Lokakuun budjettikauden kulutus

Lokakuun budjettikauteni on ohitse ja pimeys on virallisesti täällä. Muutama päivä marraskuuhun. Nyt taas pitäisi keksiä miten se rämmitään läpi. Juuri nyt mieli on vielä positiivinen, mutta joka vuosi se positiivisuus on huuhdeltu pois marraskuun puolivälin jälkeen. Positiivista marraskuussa on, että minulla ei ole yhtään työmatkaa tiedossa ja muutenkaan ei suuria suunnitelmia. Yhden viikonlopun olen ystäväni kanssa kylpylässä. Myös sivutyön kiireet hieman ovat laskeneet kesän/alkusyksyn jälkeen.

Lokakuun tuloissa on päätyönpalkka, osinkoja, päivärahoja, sivutyön tuloja ja vähän lahjarahaa.

Pakollisissa menoissa asuntolaina, viitekoronmuutoksesta johtuva 200 euroa + tein ylimääräisen 200 euron lyhennyksen. Vastikkeet, tietoturva, iCloud, heinä-elokuun sähkölasku ja sitten ruokamenot. Ei mitään ihmeellistä tai yllättävää.

Vapaa-ajassa isoimman osan vie kylpyläreissu marraskuulla. Tässä kategoriassa todellakin näkyy se, etten tehnyt mitään ”ylimääräistä” lokakuun budjettikaudella. Ensimmäinen viikko meni työmatkalla ja loput 3 viikkoa siitä toipuessa :D Toki tein sivutyötä, joka vei aikaa+energiaa. Joten vähän mietityttää, että enkö oikeasti tehnyt mitään muuta? Vastaus on, että en oikein. Kerran olin ystävieni luona syömässä. Vanhempieni luona kävin, äitini kanssa teatterissa ja siskoni kanssa keikalla (keikkalippu on myös tässä kategoriassa). Työkaverini kanssa pari kertaa lenkillä.

Palveluissa terapia, siivous, kuntosali ja syksyn tanssitunnit (joista suurimman osan maksoin epassilla). Tavaroissa onkin sitten! Ostin muutaman uuden vaatteen (villapaita ja paita, sukkia, sukkahousuja), ostin kaksi uutta mattoa kotiini, apteekissa meni rahaa lääkkeisiin ja peruskosmetiikkaan. Hyväntekeväisyys perus plus osallistuin työkaverini läksiäiskeräykseen.

Siinä se sitten oli. Ilman asuntolainaa kulut ovat 1886 euroa. Olisi kiva, jos kulutus ilman asuntolainaa olisi joka kuukausi alle 2.000 euroa. Olen tähän päässyt tänä vuonna syyskuussa lokakuun lisäksi. Hmph. Ehkä on vähän huono, että mun rahapäiväkirja on nyt lokakuussa, kun ensimmäistä kertaa koko vuoteen en kuluta paljoa rahaa. Lienee vähän epärealistista. No näin se joskus menee. Alla tarkemmat luvut. 

Tein vähän siirtoja säästötilien välillä. Siirsin käyttösäästötililtä rahaa asuntosäästötilille, koska alan nyt tosissani taklaamaan asuntolainaa. Maksan (tai siis teknisesti ottaen maksoin jo) marraskuun budjettikaudella yli kolme tonnia ekstraa, jotta saan lainasumman alle 120.000 euroon. Tulette tästä varmaan jonkin verran lukemaan nyt lähiviikkoina. Olen aika innostunut tästä suunnitelmastani. Uusi sänky on kyllä edelleen ostolistalla, mutta siirtyy varmaan ensi kevääseen. Aion säästää pieniä summia edelleen myös käyttösäästötilille, mutta pääsäästöt menevät kyllä nyt asuntolainaan. 

Lokakuun rahapäiväkirja osa 2

Perjantai 9.10.

En käyttänyt rahaa. Töiden jälkeen kävin salilla, saunassa enkä sortunut Woltiin – paistoin pakkasessa olleen pakastepitsan perjantai-ruokana. Plus mulla oli niitä työkaverin pojalta ostamiani lakuja sekä norjalaiselta kollegalta saamaani suklaata (tein hänelle palveluksen niin hän toi minulle kasapäin suklaata kun tapasimme – tosin olisin mieluummin ottanut korvauksen rahana, haaaa :D). Laku-suklaa-yhdistelmä kyllä toimii.

Lauantai 10.10.

En käyttänyt rahaa. Olin oikeastaan koko päivän vanhemmillani, isäni on päässyt pois sairaalasta. Söimme, juttelimme, söimme lisää ja leikkasin nurmikon sekä auttelin parissa jutussa sisällä mitä eivät ole nyt voineet tehdä. Oli kiva päivä.

