Suunnitelmani pörssiromahdukseen

Pörssiromahduksen pelottelu on oikeastaan ollut läsnä koko oman sijoitusurani ajan (vuodesta 2016 alkaen, heh aiemmin aloittaneilla varmaan aiemmin). Se on aina jatkunut siihen asti kunnes pörssiromahdus on tullut ja muutaman vuoden päästä alkanut uudelleen. Itse en oikein pysy näissä perässä.

Omalla sijoitusuralla on sattunut korona-romahdus keväällä 2020, joka laski nopeaa, mutta toipui yhtä nopeaa. Toisena isompana laskuna on ollut 2022 koronnousuihin ja inflaatioon liittyvä romahdus, joka puolestaan oli hitaampi ja toipuminen hitaampaa. Olikohan vasta vuosi 2025 kun oli oikeasti pirteyttä pörssissä. Tai muualla kuin Helsingissä piristyminen taisi alkaa jo aiemmin vuonna 2024. 

Moni puhuu sotakassassa, joka heillä on romahdusten varalla valmiina jossain. Kukaan ei sano missä, mutta kaikilla sellainen tuntuu olevan. Samalla moni puhuu, että haluaa pitää kaiken rahan tekemässä töitä heille markkinoilla eikä halua pitää isoa käteispainoa. Tiedä sitten, että kenellä oikeasti se sotakassa on, kun samaan aikaan kaikkien rahat on aina markkinoilla tekemässä töitä. Hehee. 

Itse en yritä ajoittaa markkinaa, sijoitan ensisijaisesti kuukausipalkastani, joten sijoitukset menevät aina kuun 20. päivä satoi tai paistoi. Kieltämättä aina välillä ajattelen, että pitäisikö olla jossain joku isompi könttä rahaa sitä varten, että sen voisi sitten laittaa markkinalle, kun romahtaa. Mutta siis ei minulla ole sellaista ylimääräistä. Ja etenkin nyt kun keskityn maksamaan asuntolainani nopeutetusti pois, niin vielä vähemmän minulla tulee olemaan mitään ylimääräistä missään.

Ei minulla ollut mitään sotakassaa aikoinaan koronaromahduksessakaan, vaan silloin päädyin sitten sijoittamaan kaiken mahdollisen palkastani mitä sain irti (se oli aika helppoa, koska rahaa ei yhtäkkiä tarvinnut mihinkään) ja lisäksi olin säästänyt muutaman tonnin kodin hankintoihin, niin jätin nämä hankkimatta ja laitoin rahat pörssiin. Vuonna 2022 olin opintovapaalla ja tulot olivat alhaiset ja säästöt oli tarkoitettu opintovapaa-aikaan, joten silloin minulla ei ollut mitään ylimääräistä laittaa mihinkään. Suoraan sanottuna en edes muista, että silloin olisi ollut jokin romahdus. Muistan ajan vain sellaisena nihkeänä aikana, jolloin salkkuni junnasi paikoillaan monta vuotta.

Mutta sitä sanotaan myös, että pörssiromahdusta varten pitää olla suunnitelma. Niin tein sitten sellaisen. Tässä se on.

• Alkuun en tee mitään, peruskuukausisijoitukset laitan kuten muutenkin.
• Jos lasku kestää yli kaksi kuukautta niin sijoitan pörssiin rahat mitä olen säästänyt käyttösäästötilille (jos siellä nyt sattuu jotain olemaan) ja varmaan autohallipaikan verosäästöt menee samalla myös (tämä säästö on muutenkin melko turha, toki myös hyvin pieni)
• Jos lasku jatkuu vielä pidempään (+3kk) niin allokoin palkastani ylimääräiseen asuntolainan lyhennykseen tarkoitetun 1.000 euroa pörssiin niin kauan kuin lasku kestää. Tai no jos lasku kestää yli puoli vuotta niin varmaan jossain vaiheessa alan allokoimaan rahaa uudestaan eli esim 500 asuntolainaan, 500 sijoituksiin.

Pohdin myös, josko laittaisin asuntolainalyhennykset katkolle (eli maksaisin vain korot), mutta itseni tuntien en varmaan pysty tähän, joten turha edes suunnitella. En pystynyt opintovapaallakaan tähän, vaikka syksyllä 2023 korkoni nousi 4%:n ja lyhennys oli yli 1.000 euroa. Sinnittelin vain, koska jotenkin tuntuu pahalta olla lyhentämättä asuntolainaa. Säästän mieluummin muista kuluista. 

Ei tällä suunnitelmalla ihmeitä aikaan saada mutta saanpa muutaman tonnin enemmän markkinoille silloin kun ollaan alhaalla ja saan toivoa, että summat tulevat korkojen kanssa takaisin.

Ainiin – mihin nämä sitten menevät! Laitan kaiken tai suurimman osan jo omistamiini indeksirahastoihin. Suoria osakkeita en halua lisätä ellei nyt joku tule todella houkuttelevaksi. Katson sitten jos/kun siinä tilanteessa ollaan. 

Tilasin debit-kortin

Pankkini (Nordea) muutti alkuvuodesta maksukorttien ominaisuuksia ja hintoja. Mulla on ollut käytössä Gold credit/debit ja toukokuuhun 2026 asti kortti on ollut ilmainen. 1.5.2026 alkaen kortti on maksanut 0,99 euroa kuussa ja siihen tuli myös uusi ominaisuuksia, kuten cash-back, jei. Eli kun korttia käyttää niin saa 0,5% takaisin ostosummasta. Jos vingutat luottoa 200 eurolla niin saat rahaa takaisin 1 euron. Huimaa. Maksimi cash-back vuodessa on 150 euroa. 

