tiistai 22. helmikuuta 2022

Korot nousevat? Mitä teen?


Lyhyt vastaus

En mitään. Maksan kiltisti isompaa lainanlyhennystä nousseiden korkojen verran.


Pitkä vastaus

En jotenkin osaa ottaa pulttia korkojen noususta. Minusta on itsestäänselvää, että korot nousevat joku päivä – jokainen ylimääräinen vuosi miinus/nollakoroilla on vain plussaa. Kun syksyllä 2018 nostin uuden (ison) asuntolainan niin olin varautunut korkojen nousuun vuoden-kahden sisällä. Nyt on vuosi 2022 ja taas varaudun korkojen nousuun vuoden-kahden sisällä. Nähtäväksi jää, että nousevatko ne nyt ihan oikeasti vuoden-kahden sisällä (tällä hetkellä monen arvio on, että euribor on plussalla tämän vuoden lopussa). Ja kun nousevat niin kuinka paljon.

Vähän omaa historiaani: olen nostanut ensimmäisen asuntolainani marraskuussa 2008. Marginaali oli 0,43% ja laina sidottiin 6 kuukauden euriboriin, joka oli tällöin noin 4%. Korkohistoriasta* sen verran, että euribor-korot taisivat olla korkeimmillaan kesä-syksyllä 2008 (korkeimmillaan lokakuussa 2008 ja vuoden euribor oli 5,53%)  ja jo alkuvuodesta 2009 euriborit (maaliskuussa 2008 vuoden euribor oli 1,21%) lähtivät laskuun päätyen lopulta miinukselle. Vuonna 2008 nostamassani asuntolainassa oli vielä vanha ehto, että korot vähensivät marginaalia eli kun euribor meni miinukselle niin marginaalini pieneni sitä mukaa. En muista/tiedä prosentteja, mutta loppuaikoina maksoin max 10 euroa korkoa per kk-erä. Myin tällä lainalla maksetun asunnon vuonna 2018. Ehdin kutakuinkin 10 vuotta nauttia historiallisen alhaisista koroista. Ajatuskin siitä, että olisin ottanut jonkun korkokaton tai korkoputken, kauhistuttaa minua. Olisin menettänyt paljon rahaa.

Nykyisen asuntolainani nostin kesällä 2019; marginaali on 0,39% ja laina sidottiin 12 kuukauden euriboriin. Tällä hetkellä maksan korkoja kuussa 50-60 euron välissä. Jos euribor12 nousee 1%:n niin korko nousee 45 euroa eli noin 100 euroon. Jos euribor12 nousee 2%:n niin oma korkoni nousee 122 euroa eli yhteensä korko olisi 170 – 180 euroa. Jos euribor12 nousee 3%:n niin oma korkoni nousee noin 200 euroa eli yhteensä 250-260 euroa. Käyttämäni laskuri löytyy täältä: Pitääkö asuntovelallisen huolestua inflaatiosta? Kokeile‌ ‌laskurilla,‌ ‌miten‌ ‌koronnousu‌ ‌vaikuttaa‌ ‌lainakuluihisi (yle.fi)

Vertailuna ensimmäisen asuntolainani alussa maksoin korkoja noin 500 euroa kuukaudessa (plus itse lyhennys jonka muistan olleen 367 euroa). Nettopalkkani oli tällöin kuitenkin alle 2.000 euroa (heh tarkistin:, marraskuun 2008 palkkakuitin mukaan mulle oli maksettu 1.759 euroa) joten jos selvisin silloin niin enköhän selviä nytkin.

Yksi vaikuttava tekijä huolettomuuteeni on, että asunto (tai siis oma koti ja siellä viihtyminen) on minulle prioriteetti numero yksi. Olen valmis maksamaan tästä paljon. Tämä tuli todettua Helsingissä asuessani, missä lopulta päädyin maksamaan yli 1.000 euron kuukausivuokraa, jotta sain asua paikassa missä viihdyn. Olen valmis pihistämään muista asioista, mutta asumiseen haluan käyttää rahaa. Minulla ei ole autoja, kalliita harrastuksia, ei elektronisia laitteita tai muita kalliita välineitä, en haaveile (paljon) matkustamisesta, minulla ei ole lemmikkiä (enkä sellaisesta haaveile) eikä minulla ei ole lapsia (en niitä pysty saamaan). Joten olen valmis käyttämään rahaa asumiseen ja tätä kautta myös asuntolainan korkojen maksamiseen.

