lauantai 26. marraskuuta 2022

Vuoden 2022 osingot

Vuoden 2021 tuloksista maksetut osingot vuoden 2022 aikana on mun kohdalta maksettu. Viimeiset maksettiin lokakuun puolivälissä. 

Yhteensä sain osinkoja bruttona 1.931,42 euroa. Osingot tulivat nettona tilille eli 1.449,48 euroa, mutta koska saan nämä verotuksessa vähennettyä (mulla on vähennettävää luovutustappiota aiemmilta vuosilta, tarkemmin tekstissä Suuri veropäivä) niin sain/saan verot takaisin. 

Sain osinkoja 16 yritykseltä. Suurin osa maksoi kaikki kerralla, muutama yritys kahdessa osassa. Eniten osinkoja maksoi Sampo, yhteensä 410 euroa. Vähiten osinkoja maksoi Orthex, 16,68 euroa. 

Mun osinkohistoria näyttää tältä: 

  • 2022: 1.931 euroa (brutto), 1.449 euroa (netto)
  • 2021: 1.168 euroa (brutto), 874 euroa (netto)
  • 2020: 415 euroa
  • 2019: 120 euroa
  • 2018: 28 euroa

Olen viisi vuotta saanut osinkoja. Mun sijoitustavoitteena oli alussa ostaa hyvää osinkoa maksavien yritysten osakkeita. Olen tässä kiltisti pitäytynyt ja osingot ovat nousseet vuosi vuodelta. Nyt olen tekemässä/tehnyt suunnanmuutoksen ja aion keskittyä nyt maantieteelliseen hajautukseen rahastojen kautta (Suomi-paino on liian iso salkussani). Ostan aina kasvurahastoa eli sellaista, joka pitää osingot sisällään ja sijoittaa ne uudestaan. Eli osingot eivät tule kasvamaan tässä seuraavien vuosien aikana. 

Mun osinkotavoite vuodelle 2023 on sama kuin mitä sain vuodelle 2022. Tämä voi tästä jopa vähän laskea, koska osa yrityksestä tullee laskemaan osinkoa (oletuksena ainakin Tokmanni, Fiskars, Kojamo, Kone). Vuonna 2022 Marimekko maksoi kahdet osingot (vuoden 2020 jumissa olleen) ja aika ison lisäosingon eli tällaiset jutut myös vaikuttavat. Nähtäväksi siis jää mikä on osinkosaldo. Olen tyytyväinen, jos se pysyy samassa. Reilu 100 euroa kuussa tosi kiva ekstra. Tulevaisuuden tavoite on saada 500 euroa kuussa osinkoja, mutta tämä on sitten vasta joskus kun pohdin eläkettä / töiden vähentämistä. Eli noin 20 vuoden päästä :)  

lauantai 19. marraskuuta 2022

Miten säästän sähkössä

Kuulun niihin onnekkaisiin, joilla on halpa sähkösopimus voimassa vielä kesäkuuhun 2023 asti. 

Tästä huolimatta olen alkanut muuttamaan sähkönkäyttötapojani tavoitteena säästää sähköä. Vaikka itselleni ei tästä suurta rahallista hyötyä ole niin koen tämän sähköasian olevan kollektiivinen asia. Ensinnäkin mitä enemmän me halpa-sähköläiset (koskee myös ihmisiä joille sähkönhinnalla ei ole väliä, koska heillä on varaa maksaa mitä vain) säästetään niin sitä halvempaa sähkö on heillekin, joilla on pörssisähkö. Toisekseen sähkö on tällä hetkellä rajallista. Jos me halpa-sähköläiset (ja ne joilla on varaa maksaa mitä vain) tuhlataan sähköä mielinmäärin niin on vaarana, että sähkö vain sitten loppuu. Ja joudutaan siirtymään sähkönsääntelyyn ja huonoimmassa tilanteessa sähkökatkoihin. Ymmärtääkseni tämä ei tällä hetkellä ole vielä todellinen riski, mutta mitä tahansa voi tapahtua. Joten olen jo nyt alkanut muuttamaan omia sähkönkäyttötapojani. Toki näin kaukolämpötalon kerrostalo-asujana en kait ihan hirveästi voi vaikuttaa isossa kokonaisuudessa, mutta haluan uskoa että edes nämä pienetkin teot auttavat. 

Alla tapoja miten olen muuttanut sähkönkäyttötapojani verrattuna aikaisempaan. Lisäksi myös yksi mitä en ole muuttanut ja mitä en aio muuttaa ellei ole ihan pakko. 

  • Saunon vain max kerran viikossa ja olen tätä valmis harventamaan vielä enemmänkin. Minulla on tyypilliseen kerrostaloasuja-tyyliin sähkösauna. Tykkään saunoa ja vielä viime talvena saatoin 3-4 kertaa viikossa napauttaa saunan päälle lenkin, tanssin, kylmävesiuinnin tms jälkeen. Se oli tapa rentoutua. Nyt olen opetellut siitä pois. Yritän myös saunoa niinä päivinä kun sähkö on edullista. 
  • Seuraan tosiaan sähkönhintaa fingrid-appista ja yritän keskittää sähköä vievien laitteiden käyttöä näille päiville - kuten sauna, pyykinpesukone ja astianpesukone. 
  • Olen lyhentänyt suihkuaikoja. En enää valuta suihkua turhaan eli esim kun vaahdotan sampoota hiuksiin. En valuta vettä ja odota, että lämpötila on ns sopivaa vaan olen opetellut menemään suihkuun heti kun laitan sen päälle. Olen myös ylipäätään opetellut kylmempiin suihkuihin. Olen myös harventanut hiusteni sampoolla pesukertoja - tällä hetkellä pesen hiukset sampoolla 1,5 kertaa viikossa eli noin viiden päivän välein. Yritän saada tämän siihen, että pesisin vain kerran viikossa eli seitsemän päivän välein. Ja siitä pidemmäksi jos vain mahdollista. 
  • Laitoin patterit minimiin - pidän kotona villasukkia, villatakkia tms. Makuuhuoneen pidän vielä kylmempänä. Sisälle ei tarvitse tarjeta talvella t-paidalla. 
  • Pidän huolta, että kylpyhuoneen lattialämmitys on ns neutraali eli lattia ei tunnu lämpimältä. Lattialämmitys pitää pitää päällä, mutta sen idea ei ole että lattia tuntuisi kivan lämpimältä jalan alla - silloin se on turhan lämmin. Neutraali lämpötila riittää. 
  • Pidän huolta siitä, että en jätä latureita turhaan kiinni pistorasioihin (tästä on ollut tosi vaikea opetella pois) enkä enää lataa puhelinta, tietokonetta, ipadia öisin.
  • Kuulun taloyhtiöni hallitukseen ja kävimme läpi kaikki käytävät, varastot tms tilat ja laskimme termostaatteja ja pattereita, jotta yleisten tilojen lämpötilat eivät ole turhan lämpimiä. 

