Hyväntekeväisyydestä

Dave Ramsey korostaa opeissaan paljon hyväntekeväisyyttä. Hänen mukaansa raha pitäisi aina jakaa kolmeen: To spend some of it, to save some of it, to give some of it. Dave Ramsey on siis uskovainen mies ja hän antaa minimissään 10% tuloistaan kirkolle (englanniksi tithe eli kymmenys), mutta ilmeisesti hän tekee paljon muutakin hyväntekeväisyyttä. Davella on myös hauskoja ”hyväntekeväisyysjuttuja” kuten vaikka aina joskus ravintolassa hän jättää todella ison tipin tarjoilijalle.

Olen aina jossain pienessä määrin antanut hyväntekeväisyyteen, joskus opiskeluaikana olin vuosikausia Pelan kuukausilahjoittaja, jouluna aina osallistun erilaisiin keräyksiin ja aika usein annan kolikoita kadulla vastaantuleviin keräyksiin. Mutta siis mikään antelias hyväntekeväisyyden kanssa en ole (ollut). Kun keväällä 2017 aloin budjetoimaan kk-tuloni ja menoni niin silloin ensimmäisen kerran kirjoitin budjettiin oman summan hyväntekeväisyydelle, joka oli 20 euroa kuussa. Tämän sitten aina kuusta riippuen laitoin erinäisiin kohteisiin. Tästä tuli tosi hyvä mieli ja aina innolla mietin ja etsin kohteita, että mikä olisi tämän kuun kohde. Valitettavasti nyt tilanne on sellainen, että tämä koko hyväntekeväisyysjuttu on unohtunut minulta siitä alkaen, kun muutin tänne Helsinkiin. Budjettini mukaan viimeksi olen antanut rahaa hyväntekeväisyyteen jouluna. Auts! Kolikoita olen kyllä aina silloin tällöin antanut, mutta se on todella pientä.

Tarkoitus olisi nyt palauttaa budjettiini säännöllinen rahanlaittaminen hyväntekeväisyyteen. Aina välillä mietin kummilasta, mutta sitten haluaisin myös olla yhteydessä ko kummilapseen ja sitä taas en jaksa. Elämässäni on jo tarpeeksi ihmisiä, joihin haluaisin, mutta en ennätä pitää yhteyttä. Koen tästä jatkuvaa syyllisyyttä, joten en halua yhtä uutta henkilöä, kenestä tuntea syyllisyyttä. Toisaalta pidin myös tosi paljon viime kevään/kesän tyylistäni, jossa aina joka kuukausi etsin uuden kohteen. Mahdollisesti voisin tehdä niin, että minulla menisi pieni summa säännöllisesti jonnekin (olen vähän pohtinut naistenpankkia) ja sitten toinen summa menisi aina ekstemporee kohteisiin. Suoraan sanottuna juuri nyt minua vähän pelottaa, että kuinka paljon uskallan tähän hyväntekeväisyyteen allokoida, mutta josko nyt lähtisi vaikka sillä 20 eurolla liikkeelle. Summa kyllä tuntuu naurettavan pieneltä ja vähän hävettääkin, että minun tuloillani minulla ei muka olisi laittaa enempää. Olisin enemmän 50 euron kannalla, mutta samalla tämä taas tuntuu niin isolta summalta, etten ainakaan juuri nyt uskalla tähän summaan vielä sitoutua. Eli 20 eurolla lähden liikkeelle ja katsotaan siitä sitten eteenpäin!

Ja hyväntekeväisyyttähän on myös tekeminen ja osallistuminen, ei se vaadi aina rahaa. Tätäkin vaihtoehtoa olen selvitellyt, mutta ainakin tällä hetkellä tämä tökkää energiaan. Juuri nyt en löydä itseltäni ylimääräistä energiaa tehdä ylimääräisiä juttuja, mutta toivottavasti joku päivä.

Terveydestä ja sen vaikutuksesta talouteen (osa 2)

Alkuvuodesta 2010 olin töistä sairauslomalla työuupumuksesta johtuen. Vyyhti alkoi alunperin aueta jouluna 2009, kun sisareni tuli luokseni ja sanoi olevansa väsynyt käyttäytymiseeni. Käymämme keskustelu päättyi itkuun ja siihen, että lupasin hakea itselleni apua. Tämän jälkeen ensimmäistä kertaa hakeuduin lääkärille aiheesta, että en jaksa.

Onneni oli, että silloinen työterveyslääkärini oli empaattinen ja ymmärsi mistä on kyse. Asia otettiin vakavasti sekä työterveydessä että työpaikallani. Töissä työmäärään alettiin kiinnittämään huomiota, mutta valitettavasti sen verran myöhässä kuitenkin oltiin, että parin kuukauden päästä jäin sairaslomalle. En nukkunut, syönyt, maksanut laskujani, itkin työmatkat töihin ja kotiin, itkin töissä vessassa, työhuoneessani, välillä jopa palavereissa. Virallinen syy oli liika työmäärä, mutta oh boy jos olisin kahdeksan vuotta sitten tajunnut mitä kaikkea uupumukseni takana olikaan niin pääni olisi hajonnut. Oikeasti vyyhti alkoi selvitä vasta tästä reilu puoli vuotta myöhemmin, kun löysin terapeuttini. 

