Ylimääräinen yhtiövastike ja muita kuulumisia

Taloyhtiö, missä asun, on joka vuosi yhtiökokouksessa pyytänyt valtuutuksen kahdelle ylimääräiselle yhtiövastikkeelle, mutta nyt on ensimmäinen kerta, kun tämä laitetaan käytäntöön. Lokakuun lopussa veloitetaan yhden kuukauden ylimääräinen yhtiövastike, joka kohdallani tarkoittaa 260 euroa. Raha käytetään ylimääräisiin huoltotöihin, joka on mielestäni ihan ok. En nyt avaa asiaa sen tarkemmin ihan vain koska en jaksa ja syy ei ole mikään erikoinen.

Tässä on mietityttänyt enemmän se, kuinka onnekas olen, että itselläni on hyvä taloudellinen tilanne. Itselleni tämä ei tarkoita mitään muuta kuin että lisään ylimääräisen vastikkeen marraskuun budjettiexceliin. Ainoa vaikutus tällä on, että saan tämän verran vähemmän säästöön marraskuun budjettikaudella. Aika etuoikeutettua.

Tässä maailman tilanteessa (ja etenkin Suomessa) kun köyhät köyhtyvät ja rikkaat rikastuvat olen paljon miettinyt sitä, että miten itselleni on käynyt niin onnekkaasti, että olen ”rikkaiden” puolella. Oma kuplani ympärilläni on myös hyvin etuoikeutettua, vaikka mikrotasolla toki on hyvin erilaisia taloustilanteita. Ensisijaisesti ongelmat ovat sitä, ettei ole varaa johonkin matkaan tai johonkin kalliiseen tavaraan. Aika pientä. Kenelläkään ei ole ongelmaa ostaa ruokaa, asua, harrastaa, ostaa vaatteita, lääkkeitä tms. Kenellekään ylimääräinen yhtiövastikeveloitus ei olisi ongelma.

Tämä huolestuttaa itseäni. Käyn jonkin verran ravintoloissa ja itseäni monesti ärsyttää, kun ne ovat niin täynnä eikä niihin mahdu ilman pöytävarausta. Käyn teatterissa ja itseäni monesti ärsyttää, kun liput pitää varata aina niin tuhottoman aikaisin, kun ovat aina loppuun varattuja. Käyn mielelläni katsomassa jalkapalloa, mutta aina ne pelit, joihin haluan mennä myyvät loppuun välittömästi. Nämä asiat siis ärsyttävät (etuoikeutetun turhaa jupinaa), mutta samalla myös huolestuttavat. Tämä huolestuttaa itseäni siksi, että elän kuplassa, jossa köyhyys ei näy. Tämä tekee minut tälle asialle sokeaksi ja aina välillä sorrun itsekin siihen valitukseen, ettei minulla ole rahaa (lapsellista, tajuan!). Etenkin minua huolestuttaa se, että eduskunnassa istuu minunlaisiani hyväosaisia kermaperseitä, jotka eivät tunnu edes tajuavan sitä vähää kuin minä. Tai tajuavat, mutta eivät välitä. Odotan todella ensi kevään eduskuntavaaleja vaikka en nyt ole kovin varma, että muuttuuko mikään asia vaikka puolueet hallituksessa muuttuisivat. Tämä on ehkä liian monimutkainen aihe kirjoittaa auki, joten jätän nyt politiikan tältä erää. 

Isäni joutui viikko sitten onnettomuuteen ja nyt sairaalassa. Hänet leikattiin ja on aloittanut kuntoutuksen, mutta tie on pitkä. Hän on 80-vuotias kuten myös äitini. Tämä ei tule tästä helpottumaan. Isäni on ollut aina melko onnettomuusaltis, mutta mitä vanhemmaksi hän tulee, sitä hankalampaa on toipuminen. Toivon, että hän tästä vielä toipuu suhteellisen ennalleen. Olen onnekas, että olen saanut pitää molemmat vanhempani pitkään elämässäni ja vielä suhteellisen hyväkuntoisina. Yritän koko ajan henkisesti valmistautua siihen, kun tilanne muuttuu, mutta ei siihen varmaan voi valmistautua. Tilanne muuttuu sitten kun muuttuu. Päivä, viikko, kuukausi, vuosi kerrallaan.

