheiluun meni 425 euroa, joka on kyllä aikamoinen summa... Kallein näistä oli street-tanssitunnit 260 euroa syyskausi. Onneksi löysin todella edullisen balettikurssin (syksyn hinta vain 65 euroa) ja ei-niin pahanhintaisen jooga-paikan (10-kortti 90euroa). Jooga nyt kestää vain reilun pari kuukautta, mutta väliinjääneitä street-tanssitunteja voi korvata muilla tunneilla ja siellä näyttäisi olevan sunnuntaisin syvävenyttelyä (sunnuntai-illan jooga on ihan parasta), joten sitten kun joogakorttini loppuu niin hyödynnän varmaankin näitä.

Olin myös päättänyt ostaa vaatteita nyt syyskuussa ja sitä varten sijoitin rahaa myös pukeutumis-värianalyysi-vartaloanalyysi-palveluun. Sattumalta bongasin facesta yrittäjän, joka oli kohtuuhintainen. Yksi sunnuntai-aamu hän tuli kotiini, kävimme läpi värini, vartalomallini, tämänhetkisen vaatekaappini (mitä hyvää ja ”huonoa” siellä on) ja suunnitelman, että minkälaisia vaatteita ostaa tulevaisuudessa. Olen varovaisesti tyytyväinen palveluun. Hinta oli siis 180euroa ja hän tosiaan tuli kotiini sunnuntaina ja oli jonkun kolmisen tuntia. Kirjoitin varovaisesti tyytyväinen, koska nythän se on minun omalla vastuullani sitten juosta kaupoissa ja ostaa oikeanlaisia vaatteita. Olen jo kaksi kertaa käynyt vaatekaupassa, mutta nyt on ehkä vielä vaikeampaa löytää mitään.. Sinänsä helpotti kyllä, että nyt tietää vähän mitä etsiä esimerkiksi vaatteiden leikkauksen ja pituuden tms suhteen. Ja toki niiden värien. Ehkä tässä alussa nimenomaan pitääkin uhrata aikaa sille ihan vain vaatteiden kokeilulle, koska kyllä sen oikeastaan näkee, että hän oli aivan oikeassa vaatteen leikkausten kanssa – että mikä sopii hyvin ja mikä sitten sopii huonosti. Olen kyllä jo löytänyt muutaman malliltaan tosi kivannäköisen vaatteen, mutta se väri sitten on ollut ihan väärä.. Alusvaatteita sain sentään ostettua! Eli en nyt saanut varsinaisia vaatteita syyskuussa ostettua ja tuhlasin rahaa siis vain nyt palveluun, mutta uskon ja toivon että pitkällä aikavälillä rahat tulevat takaisin.

Mutta tässä ne menot! Syötin tällä kertaa luvut exceliin.



Puolet lomarahoista maksettiin nyt elokuussa ja sitten ihan normipalkka. Lisätuloja sain yhteensä noin 230 euroa (provikkaa kun taas myin yhden vanhempieni vanhan pöydän – heillä on paljon vanhoja käyttämättömiä billnäsin huonekaluja, niistä on sovittu että pikkuhiljaa myyn niitä torissa niin saavat varastorakennustaan tyhjennettyä – ja sitten vakuutusrahoja palautui vuokrakämppäni vakuutuksista), mutta nämä meni suoraan asuntosäästötilille, joten en niitä erikseen tässä erittele.

