lauantai 27. huhtikuuta 2019

Budjetti miinuksella!

Kuten vähän tuossa kuukausi sitten uhosin, että tarkoitus on tuhlailla, niin näinhän minä sitten tein. Ihan miinukselle ei ollut tarkoitus mennä, mutta niin siinä sitten kävi.

Muuten pysyin suht hyvin suunnitelmassa (jotkut vähän yli, jotkut vähän ali), mutta vaatebudjetti räjähti nyt käsistä ja johti siihen, että huhtikuussa menot ylittivät tulot 500 eurolla. Toki tämä on vähän keinotekoinen luku, koska samalla siis laitoin säästöön (sijoitukset, asuntosäästö) reilut 400 euroa eli oikeasti jäin miinukselle vain vähän vajaa sata euroa. Mutta halusin kuitenkin asuntosäästöön ja rahastoihin rahojani laittaa niin nyt meni näin.

Oikeasti en siis tietystikään pystynyt tiliäni miinukselle laittamaan vaan lainasin 500 euroa puskuristani. Minulla on neljä tiliä, josta yksi on käyttötili, yksi puskuritili, yksi asuntosäästötili ja yksi vararahastotili. Asuntosäästötilillä on asunnonostoa varten olevat rahat ja vararahastotilillä on minun kuuden kuukauden hätärahat eli se 12.000 euroa. Puskuritilillä on vähän vaihteleva summa, mutta viime aikoina siellä on ollut 1.000 euroa. Tämä on juurikin sitä varten, että tarvitsen yllättäen isomman summa rahaa esim vaikka matkan varausta varten tai muuta isompaa hankintaa varten, joita en ole osannut ennakoida. Puskurirahat voisi korvata sinking funds –tyyppisillä säästöillä, mutta en oikein osaa kovinkaan hyvin ennakoida, että mitä tulevaisuudessa ehkä tarvitsen. Eli juurikin jokin matka vaikka. En oikein osaa suunnitella elämääni niin, että kuukauden päästä teen sitä ja kuuden kuukauden päästä tätä. Esimerkkinä juuri eräs kaverini pyysi minua syksyllä jooga-matkalle, jota hetken harkitsin. Tällä kertaa jätin väliin, mutta haluan tulevaisuudessa mahdollisuuden tällaisille ex-temporee jutuille, jos ajatus tuntuu hyvältä (ja minulla on rahaa säästössä valmiina näitä varten).  

Joka tapauksessa etsin vaatteita huhtikuun työmatkaa varten ja satuin liikkeeseen, jossa palvelu oli hyvää ja myyjä kiikutti eteeni useammankin vaatekappaleen, joka oli sopiva. Tein päätöksen ostaa aika ison määrän vaatteita kerralla (tai siis yhteensä viisi kappaletta, joista melkein jokaisen ovh oli yli sata euroa) ja rahaa meni tähän yhteen vaateostoskertaan yli 600 euroa. Lisäksi olin jo ostanut mekon työmatkan iltatilaisuuteen ja sitten tarvitsin vielä sukkahousuja, joten vaateostosten kokonaissumma huhtikuulta kipusi melkein 800 euroon. Vähän ristiriitaisia fiiliksiä tämä aiheuttaa, mutta toisaalta minulla oli rahaa tilillä ja olen tyytyväinen ostoksiini.

Paikatakseni vaateostoksiin kuluneita euroja, olisin voinut alkaa säästämäään muista kategorioista. Mutta en halunnut tällä kertaa näin tehdä vaan hyvinkin huoletta kävin ulkona syömässä, ostelin lahjoja, pääsiäisen junamatkat, uuden silitysraudan ja lounastin työpaikkaruokalassa (enkä vienyt eväitä kertaakaan!). Tuli aika vahvasti mieleen ”entisajan minä”, kun rahankäyttö oli aika spontaania enkä noudattanut mitään budjettia. Raha tuli ja raha meni. Toisaalta tunne oli kiva, kun pitkästä aikaa ei tarvinnut koko ajan olla laskemassa, että mihin minulla on varaa ja paljonko on budjettia vielä jäljellä. Toisaalta olo oli koko ajan vähän epämääräinen ja holtiton. Ja jotenkin tuntui, että mitä enemmän rahaa käytti niin sitä enemmän ilmeni kaikkia käyttökohteita. Vähän kuin että ”raha tulee rahan luo” niin tämä tuntuu toimivan myös toisinpäin eli josko tämän ilmaisisi vaikka että ”menot lisäävät menoja”.