Kirjoitan hyvin vähän blogissani henkilökohtaisista asioistani (tai no ok, henkkoht talouteni on aika henkilökohtaista). Tämä johtuu siitä, että no ensinnäkin kyseessä on talousblogi eikä minun henkilökohtaisten asioideni blogi, mutta myös siitä, että en halua kirjoittaa muiden ihmisten asioista ilman heidän suostumustaan. Olen aika tarkka tästä asiasta muutoinkin, esimerkiksi oma someni on hyvin neutraali ja äärimmäisen harvoin sisältää muita ihmisiä. Minusta on myös jotenkin mukavaa, että tämä blogi koskettaa vain asiaa, josta minun on helppo kirjoittaa – rahaa. Tykkään puhua rahasta ja koska oma taloustilanteeni on hyvä niin siitä helppo ja kiva puhua sekä näemmä myös kirjoittaa. Kirjoitan ensisijaisesti siksi, ettei taloudesta edelleenkään ole kovin sallittua puhua ääneen. Opettelen koko ajan enemmän puhumaan siitä läheistäni kanssa, mutta hidasta on. Kesällä päättyneen parisuhteeni yksi parhaita puolia oli, että me pystyimme puhumaan todella avoimesti rahasta. Teki tosi hyvää pallotella asioita ääneen toisen kanssa ja saada kommenttia, että mitä toinen on tehnyt ja mitä hän tekisi minun tilassani. Ja oli tosi kiva puhua näistä suoraan ihan oikeilla numeroilla. Meillä oli myös hyvin samanlainen suhtautuminen rahaan, joka teki raha-asioista ja niiden sopimisesta helppoa. 

Siksi tosiaan kirjoitan tätä blogia. Haluan pallotella ajatuksiani ja haluan vertaistukea. Vaikka jossain määrin aina vähän pelkään kommentteja niin ne ovat aina tosi hyviä. Ja ajatuksia herättäviä. Ei se tarkoita, että olisin välttämättä samaa mieltä, mutta on tosi hyvä saada vähän kyseenalaistamista. Olen pahoillani kaikille kommentoijille, että olen niin hidas vastaamaan. En vain oikein jaksa. Kirjoittaminen vie minulta aina aika paljon energiaa.

Töissä on ollut ihmeellisen rauhallista ja olen saanut monia asioita tehtyä. Olin ulkomailla työmatkalla elokuun lopussa ja olen taas menossa syyskuun lopussa. Lokakuun ulkomaan työmatka onneksi peruuntui, kotimaan työmatka siellä vielä on. Sietokykyni työmatkoihin pienenee sitä mukaa kuin vanhenen. En jaksaisi enää lainkaan. Haluaisin löytää työn, jossa oma tiimi olisi samassa kaupungissa/toimistolla ja nähdäkseni heitä minun ei tarvitsisi matkustaa. Tällä hetkellä oma tiimini on jakaantunut neljään eri maahan ja maiden sisällä eri kaupunkeihin. Lisäksi kuulun yhteen Euroopan organisaatioon, jonka mukana tulee noin kymmenen maata lisää. Eli tästä syystä kaikki työmatkat. Minulle tiimikokous tarkoittaa sitä, että matkustan. Se myös tarkoittaa sitä, että istun tosi paljon Teams-kokouksissa. Inhoan niitä. Minusta on raskasta istua koneen ääressä ja tuijottaa muita kameran välityksellä. Pahinta on tuijottaa itseäni, näytän ihan kamalalta kamerassa, koska hyvin harvoina päivinä jaksan meikata. Meillä aina on pakko pitää kamera päällä. Inhoan sitä. Jo siksi, että en jaksaisi katsella omaa naamaani, mutta ehkä enemmän jopa siksi, että minun on hyvin vaikea keskittyä kuuntelemaan kokouksissa istuen. Keskityn paremmin, kun saan liikkua ja mahdollisesti jopa tehdä siinä samalla jotain. Mutta kun kamera on päällä, niin ainoa oikea tapa on istua ja tuijottaa sitä ruutua. Jossain vaiheessa haluan yrittää alkaa etsiä uutta työpaikkaa. Juuri tällä hetkellä minulla ei ole siihen energiaa. Ja lisäksi myös työssäni on sen verran paljon hyviä puolia, että en oikein senkään takia halua. Toivottavasti aika näyttää. Tai ehkä jään nykyisestä työpaikastani eläkkeelle :D Se olisikin jotain. Silloin olisin tehnyt aikalailla koko työurani samassa työpaikassa (aloitin siellä 26-vuotiaana). No eläkkeeseen on tässä vielä hyvinkin reilut 20 vuotta aikaa, joten eipäs nyt vielä haaveilla sellaisesta. 