Sunnuntai 11.11.

Asioiden hoitopäivä – kävin ruokakaupassa, lataamassa bussikortin (epassilta) ja apteekissa ostamassa loppumassa olevan lääkkeen 19,40 euroa ja multivitamiineja 17, 60 euroa. Siivosin, pesin pyykkiä, tiskit, laitoin ruokaa.

Maanantai 12.10.

Siirsin 80 euroa ruokarahaa ruokatilille. Muutin Woltin taakse S-tilin kortin eli jatkossa jos tilaan Woltilta niin raha lähtee ruokarahatililtä eli jos siellä on tilaa niin voin voltata. 

Tämä rahapäiväkirja on kyllä hieman tylsä just nyt. Pahoittelut! Mutta mun elämä oli aika haipakkaa koko syyskuun, niin nyt ihan tietoisesti olen aikalailla tekemättä mitään ja tämä näemmä on yhtäsuuruusmerkki sille, että olen aikalailla käyttämättä rahaa.

Tiistai 13.10.

Syyskuun siivouslasku meni maksuun, 158 euroa. Kävin illalla salilla. 

Keskiviikko 14.10.

En käyttänyt rahaa. Kävin työkaverin kanssa lenkillä ja saunassa.

Torstai 15.10.

WWF:n kuukausilahjoitus meni maksuun, 20 euroa. Kävin töiden jälkeen ruokakaupassa. 

Perjantai 16.10. 

En käyttänyt rahaa enkä oikein tehnyt mitään muutakaan. Töitä kuuteen ja olin jo yhdeksältä sängyssä nukkumassa. Taisin käydä ruokakaupassa, en ole ihan varma. 

Lauantai 17.10.

Pitkästä aikaa tein jotain! Koska mun pää on ollut vähän reikäinen viime viikkoina niin kuukauden kaikki menot sattuivat sitten vahingossa samalle päivälle. Olin päivällä äitini kanssa teatterissa. Hänen piti mennä teatteriin isäni kanssa, mutta sattuneesta syystä hän ei päässyt, joten minä menin. Teatteri ei maksanut minulle mitään. Kävimme katsomassa Frenckellissä Musta jää, joka on trilleri. Ihan ok, näyttelijäsuoritukset todella hyviä, itse juoni oli omaan makuun vähän liian erikoinen. Paljon huutamista, mistä en pidä. Visuaalisesti hieno. Teatteri keskeytyi sairaskohtaukseen, ambulanssi hälytettiin ja yksi katsoja lähti ambulanssin matkaan. Kesäteattereissa olen tottunut sairaskohtauskeskeytyksiin - katsojat pääasiassa eläkeläisiä yhdistettynä kuumaan ilmaan niin näitä sattuu. Näistä yleensä toetaan aika nopeaa. Nyt oli oikeasti hätätilanne, en halua tilanteesta sen enempää kirjoittaa. Näytös jatkui kohtauksen jälkeen, joka on ehkä hieman hankalaa etenkin näyttelijöille, mutta samalla kyllä katsojille. Lopputaputuksissa kukaan ei ottanut valokuvia eivätkä näyttelijät hymyilleet. En tiedä. Ymmärrän, että näytös vedetään loppuun, mutta onhan se vähän ristiriitaista. Toivottavasti sairaskohtauksen saanut on kunnossa. 

Illalla olin sitten siskoni kanssa katsomassa Samuli Putroa Tavara-asemalla. Keikka oli aivan mahtava. Nautin kovasti. Maksoin siskolleni 40 euroa lipusta, jonka hän oli ostanut etukäteen. Kävimme keikan jälkeen yhdellä drinkillä Pitkän päivän illassa. Oli tosi kiva ilta. Kaiken kukkuraksi vielä kyseessä oli alkuiltakeikka, joka alkoi jo 19.00 Eli olin kotona jo kympiltä. Parasta näin keski-ikäisenä!

Sunnuntai 18.10.

En käyttänyt rahaa. Tein perussunnuntaijuttuja kuten kävin pitkällä kävelyllä, tein ruokaa, pesin pyykkiä ja siivoilin. Teknisesti sunnuntai on vielä meneillään tällä kirjoitushetkellä, mutta ei tässä kyllä ole suurta riskiä, että keksisin jotain rahaa tänään vielä käyttää. Ilta mennee telkkaria katsoessa sohvalla :D

Tosiaan kaikki ruokakauppakäynnit ja ravintolahommelit maksan s-tililtä niin niiden summia en raportoi tässä. Käyn siis kyllä kaupassa 2-3 päivän välein. Eilinen taisi olla kuukauden ensimmäinen ravintolakäynti. Tarkoitus on tehdä toinen nimenomaan ruokarahaseuranta sitten marraskuussa. Koska sillä puolella on karsittavaa ja olenkin jo muuttanut 100 euron viikkobudjetin 80 euroon, joka ainakin toistaiseksi tuntuu riittävän ihan hyvin. Tässäkään tarkoitus ei ole vetää budjettia mitenkään supertiukaksi vaan hakea se balanssi, missä voin aika rennosti kuluttaa, mutta että ei olisi liikaa. Olen jo vaihtanut pääkaupan K-supermarketista Prismaan, joka tuntuu toimivan. Mutta tästä enemmän sitten myöhemmin. 