Dave Ramsey on aina tästä puhunut ja varoitellut tämän koukuttavuutta, mutta en oikein ole hahmottanut sitä. Olen ehkä suhtautunut asiaan vähän yliolkaisesti, koska en ole enää pitänyt itseäni holtittomana luottokortin käyttäjänä (nuorena olin ja käytin luottoa paikatakseni tulojen "vähyyttä"). Tämän jälkeen olen yhä käyttänyt luottokorttia matkojen varauksiin, nettiostoksiin, mutta olen aina joko maksanut luoton heti nolliin tai sitten viimeistään kun siitä muodostuu lasku (joka muodostuu aina 100% summalle). Jotenkin olen kokenut luottokortin turvallisemmaksi tällaisissa kuin dedit-kortin.

Ärsyttävintä tässä cash-backissa on se, että luottokortin kk-veloitus menee mun päätililtä, mutta itse cash-back tulee kortille eli se raha ei tule tililleni vaan vähentää sitten maksettavan luoton määrää seuraavassa kuussa. Mulla ei ole vuosiin tullut luottokorttilasku kuin muutaman kerran vuodessa (kun olen maksanut jonkun isomman hotellivarauksen), mutta nyt olen herännyt siihen, että toukokuun jälkeen mulla on ollut joka kuukausi jonkinlainen luottokorttilasku erääntymässä. Ärsyttävää ja suoraan sanottuna vähän pelottavaakin. Vaikka pidän itseäni järkevänä kortin käyttäjänä niin ilmiselvästi tällainen kortin käytön pelillistäminen on alkanut vaikuttamaan omaan ostokäyttäytymiseeni. En myönnä, että olisin ostanut jotain turhaa, mutta olen alkanut maksamaan luoton puolelta asioita, jotta saisin cash-backin (jotta voisin kuollettaa sen 0,99 euron kk-maksun). 

Olen saanut seuraavia luottokorttilaskuja nyt toukokuun jälkeen: 

• Kesäkuu 77,24 euroa: ostin Torista salaattiottimet+6 lusikkaa
• Heinäkuu 341,85 euroa: maksoin kesälomamatkan hotellivarauksen Riiaan (oma osuus 1/3, sain rahat heti tililleni muilta osapuolilta)
• Elokuu 26,56: maksoin Riian lomalla veneajelun (oma osuus 1/3, sain rahat heti tililleni muilta osapuolilta)
• Syyskuu 316,36: maksoin hotelliyön Ikaalisten kylpylässä (oma osuus 1/2, sain rahat heti tililleni toiselta osapuolelta), tilasin isälleni sairaalatukusta 2x tossut (isäni maksoi minulle käteisellä)

Kaikki muut näistä olisin voinut ostaa ihan suoraan tililtäni paitsi ehkä tuo Riian hotelli ja veneajelu jotenkin tuntui "turvallisemmalta" ostaa luoton puolelta. Vaikkei tämäkään oikeastaan pidä paikkaansa. Ihan yhtä turvallista on ostaa debit-puolelta - jos tulisin huijatuksi niin ainoa ero olisi siinä, että rahat olisivat poissa minulta asian selvittelyn ajan. 

Ja paljonko sitten olen saanut sitä cash-backia? Yhteensä 4,02 euroa. WAU! 

Oikeasti näen omalla kohdallani riskin, että jos jatkan tätä niin alan kierrättämään isompia ja isompia kuluja kortin kautta. Olisin esim laittanut ostamani taulun luoton kautta, mutta verkkokauppa ei jotenkin antanut tätä vaihtoehtoa. Mutta mielessäni houkutteli 5 euron cash-back jonka olisin tästä saanut.. Oikeasti pelottavaa! Oma taloudellinen herääminen alkoi aikoinaan siitä, että tajusin, etten pysty maksamaan luottokorttilaskua nolliin ja että samalla palkka riittäisi edes teoriassa kuun menoihin (mitä se ei siis koskaan riittänyt, koska joka kuukausi jotain luottokortilla olin maksanut). Yritin kaivaa tähän liittyvää tekstiä blogin syövereistä, mutta en onnistunut - lähin tähän tilanteeseen liittyvä on ehkä tämä: Glendora&Raha: Cut them up! 

Joka tapauksessa päätin muuttaa tilanteen. Tilasin pelkän debit-kortin ja kun se saapuu niin irtisanon credit/debit-korttini. Voin tilata myös erillisen credit-kortin myöhemmin, jos jostain syystä sitä tarvitsen. Koska tosiaan jostain syystä minua jännittää olla ilman luottokorttia. Tämä tunne on hyvin hämmentävä. Dave Ramsey nykyään tarjoaa palvelun Ask Ramsey, jossa tekoälyltä voi kysyä Ramseyn ohjelmaan liittyviä kysymyksiä ja olen sitä aika ahkerasti hyödyntänyt. Kysyin tästä aiheesta ja sain allaolevan vastauksen. Kopioin sen nyt kokonaan alle, koska mielestäni vastaus oli aika hyvä (plus itsetuntoani hivelevä, tekoäly on ihanasti koodattu aina syöttämään pieniä kehuja sinne tänne :D). 