Joka tapauksessa olin pari viikkoa sairaslomalla, sain masennuslääkkeet (joita en alkanut syömään), oli työterveys-esimies-keskustelua ja suunnitelma, että miten jatketaan töissä. Kävin ensimmäistä kertaa psykoterapeutilla, joka oli ihana, mutta en saanut hänellä jatkaa, koska käynnit eivät kuuluneet työterveyspalvelujeni piiriin. Löysin itse vapailta markkinoilta psykiatrin, kenestä en pitänyt, mutta kenellä kävin joku neljä kertaa, koska olin epätoivoinen. Töissä tilanne helpottui työtaakan osalta ja lopulta myös henkilökemioiden osalta, kun vaihdoin osastoa ja esimiestä. 

Tilanne näennäisesti parantui vähäksi aikaa, mutta mitä en vielä silloin ymmärtänyt oli, että ongelmani johtuivat myös paljolti parisuhteestani. Tätä en ollut vielä valmis myöntämään. Kesällä 2010 tilanne vaikeni entisestään ja aloin taas etsiä terapeuttia. Löysin taas yksilön, kenestä ei ollut mitään apua. Ongelma oli siinä, että kukaan ei ottanut minua vakavasti, koska näennäisesti asiat olivat minulla hyvin. Koti, työpaikka, parisuhde, rahaa (en tietystikään ollut kertonut perintään menneistä laskuista..), läheisiä ihmisiä. Sattumalta vihdoin lokakuussa 2010 löysin lopulta itselleni sopivan terapeutin. Ensimmäistä kertaa pitkään aikaan (jollei jopa ikinä) löysin ihmisen, joka otti minut vakavasti. Ensimmäinen tunti oli ihana, tämä ihminen kuunteli, teki muistiinpanoja ja suunnitelman etenemisestä. Olin helpottunut. Tunsin, että nyt vihdoin saan apua.

Sanomattakin selvää, että pian terapian alettua erosin. Sen jälkeen asiat alkoivat oikeasti aueta ja mennä eteenpäin. Vuoden 2011 kävin terapiassa noin viikon, kahden välein. Sitten varsinaisen eron aiheuttamat akuutit jutut alkoivat olla jossain kuosissa. Tässä vaiheessa maksoin vielä terapian kokonaan itse ja neljä käyntiä kuussa maksoi noin 300 euroa. Onneksi kävin töissä ja työni oli tällöin melko "iisiä" eli pystyin keskittymään täysin oman napani ympärille ja kävin töissä vain kuukausipalkan vuoksi.

Akuuteimnan kriisin jälkeen jatkoin kuitenkin terapiassa käyntiä, koska keskustelu neutraalin osapuolen kanssa auttoi valtavasti ihan perusarjessa. Vuodet 2012-2015 kävin terapiassa noin yksi-kaksi kertaa viikossa. Kk-summa oli siinä 70-140€. Oli helpottavaa, kun oli luotettava henkilö kenelle puhua eikä tarvinnut kuormittaa läheisiään jatkuvasti (ammattilaiselle puhuminen on muutenkin antoisampaa - ammatilainen ei anna omien tunteidensa sotkeentua keskusteluun eikä loukkaannu vaikka sanoisin mitä, suhde ei myöskään ole vastavuoroinen - terapiahetket ovat vain minua varten eikä minun tarvitse miettiä, että olisiko nyt jo aika kysyä terapeuttini kuulumisia). Opettelin pikkuhiljaa tulemaan toimeen tunteideni kanssa ja ymmärtämään toimintaani. Opettelin uusia toimintatapoja läheisteni kanssa. Ihmissuhteita hajosi ja toiset vahvistuivat.

Näiden vuosien aikana työpaikallani alkoi yt:t ja tilanne hankaloitui siellä. Työmäärä lisääntyi ja toimenkuvani alkoi muuttua. Tehdasta alettiin ajaa alas, työnjatkuvuus oli epävarmaa, ihmisiä kohdeltiin huonosti, osa sai potkut, osa sai jatkaa löysässä hirressä. En kuitenkaan halunnut puhua työjutuista terapeutille, koska halusin käyttää tämän arvokkaan ajan tärkeisiin asioihin eli henkkoht elämääni. Jotenkin naivisti ajattelin, että voisin pitää työelämän tästä erillään.

