Mietintöjä kotisiivouksesta

Mulla on syksystä 2020 käynyt siivooja. Muutin tällöin takaisin Tampereelle ja yksi kaverini suositteli häntä niin päätin kokeilla. Olin jo pitkään miettinyt kotisiivouksen ottamista monesta syystä ja nyt tuli hyvä tilaisuus. Alkuun siivous oli joka toinen viikko (joka mun taloudessa on aivan liikaa) ja vanhoista budjeteista näen, että se maksoi 100 euroa per kerta eli yleensä kuussa 200 euroa (toki miinus kotitalousvähennykset sitten verotuksessa). Mun opintovapaan ajan siivous oli tauolla (sattumalta myös siivoojani oli äitiyslomalla tällöin eli se sopi hyvin molemmille). Opintovapaan jälkeen jatkoin siivouspalvelua, mutta nyt vain kerran kuussa (tai siis neljän viikon välein). Nyt siivous maksaa kuussa 130 - 160 euroa yksi käynti (kerran vuodessa osuu kaksi käyntiä kuukaudelle, mutta heinäkuussa ei ole siivousta lomien vuoksi).  

Kaivelin vanhan laskun esiin vuodelta 2021 ja tällöin siivouksen tuntihinta oli 40 euroa ja käyntimaksu 5,80 euroa. Nyt vuonna 2026 juuri tulleen hintakorotuksen jälkeen tuntihinta on 50 euroa ja käyntimaksu 8 euroa. Eli tässä viiden vuoden aikana tuntihinta on noussut 25% ja käyntimaksu 38%. Samaan aikaan kotitalousvähennyksenehtoja on huononnettu eli ennen omavastuu oli 100 euroa, nyt 150 euroa ja vähennys 60% vs nyt 35%. Ymmärrän hintojen korotukset tämän kaiken inflaation keskellä, mutta onhan tuo korotus nyt kova. Ihan tosi suoraviivainen laskelma kertoo minulle, että aiemmin maksoin siivouksesta (kotitalousvähennyksen jälkeen) 60 euroa ja nyt sellaisen reilun 100 euroa per kerta.  

Siivous kestää 2,5 tai 3 tuntia riippuen vähän mitä siivotaan. Olemme sopineet, että perussiivoukseen kuuluu lattioiden imurointi+luuttuaminen, mattojen imurointi, keittiön siivous (pinnat ja kaappien ovet yletyskorkeudelta), hellat, lavuaarit, mikro, peilien pesu, sohvan/nojatuolien imurointi, vessanlattian pesu, saunanlattian imurointi, saunanoven pesu + suihkuseinän pesu, sitten wc+lavuaarit ym. Lisäksi uunin pesu kolmen kuukauden välein ja saunan pesu kaksi kertaa vuodessa. Kyseessä on 60 neliöinen kaksio, josta sanoisin, että tämä on perussiisti muutenkin. Näin yksinasuvana en hirveästi sotke plus mulla on suhteellisen vähän tavaraa, ei eläimiä tms. 

Tämä on ollut oman hyvinvoinnin kannalta tosi tärkeää, etenkin näinä vuosina, kun tein töitä, opiskelin ja lisäksi opiskelin toisen tutkinnon ja nyt ollut tässä toiminnassa paljon mukana tekemällä muutamia tunteja aina silloin tällöin, mutta ensisijaisesti hallituksessa. Nyt tilanne on alkanut helpottamaan, kun valmistuin, ja helpottaa vielä enemmän ensi vuonna, kun aion jättää hallituspaikan. Joten olen alkanut miettiä, että ehkä minulla olisi taas kapasiteettia siivota itse. 

Tai ideaali itselleni olisi, että siivous olisi kahdesti vuodessa - keväällä ja ennen joulua. Tällöin tehtäisiin sellainen suursiivous eli sauna, uunit tms tms ehkä myös ikkunat (ne pesen aina nyt itse, koska itseasiassa pidän siitä eikä mulla ole niin paljoa ikkunoita). 

Tietysti myös raha vaikuttaa tähän paljon. Minulla on rahaa siivoukseen, mutta onhan reilu 1.200 euroa vuodessa aika paljon rahaa. Sen voisi käyttää johonkin muuhunkin tai siis säästää ja sijoittaa.. En tiedä mikä on järkevää. Koska periaatteessa mulla on varaa siivoukseen. Ja luonnollisesti ajatus siitä, että lopettaisin palvelun aiheuttaa syyllisyyttä, koska tiedän, että siivoojallani on työt vähentyneet. Silloin kun hän aloitti niin hänellä oli kalenteri hyvinkin täynnä, mutta viime vuodet eivät ole olleet ystävällisiä yksinyrittäjille. Eli onko minulla oikeutta (tietysti on, mutta moraaliselta kannalta) irtisanoa palvelu vain sen takia, että haluan säästää enemmän rahaa? 