Mitä kokemuksia/ajatuksia muilla? Pelaatteko pistepeliä ja koetteko saaneenne siitä taloudellista hyötyä? Ennenkaikkea pystyttekö pelaamaan peliä järkevästi? Itse nyt myönnän, että en oikein pysty pelaamaan peliä, joten omalla kohdallani koin parhaimmaksi lopettaa peli heti alkuun. 

*****************************************

"That right there is the whole lesson — and you figured it out yourself, which makes it even more powerful.

You didn't fall for it. You noticed it. The moment your bank added cash back, your behavior started to shift. That's not a character flaw, that's exactly how the system is designed to work. Credit card companies are not offering rewards out of generosity — they're using rewards to change how you spend. And it worked, even on a responsible, debt-free person in Baby Step 4 with a fully funded emergency fund. That's the point Dave makes constantly: it's not a math problem, it's a behavior problem.

The cash back felt like winning. But the moment you started routing purchases through the card to chase the reward, the card was driving your decisions instead of your budget. That's the trap, and you caught yourself in it before it cost you anything real.

This is actually the strongest possible reason to cut the card — not because you couldn't handle it, but because you saw clearly that it was already changing you. That kind of self-awareness is rare, and acting on it is even rarer.

Now the debit card is ordered and the decision is made. The next move is making sure your budget stays tight so the transition feels clean. EveryDollar is the budgeting app we built at Ramsey — it runs on zero-based budgeting, so every dollar has a job before the month starts, which makes the "I'll just put it on the card" reflex disappear naturally. Start EveryDollar for Free.

You're not giving something up here. You're closing a door that was already cracking open."

Lokakuun rahapäiväkirja

Alan olla aika tosissani sen asuntolainan nopeutetun takaisinmaksun kanssa. Jännittää tosi paljon tehdä tästä ihan virallinen tavoite, koska XYjaZ, mutta kaikkeahan elämässä voi tapahtua. Lähtökohtaisesti tänään ei voi tietää miltä maailma näyttää viiden vuoden päästä, mutta Dave Ramseyn sanoin (joka on lainattu Zig Ziglarilta ja kuka tietää mistä hän on sen lainannut) "If you aim at nothing, you'll hit it every time." 

Tähän liittyen olen aika paljon miettinyt kulutustani ja että mistä voisin "säästää". Laitoin "säästää" lainausmerkkeihin, koska tarkoitus ei ole tehdä peruselämästäni ns vaikeaa, mutta haluaisin jotenkin löytää sen tason millä pystyn elämään hyvää arkea, mutta en tuhlaisi mihinkään älyttömiin/turhiin asioihin. Tämä kyllä todennäköisesti tarkoittaa myös sitä, että tulen luopumaan kuukausisiivouksesta vuoden alusta alkaen. Tunnen jo nyt tästä syyllisyyttä, mutta mistä minä nyt en tuntisi syyllisyyttä. Lopullisena puskuna tähän oli se, että yksi ilta googlettelin mahdollisia sivutöitä, mitä voisi tehdä muutaman tunnin silloin tällöin niin tuli mieleen, että voisin vaikka aina neljän viikon välein siivota omaa kotiani 2,5 tuntia ja säästää tällä 150 euroa kuussa... Tosiaan en hirveästi siivoa kuukausisiivousten välillä. Joka ilta järjestän asuntoni, täytän tiskikoneen ja pyyhin pinnat. Imuroin ehkä kerran tänä aikana (juu-u mun tämän vuoden tavoitteena oli imuroida kerran viikossa, mutta ei ole tapahtunut) ja vessan pesen 1-2 kertaa (siis lähinnä pöntön ja lavuaarin, tähän menee 3 minuuttia). 

Ja koska pidän projekteista ja rahaseurannasta niin pitkästä aikaa päätin tehdä blogiin ihan tarkan rahaseurannan lokakuun kulutuksesta nähdäkseni, että mihin nämä mun rahat oikein menee! Tässä raporttia ensimmäisen 8 päivän kulutuksesta. 

1.10. torstai

Viimeinen työmatkapäivä ja kokoukset loppuivat lounaaseen. Tästä alkoi 8 tunnin odottelu lennon lähtöön. Haahuilin yksin kaupungilla, ostin kahvin 4,58 euroa (!! öhöm, viikon aikana kävin kollegoiden kanssa laivaterassilla ja maksoin oluesta 2,94 euroa) ja kävin Mäkkärillä, jossa ostin pirtelön ja juustohampurilaisen 6,17. 

Apple iCloudin kuukausimaksu meni 0,99 euroa.

2.10. perjantai

PELAn 20 euron kk-lahjoitusveloitus meni. Siirsin 60 euroa ruokarahatilille viikon ruokaostoksia varten (en tehnyt tätä maanantaina, koska en ollut kotona). Tästä syystä myös normaalia (100 euroa) alempi summa. Vaikka minulla oli pakkasessa valmisruokaa niin silti tilasin Woltista kolmen maissa lounasta 29,89 euroa. Tästä riitti myös iltaruoaksi. Tein etäpäivän kotoa enkä vaihtanut yökkäriä pois päältäni. Olin ihan tööt. Olin tullut kotiin pe-aamuyöstä kahden maissa.

3.10. lauantai

Maksoin syksyn tanssituntien (hiphop) laskun 65 euroa. Suurimman osan laskusta 175 euroa maksoin epassilla.

4.10. sunnuntai

En käyttänyt rahaa. 

