Noin 90% tavaroista hävitin ns ekologisesti (en tiedä kyllä onko oikeasti ekologista tapaa hävittää tavaraa). Tunnustan heittäneeni jonkin verran ihan vain perusroskikseen kahdesta syystä: en löytänyt mistään tietoa, että mihin osa tuotteista pitää laittaa ja osan ihan vain turhautumisesta. Kierrätyssivuilla myös ohjeistetaan joitakin asioita laittamaan ihan perusroskikseen kuten esimerkiksi vanhat CD-romput ja VHS-kasetit (joka tuntui kyllä aika ikävältä).
Joka tapauksessa pääsääntöisesti poistin tavarat elämästäni
myymällä tai lahjoittamalla. Myin kirpputorilla, Torissa, huuto.netissä,
facebookin kierrätys- ja roskalavaryhmissä. Tapasin lukemattomia ihmisiä, kävin
lukemattomia keskusteluja noudoista ja tapaamisista ja hinnoista. Onneksi
kohdallani 99% homma toimi aina suht kivuttomasti. En muista, että minulle
olisi ikinä tehty ohareita. Kerran henkilö ei tullut, mutta muutaman tunnin
päästä sain anteeksipyynnön ja selityksen ja sovimme uuden ajan (jolloin
henkilö saapui paikalle). Minulla on jäänyt hyvä mieli ja kuva kaikista
kohtaamistani ihmisistä ja tavaran vaihto- tai myyntitilanteista.
Mutta aikaa ne veivät. Jossain vaiheessa tuntui, etten
jaksanut/ehtinyt tavata oikeita elämäni ihmisiä, kun jatkuvasti oli jossain
treffit sovittuna jonkun tavaran ostajan kanssa :D Kirppuritorihomma on koukuttavaa,
mutta ihan hulluna sekin vie aikaa, kun hinnoittelet kaiken ja sitten juokset
kirppiksellä siivoamassa pöytää tms. Etenkin kun myin autoni niin vein jopa
muutaman kerran tavaroita bussilla kirppikselle… Se vasta olikin hommaa! Kerran
vein kuorman pyörällä. Onneksi oli kesä niin pystyin istua puistonpenkille aina
välillä lepäämään.
Vein myös jonkun verran tavaraa SPR-kirppikselle ja
kontteihin. Suurimman osan vaatteista vein pelastusarmeijan tai uffin
laatikoihin. Yritin kyllä myydä vaatteita kirppiksellä useampaan otteeseen –
yhden kerran otin pöydän pelkkiä vaatteita varten, mutta oikeasti ei ne menneet
siellä. Paremmat takit ja hyväkuntoiset kengät sain myytyä kirppiksellä. Mutta
muun muassa yritin useamman kerran myydä Peakin hyväkuntoista (ja kallista)
fleeceä kirpparilla niin ei mennyt kaupaksi (ja hinta oli joku 2 euroa).
Parhaiten kirpparilla meni vanhat meikit, kynsilakat, kaikenlainen pikkukrääsä.
Välillä ihan ihme jutut menivät kaupaksi ja mielestäni hyvät tavarat taas
eivät. Tähän voi olla kyllä syy: oma hinnoittelupolitiikkani meni vähän sen
mukaan minkä arvoinen tavara oli minulle henkisesti. Eli tavarat joista en niin
välittänyt menivät kaupaksi nopeasti, koska olin laittanut niihin halvan
hinnan. Tavarat joista välitin, olivat kalliimpia, ja eivät niinkään menneet
kaupaksi.
Iso ongelma oli rikkinäiset ja todella kuluneet vaatteet.