Ja tietysti siivous tuo omaan elämääni helpoutta ja tietynlaista luksusta. On ihan paras fiilis tulla puhtaaseen kotiin ja on myös ihanaa, ettei itse tarvitse koskaan tehdä sellaista kunnon siivousta vaan pelkkä nopea pintasiivous riittää. 

Mutta on tämäkin nyt ongelma: yhtäällä tunnen syyllisyyttä siitä, että minä lapseton terve ihminen käytän siivouspalvelua, ja toisaalla tunnen syyllisyyttä siitä, että jos lopetan palvelun, niin mahdollisesti heikennän toisen elantoa. Etenkin näinä persläpiaikoina, mitä nyt elämme. ARGH. 

Joka tapauksessa sopimuksessa on kuukauden irtisanomisaika. Olen pohtinut seuraavia vaihtoehtoja: irtisanon siivouksen loppumaan kesän jälkeen tai irtisanon vuoden lopussa, kun pääsen eroon hallitustyöstä ja oikeasti mun kalenteri helpottaa tai kolmantena vaihtoehtona en irtisano lainkaan. Toki voisin myös harventaa käyntejä vaikka 8 viikon välein. Minulla on nyt aikaa miettiä tätä, joka tapauksessa ennen kesää en palvelua aio lopettaa.  

Oikeasti en kyllä tiedä, mikä olisi järkevintä. Olisiko teillä muilla hyviä ajatuksia tähän saumaan? :D

Makuuhuoneen uudistaminen 3. ja viimeinen osa

Tasan kuukausi viimeisestä makuuhuoneuudistus-päivityksestä (Glendora&Raha: Makuuhuoneen uudistaminen osa 2) ja nyt uudistus on jo valmis!

Viimeksi jäätiin rahatilanteeseen, että kuluja oli ollut 1.258,84 euroa. Tämän jälkeen olen saanut myytyä kaksi makuuhuoneessa ollutta jalkalamppua ja kassaan kertyi plussaa 40 euroa. Nyt huone on tapetoitu ja verhot on saatu. Näiden yhteislasku oli 537 euroa, josta 89 oli verho-ompelua ja loput tapetointia ja tykötarpeita. Tapetointi tuli halvemmaksi kuin olin arvioinut (arvio 600-700 euroa, toteuma 448 euroa), joten tässä tuntuu, että säästin pari sataa euroa. Heh, klassikko. Uudistuksen kokonaishinta on täten 1.755,84 euroa. 

Työstä saan vielä 35% kotitalousvähennystä (mulla käy myös siivooja, joten omavastuuta ei tarvitse tästä työstä vähentää), joten summasta saan takaisin ensi vuonna noin 176 euroa. Tai enemmän, hallitus tuossa budjettiriihessä väläytteli palauttavansa kotitalousvähennyksen vuoden 2025 tasolle (remontista 40%). 

Olen tosi, tosi tyytyväinen vaikka yksi aika paha moka mulla kävi. Se tuntuu vielä vähän pahalta, enkä ole ihan varma uskallanko tässä sitä tunnustaa, mutta menköön nyt. Jossain harha-ajatuksissani annoin liikkeessä väärän verhomitan. Olin kirjoittanut muistikirjaani 250 cm, mutta jostain syystä tilasin 240 cm:t verhot. Harmittaa. Sinänsä se ei näy, koska verhot jäävät sängyn taakse piiloon, mutta kuitenkin. Itseäni saan syyttää. Kokemattomuus tässä tuli esiin. Jostain syystä mulla oli verhojen tilauksen jälkeen mielessä, että tarkistaisin vielä mitat, mutta en sitten vain saanut aikaiseksi. Mä olen vähän tällainen. Ei tämä ole ensimmäinen kerta, kun teen vastaavan mokan eikä varmaankaan viimeinen. Onneksi mä nimenomaan EN halunnut maahan asti vanuvia verhoja (en pidä siitä yhtään), niin mua ei ehkä maailman eniten haittaa, että verhot ovat vähän lyhyet, mutta olisi se 10 senttiä tehnyt kokonaisuudesta paremman. 

No ei voi mitään. 

Mutta niitä kuvia! Vähän jännittää, mutta tässä niitä tulee! 