Kuten yllä kirjoittelin niin syyskuun kulutus oli aika perustasoa. Ainoa mistä edelleen olen hieman ärsyyntynyt on tuo määrä rahaa mikä minulla menee ravintoloihin, take-away-ruokaan ja alkoholiin. Nyt jatkossa päätin erotella ekstra-kategoriasta nämä kulut ihan täysin erilleen. Koska muuten tuo ekstra-kategorian kulutus on ihan maltillista, siellä en näe mitään ylimääräistä tai turhaa. Haasteena on tuo ulkonasyömisistä-juomisista-kahvittelusta koostuvat kulut. Aion nyt keskittyä siihen, että saan ne kulut kuriin. Toki summa ei mielestäni ole nyt mitenkään täysin järjetön, mutta tosiasia alkaa olla, että syön niin paljon ulkona, ettei se oikein tuota enää mitään iloa. Lähinnä vain ärsyttää laittaa rahaa ravintolaruokaan. Syön kuitenkin jonkin verran myös töideni vuoksi ulkona, joten saan kyllä ilmaistakin ravintolaruokaa ihan riittämiin ilman että vielä omia rahoja tarvitsee siihen hussuttaa. Toki joskus se on pakollista (esim reissussa ja jossain sosiaalisissa tilanteissa), mutta oikeasti haluan kyllä olla hieman tarkempi tämän kanssa.
Mutta en halua tässä laittaa itselleni mitään suuria ukaaseja ja stressinaiheita, aion tässä nyt vain seurailla tilannetta. Otan päämääräksi, että ulkonasyöminen tms olisi taas nautittavaa ja sellainen pieni ekstra elämään; ei vain välttämätön paha johon aina ajautuu syystä x ja y. Opettelen nauttimaan taas ulkonasyömisestä (eli harvennan näitä kertoja), enkä ajattele sitä vain sen kannalta, että pitää säästää rahaa. Toinen missä voisi säästää on lounasruokailut, mutta siinä yritän pysyä tuossa 50 euroa budjetissa. Työpaikallani lounas maksaa reilut 4 euroa ja ruoka on pääsääntöisesti hyvää ja vaihtelevaa, joten mielestäni tämä ei ole huono juttu. Tavoitteena on viedä eväät muutaman kerran viikossa niin silloin pysyisin ihan hyvin tuossa 50 euron budjetissa. Nyt menneenä kuuna tuli melkein joka päivä syötyä ulkona, joten siksi kulut vähän pomppasivat. Tämän kanssa yritän petrata, mutta yritän nyt olla ottamatta siitäkään stressiä. Katsotaan miten hommat menevät. Hyvää syksynalkua kaikille, tästä se talvi taas lähtee :)

keskiviikko 19. syyskuuta 2018

Pieni peruutusliike ja tasapainon hakua

Olen tässä yrittänyt miettiä edestakaisin, että mitä nyt olisi järkevää tehdä. Päätin olla tekemättä mitään päätöstä asunnon oston suhteen tässä lähikuukausina. Mutta huomaan kyllä katselevani sopivia asuntoja jatkuvasti… Ongelma on vain myös siinä, että koska pääkaupunkiseutu on edelleen minulle melko tuntematonta aluetta, minulla ei ole oikein käsitystä siitä, että missä haluaisin asua. Vaikka minulla olisi rajaton budjetti (mitä minulla ei todellakaan ole) niin en silti osaisi sanoa, että missä haluaisin asua täällä. Se vaihtelee päivittäin. En vain tunne kaupunkia tarpeeksi hyvin, eikä minulla ole vielä mihinkään paikkoihin täällä minkäänlaista tunnesidettä. Aina välillä yritän miettiä jälleenmyynnin kannalta, mutta törmään siinäkin seinään: oikeastiko haluan seuraavat kaksi vuotta asua vain siksi paikassa X, että saan asunnon kaupaksi helposti. Kuitenkin olen ihmisinä sellainen, että etsin itselleni kotia – en vain paikkaa mihin parkkeerata huonekaluni ja missä nukkua yöni.

Toisaalta olen myös jokseenkin epävarma, että haluanko pysyä pääkaupunkiseudulla kuinka pitkään vielä. Tunnen olevani jonkinlaisessa välitilassa tällä hetkellä. Soudan ja huopaan päivittäin, että missä haluan olla ja mitä haluan tehdä.

Joten nyt ei todellakaan ole oikea hetki tehdä niin isoja ratkaisuja kuten asunnon ostaminen. Nyt on aika pysähtyä ja odottaa. Mutta samalla takaraivossani supattaa ajatus, että kuinka paljon heitän hukkaan rahaa vuokraamalla… Tampereen asunnon myynti viimeistään avasi silmäni sille kuinka kannattavaa omistusasuminen Suomessa on. Sillä vain, että maksoin asumiskulujani 10 vuotta tienasin aika paljon rahaa. Samaa rahaa en olisi tienannut, jos olisi asunut vastaavan ajan vuokralla. Samalla takaraivossani myös supattaa ajatus, että olisi järkevää säästää lisää asuntosäästötililleni. Haluaisin ottaa mahdollisimman vähän lainaa seuraavaa asuntoa varten (mutta jos päädyn ostamaan täältä pääkaupunkiseudulta niin en tiedä kuinka mahdollista se on..) ja haluaisin säästää mahdollisimman paljon lisää rahaa tässä koko ajan, jotta tämä olisi mahdollista.