Ymmärsin, ettei kukaan näitä halua edes mistään hyväntekeväisyyslaatikoista
itselleen ottaa enää käyttöön, mutta minulle oli todella epäselvää, että mihin
tälläisiä ”lumppuja” piti viedä. Tampereella oli yksi paikka minne sai viedä
lumppuja, mutta sielläkin oli eritelty, että mitä ottavat vastaan ja mitä
eivät. Esimerkiksi vanhat rikkinäiset kengät eivät ilmeisesti kelpaa minnekään
ja ne laitoin tavalliseen roskikseen. En vieläkään tiedä oliko tämä oikein,
mutta niin minä tein ja niin teen vieläkin, jos kengät hajoavat.
Yksi mielestäni nerokas hävityspaikka oli työpaikkani.
Minulla oli koton kaikenlaista toimistotavaraa, jota en todellakaan käyttänyt –
esimerksiksi post-it-lappuja, klemmareita, muovitaskuja tms. Hokasin jossain
vaiheessa, että hei näitä tavaroita käytän töissä jatkuvasti. Eli hävitin
tavarat työpaikalleni ja itseasiassa juuri vähän aika sitten taisin käyttää
viimeiset post-it-laput (tunnistan nämä koska kotiini ostamani olivat sellaisia
omenanmallisia, ei sellaisia normaaleja mitä työpaikalta sai). Samoin ison
pinon kyniä vein myös töihin (osan myin myös kirpparilla ja kuivuneet laitoin
ihan tavisroskikseen).
Jonkin verran tavaroita meni vanhemmilleni (ja ne ovat
vieläkin siellä!). Konmari on enemmän kuin oikeassa kirjoittaessaan, että ”älä
annan vanhempiesi nähdä tavaroita mitä hävität”. Itse yritin tätä noudattaa,
mutta en tässä aina ihan onnistunut. Osan tavaroista vanhempani näkivät ja osan
halusivat täten itselleni.. Oikeasti tuntui, että vanhemmilleni oli aika kova
pala nähdä tavaroita mitä olin hävittämässä/hävitin. Vaikka he molemmat kyllä
kehuivat aina jälkeenpäin kuinka siistiä ja avaraa kotonani oli Konmarin
jälkeen niin silti prosessi taisi herättää heille hankalia tunteita.
Jonkin verran tavaroita myin myös työkavereille ja
kavereille, mutta ihan todella minimaalisesti. Olisiko ollut yhteensä jokin
viisi tuotetta. Itse muistan vain yhden mariskoolin, mutta varmasti niitä oli
enemmän.
Muutama tilanne on jäänyt hyvin mieleen näistä
tavaranmyynti/lahjoitustilanteista. Esimerkiksi kerran laitoin facen
annetaan-palstalle sinisen ison muovikorin (itse pidin sitä muinoin
pyykkikorina), sängynalussäilytyslaatikon, punaisen pienen eteisenmaton, sinisen
pesuämpärin ja pienen pyykkitelineen. Tavarat olivat jo hengailleet
varastossani vuosia käyttämättöminä. Eräs nainen laittoi varausviestin jokaisen
kuvan alle ja hänen kanssaan sovittiin treffit. Kun hän tuli noutamaan tavaroita
niin hän kertoi, että nämä tulevat hänen pojalleen ensimmäiseen omaan kotiin,
joka on juuri aloittamassa opiskelut. Juuri sillä hetkellä muistin, että itse
olin aikoinani hankkinut kaikki tavarat omaan ensimmäisen opiskeluaikaiseen
kotiini! Jotenkin tuli kiva fiilis siitä, että samoilla tavaroilla joku nuori
aloittaa myös oman opiskeluelämän pienessä asunnossa.
Toisen kerran myin vanhan kirjahyllyn, jonka osti minua
muutaman vuoden nuorempi mies. Hän oli muuttamassa ensimmäiseen omaan kotiin ja
oli jotenkin tosi fiiliksissään kirjahyllystä. Hän laittoi vielä jälkikäteen
kiitokset ja kirjoitti kuinka hyvin hylly sopii hänen uuteen kotiinsa (ja pyysi
minua myös treffeille kanssaan). Kerran eräs nainen osti minulta Furlan mustan
käsilaukun ja paljasti tuotetta maksaessaan, että hän oli saanut
vastaavanlaisen laukun miesystävältään lahjaksi, mutta oli rikkonut sen. Hän ei
kehdannut kertoa tätä miesystäväleen ja niin hän etsi netistä uuden vastaavan.