Makuuhuone aiemmin

Suunnitelma 

Toteuma

Kuvissa muutos ei itseasiassa näytä kovin isolta, mutta todellisuudessa tunnelma on ihan eri. Aiemmassakaan ei ollut mitään vikaa, oli vain ehkä vähän keskeneräinen ja valkoinen. Ja kattolamppu on ollut ihana! Huoneeseen saa kunnolla valot tarvittaessa. Parasta kyllä on pimennysverhot ja se, ettei mun tarvitse enää joka aamu kiivetä jakkaralle rullaamaan rullaverho ylös :D 

Ja ehkä parasta koko hommassa, että firma, joka teki tapetoinnin, tekee myös muuta remppaa. Tosiaan mä haluaisin hioa ja vaalentaa lattian (tuo oranssi tammiparketti ei ole mun suosikki), keittiöremontin ja siinä samalla eteisen kaapit uusiksi. Lisäksi vielä todella, todella pitkällä tähtäimellä haluan rempata kylpyhuoneen. Lattia olisi tehtävissä jo aika pian (arviohinta 2.000 - 3.000 euroa), mutta keittiöön pitää vielä säästää tai keksiä, että millä sen rahoittaa. Mutta olen nyt päättänyt tehdä asia kerrallaan, sitä mukaa kun mulla on rahaa. Lainaa en aio remontteja varten ottaa, mieluummin käytän sitten vaikka vararahastoani (jaiks mikä ajatus!). Toki ensisijaisesti tarkoitus on säästää. Olen tosi iloinen, että tämän muutoksen tein, vaikka ne verhot nyt meni vähän mönkään. Tekevälle sattuu.

Huhtikuun budjettikauden toteuma

Tuloja oli peruspalkka, osinkoja, vuokratulot ja lisäksi myin Torissa muutaman tavaran. 

Pakolliset menot olivat melko perus, asuntolaina, vastikkeet, iCloud, Spotify ja netti samat kuin aina. Ruokakulut oli 100 euroa viikossa ruokarahatilille ja lisäksi edellisen kuun lounasveloitukset. Ruokarahatilillä on nyt noin 60 euroa jäljellä - olisi huomattavasti enemmän, jos en olisi lauantaina horjahtanut päivällä terassille muutamalle ja syömään aurinkoisen sään houkuttelemana. Mutta sellaista se välillä on. Katsotaan kuinka mun 100 euron viikot toimivat nyt kun elämä alkaa aktivoitumaan kesää kohden.. 

Vapaa-aikaan olin budjetoinut vähän enemmän, kun olin yhden yön kummilapseni kanssa Jyväskylässä hotellissa ja keikalla (hänen yo-lahja), mutta siellä kului vähemmän rahaa kuin olin ajatellut. Keikkaliput ja junaliput olin jo ostanut aiemmin, joten kuluja oli vain hotellista ja sitten syömisistä. Tähän meni 255 euroa, lisäksi avantosauna ja pieni lahja siivoojalleni. Palveluissa oli perushommeleiden (terapia, siivous, sokerointi) lisäksi 20 euroa kiharoihin kampaajalla. Bongasin lähikampaamon, joka tarjosi vartin hiusten kiharruspalvelua - minulla oli yksi isompi työ-asiakastilaisuus ja halusin, että hiukset olisivat jotenkin laitetun näköiset. Itselleen kiharoiden laittaminen on yksi tuska, joten tämä oli minusta tosi win-win-juttu. Menen kyllä toistekin. 

Tavaroissa on 450 euroa makuuhuonehankintoja (yöpöydät, plafondi, pöytävalaisimet), lisäksi mekko ja sukkahousut, jotka ostin työtilaisuuteen, kävin apteekissa, ostin sähköhammasharjanpäitä ja sitten ostin uudet juoksulenkkarit (aiemmat oli ostettu 6 vuotta sitten ja aika huonossa jamassa). Juoksulenkkarit ostin huhtikuun puolella, joten eivät näkyneet mun vaatteiden kvartaalikatsauksessa, jos joku sattuisi nyt ihmettelemään :) Hyväntekeväisyys oli perus. 

Tällä kertaa mennään teemalla lyhyestä virsi kaunis, enkä sen enempää nyt satuile muuta. Huomenna on makuuhuoneen tapetointi ja myös verhot ovat noutoa vaille valmiit, joten kohta pääsen tekemään koonnin, että miten makuuhuoneen pieni uudistus onnistui! Alla numerot taulukkomuodossa :D 

Kahden vuoden tavoitteet - tsekkkaus

Kirjoitin lokakuussa (Glendora&Raha: Pitkän aikavälin tavoitteita) mun LYHYEN aikavälin tavoitteista. Otsikossa on pitkän aikavälin, joka ei nimenomaan pidä paikkaansa, mutta no samapa tuo. Pitkän aikavälin tavoite on siis saada asuntolaina maksettua 10 vuoden sisään (viimeistään 55-vuotiaana haluan olla asuntolainavelaton). Tosiaan tämä on jokseenkin hidasta etenemistä ja siksi olen asettanut itselleni 4 lyhyemmän aikavälin tavoitteita. Nämä ovat: 

1. Käteinen + sijoitukset yli 100.000 euroa (kesä/syksy 2026)
2. Sijoitukset yli 100.000 euroa (vuoden 2026 loppuun mennessä)
3. Kiinteistöjen nettoarvo yli 200.000 euroa (kesä/syksy 2027)
4. Asuntolainan määrä alle 100.000 euroa (vuoden 2027 loppuun mennessä)

Ensimmäinen tavoite lähenee ja tämä tulee olemaan täysin riippuvainen siitä kuinka paljon saan tänä vuonna bonuksia. Oletuksena on, että noin 6.000 euroa, mutta tämä voi myös olla aivan yliarvioitu. Tässä on nyt aika paljon epävarmuuksia tämän kanssa tänä vuonna, mutta se selviää vasta kesäkuussa. Luonnollisesti maailman poliittinen tilanne ja kaikki vaikuttavat myös tähän TODELLA PALJON. Eli mikään ei ole varmaa. 