En nyt kuitenkaan ole kovinkaan huolissani tästä miinuskuukaudesta ja syy siihen on, että tiedän osaavani myös säästää. Eli nyt toukokuussa tiedän pystyväni ”paikkaamaan” tilanteen ja saan budjettini kuriin. Olen jo siirtänyt 300 euroa puskuripaikkaukseen ja laitoin vaatebudjetin nollaan euroon. Tiedän myös, että vaatebudjetti tulee olemaan nolla euroa kuun lopussa, koska osaan olla ostamatta asioita, kun niin päätän. En ole enää ihan niin tunteideni vietävissä kuin aiemmin.

Nyt juuri tuntuu, että jos vain tienaisin vähän enemmän tai esim asumiskuluni olisivat vähän vähemmän niin voisin elää aika huoletta. Mutta se ei välttämättä taida mennä niin. Tosiaan jos rahaa olisi käytössä aina vain enemmän ja enemmän niin se taitaa mennä niin, että sitä vain käyttääkin sitä rahaa enemmän ja enemmän. Eli suunnitelmallisuus on kaiken a ja o taloudessa (vaikka tulot olisivat isotkin), jotta pääset eteenpäin, etkä joka kuukausi huomaa vain tuhlaanneesi koko palkan tai pahimmillaan päädyt miinukselle (kuten minä nyt tässä kuussa). Toki niinkin elää varmasti ihan hyvän elämän, mutta se tekee myös elämästä melko haavoittuvaisen, koska mikä tahansa taloudellinen vastoinkäyminen saa homman raiteilta. Uskoisin, että säästämällä myös vähennät stressia vaikka näyttää siltä, että itse säästäminenkin aiheuttaa aina ajoittaista stressiä.

Itse mieluummin elän budjetin mukaan ja hieman pihistellen kuin täysin rennolla otteella. Toiveenani on, että joskus tulevaisuudessa budjetti ja ”pihistely” ovat yhtä kuin rennosti ottaminen, mutta selkeästi en ole vielä siinä. Edelleen saan hyvänolontunnetta ostamisesta ja selkeästi myös pystyn tietyllä tavalla menettämään hallinnan, kun tilaisuus tulee. Tällä viittaan siis vaatteiden ostamiseeni eli vaikka jollain tasolla tein tietoisen päätöksen ostaa ko määrän vaatteita kerralla niin kyllä päätökseen kovasti myös vaikutti se, että sain vain eteeni niin siistejä ja sopivia vaatteita, että ostohuuma otti minusta vallan. Kieltäydyin kyllä monesta vaatekappaleesta - jos olisin ottanut kaikki sopivat ja kivat niin summa olisi varmaankin kivunnut yli 1.000 euroon. Eli joku järki oli ostohuumassakin :D

Tässä vielä koonti tarkemmin huhtikuun tuloista ja menoista:

 

 

sunnuntai 7. huhtikuuta 2019

Maaliskuun hävikkiruokaseurannan ajatuksia

Maaliskuun aikana heitin roskiin ruokaa seuraavanlaisesti:

  • 1 herkkusieni
  • Teriyaki-kastikkeen jämät, ehkä noin 1/10 oli vielä pullon pohjalla
  • Litran jugurttipurkin pohja, ehkä noin 1/4 osaa
  • Kesäpakastemansikoiden jämät pakasterasiassa, olivat homeessa
  • Kesäpakastevadelmien jämät pakasterasiassa, olivat homeessa
  • Melkein kokonainen pala fetaa, joka oli unohtunut pakasterasiaan :(
  • Merimiespihvin jämät - jäljellä oli pari palaa perunaa ja paljon lientä
  • 4 kirsikkatomaattia
  • Ruukkubasilikan jämät
  • Ruukkupersiljan jämät
  • Ruukkutillin jämät
  • 1/5 osa punakaalista
  • 2dl kasvissosekeittoa pakkasesta
  • Kaksi pientä kalapihviä
  • Neljä pientä perunaa
  • Pieni määrä remoulade-kastiketta
  • Yksi pala leipää (homeessa)
  • Yksi appelsiini (homeessa)
  • Noin 1 dl keitettyä makaroonia

