Syyskuun budjettikauden toteuma

Syyskuun budjettikausi meni sitten siinä. Budjettikuukausi oli melko raskas - alkoi työmatkalla ja sitten isäni mursi jalkansa ja on ollut sairaalassa siitä lähtien. Toipuminen on mennyt tosi hyvin etenkin ottaen huomioon, että kyse on 8kymppisestä henkilöstä, mutta aika pitkään hänet pidetään sairaalassa. Tämän viikon lopulla toivottavasti pääsee kotiin. Toisaalta itselle on ollut ehkä helpompaa, että isäni on siellä sairaalassa (ei tarvitse jännittää kuinka pärjäävät äitini kanssa). Olen aika paljon siellä käynyt nyt katsomassa häntä (kahden kolmen päivän välein). Oma maailmansa tuo sairaalamaailma (tai siis hän on sairaalan kuntoutusosastolla), monenlaista kohtaloa siellä tulee vastaan. Tällä viikolla olen ollut vähän kuumeessa niin en ole päässyt sitten lauantain. 

Töissä on ihan todella kiire ja mun sivutyöhön liittyvä hallitustyö vie kaistaa. Mun tavoite on tän vuoden lopulla irtaantua kaikesta tällaisesta "ekstrasta" pariksi vuodeksi ja ensi vuoden tavoitteena tehdä vain päätyötä. Tämä sivutyö on mun vähän sellainen "eläkkeellä sitten enemmän" tyyppinen homma, teen nyt hommaan pohjatyötä, että pääsen sisään kuvioihin. Mutta tarvitsen tauon. Olen nyt kolme vuotta tehnyt vähintään kolmea eri hommaa päällekkäin - päätyö + kahta eri koulua + hallitustehtävä + sitten tätä sivutyötä. Olin myös taloyhtiön hallituksessa tässä samalla, mutta se nyt on tosi pienimuotoista verrattuna tuohon toiseen hallitustehtävään, jossa oikeastaan me ollaan yhdistyksen työntekijöitä. Olen todella puhki. Aivoni kaipaavat ajattelematonta aikaa. 

Mutta itse asiaan. Syyskuun budjettikaudella tuloja oli päätyön palkka, tuloja sivutyöstä, autohallivuokra ja päivärahoja. 

Pakolliset kulut perus, ei mitään ihmeitä. Asuntolainaan olin budjetoinut ylimääräisen 200 euroa, joka on mun pankin veloitus viitekoron vaihdosta (euribor12 --> euribor6). Jostain syystä veloitus näkyi mun syyskuun lyhennyksessä, muttei pankki sitten sitä ottanutkaan. Se vähennettiin nyt lokakuun lyhennyksessä (tai siis syyskuun, mutta mun lokakuun budjettikaudella). Ruokakulut meni vähän yli ja tämä johtuu yhdestä 30 euron Wolt-tilauksesta, kun laiskotti ja väsytti. Woltin käyttäminen pitäisi lopettaa. Mulla on mennyt tänä vuonna 350 euroa Wolt-tilauksiin. Syy Woltin käyttöön on puhtaasti laiskuus, väsymys ja mukavuuden halu. Tällaisia tilanteita varten pitäisi olla aina pakkasessa valmiina vaikka joku pakastepitsa tms, jotta kotona olisi jotain helppoa ja hyvää saatavilla tällaisiin tilanteisiin, kun vajoat itsesääliin ja haluat hemmotella itseäsi helppoudella.

Vapaa-ajassa oli Tyrvään pappilassa esitetty Chagall musikaali (hieno!), visalasku kesän Riian matkasta, kun maksoin porukan veneajelun visalta*, Tukholman työmatkan syömisiä (en oikein tiedä mihin kategoriaan nämä kuuluvat - periaatteessa voisi vähentää tuloista eli päivärahoista), yksi lahja (joo väärä kategoria), Kaukajärven sauna ja joulukuulle teatteriliput Laulavat sadepisarat esitykseen.   

Palveluissa perus: terapia, kuntosali, siivous, sokerointi. Olin budjetoinut myös tanssitunnit, mutta lasku ei vielä tullut. Tavaroissa yhdet kengät, paita ja ripsiväri. Hyväntekeväisyys perus ja lisäksi annoin rahaa yhden kollegan eläköitymislahjaan. Mun työpaikalla lähtee porukkaa ihan koko ajan. Tuntuu, että koko ajan olen antamassa rahaa johonkin keräykseen. Vituttaako muita tällainen? :D Sinänsä asialla ei ole väliä, mutta välillä asia ärsyttää. Voisiko joskus joku kerätä minullekin jotain. Olen antanut rahaa lukemattomiin keräyksiin tässä 20 vuoden työurani aikana, mutta en muista saaneeni itse ikinä mitään lahjaa. Olen varmaan pikkumainen, mutta kyllä tämä aina välillä ärsyttää. 

Kuvassa tarkemmat luvut. 

Tosiaan tällä budjettikaudella salkkuni ylitti 100.000 euroa. Ehdittiin jo tippua alle tässä parin viikon aikana, mutta sopivasti tähän kuukausikatsaukseen mentiin taas yli. Eiköhän tässä ole aika suurta heilahtelua koko loppuvuosi. Vielä en tehnyt ylimääräistä lyhennystä asuntolainaan, mutta asuntosäästötilille laitoin rahaa. Tavoite kolme (kiinteistöjen nettoarvo yli 200.000) on hyvin lähellä, mun asunnon ja autohallipaikan nettoarvo on nyt melkein 198.000. Tämän tavoitteen toteutumisaika on mulla vasta ensi kesänä, mutta jos/kun näitä ylimääräisiä lyhennyksiä ala laittamaan asuntolainaan niin eiköhän tämä jo tänä vuonna toteudu. Tuo autopaikkapuskuri tuntuu tällä hetkellä vähän tyhmältä. Se on siis autohallipaikan vuokratulojen pääomaveroja varten, jotka ovat laskennallisesti vähän reilu 20 euroa kuussa. Enkä siis niitä tule saamaan, koska alkuvuodesta myin tappiollisia osakkeita niin verot kuittaantuvat näistä. Mutta ajattelin nyt tätäkin tiliä kuitenkin kerryttää. Ehkä se voi olla tarpeen sitten jotain autohallipaikkaan liittyvään kuluun. Ehkä? Tai sitten voin ostaa tilille kertyneillä rahoilla uuden autohallipaikan jonkun sadan vuoden päästä :D 