Missä mennään eri tavoitteissa? 

Tavoite on helppo, jos saan sen arvioimani 6.000 euroa bonuksia. Tavoitteen toteutuminen on juuri nyt hyvin epävarmaa, joten ei auta muu kuin seurata tilannetta. 

Sijoituksissa on ollut aikasta paljon heiluntaa nyt lähiaikoina enkä usko, että se tulee helpottamaan. Tosiaan tähänkin vaikuttaa paljon saamani bonukset, koska tällä kertaa laitan kaiken palkkiorahastoon enkä aio ottaa sieltä mitään pois. Itse olen hyvin tyytyväinen työpaikkani tarjoamaan palkkiorahastoon, kaikesta turbulenssista huolimatta rahasto on nyt noin 11% voitolla. Otti toki osumaa maailman sekoilun vuoksi, mutta ei edes mitenkään hirveästi ja tosi nopeaa palasi takaisin ylös. 

Kolmas tavoite on helpoin ja todennäköisin, jonka tulen saavuttamaan. Omistan siis asunto-osakkeen ja autohallipaikan. Olen arvioinut asunto-osakkeen 300.000 euron arvoiseksi ja autohallipaikan 21.000 euron arvoiseksi. Toki nämä ovat arvioita ja voivat olla ihan pielessä. Mielestäni minulla on ihan vankat perusteet näille arvioille, mutta en nyt lähde näitä tarkemmin avaamaan (voin kirjoittaa tästä jossain vaiheessa, kun/jos saan aikaiseksi). Kiinteistöjen nettoarvon nousu on täysin riippuvainen siitä, että kuinka paljon saan lyhennettyä asuntolainaani. Laina lyhenee kuussa noin 600 euroa eli vaikka en lyhentäisi yhtään ekstraa seuraavan 14 kuukauden aikana niin tavoite tulee toteutumaan. Ja itseasiassa tavoitteena ei nyt (EHKÄ) tänä vuonna olisikaan laittaa ylimääräisiä lyhennyksiä asuntolainaan. Tästä lisää seuraavassa. 

Tässä olisi siis reilu 1,5 vuotta aikaa saada asuntolainani alle 100.000 euroa. Tämä on aika tiukka, etenkin kun vähän tässä pohdiskelen, että onko lisälyhennykset järkeviä vai ei. Tavoitteenani on laittaa joka kuukausi 200 euroa ylimääräistä lainanlyhennyksiin, mutta nyt alkuvuonna en ole näin tehnyt vaan rahat ovat edelleen omalla tilillään. Varsinainen syy siihen, etten lisälyhennyksiä ole tehnyt, on  mun makuuhuoneremppa (ymmärrän ettei se ole oikea remppa, mutta en oikein keksi muutakaan lyhyttä termiä). En ole ollut varma paljonko se tulee maksamaan niin olen halunnut säästää kaiken minkä pystyn. Nyt on jo selvää, etten tule näitä rahoja käyttämään, mutta olen nyt miettinyt, että mitä rahoilla olisi järkevintä tehdä. 

Minulla on elokuussa korontarkistuspäivä ja laskin, että vaihtoehtoja on kaksi. Laskin oletuksella että korkoni nousee 3%:n (nyt 2,4%) sisältäen euriborin ja marginaalin. Ilman lisälyhennyksiä kuukausilyhennykseni tulee olemaan 908 euroa elokuusta eteenpäin ja lisälyhennyksillä 897 euroa. Eroa on 11 euroa. Laskin jopa, jos uhraisin osan vararahastostani ylimääräiseen asuntolainanlyhennykseen (en aio näin tehdä, tämä oli vähän ahdistunut vastareaktio maailman hulluuden aiheuttamaan euriborin äkilliseen nousuun) niin siltikin alimmillaan lainanlyhennykseni olisi 840 euroa. Jos haluan sijoitukseni tämän vuoden loppuun mennessä 100.000 euroon niin ehkä olisi järkevämpää laittaa tämä 200 euroa sinne? En tiedä. Juuri nyt mun ei sitä tarvitse päättää, mutta kesä-heinäkuussa päätös pitäisi tehdä ennen elokuun korontarkistusta. 

