Olen luottokortiton

Tuossa pari viikkoa sitten tilasin debit-kortin. Kun kortti oli saapunut, testasin sen käytön, maksoin luottokorttini avoinna olevan saldon ja irtisanoin luottokorttini. Tein sen lokakuun lopussa (luottokortti poistui verkkopankistani tuolloin), joten mun ei pitäisi saada kuukausilaskua enää kuin kerran marraskuussa (lokakuulta). Nyt minulla ei ole lainkaan luottokorttia.

Dave Ramseyn filosofiaan ei kuulu luottokortit ja hänen mukaansa niitä ei pitäisi olla lainkaan. Olen muutamaan kertaan luottokortteja käsitellyt mun blogissa, mm näissä kirjoituksissa: 

•  Glendora&Raha: Cut them up! --> kirjoitus lokakuulta 2017 eli ihan blogin alkumetreiltä. Tuolloin mulla oli vielä 2 luottokorttia ja tekstissä suunnittelen lopettavani luoton käytön ja luopuvani luottokorteista kokonaan, jos en luottoa koe tarvitsevani
• Glendora&Raha: Ajatuksia luottokortista parin vuoden jälkeen, kun aloin asiaa ajattelemaan --> kirjoitus elokuulta 2019. Tuolloin minulla oli edelleen yksi luottokortti ja itseasiassa suurin syy siihen oli, että dedit/credit kortin sai ilmaiseksi ja pelkkä debit-kortti maksoi (tai oli kalliimpi). 

Jotenkin tuo pelkän dedit-kortin kalleus sai mut unohtamaan tämän luottokortittomuuden kokonaan moneksi vuodeksi. Toki myös pidin vähän liioitteluna sitä, että Dave oli niin ehdoton sen kanssa. Itse en kerryttänyt luottokorttivelkaa ja käytin itse korttia verrattain vähän tuolloin. Tavallaan ymmärsin Daven ehdottomuuden, helpompi vetää yhtä linjaa kaikkien kanssa kuin muuttaa sanomaa sen mukaan kenen kanssa puhuu. Koin itse olevani vastuullinen luottokortin käyttäjä, joka käyttää luottoa vain tarvittaessa (esim matkaa varattaessa) eikä sorru siihen, että ostaisi enemmän vain siksi että maksaa luotolla. Yksi Daven peruste luottokortittomuuteen on, että kun maksaa luotolla niin ihminen tuppaa tuhlaamaan enemmän kuin jos ostaisi asioita ainoastaan debit-kortillaan. Tätäkään en oikein omalla kohdallani tuolloin allekirjoittanut. 

Keväällä 2026 tilanne muuttui, kun pankkini uusi etuohjelmiaan sekä palvelupakettejaan ja huomasin yhtäkkiä, että käyttämäni kortti olikin muuttunut maksulliseksi. Samaan aikaan lanseerattiin ilmainen debit-kortti, mutta omalla kohdallani tämä olisi tarkoittanut sitä, että minun olisi pitänyt vaihtaa korttia, mitä en jaksanut siinä vaiheessa alkaa tekemään. Kuukausimaksu Masterille oli 0,99 euroa eli melko mitätön. Samaan aikaan lanseerattiin cash-back ominaisuus eli periaatteessa luottokorttia käyttämällä minun olisi mahdollista "ansaita" tuo 0,99 euroa takaisin. 

Ihmettelin vähän, että mistä tämä muutos tuli (eli yhtäkkiä debit-kortti olikin ilmainen, mutta credit maksullinen). Tämä ilmeisestikin liittyy muuttuneeseen EU:n sääntelyyn ja siirtomaksukattoihin eli ennen pankit saivat korkeampia siirtomaksuprovisioita kauppiailta, kun asiakas maksoi luoton puolelta vs debit-puolella maksaessa. Nyt siis EU on asettanut katon näille siirtomaksuille (debit max 0,2%, credit max 0,3%) niin tästä syystä pankit ovat alkaneet veloittamaan kaikilta myös luottokorteista, koska niiden käyttäminen tuli pankille kalliimmaksi kuin aiemmin. En oikein ymmärrä, miksi pelkkä debit-kortti saa olla edelleen ilmainen, mutta nautin tästä tilanteesta niin kauan kuin se kestää. Toim.huom. pankissani debit-kortti siis ei ole ilmainen kaikille, vain tietyille asiakkuusryhmille. Luotto on maksullinen kaikille asiakkuusryhmille (toki vaihtelevilla hinnoilla).

Noin puoli vuotta muutoksen jälkeen huomasin alkaneeni pelaamaan tätä cash-back-peliä. Pitkästä aikaa huomasin maksavani luottokorttilaskun joka kuukausi, koska olin alkanut ostamaan sitä ja tätä luottokortin puolelta saadakseni cash-backin. Itseäni alkoi ärsyttämään. Ensimmäistä kertaa tajusin, mistä Dave puhui. Ihmisen on hyvin helppo sortua tähän peliin ja siksi ns turvallisinta on olla käyttämättä luottokortteja lainkaan. Itse en ainakaan vielä myönnä, että olisin luottokortilla ostanut asioita, mitä muutoin en olisi ostanut, mutta mene ja tiedä. 