*Maksan visalla aina silloin tällöin ainoastaan siksi, että oman ymmärryksen mukaan vain luoton puolella maksaessa saa varkaus- ja peruutusturvan. En ole helposti löytänyt tietoa, että sama turva olisi debit-puolella maksaessa, joten päädyn maksamaan creditiltä aina silloin kun ostopaikka vaikuttaa "hämärältä". Kuten nyt tämä riialainen sivusto "boat rides". 

Asuntolainan takaisinmaksusuunnitelma

Pallottelen nyt kahden suunnitelman välillä. Joka tapauksessa haluan ainakin yrittää maksaa asuntolainani nopeutetusti takaisin, vaikka se ei välttämättä se taloudellisesti kannattavin vaihtoehto olekaan.

Syyni on seuraava: ajatus velottamasta asunnosta on vain todella houkutteleva. Se että asumiskustannukseni olisivat sen 350 euroa kuussa versus 1.300 euroa on ihan todella, todella houkutteleva. Se antaisi minulle ihan hirveästi vapautta päättää, että mitä haluan tehdä ja milloin. En mm enää olisi sidottu korkeapalkkaiseen työhön. Onneksi toistaiseksi työtilanteeni näyttää suht stabiililta ja onneksi kulurakenteeni* on myös sellainen, että kattaisin elämäni myös pienemmällä palkalla, mutta joka tapauksessa olisi kiva, jos asuntolainaa ei olisi. Koska mitä tahansa voi tapahtua. Ensisijaisesti ajattelen, että jos loukkaannun tai sairastun vakavasti, mutta toisenlaisetkin kauhuskenaariot menevät pääni läpi. Olen jopa miettinyt sellaista vaihtoehtoa, että jos Suomessa alkaisi sota ja asuntoni pommitettaisiin maan tasalle, niin olisi paljon mukavampaa, ettei asuntoon kohdistuisi asuntolainaa. Kuinka paljon vituttaisi maksaa tonni kuussa asuntolainaa asunnosta, jota ei enää ole.

Ensisijainen ajatukseni on ollut, että maksan asuntolainan 10 vuodessa. Kyselin suunnitelmasta tarkemmin uudelta ystävältäni tekoälyltä ja sieltä sain idean, että jos oikein pinnistäisin niin asuntolaina voisi olla maksettu takaisin 5 vuodessa. Hmm. En vielä ole päättänyt kumpaan suuntaan kallistun. Tietysti tuo 5 vuotta houkuttaisi, mutta se myös tarkoittaisi, että saisin laittaa kaikki isommat hankinnat/suunnitelmat jäihin seuraavaksi 5 vuodeksi. Esimerkiksi sen keittiöremontin, jota olen vähän kaavaillut ensi vuoden lopulle.

No mutta käydään molemmat suunnitelmat läpi.

10 vuoden suunnitelma

Lainaa on jäljellä 124.000 euroa ja tämän lyhentäminen 10 vuodessa tarkoittaa euroissa 12.400 euroa vuodessa ja 1.033 euroa kuussa.

Tällä hetkellä lyhennän lainaa 920 euroa kuussa, josta noin 400 euroa on korkoja ja 500 euroa lyhennystä. Tämä toki tulee muuttumaan sitä mukaa kun laina pienenee ja korko vaihtelee. Laina siis lyhenee joka kuukausi 500 euroa ja lisälyhennyksiä pitäisi laittaa reilut 500 euroa. Tämänhetkinen suunnitelma on, että laitan joka kuukausi 200 euroa ekstraa automaattisesti asuntolainaan. Tämän lisäksi kuun lopussa olevat rahat tilillä jaan tasan asuntolainasäästötilin ja käyttörahasäästötilin välillä.

Tänä vuonna keskiarvoisesti mulla on jäänyt joka kuukausi noin 400 euroa ekstraa kuun lopussa tilille rahaa eli se tarkoittaisi 200 euroa ekstraa asuntolainaan. Tässä pitää ottaa huomioon, että tänä vuonna olen myös laittanut aika paljon ekstraa sijoituksiin, jotta saavutan sen sadan tonnin sijoitussalkun niin laskeskelen, että tilin ylijäämä olisi enemmän kuin tuon 400 euroa. (Tavoitteena on laittaa nyt tästä eteepäin 400 euroa kuussa sijoituksiin, eikä yhtään enempää - kirjoitan tästä vielä tarkemmin oman tekstin). Nyt syyskuussa ekstraa on jäämässä reilut 800 euroa ja alustavien budjettien mukaan ylijäämää jäisi sen 500-1000 euroa kuussa. Eli summasummarum – joka kuukausi menee 200 euroa ekstraa automaattisesti ja sitten tilin jämärahoista on tarkoitus kerätä erilliselle asuntosäästötilille vähintään tämä 300 euroa per kuukausi. Tarkoitus on tehdä isompi lyhennys aina puolivuosittain ennen korontarkistusta asuntolainaan (minulla on 6kk euribor). Näin saisin siis nopeutettua asuntolainan lyhennystä, mutta samalla saisin laitettua rahaa säästöön kaikkea ylimääräistä varten kuten vaikka nyt tämä keittiöremontti tai kalliimpi lomamatka tai joku hankinta (kuten se SÄNKY).