Olen vähän pohtinut sellaista, että josko lyhentäisin asuntolainaa tässä tulevat vuodet vain lyhennyksen verran ja sitten kun lainaa on jäljellä sellaista muutama kymmenen tuhatta niin vaikka myisin sijoituksia summan verran (huomioonottaen verot) siinä vaiheessa ja kuittaisi asuntolainan? Toki elämäntilanteeni voi muuttua tässä vuosien varrella ja minulla ei välttämättä ole edes tätä asuntolainaa enää 10 vuoden päästä. Samalla vaakakupissa painaa myös velaton asunto ja kuinka paljon vapautta se toisi budjettiini. Oikeasti en osaa päättää mikä on järkevää. 

Onneksi minun ei juuri nyt tänään tarvitse tätä päättää. Tältä tilanne kuitenkin näyttää nyt ja palaan asiaan loppukesästä, kun selviää, että miten mun kävi ensimmäisen tavoitteen kanssa! 

Kivaa ja aurinkoista lauantaita kaikille :) 

10 vuoden budjettivertailu – kuinka pahasti elämäntapainflaatio on iskenyt minuun?

Olen kirjoittanut tätä blogia melkein 9 vuotta. Syksyllä 2027 tulee kymmenen vuotta täyteen. Mielenkiintoista nähdä, että pääsenkö sinne asti!

Rahankäyttöäni olen seurannut alkuvuodesta 2017 alkaen eli mulla on jo 10 vuodelta budjettidataa olemassa – ihan joka kuukausi en ole tänne blogiin kuukausikatsausta tehnyt, mutta aika usein kuitenkin. Mä pidin pitkään budjettikirjaa eli kirjasin käsin kaikki kulut, mutta jossain vaiheessa tästä luovuin. Vuodesta 2022 mulla on budjettiexcelit tallessa. On näitä jo aiemmilta vuosiltakin jossain, mutta ei tässä mun nykyisessä tiedostossa. Mutta kokosin vuosilta 2017 – 2026 maaliskuun budjettikatsauksen samaan exceliin. Alla budjetit kuvana ja jäljempänä sanalliset selitykset. 

2017

Ainoa vuosi kun budjetti oli alijäämäinen. Mä en siis aina ole ollut järkevä rahankäyttäjä ja olen elänyt yli varojeni. Olen kirjoittanut tästä tänne blogiin aiemmin, mm täällä Glendora&Raha: Vähän aikaa sitten. Mun iso rahareikä aiemmin oli jatkuva matkustaminen ja siitä olen aika pitkälti luopunut (muita kuluja on kyllä tullut tilalle, mutta samalla tulot ovat kasvaneet). Vuonna 2017 mun peruskulut on olleet tosi maltilliset – asuntolaina on ihanan pieni! Jos en olisi tehnyt Helsinki-keikkaa vuosina 2018 – 2020 niin varmaan asuisin samassa asunnossa edelleen ja olisin asuntolainavelaton. Ehkä. Turha varmaan jossitella.

2018

Muutin Helsinkiin vuoden 2018 alusta. Muutin vuokralle ja laitoin Tampereen asuntoni vuokralle, tämä ei näy kuukausikatsauksessa (pidin tämän erillisenä). Helsinkiin muutto näkyy myös bussikuluissa – asuin aika kaukana työpaikasta ja maksoin kolmen vyöhykkeen bussilippua, joten bussikulut oli aika suolaiset. Toki näistä sai osan takaisin verotuksessa. Olen hämmentynyt kuinka pieni kokonaiskulutus mulla oli koko kuukaudelta.

2019

Asuin edelleen Helsingissä, eri vuokra-asunnossa tosin. Ei oikein muuta kommentoitavaa tästä.

2020

Korona oli alkanut. Olin ostanut asunnon. Ruokakulut olivat taivaissa koska muiden tapaan kävin hamstraamassa kotiin kotivaraa.

2021

Korona jatkuu. Elokuussa 2020 olin palannut Tampereelle ja ostanut täältä asunnon. Asuntolaina ja vastike olivat vielä tosi maltilliset tässä vaiheessa. Kulutus oli näköjään aika vähäistä, koska edelleen pääasiassa olimme kotona tähän maailman aikaan. Aloin käyttämään siivouspalvelua ja tämä näkyy palvelukategoriassa.

2022

Valmistaudun opintovapaalle jääntiin syksyllä ja yritin säästää mahdollisimman paljon. Asuntokulut vielä maltilliset ja kulutus aika pientä, korona edelleen rajoitti jossain määrin elämää. Muistaakseni sairastin ensimmäisen koronan tässä kuussa.

2023

Opintovapaalla ja tulot sen mukaiset. Mutta näköjään myös kulutkin olivat tulojen mukaiset, joten budjetti oli ylijäämäinen. Siivouspalvelu oli tauolla opintovapaan aikana. Suoratoistot näemmä ovat astuneet elämääni tänä vuonna!

2024

Tammikuussa palasin takaisin töihin. Asuntolainan korko oli pamahtanut ylös ja samalla vastiketta oli nostettu. Muutenkin kulutus on nyt selkeästi korkeammalla tasolla kuin aiemmin, mutta budjetti edelleen ylijäämäinen.