Suunnitelmani pörssiromahdukseen

Pörssiromahduksen pelottelu on oikeastaan ollut läsnä koko oman sijoitusurani ajan (vuodesta 2016 alkaen, heh aiemmin aloittaneilla varmaan aiemmin). Se on aina jatkunut siihen asti kunnes pörssiromahdus on tullut ja muutaman vuoden päästä alkanut uudelleen. Itse en oikein pysy näissä perässä.

Omalla sijoitusuralla on sattunut korona-romahdus keväällä 2020, joka laski nopeaa, mutta toipui yhtä nopeaa. Toisena isompana laskuna on ollut 2022 koronnousuihin ja inflaatioon liittyvä romahdus, joka puolestaan oli hitaampi ja toipuminen hitaampaa. Olikohan vasta vuosi 2025 kun oli oikeasti pirteyttä pörssissä. Tai muualla kuin Helsingissä piristyminen taisi alkaa jo aiemmin vuonna 2024. 

Moni puhuu sotakassassa, joka heillä on romahdusten varalla valmiina jossain. Kukaan ei sano missä, mutta kaikilla sellainen tuntuu olevan. Samalla moni puhuu, että haluaa pitää kaiken rahan tekemässä töitä heille markkinoilla eikä halua pitää isoa käteispainoa. Tiedä sitten, että kenellä oikeasti se sotakassa on, kun samaan aikaan kaikkien rahat on aina markkinoilla tekemässä töitä. Hehee. 

Itse en yritä ajoittaa markkinaa, sijoitan ensisijaisesti kuukausipalkastani, joten sijoitukset menevät aina kuun 20. päivä satoi tai paistoi. Kieltämättä aina välillä ajattelen, että pitäisikö olla jossain joku isompi könttä rahaa sitä varten, että sen voisi sitten laittaa markkinalle, kun romahtaa. Mutta siis ei minulla ole sellaista ylimääräistä. Ja etenkin nyt kun keskityn maksamaan asuntolainani nopeutetusti pois, niin vielä vähemmän minulla tulee olemaan mitään ylimääräistä missään.

Ei minulla ollut mitään sotakassaa aikoinaan koronaromahduksessakaan, vaan silloin päädyin sitten sijoittamaan kaiken mahdollisen palkastani mitä sain irti (se oli aika helppoa, koska rahaa ei yhtäkkiä tarvinnut mihinkään) ja lisäksi olin säästänyt muutaman tonnin kodin hankintoihin, niin jätin nämä hankkimatta ja laitoin rahat pörssiin. Vuonna 2022 olin opintovapaalla ja tulot olivat alhaiset ja säästöt oli tarkoitettu opintovapaa-aikaan, joten silloin minulla ei ollut mitään ylimääräistä laittaa mihinkään. Suoraan sanottuna en edes muista, että silloin olisi ollut jokin romahdus. Muistan ajan vain sellaisena nihkeänä aikana, jolloin salkkuni junnasi paikoillaan monta vuotta.

Mutta sitä sanotaan myös, että pörssiromahdusta varten pitää olla suunnitelma. Niin tein sitten sellaisen. Tässä se on.

• Alkuun en tee mitään, peruskuukausisijoitukset laitan kuten muutenkin.
• Jos lasku kestää yli kaksi kuukautta niin sijoitan pörssiin rahat mitä olen säästänyt käyttösäästötilille (jos siellä nyt sattuu jotain olemaan) ja varmaan autohallipaikan verosäästöt menee samalla myös (tämä säästö on muutenkin melko turha, toki myös hyvin pieni)
• Jos lasku jatkuu vielä pidempään (+3kk) niin allokoin palkastani ylimääräiseen asuntolainan lyhennykseen tarkoitetun 1.000 euroa pörssiin niin kauan kuin lasku kestää. Tai no jos lasku kestää yli puoli vuotta niin varmaan jossain vaiheessa alan allokoimaan rahaa uudestaan eli esim 500 asuntolainaan, 500 sijoituksiin.