No. Alkuvuodesta 2016 tipahdin uudelleen. Liiallinen työmäärä yhdistettynä vaikeaan ilmapiiriin yt:n keskellä oli vain yksinkertaisesti liikaa. Onnekseni taas sain oikeaa apua. Tällä kertaa sairaslomani oli vain yhden päivän mittainen, mutta pääsin psykiatrille, joka teki virallisen diagnoosin ja hain Kelalta tukea kuntouttavaan psykoterapiaan. Sain tuen "helposti", koska terapeutti minulla jo oli kenen kanssa minulla oli hoitohistoria. Aloin jälleen käymään terapiassa viikoittain - tällä kertaa Kela maksoi suurimman osan. Tässä vaiheessa söin myös masennuslääkkeitä akuuteimman ajan ja etenkin sen ajan, kun odotin Kelan päätöstä (ja toki kaikki paperityöt, diagnoosit vievät jonkin aikaa ennenkuin sain hakemuksen Kelaan eteenpäin). Olin sen verran heikossa hapessa, että olin valmis kokeilemaan mitä vain mistä olisi apua. Ja kohdallani lääkkeet toimivat tosi hyvin. Onneksi. Söin lääkkeitä ehkä noin puoli vuotta ja siitä pikkuhiljaa terapian avulla tilanne on kohentunut huomattavasti.

Käyn siis edelleen terapiassa säännöllisesti - budjetissani olevat terveyskulut ovat siis pääosin terapiaan meneviä kuluja, jos joku on ihmetellyt :) Sain juuri Kelalta päätöksen kolmannesta tuetusta vuodesta (ja samalla viimeisestä, kolme on maksimi määrä). Todennäköisesti tulen käymään vielä tämän jälkeenkin aina silloin tällöin vaikka siis pärjäisin kyllä hyvin jo nyt ilman terapiaa. Mutta pärjään vielä paremmin terapian kanssa, joten haluan käydä siellä.

Tosiaan maksoin ekat 5,5 vuotta terapiaa itse, nyt reilut 2 vuotta olen käynyt Kelan korvauksella. Jossain vaiheessa säästin kaikki laskut ajatuksena, että lasken sitten kokonaissumman, kun terapia loppuu. Jossain vaiheessa heitin kaikki keräämäni laskut roskiin ja tänä päivänä minua ei enää kiinnosta kokonaissumma. Terapiaan laittamani rahat ovat olleet elämäni paras sijoitus. Karkeasti sanottuna ehkä noin 10.000 euroa terapiaan on varmaan mennyt tässä vaiheessa.

Mutta ilman terapiaa olisin hävinnyt huomattavasti enemmän kuin tuon vaivaisen kymppitonnin. Tosiaan pahimmassa vaiheessa laskuni jäi maksamatta, sain maksumuistutuksia, maksoin myöhästymismaksuja ja pahimmillaan muutama lasku on mennyt perintään. Samoin ennen en osannut sanoa ei, en osannut pyytää lainaamiani rahojani takaisin - minua oli erittäin helppo huijata taloudellisesti. Homma jonka eksäni huomasi nopeasti ja oh boy kun hän tätä käytti hyväkseen.. Shoppailuni oli täysin holtitonta, koska kompensoin ostamisella tunnevajeitani. Minun piti saada kaikkia kalliita juttuja, koska muillakin oli ja minun piti saada ne heti. Matkustaa piti saada sinne tänne ja tuonne, koska muutkin matkusti.

Onnekseni minulla on ollut vakityöpaikka koko ajan eli kuukausipalkka on tullut jatkuvasti. Onnekseni vanhempani auttoivat minua taloudellisesti, kun tilanne oli pahimmillaan. Onnekseni uskalsin pyytää heiltä apua. Onnekseni sain apua työterveydestä, kun sitä hain. Onnekseni uskalsin hakea apua. Onnekseni löysin lopulta ihanan terapeuttini. Vaikka on ollut vaikeita aikoja niin minulla on ollut myös paljon onnea matkassa.

Matka on ollut pitkä ja jatkuu edelleen vaikka voiton puolella ollaan. Työmäärä on ehkä tällä hetkellä vielä pahempi, mutta pärjään sen kanssa. Osaan vetää rajat työtunteihin ja en ota enää vastuuta asioista, jotka eivät ole minun vastuulla. En yritä ylisuorittaa. Olen vain yksi ihminen. Toki vaikeita tilanteita tulee edelleen, mutta saan itseni niistä kiinni ja osaan auttaa itseäni. Apua kannattaa (ja pitää) hakea vaikka tuntuisi siltä, että ei nämä minun ongelmani niin suuria ole. Ne ovat juuri sinun haasteitasi ja siksi tärkeitä.