Mutta valitettavasti tuloni ovat liian pienet ja vuokrani liian iso, jotta pystyisin sijoittamisen ja kaiken muun elämisen sivussa säästää vielä asuntoa varten satoja euroja kuussa. En tiedä haluanko loputtomiin kuitenkaan pihistellä. Yksi kohde minulla on mistä pystyn säästämään ja käyn sitä tarkemmin läpi nyt syyskuun budjettikatsauksessa läpi, mutta ei sekään tuo säästöä ”kuin” 100-200 euroa kuussa. Kaiken ylimääräisen rahan olen jo tässä kuussa laittanut asuntosäästötilille (vakuutuspalautuksia, pöydän myyntihinnan, päivärahat), mutta haluan laittaa enemmän! Periaatteessa voisin peruuttaa täysin askeleelle 3B (eli säästä asunnon käsiraha), mutta toisaalta en nyt haluaisi ihan kokonaan sijoittamista lopettaa, koska lykkäsin jo reilulla vuodella sijoittamisen aloittamista, kun keräsin kokoon vararahastoa.

Tällä hetkellä olen päättänyt edetä seuraavasti: jaan 15% säästön (askeleen 4) nyt kahteen. Jatkan laittamista rahastoihin 80 euroa kuussa + 200 euroa osakesijoituksiin. Loput 300 euroa laitan asuntosäästötilille + kaikki ylimääräiset tulot mitkä saan kerättyä kasaan kuun aikana. Eli näin voin olla varma, että saan ainakin sen 300 euroa kuussa asuntosäästötilille. Minulle ei siis tuota hankaluuksia laittaa tuota 15% bruttotuloista (eli 580 euroa) sijoituksiin/säästöön, mutta ylimääräinen säästäminen vielä tämän päälle tuottaa vähän päänvaivaa. Koska tarvitsen kuitenkin perus-käyttörahasäästöjä tulevaisuuden menoihin, kuten matkoihin, vaatteisiin, hankintoihin (esim tulen tarvitsemaan uuden ipadin piakkoin, vanha vetelee todella viimeisiään, oma pesukone olisi aika kiva, koska taloyhtiön pesulassa pestään eläintalouksien vaatteita ja allergian vuoksi tämä aiheuttaa minulla jonkin verran ongelmia) yms.

Toisaalta etsin myös vähän tasapainoa tähän talousajatteluun: minua ei kyllästytä budjetointi ja sijoittaminen, mutta se kyllästyttää, että olen jokaisen hankinnasta vähän varpaillani ja koen syyllisyyttä. Haluaisin löytää rennon otteen kuluttamiseen. En mielestäni kuitenkaam nyt niin älyttömästi kuluta ja hussuta rahojani, mutta palkkani on joka tapauksessa rajallinen. Minua myös kyllästyttää jatkuva rahojen laskeminen ja palkkapäivän odottaminen. Haluaisin joskus yllättyä, että hei tänäänkö se palkkapäivä olikin jo! Enkä aina jo kahta viikkoa aiemmin alkaisi laskea, että kuinka monta päivää tässä nyt vielä onkaan jäljellä.
Eli syksyn ohjelmassa on nyt osittainen peruuttaminen (askeleelta 4 askeleelle 3B 50%:sti) ja keskittyminen talousasioista muuhun elämään. Tämä ei tarkoita, ettenkö jatka kulutukseni seuraamista, budjetointia ja blogin kirjoitusta, mutta siis jonkinlainen tasapaino on löydettävä. En vain olen ihan varma vielä, että kuinka sen löydän ja mitä se käytännössä tarkoittaa. But it is all about the journey, not the destination!

maanantai 3. syyskuuta 2018

Mitä tavaroita ostin elokuussa

Vihdoin ja viimein toinen kuukausi tänä vuonna, kun en ostanut yhtään tavaraa! Ensimmäinen oli helmikuussa ja toista on saanut odotella, mutta onnistuin siinä.

Tarvii kyllä myöntää, että vähän naurettavaksihan tämä on mennyt - ruokapöydän päällä olevan valaisimen lamppu hajosi elokuun alussa, mutta koska olin päättänyt, että elokuussa todellakin yritän olla ostamatta mitään niin lamppu on sitten saanut olla pimeänä tässä kuukauden. Että vähän hulluahan tämä on.. :D Mutta joo, nyt meen ostaan sen lampun.