Sitten se asia mihin en ole tehnyt muutosta: En ole alkanut säätelemään / vähentämään valonkäyttöä sisällä ja tätä en ihan heti aio tehdäkään (ellei nyt ole ihan pakko). Asun kaksiossa ja mulla on aika pitkälti joka huoneessa aina joku valonlähde päällä vaikken siinä tilassa juuri sillä hetkellä oleilekaan. Toki sammutan kaikki valot öisin ja kun olen poissa kotoa. Pimeässä kodissa oleskelu tällä pimeydellä tuntuu vain ihan liian raskaalta, joten tämä on ihan mielenterveysteko itseäni kohtaan. Parvekkeelle en ole vielä laittanut valoja, aion ne kyllä jossain vaiheessa joulukuuta laittaa, mutta pidän sitten huolta, etten polta niitä kuin pari tuntia illalla pimeään aikaa. 


Jos sulla olisi joku lisävinkkivitonen tällaiselle kerrostaloasujalla niin otan mielelläni näitä vastaan! :) 

torstai 10. marraskuuta 2022

Suuri veropäivä

Suuren veropäivän kunniaksi ajattelin itsekin julkaista vuoden 2021 verotietoni. )Tämä tulee ns päivän myöhässä, koska eilen oli niin hoppupäivä, etten ehtinyt viimeistellä tekstiä kunnolla.)

Verotustodistuksen lukujen selvittäminen oli melko kryptistä. En ole ennen tätä näin pieteetillä tehnyt, mutta tulipa tehtyä! Ihan kaikkea en vieläkään ymmärrä, mutta alla selvennystä kaikesta mitä ymmärsin.

Laitoin tähän ensin kuvan verotustodistuksestani, mutta alkoi stressata henkilöllisyyteni paljastuminen vaikka olin peittänyt kriittiset tiedot. Eli en nyt liitä tähän kuvaa vaan alla tiedot:

*******************************

Puhdas ansiotulo ja puhdas pääomatulo yhteensä: 69.117,99€

            **************

Verotettava ansiotulo valtionverotuksessa: 61.239,16€

Verotettava ansiotulo kunnallisverotuksessa: 60.104,77€

Verotettava pääomatulo: 0€

*********************************

Tosiasiassa sain vuodelta 2021 ansiotuloja 69.715,72 euroa. Nämä koostuivat pääosin palkkatyöstäni, mutta luvussa oli myös 210 euroa taloyhtiön hallitusjäsenen kokouspalkkiota. Lisäksi sain pääomatuloa 1.168,54 euroa ja nämä olivat pelkästään osinkoja. 

Pääomatuloksi laskettiin myös arvopapereiden luovutusvoitto 112,42 euroa, joka tuli myymistäni Puuilon osakkeista (luovutushinta 541,82€). Pääomatuloksi laskettiin myös arvopapereiden luovutustappio -211,73 euroa, joka tuli myymistäni Wärtsilän osakkeista (luovutushinta 664,62€).

Veroja maksoin 18.673,98 euroa. Eli käteen sain euroja 53.416,72 vuonna 2021. Lisäksi sain päivärahoja, jotka ovat verottomia. Näitä en nyt tähän hätään ala ynnäämään excelistäni, mutta päivärahoja olen saanut max 1.000 euron edestä. Vuonna 2021 ei vielä paljoa matkusteltu.

Mistä sitten tuli yllä olevat luvut, jotka ovat hieman erilaiset ja miksi ihmeessä pääomatulot näyttävät nollaa?? 

Puhdas ansiotulo ja puhdas pääomatulo yhteensä on:

-        Ansiotuloni miinus ansiotuloista tehdyt vähennykset eli kohdallani työmarkkinajärjestön jäsenmaksut ja palkkatulojen tulonhankkimismenot (esim työhuonevähennys, työvälineet) plus

-        Pääomatulojeni (eli osinkojen) osuus, jotka ovat veronalaisia. Tämä on 85% saaduista osingoista. 15% pääomatulosta saa verottomana, joten tätä ei ole laskettu verotettavaa tulooni mitenkään.

Verotettava ansiotulo valtionverotuksessa on saatu miinustamalla edellä mainittujen lisäksi maksamani eläkevakuutusmaksut, työttömyysvakuutusmaksut sekä sairausvakuutusmaksut.

Verotettavaan ansiotuloon kunnallisverotuksessa tuli vielä joku ihmeellinen ansiotulovähennys. Lyhyen googletuksen jälkeen minulle selvisi, että ”ansiotulovähennys lasketaan verovelvollisen ansaitsemien veronalaisten palkkatulojen, muusta toiselle suoritetusta työstä, tehtävästä tai palveluksesta saatujen ansiotulojen, ansiotulona pidettävien käyttökorvausten, ansiotulona verotettavan osingon, jaettavan yritystulon ansiotulo-osuuden sekä yhtymän osakkaan elinkeinotoiminnan tai maatalouden ansiotulo-osuuden perusteella. Vähennys on 51% edellä tarkoitettujen työtulojen 2.500 euroa ylittävältä osalta tulojen 7230 euron määrään saakka ja sen ylittävältä osalta 28%. Vähennyksen enimmäismäärä on kuitenkin 3.570 euroa.”

Eli mitä hä? Joka tapauksessa tähän perustuen sain jotain vähennystä kunnallisverotuksessa, vain luoja ja verottaja tietää että mitä tuo summa pitää sisällään ja millä prosentilla laskettu.

Miten verotettava pääomatulo näyttää nollaa vaikka pääomatuloa olen saanut?

No siksi, koska minulla on verovuodelta 2020 luovutustappiota sen verran, ettei minun tarvitse pääomatuloista maksaa veroa (eli saan nämä takaisin, toki maksan veron siinä vaiheessa kun osinko minulle maksetaan). Myin asuntoni vuonna 2020 ns tappiolla (myyntihinta oli korkeampi kuin millä asunnon ostin, mutta kun tästä vähennettiin maksamani varainsiirtovero ja välityspalkkio niin jäin tappiolle) ja tästä minulle on kertynyt luovutusvoittotappiota yhteensä 4.782,33 euroa. Tästä käytin nyt 1.105,68 euroa (eli saamani veronalaiset osingot + Puuilon luovutusvoitto) ja jäljelle jäi vielä 3.676,65 euroa. Tämä pitää käyttää vuoden 2025 loppuun mennessä eli vähän aikaa voin nauttia verottomista osingoista. Lisäksi sain vuodelta 2021 lisää luovutustappiota 211,42 euron verran, koska myin Wärtsilän osakkeeni tappiolla. Tämä pitää käyttää vuoden 2026 loppuun mennessä.