5 vuoden suunnitelma

Lainaa on jäljellä 124.000 euroa ja tämän lyhentäminen 5 vuodessa tarkoittaa euroissa 24.800 euroa vuodessa ja 2.066 euroa kuussa.

Nyt alkaa olla jo haastavaa. Lähtöspeksit ovat samat eli 500 euroa kuussa menee jo nyt, mutta 1.500 euroa tarvittaisiin lisää per kuukausi. Edelleenkään en tulisi luopumaan sijoituksista täysin, mutta pienentäisin kk-summan 200-300 euroon ja nyt pitäisi olla erityisen tarkkana, etten laita sijoituksiin ekstraa. Tämä voi olla vaikeaa, jos matkalle osuu isompi pörssiromahdus tms.

Nettotuloni tänä vuonna ovat olleet keskimäärin 4.600 euroa kuussa sisältäen lomarahat, sivutyötulot, päivärahat, sijoitustuotot tms, mutta pois lukien kerran vuodessa saamani bonukset. Laitan nykyään kaikki bonukset palkkiorahastoon eli ne ovat ns pimeää rahaa itselleni (ja kerryttävät sijoituksiani eli tämän takia itselleni on ihan ok, että sijoituksiin menee kk-palkasta vähemmän). Kuukausimenoni ovat olleet tänä vuonna keskimäärin 3.600 euroa kuussa. Aika paljon, mutta pitää huomioida, että nämä ovat pitäneet sisällään makuuhuoneremontin (1.800 euroa) ja taulun hankinnan (1.000 euroa). Jos nämä pois luettaisiin niin summa per kuukausi 3.350 euroa. Edelleen aika paljon. Mutta tässä nyt tullaankin tähän tämän suunnitelman pihviin.

Eli jos tähän lähden niin jossain määrin mun pitää karsia nykyisestä kulutuksesta. Kuussa tarvittaisiin 1.500 euroa ekstraa ja keskimääräiset tulot on 4.600 euroa niin tämä tarkoittaa, että mun pitäisi elää 3.000 eurolla kuussa ja tämän pitäisi sisältää myös sijoituksiin menevät rahat. Näin kirjoitettuna ei todellakaan kuulosta kovin haasteelliselta, mutta mun tämän vuoden kulutuksen perusteella kyllä tässä haastetta tulee olemaan.

Numeroiden valossa tämän tosiaan pitäisi olla kaikin puolin tehtävissä ja ilman, että mun ihan hirveästi pitäisi mistään peruselämänlaadusta tinkiä. Tinkiminen tapahtuisi enemmän sitten hankinnoista, matkoista tms asioista. Tämä vaihtoehto kyllä houkuttaisi kovasti, mutta mun pitää oikeasti miettiä omalla kohdallani, että mikä on realistista. Tämä vaihtoehto myös tarkoittaisi sitä, että mun pitäisi avoimesti sanoa tästä lähipiirilleni, että mulla on tällainen viisivuotissuunnitelma, ettei ihan joka tilanteessa tarvitse alkaa selittelemään, miksi en ”halua” lähteä johonkin reissuun tai tee jotain kallista hankintaa.

Tällaisia suunnitelmia nyt tällä kertaa. Etenkin tuo 10vuodensuunnitelma pitäisi hyvinkin olla tehtävissä. Houkuttelisi kovasti tuo 5vuotissuunnitelma, mutta pelkään, ettei minusta ole siihen. Joka tapauksessa lähden nyt liikkeelle siitä, että laitan 200 euroa joka kuussa automaattisesti ekstraa ja vähintään 50% tilin ylijäämistä menee asuntosäästötilille kuun lopussa. Päivitystä seuraa.

*Kulurakenteella viittaan tässä mun pakollisiin kuluihin. En siis väitä, että eläisin jotenkin vähällä rahalla, mikä ei pidä paikkaansa, kuten tästä tekstistäkin käy ilmi. Tarkoitan siis sitä, ettei minulla ole autoa, mökkiä, kotieläimiä, lapsia tai mitään mihin olisi "pakko" käyttää rahaa. Asiat mihin käytän rahaa on lopulta kaikki hyvin helposti karsittavissa, kuten siivouspalvelu, terapia (no tästä voi olla montaa mieltä), säännöllinen sokerointi, kalliit vaateostokset, kalliit hankinnat, lomamatkat tms. Pakollisia kuluja mun taloudessa on asuminen, ruoka, vakuutukset (jotka nekin ovat vain 250 euroa vuodessa), jonkinasteinen liikkuminen (tai no tämänkin mun työpaikka juuri nyt maksaa työmatkaedun muodossa) ja lääkekulut. Toki perushygieniatarvikkeita, jonkin verran vaatteita tms pitää hankkia, mutta nämäkin pystyy tekemään melko maltillisesti. 

Sängyn metsästystä

Keväällä remontoin mun makuuhuonetta pikkasen (tapetit, uudet verhot, yöpöydät, yölamput, kattovalaisin, uudet ovenkahvat vaatekaappien oviin) ja tarkoitus alusta asti oli ostaa myös uusi sänky loppuvuoden aikana. Nyt alkaa olla sen projektin aika eikä se näytä olevan kovin yksinkertainen. 

Olen yrittänyt tässä selvittää itselleni, että paljonko ne sängyt maksavat ja paljonko yhteen sänkyyn olen valmis laittamaan rahaa. Yksi oleellinen osa uutta sänkyhankintaa on, että se koostuu kahdesta erillisestä rungosta (2 x 80cm) ja sitten siihen päälle tulee 160cm petauspatja. Mulla on ollut ollut 16 vuotta 140cm leveä jenkkisänky, joka on massiivinen. Itse sänky on suht jees edelleen nukkua. Keskelle on muodostunut jonkinasteinen kuoppa, mutta se ehkä ratkeaisi, jos ostaisi uuden petauspatjan. Isoin ongelma sängyssä on, että se on ihan mahdoton liikuteltava etenkin yksin. Toki sitä liikuttelen yksinkin (olen kaikenlaisessa tuollaisessa raskaiden asioiden yksin siirtelyssä aika kekseliäs kuten todennäköisesti me kaikki yksinasuvat), mutta olisi niin paljon yksinkertaisempaa, jos olisi kaksi kapeampaa sänkyrunkoa.