Eniten tosiaan alkoi ärsyttämään se, että minulla oli yhtäkkiä luottokorttilasku joka kuukausi maksettavana ja ikinä luottokortin saldo ei ollut se 100%. Tämä myös vei minut omaan menneisyyteeni ja hetkeen, kun ensimmäistä kertaa olin joutumassa ongelmiin luottokortin käytön kanssa. Tämä hetki on myös ylipäätään se hetki kun aloin heräämään siihen, että omaa talouttaan voisi hoitaa suunnitelmallisesti eikä vain lainehtia lastulla aaltojen vietävänä. 

Oli joulukuu 2011 ja ensimmäistä kertaa elämässäni sain luottokorttilaskun, joka vastasi melkein koko kuukauden silloisia tulojani. Olin käyttänyt siihen asti luottokorttia kyllä joka kuukausi, mutta laskut olivat sen kokoisia, että laskun maksamisen jälkeen minulla oli vielä varaa asuntolainaan, vastikkeeseen ja muihin kuluihin ainakin periaatteessa. Käytännössä ei ollut ja aina loppukuusta käytin taas luottokorttia paikatakseni kassavajetta ja kierre oli siis valmis. Mutta joulukuussa 2011 käsissäni oli luottokorttilasku, jota katsoessa tajusin, että nyt en saa edes asuntolainaani maksettua palkastani ja näin jo silloin, että joutuisin käyttämään luottokorttia peruselämään. En jostain syystä silloin ollut tajunnut, että luottokorttilaskusta voisi maksaa vain osan (kerrankin "tyhmyys" kannatti). Soitin isälleni ja pyysin apua. Sain apua ja sillä hetkellä päätin, että enää ikinä en isälleni soita (enkä ole soittanut - pyytääkseni rahaa siis, muuten toki olen soittanut :D) ja että ikinä enää en käytä rahaa, mitä en ole säästänyt etukäteen tililleni (enkä ole käyttänyt). Tästä alkoi pitkä tie tähän päivään. Jatkoin kyllä luottokortin käyttöä, mutta minulla oli aina ko summan verran rahaa säästötilillä. Tämä oli itselleni suurin syy siihen, että irtisanoin luottokortin ja tilasin pelkän debit-kortin. 

Olen tätä asiaa aika paljon pohdiskellut ja tosiaan syy käyttää aina välillä credit-korttia (etenkin isompiin ostoksiin) on ollut se, että olen halunnut lykätä sitä hetkeä kun iso summa katoaa tililtäni vaikka se summa on siellä ollut. Jotenkin se on muka vähemmän "kivuliasta" lykätä rahan katoamista kuin että raha poistuisi heti. Vähän sama kuin asioiden maksaminen kortilla on helpompaa kuin käteisellä. Kun annat 20 euron setelin ja saat kolikoita takaisin niin aivot konkreettisesti tajuavat, että nyt minulla on vähemmän rahaa. Mutta kun piippaa korttia ja laitat kortin takaisin rahapussiisi niin mitään ei katoa. Se on psykologisesti helpompaa.

Hokasin myös sellaisen asian, että maksaessani asioita luottokortilla maksan asian aina kahdesti! Eli teen tuplatyön. Ensin teen maksusuorituksen luottokortilla, syötän kaikki korttitiedot, vahvistan maksun pankkitunnuksilla yms ja sitten jonkin ajan kuluttua käytän taas omaa aikaani ko transaktioon maksaessani luottokorttilaskun. Maksamalla kaiken suoraan tililtäni debit-kortilla säästää minulta jopa aikaa! 

Eli tästä alkaa minun luottokortiton elämä. Jostain kumman syystä minua tämä jännittää, mutta katsotaan nyt kuinka tässä pärjään :D En usko, että tämä nyt sen kummempaa elämää on. 

Paloiksi meni!

Lokakuun rahapäiväkirjan viimeinen osa

Maanantai 19.10.

Siirsin 80 euroa ruokarahatilille.

Tiistai 20.10.

Palkkapäivä. Nyt sitä rahaa sitten kului! 4.116,24 euroa lainanlyhennys, korot ja ylimääräinen lyhennys (nyt se sitten alkoi). Sähkölasku 41,61eur, Plan-tyttösponssi 20eur, luottokorttilasku 39,36eur (taisi olla ne isäni tossut sairaalakaupasta, en pysy näistä kärryillä eli odotan, että pääsen sulkemaan kortin), kollegan läksiäiskeräys 20eur (taas!) ja viimeisenä meni 350 euroa rahastosijoituksiin.

Keskiviikko 21.10.