Toinen vähän hullu juttu kävi työmatkalla viime viikolla. Kuulun myynti&markkinointi-organisaatioon ja kaikenlainen krääsä kuuluu tähän touhuun. Meinasin saada halvauksen, kun meillä oli kilpailu ja kilpailun päätteeksi jaettiin palkinnot. Joukkueeni tuli ykköseksi ja siinä kauhulla seurasin muiden joukkueiden palkintojen jakoa ja mietin että mitä meille tulee.. No saimme palkinnoksi paikallista likööriä. Olin helpottunut, koska juoma ei ole tavaraa. Oikeasti huomaan aina välillä pelkääväni tilanteita, joissa on riskinä saada jotain materiaa. Ei tämäkään ole oikein - moni miettii ja näkee vaivaa miten ilahduttaa muita ja tällaisesta huomaavaisuudesta pitäisi jotenkin osata myös nauttia. Vai pitäisikö? Joillekin tuottaa iloa antaa lahjoja ja jotkut saavat mielellään lahjoja. Onko se myös hyväksyttävää olla tuntematta iloa lahjansaamisesta tai vielä ehkä radikaalimpana onko hyväksyttävää olla tuntematta iloa lahjanantamisesta. Itse pääasiassa annan lahjaksi aikaani (esim teatterin, ravintolan tms muodossa), tavaralahjoja annan aniharvoin. On myös monia tilanteita jolloin en anna mitään. Onko se epäkohteliasta? Esimerkiksi en antanut äidilleni äitienpäivänä mitään, vietin päivän hänen kanssaan grillaten, saunoen ja hengaten. On ollut myös äitienpäiviä, että olemme olleet eri maissa niin silloin olen vain soittanut. Toki aina joskus ostan jotain, jos löydän jotain kivaa ja järkevää. En myöskään osta joka joulu joululahjoja, toki en odota itsekään saavani mitään. Tämä blogiteksti ei ollut nyt lainkaan suunniteltu, joten teksti on vähän tajunnanvirtaa, mutta aihe on kyllä kiinnostava. Katsotaan jos onnistun palaamaan aiheeseen joskus vähän enemmän suunnitellulla kirjoituksella.

perjantai 31. elokuuta 2018

Asunto myyty

Myin tänään elämäni ensimmäisen kerran asunnon. Kauppakirja allekirjoitettiin tänään ja rahat ovat nyt tililläni. Välittäjän palkkion ja lainan maksun jälkeen tililleni jäi todella paljon rahaa. En oikein halua paljastaa varsinaista summaa, mutta kyse on kuusinumeroisesta summasta. Olen ollut koko päivän erittäin hämmentynyt.

Asunto oli myynnissä kolme ja puoli viikkoa. Sain kaksi huonoa tarjousta (sijoittajilta, jotka vetosivat vuokratuottoprosenttiin, että mikseivät aio maksaa enempää – ihan ymmärrettävää heidän kannaltaan, mutta en oikein ymmärrä logiikkaa, että miksi heidän vuokratuottonsa vaikuttaisi mitenkään siihen millä hinnalla asuntoni myisin eli miksi he vaivautuvat kyseisen kommentin tekemään), yhden ihan ok melkein-tarjouksen (ostaja veti tarjouksensa pois viime hetkellä) ja sitten tämän neljännen hyvän tarjouksen, jonka hyväksyin oikeastaan aikalailla heti. Sain sen mitä halusinkin.

Kun 10 vuotta sitten ostin asunnon, en oikeastaan ajatellut mitään. Ostin asunnon pääasiassa isäni painostuksesta. Itseäni ei niin kovasti kiinnostanut – tai siis en silloin oikein ymmärtänyt asiaa. Nyt 10 vuotta myöhemmin ymmärrän kyllä isäni fiksuuden enemmän kuin hyvin ja olen hänelle kovin kiitollinen. 10 vuotta sitten asuntomarkkinatilanne oli myös hyvin erilainen – lainan saantiin riitti vanhempieni takaus; omaa rahaa minulla ei ollut niinsanotusti penniäkään. Tänä päivänä en olisi tuollaisella taktiikalla onnistunut asuntoa ostamaan.