Ostin vuosi sitten sohvan Hakolasta ja olen myös miettinyt heiltä sänkyä. Olen ollut tosi tyytyväinen sohvaan kaikin puolin. Hakolan tilausprosessi oli tosi toimiva kotiinkuljetuksen ja tuotteen asennuksen sekä roskien poisviennin osalta. Ja heidän antamansa toimituspäivä piti 100% paikkaansa. Lisäksi heidän tuotteet ovat suomalaista käsityötä niin ihan mielelläni ostan heiltä kyllä toistekin. Kävin keväällä kokeilemassa yhtä mallia Hakolan Helsingin liikkeeessä ja otin kangasnäytteitä mukaan. Sänky, minkä ostaisin, on Glory Glory 160 cm -sänky: Fino | Hakola ja hinta on 3.120 euroa. Tosiaan Hakolalla hinta pitää sisällään myös kotiinkuljetuksen, tuotteen kasauksen ja roskien poisviennin. En vain oikein ole varma sängyn väristä, haluaisin ehkä mieluiten mustan sängyn (jota Hakolalla ei ole). 

Toisena vaihtoehtona olen miettinyt Tempur-sänkyä ja sitä kävinkin kokeilemassa Tempur-liikkeessä eilen. Varasin oikein ajan liikkeeseen ja verkkosivuilla luvattiin ajan varanneille Tempur-matkatyyny lahjaksi. Valitettavasti itse käynti liikkeessä ei mennyt ihan putkeen. Tässä kaikessa kiireessä unohtui itseltä katsoa sänkymallit ja hinnat läpi ensin itse, niin olisin ollut valmistautunut paremmin enkä niin myyjän vietävissä. Joka tapauksessa mietin, että sellaisen 4. - 5.000 euron Tempur-sängyn voisin hankkia ja ensisijainen syy mennä itse liikkeeseen oli saada ymmärrys hinnasta ja tarjonnasta.

Olin miettinyt etukäteen (jo kuukausi sitten, en muistanut tätä eilen niin tarkkaan) Tempur break-box sänkyä TEMPUR® Break Box -sänky, jonka nettisivujen mukaan saa 3.828 eurolla (musta, ilman päätyä, 160cm leveä) plus lisäksi toki kaikki kotiinkuljetushärdellit. No tietysti kun menin liikkeeseen niin myyjä alkoi myymään omia provisio-sänkyjään ja esitteli minulle vain kahta mallia, jotka molemmat olivat siinä 8.000 euron luokkaa (hinta selvisi minulle vasta esittelyn lopuksi noin puoli tuntia myöhemmin). Toinen näistä oli kuulemma tarjouksessa ja siihen hän laski minulle hinnan 6.333 euroa sisältäen kotiinkuljetuksen. Sanoin siinä vaiheessa, että minulla on noin 5.000 euron katto, joten eikö ole muuta vaihtoehtoa. Siihen myyjä ehdotti, että voisin ottaa Tempur-patjan ilman sängynrunkoa ja ostaa rungon muualta. Tähän minä, että vaikuttaa aivan liian monimutkaiselta, jos ostan sängyn niin ostan kyllä koko paketin yhdestä paikasta. Tässä vaiheessa alkoi rahoituspalvelun tarjoaminen, jolla saisin 6 kuukauden kuluttoman takaisinmaksuajan. Tähän kommentoin, että minulla on tapana ostaa asiat käteisellä eli haluan säästää hankintoihin ensin. Tästä sain kysymyksen, että "mitä tarkoitat käteisellä". Johon minä "siis rahalla, joka on jo pankkitililläni, en siis ole tuomassa tänne pinoa seteleitä". 

Homma meni jo vähän absurdiksi ja lopulta vaivaantuneeksi. Lopulta poistuin liikkeestä tulostetun hinnan kanssa ja tiedon kanssa, että tarjous on sunnuntaihin asti voimassa. Varmaan sanomattakin selvää, että lahjaksi luvattu tyyny jäi saamatta. En oikein ymmärrä miksi Tempur sivuillaan näitä lahjoja näin auliisti tuntuu tarjoavan, jos niiden ehtona on, että ostat sängyn. Se varmaan pitää lukea itse rivien välistä. No, en liikkeeseen mennyt matkatyynyn takia (en oikeastaan sellaista edes tarvitse) vaan sen takia, että olisin voinut testata sitä Tempur break box sänkyä ja saada siitä tarjouksen. Tempur break box oli liikkeen nurkassa eikä sitä haluttu minulle esitellä. Toki olisin voinut vaatia sitä voimallisemmin, mutta koska tosiaan minulta jäi etukäteistsekkaus tekemättä niin en liikkeessä muistanut, että mikä se oli se sänky mitä itse olin ajatellut (tsekkasin tämän vasta kotona illalla liikkeessä käynnin jälkeen). 

Miten muiden mielestä homma meni? Ilmeisesti myyjän komissio näistä sängyistä, mitä minulle esitteli, oli sen verran kova, että hän halusi näitä puskea. Ilmeisesti hän oli sitten mieluummin ilman mitään kauppaa, jos asiakas ei halunnut ostaa juuri sitä hänen esittelemäänsä sänkyä. Hassuinta tässä on, että olisin oikeasti sängyn sieltä ostanut, jos olisin saanut sängyn minulle sopivaan hintaan ja omilla kriteereilläni. Mielenkiintoista vielä oli, että sanoin alussa kriteeriksi sen, että sänky on suht helppo yksin liikuteltava eli kaksi erillistä runkoa ja ohuempi patja siinä päällä. Tämä mitä minulle myytiin niin siinä oli sellainen hervoton 160 cm jenkkipatjatyyppinen patja, joka painoi 40 kiloa. Se nurkassa oleva break box sänky olisi ollut tällainen mitä haluaisin. Olisin nyt edes halunnut edes testata sitä. 