Kuntosalimaksu 27,90 euroa. Maksoin luottokortilla olevan minimaalisen summa 1,23 euroa, jotta pääsen sulkemaan sen. Summa oli yhden podin kk-tilauksesta miinus saamani cashbackit. Irtisanoin podin (otan sen varmaan takaisin sitten uudelle debit-kortilleni jossain vaiheessa). Lahjoitin 10 euroa erään eduskuntavaaliehdokkaan keräyskassaan.

Olin myös Helsingissä työmatkalla tänä päivänä, mutta en käyttänyt yhtään omaa rahaa. Lounaan maksoin itse, mutta se meni epassilta eli lankeaa maksuun vasta marraskuun lopussa.

Torstai 22.10.

Nordea gold-korttini kuukausimaksu 0,99 euroa. 50 euroa meni yhteen rahastoon Nordnetissa.

Perjantai 23.10.

Tavallaan en käyttänyt rahaa, mutta siis käytin kumminkin. Olin siskontyttöni kanssa katsomassa Perttu Jussilan ränttiä Miksi kaikki on niin saatanan typerää, jonka hän veti tällä kertaa Rosa Meriläisen kanssa. Oli tosi kiva. Tilaisuus järjestettiin Tampereen Tammelassa Pitkän päivän illassa, jossa ostin kaksi lasia viiniä, kahvin ja korvapuustin. Kotimatkalla hain intialaista ruokaa. Mutta maksoin nämä ruokarahatililtä niin sillain ”en käyttänyt” rahaa, koska ruokarahatilin rahat ovat jo käytetty. On muuten tosi jännä, että päätilillä oleviin rahoihin suhtaudun hyvin nihilistisesti ja aina ennen palkkapäivää alan säätämään, josko siellä on jokin kulu mitä ei tarvitsisi hoitaa niin että saisin senkin summan siirrettyä säästötilille. Mutta jos raha on ruokarahatilillä niin mulla ei ole mitään ongelmaa käyttää sitä.

Lauantai 24.10.

Kävin kasvohoidossa 123 euroa. Kävin myös ruokakaupassa ja ruokarahatilille jäi 8,94 euroa. Aika tiukille meni tämä viikko, mutta niin siinä aina käy, kun horjahtaa ravintolaan.  

Sunnuntai 25.10.

Parkkimaksu 4,26 euroa. Tämä oli yllätys itselleni, en siis itse ollut missään, mutta yhtäkkiä sain sähköpostiini viestin, että kiitos parkkeerauksesta ja tässä on kuittinne. Olen ladannut Moovyn, koska aina välillä käytän isäni autoa ja parkkeeraan Moovyn kautta. Yleensä muistan poistaa isäni auton rekkarin järjestelmästä, mutta nyt se oli jäänyt sinne ja isäni oli liikenteessä. Hänellä on siis myös oma Moovy-sovellus käytössä, mutta se on ladattu vasta oman lataukseni jälkeen ja ilmeisesti Moovy ottaa maksun sieltä, minne se on ensimmäisenä ladattu. Eipä tuolla väliä, nyt taas poistin rekkarin omasta sovelluksestani. Kaikkia yllätyksiä sitä voi tulla!

Maanantai 26.10.

Siirsin rahaa ruokatilille 80 euroa ja liiton maksu meni maksuun 99 euroa (menee neljä kertaa vuodessa, on fiksattu summa eli ei palkkariippuvainen). Tämän voisi kyllä vaihtaa edullisempaa, itseasiassa minun pitikin tämä tehdä jo opintovapaalla, mutta en silloin pystynyt, kun en ollut töissä. Hyvä kun tuli nyt mieleen! Toinen on 29 euroa kuussa (nykyinen siis 33 euroa). Periaatteessa voisin kuulua vain kassaan, mutta en halua.

Tiistai 27.10.

Tein 11 tunnin työpäivän ja illan juoksin vielä kaupungilla kollegoiden kanssa valmistelemassa tulevaa työmatkaa eli käytännössä työpäivä oli 14 tuntinen. Ihanaa. En käyttänyt (omaa) rahaa.

Keskiviikko 28.10.

Työmatka Turkuun. En käyttänyt (omaa) rahaa.

Torstai 29.10.

Palasin kotiin. Elisan tietoturva kk-maksu meni maksuun 9,99 euroa. Junassa epähuomiossa (väsymyksessä) maksoin kahvin ja smoothien normitililtä 6,40 euroa.

Perjantai 30.10.

Väsymyskaakkimus. Olen introvertti ja työmatkat ovat nykyään itselleni jostain syystä aivan äärimmäisen kuormittavia. Vielä kaupan päälle omat työmatkani on aina sellaisia, että menoa on nonstop ja ”vapaa-aikaa” on pääasiassa vain öisin noin 00.00 – 07.00 välillä. Se että mun pitää 16 tuntia olla sosiaalinen ja jutella ihmisille monta päivää putkeen on ihan tosi raskasta. Onneksi marraskuussa ei ole tulossa yhtään työmatkaa (joulukuussa sitten senkin edestä :D).