Eipä sen enempää tänään. Tästä tuli vähän erilainen teksti, mutta nyt vain tuntui tältä. Olen ollut ehkä vähän melankolinen viime viikot ja monet ajatukset pyörivät päässä. Ehkä teki hyvää purkaa niitä tänne.

S-pankin mikrosäästäminen

Aloitin S-pankin tarjoaman mikrosäästämisen (Glendora&Raha: S-pankin säästäjä-palvelu) kolme vuotta sitten kesäkuussa. Laitoin 50 euron alkupanoksen kolme vuotta sitten ja sen jälkeen sinne on mennyt kaikki S-bonukset sekä aina 1 euro, kun maksan jotain pankkikortilla. Pidän S-tilillä mun ruokarahoja (kauppa+syöminen) eli käytän korttia aina, jos maksaa ruokakaupassa, kahvilassa, ravintolassa tms. Joskus kalliimpia ravintolajuttuja (etenkin jos maksan samalla muiden kuin vain itseni ruoat) maksan edelleen pääpankkini kortilla, koska S-tilillä ei ole ikinä 100-200 euroa enempää rahaa (laitan sinne aina lisää rahaa joka maanantai 100 euroa). 

Mulla on S-pankin sijoituksissa nyt 745 euroa ja jotenkin havahduin siihen, että kolmessa vuodessa olen saanut tämän summan kasaan ilman mitään varsinaista säästämistä. Toki s-bonukset ja ne eurot ovat omaa rahaani, mutta onhan se nyt hienoa, että ns näin huomaamattomasti voi säästää. Tavoite näille säästöille on vain olla siellä ja katsoa, että miten ne kehittyvät. Toki ottaen huomioon, että S-pankki jatkaa tämän säästötavan mahdollistamista. Voitto rahastoilla on noin 21% tällä hetkellä, joka on musta ihan hyvin. 

Tavoitteena olisi saada rahastoille 1.000 euroa täyteen seuraavan vuoden aikana eli kesän 2027 aikana. Silloin mulla tulisi 4 vuotta täyteen tätä säästämistä. Näkisin, että se on ihan saavutettavissa - ekoina vuosina en käyttänyt s-korttia maksamiseen, joten noita euroja kertyi aika harvoin, mutta nykyään euroja kertyy siten, että 1-4 kertaa kuussa rahastoihin menee rahaa. Ei tässä ole kuin reilu 250 euroa matkaa.

Katsotaan kuinka käy! Tämä on tällainen mikrotavoite mun näiden isompien tavoitteiden rinnalle. Mikrotavoite mikrosäästämiselle, jei :D

Tavoite 2 saavutettu

Nyt se sitten tapahtui – tällä viikolla mun sijoitukset ylittivät tämän maagisen 100.000 euron rajan. Olin työmatkalla oikeastaan koko viikon, joten en päässyt todentamaan tätä ennen kuin vasta eilen perjantaina. Mutta totta se oli. Paljoa ei olla yli, mutta ollaan kuitenkin. Mun sijoitusten arvo on nyt tämän viikon jälkeen 100.592 euroa.

Viime vuoden (2025) lokakuussa asetin itselleni seuraavat tavoitteet:

1. Käteinen + sijoitukset yli 100.000 euroa (kesä/syksy 2026)
2. Sijoitukset yli 100.000 euroa (vuoden 2026 loppuun mennessä)
3. Kiinteistöjen nettoarvo yli 200.000 euroa (noin 2 vuotta eli syksy 2027)
4. Asuntolainan määrä alle 100.000 euroa (vuoden 2027 loppuun mennessä)

Ensimmäisen tavoitteen saavutin heinäkuun alussa ja nyt toisen elokuun lopussa.