Lisäksi sain kotitalousvähennyksiä sekä asuntolainani korkovähennystä, joka on enää 10% kokonaiskorosta (vuonna 2022 tämä on enää 5%, jonka jälkeen tämä poistuu ja tätä vähennystä ei enää saa lainkaan vuonna 2023). Sain tämän asuntolainan korkohyvityksen itseasiassa alijäämähyvityksenä 30%:sti, koska minulla ei ole verottavia pääomatuloja. Yleensä vähennyskelpoiset korot vähennetään ensisijaisesti pääomatuloista. Jos näitä ei ole niin 30% tästä muodostuu alijäämähyvitykseksi, joka voidaan vähentää ansiotuloista. Ilmeisesti tämä ei vanhene vaan minulle vahvistetaan pääomatulolajin tappio, joka vähennetään pääomatuloista seuraavien 10 vuoden aikana sitä mukaa kun pääomatuloja syntyy. (En tajunnut tätäkään kunnolla, mutta luotan siihen, että verottaja tietää…) Lisäksi tuli jotain työtulovähennystä, josta löysin yhtä kryptisen selvityksen veronmaksajat.fi sivustolta kuin oli tuo ansiotulovähennys. Työtulovähennys ja ansiotulovähennys olivat kuitenkin eri euromäärät, joten oletan, ettei kyse ole samasta asiasta.

Tarvitsee myöntää, että melkoisen kryptistä on. Olen tähän asti vain käynyt läpi verotuspäätöksen tarkastaen, että tuloni ovat oikein, pääomatuloni ovat oikein sekä kaikki tekemäni vähennykset. Tähän verotustodistukseen ja siinä oleviin lukuihin en ole niin perehtynyt. Enkä tosiaan vieläkään voi sanoa, että olisin osannut laskea/tarkistaa verotuspäätökseltäni, että olenko maksanut oikein määrän veroja. Edelleen tässä pitää luottaa vain verottajaan. Ehkä vuoden 2022 verotuksesta saan jo vähän enemmän irti.

Mystisiä ovat kaiken maailman vähennykset, totta tosiaan 😊

 

perjantai 4. marraskuuta 2022

Ensimmäinen aikuiskoulutustuki saatu tilille

Ensimmäinen aikuiskoulutustuki on nyt haettu ja saatu. 

Homma oli helppo, kirjauduin vain sisään työllisyysrahaston sivuille 1.11., klikkasin laatikkoa maksuhakemus ja siellä mun tiedot oli aikalailla valmiina. Ainoa mikä piti itse lisätä oli tilinumero, mutta muuten vain klikkailin menemään. Maksuhakemus hyväksyttiin seuraavana päivänä 2.11. Päätöksessä oli tukisumma ja maksupäivä, joka oli päätöksen mukaan 4.11. Mutta rahat tulivat tilille jo 3.11.!

Tukisumma oli jostain syystä isompi kuin mun ensihakemuksen päätöksessä elokuussa. Silloin tukisumma oli 2052 euroa ja nyt sain 2092 euroa. En tiedä vaikuttiko se, että mun syyskuun tulot oli aika isot (sain ylimääräisen bonuksen). Joka tapauksessa olen nyt vain tyytyväinen tästä, enkä sen enempää pohtia asiaa. Jos tämä on virheellinen niin eiköhän virkamieskoneisto sen oikaise jossain välissä. 



Marraskuun budjetti näyttää nyt ylläolevalta. Muokkasin hieman mun ensimmäistä suunnitelmaa. Isoin muutos oli, että päädyin sittenkin maksamaan ihan normisumma asuntolainaa ja samalla poistin asuntosäästöön menevän summan. Kokeilen nyt ainakin alkuun näin. Pienennän asuntolainaan menevää summaa vasta sitten, jos tuntuu, ettei rahat riitä tai on jotain isompaa menoa. Jotenkin näen järkeväksi lyhentää asuntolainaa niin paljolla kuin mahdollista. Mun olisi myös tarkoitus laittaa asuntolainaan isompi könttäsumma tässä kohta puoliin, mutta siitä lisää myöhemmin, että miksi ja mistä se raha tulee. 

Jätin vielä budjettiin tuon 200 euroa säästöstä, mutta kuten huomaa niin en ole sitä vielä siirtänyt. Ajattelin nyt yrittää josko pärjäisin ilman siirtoa. Mietin sellaista, että jos yrittäisi aina muutama kuukauden pärjätä pelkästään tuolla tukisummalla ja sitten joinain kuukausina eläisi vähän "leveämmin". Ainakaan tällä hetkellä ylläoleva budjetti ei edes tunnu mitenkään tiukalta, mutta aika näyttää. Olen kuitenkin tottunut käyttämään rahaa aika eri tavalla menneisyydessä, joten olen hieman skeptinen ;) 

Vapaa-aika/lomabudjetin käyttänen, koska mulla on yksi Helsinki-reissu tässä edessä. Palveluissa on kasvohoito, minkä ajattelin varata. Sokerointia mulla ei ole tässä kuussa, vasta joulukuun puolivälissä on seuraava. Mitään tavarahankintoja ei ole tiedossa, mutta budjetoin nyt sinnekin vähän, jos jotain tulee (ja ostin esim lääkkeet, kosmetiikan tms tästä budjetista). Hyväntekeväisyyteen menee 30 euroa, mahdollisesti jotain muuta yllätyslahjaa pitää myös ostaa (näitä aina tulee!). Sijoituksiin menevä raha on joustava, mulla on kk-säästösopimuksia 70 euron arvosta ja Nordnetin tilillä on jo valmiina rahaa, joten sinne ei tarvitse enää siirtää. Tuo 100 euroa on siis yläkanttiin. Yllätyskuluissa on aika iso summa, katsotaan mihin se menee. 

Oudointa tässä oli se, että kun tuki tuli tilille niin mitään ei mennyt. Mulla on vuosikaudet ollut palkkapäivä kuun 20. eli mun kaikki menot on suunniteltu sen mukaan. Eli kun palkka on tullut niin kaikki rahastosäästöt ja asuntolaina on menneet samana päivänä niin en ikinä ole katsellut ns täyttä summaa tilillä. 