Rahaa meni 260,15 euroa ylimääräiseen vastikkeeseen minkä taloyhtiöni veloitti.

Lauantai 31.10.

Olin oikeastaan kotona koko päivän. Rahaa kului 0,99 euroa iCloud kk-maksuun. Tästä päivästä ei mitään kerrottavaa jälkipolville.

Teen erillisen koonnin lokakuun kulutuksesta myöhemmin. Juuri nyt en jaksa.

Tavoite 3 saavutettu

Asetin itselleni lokakuussa 2025 neljä tavoitetta: 

• Käteinen + sijoitukset yli 100.000 euroa (kesä/syksy 2026) --> toteutui 4.7.2026
• Sijoitukset yli 100.000 euroa (vuoden 2026 loppuun mennessä) --> toteutui 28.8.2026
• Kiinteistöjen nettoarvo yli 200.000 euroa (noin 2 vuotta eli syksy 2027) --> toteutui 20.10.2026
• Asuntolainan määrä alle 100.000 euroa (vuoden 2027 loppuun mennessä) --> ei vielä toteutunut, asuntolainaa nyt noin 119.300 euroa 

Tarkemmin tavoitteista voi lukea täältä Glendora&Raha: Pitkän aikavälin tavoitteita

Kolmas tavoite toteutui jo nyt, noin vuosi alkuperäistä tavoitetta aiemmin. Suoraan sanottuna en oikein tiedä mitä on tapahtunut, mutta vuoden aikana (eli siitä kun tavoitteet asetin): 

• Käteiseni + sijoitukseni yhteensä ovat kasvaneet 94.702 eurosta 113.719 euroon
• Sijoitukseni yksin ovat kasvaneet 81.845 eurosta 100.523 euroon
• Kiinteistöjen nettoarvo on kasvanut 194.036 eurosta 201.627 euroon

Sanoisin, että aika kova suoritus. En tiedä mitä vuoden aikana on oikein tapahtunut (paitsi hyvää nousua pörssissä). En olisi ikinä vuosi sitten uskonut, että tilanne on vuoden päästä tämä. Jotenkin vähän hämmentää, että mitä tässä oikeasti tosiaan on tapahtunut. Voiko olla, että vain yksin tavoitteiden asettaminen sai minut toimimaan aktiivisemman niiden saavuttamiseksi? 

Joka tapauksessa tavoite 3 on nyt saavutettu ja tilanne näyttää tältä: 

Tavoite 4 myös vaikuttaa ihan tehtävissä olevalta ensi vuoden loppuun mennessä. Tämä tavoite on tuntunut tässä vuoden varrella vähän liian haasteelliselta, mutta juuri nyt sekin tuntuu olevan ihan mahdollista. Ehkä jopa vähän aiemmin kuin vuoden loppuun mennessä? 

Mielenkiintoista muuten lukea tuo vuoden takainen blogiteksti tänä päivänä - kirjoitan siellä ihan suoraan, että en aio lyhentää asuntolainaa ekstraa. Tänään tuo kirjoitus tuntuu ihan vieraalta, olinko se minä joka oli tuota mieltä? En oikeasti oikein osaa sanoa, että mikä tämän suunnanmuutoksen aiheutti. Ehkä se että sijoitukseni nousivat tuohon maagiseen 100.000 euroon ja mulla lakkasi olemasta kiire niiden kanssa, koska tajusin, että tuolla summalla jo pelkkä korkoa-korolle-ilmiö nostaa sijoitusten arvoa? En oikeasti oikein tiedä. Tarvitsee tätä vähän pohdiskella. Tulen kertomaan jos pääsen johonkin lopputulokseen!

Game on

Nyt se on aloitettu. Asuntolainan taklaaminen nimittäin. 

Suunnitelma on pikkuhiljaa muodostunut päässäni ja olen sitä hionut ja hionut. Nyt lokakuun lainanlyhennyksen yhteydessä tein ensimmäisen peliliikkeen ja lyhensin asuntolainaani 3.200 euroa ekstraa. Tällä summalla sain lainasumman alle 120.000 euroon. Tarkalleen ottaen summa on nyt 119.373,50 euroa. 

Olen laskenut, että saan riivittyä kuukausibudjetistani 1.000 euroa ylimääräistä lainaan joka kuukausi. Joinain kuukausina enemmän, kun tulee lomarahoja, osinkoja tms. Peruslainanlyhennykseni on 500-600 euron välillä eli tarkoitus olisi lyhentää lainaa joka kuukausi vähintään 1.500 euroa. Tällä summalla laina olisi lyhennetty kuudessa vuodessa eli loppukesästä 2033 olen asuntolainavelaton. Toivo elää, että jo aiemmin. Uskoisin, että tuloni tulevat jonkun verran kasvamaan. Terapiani loppuu viimeistään vuonna 2028, joten se vapauttaa pelivaraa vielä lisää budjettiini. Toki sinne voi tulla muita menoja. 