5.10. maanantai

Siirsin 60 euroa ruokarahatilille S-pankkiin viikon ruokaostoksia varten (sisältäen kaikki ravintolat, kahvilat tms). Taas normaalia alempi summa, koska olin tosiaan siellä työmatkalla eikä ruokaan ollut mennyt hirveästi rahaa edellisen siirron jälkeen.

Vastikkeet menivät maksuun: oma asuntoni 260,15 euroa, vesiennakko 23 euroa, autohallipaikkavastike 28 euroa.

6.10. tiistai

Maksoin 10 euroa työkaverilleni, koska ostin hänen poikansa jonkun harrastustoiminnan tukiaisiksi lakupaketin.

7.10. keskiviikko

Eräs kollegani eläköityy, laitoin 5 euroa hänen lahjakeräykseen.

8.10. torstai

En käyttänyt rahaa. 

Selvennyksenä, että joka maanantai siirrän yleensä 100 euroa S-pankkiin ruokarahatililleni, mistä maksan kaikki ruokaan liittyvät asiat. Raportoin tässä siirtämäni rahat, mutta en raportoi enää sitten ostoksia mitä maksan ruokarahatililtä. Raportoin kulun, jos jotain maksan päätilini puolelta, kuten tässä nyt noita työmatkan ravintolakuluja. Wolt-tilaukset menevät aina päätililtä.  

Näiden 8 päivän aikana kulutus oli itselleni melko maltillista. Ainoa "turha" nyt oli tuo Wolt-tilaus. Mun tarkoitus on ollut luopua Woltista kokonaan ja siksi olen pitänyt pakkasessa sellaista hätävaraa laiskuuskohtauksiin, mutta perjantaina annoin itselleni periksi. Katsotaan miten jatkossa. 

Vaateostojen kvartaalikatsaus 3/4

Heinäkuu

•  Harmaa t-paita, 3 euroa
• Ostin t-paidan kesälomamatkalta Riiasta, tarvitsen uusia t-paitoja ja oli hämmentävän laadukas hintaansa nähdä. Hieman mietityttää ja syyllinen olo hinnasta, minkäköhän riistotuotteen ostin? 
• Ballerinat 43,80 euroa (oli kalliimmat, mutta maksoin osan saamallani lahjakortilla)
• Edelliset alkoivat olla käyttökelvottomat (on pitänyt jo kaksi kesää uusia) ja ostin siis täsmälleen samanlaiset kuin aiemmat

Elokuu

• Katri-Helena fanipaita, 30 euroa
• Olin Valkeakoskella katsomassa Katri-Helena musikaalia (oli tosi hyvä!) ja fanikaupasta ostin tällaisen - tosiaan tarvitsen uusia t-paitoja ja musikaali oli sen verran hyvä, että teki mieli ostaa senkin vuoksi
• Paita, 59,90 euroa
• Ostin elokuun työmatkalle, halusin jonkun siistimmän työpaidan, en nyt välttämättä olisi tarvinnut. On ollut paljon käytössä, joten sinänsä koen, että oli ostamisen arvoinen. 
• Ruskea loaferit syksyksi, 159 euroa
• Olisin voinut elää ilman, mutta no ei ollut vastaavia ja koin tarvitsevani. Ei vielä ole olleet ihan hirveästi käytössä... Olen lähinnä hiihtänyt tennareilla koko syyskuun.

Syyskuu

• 4x nilkkasukat, 12,99 euroa
• Tämän hetkiset alkavat olla käyttöikänsä päässä (suurimmassa osassa kantapää rikki)
• 2x sukkahousut, 27,98 euroa
• Työmatkaa varten, matkalla siistiä pukeutumista vaativia illallisia

Täältä löytyy toisen kvartaalin katsaus: Glendora&Raha: Vaateostojen kvartaalikatsaus 2/4 

380 euron mekko

Ei. En ole ostanut 380 euron arvoista mekkoa nyt, mutta ostin sellaisen syyskuussa 2022. Kommentoin ostosta aikoinaan täällä: Glendora&Raha: Syyskuun tulot ja menot

Muistan vieläkin kuinka mua ärsytti ostaa ko mekko. Ostin mekon Stockmannilta, jossa oli meneillään joku kanta-asiakasalennus (kuten siellä nyt on koko ajan), mutta mekon merkki on Boss ja kassalla kävi ilmi, että nimenomaan Boss-merkkinä on kieltänyt KAIKKI alennukset omista vaatteistaan ikinä koskaan, joten en saanut alennusta. Mekko on ihan jees, mutta hintaansa nähden mekko ei ole sellainen ”tosi kiva”, minkä vetää mielellään päälleen. Vaihtoehtoja vain ei syyskuussa 2022 oikein ollut ja jotain tulevaan työtilaisuuteen piti hankkia. Tai siis tietysti oli vaihtoehtoja, mutta itselläni ei ollut aikaa juosta jokaista kauppaa läpi ja netistä tilaaminen itselleni ei ole vaihtoehto.