Aloitin alun perin sijoittamisen keväällä 2016 ja nyt reilu 10 vuotta myöhemmin salkkuni ylitti tämän maagisen 100.000 euron rajan. Mitäs tähän nyt sanoisi. Aika standardi suoritus!

Nämä 10 vuotta eivät ole missään nimessä olleet siskoja keskenään. Itse ajattelen, että aloitin sijoittamisen oikeasti vasta 2019 syksyllä.

Keväällä 2016 laitoin yhteen pankkini rahastoon 1.500 euroa ja jatkoin kuukausisäästämistä 40 eurolla kuussa. Homma ei ollut kovin tavoitteellista enkä oikein vielä tarkemmin tiennyt mitä tein tuolloin. Keväällä 2017 tein ensimmäisen osakeostoni parilla sadalla eurolla ja ostin jostain toista rahastoa. Tätä ei jatkunut kovin kauaa, koska päätin alkaa seuraamaan Dave Ramsey askelia ja aloin kerryttämään vararahastoa. Syksy 2017 – syksy 2019 oikeastaan meni kokonaan vararahaston säästämiseen, muuton säästämisen, muuttoihin Helsingissä, vanhan asunnon myyntiin ja uuden asunnon ostamiseen Helsingissä. Kaikki nämä vuodet säästin johonkin muuhun ja itse sijoittaminen pysyi hyvin minimaalisena. Sen verran sain kuitenkin hommaa eteenpäin näinäkin vuosina, että vuoden 2019 lopulla mun sijoitukset ylittivät 10.000 euroa. Muistan vieläkin, kuinka jännää tämä oli ja kirjoitinkin siitä erikseen blogissa Glendora&Raha: Sijoitusteni arvo ylitti varahastoni!. 

Näiden 10 vuoden aikana olin myös 1,5 vuotta opintovapaalla, jolloin sijoitukset eivät pahemmin kasvaneet. Muutenkin tapanani on säästää kaikkeen etukäteen, niin monia säästöprojekteja on tässä ollut myös vuosien varrella. Eli ihan pelkästään sijoittamiseen en ole voinut keskittyä, mutta niinhän se on meillä kaikilla. Tai no suurimmalla osalla. 

Lueskelin muutamia blogikirjoituksiani ihan tuolta blogin alkupäästä ja etenkin tämä teksti herätti ajatuksia: Glendora&Raha: Vararahasto vs sijoittaminen. Jotenkin jännä kuinka vahvasti mulla oli tunne, että olen myöhässä ja että vaurastuminen ei ole mahdollista itselleni. Tunne on nyt aika päinvastainen. Yhtäkkiä se olikin mahdollista. Sijoitustuottolaskurin mukaan mulla olisi 10 vuoden päästä 200.000 euroa sijoituksissa vaikken laittaisi yhtään uutta rahaa sijoituksiin (laskin 7% vuosituotolla). 200.000 euron sijoitussalkku tuntuu itselleni valtavalta.

Mitä nyt sitten? Jatkan valitsemallani tiellä eli tavoite 3 on seuraavana. Kuten joskus aiemmin jo kirjoitin niin tämä ei ole kovin haasteellinen tavoite. Tällä hetkellä kiinteistöjen nettoarvo on 197.000 euroa eli ei tässä ole kuin 3.000 euroa kurottavana. Mun korko juuri muuttui ja lyhennys on noin 500 euroa nyt kuussa eli ilman mitään ylimääräisiä toimenpiteitä tämä tavoite tulee saavutettua jo alkuvuodesta (helmi-maaliskuu). Tavoite 4 taas onkin sitten vähän haasteellisempi. Mulla on asuntolainaa jäljellä 124.000 euroa eli sen saaminen alle 100.000 euroon vaatii 24.000 euroa. Tämän saavuttaminen 16 kuukaudessa on aika tiukka. Se tarkoittaa 1.500 euroa kuussa. Olin jo tästä vähän luovuttamassa aiemmin, mutta josko en luovuttaisikaan?