Olen laskenut, että tuo 1.000 euroa ekstraa pitäisi olla melko helposti toteutettavasti. Tarkoitus ei ole vaikeuttaa normielämääni, mutta tarkoitus on kyllä tietoisesti lykätä kaikkia isompia hankintoja ja todennäköisesti en tule tekemään mitään ulkomaanmatkoja tms. Jatkan sijoittamista 500 eurolla kuussa ja haasteena on pitäytyä tässä summassa. Isompi sijoitussumma menee sitten kerran vuodessa, kun laitan 100% bonukset palkkiorahastoon. Muutoin kaikki muu ylimääräinen menee asuntolainaan. Ellei sitten tule isompi pörssisukellus. Tätä varten teinkin oman suunnitelman, jottei sitä nyt tarvitse mitenkään miettiä vaan voin keskittyä tuohon asuntolainaan. 

Vuonna 2026 mun keskimääräiset nettotulot ovat olleet 4.600 euroa kuussa (10 kuukautta). Tästä menee noin 900 euroa lainanlyhennykseen, 1.000 euroa ylimääräiseen lyhennykseen ja 500 euroa sijoituksiin. Jäljelle jää 2.200 euroa. Jos en tällä pärjää niin jo on ihme (tämäkin on kyllä mahdollista :D). 

Olen myös pilkkonut tavoitteen pienempiin osiin ja olen päättänyt antaa itselleni välitavoitepalkintoja. Aina kun alitan uuden 10.000 euroa, voin varata itselleni kasvohoidon tai jonkun hemmotteluhoidon – arvolta noin 100 euroa. Aina kun alitan kymppitonnin puolivälin (eli 115.000, 105.000) niin suunnittelen itselleni museokäynnin (minulla on museokortti) ja menen jonnekin kivaan kahvilaan kahville ja kakulle (tai no mille lie). Tämän arvo 10-15 euroa. Kun saavutan puolivälin eli 60.000 euroa niin saan tilata itselleni jonkun isomman hemmotteluhoidon, esim joku yhdistelmä kasvohoito-vartalohieronta (sellainen 200 euroa). Ehkä sallin tällaisen myös silloin kun alitan 100.000 euroa, mutta katsotaan. Tämähän on mulla tavoitteena vuoden 2027 loppuun mennessä, joka on aika kova tavoite. Jos tämä toteutuu niin tämä toimisi myös joululahjana itselle. 

Mitä enemmän tätä suunnittelen, niin sitä vakuuttuneempi tästä olen, että tämä on hyvä suunnitelma minulle. Olen ihan todella paljon kuunnellut viime aikoina Dave Ramseyta ja etenkin Debt-free-huutoja, joissa ihmiset ovat maksaneet asuntolainansa pois. Itselleni asuntolainan poismaksamisen psykologinen vaikutus on ihan valtava ja olen vakuuttunut, että pystyn tähän. Luonnollisesti tiedostan, että voin sairastua, joutua työttömäksi tms, mutta katsotaan sitä siinä vaiheessa, jos sellainen tilanne tulee eteen. Koen, että minulla on kuitenkin jo ihan hyvät puskurit olemassa tällaisia varten, joten sijoitusten maksimoiminen ei niin paljoa auta. Koen, että pieni tai olematon asuntolaina auttaa enemmän kuin isompi summa sijoituksissa. Sieltä on kuitenkin henkisesti vaikea ottaa rahaa ulos (ja voi joutua ottamaan juuri silloin kun markkina on alhaalla), helpompaa on, että kuukausikulut ovat pienet. 

Omaksi motivaatioksi tein tällaisen graafin, jossa seurataan sijoitusten kehitys versus asuntolainan aleneminen. Mielenkiintoista seurata, että missä vaiheessa ja kuinka nopeaa viivat risteävät. 

Ja koska alitin nyt lokakuussa 120.000 euroa niin on ollut ensimmäisen välipalkinnon aika. Kävin tänään aamulla kasvohoidossa 123 euroa. Hieman enemmän kuin tuo suunnittelemani 100 euroa, mutta tekoäly kertoi minulle, että säästin tuolla 3.700 euron lyhennyksellä vuodessa melkein 130 euroa korkoja niin ajattelin että menkööt nyt! Kyseessä oli enemmän sellainen anti-ageing hemmotteluhoito, johon kuului kaikkia seerumeita, naamioita, c-vitamiini hommeli ja ihana pitkä hieronta. Oli mahtavaa. Muutenkin annan palkinnoksi itselleni tämän viikonlopun, etten tee yhtään mitään töitä. Aion vain hengailla ja tehdä mitä mieleen juolahtaa. Valoviikot alkoivat eilen Tampereella ja Tanssivat vedet ovat taas 10 päivää aktiivisena sekä Tasa-arvon Tammerkoski -taidereitti uutuutena. Nämä ajattelin käydä katsomassa tänään, mutta katsotaan jos jaksan. Ehken jaksa :D 

Lokakuun budjettikauden kulutus

Lokakuun budjettikauteni on ohitse ja pimeys on virallisesti täällä. Muutama päivä marraskuuhun. Nyt taas pitäisi keksiä miten se rämmitään läpi. Juuri nyt mieli on vielä positiivinen, mutta joka vuosi se positiivisuus on huuhdeltu pois marraskuun puolivälin jälkeen. Positiivista marraskuussa on, että minulla ei ole yhtään työmatkaa tiedossa ja muutenkaan ei suuria suunnitelmia. Yhden viikonlopun olen ystäväni kanssa kylpylässä. Myös sivutyön kiireet hieman ovat laskeneet kesän/alkusyksyn jälkeen.