Laukku ei kuulemma ollut ihan samanlainen, mutta hän sanoi, ettei mies mitään huomaa
:D
Mielestäni tavaroiden hävittäminen on tärkeä osa prosessia. Jos
tavarat olisivat karsimisen jälkeen vain taianomaisesti kadonneet kodistani, en
usko että Konmarituksella olisi ollut niin suurta vaikutusta elämääni ja
käytökseeni. Tavaroiden poistaminen elämästäni oli niin suuri työ, että se
viimeistään paransi minut kaikenlaisesta ostomaniasta. Jessus kuinka monta
tuntia ja stressihetkeä se vaati. Ja pääasiassa ilman palkkaa – noin 80%
tavaroistani annoin ilmaiseksi tai ihan minimaalisella hinnalla. Ostettujen
turhien tavaroiden poistaminen aiheutti aivan valtavan ahdistuksen ja
maailmantuskan; tuntuu ihan sietämättömältä tajuta kuinka paljon olen käyttänyt
luonnonvaroja ja tuhonnut ilmastoa vain ostamalla turhaa tavaraa elämääni.
Tavaroiden poisantaminen tai myyminen murto-osalla sillä rahalla, mitä olin
itse tuotteesta maksanut, herätti myös suurta ahdistusta. Ajatus siitä rahamäärästä mitä
olin käyttänyt kaikkiin ostamiini asioihin, jotka pahimmassa tapauksessa olivat
vain kaapissani käyttämättömänä ennen kuin ne hävitin, oli aivan sietämätön. Se on oikeasti ihan sama kuin olisi heitellyt rahaa ulkona taivaantuuliin.
Tähän loppuun kyllä pitää tunnustaa, että valitettavasti
vieläkin jonkin verran turhaa tavaraa kertyy kotiini. Itse tekee aina joskus virheostoksia ja toki saan aina välillä lahjoja, jotka eivät ole minulle mieluisia. Ja nämä muutot - uusi asunto vaatii uusia/erilaisia juttuja, kun kodin raamit ja koko muuttuvat. Samalla olen
muuttanut pienempään asuntoon kuin se asunto, jonka konmaritin eli se mikä
tuntui väljältä tavaramäärältä vanhassa, isommassa kodissani, ei olekaan enää
niin väljää tässä uudessa, pienemmässä. Eli varastossa on nyt tavaraa, jota
pitäisi saada kiertoon. Uusia tavaroita kyllä oikeasti yritän olla ostamatta ja
olen siinä kyllä aika hyvin onnistunutkin. Tästä olisikin vielä tarkoitus kirjoittaa
viimeisessä Konmari-osassa – että mitä muutoksia elämässäni Konmari aiheutti ja
mikä on suhtautumiseni tavaraan tänään. Konmari ”lupaa” prosessin aiheuttavan
aika isojakin mullistuksia elämässä, mutta ihan niin isoja muutoksia en
ainakaan näin äkkiseltään itseni kohdalla ole huomannut. Mutta muutoksia
kylläkin ja etupäässä kodinhoidollisiin asioihin liittyviä. Esimerkiksi
siivoaminen ja järjestyksen ylläpitäminen on nykyään paljon helpompaa kuin
ennen! Mutta tästä lisää viimeisessä osassa.
Kaikki Konmari-sarjan kirjoitukset löytyvät täältä: https://glendoraraha.blogspot.com/p/konmari-sarja.html
Kaikki Konmari-sarjan kirjoitukset löytyvät täältä: https://glendoraraha.blogspot.com/p/konmari-sarja.html