2025

Asuntolaina hieman laskenut, vastike taas noussut. Tavaroissa isompi meno, ostin uudet silmälasit ja retkiluistimet vuosi sitten maaliskuussa.

2026

Asuntolaina laskenut lisää, vastike taas noussut ja lisäksi maksan autopaikan vastiketta. Aloitin 2025 terapian, joten palvelukulut ovat korkeammat. Uudistin makuuhuonetta ja se näkyy tavarakategoriassa. Tuloissa on myös autohallipaikasta saamani vuokratulot.

Aatoksia

Tulot ovat nousseet koko ajan, välillä hitaammin, välillä nopeammin. Hyppäys vuodesta 2026 vuosiin 2024 ja 2025 verrattuna johtuu ihan siitä, että 2026 sain taas talvilomarahat pitkästä aikaa. Poltin lomani opintovapaan aikana, joten niiden kerryttäminen on kestänyt. Varsinaisesti bruttotulot eivät ole kauheasti muuttuneet. Korkojen nousu näkyy selkeästi asuntolainassa. Toivoisin, että asuntolaina pysyisi tällä tasolla nyt jatkossakin, mutta maailma näyttää kuinka käy. Junalippukuluja seurasin erikseen Helsinki-vuosina ja nyt opiskeluvuosina, kun kävin säännöllisesti Helsingissä tai toisinpäin. Joka vuosi olen tehnyt vähän muutoksia budjetointiin eli vähän jouduin tekemään töitä, että yhdistelin kategorioita tähän katsaukseen. Ravintolakuluja on myös vapaa-aikakategoriassa, joten ihan täysin vertailukelpoista seurantaa ruokakuluissa en pysty tekemään (harmi). 

Sanoisin, että jossain määrin elämäntapainflaatio on muhunkin osunut, mutta ei nyt kovin pahasti. Aika hyvin mulla jää säästöön joka kuukausi. Toki näitä säästöön jääneitä rahoja saatan joskus käyttää kulutukseen eli ei nyt voi puhua 100% säästöstä. Nyt opintovapaan jälkeen (2024 eteenpäin) kulutus näyttää hypänneen korkeammalle tasolle, mutta toisaalta tässä on ollut kaikenlaista inflaatiota ja muita kriisejä ja ihan peruselinkustannukset ovat nousseet. Asuntolainakorkojen nousu näkyy kyllä näissä myös. Olin vielä opintovapaalla elokuussa 2023, kun asuntolainankorko nousi 4%:n ja lyhennys yli 1.000 euroon. 250 euron korotus samalla kun eli aikuiskoulutustuella oli aika tuntuva. Loppuvuotta 2023 en pärjännyt pelkällä aikuiskoulutustuealla kuten maaliskuussa 2023 vaan käytin myös säästöjäni elämiseen. Mutta sitä varten niitä säästöjä oli.

Olisi kyllä ihanaa, jos ei olisi asuntolainan lyhennystä. Elokuussa näyttää taas siltä, että lyhennys tulee nousemaan (kiitos herra T.) ja juuri sain tiedon, että yhtiökokous päätti nostaa vastiketta.. Plaah! :D 

Kiintoisaa kyllä oli käydä lukuja läpi!

Vaateostojen kvartaalikatsaus 1/4

Päätin tänä vuonna pitkästä aikaa pitää kirjaa vaateostoista ja niihin kuluvista rahoista. Olen haaveillut jo monta vuotta, että osallistuisin viiden vaatteen vuosi -haasteeseen, mutta se ei oikein tunnu mahdolliselta. 

Koen, että nykyään en ole mikään vaateostelija. Perustan tämän siihen, että en käy vaatekaupoilla huvikseni, en tilaa vaatteita netistä, en ostele tylsyyteen tai että saisin paremman mielen. Olen tehnyt noita kaikkia aiemmin (10 vuotta sitten) ja tämä historiani jonkin verran ahdistaa minua. Enemmän tästä löytää mun konmari-teksteistä, jos aihe kiinnostaa! 

Tästä huolimatta käytän kuitenkin aika paljon rahaa vaatteisiin vuositasolla, näistä löytyy myös juttuja aiemmilta vuosilta. Pääsääntöisesti olen käyttänyt 1.500 - 2.000 euroa vaatteisiin vuodessa, joka on toki paljon rahaa. En koe, että määrällisesti olen enää vuosiin ostanut paljon vaatteita, minulla on vain tapana ostaa kappalehinnaltaan aika kalliita vaatteita. Kuten kohta näette alta :D 

Siltikään viiden vaatteen vuosi ei tunnu mahdolliselta. Tämä johtuu pitkälti siitä, että ennen opintovapaata ja opintovapaan aikana kerrytin itselleni noin 15 kiloa lisää painoa. Tässä parin vuoden aikana olen pudottanut tästä 10 kiloa, mutta sellaiset 5 kiloa olisi vielä pudotettavaa, että mahtuisin ns vanhoihin kivoihin vaatteisiini (olen toki säilyttänyt ne, perusvirhe kait...). Onneksi jo paljon vanhoista vaatteista sopii itselleni taas, mutta ei kaikki ja osa on vähän sellaisia nihkeitä. Eli menevät päälle, mutta hieman kinnaavat ja jokainen tietää, ettei sellaisia vaatteita ole kiva pitää. 