Jännä tunne on myös siitä, etten siis enää saa palkkaa vaan mun tuki tulee nyt yhteisestä pussista. Mietin aina välillä, että pitäisikö tästä tuntea syyllisyyttä. Mietin, että onko valtiolla varaa tähän. Mutta tällainen järjestelmä nyt on ja aion nyt hyödyntää tätä järjestelmää. Toivottavasti pitkällä tähtäimellä tämä hyödyttää myös yhteiskuntaa. Toivon, että mun opinnot vievät mua sellaisen työn suuntaan, jossa ensinnäkin viihdyn pidemmällä tähtäimellä ja mahdollisesti saan jopa enemmän palkkaa ja sitä kautta voin sitten taas korvata yhteiskunnallaetämän tuen. Tällä hetkellä nautin vain tästä vapaudesta. Ja olen mä opintojakin tehnyt - mulla on jo 21 opintopistettä! :D Lokakuun otin aika leppoisasti, mutta marraskuu tulee olemaan suht tiukka. Pitää tässä töitäkin vähän tehdä näiden kurssien eteen :) 

Tsemppiä kaikille marraskuuhun! Itselle tämä on ollut aina se vaikein kuukausi, mutta toistaiseksi mieli on ollut tosi hyvä ja pirteä. 


maanantai 31. lokakuuta 2022

Raha-asiat kavereiden kesken

Tämä on melko sensitiivinen aihe ja vähän pelottaa kirjoittaa tästä. Disclaimer heti tähän alkuun, että ymmärrän että me ihmiset ollaan erilaisia ja meille on eri asiat tärkeitä. Me hoidetaan asioita eri tavalla ja eri temperamentilla. Avoin keskustelu ja toisenlaisen toimintatavan kunnioittaminen on tärkeää tässäkin asiassa. Ja tämä on ehkä syynä tämän tekstin kirjoittamiseen, koska mielelläni kuulisin kommentteja teiltä kaikilta jotka ajattelevat minun kanssani eri tavalla.

Koska olen tällainen excel-budjetoija-nörtti niin olen hyvin tietoinen, että mihin ja paljonko rahaa käytän. Itselleni on tärkeää olla mahdollisimman hyvin kartalla siitä, että paljonko olen velkaa tai paljonko mulle ollaan velkaa. Haluan saada tilit tasattua mahdollisimman nopeasti, että saan excelini taas täsmäämään. Tällä haluan myös saada muistikapasiteetin tyhjättyä, ettei tarvitse pitää mielessä/muistissa, että paljonko piti maksaa kenellekin tai kenen piti maksaa mulle. Ja kun tässä puhun ”velasta” niin kyse ei ole varsinaisesti mistään velasta vain tilanteista, jossa yhdessä tehdään jotain ja joku maksaa tietyn asian ensin kaikkien puolesta (esim festariliput, ruokakauppaostokset) ja sitten muut maksavat tälle maksajalle oman osuutensa.

Lähtökohtaisesti itseäni ahdistaa aina tosi paljon tällaiset yhteismenot. Koska mun kokemus asiasta on, että 50% ihmisistä hoitaa asiat heti ja toisella 50%:lla asia jää ilmaan/eivät ole niin tarkkoja sen maksamisen kanssa. Käytännössä tämä tarkoittaa, että heitä pitää muistuttaa eli niin sanotusti karhuta saataviaan. En tiedä teistä, mutta itsestäni maksamisen muistuttaminen on äärimmäisen epämiellyttävää. Teen sen kyllä, koska oma pääni ei valitettavasti unohda tällaisia asioita ja toisaalta haluan myös, että itseäni muistutettaisiin, jos sattuisin joskus unohtamaan.

Joka tapauksessa viime viikolla sattui eräs tilanne, joka aiheutti tosi paljon hankalia tunteita ja sai mut miettimään kavereiden välisiä raha-asioita enemmän ja omaa toimintaani. 

Olin sopinut mun kahden kaverin kanssa, että mennään yhdessä teatteriin yhdessä ja mä hankin liput. Mä olin teatteria ehdottanut, joten mun mielestä oli mun vastuulla ne liput hankkia. Tämä ahdisti etukäteen jo inasen, koska mun käyttötilillä ei niin paljoa rahaa ollut. Tässä on nyt mennyt 6 viikkoa kun olen viimeksi saanut palkkaa ja ensimmäinen tuki on tulossa toivottavasti tämän viikon lopussa (tiedän kyllä että mun pitää tuki itse hakea kuun eka päivä, mutta en tiedä kauanko menee että homma käsitellään ja koska se tarkalleen maksetaan).

Joka tapauksessa mä hankin liput, maksoivat yhteensä 210 euroa. Tein meille yhteisen whatsapp-ryhmän, johon laitoin liput liitteeksi, tiedon että liput on nyt hommattu ja hinnan. Samalla alustavasti puhuttiin, että mitä muuta tehdään teatterin yhteydessä. Molemmat laittoivat, että maksetaan mobilepaylla sulle liput ja olin että kiitos.

No kumpikaan ei maksanut. Olin vähän hämmentynyt, että mikä juttu. Itse maksan tuollaisessa tilanteessa välittömästi. Mobilepay on tehnyt tästä erittäin helppoa. Siihen menee joku kolme sekuntia ja musta homman voi hoitaa aikalailla missä tilanteessa vain. No ajattelin, että ehkä olivat huonossa paikassa ja aikoivat maksaa myöhemmin.

Pari päivää kului ja mua alkoi stressaamaan, että koska myöhemmin? Sinänsä en tarvinnut rahoja välittömästi (olin jo ottanut rahat mun säästötililtä, jotta sain mun päätilin saldon täsmäämään todellisuuden kanssa ja sain sitä kautta liikkumavaraa ennen ekan tuen saamista), mutta oli tosi epämiellyttävä fiilis, että milloin heillä oli ajatus maksaa rahat. Parin päivän päästä? Parin viikon päästä? Silloin vasta kun teatteri oli? Mun tyyppistä ihmistä tällainen hämmentää ihan suunnattomasti, koska itselleni yksinkertaisinta on maksaa asiat välittömästi. Mietin myös, että mitä kauemmin odottavat maksun kanssa, sitä varmemmin se unohtuu.

Kärvistelin asian kanssa neljä päivää ja asia alkoi jo häiritä mun yöunia. Mietin ja väänsin asiaa päässäni, että mitä tämän kanssa pitää tehdä. Selvää oli, että minä en asiaa saa päästäni (tai mitenkään unohda), joten itseni vuoksi päätin laittaa heille uuden viestin ja pyytää rahoja vaikka TÄMÄ NOLOTTI IHAN TODELLA PALJON. Laitoin sitten viestin, että ”Hei, maksoitteko jo vai pyydänkö itse mobilepayn kautta vai miten tehdään? Anteeksi kun kyselen perään, mutta mulla on tässä pari kuukautta kun en saa rahaa mistään ja marraskuun alku tulee olemaan vähän tiukka 😊”. Molemmat vastasivat nopeasti, että tein nyt maksun, toinen kirjoitti että hyvä kun muistutit. Itse laitoin siihen vain kuittauksen, että kiitos ja että rahat tulivat perille. Kommunikointi loppui siihen.