Lisäksi heitin jonkin verran ruokaa roskiin työpaikkalounaista – pääsääntöisesti syön kyllä kaiken mitä otan, mutta joskus saatan laittaa roskiin (biojätteeseen siis) hieman ylijäänyttä riisiä/perunaa/pastaa ja ihan joskus tosi harvoin käy niin, etten pidä ruoasta, jonka vuoksi en pysty syömään sitä loppuun. Maaliskuussa näin kävi kerran, kanakastike oli jotenkin niin omituista, että en saanut syötyä annostani loppuun. Tämä on kyllä melko noloa. Ja seuraavana haasteena voisinkin ottaa tämän lounasruokailun ylijäämät ja niiden seuranta! Ravintolaruoka on sitten mielestäni asia erikseen, joskus ravintola-annokset ovat niin isoja, ettei niitä vain pysty syömään loppuun. Hyvinvointi vastaan ruokahävikki niin hyvinvointi voittaa aina. Ähky on pahinta mitä tiedän eikä kovin terveellistä. Lounasruokailu on eri asia, koska käyn lounaalla paikoissa, joissa ruoanmäärä lautasella päätetään itse, joten tämä on minun vastuullani.

Selkeästi ruokahävikki väheni kun siihen kiinnitti huomiota. Eniten laitoin ruokaa roskiin juuri kuun alussa, kun siivosin jääkaapin haastetta varten. Heti kun asiaan alkaa kiinnittämään huomiota niin hävikki vähenee! Valitettavasti kun tuota ylläolevaa listaa katsoo niin tuntuuhan se pahalta. Olen laittanut paljon roskiin ruokaa, jonka olisin ihan hyvin voinut syödä kunhan olisin vain ollut järjestelmällisempi. Suunnitelmallisuus ja suunnitelmassa pysyminen on iso asia siinä, ettei laita ruokaa roskiin. Toinen iso asia minkä huomasin, että ruokaa ei kannata ostaa hirveästi kerralla. Maaliskuun aikana omituista oli, että jääkaappini oli pääsääntöisesti aika tyhjä. Jos aiot syödä kaiken ruoan minkä ostat niin pitää todellakin kiinnittää huomiota siihen, että syöt kaiken ennen kuin ostat mitään uutta! Näin yksinasuvana tämä ilmeisestikin tarkoittaa, että jääkaappi pääsääntöisesti näyttää tyhjältä. Tässä plussapuoli on myös se, ettei yksikään ruoka jää toisen ruoan taakse piiloon ja unohdu ja homehdu. Yleensä minulla on jääkaapissa aina maitoa, luonnonjugurttia, porkkanaa, sipulia, kurkkua, tomaattia, voita, kananmunia ja jotain leivänpäällistä. Pakkasessa on marjat. Lisäksi minulla on melkein aina banaania, appelsiinia ja päärynöitä sekä jotain leipää. Kuivaruokakaapissa sokeria, suolaa (ja toki muut mausteet), riisiä, pastaa ja pellavansiemiä. Sitten tulee päällä lämpimän ruoan ainekset, joita pääsääntöisesti ostan yhtä ruokaa varten kerrallaan. Joskus ostan kahteen ruokaan, mutta siinä on pieni riski, että toista ruokaa jää vähän syömättä. Elämä ei kuitenkaan ole ihan niin suunnitelmallista kuin aina haluaisi.

Hämmentävää kyllä huomasin, että vähentääkseni ruokahävikkiä minun on järkevintä käydä usein kaupassa. Otetaan esimerkiksi nuo hedelmät. Säilytän hedelmiä pääsääntöisesti keittiön tasolla kulhossa. Syön yleensä joka ilta tai joka toinen ilta appelsiinin ja päärynän (riippuu siis vähän että miten olen kotona). Banaanit ovat aamun smoothieta varten ja yksi banaani on kahden aamun smoothieannokseen. Pääsääntöisesti ostan kaksi tai kolme appelsiinia/päärynää kerralla. Jos ostan vähänkään enemmän niin niille tapahtuu usein homehtumista (kuten nyt kävi maaliskuussa appelsiinilleni L). Kolme siis kestää minulla 3-5 päivää, mikä alkaa olla hedelmien maksimisäilytysaika huoneenlämmössä (oma empiirinen kokemukseni). Joskus säilytän hedelmiä jääkaapissa, mutta en oikein tykkää syödä kylmiä hedelmiä. Minulle parasta on käydä kaupassa 2-3 kertaa viikossa. Tämä sinänsä sopii minulle, koska en omista autoa, joten kovin isojen ruokakassien kantaminen ei ole optimaalista (ja tykkään pitää asiat helppoina, ahdistun isoista ostoskärryistä täynnä ruokaa :D). Minulla ei ole myöskään tapana tehdä heräteostoksia ruokakaupassa, joten sinänsä ei ole väliä käynkö usein vain harvoin – sillä ei ole vaikutusta siihen kuinka paljon rahaa käytän ruokaan.