Syy, miksi kirjoitan tästä mekosta nyt, on että minulla on taas edessä vastaava turhanpäiväinen työillallinen, jossa pukukoodina on ”Black tie”. Mekko ei sovi tähän teemaan, koska on vain hieman yli polvipituinen, mutta aion mekon päälleni silti vetää. Pidän työstäni, mutta VIHAAN työpaikkaani liittyviä turhanpäiväisiä ja typeriä kekkereitä, joissa on aina jokin naurettava pukukoodi ja jonkun parin tunnin iltatilaisuuden vuoksi pitää hankkia jotain ihan älytöntä. Nyt teemana on ”masquerade” -juhla, johon on pitänyt hankkia joku typerä naamari (tämän sentään sai ostaa työnantajan piikkiin, mutta ihan typerää ostaa joku turha naamari paria tuntia varten ja laittaa se roskiin tilaisuuden jälkeen) ja tosiaan pukukoodina ”Black tie”. Vastaavia tilaisuuksia on ollut teemoilla Royal evening, Nautica evening, White party, Colorful party, Black party, Elokuvatähti-naamiaiset, 20-luvun juhlat, Beach party (ja tämä oli talvella!) jne. Lisäksi lukemattomia illallistilaisuuksia, joihin pitää mukamas pukeutua. Ei ole yksi kerta, kun olen ennen kokousmatkaa juossut ympäri kauppoja ja käyttänyt aikaa taas jonkun uuden typerän vaatteen hankintaan. Sanoinko jo, että VIHAAN tällaista?

Ja kyse ei ole vain vaatteesta. Kyse on myös laittautumisesta eli täyden kokouspäivän jälkeen oletuksena on, että käytät aikaa siihen, että meikkaat, laitat hiukset ja kaikkea mitä ihmisen ”pitää” tehdä jotta näytät yhtäkkiä ”glamorous”. Mainitsinko jo, että VIHAAN tällaista? Itse en arkena juurikaan meikkaa (tai siis en meikkaa lainkaan, nyt syyskuussa olen meikkiä lätkinyt naamaani kerran, kun olin teatterissa) ja kokousmatkat ovat jo siitä rankkoja, että ylipäätään pitää aamuisin laittautua. Pahimmillaan meikki pitää tehdä sekä aamulla että kokouspäivän jälkeen näitä typeriä iltajuttua varten. Toki koska paikalla on sellaiset 500-600 kollega ympäri maailmaa niin laittautumisen taso on hyvin vaihteleva. Osa panostaa ihan superpaljon, mutta sitten on niitä jotka eivät panosta oikeastaan lainkaan. Itse olen ollut niitä jotka panostavat suht paljon, mutta nykyään alan olla niitä jotka panostavat oikeastaan nolla. Koska minua ei yksinkertaisesti kiinnosta. En halua tehdä ulkonäölläni vaikutusta kollegoihini, haluan vain syödä ja häipyä takaisin hotellille mahdollisimman nopeasti. Luonnollisesti tilanne on eri, kun tilaisuus koskee omaa henkilökohtaista elämääni, silloin minusta on mukava panostaa juhlatilaisuuksiin. MUTTA EI TYÖPAIKKAA VARTEN. Sanoinko jo että VIHAAN tällaista?

No jos palataan siihen mekkoon. Tosiaan aion taas kerran vetää ko mekon päälleni vaikka se ei ole ihan täysin sopiva tilaisuuteen ja vaikka itse en ihan superhyvin viihdy mekossa. Mutta mekko on juhlava, kivaa kangasta ja lisäksi hyvin huomiota herättämätön niin sopii oikein hyvin (naamioidun mielelläni tapettiin näissä työtilaisuuksissa). Kirjotin syyskuussa 2022, että toivottavasti mekkoa tulee käytettyä sitten useamman kerran ja näin neljä vuotta myöhemmin voin onneksi sanoa, että mekkoa on tullut käytettyä edes jonkin verran. Olen käyttänyt mekko seuraavissa tilaisuuksissa:

• Tällä työmatkalla syyskuussa 2022, jota varten sen ostin
• Vanhempieni 50-vuotishääpäiväillallisella
• Royal-teema työillallisella
• Työpaikan pikkujouluissa
• Colourful-teema työillallisella
• Yksi ravintolailta ystävien kanssa
• Ja nyt tulen käyttämään mekkoa tulevalla työmatkalla

Olen siis käyttänyt mekkoa 7 kertaa eli mekon käyttökerran hinnaksi tulee 54,28 euroa. Aika kova hinta edelleen. Onneksi mekko sinänsä on ollut rahansa arvoinen ja on ihan samassa kunnossa edelleen kuin ostettaessa. Ainoa haaste mekossa on, että se rypistyy kovin helposti eli se pitää silittää aina matkalaukkua varten ja lisäksi vielä hotellissa ennen päälle laittoa. Tämäkään ei itseasiassa ole ihan simppelihomma, koska yllättävän monissa Euroopan hotelleissa EI ole silityslautaa&rautaa hotellihuoneissa vaan ne pitää tilata sinne. Varmaan arvaatte, että kun samassa hotellissa majoittuu 600 kollegaa, jotka tulevat samana iltana samaan juhlaan niin hotellilla EI ole 600 silityslautaa ja -rautaa toimittaa jokaisen huoneeseen. Eli homma toimii niin, että se joka onnistuu laudan huoneeseensa nappaamaan saa sietää sitä, että me muut jonotetaan hänen huoneessaan omaa silitysvuoroamme. Eli tämän kaiken päälle tilaisuuteen laittautuminen vaatii sen, että juoksen usein ympäri hotellikäytäviä silittämässä X huoneessa, hakemassa koruja Y huoneesta ja mahdollisesti vielä Z huoneeseen, jossa kollegani meikkaa minut (joka toki on ihanaa että tällaisia kollegoita löytyy!).

Sanoinko jo että vihaan tällaista? Huoh. Nyt se on taas edessä. Toivottakaa minulle voimia.