No en nyt tiedä mitä teen. Tosiasiassa minulla on vasta 3.200 euroa säästettynä sänkyä varten, joten en mä nyt vielä tuollaista neljän tonnin sänkyä ole edes valmis ostamaan. Haluaisin mennä käymään myös Unikulmassa, mutta pelkään, että siellä on samanlainen palvelu, jossa pitäisi ostaa joku 8.000 euron sänky. Onneksi asian kanssa ei ole hengenhätä. Ehkä yritän mennä Tempur-liikkeeseen joku toinen päivä, kun siellä on joku toinen myyjä ja menen vain määrätietoisesti sanomaan, että haluan kokeilla tuota nurkassa olevaa sänkyä. Ja sitten tilaan sellaisen verkkokaupasta :D

Sängyn metsästys siis jatkuu (ja myös rahansäästäminen sitä varten). 

Ylimääräinen yhtiövastike ja muita kuulumisia

Taloyhtiö, missä asun, on joka vuosi yhtiökokouksessa pyytänyt valtuutuksen kahdelle ylimääräiselle yhtiövastikkeelle, mutta nyt on ensimmäinen kerta, kun tämä laitetaan käytäntöön. Lokakuun lopussa veloitetaan yhden kuukauden ylimääräinen yhtiövastike, joka kohdallani tarkoittaa 260 euroa. Raha käytetään ylimääräisiin huoltotöihin, joka on mielestäni ihan ok. En nyt avaa asiaa sen tarkemmin ihan vain koska en jaksa ja syy ei ole mikään erikoinen.

Tässä on mietityttänyt enemmän se, kuinka onnekas olen, että itselläni on hyvä taloudellinen tilanne. Itselleni tämä ei tarkoita mitään muuta kuin että lisään ylimääräisen vastikkeen marraskuun budjettiexceliin. Ainoa vaikutus tällä on, että saan tämän verran vähemmän säästöön marraskuun budjettikaudella. Aika etuoikeutettua.

Tässä maailman tilanteessa (ja etenkin Suomessa) kun köyhät köyhtyvät ja rikkaat rikastuvat olen paljon miettinyt sitä, että miten itselleni on käynyt niin onnekkaasti, että olen ”rikkaiden” puolella. Oma kuplani ympärilläni on myös hyvin etuoikeutettua, vaikka mikrotasolla toki on hyvin erilaisia taloustilanteita. Ensisijaisesti ongelmat ovat sitä, ettei ole varaa johonkin matkaan tai johonkin kalliiseen tavaraan. Aika pientä. Kenelläkään ei ole ongelmaa ostaa ruokaa, asua, harrastaa, ostaa vaatteita, lääkkeitä tms. Kenellekään ylimääräinen yhtiövastikeveloitus ei olisi ongelma.

Tämä huolestuttaa itseäni. Käyn jonkin verran ravintoloissa ja itseäni monesti ärsyttää, kun ne ovat niin täynnä eikä niihin mahdu ilman pöytävarausta. Käyn teatterissa ja itseäni monesti ärsyttää, kun liput pitää varata aina niin tuhottoman aikaisin, kun ovat aina loppuun varattuja. Käyn mielelläni katsomassa jalkapalloa, mutta aina ne pelit, joihin haluan mennä myyvät loppuun välittömästi. Nämä asiat siis ärsyttävät (etuoikeutetun turhaa jupinaa), mutta samalla myös huolestuttavat. Tämä huolestuttaa itseäni siksi, että elän kuplassa, jossa köyhyys ei näy. Tämä tekee minut tälle asialle sokeaksi ja aina välillä sorrun itsekin siihen valitukseen, ettei minulla ole rahaa (lapsellista, tajuan!). Etenkin minua huolestuttaa se, että eduskunnassa istuu minunlaisiani hyväosaisia kermaperseitä, jotka eivät tunnu edes tajuavan sitä vähää kuin minä. Tai tajuavat, mutta eivät välitä. Odotan todella ensi kevään eduskuntavaaleja vaikka en nyt ole kovin varma, että muuttuuko mikään asia vaikka puolueet hallituksessa muuttuisivat. Tämä on ehkä liian monimutkainen aihe kirjoittaa auki, joten jätän nyt politiikan tältä erää. 

Isäni joutui viikko sitten onnettomuuteen ja nyt sairaalassa. Hänet leikattiin ja on aloittanut kuntoutuksen, mutta tie on pitkä. Hän on 80-vuotias kuten myös äitini. Tämä ei tule tästä helpottumaan. Isäni on ollut aina melko onnettomuusaltis, mutta mitä vanhemmaksi hän tulee, sitä hankalampaa on toipuminen. Toivon, että hän tästä vielä toipuu suhteellisen ennalleen. Olen onnekas, että olen saanut pitää molemmat vanhempani pitkään elämässäni ja vielä suhteellisen hyväkuntoisina. Yritän koko ajan henkisesti valmistautua siihen, kun tilanne muuttuu, mutta ei siihen varmaan voi valmistautua. Tilanne muuttuu sitten kun muuttuu. Päivä, viikko, kuukausi, vuosi kerrallaan.