Laitoin monet tuoreyrttien jämät roskiin. Tämä harmittaa minua kovasti. Käytän mielelläni tuoreita yrttejä ruoanlaitoissa ja haaveleinkin, että minulla olisi aina tuoreita yrttejä kotona saatavilla. En tiedä auttaisiko tähän, että kasvattaisin niitä itse. Koska nyt käy pääsääntöisesti aina niin, että ostan jonkun ruukkuyrtin, käytän sitä yhteen ruokaan ja sitten loput menee viikon päästä roskiin. Muutaman kerran olen laittanut esim basilikaa smoothien sekaan, mutta esimerkiksi tilliä en oikein halua smoothieen laittaa. Olisiko kenelläkään vinkkejä tähän?

Jonkin verran yritän pakastaa ruokaa, jotta aina olisi ruokaa saatavilla, kun on niin kiire tilanne, ettei ehdi kokata tms. Ennen en ole näin tehnyt, koska minulla oli tapana unohtaa pakastetut ruoat pakastimeen ja sitten vuoden päästä laittaa ruoat roskiin. Nyt olen selkeästi parantanut tapojani ja oikeasti syön ne ruoat! Minulle ei vain selkeästi ole kovin selvää vielä, että mitä voi pakastaa ja mitä ei. Olin muun muassa pakastanut kasvissosekeittoa ja kun otin sen töihin lounaaksi ja sulatin niin keitto oli ihan juoksettunut eli se meni roskiin. Keitto oli ollut pakastimessa vain noin viikon eli ei ymmärtääkseni liian kauan. Kävin sitten ostamassa työpaikkani ravintolasta jämäruokaa kalapihvejä ja perunoita. Söin näistä kaksi kertaa ja valitettavasti loput meni roskiin. En vain saanut näitä syötyä ja perunat alkoivat sitten olla jo siinä kunnossa, ettei oikein tehnyt mieli syödä niitä. Remoulade-kastike unohtui yöksi reppuuni, joten sitä ei voinut enää syödä. Harmitti tämäkin kovasti! Muuten tuota työpaikkani jämäruokaa voisi kyllä enemmän käydä ostamassa. Päivältä jäänyttä ruokaa voi hakea iltapäivällä ja annos maksaa vain 4,90 euroa ja siitä riittää noin kolmeksi ruoka-annokseksi. Kotona ei näin halvalla ruokaa tee ja samalla tosiaan vähentää työpaikkaravintolan ruokahävikkiä samalla. WinWin kaikille.

Yksi mielenkiintoinen huomio oli myös, että ruokaan meni vähemmän rahaa, kun keskittyi siihen, että söi kaiken minkä osti! Eli ihan turhaan esimerkiksi yritän ostella edullisempia merkkejä tms kun yksinkertaisesti syömällä kaiken minkä ostan niin teen suurimmat säästöt. Eli hallelujaa! Hyvästit pihistelylle – pihistelyksi riittää se että syöt kaiken mitä ostat. Ja ylläolevan hävikkilistan perusteella olen laittanut roskiin (siis biojätteeseen) noin kahden päivän ruoat. Eli isommalla suunnitelmallisuudella olisin säästänyt vieläkin enemmän rahaa kuin nyt.

Tässä vielä omat vinkkini kuinka vähentää ruokahävikkiä:

  • Suunnitelmallisuus ja suunnitelmassa pysyminen
  • Kaapin pitäminen suht tyhjänä; näet kaiken mitä ruokia sinulla on ja mikään ruoka ei unohdu toisen taakse ja mene pilalle.
  • Ennen kauppaan menoa tee kaappi-inventaario ja suunnittele ruokaostokset sen perusteella mitä kaapissa jo on
  • Osta pieniä ruokamääriä kerralla ja usein
  • Tärkeimpänä: syö kaikki mitä ostat, ihan kaikki
 

lauantai 6. huhtikuuta 2019

Paljonko asuminen saa maksaa?