Ok, itselläni on nyt levollinen olo, koska sain rahat ja homma siten selvä. Mutta koko tilanne mietityttää ja hämmentää edelleen. Mulla on sellainen olo, että olen jotenkin tiukkapipo ja vähän nolo kun pyysin rahoja. Tosiasiahan on, että kyse ei ollut siitä, että olisin oikeasti tarvinnut rahat. Juuri nyt mulla on kyllä tarpeeksi säästöjä, eikä mun tilanne kaadu 140 euroon, mutta en keksinyt muuta syytä pyytää rahoja kuin vedota siihen, että en saa rahaa nyt pariin kuukauteen. Vaikka olisin edelleen palkkatöissä niin yhtä lailla olisin halunnut saada rahat tai ainakin olisin halunnut saada tiedon, että koska aikovat rahat maksaa. Itselläni tällaiset hoitamattomat asiat jäävät häiritsemään. Yhtä lailla minua häiritsee myös toiseen suuntaan, jos mun pitää maksaa jotain. Haluan hoitaa oman osuuteni välittömästi. Onneksi on nykyään mobilepay ja maksaminen on superhelppoa. Tilinumeron kysely on myös stressaavaa ja joiltain sitä on saanut kysellä useamman kerran ja useampana päivänä ennen kuin tilinumeron ovat laittaneet. Tätä en ymmärrä, eivätkö ihmiset halua rahojaan! :D  

Tosi mielelläni kuulisin teidän muiden mielipiteitä, että miten te toimitte vastaavassa tilanteessa? Toiminko mielestänne jotenkin väärin tai miten tilanteessa olisi pitänyt toimia?

Tämä tilanne herätti mieleen muita vastaavanlaisia tilanteita. Varmasti itse olen hieman tiukkapipo näissä jutuissa kun tuntuu, että mä olen aina se osapuoli, joka on hieman hämmentynyt, että näinkö tää juttu meni. 

Yksi mieleen tullut juttu on noin vuoden takaa, kun olin kaverini kanssa yhden yön hotellimatkalla Turussa. Asutaan eri kaupungeissa, niin saavuttiin paikalle eri aikoihin. Mulla oli vapaapäivä niin olin aiemmin perillä ja maksoin hotellin, kun tsekkasin itseni sisään. Hotelli maksoi 160 euroa. Illalla mentiin syömään ja kun lasku tuli niin mun kaveri oli yhtäkkiä, että jos hän maksaa tän ravintolan, kun sä maksoit sen hotellin. Sitten hän jatkoi, että muiden kanssa me voitaisiin sopia, että ollaan sujut tämän jälkeen, mutta kun tiedän kuinka tarkka sä olet niin katsotaan vielä sitten myöhemmin se hotellilasku ja tasataan. Ravintola maksoi 85 euroa, josta mun osuus oli lähemmäs 50 euroa, koska olin juonut lasin viiniä (mun kaveri joi vettä). Olin tilanteessa tosi hämmentynyt, enkä oikein tiennyt mitä sanoa. Mutta siitä aiheutui ihan tosi kova paine, että mä oon tässä nyt joku tiukkapipo ja mulle pitäisi olla ok maksaa 160 euroa kun toinen maksaa vain 85 euroa. Lopulta tilanne sitten meni niin, että mun kaveri maksoi vielä lisäksi meidän minibaariostokset (joku 20 euroa, juotiin skumppapullot) ja sitten sovittiin että ollaan sujut. Sinänsä tällä ei ole mitään väliä, lopputulos oli että maksoin jonkun 20 euroa enemmän näistä yhteisistä kuluista. Ja olisin voinut tämän muutoinkin tehdä, koska mun kaverilla on kaksi pientä lasta ja tiedän, että heillä on suht tiukkaa. Ja että mulla tällöin oli aika paljon joustoa mun taloudessa, mutta mikä tässä häiritsi eniten oli että tää päätös vähän tehtiin mun puolesta. Mä en olisi ikinä toiminut noin, mutta ilmeisesti olen hieman tiukkapipo, kun tällaisia mietin ja kaikki muut on paljon rennompia. Tää tilanne hämmentää mua vieläkin.

Mä jotenkin haluaisin, että jokainen maksaa aina oman osansa. Täsmälleen oman osansa. Ahdistaa ihan hulluna puheet siitä, että jossain ravintolassa jaetaan loppusumma kaikkien syöjien välillä tasan. Musta tällainen toimintatapa on epäreilua, koska usein itse valitsen ruoan tai juoman hinnan perusteella ja mahdollisesti jätän jotain ottamatta hinnan perusteella (esim harvoin juon kivennäisvettä koska hanavesi on joko ilmaista tai huomattavasti halvempaa). Ajatus siitä, että loppulaskussa joutuisin maksamaan siitä, että muut ovat ottaneet mitä haluavat, kun taas itse olen sniiduillut, tuntuu ihan superahdistavalta. Samasta syystä inhoan yhteisiä viinipulloja ravintolassa, ellen voi olla varma, että viinipullo oikeasti kaadetaan tasan. Usein itse juon suht hitaasti ja jos laseja vaan täytetään sen perusteella, kuinka nopeaa porukkaa juo, niin jään aina tappiolle ja lopputulos on, että maksan yhdestä lasista enemmän kuin jos olisi tilannut listalta vain yhden lasillisen samaa juomaa. Usein näissä tilanteissa sanon juovani olutta, vaikka tekisi mieli viiniä niin näin vältän yhteispullot :D 

Samoin ahdistaa vähän yhteiset mökkireissut ym yhteiskauppajutut. Mä olen aika joviaali sen suhteen, että mitä syön eikä mulle ole niin väliä saanko jotain omaa juustoa, jugurttia tms. Pari päivää – viikon voi nyt aina syödä aikalailla mitä vain ja usein myönnyn siihen mitä muut haluavat. Toki ehdotan itsekin asioita, mutta jos mun ehdotukset ei käy niin en ala vänkäämään. Asia mikä näissä yhteisostoksissa ahdistaa on se määrä mikä ostetaan. Suurimmalla osalla ihmisistä on se periaate, että kaikkea pitää olla ja paljon. Itseäni tämä ahdistaa kahdesta syystä.