Kirjoitan hyvin vähän blogissani henkilökohtaisista asioistani (tai no ok, henkkoht talouteni on aika henkilökohtaista). Tämä johtuu siitä, että no ensinnäkin kyseessä on talousblogi eikä minun henkilökohtaisten asioideni blogi, mutta myös siitä, että en halua kirjoittaa muiden ihmisten asioista ilman heidän suostumustaan. Olen aika tarkka tästä asiasta muutoinkin, esimerkiksi oma someni on hyvin neutraali ja äärimmäisen harvoin sisältää muita ihmisiä. Minusta on myös jotenkin mukavaa, että tämä blogi koskettaa vain asiaa, josta minun on helppo kirjoittaa – rahaa. Tykkään puhua rahasta ja koska oma taloustilanteeni on hyvä niin siitä helppo ja kiva puhua sekä näemmä myös kirjoittaa. Kirjoitan ensisijaisesti siksi, ettei taloudesta edelleenkään ole kovin sallittua puhua ääneen. Opettelen koko ajan enemmän puhumaan siitä läheistäni kanssa, mutta hidasta on. Kesällä päättyneen parisuhteeni yksi parhaita puolia oli, että me pystyimme puhumaan todella avoimesti rahasta. Teki tosi hyvää pallotella asioita ääneen toisen kanssa ja saada kommenttia, että mitä toinen on tehnyt ja mitä hän tekisi minun tilassani. Ja oli tosi kiva puhua näistä suoraan ihan oikeilla numeroilla. Meillä oli myös hyvin samanlainen suhtautuminen rahaan, joka teki raha-asioista ja niiden sopimisesta helppoa. 

Siksi tosiaan kirjoitan tätä blogia. Haluan pallotella ajatuksiani ja haluan vertaistukea. Vaikka jossain määrin aina vähän pelkään kommentteja niin ne ovat aina tosi hyviä. Ja ajatuksia herättäviä. Ei se tarkoita, että olisin välttämättä samaa mieltä, mutta on tosi hyvä saada vähän kyseenalaistamista. Olen pahoillani kaikille kommentoijille, että olen niin hidas vastaamaan. En vain oikein jaksa. Kirjoittaminen vie minulta aina aika paljon energiaa.

Töissä on ollut ihmeellisen rauhallista ja olen saanut monia asioita tehtyä. Olin ulkomailla työmatkalla elokuun lopussa ja olen taas menossa syyskuun lopussa. Lokakuun ulkomaan työmatka onneksi peruuntui, kotimaan työmatka siellä vielä on. Sietokykyni työmatkoihin pienenee sitä mukaa kuin vanhenen. En jaksaisi enää lainkaan. Haluaisin löytää työn, jossa oma tiimi olisi samassa kaupungissa/toimistolla ja nähdäkseni heitä minun ei tarvitsisi matkustaa. Tällä hetkellä oma tiimini on jakaantunut neljään eri maahan ja maiden sisällä eri kaupunkeihin. Lisäksi kuulun yhteen Euroopan organisaatioon, jonka mukana tulee noin kymmenen maata lisää. Eli tästä syystä kaikki työmatkat. Minulle tiimikokous tarkoittaa sitä, että matkustan. Se myös tarkoittaa sitä, että istun tosi paljon Teams-kokouksissa. Inhoan niitä. Minusta on raskasta istua koneen ääressä ja tuijottaa muita kameran välityksellä. Pahinta on tuijottaa itseäni, näytän ihan kamalalta kamerassa, koska hyvin harvoina päivinä jaksan meikata. Meillä aina on pakko pitää kamera päällä. Inhoan sitä. Jo siksi, että en jaksaisi katsella omaa naamaani, mutta ehkä enemmän jopa siksi, että minun on hyvin vaikea keskittyä kuuntelemaan kokouksissa istuen. Keskityn paremmin, kun saan liikkua ja mahdollisesti jopa tehdä siinä samalla jotain. Mutta kun kamera on päällä, niin ainoa oikea tapa on istua ja tuijottaa sitä ruutua. Jossain vaiheessa haluan yrittää alkaa etsiä uutta työpaikkaa. Juuri tällä hetkellä minulla ei ole siihen energiaa. Ja lisäksi myös työssäni on sen verran paljon hyviä puolia, että en oikein senkään takia halua. Toivottavasti aika näyttää. Tai ehkä jään nykyisestä työpaikastani eläkkeelle :D Se olisikin jotain. Silloin olisin tehnyt aikalailla koko työurani samassa työpaikassa (aloitin siellä 26-vuotiaana). No eläkkeeseen on tässä vielä hyvinkin reilut 20 vuotta aikaa, joten eipäs nyt vielä haaveilla sellaisesta. 

Eipä sen enempää tänään. Tästä tuli vähän erilainen teksti, mutta nyt vain tuntui tältä. Olen ollut ehkä vähän melankolinen viime viikot ja monet ajatukset pyörivät päässä. Ehkä teki hyvää purkaa niitä tänne.

S-pankin mikrosäästäminen

Aloitin S-pankin tarjoaman mikrosäästämisen (Glendora&Raha: S-pankin säästäjä-palvelu) kolme vuotta sitten kesäkuussa. Laitoin 50 euron alkupanoksen kolme vuotta sitten ja sen jälkeen sinne on mennyt kaikki S-bonukset sekä aina 1 euro, kun maksan jotain pankkikortilla. Pidän S-tilillä mun ruokarahoja (kauppa+syöminen) eli käytän korttia aina, jos maksaa ruokakaupassa, kahvilassa, ravintolassa tms. Joskus kalliimpia ravintolajuttuja (etenkin jos maksan samalla muiden kuin vain itseni ruoat) maksan edelleen pääpankkini kortilla, koska S-tilillä ei ole ikinä 100-200 euroa enempää rahaa (laitan sinne aina lisää rahaa joka maanantai 100 euroa). 