Olen nyt kesällä taas kuunnellut aika paljon Ramsey show:ta. Se on saatavilla nykyään ilmaiseksi Spotifyssa ja ilman mainoksia niin kuuntelu on miellyttävämpää kuin Youtuben kautta, mistä sitä aiemmin kuuntelin. Mun on jo pitkään pitänyt kirjoittaa ajatuksiani Dave Ramseyn liittyen, mutta en ole vain saanut aikaiseksi. Moni asia mua tökkii siinä konseptissa nykyään, mutta ajatus velattomuudesta oikeasti houkuttelee itseäni. Olen tämän kanssa paininut tässä jo pitkään, että onko järkevää lyhentää asuntolainaa nopeasti vai ei. Matematiikka ei tätä tue, mutta ehkä itselläni ei ole kyse matematiikasta. Ajatus velattomasti asunnosta on oikeasti todella houkutteleva. Jos itselläni ei olisi tätä 900 euron lainanlyhennyskulua niin toisihan se joustavuutta budjettiin ihan todella paljon. Ja antaisi enemmän vapauttaa miettiä, että mitä sitä haluaa tehdä työkseen ja kuinka paljon.

Suunnitelma ei ole ihan vielä valmis päässäni, mutta kyllä mä taidan laittaa nyt oikeasti paukkuja lainan lyhentämiseen nopeasti. Katsotaan myöhemmin, että mitä se käytännössä tarkoittaa.

Elokuun budjettikauden toteuma

Mun elokuu budjetin näkökulmasta on taputeltu ja näyttää kyllä vähän siltä, että koko kesäkin on jo taputeltu. Vai oliko sitä kesää lainkaan? Itsellä vähän tuntuu siltä, ettei kesää oikeastaan oikein ollut. Ilmat oli aika surkeat (no ei pitäisi valittaa ottaen huomioon muun maailman tilanteen, mutta kun aina vain satoi ja koko ajan kastuit eikä suunnitelmat toteutuneet niin kyllä se jossain vaiheessa alkoi ottaa päähän). Tein myös aika paljon sivutyötäni nyt kesällä, joka vei ihan kohtuuttomasti kaistaa ottaen huomioon paljonko se tuottaa euroja. Mutta tämä onkin tässä alkuvaiheessa enemmän tulevaisuuteen sijoittamista. Homma helpottuu koko ajan, kun saa kokemusta. Kerron tästä mun sivutyöstä joskus myöhemmin, nyt en ole ihan vielä valmis. Lisäksi erosin kesälomallani, joten on ollut oikein ratkiriemukasta. Olisin jo valmis uuteen kesälomaan, mutta tässä on ensin talvi lusittavana välissä. Tänään olen vapaalla ja ei ole mitään suunnitelmia. Ihanaa! Aion vain olla ja lukea. Koska kyllä! Olen vihdoin aloittanut taas lukemisen ja se on ihanaa. Alkuvuodesta luin ehkä yhden fyysisen kirjan (tavoitteeni lukea kirja kuussa ei todellakaan ole onnistunut), mutta nyt kuukauden sisään olen lukenut jo 3,5 kirjaa. Ihanaa! 

Sitten siihen itse budjettiin. Tuloissa oli peruspalkka, autohallipaikkavuokra, osinkoja sekä veronpalautuksia. Menoissa ei mitään ihmeellistä paitsi että ruokabudjetti taas ylittyi (vaikka oli jo melko ruhtinaallinen). Tämä johtui kesän ravintolakuluista. No sellaista se on. Mulla olisi vähän tavoite lokakuulla viettää kitukuukautta, mutta katsotaan miten onnistuu ja mitä se siis käytännössä tarkoittaa. Joka tapauksessa ruokamenot olisi tarkoitus saada kuriin kesän jäljiltä ja alkaa tekemään enemmän ruokaa taas kotona. Vapaa-ajassa on kesäloman kuluja. Palveluissa vain sokerointi, sali ja yksi vuorokauden parkkimaksu - siivous ja terapia olivat nyt heinäkuun tauolla. Tavaroissa oli pari isompaa hankintaa, ostin uuden imurin (vanha meni kummilapselleni, joka muutti ensimmäiseen omaan kotiin) ja uusia valaisimia olohuoneen kattoon. Budjettikaudelle osui toisen kummilapseni rippijuhlat sekä äitini 8kymppiset, joihin en selkeästi osannut budjetoida oikeita summia, joten se kategoria ylittyi. Mutta eipä tuolla niin väliä. Kovista menoista huolimatta sain silti rahaa säästöönkin ihan hyvän summan. 