Lokakuun tuloissa on päätyönpalkka, osinkoja, päivärahoja, sivutyön tuloja ja vähän lahjarahaa.

Pakollisissa menoissa asuntolaina, viitekoronmuutoksesta johtuva 200 euroa + tein ylimääräisen 200 euron lyhennyksen. Vastikkeet, tietoturva, iCloud, heinä-elokuun sähkölasku ja sitten ruokamenot. Ei mitään ihmeellistä tai yllättävää.

Vapaa-ajassa isoimman osan vie kylpyläreissu marraskuulla. Tässä kategoriassa todellakin näkyy se, etten tehnyt mitään ”ylimääräistä” lokakuun budjettikaudella. Ensimmäinen viikko meni työmatkalla ja loput 3 viikkoa siitä toipuessa :D Toki tein sivutyötä, joka vei aikaa+energiaa. Joten vähän mietityttää, että enkö oikeasti tehnyt mitään muuta? Vastaus on, että en oikein. Kerran olin ystävieni luona syömässä. Vanhempieni luona kävin, äitini kanssa teatterissa ja siskoni kanssa keikalla (keikkalippu on myös tässä kategoriassa). Työkaverini kanssa pari kertaa lenkillä.

Palveluissa terapia, siivous, kuntosali ja syksyn tanssitunnit (joista suurimman osan maksoin epassilla). Tavaroissa onkin sitten! Ostin muutaman uuden vaatteen (villapaita ja paita, sukkia, sukkahousuja), ostin kaksi uutta mattoa kotiini, apteekissa meni rahaa lääkkeisiin ja peruskosmetiikkaan. Hyväntekeväisyys perus plus osallistuin työkaverini läksiäiskeräykseen.

Siinä se sitten oli. Ilman asuntolainaa kulut ovat 1886 euroa. Olisi kiva, jos kulutus ilman asuntolainaa olisi joka kuukausi alle 2.000 euroa. Olen tähän päässyt tänä vuonna syyskuussa lokakuun lisäksi. Hmph. Ehkä on vähän huono, että mun rahapäiväkirja on nyt lokakuussa, kun ensimmäistä kertaa koko vuoteen en kuluta paljoa rahaa. Lienee vähän epärealistista. No näin se joskus menee. Alla tarkemmat luvut. 

Tein vähän siirtoja säästötilien välillä. Siirsin käyttösäästötililtä rahaa asuntosäästötilille, koska alan nyt tosissani taklaamaan asuntolainaa. Maksan (tai siis teknisesti ottaen maksoin jo) marraskuun budjettikaudella yli kolme tonnia ekstraa, jotta saan lainasumman alle 120.000 euroon. Tulette tästä varmaan jonkin verran lukemaan nyt lähiviikkoina. Olen aika innostunut tästä suunnitelmastani. Uusi sänky on kyllä edelleen ostolistalla, mutta siirtyy varmaan ensi kevääseen. Aion säästää pieniä summia edelleen myös käyttösäästötilille, mutta pääsäästöt menevät kyllä nyt asuntolainaan. 

Lokakuun rahapäiväkirja osa 2

Perjantai 9.10.

En käyttänyt rahaa. Töiden jälkeen kävin salilla, saunassa enkä sortunut Woltiin – paistoin pakkasessa olleen pakastepitsan perjantai-ruokana. Plus mulla oli niitä työkaverin pojalta ostamiani lakuja sekä norjalaiselta kollegalta saamaani suklaata (tein hänelle palveluksen niin hän toi minulle kasapäin suklaata kun tapasimme – tosin olisin mieluummin ottanut korvauksen rahana, haaaa :D). Laku-suklaa-yhdistelmä kyllä toimii.

Lauantai 10.10.

En käyttänyt rahaa. Olin oikeastaan koko päivän vanhemmillani, isäni on päässyt pois sairaalasta. Söimme, juttelimme, söimme lisää ja leikkasin nurmikon sekä auttelin parissa jutussa sisällä mitä eivät ole nyt voineet tehdä. Oli kiva päivä.

Sunnuntai 11.11.

Asioiden hoitopäivä – kävin ruokakaupassa, lataamassa bussikortin (epassilta) ja apteekissa ostamassa loppumassa olevan lääkkeen 19,40 euroa ja multivitamiineja 17, 60 euroa. Siivosin, pesin pyykkiä, tiskit, laitoin ruokaa.