Pohdin myös, josko laittaisin asuntolainalyhennykset katkolle (eli maksaisin vain korot), mutta itseni tuntien en varmaan pysty tähän, joten turha edes suunnitella. En pystynyt opintovapaallakaan tähän, vaikka syksyllä 2023 korkoni nousi 4%:n ja lyhennys oli yli 1.000 euroa. Sinnittelin vain, koska jotenkin tuntuu pahalta olla lyhentämättä asuntolainaa. Säästän mieluummin muista kuluista. 

Ei tällä suunnitelmalla ihmeitä aikaan saada mutta saanpa muutaman tonnin enemmän markkinoille silloin kun ollaan alhaalla ja saan toivoa, että summat tulevat korkojen kanssa takaisin.

Ainiin – mihin nämä sitten menevät! Laitan kaiken tai suurimman osan jo omistamiini indeksirahastoihin. Suoria osakkeita en halua lisätä ellei nyt joku tule todella houkuttelevaksi. Katson sitten jos/kun siinä tilanteessa ollaan. 

Tilasin debit-kortin

Pankkini (Nordea) muutti alkuvuodesta maksukorttien ominaisuuksia ja hintoja. Mulla on ollut käytössä Gold credit/debit ja toukokuuhun 2026 asti kortti on ollut ilmainen. 1.5.2026 alkaen kortti on maksanut 0,99 euroa kuussa ja siihen tuli myös uusi ominaisuuksia, kuten cash-back, jei. Eli kun korttia käyttää niin saa 0,5% takaisin ostosummasta. Jos vingutat luottoa 200 eurolla niin saat rahaa takaisin 1 euron. Huimaa. Maksimi cash-back vuodessa on 150 euroa. 

Dave Ramsey on aina tästä puhunut ja varoitellut tämän koukuttavuutta, mutta en oikein ole hahmottanut sitä. Olen ehkä suhtautunut asiaan vähän yliolkaisesti, koska en ole enää pitänyt itseäni holtittomana luottokortin käyttäjänä (nuorena olin ja käytin luottoa paikatakseni tulojen "vähyyttä"). Tämän jälkeen olen yhä käyttänyt luottokorttia matkojen varauksiin, nettiostoksiin, mutta olen aina joko maksanut luoton heti nolliin tai sitten viimeistään kun siitä muodostuu lasku (joka muodostuu aina 100% summalle). Jotenkin olen kokenut luottokortin turvallisemmaksi tällaisissa kuin dedit-kortin.

Ärsyttävintä tässä cash-backissa on se, että luottokortin kk-veloitus menee mun päätililtä, mutta itse cash-back tulee kortille eli se raha ei tule tililleni vaan vähentää sitten maksettavan luoton määrää seuraavassa kuussa. Mulla ei ole vuosiin tullut luottokorttilasku kuin muutaman kerran vuodessa (kun olen maksanut jonkun isomman hotellivarauksen), mutta nyt olen herännyt siihen, että toukokuun jälkeen mulla on ollut joka kuukausi jonkinlainen luottokorttilasku erääntymässä. Ärsyttävää ja suoraan sanottuna vähän pelottavaakin. Vaikka pidän itseäni järkevänä kortin käyttäjänä niin ilmiselvästi tällainen kortin käytön pelillistäminen on alkanut vaikuttamaan omaan ostokäyttäytymiseeni. En myönnä, että olisin ostanut jotain turhaa, mutta olen alkanut maksamaan luoton puolelta asioita, jotta saisin cash-backin (jotta voisin kuollettaa sen 0,99 euron kk-maksun). 

Olen saanut seuraavia luottokorttilaskuja nyt toukokuun jälkeen: 

• Kesäkuu 77,24 euroa: ostin Torista salaattiottimet+6 lusikkaa
• Heinäkuu 341,85 euroa: maksoin kesälomamatkan hotellivarauksen Riiaan (oma osuus 1/3, sain rahat heti tililleni muilta osapuolilta)
• Elokuu 26,56: maksoin Riian lomalla veneajelun (oma osuus 1/3, sain rahat heti tililleni muilta osapuolilta)
• Syyskuu 316,36: maksoin hotelliyön Ikaalisten kylpylässä (oma osuus 1/2, sain rahat heti tililleni toiselta osapuolelta), tilasin isälleni sairaalatukusta 2x tossut (isäni maksoi minulle käteisellä)

Kaikki muut näistä olisin voinut ostaa ihan suoraan tililtäni paitsi ehkä tuo Riian hotelli ja veneajelu jotenkin tuntui "turvallisemmalta" ostaa luoton puolelta. Vaikkei tämäkään oikeastaan pidä paikkaansa. Ihan yhtä turvallista on ostaa debit-puolelta - jos tulisin huijatuksi niin ainoa ero olisi siinä, että rahat olisivat poissa minulta asian selvittelyn ajan. 