Muita säästötavoitteita&ideoita

Kuukausittainen sijoitussäästötavoite on siis minulla se 15% bruttopalkasta. Tämä tulee olemaan ehdoton, josta tulen pitämään kiinni ja priorisoimaan ellei sitten jotain ihan katastrofaalista tapahdu ja tarvitsen rahasumman johonkin muuhun juttuun. Lisäksi toki käyttörahasäästöt, mutta siis nämä rahat on tarkoitus tuhlata jossain vaiheessa, joten itseasiassa vähän hassua puhua säästöistä. Ne ovat vain tulevien menojen ennakointia.

Joka tapauksessa aikomuksenani ei ole kuitenkaan tyytyä vain tähän 15% (toivottavasti ainakaan!). Minulla on erilaisia lisä-säästö-ideoita, joita olisi tarkoitus toteuttaa tässä tuon perussäästön ohessa, jotta saan laitettu enemmän rahaa sijoituksiin.

Minulla on seuraavia ideoita:

1)      52-viikkohaaste. Eli lähdin nyt pari viikkoa sitten (vko 30) mukaan tähän suosittuun säästöhaasteeseen, jossa joka viikko laitetaan tietty summa säästöön. Ensimmäisellä viikolla 1€, toisella viikolla 2€, kolmannella viikolla 3€ ja niinedespäin kunnes viimeisellä 52 viikolla säästöön laitetaan 52€. Näin pitäisi kerätä yhteenä 1.378 euroa vuoden aikana. Minä kerään tämän käteisenä purkkiin kotona ja tarkoitus ei ole kerätä summia järjestyksessä vaan vähän sen mukaan kuinka minulla on käteistä ylijäämä rahaa milloinkin. Eli nämä rahat ovat vain käteisestä, joka siis on lähinnä niitä rahoja mitä saan säästettyä ruokarahoista plus jos mahdollisesti onnistun myymään jotain vanhoja tavaroitani kirppiksellä, pullopalautusta tms.

2)      No-spend-kuukausi. DaveRamsey-seuraajilla suosittu kuukausihaaste, mikä tarkoittaa, että kuukauden aikana ei käytetä rahaa yhtään mihinkään muuhun kuin pakollisiin juttuihin (asumiseen, ruokaan ja liikkumiseen). Tavoite on saada suuri osa palkasta säästöön ja käyttää mahdollisimman vähän rahaa ylipäätään mihinkään. Minulla olisi alustavana tavoitteena tehdä tämä lokakuun palkkakaudella eli 20.9. – 19.10. Tätä varten olen jo aloittanut hieman valmisteluja, esimerkiksi kerään s-bonuksia tätä varten, että voin ostaa ruokaa bonuksilla eikä rahalla :D Myöskin tarvitsee varmistaa, että pakolliset menot ovat maksettu jo etukäteen tms. Yritin vastaavaa viime vuonna, mutta se ei mennyt ihan putkeen. Tarkemmin tästä voi lukea täältä: https://glendoraraha.blogspot.com/2017/09/saastosyyskuun-lopputulema.html

3)     Projekti500. Muokattu versio 1000$project by Sugarmama. Sugarmama-vlogi oli ensimmäisiä talouteen liittyviä vlogeja, jonka löysin ja jota aloin seuraamaan. Www-sivut löytyvät täältä: https://sugarmamma.tv/ ja itse vlogi täältä: https://www.youtube.com/channel/UC4Apd1uiOZ368g9YEN4A1RQ. Vlogin pitäjällä on mielenkiintoinen konsepti 1000 dollarin pakettien säästämisestä/keräämisestä ja sitten kun summa on kasassa niin tämän 1000 dollaria sijoitetaan johonkin. Lähdin tätä kokeilemaan toissa keväänä (2017) ja näin sainkin alkupääoman SuperSuomi-rahastoon, jonne nyt siis säästän myös kuukausittain. Itse kerään 500 euron paketteja. Ensin aloitin 1000 euroa tavoitteena, mutta se kesti aivan liian kauan.. Ja 1000 australian dollaria on lähempänä 700 euroa, joten mielestäni 500 euroa on ihan riittävästi. Aloitin jo viime keväänä toista 500 euron pakettia, mutta luovuin tästä lopulta ja laitoin rahat vararahastoon suoraan. Päätin, että palaan projektin pariin, kun vararahasto on täynnä. Tarkoitus on siis keksiä kaikenlaisia ylimääräisiä rahankeräämisjuttuja, jotta paketin saa täyteen. Esimerkiksi laittaa asuntonsa vuokralle viikonlopuksi, myy jotain tavaroitaan, tekee ylityövuoron, voittaa lotossa (?!?!), saa rahaa lahjaksi tms. Nämä nyt eivät olleet kovin innovatiivisia juttuja, mutta kuitenkin :D Minulla ei ole vielä selvää suunnitelmaa, että miten tätä alan toteuttamaan, mutta into on kova. Tämä olisi tarkoitus säästää aina erilliselle tilille ja näin onnistuisin siis tekemään yhtaikaa sekä Projekti500:a että 52-viikkohaastetta, koska 52-haaste kerätään käteisylijäämistä ja Projekti500 sitten tiliylijäämistä tai lisätuloista.