Syyskuun budjettikauden toteuma

Syyskuun budjettikausi meni sitten siinä. Budjettikuukausi oli melko raskas - alkoi työmatkalla ja sitten isäni mursi jalkansa ja on ollut sairaalassa siitä lähtien. Toipuminen on mennyt tosi hyvin etenkin ottaen huomioon, että kyse on 8kymppisestä henkilöstä, mutta aika pitkään hänet pidetään sairaalassa. Tämän viikon lopulla toivottavasti pääsee kotiin. Toisaalta itselle on ollut ehkä helpompaa, että isäni on siellä sairaalassa (ei tarvitse jännittää kuinka pärjäävät äitini kanssa). Olen aika paljon siellä käynyt nyt katsomassa häntä (kahden kolmen päivän välein). Oma maailmansa tuo sairaalamaailma (tai siis hän on sairaalan kuntoutusosastolla), monenlaista kohtaloa siellä tulee vastaan. Tällä viikolla olen ollut vähän kuumeessa niin en ole päässyt sitten lauantain. 

Töissä on ihan todella kiire ja mun sivutyöhön liittyvä hallitustyö vie kaistaa. Mun tavoite on tän vuoden lopulla irtaantua kaikesta tällaisesta "ekstrasta" pariksi vuodeksi ja ensi vuoden tavoitteena tehdä vain päätyötä. Tämä sivutyö on mun vähän sellainen "eläkkeellä sitten enemmän" tyyppinen homma, teen nyt hommaan pohjatyötä, että pääsen sisään kuvioihin. Mutta tarvitsen tauon. Olen nyt kolme vuotta tehnyt vähintään kolmea eri hommaa päällekkäin - päätyö + kahta eri koulua + hallitustehtävä + sitten tätä sivutyötä. Olin myös taloyhtiön hallituksessa tässä samalla, mutta se nyt on tosi pienimuotoista verrattuna tuohon toiseen hallitustehtävään, jossa oikeastaan me ollaan yhdistyksen työntekijöitä. Olen todella puhki. Aivoni kaipaavat ajattelematonta aikaa. 

Mutta itse asiaan. Syyskuun budjettikaudella tuloja oli päätyön palkka, tuloja sivutyöstä, autohallivuokra ja päivärahoja. 

Pakolliset kulut perus, ei mitään ihmeitä. Asuntolainaan olin budjetoinut ylimääräisen 200 euroa, joka on mun pankin veloitus viitekoron vaihdosta (euribor12 --> euribor6). Jostain syystä veloitus näkyi mun syyskuun lyhennyksessä, muttei pankki sitten sitä ottanutkaan. Se vähennettiin nyt lokakuun lyhennyksessä (tai siis syyskuun, mutta mun lokakuun budjettikaudella). Ruokakulut meni vähän yli ja tämä johtuu yhdestä 30 euron Wolt-tilauksesta, kun laiskotti ja väsytti. Woltin käyttäminen pitäisi lopettaa. Mulla on mennyt tänä vuonna 350 euroa Wolt-tilauksiin. Syy Woltin käyttöön on puhtaasti laiskuus, väsymys ja mukavuuden halu. Tällaisia tilanteita varten pitäisi olla aina pakkasessa valmiina vaikka joku pakastepitsa tms, jotta kotona olisi jotain helppoa ja hyvää saatavilla tällaisiin tilanteisiin, kun vajoat itsesääliin ja haluat hemmotella itseäsi helppoudella.

Vapaa-ajassa oli Tyrvään pappilassa esitetty Chagall musikaali (hieno!), visalasku kesän Riian matkasta, kun maksoin porukan veneajelun visalta*, Tukholman työmatkan syömisiä (en oikein tiedä mihin kategoriaan nämä kuuluvat - periaatteessa voisi vähentää tuloista eli päivärahoista), yksi lahja (joo väärä kategoria), Kaukajärven sauna ja joulukuulle teatteriliput Laulavat sadepisarat esitykseen.   

Palveluissa perus: terapia, kuntosali, siivous, sokerointi. Olin budjetoinut myös tanssitunnit, mutta lasku ei vielä tullut. Tavaroissa yhdet kengät, paita ja ripsiväri. Hyväntekeväisyys perus ja lisäksi annoin rahaa yhden kollegan eläköitymislahjaan. Mun työpaikalla lähtee porukkaa ihan koko ajan. Tuntuu, että koko ajan olen antamassa rahaa johonkin keräykseen. Vituttaako muita tällainen? :D Sinänsä asialla ei ole väliä, mutta välillä asia ärsyttää. Voisiko joskus joku kerätä minullekin jotain. Olen antanut rahaa lukemattomiin keräyksiin tässä 20 vuoden työurani aikana, mutta en muista saaneeni itse ikinä mitään lahjaa. Olen varmaan pikkumainen, mutta kyllä tämä aina välillä ärsyttää. 

Kuvassa tarkemmat luvut. 