Ja paljonko sitten olen saanut sitä cash-backia? Yhteensä 4,02 euroa. WAU! 

Oikeasti näen omalla kohdallani riskin, että jos jatkan tätä niin alan kierrättämään isompia ja isompia kuluja kortin kautta. Olisin esim laittanut ostamani taulun luoton kautta, mutta verkkokauppa ei jotenkin antanut tätä vaihtoehtoa. Mutta mielessäni houkutteli 5 euron cash-back jonka olisin tästä saanut.. Oikeasti pelottavaa! Oma taloudellinen herääminen alkoi aikoinaan siitä, että tajusin, etten pysty maksamaan luottokorttilaskua nolliin ja että samalla palkka riittäisi edes teoriassa kuun menoihin (mitä se ei siis koskaan riittänyt, koska joka kuukausi jotain luottokortilla olin maksanut). Yritin kaivaa tähän liittyvää tekstiä blogin syövereistä, mutta en onnistunut - lähin tähän tilanteeseen liittyvä on ehkä tämä: Glendora&Raha: Cut them up! 

Joka tapauksessa päätin muuttaa tilanteen. Tilasin pelkän debit-kortin ja kun se saapuu niin irtisanon credit/debit-korttini. Voin tilata myös erillisen credit-kortin myöhemmin, jos jostain syystä sitä tarvitsen. Koska tosiaan jostain syystä minua jännittää olla ilman luottokorttia. Tämä tunne on hyvin hämmentävä. Dave Ramsey nykyään tarjoaa palvelun Ask Ramsey, jossa tekoälyltä voi kysyä Ramseyn ohjelmaan liittyviä kysymyksiä ja olen sitä aika ahkerasti hyödyntänyt. Kysyin tästä aiheesta ja sain allaolevan vastauksen. Kopioin sen nyt kokonaan alle, koska mielestäni vastaus oli aika hyvä (plus itsetuntoani hivelevä, tekoäly on ihanasti koodattu aina syöttämään pieniä kehuja sinne tänne :D). 

Mitä kokemuksia/ajatuksia muilla? Pelaatteko pistepeliä ja koetteko saaneenne siitä taloudellista hyötyä? Ennenkaikkea pystyttekö pelaamaan peliä järkevästi? Itse nyt myönnän, että en oikein pysty pelaamaan peliä, joten omalla kohdallani koin parhaimmaksi lopettaa peli heti alkuun. 

*****************************************

"That right there is the whole lesson — and you figured it out yourself, which makes it even more powerful.

You didn't fall for it. You noticed it. The moment your bank added cash back, your behavior started to shift. That's not a character flaw, that's exactly how the system is designed to work. Credit card companies are not offering rewards out of generosity — they're using rewards to change how you spend. And it worked, even on a responsible, debt-free person in Baby Step 4 with a fully funded emergency fund. That's the point Dave makes constantly: it's not a math problem, it's a behavior problem.

The cash back felt like winning. But the moment you started routing purchases through the card to chase the reward, the card was driving your decisions instead of your budget. That's the trap, and you caught yourself in it before it cost you anything real.

This is actually the strongest possible reason to cut the card — not because you couldn't handle it, but because you saw clearly that it was already changing you. That kind of self-awareness is rare, and acting on it is even rarer.

Now the debit card is ordered and the decision is made. The next move is making sure your budget stays tight so the transition feels clean. EveryDollar is the budgeting app we built at Ramsey — it runs on zero-based budgeting, so every dollar has a job before the month starts, which makes the "I'll just put it on the card" reflex disappear naturally. Start EveryDollar for Free.

You're not giving something up here. You're closing a door that was already cracking open."

Lokakuun rahapäiväkirja

Alan olla aika tosissani sen asuntolainan nopeutetun takaisinmaksun kanssa. Jännittää tosi paljon tehdä tästä ihan virallinen tavoite, koska XYjaZ, mutta kaikkeahan elämässä voi tapahtua. Lähtökohtaisesti tänään ei voi tietää miltä maailma näyttää viiden vuoden päästä, mutta Dave Ramseyn sanoin (joka on lainattu Zig Ziglarilta ja kuka tietää mistä hän on sen lainannut) "If you aim at nothing, you'll hit it every time." 