Muita ylimääräisiä säästöideoita otan mielenkiinnolla vastaan! :)

Koontia kesä(loma)kuluista

Tänä vuonna tein itselleni ruhtinaallisen kesä(loma)budjetin. Minulla ei siis ollut suuria suunnitelmia kesäksi – yksi kotimaan reissu, yksi mökkiviikko, yksi reissu sukulaisiin, yhdet festarit Helsingissä. Erilliset kesäsuunnitelmat kolmen siskonlapseni kanssa ja kaksi kaveria kävi luonani Helsingissä. Varasin myös rahaa juhannusmenoja varten, joita ei sitten lopulta oikein ollutkaan. Yksi risteily oli alustavasti suunnitteilla vikalle lomaviikolle, mutta suunnitelma muuttui ja päädyin viettämään vikan lomaviikon lähinnä Helsingissä hengaillen ja päätin allokoida risteilybudjetin tälle viikolle. Huomasin näin jälkikäteen, että budjetoin nätisti festarilipun, mutta en festarilla menevää rahaa. Eli lisäsin sen nyt jälkikäteen budjettiin ja aion nostaa sen käteisenä, jättää pankkikortin kotiin ja pärjätä tällä rahalla tuli mikä tuli. Kesä(loma)tuhlailut saavat nyt riittää.

Kesä(loma)budjettini oli suuri. Ensin tarkoitus oli budjetoida 1.000 euroa, mutta kun listasin kaikki menoni niin huomasin äkkiä, ettei se kyllä millään riitä. Joten muutin budjetin 2.000 euroksi. Sain kesäkuussa isot bonukset ja kesäkuussa myös sain vararahastoni kokoon, joten halusin ”juhlistaa” tätä jotenkin. Ensin mietin jonkin kalliimman tavaran ostamista tms, mutta en keksinyt mitään mitä ostaa :D Sitten lopulta päätin palkita itseni ruhtinaallisen isolla kesälomabudjetilla. Muistissa on vielä tuoreeltaan kesä 2017, joka oli täynnä ulkomaanmatkoja ja mitä lie muuta. Juuri keväällä 2017 olin herännyt talouteeni ja budjetointiin niin teki kovinkin kipeää listata kaikki kesän menot ylös ja alkaa budjetoimaan niitä ja samalla tajuta, että rahani ei vain tule riittämään (säästöt tulivat apuun ja viime kesän bonukset). Jouduin tekemään tiukat budjetit per meno ja koko ajan olin ahdistunut ja huolissani joka eurosta, jonka jouduin käyttää. Halusin, että tänä kesänä en joudu stressaamaan jokaista jäätelön ostoa. Enkä kyllä stressannutkaan. Käytin rahaa aika huoletta ja silti päädyin alle budjetin!

Tässä homma kokonaisuudessaan:

 

Suomessa lomailu ja ylipäätään tekeminen&meneminen on kyllä kallista. Toki on oma valintani käydä ravintoloissa syömässä tms. Mitään tavaraa en siis ostanut näillä kesälomarahoilla – rahat ovat menneet ruokaan, ravintoloihin, matkustamiseen, hotelliin, hemmotteluun. Siskonlasteni kohdalla maksoin siis myös heidän kulunsa, joten ne budjetit ovat kahdelle. Budjetoin jokaiselle saman summan vaikka kulutus oli sitten vähän eri. Tämä johtuu pääasiassa siitä, että kaksi heistä oli minun luonani täällä Helsingissä (eri aikaan siis) ja kolmannen kanssa vietin päivän hänen kanssaan hänen omassa kotikaupungissaan (vielä niin nuori, ettei voi matkustaa yksin). Viimeisen lomaviikon kulutus, jonka vietin Helsingissä, räjähti käsistä johtuen erinäisistä syistä. Päätin leikkiä turistia uudessa kotikaupungissani ja se olikin kivaa, koska olen ollut niin kiireinen, etten tunne edes omia huudejani.. Rahaa meni myös extemporee kampaajakäyntiin sekä jalkahoitoon. Kävin myös pikavisiitillä Tampereella. Kävin melkein päivittäin lounaalla ulkona, koska kerrankin pystyin ja kotini lähellä on niin monta kivaa paikkaa!

 

Kesäkulutuksen jälkeen käyttörahatililläni on reilut 2.000 euroa jäljellä. Tätä täydennän kuukausittain ja teen alustavan budjetin nyt syksylle. Kuluja tulee olemaan ainakin syksyn tanssitunnit, uusia vaatteita, marraskuun lopun Berliinin matka ja joulun kulut. Olen alustavasti puhunut ystäväni kanssa, että syyskuun lopulla menisimme käymään jossain kylpylässä, mutta en ole varma onko minulla tähän varaa (tai siis on, mutta en ole varma haluanko kuluttaa useampaa sataa euroa tähän). Olen ajatellut ehdottaa, että jos tekisimme sen sijasta jonkun alhaisemman budjetin jutun, mutta en ole oikein vielä keksinyt, että mikä tämä olisi. Berliinin matka on vanhempieni toive, olemme puhuneet siitä monta vuotta ja he alkavat olla sen ikäisiä, että oikeasti jos matkalle aiomme niin se kannattaa myös toteuttaa. Tarvitsen myös uusia piilareita, mutta nämä sisällytän todennäköisesti kuukausibudjettiin.