Maksan tällä hetkellä paljon asumisestani. Suosituksia siitä, paljonko asuminen saisi maksaa, löytyy aika paljon. Dave Ramseylla on tarkat mittarit asuntolainan mitoitukseen ja hänen mukaansa itse asuntolaina kuussa saisi olla vain 25% nettotuloista, kun laina on sidottu 15 vuoden takaisinmaksuaikaan. Dave Ramseyn taloudenprosenttien mukaan asumiseen (oletan että tämä on esim vuokra tai laina+vastike) saisi mennä 25-35% nettopalkasta ja muihin asumisen kuluihin (vesi, sähkö, netti tms) 5-10%. Eli yhteensä 30-45%.

Pankkien peruskaava menee muistaakseni niin, että asumiseen saisi laittaa maksimissaan kolmanneksen nettotuloista. Löysin myös yhden Iltasanomien jutun, jossa ohjeistettiin varomaan, jos tuloista menee 30-40% asumiseen. Toisessa jutussa oli, että maksimissaan 40% nettotuloista saisi mennä asumiseen. Joissain budjettisuosituksissa on, että pakollisiin kustannuksiin (asuminen, liikkuminen, ruoka) kuussa saisi mennä 50-60% nettotuloista. Löysin myös kirjoituksen, jossa oli laskelmia eri puolilla Suomea asuvista ja tiukimmilla oli pääkaupunkiseudulla asuvat yksinelävät, joilla saattaa mennä jopa 60% nettotuloista asumiseen. Itse lukeudun tähän kategoriaan – asun Helsingissä ja asun yksin. Onneksi ihan 60%:a nettotuloistani ei mene asumiseen, mutta aika korkea prosentti minulla kuitenkin on. 

Yksi isoin este Helsinkiin muuttamiselle oli itselleni asuminen. Pelkäsin, että joutuisin luopumaan asumismukavuudesta&tasosta mihin oli jo ehtinyt tottua monen vuoden ajan. Asuin Tampereella remontoidussa kaksiossa, jonka olin saanut muokata itselleni sopivaksi. Asumiskustannukset olivat maltilliset; maksoin lainaa noin 400 euroa kuussa (korko vaihteli kuukausittain niin tarkka summa vaihteli), vastike+vesi+sähkö+sauna olivat noin 250 euroa kuussa eli asumiseen meni 650 euroa. Silloisesta nettopalkastani tämä oli noin 27-30%. 

Kun tein päätöksen Helsinkiin muutosta niin asetin budjetin tulevalle vuokralla 700-900 euroa ja aloitin asunnon etsimisen. Asunnon etsiminen pääkaupunkiseudulta oli huomattavasti vaikeampi homma kuin olin osannut mitenkään ennakoida. Tampereella asuin 54m2 parvekkeellisessa kaksiossa melkein keskustassa, jonka olin remontoinut lattiasta kattoon, joten asunto oli hyväkuntoinen ja mieleni mukainen. Olin valmis joustamaan neliöissä (jossain määrin...), parvekkeessa ja siinä että asunto olisi ”kuin-minulle-tehty”. En ollut valmis joustumaan asunnon kunnosta. Olin osittain valmis joustamaan sijainnista; eli en haaveillut Helsingin ydinkeskustasta, mutta halusin asua kivalla sijainnilla hyvien kulkuyhteyksian ja palveluiden lähellä kantakaupungissa tai kantakaupungin läheisyydessä. Minulla ei ole autoa, joten halusin, että kunnollinen kauppa olisi kävelymatkan päässä (ei nyt mitään hypermarkettia, mutta parempi kuin lähi-alepa). 