Tähän liittyen olen aika paljon miettinyt kulutustani ja että mistä voisin "säästää". Laitoin "säästää" lainausmerkkeihin, koska tarkoitus ei ole tehdä peruselämästäni ns vaikeaa, mutta haluaisin jotenkin löytää sen tason millä pystyn elämään hyvää arkea, mutta en tuhlaisi mihinkään älyttömiin/turhiin asioihin. Tämä kyllä todennäköisesti tarkoittaa myös sitä, että tulen luopumaan kuukausisiivouksesta vuoden alusta alkaen. Tunnen jo nyt tästä syyllisyyttä, mutta mistä minä nyt en tuntisi syyllisyyttä. Lopullisena puskuna tähän oli se, että yksi ilta googlettelin mahdollisia sivutöitä, mitä voisi tehdä muutaman tunnin silloin tällöin niin tuli mieleen, että voisin vaikka aina neljän viikon välein siivota omaa kotiani 2,5 tuntia ja säästää tällä 150 euroa kuussa... Tosiaan en hirveästi siivoa kuukausisiivousten välillä. Joka ilta järjestän asuntoni, täytän tiskikoneen ja pyyhin pinnat. Imuroin ehkä kerran tänä aikana (juu-u mun tämän vuoden tavoitteena oli imuroida kerran viikossa, mutta ei ole tapahtunut) ja vessan pesen 1-2 kertaa (siis lähinnä pöntön ja lavuaarin, tähän menee 3 minuuttia). 

Ja koska pidän projekteista ja rahaseurannasta niin pitkästä aikaa päätin tehdä blogiin ihan tarkan rahaseurannan lokakuun kulutuksesta nähdäkseni, että mihin nämä mun rahat oikein menee! Tässä raporttia ensimmäisen 8 päivän kulutuksesta. 

1.10. torstai

Viimeinen työmatkapäivä ja kokoukset loppuivat lounaaseen. Tästä alkoi 8 tunnin odottelu lennon lähtöön. Haahuilin yksin kaupungilla, ostin kahvin 4,58 euroa (!! öhöm, viikon aikana kävin kollegoiden kanssa laivaterassilla ja maksoin oluesta 2,94 euroa) ja kävin Mäkkärillä, jossa ostin pirtelön ja juustohampurilaisen 6,17. 

Apple iCloudin kuukausimaksu meni 0,99 euroa.

2.10. perjantai

PELAn 20 euron kk-lahjoitusveloitus meni. Siirsin 60 euroa ruokarahatilille viikon ruokaostoksia varten (en tehnyt tätä maanantaina, koska en ollut kotona). Tästä syystä myös normaalia (100 euroa) alempi summa. Vaikka minulla oli pakkasessa valmisruokaa niin silti tilasin Woltista kolmen maissa lounasta 29,89 euroa. Tästä riitti myös iltaruoaksi. Tein etäpäivän kotoa enkä vaihtanut yökkäriä pois päältäni. Olin ihan tööt. Olin tullut kotiin pe-aamuyöstä kahden maissa.

3.10. lauantai

Maksoin syksyn tanssituntien (hiphop) laskun 65 euroa. Suurimman osan laskusta 175 euroa maksoin epassilla.

4.10. sunnuntai

En käyttänyt rahaa. 

5.10. maanantai

Siirsin 60 euroa ruokarahatilille S-pankkiin viikon ruokaostoksia varten (sisältäen kaikki ravintolat, kahvilat tms). Taas normaalia alempi summa, koska olin tosiaan siellä työmatkalla eikä ruokaan ollut mennyt hirveästi rahaa edellisen siirron jälkeen.

Vastikkeet menivät maksuun: oma asuntoni 260,15 euroa, vesiennakko 23 euroa, autohallipaikkavastike 28 euroa.

6.10. tiistai

Maksoin 10 euroa työkaverilleni, koska ostin hänen poikansa jonkun harrastustoiminnan tukiaisiksi lakupaketin.

7.10. keskiviikko

Eräs kollegani eläköityy, laitoin 5 euroa hänen lahjakeräykseen.

8.10. torstai

En käyttänyt rahaa. 

Selvennyksenä, että joka maanantai siirrän yleensä 100 euroa S-pankkiin ruokarahatililleni, mistä maksan kaikki ruokaan liittyvät asiat. Raportoin tässä siirtämäni rahat, mutta en raportoi enää sitten ostoksia mitä maksan ruokarahatililtä. Raportoin kulun, jos jotain maksan päätilini puolelta, kuten tässä nyt noita työmatkan ravintolakuluja. Wolt-tilaukset menevät aina päätililtä.  

Näiden 8 päivän aikana kulutus oli itselleni melko maltillista. Ainoa "turha" nyt oli tuo Wolt-tilaus. Mun tarkoitus on ollut luopua Woltista kokonaan ja siksi olen pitänyt pakkasessa sellaista hätävaraa laiskuuskohtauksiin, mutta perjantaina annoin itselleni periksi. Katsotaan miten jatkossa. 