 

Mutta vaikka kesä(loma)kulutukseni on toivottavasti nyt festareiden jälkeen taputeltu niin toivottavasti kesä nyt vielä jatkuisi pitkälle syyskuuhun! Mitään reissuja + muita menoja ei ole sovittuna enää loppukesälle paitsi muutama työmatka, mutta ne eivät onneksi tule omasta pussistani.

Mitä tavaroita ostin ja sain heinäkuussa

Heinäkuu on nyt siis taputeltu. Ensin oli tarkoitus yrittää pitää heinäkuu sellaisena, etten ostaisi mitään, mutta puuteri ja meikkivoide loppuivat niin halusin nämä ostaa. Näin jälkeenpäin ei ehkä olisi tarvinnut, koska kesäloma meni aika pitkälti sellaisissa tunnelmissa, etten hirveästi meikannut. Ehkä joku kolme kertaa yhteensä. No mutta yritän nyt elokuun olla ostamatta mitään. Syyskuussa tarvitsee jotain vaatteita ostaa - kolmista farkuistani kaksissa on reiät haarovälissä niin ihan hirveän kauan en näitä enää voi käyttää. Yhdet mustat farkut laitoin keväällä roskiin, kun ne hajosivat totaalisesti. Eli lienee aika tehdä vähän uusia housuhankintoja. Mutta elokuun yritän sinnitellä.

Sitten niihin hankintoihin:

10.7. tosiaan ostin meikkivoiteen ja meikkipuuterin, yhteishinta oli 66 euroa.

31.7. Käsilaukku + pikkupussukka yht. 130 euroa. 

Kuun viimeinen päivä astuin Longchampin liikkeeseen ja ostin uuden peruskassin ja siihen sopivan pikkupussukan.. Minulla on vastaavat kyllä jo kotona, mutta väreissä joista en oikein enää välitä (ja ovat eri väriä). Ovat myös paljon käytetyt ja noin 5-6 vuotta vanhat, joten ehkä mahdollisesti olivat uusimisen tarpeessa (selittelyä). Tosiasia ehkä oli enemmänkin, että halusin ne ja olin vähän ikävällä tuulella, joten ostin ne piristääkseni itseäni. Piristikö ostos minua vai ei niin siitä en oikein osaa sanoa. Ehkä hetkellisesti. Olen menossa puistokirppikselle nyt parin viikon päästä niin laitan nämä vanhat siellä sitten myyntiin ja vasta sen jälkeen otan uudet käyttöön eli mahdollisesti sitten nämä alkavat tuottaa enemmän iloa, kun saan ne käyttöön. 

Lisäksi sain kesälomalla äidiltäni kahdet alushousut (käyttämättömät! olivat liian hipsterit hänelle) ja kaksi paitaa, joita hän ei käytä. Nämä tulivat tarpeeseen, kiitos äiti :)

Yksi päivä kokkaillessani tajusin, että ostin muuton yhteydessä muovikulhon ja uuden muovikauhan. Huih – välillä aina vähän pelottaa, että näinköhän sitä aina joskus tiedostamattaan ostaa jotain. Muovikulho oli tarpeen, koska en sellaista omistanut ja vanha muovikauha oli aika vanha. Vanha meni siis roskiin.

Minulle sopii kyllä tämä tavaroiden ostelun listaaminen. Vaikka suoraan sanottuna tämä ei kyllä suuresti vähennä osteluani, mutta itselleni on hyvä pysyä kartalla, että mitä kaikkea tulee kotiini ja elämääni hommattua. Ja ehkä se, että ostokset tilittää tänne niin vähän pistää miettimään, että tarvitsenko tätä. Haaveenani olisi oikeasti joskus kyetä pitämään kokonainen vuosi, etten ostaisi mitään tavaraa. En tiedä kyllä onko tämä mahdollista, mutta katsotaan katsotaan :)

Alustavia tavoitteita sijoittamisen puolella

Askel neljä on mielestäni vähän epämääräinen. Tai siis tavoitteeton. Toki tavoite on laittaa se 15% sijoituksiin, mutta siis tästä nyt puuttuu sellainen tavoitteellisuus, joka esimerkiksi oli vararahaston keräyksen kanssa. Kaipaan tähän jotain konkreettisia tavoitteita, joita tavoitella ja saavuttaa, jotta motivaatio pysyy yllä. Siksi olenkin nyt tehnyt alustavat tavoiteluvut sijoitusten kertymiselle. En osaa yhtään sanoa, ovatko nämä realistisia – liian helppoja vai liian haastavia. Toki sijoitusten arvo voi romahtaa tai voi nousta yllättäen, mutta nyt lähinnä olen tehnyt seuraavat stepit perustuen siihen rahamäärään, jonka aion joka kuukausi laittaa sijoituksiin.