Mulla on S-pankin sijoituksissa nyt 745 euroa ja jotenkin havahduin siihen, että kolmessa vuodessa olen saanut tämän summan kasaan ilman mitään varsinaista säästämistä. Toki s-bonukset ja ne eurot ovat omaa rahaani, mutta onhan se nyt hienoa, että ns näin huomaamattomasti voi säästää. Tavoite näille säästöille on vain olla siellä ja katsoa, että miten ne kehittyvät. Toki ottaen huomioon, että S-pankki jatkaa tämän säästötavan mahdollistamista. Voitto rahastoilla on noin 21% tällä hetkellä, joka on musta ihan hyvin. 

Tavoitteena olisi saada rahastoille 1.000 euroa täyteen seuraavan vuoden aikana eli kesän 2027 aikana. Silloin mulla tulisi 4 vuotta täyteen tätä säästämistä. Näkisin, että se on ihan saavutettavissa - ekoina vuosina en käyttänyt s-korttia maksamiseen, joten noita euroja kertyi aika harvoin, mutta nykyään euroja kertyy siten, että 1-4 kertaa kuussa rahastoihin menee rahaa. Ei tässä ole kuin reilu 250 euroa matkaa.

Katsotaan kuinka käy! Tämä on tällainen mikrotavoite mun näiden isompien tavoitteiden rinnalle. Mikrotavoite mikrosäästämiselle, jei :D

Tavoite 2 saavutettu

Nyt se sitten tapahtui – tällä viikolla mun sijoitukset ylittivät tämän maagisen 100.000 euron rajan. Olin työmatkalla oikeastaan koko viikon, joten en päässyt todentamaan tätä ennen kuin vasta eilen perjantaina. Mutta totta se oli. Paljoa ei olla yli, mutta ollaan kuitenkin. Mun sijoitusten arvo on nyt tämän viikon jälkeen 100.592 euroa.

Viime vuoden (2025) lokakuussa asetin itselleni seuraavat tavoitteet:

1. Käteinen + sijoitukset yli 100.000 euroa (kesä/syksy 2026)
2. Sijoitukset yli 100.000 euroa (vuoden 2026 loppuun mennessä)
3. Kiinteistöjen nettoarvo yli 200.000 euroa (noin 2 vuotta eli syksy 2027)
4. Asuntolainan määrä alle 100.000 euroa (vuoden 2027 loppuun mennessä)

Ensimmäisen tavoitteen saavutin heinäkuun alussa ja nyt toisen elokuun lopussa.

Aloitin alun perin sijoittamisen keväällä 2016 ja nyt reilu 10 vuotta myöhemmin salkkuni ylitti tämän maagisen 100.000 euron rajan. Mitäs tähän nyt sanoisi. Aika standardi suoritus!

Nämä 10 vuotta eivät ole missään nimessä olleet siskoja keskenään. Itse ajattelen, että aloitin sijoittamisen oikeasti vasta 2019 syksyllä.

Keväällä 2016 laitoin yhteen pankkini rahastoon 1.500 euroa ja jatkoin kuukausisäästämistä 40 eurolla kuussa. Homma ei ollut kovin tavoitteellista enkä oikein vielä tarkemmin tiennyt mitä tein tuolloin. Keväällä 2017 tein ensimmäisen osakeostoni parilla sadalla eurolla ja ostin jostain toista rahastoa. Tätä ei jatkunut kovin kauaa, koska päätin alkaa seuraamaan Dave Ramsey askelia ja aloin kerryttämään vararahastoa. Syksy 2017 – syksy 2019 oikeastaan meni kokonaan vararahaston säästämiseen, muuton säästämisen, muuttoihin Helsingissä, vanhan asunnon myyntiin ja uuden asunnon ostamiseen Helsingissä. Kaikki nämä vuodet säästin johonkin muuhun ja itse sijoittaminen pysyi hyvin minimaalisena. Sen verran sain kuitenkin hommaa eteenpäin näinäkin vuosina, että vuoden 2019 lopulla mun sijoitukset ylittivät 10.000 euroa. Muistan vieläkin, kuinka jännää tämä oli ja kirjoitinkin siitä erikseen blogissa Glendora&Raha: Sijoitusteni arvo ylitti varahastoni!. 

Näiden 10 vuoden aikana olin myös 1,5 vuotta opintovapaalla, jolloin sijoitukset eivät pahemmin kasvaneet. Muutenkin tapanani on säästää kaikkeen etukäteen, niin monia säästöprojekteja on tässä ollut myös vuosien varrella. Eli ihan pelkästään sijoittamiseen en ole voinut keskittyä, mutta niinhän se on meillä kaikilla. Tai no suurimmalla osalla. 

Lueskelin muutamia blogikirjoituksiani ihan tuolta blogin alkupäästä ja etenkin tämä teksti herätti ajatuksia: Glendora&Raha: Vararahasto vs sijoittaminen. Jotenkin jännä kuinka vahvasti mulla oli tunne, että olen myöhässä ja että vaurastuminen ei ole mahdollista itselleni. Tunne on nyt aika päinvastainen. Yhtäkkiä se olikin mahdollista. Sijoitustuottolaskurin mukaan mulla olisi 10 vuoden päästä 200.000 euroa sijoituksissa vaikken laittaisi yhtään uutta rahaa sijoituksiin (laskin 7% vuosituotolla). 200.000 euron sijoitussalkku tuntuu itselleni valtavalta.

Mitä nyt sitten? Jatkan valitsemallani tiellä eli tavoite 3 on seuraavana. Kuten joskus aiemmin jo kirjoitin niin tämä ei ole kovin haasteellinen tavoite. Tällä hetkellä kiinteistöjen nettoarvo on 197.000 euroa eli ei tässä ole kuin 3.000 euroa kurottavana. Mun korko juuri muuttui ja lyhennys on noin 500 euroa nyt kuussa eli ilman mitään ylimääräisiä toimenpiteitä tämä tavoite tulee saavutettua jo alkuvuodesta (helmi-maaliskuu). Tavoite 4 taas onkin sitten vähän haasteellisempi. Mulla on asuntolainaa jäljellä 124.000 euroa eli sen saaminen alle 100.000 euroon vaatii 24.000 euroa. Tämän saavuttaminen 16 kuukaudessa on aika tiukka. Se tarkoittaa 1.500 euroa kuussa. Olin jo tästä vähän luovuttamassa aiemmin, mutta josko en luovuttaisikaan?