Ensimmäinen on se, että en halua laittaa ruokaa roskiin. Mökkireissulla mulle on henkilökohtaisesti ihan ok, että vikat päivät syödään vähän mitä sattuu eli jämiä. Kerran väänsin kaverini kanssa siitä, että ostetaanko uusi juustopaketti loman viimeisenä päivänä. Kaverini katsoi, että juusto on melkein loppu ja sanoi, että ostetaan vielä juusto. Mä sanoin, että me lähdetään huomenna, joten eikö me voitaisi syödä yksi päivä leipää ilman juustoa (ja juustoa oli vielä pieni määrä, että kyse oli enemminkin siitä että jokainen ei saisi ihan niin paljon juustoa leivän päälle kuin normaalisti), jos se nyt sattuisi loppumaan. Olimme lentokoneella liikenteessä ja jos olisimme ostaneet juuston niin suurin osa juustosta olisi pitänyt laittaa roskiin sitten lähtöpäivänä. Kaverini siinä nakkeli vähän niskojaan, mutta suostui sitten vaatimukseeni. Ja mulle tuli taas olo, että olen tiukkapipo…

Toinen syy on se, että monesti ostetaan liikaa ruokaa sen takia, että seurueen autolliset (aka perheelliset) suunnittelevat että voivat viedä loput sitten kotiin. Itselläni tällaista mahdollisuutta ei ole, koska en omista autoa ja pääsääntöisesti olen liikkeellä julkisilla kulkuneuvoilla. Näissä tilanteissa ikinä kukaan ei ota huomioon sitä, että minäkin olen maksanut näistä tuotteista, joita he vievät kotiin. Kerran olin juuri tällaisessa tilanteessa, jossa vikana päivänä käytiin vielä ns isoilla ostoksilla ja pariskunta oli vain, että he voi viedä sitten loput kotiin. Ostokset kuitenkin maksettiin yhteisillä rahoilla (olimme tehneet yhteisen ruokakauppakassan loman alussa, johon jokainen laittoi saman määrän käteistä rahaa). Olin tällöin vielä sen verran nuori, etten kehdannut sanoa mitään, mutta näin 10 vuoden jälkeenkin muistan tilanteen. Tänä päivänä kyllä sanoisin asiasta.

Suoraan sanottuna näinä päivinä välttelen viimeiseen asti tällaisia yhteisiä mökkireissuja. Voi luoja kun ne ahdistavat. Toki yritän myös vähän opetella olemaan rennompi näiden kanssa ja ajattelemaan, ettei se ole aina niin justiinsa. Mutta ahdistaa, kun aina tuntuu, että se olen aina juuri minä joka joustaa ja joka maksaa enemmän siitä ettei se ole niin justiinsa.

Tästäkin on vuosia aikaa, mutta olin kaveripariskunnan kanssa pääsiäisreissulla ja olin ostanut yhden viinipullon ekaksi illaksi (ennenkuin menimme paikan päällä ruokakauppaan, alkoon tms). Kaverini oli ostanut myös yhden viinipullon ekaksi illaksi ja kun tämä tuli esiin saapuessamme mökille niin hän kommentoi jotenkin oudosti, että no kiva, tämähän meni sitten tasan. En sanonut mitään, koska olisin taas ollut pikkumainen, mutta itse vain mietin, että no eihän tämä nyt mennyt mitenkään tasan, koska meitä on kolme ihmistä ja kaksi viinipulloa :D Minä ostin yhden pullon ja he kaksin ostivat yhden pullon. Mutta näin tapahtuu tosi usein, monesti pariskunnat pitävät itseään yhtenä ja ajattelevat että heiltä riittää kun he tuovat yhden asian ja yksinasuvat tuovat myös yhden asian.

Ehkä tämäkin vaikuttaa omiin fiilikseen ja ärsyyntymiseen näissä raha-asioissa. Yksinasuva jo muutenkin maksaa peruselämisen asioista enemmän kuin yhdessä asuvat niin se on jo dna:ssa se fiilis siitä epäreiluudesta. Ja koska yksinasuva maksaa suhteessa enemmän peruselämisestä (asuminen, sähkö, vakuutukset, kodin hankinnat tms) niin ärsyttää kun näitä juttuja tulee itselle enemmän maksettavaksi vielä sosiaalisissa tilanteissakin.

Tiedostan kyllä, että itse olen hyvin (todennäköisesti normaalia enemmän) tarkka näissä asioissa. Toivoisin olevani hieman rennompi rahojen kanssa, mutta en vain ole. Sekin pitää itsessäni hyväksyä. En missään nimessä odota, että joku maksaisi minuun nähden enemmän vaan haluaisin vain että kaikki menisi tasan ja että joutuisin maksamaan vain oman osuuteni. Ja luonnollisesti on tilanteita, missä itse haluan tarjota ja tietoisesti maksan asioita kavereideni puolesta, mutta haluan, että se on sellainen tilanne minkä itse päätän. 

Olisi tosi kiva kuulla muiden ajatuksia tähän asiaan liittyen. Olenko mielestänne jotenkin normaalia tiukkapipoisempi vai pystyykö joku samaistumaan fiiliksiini? Miten itse toimitte kavereiden välisissä raha-asioissa? Hoidatteko tilit heti tasan vai onko jollain tapana jättää niitä asioita tuonnemmaksi? Ja jos olet "tuonnemmaksi jättäjä" niin käykö usein, että unohdat sitten kokonaan maksaa jonkun? Oletko iloinen, jos sua muistutetaan vai ärsyynnytkö siitä? Ja etenkin kiinnostaisi se, että jos olet henkilö, joka ei ole niin tarkka niin onko myös ok, että jos sulle unohdetaan maksaa ja itsekin unohdat koko jutun?

perjantai 28. lokakuuta 2022

Q3 2022 sijoituskatsaus

Kirjoittelin tämän jo lokakuun alussa, mutta jäi julkaisematta, koska en saanut hiottua tekstiä julkaisukuntoon. Julkaisen tämän nyt vaikka vähän tuntuu hölmöltä, koska lokakuussa on tapahtunut paljon ja tilanne jo näyttää paljon positiivisemmalta. 


Huh. Tämä on vaikea kirjoittaa. Mieluummin sulkisin silmäni ja odottaisin parempia aikoja. Siedän tätä markkina-alakuloa ja ei aiheuta mitään suuria tunteita (välillä ärsyttää), mutta on todella vaikea katsoa omia sijoituksiaan. Mutta jotta oppisin jotain niin ei auta muu kuin paljastaa numerot ja miettiä vähän, että miksi ollaan tässä tilanteessa (toki maailmantilanteen lisäksi).




 

 

Kuten kuvasta näkyy niin punaiselta näyttää ja miinuksella ollaan. Olen laittanut enemmän rahaa pörssiin kuin mikä on salkkuni arvo. Tätä ei nyt isona onnistumisena voi pitää ja näen tähän kaksi syytä.

Aivan liian iso Suomi-osakepaino

Tämä on ollut tietoinen valinta osinkojen vuoksi. Olen saanut tänä vuonna osinkoja reilu 1.400 euroa (netto), joten en ihan hirveästi osaa katua näitä ratkaisuja. Vaikka suurin osa osakkeistani on miinuksella tällä hetkellä niin olen sinut omistamieni osakkeiden kanssa. Isointa riskiä omasta mielestäni pitää sisällään kiinteistöosakkeeni (YIT, Kojamo ja Kreate), mutta ainakin toistaiseksi haluan pitää salkussani myös kiinteistösektoria. Riski on myös kulutushyödykeosakkeilla inflaation vuoksi. Mutta nämäkin haluan salkussani pitää ja uskon niihin. Näin jälkikäteen miettien olisi ollut järkevää myydä Tokmannista ainakin puolet viime vuonna, mutta enpä myynyt.  