Toki pidemmän tähtäimen tavoitteena on myös ostaa asunto ja alkaa lyhentämään sitä lainaa mahdollisimman nopeasti. Minulle on vähän epäselvää, että missä vaiheessa askel 7 sitten saavutetaan – mutta ehkä se selvinnee tässä matkan varrella. Selvää nyt on kuitenkin, etten ole siellä vielä. Jotkut DaveRamsey-seuraaja-vloggarit mielestäni vähän oudosti ovat ilmoittaneet olevansa askeleella 7 (eli kasvata varallisuuttasi ja ole pyöristyttävän antelias) heti sen jälkeen, kun ovat saaneet askeleen 3 valmiiksi. Heillä ei ole vielä asuntoa hankittuna ja aikeissa on kyllä sellainen ilmeisesti hankkia, mutta eivät silti ole mielestään askeleella 3B (säästä kodin käsiraha). Perustelevat tätä sillä (jos olen ymmärtänyt oikein), että he ovat velattomia, heillä on vararahasto, heillä menee 15% eläkesijoituksiin ja ovat vaiheessa, jossa keskittyvät varallisuutensa kasvattamiseen. Itse näen, että askeleet pitäisi tehdä järjestyksessä, mutta siis toki jokainen tavallaan :)

Mutta siis nyt minun tavoitteesiini ja tavoiteaskeliin. Sijoitusten arvo oli siis kesäkuun lopussa 4.717,79€. Tarkoitus on laittaa 580€ lisää sijoituksiin per kuukausi.

Eli heinäkuun lopussa sijoitusten arvo pitäisi olla 4.717.79€ + 580€ = 5.297,79€ ja niin edespäin.

Tavoiteaskeleet siis ovat:  

30.7.2018          5.297€

30.8.2018          5.877€

30.9.2018          6.457€

30.10.2018        7.037€

30.11.2018        7.617€

30.12.2018        8.197€

30.1.2019          8.777€

28.2.2019          9.357€

30.3.2019          9.937€

Tavoite 04/2019 à 10.000€ sijoituksissa

Eli ensimmäisen 10.000 euron tavoite olisi kasassa ensi vuoden huhtikuussa. Sanoisinko, että näin alkuun tahti on aika hidas. Tämän jälkeen tavoite olisi saada 10.000 euroa lisättyä sijoituksia per vuosi. Eli näin:

04/2019 10.000€
04/2020 20.000€
04/2021 30.000€
04/2022 40.000€
04/2023 50.000€
04/2024 60.000€
04/2025 70.000€
04/2026 80.000€
04/2027 90.000€
04/2028 100.000€

Kymmenen vuoden päästä minulla olisi siis tavoitteena olla 100.000 euroa sijoitussalkussa (eli osakkeita ja rahastoja). Lisäksi toki tavoitteena, että minulla olisi tässä vaiheessa jo mahdollisimman pitkälle maksettu oma asunto ja muutama muukin juttu on tässä mitä pohdiskelen. Suurella todennäköisyydellä varsinaista sijoitusasuntoa en tavoittele, lyhyen kokemukseni perusteella se ei taida olla minun juttuni – vaatii liikaa työtä ja etenkin vaatii liikaa velkavipua. Oma tavoitteeni on aika pitkälti täysi velattomuus. Oma tavoitteeni ei myöskään siis ole taloudellinen riippumattomuus vaan taloudellinen rauha. Kirjoittelen tästä tarkemmin vielä myöhemmin.

Ensimmäisen tavoitteen suhteen tilanne nyt heinäkuun lopussa on pari euroa jäljessä eli sijoitusteni arvo on tänään 5.293€.

Heinäkuun tulot ja menot (20.6. - 19.7.)

Tulot:
Palkka, bonus, osa lomarahoista: 6.002,09€

Menot:

15%: 574,92€*
Puskurisäästö: 3.374,66€**
Vuokra: 1.040,00€
Bussi: 75,70€
Liitto: 48,10€
Terveys: 52,00€
Sähkö: 14,72€
Vakuutus: 212,41€
Ruoka: 250,00€ (käteinen)
Kosmetologi 160,00€
Ekstra: 199,58€***

En ole oikein tyytyväinen nyt tähän mun budjetointitapaan. Näiden kulujen lisäksi maksoin siis asuntolainan + vastikkeen ja näihin otin rahat vuokratililtä. Plus kesälomajuttuihin meni yhteensä 1.133,80€ ja näihin otin rahat tuolta puskurisäästötililtä. Kun heinäkuun palkka tuli 20.7. niin puskurisäästötin saldo oli noin 2.300 euroa (siellä oli siis pohjalla joku 250 euroa kun tuon reilun 3.000 euron siirron sinne tein 20.6.).