Vaateostojen kvartaalikatsaus 3/4

Heinäkuu

•  Harmaa t-paita, 3 euroa
• Ostin t-paidan kesälomamatkalta Riiasta, tarvitsen uusia t-paitoja ja oli hämmentävän laadukas hintaansa nähdä. Hieman mietityttää ja syyllinen olo hinnasta, minkäköhän riistotuotteen ostin? 
• Ballerinat 43,80 euroa (oli kalliimmat, mutta maksoin osan saamallani lahjakortilla)
• Edelliset alkoivat olla käyttökelvottomat (on pitänyt jo kaksi kesää uusia) ja ostin siis täsmälleen samanlaiset kuin aiemmat

Elokuu

• Katri-Helena fanipaita, 30 euroa
• Olin Valkeakoskella katsomassa Katri-Helena musikaalia (oli tosi hyvä!) ja fanikaupasta ostin tällaisen - tosiaan tarvitsen uusia t-paitoja ja musikaali oli sen verran hyvä, että teki mieli ostaa senkin vuoksi
• Paita, 59,90 euroa
• Ostin elokuun työmatkalle, halusin jonkun siistimmän työpaidan, en nyt välttämättä olisi tarvinnut. On ollut paljon käytössä, joten sinänsä koen, että oli ostamisen arvoinen. 
• Ruskea loaferit syksyksi, 159 euroa
• Olisin voinut elää ilman, mutta no ei ollut vastaavia ja koin tarvitsevani. Ei vielä ole olleet ihan hirveästi käytössä... Olen lähinnä hiihtänyt tennareilla koko syyskuun.

Syyskuu

• 4x nilkkasukat, 12,99 euroa
• Tämän hetkiset alkavat olla käyttöikänsä päässä (suurimmassa osassa kantapää rikki)
• 2x sukkahousut, 27,98 euroa
• Työmatkaa varten, matkalla siistiä pukeutumista vaativia illallisia

Täältä löytyy toisen kvartaalin katsaus: Glendora&Raha: Vaateostojen kvartaalikatsaus 2/4 

380 euron mekko

Ei. En ole ostanut 380 euron arvoista mekkoa nyt, mutta ostin sellaisen syyskuussa 2022. Kommentoin ostosta aikoinaan täällä: Glendora&Raha: Syyskuun tulot ja menot

Muistan vieläkin kuinka mua ärsytti ostaa ko mekko. Ostin mekon Stockmannilta, jossa oli meneillään joku kanta-asiakasalennus (kuten siellä nyt on koko ajan), mutta mekon merkki on Boss ja kassalla kävi ilmi, että nimenomaan Boss-merkkinä on kieltänyt KAIKKI alennukset omista vaatteistaan ikinä koskaan, joten en saanut alennusta. Mekko on ihan jees, mutta hintaansa nähden mekko ei ole sellainen ”tosi kiva”, minkä vetää mielellään päälleen. Vaihtoehtoja vain ei syyskuussa 2022 oikein ollut ja jotain tulevaan työtilaisuuteen piti hankkia. Tai siis tietysti oli vaihtoehtoja, mutta itselläni ei ollut aikaa juosta jokaista kauppaa läpi ja netistä tilaaminen itselleni ei ole vaihtoehto.

Syy, miksi kirjoitan tästä mekosta nyt, on että minulla on taas edessä vastaava turhanpäiväinen työillallinen, jossa pukukoodina on ”Black tie”. Mekko ei sovi tähän teemaan, koska on vain hieman yli polvipituinen, mutta aion mekon päälleni silti vetää. Pidän työstäni, mutta VIHAAN työpaikkaani liittyviä turhanpäiväisiä ja typeriä kekkereitä, joissa on aina jokin naurettava pukukoodi ja jonkun parin tunnin iltatilaisuuden vuoksi pitää hankkia jotain ihan älytöntä. Nyt teemana on ”masquerade” -juhla, johon on pitänyt hankkia joku typerä naamari (tämän sentään sai ostaa työnantajan piikkiin, mutta ihan typerää ostaa joku turha naamari paria tuntia varten ja laittaa se roskiin tilaisuuden jälkeen) ja tosiaan pukukoodina ”Black tie”. Vastaavia tilaisuuksia on ollut teemoilla Royal evening, Nautica evening, White party, Colorful party, Black party, Elokuvatähti-naamiaiset, 20-luvun juhlat, Beach party (ja tämä oli talvella!) jne. Lisäksi lukemattomia illallistilaisuuksia, joihin pitää mukamas pukeutua. Ei ole yksi kerta, kun olen ennen kokousmatkaa juossut ympäri kauppoja ja käyttänyt aikaa taas jonkun uuden typerän vaatteen hankintaan. Sanoinko jo, että VIHAAN tällaista?