Joku ehkä huomasi, että Modulight uupuu listalta. En ole näitä myynyt, mutta poistin osakkeet listalta, koska pidän näitä hävittynä rahana. Harmittaa, etten myynyt ajoissa (silloin kun huideltiin 14 eurossa :D), mutta tässä vaiheessa en näe syytä myydä (ei ole väliä saanko 0 vai 200 euroa niin sama se on holdata). Olen hämmentynyt firman toiminnasta liittyen talousasioihin enkä ymmärrä, miten siellä on voitu mokata homma niin pahasti. Enkä ymmärrä miten CFO edelleen saa pitää työpaikkansa, mutta seurataan nyt tilannetta. Katsotaan tilanne 10 vuoden päästä, että miten firman kävi. Itse olen hyväksynyt tappioni. Eipä sinne mennyt kuin vähän reilu tonni.

Olisi tosiaan ollut järkevämpää keskittyä ensin hajauttamaan salkkua maailma-indeksiin tms muihin "stabiileihin" indeksirahastoihin, luoda sijoitussalkun pohja näillä ja vasta sen jälkeen alkaa leikkimään suorilla osakkeilla. Noh. Jälkiviisaus on aina kivaa.

Liian nuoret ja volatiilit rahastosijoitukset

Viime vuosien aikana olen vaihtanut pankkia muutaman otteeseen ja tästä syystä vaihtanut rahastojani useasti lyhyiden aikavälien sisällä. Siihen on syynsä, että monissa rahastoissa lukee ” ei suositella sijoittajalle, joka aikoo myydä rahaston 5-7 vuoden sisällä”. Niinpä. Olisi tosi mielenkiintoista nähdä mikä tilanne olisi, jos minulla olisi muutama rahasto sijoitusurani alusta alkaen (vuodesta 2016). Mutta eipä ole. Ainoa plussalla oleva rahasto on maailma-indeksi, muut ovat (etenkin Aasiaan sijoittavat) miinuksella. Avasin Aasia-rahastoni pahalla hetkellä kesällä 2021 kun Kiina alkoi todella sakkaamaan. No mutta nyt jos koska on aika vaan sitkeästi jatkaa sijoittamista eikä ainakaan myydä. Kiina on kyllä yhtä riskinen kuin Venäjä, mutta ei mulla ole kuin pari tonnia kiinni Aasia-rahastoissa. Ja siis siellä on muitakin maita kuin vain Kiina.

Maailma-indeksini on reilut 10% plussalla. Palaan aiempaan kommenttiini, että olisi kannattanut tehdä perusta kunnolla ennen kuin lähdin kikkailemaan suorilla osakkeilla ja erikoisrahastoilla.

Kolmannen kvartaalin aikana laitoin yhteensä 400 euroa rahastoihin (pääasiassa maailma ja USA, mutta hieman myös tuonne Aasiaan) ja 830 euroa suoriin osakkeisiin (Kreate, Orthex, Valmet). Tästä voimme siis päätellä, että en ole oppinut mitään. Jostain syystä suorat osakkeet edelleen vetävät puoleensa… Katsotaan opinko koskaan ja millaisen rökäletappion se vaatii :D

Tein allaolevan graafin, kun opettelin käyttämään exceliä. Mulla on aika paljon dataa excelissä mun sijoitusurani alusta asti. Valitettavasti data löytyy vain salkun kulloisesta arvosta, joten en saa tehtyä hienoa vertailua paljonko olen laittanut rahaa sisään. Eli tässä näkyy vain arvonmuutos vuosien varrella. Ihan mielenkiintoinen kaavio ja vielä mielenkiintoisempaa on seurata, että mihin päin käyrä kääntyy. Lokakuun alussa lähti salkku jo nousuun niin siksi lopun pieni nousu on näkyvissä.    


      

Korkeimmillaan salkkuni oli tämän vuoden tammikuussa. Katsotaan mihin vuosi loppuu ja koska päästään tammikuun 2022 numeroihin.

Kahdessa asiassa olen mielestäni onnistunut: 

  • Yrityshajautuksessa (ei maantieteellisesti) – olen jakanut salkkuni aika moneen eri kohteeseen eli ei ole niin suuri katastrofi jos yksittäinen kohde kaatuu kokonaan (kuten nyt se Modulight). Siten en ole osakkeista vielä huolissani, koska järjestään kaikki ovat pudonneet (paitsi Sampo ja UPM). Osakevalintani onnistumiset näkee vasta sitten, kun osakkeet lähtevät taas nousuun ja näen että nousevatko omat valintani vai jäävätkö kyntämään pohjamutia. 
  • Toisekseen olen sijoittanut vain rahaa, jonka voin hävitä. Luonnollisestikaan EN halua hävitä 40.000 euroa ja tämä summa EI ole minulle mikään pikkusumma. Mutta suoraan sanottuna ei mulla ole rahalle mitään muutakaan käyttöä. Jos yhtäkkiä 40.000 euroa tipahtaisi tilille niin en tietäisi mitä sillä tehdä. Lyhentäisin varmaan asuntolainaa. Tai oikeastaan laittaisin ne rahat sijoituksiin :D

perjantai 7. lokakuuta 2022

Budjettihahmotelmaa opintovapaalle sekä opintovapaan säästöt

Sain elokuun lopulla virallisen päätöksen aikuiskoulutustuesta. Tulen saamaan bruttona 2058 euroa, joka oli juuri se summa minkä sain myös aikuiskoulutustukilaskurista eli sen lukuun voi siis hyvin luottaa (laita sinne vuositulot jaettuna 12 eli sis. lomarahat, bonukset tms). Veroa aikuiskoulutustuesta menee joko 20% automaattisesti tai sitten voit lisätä työllisyysrahaston sivuille oman verokorttisi ja vero menee sitten sen mukaan. Huom. verokortti pitää olla etuutta varten, ei palkkaa varten. Korjattu virheellinen tieto 4.11. luulin ensin että ennakonpidätysprosentin lisäksi menee vielä tyel-maksu, mutta näin ei ole. 

Jos laskuni menivät oikein niin tulen saamaan käteen 1575 (JK 4.11. laskin tämän väärin, lisätietoa myöhemmissä postauksissa) euroa aikuiskoulutustukea. Alla hahmotelmani marraskuulle. Tämä pitää sisällään vain kulut marraskuulle ja tässä kuussa ei nyt satu olemaan sähkölaskua, liitonmaksua tms. Nämä budjetoin sitten sille kuukaudelle kuin ne sattuu. 