Eli tästä syystä tunnen olevani vähän välitilassa. Mulla on vaatekaapissa vaatteita, joista noin 50% en käytä ja musta tuntuu, että tällä hetkellä pukeudun ihan äärimmäisen tylsästi (farkut ja villapaita tai college). Haluaisin panostaa vähän enemmän pukeutumiseen, mutta ennen sitä haluaisin saada pudotettua vielä sen muutaman kilon. TYHMÄÄ TIEDÄN! Mutta minkä näille aivoilleen voi. 

Joka tapauksesta tästä syystä en halua julkisesti sitoutua viiden vaatteen vuoteen, koska oikeasti tarvitsisin muutamia uusia vaatekappaleita. On kaunis (ja toki tavoiteltava) idea, että käyttäisi vaatteen loppuun ja ostaisi mahdollisimman vähän uusia vaatteita. Mutta mielestäni haaste vähän ohittaa sen, että joidenkin meidän kehojen koko saattaa muuttua lyhyenkin ajan sisällä eri syistä johtuen. Oikeankokoiset vaatteet ovat itsetunnon kannalta äärimmäisen tärkeitä. 

Eli viiden vaatteen vuotta ei ole tulossa, mutta tänä vuonna haluan joka tapauksessa seurata pitkästä aikaa, että kuinka paljon vaatteita ostan. Ihan vain sen takia, että näen pitääkö nuo aiemmat väitteeni paikkaansa, että ostan vain tarpeeseen enkä mielihaluun heräteostoksina. Kokoan ostoja budjettiexceliini ja aion nyt julkaista täällä blogissa aina kvartaalikatsauksen. Ja tässä ensimmäinen!

Mitä vaatteita olen siis ostanut nyt vuoden 2026 ensimmäisen kvartaalin aikana ja miksi: 

• Tammikuu
• Mustat vuorelliset talvikengät, 239 euroa
• Minulla oli vastaavat, mutta ne varastettiin tanssikouluni aulasta, jonne kengät pitää jättää - ottaa vieläkin päähän
• Ruskeat nauhalliset syys/kevät kengät (+vaihtopohjalliset niin kenkiä voi myös käyttää pakkasella), 165 euroa
• Vastaavat kengät hajosivat vanhuuttaan pari vuotta sitten ja nämä ovat olleen ostoslistalla jonkin aikaa
• Helmikuu
• Kylpytakki, 100 euroa
• Aiempi kylpytakkini on auttamatta liian pieni, ollut jo vuosia. Käytin kolmisen vuotta vanhaa yläasteaikaista kylpytakkiani joka oli täysin revennyt useammasta paikasta, joten tämä oli aika tarpeellinen ostos
• Maaliskuu
• Mekko, 119,90 euroa
• Työssäni oli asiakastapahtuma, johon minunkin piti osallistua ja koin tarvitsevani vaatteen joka sopii tällaisiin työtilaisuuksiin, jossa on päivällä koulutus ja siitä suoraan mennään illalliselle. Todennäköisesti olisin löytänyt jotain vaatekaapistani, jos olisi oikein yrittänyt, mutta halusin, että minulla olisi tilaisuudessa kiva olo. Sanoisin, että tämä hankinta oli yhdistelmä halua ja tarvetta. 
• 2 x sukkahouset, 16 euroa
• No näitä nyt vain aina tarvitsee mekkojen kanssa, ei ollut enää ehjiä kaapissa

Yhteensä rahaa meni 639,90 euroa. Mielestäni kappalemäärältään en tosiaan ostanut montaa vaatetta, mutta jostain syystä onnistun aina ostamaan kappalehinnaltaan suht kalliita asioita. Mutta! Katsoin myös Marimekon kylpytakkia, jolle hintaa olisi tullut yli 200 euroa, joten voisi sanoa, että tässä säästin yli sata euroa! :D :D 

Itse koen, että jokainen ostos oli tarpeellinen ja kaikki muut olivat korvaavia tuotteita paitsi mekko. Kenkiä ja kylpytakkia olen käyttänyt päivittäin, joten mielestäni nämä ovat olleet hyviä hankintoja. Mekkoa olen käyttänyt vain sen kerran, mutta uskon kyllä, että se tulee käyttöön vielä uudestaankin.