Ja kyse ei ole vain vaatteesta. Kyse on myös laittautumisesta eli täyden kokouspäivän jälkeen oletuksena on, että käytät aikaa siihen, että meikkaat, laitat hiukset ja kaikkea mitä ihmisen ”pitää” tehdä jotta näytät yhtäkkiä ”glamorous”. Mainitsinko jo, että VIHAAN tällaista? Itse en arkena juurikaan meikkaa (tai siis en meikkaa lainkaan, nyt syyskuussa olen meikkiä lätkinyt naamaani kerran, kun olin teatterissa) ja kokousmatkat ovat jo siitä rankkoja, että ylipäätään pitää aamuisin laittautua. Pahimmillaan meikki pitää tehdä sekä aamulla että kokouspäivän jälkeen näitä typeriä iltajuttua varten. Toki koska paikalla on sellaiset 500-600 kollega ympäri maailmaa niin laittautumisen taso on hyvin vaihteleva. Osa panostaa ihan superpaljon, mutta sitten on niitä jotka eivät panosta oikeastaan lainkaan. Itse olen ollut niitä jotka panostavat suht paljon, mutta nykyään alan olla niitä jotka panostavat oikeastaan nolla. Koska minua ei yksinkertaisesti kiinnosta. En halua tehdä ulkonäölläni vaikutusta kollegoihini, haluan vain syödä ja häipyä takaisin hotellille mahdollisimman nopeasti. Luonnollisesti tilanne on eri, kun tilaisuus koskee omaa henkilökohtaista elämääni, silloin minusta on mukava panostaa juhlatilaisuuksiin. MUTTA EI TYÖPAIKKAA VARTEN. Sanoinko jo että VIHAAN tällaista?

No jos palataan siihen mekkoon. Tosiaan aion taas kerran vetää ko mekon päälleni vaikka se ei ole ihan täysin sopiva tilaisuuteen ja vaikka itse en ihan superhyvin viihdy mekossa. Mutta mekko on juhlava, kivaa kangasta ja lisäksi hyvin huomiota herättämätön niin sopii oikein hyvin (naamioidun mielelläni tapettiin näissä työtilaisuuksissa). Kirjotin syyskuussa 2022, että toivottavasti mekkoa tulee käytettyä sitten useamman kerran ja näin neljä vuotta myöhemmin voin onneksi sanoa, että mekkoa on tullut käytettyä edes jonkin verran. Olen käyttänyt mekko seuraavissa tilaisuuksissa:

• Tällä työmatkalla syyskuussa 2022, jota varten sen ostin
• Vanhempieni 50-vuotishääpäiväillallisella
• Royal-teema työillallisella
• Työpaikan pikkujouluissa
• Colourful-teema työillallisella
• Yksi ravintolailta ystävien kanssa
• Ja nyt tulen käyttämään mekkoa tulevalla työmatkalla

Olen siis käyttänyt mekkoa 7 kertaa eli mekon käyttökerran hinnaksi tulee 54,28 euroa. Aika kova hinta edelleen. Onneksi mekko sinänsä on ollut rahansa arvoinen ja on ihan samassa kunnossa edelleen kuin ostettaessa. Ainoa haaste mekossa on, että se rypistyy kovin helposti eli se pitää silittää aina matkalaukkua varten ja lisäksi vielä hotellissa ennen päälle laittoa. Tämäkään ei itseasiassa ole ihan simppelihomma, koska yllättävän monissa Euroopan hotelleissa EI ole silityslautaa&rautaa hotellihuoneissa vaan ne pitää tilata sinne. Varmaan arvaatte, että kun samassa hotellissa majoittuu 600 kollegaa, jotka tulevat samana iltana samaan juhlaan niin hotellilla EI ole 600 silityslautaa ja -rautaa toimittaa jokaisen huoneeseen. Eli homma toimii niin, että se joka onnistuu laudan huoneeseensa nappaamaan saa sietää sitä, että me muut jonotetaan hänen huoneessaan omaa silitysvuoroamme. Eli tämän kaiken päälle tilaisuuteen laittautuminen vaatii sen, että juoksen usein ympäri hotellikäytäviä silittämässä X huoneessa, hakemassa koruja Y huoneesta ja mahdollisesti vielä Z huoneeseen, jossa kollegani meikkaa minut (joka toki on ihanaa että tällaisia kollegoita löytyy!).

Sanoinko jo että vihaan tällaista? Huoh. Nyt se on taas edessä. Toivottakaa minulle voimia.