Jostain syystä minun on myös vaikea uskoa, että korot nousisivat yhtäkkiä 6%:n. Mahdollisesti nousevat, mutta kyllä se tulee viemään useamman kuin yksi – kaksi vuotta ja tähän ehtii valmistautua. Ja jos korot nousevat jossain vaiheessa todella korkealle niin uskoisin, että valtio tulee taas vastaan veronalennusten muodossa... Nythän viime vuosien aikana asuntolainan korkojen verohyötyä on heikennetty vuosi vuodelta (poistuu kokonaan vuonna 2023), mutta jotenkin olen aika varma, että tämä korkovähennys palautetaan (tai vastaava) jos tarve vaatii. Reiluahan tämä ei ole, koska kaikilla ei ole mahdollisuutta ostaa asuntoa, mutta niin tämä yhteiskunta tuntuu toimivan. Aika monella on kuitenkin asuntolainaa ja yhteiskuntaa ei myöskään hyödytä laittaa asuntolainanmaksajat niin tiukille, ettei rahaa riitä muuhun kuin asumiseen tai pakottaa ihmisiä myymään kotinsa liian korkeiden korkojen vuoksi.

Lisäksi ajattelen, että lainat ovat myös pankkien kanssa neuvoteltavissa. Oikeasti jos korko nousisi vaikka 10%:n (eli omalla kohdallani tarkoittaisi, että maksaisin 900 euroa enemmän kuin nyt) niin jotenkin kuvittelen (ehkä olen naiivi) että pankki olisi myös valmis keskustelemaan tilanteesta (esim laina-ajan pidentäminen, on nyt 20 vuotta) - toki neuvottelun tuloksen pitää hyödyttää myös pankkia taloudellisesti. Toisaalta nykyisillä tuloillani selviäisin vielä, jos lainanlyhennyskustannukset olisivat 900 euroa enemmän (tällöin lainanlyhennys korkoineen veisi noin 50% nettotuloistani ja elämiseen jäisi vielä sellainen 1.500 – 1.600 euroa). Toki suunnittelen tuota opintovapaalle jäämistä ja tämä pitää ottaa huomioon. Tarkoitus on kirjoittaa erillinen teksti suunnitelmistani, että miten selvitä taloudellisesti opintovapaan aikana eli ei tästä nyt sen enempää.

Joten en osaa olla huolissani. Jään seuraamaan tilannetta ja toivon samalla, että mahdollisimman pitkään saisin nauttia alhaisista koroista! Ainakin jos sentään vielä tämän vuoden 2022 J

 

PS. Jos minulla olisi sijoitusasuntolaina niin harkitsisin korkokattoa tai jonkinlaista putkea. Tällöinkin ottaisin putken vain siinä tapauksessa, jos sen saisi koko lainan keston ajalle. En näe mitään järkeä ottaa korkosuojauksia vain lyhyeksi aikaa. Ymmärtääkseni pisin korkosuojausaika mitä tarjotaan on 10 vuotta ja tämä on mielestäni aivan liian lyhyt.


PPS. Voin aivan hyvin olla täysin väärässä kaikkien spekulaatioideni kanssa. Korot voivat humahtaa vuodessa 5%:n ja kahdessa vuodessa 15%:n, valtio ja pankit eivät korviaankaan lotkauta vaan ainoa vaihtoehto on myydä asunto, joka ei mene kaupaksi kun kaikki myyvät samaan aikaan, asuntojen hinnat romahtavat ja joudun myymään alihintaan. Sitten olen kusessa, mutta niin on moni muukin, että enpä ainakaan ole yksin :D 