Pian huomasin, että kaavailemallani budjetilla homma oli aika hankala tehtävä. Selkeästi olen todellakin asuntosnobi asunnon kuntoon ja siisteyteen liittyen. Hyvänkuntoisia ja siistejä asuntoja 700-900 euron budjetilla ei ollut kovin helposti saatavilla (haluamillani sijainneilla – tottakai näitä löytyy, jos menee vähänkään kauemmas, mutta itse olen tämänkin suhteen ilmeisen kranttu). Vaikka olin valmis joustamaan neliöissä niin alle 30 neliön en halunnut mennä. 30m2 oli myös aika siinä kintaalla, pääsääntöisesti yritin löytää yli 35m2 asuntoa. Hommaa vaikeutti vielä se, että jos satuit löytämään kivan asunnon niin siitä kilpaili kanssasi noin sata muutakin (hieman liioittelen ;)). Epätoivon ja väsymyksen keskellä päädyin vuokraamaan lopulta erään asunnon, joka oli yli budjetin (920 euroa kuussa), mutta asunto oli kivasti rempattu ja näytti suht siistiltä. Olin jo tässä vaiheessa aika väsynyt ja vuokranantaja oli jostain syystä kovin sinnikäs ja kehui asuntoa maasta taivaaseen, joten sanoin sitten että ok. No. Muutin asuntoon. 

Aika nopeaa huomasin, että remontti oli tällainen perinteinen stailausremontti eli vanhan päälle oli vain lykätty uutta, että saatiin näyttämään asunto kivalta. Kaikki oli enemmän tai vähemmän rikki; ovenkahvat, keittiönkaappien ovet eivät oikein menneet kunnolla kiinni, asioita irtosi ja monen jutun kanssa sai olla varovainen, ettei jää käteen kun niitä käyttää (kuten esimerkiksi pistorasiat). Seuraavaksi havaitsin, että asunto oli TODELLA likainen. Likaisuutta ei niin osannut asunnonluovutus hetkellä havaita (en katsonut roskakaappiin, uuniin, pyykinpesukoneen alle, jääkaapin alle, ilmaistointikanavien suodattimia), mutta kun asuntoon muutti ja aloitti perussiivouksen niin voi herranjumala. En halua sen tarkemmin mennä yksityiskohtiin, mutta siivosin oksennusta, kaikenlaista mönjää, ruoanjämiä, ulostetta, homeisia suodattimia, kuraa; musta likavana irtosi kaikkialta mihin koski. Taloyhtiössä oli myös ilmaistointiongelmia, joita oltiin parhaillaan tarkastamassa ja ilmastointikanavat ainakin puhdistettiin. Sain asunnossa homeoireita, koska olin altistunut homeella aiemmin muissa paikoissa, joten olin herkkä reagoimaan (en siis syytä pelkästään asuntoa ja myös tästä syystä en halunnut alkaa aiheesta vääntämäään taloyhtiön tai vuokranantajan kanssa, ymmärrän olevani yliherkkä ja tämä aiheuttaa vaikeuksia asunnon löytämisessä). Vielä viimeisenä parin viikon asumisen jälkeen kaikenlaisia ötököitä alkoi ilmaantumaan. Sokeritoukat nojoo ovat kait ihan normaaleja (olin onneksi niiltä säästynyt tähän asti), mutta törmäsin myös muihin öttiäisiin. Vuokranantajan vastine palautteeseeni asunnon siivosta ja kunnosta oli, että ”asunto on vuokrattu siinä kunnossa kuin se oli näytön hetkellä” ja ”asunnossa on kuukauden irtisanomisaika”. Taloyhtiön vastine ötökkäongelmaan oli, että ”desinfioiva siivous auttaa”. Siinä vaiheessa olin jo kuukauden siivonnut asuntoa päivittäin kaikenlaisilla desinfioivilla aineilla, joten palaute oli aika lamaannuttava. Päätin muuttaa. En jaksanut alkaa taistelemaan vuokrakämpän vuoksi. 

Mutta asunnon etsiminen oli edelleen yhtä vaikeaa kuin ensimmäiselläkin kerralla. Muutama todella hyvä vaihtoehto löytyi (eräänkin hinta oli vain 800 euroa ja asunto oli uusi, mutta pieni), mutta hävisin aina kilpailun. Kohdallani vaikutti paljon varmaan se, että minulla oli omistusasunto vuokralla niin kaikki tulkitsivat sen niin, että ostan jossain vaiheessa oman asunnon eli pitkäaikaista vuokralaista minusta ei saa. Uuden asunnon etsintä oli hankalaa aina siihen asti kunnes päätin nostaa budjettini yli 1.000 euron. Pystyin hädin tuskin olemaan yötä asunnossani* ja pääsääntöisesti yövyin kaverillani, silloisella poikaystävälläni ja matkustin enemmän kuin usein Tampereelle vanhempieni tai siskoni luokse. Jossain vaiheessa tein päätöksen, että voin maksaa 100-200 euroa enemmän asumisesta kunhan löydän asunnon, jossa voin asua. Lopulta löysin nykyisen asuntoni, jonka kuukausivuokra on 1.022 euroa. Asunto on suht uusi ja muuttaessa todella siisti. Jopa roskakaappi oli pesty!