Olen nyt kesällä taas kuunnellut aika paljon Ramsey show:ta. Se on saatavilla nykyään ilmaiseksi Spotifyssa ja ilman mainoksia niin kuuntelu on miellyttävämpää kuin Youtuben kautta, mistä sitä aiemmin kuuntelin. Mun on jo pitkään pitänyt kirjoittaa ajatuksiani Dave Ramseyn liittyen, mutta en ole vain saanut aikaiseksi. Moni asia mua tökkii siinä konseptissa nykyään, mutta ajatus velattomuudesta oikeasti houkuttelee itseäni. Olen tämän kanssa paininut tässä jo pitkään, että onko järkevää lyhentää asuntolainaa nopeasti vai ei. Matematiikka ei tätä tue, mutta ehkä itselläni ei ole kyse matematiikasta. Ajatus velattomasti asunnosta on oikeasti todella houkutteleva. Jos itselläni ei olisi tätä 900 euron lainanlyhennyskulua niin toisihan se joustavuutta budjettiin ihan todella paljon. Ja antaisi enemmän vapauttaa miettiä, että mitä sitä haluaa tehdä työkseen ja kuinka paljon.

Suunnitelma ei ole ihan vielä valmis päässäni, mutta kyllä mä taidan laittaa nyt oikeasti paukkuja lainan lyhentämiseen nopeasti. Katsotaan myöhemmin, että mitä se käytännössä tarkoittaa.

Elokuun budjettikauden toteuma

Mun elokuu budjetin näkökulmasta on taputeltu ja näyttää kyllä vähän siltä, että koko kesäkin on jo taputeltu. Vai oliko sitä kesää lainkaan? Itsellä vähän tuntuu siltä, ettei kesää oikeastaan oikein ollut. Ilmat oli aika surkeat (no ei pitäisi valittaa ottaen huomioon muun maailman tilanteen, mutta kun aina vain satoi ja koko ajan kastuit eikä suunnitelmat toteutuneet niin kyllä se jossain vaiheessa alkoi ottaa päähän). Tein myös aika paljon sivutyötäni nyt kesällä, joka vei ihan kohtuuttomasti kaistaa ottaen huomioon paljonko se tuottaa euroja. Mutta tämä onkin tässä alkuvaiheessa enemmän tulevaisuuteen sijoittamista. Homma helpottuu koko ajan, kun saa kokemusta. Kerron tästä mun sivutyöstä joskus myöhemmin, nyt en ole ihan vielä valmis. Lisäksi erosin kesälomallani, joten on ollut oikein ratkiriemukasta. Olisin jo valmis uuteen kesälomaan, mutta tässä on ensin talvi lusittavana välissä. Tänään olen vapaalla ja ei ole mitään suunnitelmia. Ihanaa! Aion vain olla ja lukea. Koska kyllä! Olen vihdoin aloittanut taas lukemisen ja se on ihanaa. Alkuvuodesta luin ehkä yhden fyysisen kirjan (tavoitteeni lukea kirja kuussa ei todellakaan ole onnistunut), mutta nyt kuukauden sisään olen lukenut jo 3,5 kirjaa. Ihanaa! 

Sitten siihen itse budjettiin. Tuloissa oli peruspalkka, autohallipaikkavuokra, osinkoja sekä veronpalautuksia. Menoissa ei mitään ihmeellistä paitsi että ruokabudjetti taas ylittyi (vaikka oli jo melko ruhtinaallinen). Tämä johtui kesän ravintolakuluista. No sellaista se on. Mulla olisi vähän tavoite lokakuulla viettää kitukuukautta, mutta katsotaan miten onnistuu ja mitä se siis käytännössä tarkoittaa. Joka tapauksessa ruokamenot olisi tarkoitus saada kuriin kesän jäljiltä ja alkaa tekemään enemmän ruokaa taas kotona. Vapaa-ajassa on kesäloman kuluja. Palveluissa vain sokerointi, sali ja yksi vuorokauden parkkimaksu - siivous ja terapia olivat nyt heinäkuun tauolla. Tavaroissa oli pari isompaa hankintaa, ostin uuden imurin (vanha meni kummilapselleni, joka muutti ensimmäiseen omaan kotiin) ja uusia valaisimia olohuoneen kattoon. Budjettikaudelle osui toisen kummilapseni rippijuhlat sekä äitini 8kymppiset, joihin en selkeästi osannut budjetoida oikeita summia, joten se kategoria ylittyi. Mutta eipä tuolla niin väliä. Kovista menoista huolimatta sain silti rahaa säästöönkin ihan hyvän summan. 

Nettovarallisuuden kehitys ilman kiinteää omaisuutta meni positiiviseen suuntaan. Tietysti juuri kun pääsin kirjoittamasta, että 100.000 euroa lähestyy sijoituksissa niin markkina otti vähän takapakkia. Eli ei nyt taas niin lähellä, mutta eiköhän se tässä lähiakoina toteudu. Varmaan jossain vaiheessa vähän verotan tuota käyttösäästötiliä ja laitan isomman summan yhteen rahastoon, mutta koska sen teen, on hieman auki. Seurataan nyt, että miten tuo markkina kehittyy. Ihan hyvä olla käteistä, jos sattuisi tulemaan isompi dippi. Periaatteessa rahat on tarkoitettu uuteen sänkyyn, joka on tarkoitus hankkia loppuvuodesta, mutta sen voin hankkia ensi keväänäkin - asia ei nyt ole hirveän akuutti. Menen tilanteen mukaan!