*Käytin lähteenäni tätä Tällä korolla olisit voittanut - Oma raha - Ilta-Sanomat 

keskiviikko 16. helmikuuta 2022

Opintovapaasuunnitelmia ja (työ)uupumusta

Olin tässä pari viikkoa sairausvapaalla työuupumuksen vuoksi. Virallinen diagnoosi tähän ”vapaaseen” oli unettomuus, mutta kaikki on kaiken summa. Homma lähti eskaloitumaan viime keväästä, jolloin myös univaikeudet alkoivat. Olen yrittänyt ratkoa näitä itse, mutta en ole onnistunut. Olotila vaikeutui vuoden loppua kohden ja joulun jälkeen mulla loppui kertakaikkiaan voimat. Jaksoin joten kuten tehdä työpäivän, mutta peruskotijutut kuten pyykkäys, ruoanlaitto, astianpesukoneentäyttö, kaupassa käynti tms tuntunut ihan superraskaalta. Yhteydenpito läheisten kanssa tuntuu raskaalta puhumattakaan siitä, että heitä näkisi. Tammikuun lopulla tuli aikalailla täysi stoppi ja tajusin onneksi lähteä työterveyteen. Olin reilun pari viikkoa pois ja nyt palasin töihin. Oli ihan tervetullut pysähdys ja sain rauhoitettua tilanteen ja kerättyä voimia, mutta nyt kun olen ollut pari päivää taas töissä niin univaikeudet ovat valitettavasti taas täällä (siis ei ne poistuneetkaan mutta tilanne parantui, nyt mennään taas taaksepäin). Katsotaan miten tämä eka viikko menee, en haluaisi olla pois töistä. Tulen hulluksi kun kökin kotona yksinäni päivät pitkät. Työterveyden seuranta on nyt parin päivän päästä niin jutellaan enemmän sitten lääkärin kanssa, että miten eteenpäin.

Mun on ollut itse hieman vaikea tunnistaa tätä uupumusta, koska mun mieli on tavallaan ihan skarppi. Lähtökohtaisesti olen vain suominut itseäni laiskaksi kun en ole oikein jaksanut yhtään mitään töiden jälkeen. Syyllisyys on jatkuvasti läsnä. Toivottavasti menin työterveyteen ajoissa ja tämä homma saataisiin jotenkin pysäytettyä mahdollisimman nopeasti.

Tosiaan mun mieli on ihan skarppi, etenkin nyt kun löysin vähän uutta suuntaa elämälle. Olen halunnut jo vuosia opiskella jotain, mutta en ole oikein löytänyt alaa. Ajatus alunperin oli myös opiskella töiden ohella, mutta nyt on hyvin selvää, ettei se ole mahdollista. En jaksa sellaista. Kaipaan kunnon irtiottoa ja hetkellisesti tehdä ihan jotain muuta kuin töitä. Olen ollut nyt työelämässä non-stop 15 vuotta ja haluan tauon. Onneksi Suomen valtio tämän minulle mahdollistaa suht helpostikin opintovapaan muodossa.

Asiat alkoivat kirkastumaan tuossa joulukuussa, kun työpaikallani tapahtui jotain, joka vei lopullisesti motivaationi. Olen jo taistellut pitkään motivaation kanssa, mutta nyt tuntuu että saavutin jonkinlaisen lakipisteen asiassa. Samaan aikaan joulukuussa löysin ne opinnot mitä haluan opiskella. Käytin joululomani aika pitkälti asioiden selvittämiseen ja mitä enemmän saan selville niin sitä varmempi tästä päätöksestäni olen.

Aloitin jo keskustelut työpaikalla ja onnekseni esihenkilöni suhtautui asiaan positiivisesti ja kannustavasti. Helpotus on valtava, että tämä on mahdollista. Aikomus on hakea ihan tutkintoon tähtäävään koulutukseen ja aikomus on hakea maksimi opintovapaa-aika (2 vuotta joka käytännössä kait tarkoittaa 18 kuukautta). Haen monimuoto-opintoihin, jotta on mahdollisuus tehdä töitä opintojen ohella. Ensimmäisen vuoden ainakin aion vain opiskella ja hakea aikuiskoulutustukea, mutta haluan kyllä palata työelämään suht nopeasti. Toki tarvitsen tätä varten säästöjäkin ja olen jo alkanut kerryttämään korvamerkittyä säästökassaa ensi syksyn opintovapaata varten. Olen tosi innoissani tästä, mutta vielä pitäisi keksiä että miten selviän tämän väliajan ennen ensi syksyä.

Syyskuun tulot ja menot

Syyskuussa tuloja oli palkka, veronpalautukset, Fiskarsin osingot ja vähän random-tuloja. Laina/korkokulut olivat vielä entisellään huolim...