Tällä hetkellä maksan siis asumisesta melkein 40% nettotuloista (vuokra 1.022, vesi 18, sähkö noin 20). Kuukausinettotuloni ovat reilut 2.700 euroa, mutta toki tähän päälle tulee lomarahat, vuosibonukset ja erinäisiä päivärahoja eli kun lasken koko vuoden nettotuloni niin kk-nettotulo on noin 3.400 euroa. Mutta nämä ovat ns lisätuloja niin lasken asumisprosentin ihan peruskuukausituloistani. 

Olen valmis tinkimään muista asioista (kuten matkustamisesta), jotta saan asua kivasti (minun mittareillani – asumiskriteerit ovat toki jokaisella erit). Moni esimerkiksi tinkii asumisesta, jotta saa enemmän rahaa matkustamiseen. Minulla tämä on toisinpäin. Viime alkuvuoden asumiskokemus osoitti minulle sen, että olen valmis uhraamaan aika paljonkin, jotta saan asua kivasti. Koska kiva ja siisti koti on yksi isoin merkitsevä tekijä elämänlaatuuni. En pysty tinkimään asumisesta. 

Olen nyt ostanut asunnon viime vuoden lopulla ja sen myötä asumiskustannukseni eivät tule merkittävästi laskemaan. Ostin kalliin asunnon. Ostin uudiskohteen. Ostin asunnon kivalla sijainnilla, jossa lähellä ovat itselleni tärkeitä asioita. Uudiskohde valikoitui siksi, että en ota riskiä remointoidusta asunnosta, kun en tiedä miten asunto on remontoitu. Liian moni asunto on remontoitu ns stailaustarkoituksessa, joka ei riitä minulle. En myöskään ollut valmis ostamaan remppakohdetta, jonka itse remontoisin. Eli ainoaksi vaihtoehdoksi jäi uudiskohde, joita kyllä on nyt juuri paljon tarjolla. Toki uudiskohteestakaan ei voi olla varma ja kaikenlaisia ongelmia voi olla sielläkin, mutta näen sen kuitenkin pienemmäksi pahaksi kuin joten-kuten-tehdyn-remontin-josta-en-voi-olla-varma-miten-homma-on-hoidettu. Kirjoitan jossain vaiheessa vielä erikseen ja tarkemmin asunnonostosta ja lainasta, sitten kun olen valmis avaamaan asiaa enemmän.

Joka tapauksessa olen melko vakuuttunut, että asumiskuluni eivät merkittävästi tule tästä laskemaan niin kauan kuin asun pääkaupunkiseudulle tai niin kauan kuin asun yksin. Riippuu toki myös palkkakehityksestäni, joka itseasiassa juuri nyt näyttää aika positiiviselta, koska työpaikallani on ollut keskustelua ylenemismahdollisuudesta ja aika isosta palkankorotuksesta. Toivottavasti nämä toteutuvat. 

Eli minun kohdallani asuminen saa maksaa aika ja paljon. Olisi mielenkiintoista tietää, että miten on sinun kohdallasi! Erityisen kiinnostunut olisin kuulemaan vastaavassa elämäntilanteessa olevien kokemuksia, että miten olette ratkaisseet yksinelämisen hinnan pääkaupunkiseudulla. Laitatteko ”normaalia” enemmän asumiseen vai oletteko olleet valmiita tinkimään neliöissä, sijainnissa tai esimerkiksi asunnon kunnossa, jotta saatte asumiskustannukset kohtuullisiksi. 



*Ymmärrän olevani neuroottinen. Eli ymmärrätte nyt ehkä hieman paremmin tarpeeni käydä terapiassa ;) Joka tapauksessa siistillä ja hyväkuntoisella asunnolla on niin suuri vaikutus yleiseen hyvinvointiini, että olen aika paljon valmis uhraamaan, että pystyn asumaan itselleni sopivalla tavalla.

Listautuvan yhtiön osakkeen ostaminen

Sijoittaminen on jatkuvaa oppimista. Muistan, kun minulle aiheutti harmaita hiuksia ymmärtää miten rahastot toimii. Pelkäsin tosi paljon, et...