Nettovarallisuuden kehitys ilman kiinteää omaisuutta meni positiiviseen suuntaan. Tietysti juuri kun pääsin kirjoittamasta, että 100.000 euroa lähestyy sijoituksissa niin markkina otti vähän takapakkia. Eli ei nyt taas niin lähellä, mutta eiköhän se tässä lähiakoina toteudu. Varmaan jossain vaiheessa vähän verotan tuota käyttösäästötiliä ja laitan isomman summan yhteen rahastoon, mutta koska sen teen, on hieman auki. Seurataan nyt, että miten tuo markkina kehittyy. Ihan hyvä olla käteistä, jos sattuisi tulemaan isompi dippi. Periaatteessa rahat on tarkoitettu uuteen sänkyyn, joka on tarkoitus hankkia loppuvuodesta, mutta sen voin hankkia ensi keväänäkin - asia ei nyt ole hirveän akuutti. Menen tilanteen mukaan! 

Läheltä liippaa

Heinäkuun alussa saavutin mun 100.000 euron nettovarallisuustavoitteen (ilman kiinteää omaisuutta) ja kirjoitin silloin seuraavasta tavoitteesta eli  100.000 euroa sijoituksissa vuoden loppuun mennessä. Heinäkuun 4. mun sijoitusten arvo oli sellaiset 94.000 euroa. Hieman hämmentävästi vain reilua kuukautta myöhemmin olenkin jo tosi lähellä 100.000 euroa (99.388 euroa). Pääsyynä on markkinan melko (?) hyvä kehitys nyt heinäkuussa - lisää rahaa sijoituksiin olen tänä aikana laittanut noin 1.400 euroa eli arvonnousua on sellaiset 4.000 euroa. 

Viime vuoden lopussa lähdin tilanteesta 75.386 euroa

Mulla on nyt käteisenä käyttösäästötilillä vähän vajaa kolme tonnia ja tässä hieman pohdiskelen, josko ottaisin sieltä vain tonnin ja laittaisin muutamaan rahastoon. Koska silloin 100.000 euron raja voisi ylittyä jo ennen elokuun loppua.. En tiedä! Toki markkina voi tässä dropata, jolloin maaliviiva menee kauemmaksi. Mutta kieltämättä olen vähän hämmentynyt, että heinäkuun alussa tämä tavoite tuntui vielä suht kaukana olevalta, mutta yhtäkkiä tämä onkin ihan käsinkosketeltavissa. 

Mulla on aika paljon dataa olemassa mun sijoitusten kehityksestä. Aina uuden kymppitonnin ylitys on tuntunut jotenkin merkitykselliseltä ja siinä vaiheessa sitä on toivonut, ettei markkina droppaisi eli pystyisi pitämään sijoituksensa yli sen tietyn luvun. Tämä on onnistunut 10.000, 20.000, 30.000, 70.000 ja nyt 90.000 (ok tästä ei oikein voi vielä sanoa, koska ylitin tämän vasta nyt kesäkuussa) kohdilla eli kun tämän summan olen ylittänyt niin en ole enää palannut ko kymmentuhannelle. Kun taas 40.000, 50.000, 60.000 ja 80.000 kohdilla olen sahannut edestakaisin - erityisesti 60.000 euron lopullinen ylitys oli haasteellista ja vei noin vuoden. Ylitin 60.000 euroa ensimmäisen kerran heinäkuussa 2024 ja salkku sahasi 56.000 - 63.000 euron väliä toukokuulle 2025. Sen jälkeen ei ole enää mennyt alle 60.000 euron. Toki voi vielä mennä joku päivä! 

Eli 100.000 euron saavuttaminen ei ole mikään tae mistään, mutta olisihan kuusinumeroinen luku kiva nähdä oikeasti ensimmäisen kerran excelissä. Katsotaan nyt maltanko olla tekemättä mitään. Ensi viikolla on palkkapäivä ja joka tapauksessa kuukausisijoitukset lähtevät tililtä (300 euroa), joten ehkä se riittää. 

Mutta joo, jotenkin tämä nyt tuntuu aika merkitykselliseltä. Vaikuttaa siis, että olen se melko klassinen tapaus kenellä ensimmäisen 100.000 saavuttamiseen meni se 10 vuotta.  