Oikea laina+korkomenoni on 788 euroa, mutta opintovapaan ajan olisi suunnitelmissa maksaa 600 euroa. Minulla on Nordean lyhennysjousto lainassani eli pystyn itse tietyin rajoituksin muokkaamaan maksamaani summaa. Vastike on mikä on, tähän en luonnollisestikaan pysty vaikuttamaan. Ruokabudjetin pidän entisellään. Toki keskityn tähän enemmän ja toivottavasti alitan budjetin, mutta ruoanhinnan nousun vuoksi haluan kuitenkin pitää tämän suht korkealla tasolla. Pidän siis 300 euron ruokabudjettiani melko isona. Olen muinoin pärjännyt 200 euron ruokabudjetilla, mutta nykyään olen ollut aika huoleton ruokabudjetin kanssa (koska miksi ei). Enää en aio olla yhtä huoleton, mutta ruoanhinnan nousun vuoksi en uskalla sitä laskea. Katsotaan miten käy. 

Uusina kuluina ovat puhelin ja tietoturva. iCloud-maksun siirsin palvelukategoriasta nyt pakollisin kuluihin. Puhelinlaskuni tulee olemaan 30 euroa, tietoturva on 7 euroa ja iCloud yhden euron niin 40 euroa pitäisi riittää. 

Vapaa-aikaan budjetoin 100 euroa. Todella paljon jännittää, että riittääkö tämä. Tämä kategoria on ollut aina kompastuskiveni. Palveluihin ja tavaroihin budjetoin rahaa, mutta tarkoitus ei ole näitä joka kuukausi käyttää. Säännöllisiä sokerointikäyntejä aion jatkaa, mutta tulen näitä harventaman kerran kuusssa käynnistä 6-8 viikon välein käyntiin (kesällä varmaan useammin, koska en pysty sheivaamaan ihon rikkoutumisen vuoksi ja toistaiseksi en ole niin itsevarma ihminen, että voisin patsastella tuosta noin vain menemään karvaisilla säärillä).

Muutin hyväntekeväisyysbudjetin hyväntekeväisyys/lahjat kategoriaksi. Hyväntekeväisyyteen minulla menee 30 euroa joka kuukausi, pari kymppiä jätän mahdollisia lahjoja varten. Asuntosäästöön aion laittaa 100 euroa ja sijoitussäästöön (=rahastoihin) 100 euroa. Yllätyskuluihin laitoin aika paljon rahaa ihan vain sen vuoksi, että haluan bufferia. Voi kestää jonkin aikaa ennen kuin saan kulutukseni alemmalle tasolle kuin mitä se on nyt ollut viime vuodet (noin 2.500 euroa kuussa). Sanomattakin selvää, että tämä minua hieman jännittää. 

Säästöistä minulla on tarkoitus ottaa 200 euroa kuussa. Alkuperäinen tarkoitus oli ottaa 500 euroa, mutta yritän selvitä ottamalla vain 200 euroa. Opintovapaa tulee kestämään aika pitkän aikaa ja vaikka tässä välissä tulen saamaan palkkaa ja bonuksia ensi kesänä ja tarkoitus on myös alkaa etsimään töitä (ainakin osa-aikaisia) syksyllä 2023 niin haluan yrittää pitää kiinni säästöistäni mahdollisimman paljon. Mielelläni tekisin myös jotain adhoc töitä (haaveilen vaalitoimitsijan hommasta ensi kevään eduskuntavaaleissa), mutta katsotaan nyt miten asiat menevät. Tarkoitus tässä alussa on keskittyä 100% opiskeluihin eli ihan heti en ala etsimään mitään töitä.

Minulla on nyt seuraavanlaisesti säästöjä opintovapaata varten:

  • 6.000 euroa ihan vain peruselämiseen (tuo 200 euroa tulee täältä)
  • 1.800 euroa asuntosäästötilillä. Tästä 1.000 euroa on ihan vain sitä varten jos jokin kodinkone hajoaa (10 vuotta vanha telkkarini todellakin vetelee viimeisiään)  ja sitten loput on paniikkisäästöjä korkojen nousun takia. Haluan kerätä hieman bufferia ylimääräisiä lainanlyhennyksiä varten ja tälle tilille olisi tarkoitus säästää joka kuukausi 100 euroa.
  • 2.000 käyttösäästötilillä on ihan vain sitä varten, jos haluan tehdä/hankkia jotain isompaa tms. Näillä ei oikein ole mitään tarkoitusta, mutta ovat nyt siellä. Tulen kyllä tarvitsemaan farkut ja uusia sukkia. 

Lisäksi minulla on ”emergency fundini” eli 11.000 euroa sekä sijoitukseni. Sijoitukseni ovat tänään lokakuun alussa aika tasan 40.000 euroa. Nyt on kovaa volatiliteettia ja henkisesti valmistaudun, että vielä alaspäin mennään. Mutta näihin rahoihin ei ole tarkoitus koskea ellei tilanne mene todella katastrofaaliseksi. Lisäksi minulla on 500 euroa sijoitussäästötilillä, mutta näille ei oikein ole mitään tarkoitusta. Ostan varmaan jotain osaketta jossain välissä pienen määrän. Tosiaan en pysty sijoittamaan enää isoja summia, mutta kunhan pikkasen pystyisin koko ajan, niin olen tyytyväinen.

Eli reilut 20.000 euroa mulla on yhteensä ihan käteisenä tileillä. Lisäksi tulen saamaan noin 1.600 euroa kuussa aikuiskoulutustukea. Kesäkuussa 2023 saan bonuksia, arviolta nettona joku 2.000 euroa ja sitten heinäkuussa saan ihan oikean palkan, arviolta nettona noin 3.500 euroa. Syksyllä 2023 tarkoitus olisi alkaa etsimään töitä – joko kokoaikaisia tai osa-aikaisia. Hieman vaikea vielä sanoa tarkkoja suunnitelmia, koska en tiedä missä vaiheessa opintoni ovat silloin ja kuinka paljon opinnot tulevat viemään aikaa päivästä.

Odotan kyllä mielenkiinnolla, että miten kaikki tulee menemään. Miltä se tuntuu kun ei enää pysty käyttämään rahaa entiseen malliin. Ja pystynkö olla käyttämättä rahaa. Nyt on vähän kinkkinen tilanne, kun säästötileillä on rahaa itselleni tosi paljon niin osaanko olla käyttämättä niitä. Niiden vain pitäisi nyt riittää 1,5 vuodeksi, joten ei voi mitenkään ajatella, että rahaa olisi nyt yllin kyllin. Niitä pitää säännöstellä. Nähtäväksi myös jää mihin asti korot nousevat ja mikä on asuntolainalyhennykseni syksyllä 2023.

Mutta juuri nyt tällaisella suunnitelmalla eteenpäin! Vasta tulevaisuus näyttää miten kaikki oikeasti menee.

Vuoden 2022 osingot

Vuoden 2021 tuloksista maksetut osingot vuoden 2022 aikana on mun kohdalta maksettu. Viimeiset maksettiin lokakuun puolivälissä.  Yhteensä s...