Tosiaan tällä budjettikaudella salkkuni ylitti 100.000 euroa. Ehdittiin jo tippua alle tässä parin viikon aikana, mutta sopivasti tähän kuukausikatsaukseen mentiin taas yli. Eiköhän tässä ole aika suurta heilahtelua koko loppuvuosi. Vielä en tehnyt ylimääräistä lyhennystä asuntolainaan, mutta asuntosäästötilille laitoin rahaa. Tavoite kolme (kiinteistöjen nettoarvo yli 200.000) on hyvin lähellä, mun asunnon ja autohallipaikan nettoarvo on nyt melkein 198.000. Tämän tavoitteen toteutumisaika on mulla vasta ensi kesänä, mutta jos/kun näitä ylimääräisiä lyhennyksiä ala laittamaan asuntolainaan niin eiköhän tämä jo tänä vuonna toteudu. Tuo autopaikkapuskuri tuntuu tällä hetkellä vähän tyhmältä. Se on siis autohallipaikan vuokratulojen pääomaveroja varten, jotka ovat laskennallisesti vähän reilu 20 euroa kuussa. Enkä siis niitä tule saamaan, koska alkuvuodesta myin tappiollisia osakkeita niin verot kuittaantuvat näistä. Mutta ajattelin nyt tätäkin tiliä kuitenkin kerryttää. Ehkä se voi olla tarpeen sitten jotain autohallipaikkaan liittyvään kuluun. Ehkä? Tai sitten voin ostaa tilille kertyneillä rahoilla uuden autohallipaikan jonkun sadan vuoden päästä :D 

*Maksan visalla aina silloin tällöin ainoastaan siksi, että oman ymmärryksen mukaan vain luoton puolella maksaessa saa varkaus- ja peruutusturvan. En ole helposti löytänyt tietoa, että sama turva olisi debit-puolella maksaessa, joten päädyn maksamaan creditiltä aina silloin kun ostopaikka vaikuttaa "hämärältä". Kuten nyt tämä riialainen sivusto "boat rides". 

Asuntolainan takaisinmaksusuunnitelma

Pallottelen nyt kahden suunnitelman välillä. Joka tapauksessa haluan ainakin yrittää maksaa asuntolainani nopeutetusti takaisin, vaikka se ei välttämättä se taloudellisesti kannattavin vaihtoehto olekaan.

Syyni on seuraava: ajatus velottamasta asunnosta on vain todella houkutteleva. Se että asumiskustannukseni olisivat sen 350 euroa kuussa versus 1.300 euroa on ihan todella, todella houkutteleva. Se antaisi minulle ihan hirveästi vapautta päättää, että mitä haluan tehdä ja milloin. En mm enää olisi sidottu korkeapalkkaiseen työhön. Onneksi toistaiseksi työtilanteeni näyttää suht stabiililta ja onneksi kulurakenteeni* on myös sellainen, että kattaisin elämäni myös pienemmällä palkalla, mutta joka tapauksessa olisi kiva, jos asuntolainaa ei olisi. Koska mitä tahansa voi tapahtua. Ensisijaisesti ajattelen, että jos loukkaannun tai sairastun vakavasti, mutta toisenlaisetkin kauhuskenaariot menevät pääni läpi. Olen jopa miettinyt sellaista vaihtoehtoa, että jos Suomessa alkaisi sota ja asuntoni pommitettaisiin maan tasalle, niin olisi paljon mukavampaa, ettei asuntoon kohdistuisi asuntolainaa. Kuinka paljon vituttaisi maksaa tonni kuussa asuntolainaa asunnosta, jota ei enää ole.

Ensisijainen ajatukseni on ollut, että maksan asuntolainan 10 vuodessa. Kyselin suunnitelmasta tarkemmin uudelta ystävältäni tekoälyltä ja sieltä sain idean, että jos oikein pinnistäisin niin asuntolaina voisi olla maksettu takaisin 5 vuodessa. Hmm. En vielä ole päättänyt kumpaan suuntaan kallistun. Tietysti tuo 5 vuotta houkuttaisi, mutta se myös tarkoittaisi, että saisin laittaa kaikki isommat hankinnat/suunnitelmat jäihin seuraavaksi 5 vuodeksi. Esimerkiksi sen keittiöremontin, jota olen vähän kaavaillut ensi vuoden lopulle.

No mutta käydään molemmat suunnitelmat läpi.

10 vuoden suunnitelma

Lainaa on jäljellä 124.000 euroa ja tämän lyhentäminen 10 vuodessa tarkoittaa euroissa 12.400 euroa vuodessa ja 1.033 euroa kuussa.

Tällä hetkellä lyhennän lainaa 920 euroa kuussa, josta noin 400 euroa on korkoja ja 500 euroa lyhennystä. Tämä toki tulee muuttumaan sitä mukaa kun laina pienenee ja korko vaihtelee. Laina siis lyhenee joka kuukausi 500 euroa ja lisälyhennyksiä pitäisi laittaa reilut 500 euroa. Tämänhetkinen suunnitelma on, että laitan joka kuukausi 200 euroa ekstraa automaattisesti asuntolainaan. Tämän lisäksi kuun lopussa olevat rahat tilillä jaan tasan asuntolainasäästötilin ja käyttörahasäästötilin välillä.

Tänä vuonna keskiarvoisesti mulla on jäänyt joka kuukausi noin 400 euroa ekstraa kuun lopussa tilille rahaa eli se tarkoittaisi 200 euroa ekstraa asuntolainaan. Tässä pitää ottaa huomioon, että tänä vuonna olen myös laittanut aika paljon ekstraa sijoituksiin, jotta saavutan sen sadan tonnin sijoitussalkun niin laskeskelen, että tilin ylijäämä olisi enemmän kuin tuon 400 euroa. (Tavoitteena on laittaa nyt tästä eteepäin 400 euroa kuussa sijoituksiin, eikä yhtään enempää - kirjoitan tästä vielä tarkemmin oman tekstin). Nyt syyskuussa ekstraa on jäämässä reilut 800 euroa ja alustavien budjettien mukaan ylijäämää jäisi sen 500-1000 euroa kuussa. Eli summasummarum – joka kuukausi menee 200 euroa ekstraa automaattisesti ja sitten tilin jämärahoista on tarkoitus kerätä erilliselle asuntosäästötilille vähintään tämä 300 euroa per kuukausi. Tarkoitus on tehdä isompi lyhennys aina puolivuosittain ennen korontarkistusta asuntolainaan (minulla on 6kk euribor). Näin saisin siis nopeutettua asuntolainan lyhennystä, mutta samalla saisin laitettua rahaa säästöön kaikkea ylimääräistä varten kuten vaikka nyt tämä keittiöremontti tai kalliimpi lomamatka tai joku hankinta (kuten se SÄNKY).