Heinäkuun palkkakauden budjettitoteuma

Jaajaajaa; heinäkuussa käytin paljon rahaa! 

Plussaa on, että myös tulot olivat hyvät - tuli kesälomarahat sekä vuosittaiset bonukset. Tällä kertaa laitoin koko bonuksen palkkiorahastoon eli yhteensä sinne meni noin 7.500 euroa (tämä on veroton + työpaikkani korottaa summaa 15%:lla koska samalla "säästää" työnantajakulut). Näiden lisäksi tuli autohallipaikkavuokra sekä vähän päivärahoja. 

Mutta tosiaan käytin paljon rahaa myös rahaa. Osa budjetoitu, osa ei. Peruskuluissa ruokabudjetti ylittyi ja eipä mulla siihen muuta selitystä ole kuin LOMA ja KESÄ. Sellaista se nyt tuppaa olemaan. Pitkään olenkin pystynyt pysymään mun sadan euron viikko-ruokabudjetissa. Iso osa summasta meni ihan suoraan ulkosyömiseen ja -juomiseen. 

Vapaa-aika/lomakulut koostuvat pääasiassa viikonloppureissusta Riiaan ja toisesta viikonloppureissusta Kasnäsiin ja Bengtsärin majakalle (ihana paikka, haluan ehdottomasti sinne myös yöksi). Kasnäsin reissusta osa menee vielä elokuun palkkakauden puolelle. Palveluissa terapia, siivous, sali, sokerointi ja kasvohoito - kaikkea näistä en osannut budjetoida, joten tämäkin meni yli. Tavaroissa ylityksen aiheutti se, että ostin sitten sen taulun, mistä kirjoitin aiemmin. Taulu maksoi 1.000 euroa. Kirjoitan tästä vielä erikseen ja laitan kuvan kunhan saan sen seinälle! Muutoin tavarakategoria meni ihan tarvitsemiini päivittäistavaroihin kuten kosmetiikkaan (moni loppui samaan aikaan), lääkkeisiin, ostin uuden sähköhammasharjan (vanha hajosi), yhden hameen (en olisi tarvinnut, mutta on hyvä) ja ballerinat (vanhat olin laittanut roskiin jo edelliskesän päätteeksi ja ostin itseasiassa täysin samanlaiset). Lisäksi vielä ostin parvekekukkia ja kaikenlaista pientä sälää, jota en vain ole saanut aikaiseksi ostaa (esim säilytysasioita). Hyväntek/lahjat perus paitsi yksi extemporee lahja kollegalle lisäksi. 

Alla tarkemmat luvut. 

Alla nettovarallisuuden kehitys. Ja kuten aiemmin jo erikseen kirjoitin niin nettovarallisuus ilman kiinteää omaisuutta ylitti maagisen 100.000 euron rajan. Käyttösäästötili pieneni, koska ostin vähän lisää Elisan osakkeita niin nipistin osan siltä tililtä. Sijoitukset ovat nyt reilu 95.000 euroa eli 5.000 euroa olisi kurottava umpeen nyt loppuvuoden aikana. Katsotaan kuinka käy. 

Mun loma on puolivälissä ja toistaiseksi on ollut pääasiassa mukavaa. Kirjoitusintoa ei nyt juuri suuremmin ole, joten en nyt sen enempää runoile mitään. Palaan myöhemmin taas asioihin! Mukavaa heinäkuuta kaikille :) 

Vaihdoin asuntolainan viitekoron

Hmm, sain vaihdettua omassa pankissani viitekoron 12 kk euriborista 6 kk euriboriin. Marginaali ei muuttunut. Muutos maksaa 200 euroa.

On tämä monimutkaista. Syyskuussa 2024 Glendora&Raha: Asuntolaina pyysin pankiltani mahdollisuutta muuttaa viitekorko lyhyemmäksi, mutta tämä ei ollut mahdollista ilman että marginaali olisi noussut. Nyt pyysin tarjouksen eräästä toisesta pankista, sain sen ja samalla laitoin omaan pankkiini viestin, että onko sama mahdollista täällä. En saanut vastausta yli kahteen viikkoon, sitten tappelin aikani chattibotin kanssa, että saanko ihmisen, sain ihmisen, joka ilmoitti minulle, että voin hakea viitekoron muutosta suoraan mobiilipankista. Ja joo siellä olikin sellainen valikko ja samalla siinä oli teksti, että jos nyt haet niin se maksaa 600 euroa, mutta jos haet 6.7. alkaen niin se maksaa 200 euroa. No toki hain sitten vasta 6.7. Päätös tuli 10.7. ja nyt allekirjoitin sopimusliitteen, jossa mainitaan muuttunut viitekorko ja marginaali, joka siis pysyy nyt samana. Muutos tulee voimaan elokuun alussa. 