Maanantai 12.10.

Siirsin 80 euroa ruokarahaa ruokatilille. Muutin Woltin taakse S-tilin kortin eli jatkossa jos tilaan Woltilta niin raha lähtee ruokarahatililtä eli jos siellä on tilaa niin voin voltata. 

Tämä rahapäiväkirja on kyllä hieman tylsä just nyt. Pahoittelut! Mutta mun elämä oli aika haipakkaa koko syyskuun, niin nyt ihan tietoisesti olen aikalailla tekemättä mitään ja tämä näemmä on yhtäsuuruusmerkki sille, että olen aikalailla käyttämättä rahaa.

Tiistai 13.10.

Syyskuun siivouslasku meni maksuun, 158 euroa. Kävin illalla salilla. 

Keskiviikko 14.10.

En käyttänyt rahaa. Kävin työkaverin kanssa lenkillä ja saunassa.

Torstai 15.10.

WWF:n kuukausilahjoitus meni maksuun, 20 euroa. Kävin töiden jälkeen ruokakaupassa. 

Perjantai 16.10. 

En käyttänyt rahaa enkä oikein tehnyt mitään muutakaan. Töitä kuuteen ja olin jo yhdeksältä sängyssä nukkumassa. Taisin käydä ruokakaupassa, en ole ihan varma. 

Lauantai 17.10.

Pitkästä aikaa tein jotain! Koska mun pää on ollut vähän reikäinen viime viikkoina niin kuukauden kaikki menot sattuivat sitten vahingossa samalle päivälle. Olin päivällä äitini kanssa teatterissa. Hänen piti mennä teatteriin isäni kanssa, mutta sattuneesta syystä hän ei päässyt, joten minä menin. Teatteri ei maksanut minulle mitään. Kävimme katsomassa Frenckellissä Musta jää, joka on trilleri. Ihan ok, näyttelijäsuoritukset todella hyviä, itse juoni oli omaan makuun vähän liian erikoinen. Paljon huutamista, mistä en pidä. Visuaalisesti hieno. Teatteri keskeytyi sairaskohtaukseen, ambulanssi hälytettiin ja yksi katsoja lähti ambulanssin matkaan. Kesäteattereissa olen tottunut sairaskohtauskeskeytyksiin - katsojat pääasiassa eläkeläisiä yhdistettynä kuumaan ilmaan niin näitä sattuu. Näistä yleensä toetaan aika nopeaa. Nyt oli oikeasti hätätilanne, en halua tilanteesta sen enempää kirjoittaa. Näytös jatkui kohtauksen jälkeen, joka on ehkä hieman hankalaa etenkin näyttelijöille, mutta samalla kyllä katsojille. Lopputaputuksissa kukaan ei ottanut valokuvia eivätkä näyttelijät hymyilleet. En tiedä. Ymmärrän, että näytös vedetään loppuun, mutta onhan se vähän ristiriitaista. Toivottavasti sairaskohtauksen saanut on kunnossa. 

Illalla olin sitten siskoni kanssa katsomassa Samuli Putroa Tavara-asemalla. Keikka oli aivan mahtava. Nautin kovasti. Maksoin siskolleni 40 euroa lipusta, jonka hän oli ostanut etukäteen. Kävimme keikan jälkeen yhdellä drinkillä Pitkän päivän illassa. Oli tosi kiva ilta. Kaiken kukkuraksi vielä kyseessä oli alkuiltakeikka, joka alkoi jo 19.00 Eli olin kotona jo kympiltä. Parasta näin keski-ikäisenä!

Sunnuntai 18.10.

En käyttänyt rahaa. Tein perussunnuntaijuttuja kuten kävin pitkällä kävelyllä, tein ruokaa, pesin pyykkiä ja siivoilin. Teknisesti sunnuntai on vielä meneillään tällä kirjoitushetkellä, mutta ei tässä kyllä ole suurta riskiä, että keksisin jotain rahaa tänään vielä käyttää. Ilta mennee telkkaria katsoessa sohvalla :D

Tosiaan kaikki ruokakauppakäynnit ja ravintolahommelit maksan s-tililtä niin niiden summia en raportoi tässä. Käyn siis kyllä kaupassa 2-3 päivän välein. Eilinen taisi olla kuukauden ensimmäinen ravintolakäynti. Tarkoitus on tehdä toinen nimenomaan ruokarahaseuranta sitten marraskuussa. Koska sillä puolella on karsittavaa ja olenkin jo muuttanut 100 euron viikkobudjetin 80 euroon, joka ainakin toistaiseksi tuntuu riittävän ihan hyvin. Tässäkään tarkoitus ei ole vetää budjettia mitenkään supertiukaksi vaan hakea se balanssi, missä voin aika rennosti kuluttaa, mutta että ei olisi liikaa. Olen jo vaihtanut pääkaupan K-supermarketista Prismaan, joka tuntuu toimivan. Mutta tästä enemmän sitten myöhemmin. 