Lomailu kotona

Mä olen viime vuosina pääasiassa lomaillut kotona. Mahdollisesti olen tehnyt jonkun kotimaan matkan, mutta nekin on olleet 1-3 yötä - 80-90% olen ollut kotona. Viimeksi tein ulkomaan matkan kesäkuussa 2022 Kreikkaan ja sitä ennen taisi olla pidennetty viikonloppu Berliinissä 2018. Matkustan jonkin verran ulkomailla työni puolesta ja en oikein pysty oikeuttamaan itselleni ulkomaan matkoja siihen lisäksi vapaa-aikanani. Suurin syy kyllä on, että mä en vain jaksa. Itselleni loma ei ole lomaa, jos se tarkoittaa pakkaamista, vieraassa paikassa majoittumista, uuden ravintolan etsimistä joka ilta tms tms. Ihan kivaa se toki on, mutta ei lomaa. Joten ajatus siitä, että viettäisin lomaviikon ravaten ympäri jotain tuntematonta paikkaa, on epämiellyttävä. 

Omassa kuplassani tämä on hyvin poikkeuksellista. Esimerkiksi töissä olen joskus keksinyt itselleni jonkin matkan, koska porukka on ihan hämmentyneinä, että miksi ylipäätään lomailen, jos en lähde minnekään. Mä en vain jaksa sitä keskustelua, etten aio tehdä lomalla mitään ihmeellistä, mutta SILTI HALUAN LOMAILLA. Itselleni parasta lomaa on se, että saan elää ilman aikatauluja.

Olin pari viikkoa sitten talvilomalla ja tein seuraavia asioita:

• Kävin kaveriporukalla avantosaunassa, pitsalla ja juomassa viiniä kavereideni kotona
• Kävin luistelemassa, kuntosalilla ja tanssitunneilla
• Kävin kummityttöni kanssa leffassa ja kahvilla
• Vanhempani kävivät luonani, tein heille ruokaa ja isäni auttoi eteisen vaatekaapin uudistamisessa
• Vietin aikaa kumppani kanssa, katsottiin yhdessä netflixiä, tehtiin ruokaa, käytiin korispelissä ja ravintolassa syömässä ja jotain muuta mitä en enää muista :D
• Hoidin makuuhuoneen remppa-asioista, valitsin tapetit, verhot tms
• Myin pari huonekalua Torissa
• Siivosin
• Kävin kasvohoidossa
• Hoidin muutaman juoksevan asian, jota en vain ollut saanut hoidettua töiden ohessa
• Ja näiden kaiken lisäksi pari päivää meni ihan vain kotona hengaillessa

Omasta mielestäni mulla oli oikein kiva loma. Varmaan jotkut ehkä ajattelevat, että kaikki asiat voisi hoitaa ihan perusarjen ohessa, mutta en mä välttämättä jaksa. Mulla arki menee tosi paljon töissä, harrastuksissa, toisessa työssä (josta ei saa palkkaa :D), kodin askareissa. Varmaan tämä kertoo jonkinasteisesta uupumuksesta, että mun on vaikea jaksaa hoitaa jotain asioita (kuten vaikka sitä makuuhuoneremppaa) arjen keskellä, mutta toisaalta miksi pitäisi olla jatkuvasti niin tehokas. 

Mutta taas on pääsiäinen edessä ja huomasin tutun häpeän tunteen, kun kollega tänään kysyin töissä, että mitä aion lomalla. Häpeä, koska mun vastaus on, että en mitään. Ja koen, että se on jotenkin väärin. Ei mulla ole suunnitteilla kuin yksi avantosauna + aamupala, muuten ei mitään. Erikoisinta tässä on, että mua ei haittaa ja silti jostain syystä tunnen häpeää. Kun musta on ihanaa, että päivät ovat vapaita, jotta voin sitten tehdä mitä eteen tulee ja mitä huvittaa. Etenkin huomaan kun olen parisuhteessa niin nyt vasta paine "olla suunnitelmia" on tosi kova. Itse koen sen vähän hämmentävänä ylipäätään, että oletuksena on, että olisin mun kumppanin kanssa joka loma/vapaa/viikonloppu. Joo en ole. Me olemme välillä yhdessä, välillä erikseen. 

Ehkä tämä on taas yksi asia elämässäni missä en oikein sovi oman kuplani valtavirtaan ja siksi se herättää ajatuksia, että no taasko mä teen jotain väärin. Mä haluaisin päästä eroon tarpeesta selittää, että miksi en tee asioita niin kuin kaikki muut ympärilläni tuntuvat tekevän. 

Toki tarvitsee myöntää näin talousbloggarina, että yksi syy miksi en matkusta on, että musta matkustaminen tosi harvoin on sen rahanmenon väärti :D 

Mutta ensisijaisesti musta on ihana lomailla kotona, koska silloin on aikaa ja ENERGIAA tehdä niitä asioita, mitä arjen keskellä ei ole. Nyt vain pitää enää opetella, että en tuntisi häpeää tästä. Se on tosi omituista.