Aikani asiaa selviteltyäni kävi ilmi, että hintaero johtui siitä, että mitä lähempänä korontarkistuspäivää muutoksen tekee niin sitä halvempaa. Eli siitä johtuu hintaero.

Miksi 6 kk eikä 3kk? Ymmärrän, että 3 kk tulee halvemmaksi, mutta jotenkin henkisesti itselleni on miellyttävämpää, että korko muuttuu vain 6 kuukauden välein. 12 kk on liian pitkä, mutta 6 kk menee hujauksessa. Katsotaan nyt oliko tässä pidemmän päälle järkeä. 

Tosiaan pyysin tarjouksen toisesta pankista, joka oli sama kuin mikä mulla on nyt. Pankki oli OP eli siellä olisi lisäksi saanut niitä asiakasbonuksia, josta olisi ollut kyllä taloudellista etua ja se hieman houkutteli. Mutta oikeasti ei mulla olisi ollut energiaa alkaa vaihtamaan pankkia. Ihan hirveä show. 

Ja kulujahan siitä olisi tullut. Ensinnäkin itse lainannostokulut uudelle pankille, varmasti olisi pitänyt maksaa jotain vanhalle pankille, rahastojen myynnit ja verojen maksut, osakekirjapanttauksen vaihdos pankkien välillä, osakkeiden siirto vanhasta uuteen ja ties mitä kuluja olisi siihen välille vanha pankki keksinyt. Lisäksi kaikki työ korttien ja tilinumeromuutosten kanssa. Joten ei siinä taloudellisesti oikeastaan mitään järkeä olisi ollut. Nytkin saa vähän aikaa odottaa, että tuo 200 euroa kuittaantuu :D

Houkuttelevinta olisi ollut se, että pyysin uuden tarjouksen pidemmällä laina-ajalla ja kk-lyhennys olisi ollut noin 700 euroa (vs nykyinen noin 900 euroa). Mutta tosiaan tämä olisi pidentänyt itse laina-aikaa, lainamäärää sekä korkojen määrää. Ja vaikka tavallaan järki yrittää mulle sanoa, että ei ole järkevää lyhentää asuntolainaa nopeasti vaan sijoittaa enemmän niin silti huomaan aina vain palaavani siihen, että saan asuntolainan maksettua. Olen nyt tehnyt päätöksen (joka toki voi muuttua koska vain, kun olen näköjään vähän ailahtelevainen tämän asian kanssa), että kun saan sijoitusteni kokonaissummaan 100.000 euroon niin palaan taas ylimääräisiin asuntolainalyhennyksiin. 

Edelleen ymmärrän ja tiedostan sen, että asuntolainaa ei kannata maksaa nopeasti pois (etenkin kun korot ovat näin maltilliset), mutta ajatus siitä, ettei sitä asuntolainaa olisi, on vain niin houkutteleva. Ilman asuntolainaa mun asumiskustannukset olisivat noin 300 euroa kuussa ja mietin vain kuinka paljon enemmän vapautta tämä omaan budjettiin toisi ja sitä kautta mahdollisuuksia työelämään. 

Eli joo, taas kerran asuntolainan nopea lyhennys tuntuu ihan tosi houkuttelevalta. 

Mitä tämä sitten käytännössä tarkoittaa euroissa? 

Tosiaan korontarkistuspäiväni on elokuun alussa. Otan nyt tämän hetkisen euriborin huomioon ja: 

• 12 kk euriborilla uusi lyhennys elokuun alusta alkaen olisi 920 euroa
• 6 kk euriborille uusi lyhennys olisi 909 euroa

Että no joo, jotta tuo 200 euroa kuittaantuu niin siinä menee 20 kuukautta :D Sellaista tällä kertaa.