Itse ostotilanne oli enemmän kuin mielenkiintoinen ja mieltäni kutkuttaisi kovastikin kirjoittaa siitä tänne tarkemmin, mutta en jostain syystä oikein uskalla lähinnä tunnistettavuussyistä. Sen verran paljastan, että ostaja osti asunnon käteisellä ja mielenkiinnolla seurasin, kun ostaja laittoi osakekirjan muiden papereiden joukkoon omaan mappiinsa. Itsehän alkuperäisen osakekirjan olen näiden 10 vuoden aikana nähnyt tasan kaksi kertaa – 10 vuotta sitten ensimmäisen kerran ja heti tänään toisen kerran. Kopio minulla toki oli. Nyt kopio annettiin pankille ja välittäjälle, ostaja otti alkuperäisen.

Olen tosiaan melko hämmentynyt. Olen myös melko väsynyt, mennyt viikko on ollut enemmän kuin liikaa. Ei riittänyt, että tein elämäni isoimman kaupan ja yritin pysyä kärryillä, että miten homma menee, niin lisäksi olin neljä päivää kokouksessa Tanskassa, jossa olin oikeastaan töissä 24h. Nukuin muutaman tunnin yössä sen mitä stressiltäni pystyin, mutta koska olin kokouksen järjestäjä niin vapaa-aika neljän päivän aikana oli minimaalista. Siinä ohessa tosiaan hoidin kauppakirjan oikoluvun ym kirjeenvaihtoa myyntiin liittyen. Nämä nyt sinällään eivät ole vaikeita asioita, mutta koska tosiaan tämä oli itselleni ensimmäinen asunnonmyynti niin ei ollut ihan stressitöntä lukea sopimusta läpi ja yrittää ymmärtää, että siinä on kaikki tarvittava. Onneksi minulla oli erittäin hyvä välittäjä. Mietin pienen hetken reilu kuukausi sitten, että paljonko säästäisin myymällä asunnon itse, mutta nyt kun homma on hoidettu niin en mieti tätä enää hetkeäkään. Välittäjäni teki todella ison työn ja ansaitsi joka ikisen sentin.

Mitä nyt sitten? Juuri nyt ei yhtään mitään. Päätin rauhoittaa tilanteen ja en nyt loppuvuonna aio tehdä minkäänlaisia ratkaisuja. Koko vuosi on ollut yhtä asuntoa tähän asti – ensin vanhan asuntoni vuokrausta ja uuden asunnon vuokrausta itselleni Helsingistä, sitten taas uuden asunnon etsimistä ja vuokrausta Helsingistä, jonka jälkeen vanhan asuntoni vuokralaiset jo lähtivätkin ja alkoi vanhan asunnon myynti. Tiedostan kyllä, että vuokraus ei ole kannattavaa, mutta uskon vakaasti, että kohdallani lyhyen aikaa vuokralla asuminen kannattaa pidemmällä tähtäimellä. Koska juuri nyt en oikein tiedä, että mitä haluan ja mistä haluan vai haluanko ollenkaan.

Asunnostani saamani rahat ovat nyt omalla asuntosäästötililllään ja aion itseasiassa säästää sinne vielä ylimääräistä niin paljon kuin vain onnistun saamaan kokoon sijoitusten ja muun elämän ohella. Sanotaanko, että olen nyt sitten kuitenkin askeleella 3B (säästä asunnon käsiraha), mutta jatkan toki samaan aikaan askelta neljä eli laitan sijoituksiin 15% bruttotuloista. En siis keskity pelkästään käsirahan säästämiseen, koska minulla on jo enemmän kuin 15% säästettynä. Mutta minua kovasti alkoi houkuttelemaan, että saisin maksettua vähintään 50% uudesta asunnosta käteisellä. Kun tänään vanhan asuntoni ostaja läväytti kauppatilanteessa rahat pöytään käteisellä (kuvaannollisesti - hänellä oli kyllä oikeasti shekki) ja pisti osakekirjan omaan taskuunsa niin alitajunnassani heräsi pieni herkkä toive, että ”ehkä minäkin joku päivä voin tehdä noin”.

Työmatkalla

Vaikka elämässä on parhaillaan sellaista hyvää kiirettä, niin vähän harmittaa, että se vie aikaa tältä blogilta nyt, kun mulla pitkästä aika...