Sinänsä olen tyytyväinen tilanteeseeni eli minulla on nyt vararahasto (joka on täysin erillään kaikista muista rahoista omalla tilillään), minulla on käyttörahatili, johon jätän kaikki laskuihin ja tulevassa kuussa tuleviin menoihin tarvittavat rahat ja lisäksi minulla on puskurisäästötili, josta voin ottaa rahaa ns ylimääräisiin tarvittaviin kuluihin (kuten nyt kesälomamenoihin). Lisäksi minulla on sijoitukset: rahastoja ja osakkeita. Ja toki vielä erikseen vuokratili, jossa on takuuvuokra ja jonne tulee vuokrarahat (tämä onneksi tulee nyt poistumaan, kun saan asunnon myytyä ja vuokralaiset muuttavat pois, huh olen jo etukäteen niin helpottunut tästä!).

Olen tavoitteessani, jossa minulla on kunnon vararahasto, sijoituksia ja sitten ns täysin ylimääräistä tuhlailurahaa eli juuri nyt olen tilanteessa, ettei minun oikeastaan tarvitse pihistellä lainkaan. Paitsi että tarvitsee, jotta en vahingossa tuhlaa kaikkea! :D Rahaa ei ikinä tule olemaan niin paljoa, jotta sitä voisi sokeasti käyttää. Tarkoitan tällä lähinnä nyt sitä, että omalla kohdallani ei juuri nyt tarvitse miettiä jokaista kahvilassakäyntiä ja viinilasillista, jonka haluan ostaa. Minusta tuskin tulee ikinä sitä ekstreme-säästäjää, joka yrittää saada kuun säästöprosentin mahdollisimman suureksi. Tärkeää on, että jotain menee säästöön + sijoituksiin per kuukausi eli budjetin pitäminen ylijäämäisenä tulee olemaan tavoitteeni.

En siis missään nimessä ole jättänyt kuluseurantaa, säästän kaikki kuitit ja teen muutaman kerran viikossa katsauksen, että paljonko olen käyttänyt mihinkin ja että pysyn tekemässäni budjetissa. Tosiaan tein erillisen kesälomabudjetin ja seuraan sitä tarkkaan, jotta tiedän suunnilleen paljonko voin käyttää kussakin kesäloma-aktiviiteetissa. Ja suunnitelmana on tehdä ennakkobudjetti kaikille rahoille, joita aion käyttää puskuri/tuhlailurahatililtä, jotta pysyn kärryillä, että missä mennään. Samoin on tärkeää olla jonkinlainen käsitys siitä, että mihin rahaa tulen tarvitsemaan ja että tilillä olevat rahat riittävät kaikkeen suunnittelemaani ja paljonko tilille on hyvä laittaa lisää rahaa per kuukausi.

Olisi mielenkiintoista kuulla miten te muut budjetoitte ja seuraatte ns ylimääräistä kulutusta? Eli kulutusta ei-pakollisiin asioihin (omalla kohdallani pakolliset asiat tarkoittavat siis asumista, syömistä ja liikkumista lähinnä). Ehkä saisin näistä vähän vinkkejä, että miten toimia omalla kohdallani :)

*70€ rahastoihin, 504,92€ osakeostoon. Tämä on siis noin 15% normi bruttopalkastani, tässä kuussa bruttopalkka oli erikoislaatuinen bonuksien ja lomarahojen vuoksi.

**Noniin, siis kuten aiemmin kirjoittelin niin en ainakaan vielä tässä vaiheessa ala erikseen allokoimaan näitä puskurisäästöjä (eli säästöjä tuleviin menoihin: matkoihin, harrastuksiin, vaatteisiin tms) vaan aion pitää tiettyä könttäsummaa säästötilillä ja ottaa sieltä tarpeen mukaan ja samalla siis lisätä sinne kuukausittain rahaa, jotta saldo pysyy siinä 2.000 – 3.000 euron välillä. Tämä reilu 3.000 euroa ei siis enää ole puskuritililllä vaan olen osan jo käyttänyt siitä kesälomamenoihin. Samalta säästötililtä lähtee myös osaketoimeksiannot eli tämä tili on kieltämättä nyt vähän sekamelska. Toisaalta on kiva, että tilillä on myös saldoa potentiaalisia ylimääräisiä osakeostoja varten. Yritän saada tähän tolkkua vähän..

***Ekstra-kategorian rahat menivät tällä kertaa ravintoloihin, meikkeihin, veikkaukselle (jalkapallon MM-kisat…) ja hierojalle.