5 vuoden suunnitelma

Lainaa on jäljellä 124.000 euroa ja tämän lyhentäminen 5 vuodessa tarkoittaa euroissa 24.800 euroa vuodessa ja 2.066 euroa kuussa.

Nyt alkaa olla jo haastavaa. Lähtöspeksit ovat samat eli 500 euroa kuussa menee jo nyt, mutta 1.500 euroa tarvittaisiin lisää per kuukausi. Edelleenkään en tulisi luopumaan sijoituksista täysin, mutta pienentäisin kk-summan 200-300 euroon ja nyt pitäisi olla erityisen tarkkana, etten laita sijoituksiin ekstraa. Tämä voi olla vaikeaa, jos matkalle osuu isompi pörssiromahdus tms.

Nettotuloni tänä vuonna ovat olleet keskimäärin 4.600 euroa kuussa sisältäen lomarahat, sivutyötulot, päivärahat, sijoitustuotot tms, mutta pois lukien kerran vuodessa saamani bonukset. Laitan nykyään kaikki bonukset palkkiorahastoon eli ne ovat ns pimeää rahaa itselleni (ja kerryttävät sijoituksiani eli tämän takia itselleni on ihan ok, että sijoituksiin menee kk-palkasta vähemmän). Kuukausimenoni ovat olleet tänä vuonna keskimäärin 3.600 euroa kuussa. Aika paljon, mutta pitää huomioida, että nämä ovat pitäneet sisällään makuuhuoneremontin (1.800 euroa) ja taulun hankinnan (1.000 euroa). Jos nämä pois luettaisiin niin summa per kuukausi 3.350 euroa. Edelleen aika paljon. Mutta tässä nyt tullaankin tähän tämän suunnitelman pihviin.

Eli jos tähän lähden niin jossain määrin mun pitää karsia nykyisestä kulutuksesta. Kuussa tarvittaisiin 1.500 euroa ekstraa ja keskimääräiset tulot on 4.600 euroa niin tämä tarkoittaa, että mun pitäisi elää 3.000 eurolla kuussa ja tämän pitäisi sisältää myös sijoituksiin menevät rahat. Näin kirjoitettuna ei todellakaan kuulosta kovin haasteelliselta, mutta mun tämän vuoden kulutuksen perusteella kyllä tässä haastetta tulee olemaan.

Numeroiden valossa tämän tosiaan pitäisi olla kaikin puolin tehtävissä ja ilman, että mun ihan hirveästi pitäisi mistään peruselämänlaadusta tinkiä. Tinkiminen tapahtuisi enemmän sitten hankinnoista, matkoista tms asioista. Tämä vaihtoehto kyllä houkuttaisi kovasti, mutta mun pitää oikeasti miettiä omalla kohdallani, että mikä on realistista. Tämä vaihtoehto myös tarkoittaisi sitä, että mun pitäisi avoimesti sanoa tästä lähipiirilleni, että mulla on tällainen viisivuotissuunnitelma, ettei ihan joka tilanteessa tarvitse alkaa selittelemään, miksi en ”halua” lähteä johonkin reissuun tai tee jotain kallista hankintaa.

Tällaisia suunnitelmia nyt tällä kertaa. Etenkin tuo 10vuodensuunnitelma pitäisi hyvinkin olla tehtävissä. Houkuttelisi kovasti tuo 5vuotissuunnitelma, mutta pelkään, ettei minusta ole siihen. Joka tapauksessa lähden nyt liikkeelle siitä, että laitan 200 euroa joka kuussa automaattisesti ekstraa ja vähintään 50% tilin ylijäämistä menee asuntosäästötilille kuun lopussa. Päivitystä seuraa.

*Kulurakenteella viittaan tässä mun pakollisiin kuluihin. En siis väitä, että eläisin jotenkin vähällä rahalla, mikä ei pidä paikkaansa, kuten tästä tekstistäkin käy ilmi. Tarkoitan siis sitä, ettei minulla ole autoa, mökkiä, kotieläimiä, lapsia tai mitään mihin olisi "pakko" käyttää rahaa. Asiat mihin käytän rahaa on lopulta kaikki hyvin helposti karsittavissa, kuten siivouspalvelu, terapia (no tästä voi olla montaa mieltä), säännöllinen sokerointi, kalliit vaateostokset, kalliit hankinnat, lomamatkat tms. Pakollisia kuluja mun taloudessa on asuminen, ruoka, vakuutukset (jotka nekin ovat vain 250 euroa vuodessa), jonkinasteinen liikkuminen (tai no tämänkin mun työpaikka juuri nyt maksaa työmatkaedun muodossa) ja lääkekulut. Toki perushygieniatarvikkeita, jonkin verran vaatteita tms pitää hankkia, mutta nämäkin pystyy tekemään melko maltillisesti.