Suunnitelmani pörssiromahdukseen

Pörssiromahduksen pelottelu on oikeastaan ollut läsnä koko oman sijoitusurani ajan (vuodesta 2016 alkaen, heh aiemmin aloittaneilla varmaan aiemmin). Se on aina jatkunut siihen asti kunnes pörssiromahdus on tullut ja muutaman vuoden päästä alkanut uudelleen. Itse en oikein pysy näissä perässä.

Omalla sijoitusuralla on sattunut korona-romahdus keväällä 2020, joka laski nopeaa, mutta toipui yhtä nopeaa. Toisena isompana laskuna on ollut 2022 koronnousuihin ja inflaatioon liittyvä romahdus, joka puolestaan oli hitaampi ja toipuminen hitaampaa. Olikohan vasta vuosi 2025 kun oli oikeasti pirteyttä pörssissä. Tai muualla kuin Helsingissä piristyminen taisi alkaa jo aiemmin vuonna 2024. 

Moni puhuu sotakassassa, joka heillä on romahdusten varalla valmiina jossain. Kukaan ei sano missä, mutta kaikilla sellainen tuntuu olevan. Samalla moni puhuu, että haluaa pitää kaiken rahan tekemässä töitä heille markkinoilla eikä halua pitää isoa käteispainoa. Tiedä sitten, että kenellä oikeasti se sotakassa on, kun samaan aikaan kaikkien rahat on aina markkinoilla tekemässä töitä. Hehee. 

Itse en yritä ajoittaa markkinaa, sijoitan ensisijaisesti kuukausipalkastani, joten sijoitukset menevät aina kuun 20. päivä satoi tai paistoi. Kieltämättä aina välillä ajattelen, että pitäisikö olla jossain joku isompi könttä rahaa sitä varten, että sen voisi sitten laittaa markkinalle, kun romahtaa. Mutta siis ei minulla ole sellaista ylimääräistä. Ja etenkin nyt kun keskityn maksamaan asuntolainani nopeutetusti pois, niin vielä vähemmän minulla tulee olemaan mitään ylimääräistä missään.

Ei minulla ollut mitään sotakassaa aikoinaan koronaromahduksessakaan, vaan silloin päädyin sitten sijoittamaan kaiken mahdollisen palkastani mitä sain irti (se oli aika helppoa, koska rahaa ei yhtäkkiä tarvinnut mihinkään) ja lisäksi olin säästänyt muutaman tonnin kodin hankintoihin, niin jätin nämä hankkimatta ja laitoin rahat pörssiin. Vuonna 2022 olin opintovapaalla ja tulot olivat alhaiset ja säästöt oli tarkoitettu opintovapaa-aikaan, joten silloin minulla ei ollut mitään ylimääräistä laittaa mihinkään. Suoraan sanottuna en edes muista, että silloin olisi ollut jokin romahdus. Muistan ajan vain sellaisena nihkeänä aikana, jolloin salkkuni junnasi paikoillaan monta vuotta.

Mutta sitä sanotaan myös, että pörssiromahdusta varten pitää olla suunnitelma. Niin tein sitten sellaisen. Tässä se on.

• Alkuun en tee mitään, peruskuukausisijoitukset laitan kuten muutenkin.
• Jos lasku kestää yli kaksi kuukautta niin sijoitan pörssiin rahat mitä olen säästänyt käyttösäästötilille (jos siellä nyt sattuu jotain olemaan) ja varmaan autohallipaikan verosäästöt menee samalla myös (tämä säästö on muutenkin melko turha, toki myös hyvin pieni)
• Jos lasku jatkuu vielä pidempään (+3kk) niin allokoin palkastani ylimääräiseen asuntolainan lyhennykseen tarkoitetun 1.000 euroa pörssiin niin kauan kuin lasku kestää. Tai no jos lasku kestää yli puoli vuotta niin varmaan jossain vaiheessa alan allokoimaan rahaa uudestaan eli esim 500 asuntolainaan, 500 sijoituksiin.

Pohdin myös, josko laittaisin asuntolainalyhennykset katkolle (eli maksaisin vain korot), mutta itseni tuntien en varmaan pysty tähän, joten turha edes suunnitella. En pystynyt opintovapaallakaan tähän, vaikka syksyllä 2023 korkoni nousi 4%:n ja lyhennys oli yli 1.000 euroa. Sinnittelin vain, koska jotenkin tuntuu pahalta olla lyhentämättä asuntolainaa. Säästän mieluummin muista kuluista. 

Ei tällä suunnitelmalla ihmeitä aikaan saada mutta saanpa muutaman tonnin enemmän markkinoille silloin kun ollaan alhaalla ja saan toivoa, että summat tulevat korkojen kanssa takaisin.

Ainiin – mihin nämä sitten menevät! Laitan kaiken tai suurimman osan jo omistamiini indeksirahastoihin. Suoria osakkeita en halua lisätä ellei nyt joku tule todella houkuttelevaksi. Katson sitten jos/kun siinä tilanteessa ollaan.