Syyskuun sijoituskatselmus

Julkaisin syyskuun lopun sijoituskatselmuksen!

Löytyy täältä: https://glendoraraha.blogspot.com/p/sijoitukset.html (eli blogini sijoitukset-välilehdeltä).

Tarkoitus on kolmen kuukauden välein tarkastella, miten sijoitukseni voivat vai voivatko mitenkään. Sain juuri kirjastosta vihdoin ja viimein Seppo Saarion Miten sijoitan pörssiosakkeisiin -kirjan. Mielenkiinnolla odotan, että mitä apua kirjasta on, koska juuri nyt tuntuu, että olen ihan tumpelo näissä osakeostoissa. Minulla on jonkinlainen lista, että mitä osakkeita haluan ostaa ja tavoite olisi ostaa vakavaraisia osinkoja maksavia yrityksiä plus mahdollisesti muutama yllätys/riski-yritys siihen joukkoon mukaan. Mutta siihen osaamiseni loppuu. En osaa laskea yritysten P/E-lukuja enkä mitään  muutakaan. Tuntuu, että juuri nyt ostan vähän liian randomisti näitä yrityksiä. Ostohinnankin asettaminen on hieman haasteellista ja aina välillä törttöilen senkin kanssa. En ole enää edes kovin varma, onko Nordean piensijoittajille suunattu 1% ostohinta (vai mikä tämä termi nyt olikaan...) mitenkään erityisen edullinen. Ehkä olisi kuitenkin järkevämpää ostaa minimissään vaikka 1000 eurolla jotain osaketta. Mutta opetellaan, opetellaan. Toivottavasti tässä on edes jotain järkeä tässä mun touhussa. Kunhan vain pidän kiinni siitä, että vain ns ylimääräiset rahat menevät osakkeisiin eli normiarkeni ei tule kärsimään mitenkään siitä, että ostanko oikeita vai vääriä osakkeita.

Jatkoa seuraa joka tapauksessa!

Syyskuun tulot ja menot

Minun syyskuuni on nyt taputeltu rahallisesti, syyskuu alkoi 20.8. ja loppui keskiviikkona 19.9. Toistaiseksi menen vielä palkkakauteni kuukaudella, mutta marraskuun alusta yritän siirtyä täyteen kuukauteen. Ihan tarkkaa suunnitelmaa minulla ei vielä ole, että kuinka tämän hoidan, mutta siitä sitten myöhemmin enemmän.

Syyskuun kulutus oli ihan perustasoa. Perusmenot ja pysyin suht hyvin budjetissa. Suunnitellusti harrastusmaksuja meni maksuun, ja nyt on syksyn kaikki harrastusmaksut hoidettu. Kaikki kurssit ovat myös alkaneet ja tykkään kovasti kaikista ryhmistä. Toki alkuun on aina vähän sellaista jännää uusissa tanssiryhmissä, kun suomalaiset eivät ole niitä avoimimpia ja myös tanssi on lajina vähän sellainen jännä niin ihmiset käyttäytyvät tunneilla vähän jännästi (myös minä). Yhteensä syksyn urheiluun meni 425 euroa, joka on kyllä aikamoinen summa... Kallein näistä oli street-tanssitunnit 260 euroa syyskausi. Onneksi löysin todella edullisen balettikurssin (syksyn hinta vain 65 euroa) ja ei-niin pahanhintaisen jooga-paikan (10-kortti 90euroa). Jooga nyt kestää vain reilun pari kuukautta, mutta väliinjääneitä street-tanssitunteja voi korvata muilla tunneilla ja siellä näyttäisi olevan sunnuntaisin syvävenyttelyä (sunnuntai-illan jooga on ihan parasta), joten sitten kun joogakorttini loppuu niin hyödynnän varmaankin näitä.

Olin myös päättänyt ostaa vaatteita nyt syyskuussa ja sitä varten sijoitin rahaa myös pukeutumis-värianalyysi-vartaloanalyysi-palveluun. Sattumalta bongasin facesta yrittäjän, joka oli kohtuuhintainen. Yksi sunnuntai-aamu hän tuli kotiini, kävimme läpi värini, vartalomallini, tämänhetkisen vaatekaappini (mitä hyvää ja ”huonoa” siellä on) ja suunnitelman, että minkälaisia vaatteita ostaa tulevaisuudessa. Olen varovaisesti tyytyväinen palveluun. Hinta oli siis 180euroa ja hän tosiaan tuli kotiini sunnuntaina ja oli jonkun kolmisen tuntia. Kirjoitin varovaisesti tyytyväinen, koska nythän se on minun omalla vastuullani sitten juosta kaupoissa ja ostaa oikeanlaisia vaatteita. Olen jo kaksi kertaa käynyt vaatekaupassa, mutta nyt on ehkä vielä vaikeampaa löytää mitään.. Sinänsä helpotti kyllä, että nyt tietää vähän mitä etsiä esimerkiksi vaatteiden leikkauksen ja pituuden tms suhteen. Ja toki niiden värien. Ehkä tässä alussa nimenomaan pitääkin uhrata aikaa sille ihan vain vaatteiden kokeilulle, koska kyllä sen oikeastaan näkee, että hän oli aivan oikeassa vaatteen leikkausten kanssa – että mikä sopii hyvin ja mikä sitten sopii huonosti. Olen kyllä jo löytänyt muutaman malliltaan tosi kivannäköisen vaatteen, mutta se väri sitten on ollut ihan väärä.. Alusvaatteita sain sentään ostettua! Eli en nyt saanut varsinaisia vaatteita syyskuussa ostettua ja tuhlasin rahaa siis vain nyt palveluun, mutta uskon ja toivon että pitkällä aikavälillä rahat tulevat takaisin.

Mutta tässä ne menot! Syötin tällä kertaa luvut exceliin.

Puolet lomarahoista maksettiin nyt elokuussa ja sitten ihan normipalkka. Lisätuloja sain yhteensä noin 230 euroa (provikkaa kun taas myin yhden vanhempieni vanhan pöydän – heillä on paljon vanhoja käyttämättömiä billnäsin huonekaluja, niistä on sovittu että pikkuhiljaa myyn niitä torissa niin saavat varastorakennustaan tyhjennettyä – ja sitten vakuutusrahoja palautui vuokrakämppäni vakuutuksista), mutta nämä meni suoraan asuntosäästötilille, joten en niitä erikseen tässä erittele.

Kuten yllä kirjoittelin niin syyskuun kulutus oli aika perustasoa. Ainoa mistä edelleen olen hieman ärsyyntynyt on tuo määrä rahaa mikä minulla menee ravintoloihin, take-away-ruokaan ja alkoholiin. Nyt jatkossa päätin erotella ekstra-kategoriasta nämä kulut ihan täysin erilleen. Koska muuten tuo ekstra-kategorian kulutus on ihan maltillista, siellä en näe mitään ylimääräistä tai turhaa. Haasteena on tuo ulkonasyömisistä-juomisista-kahvittelusta koostuvat kulut. Aion nyt keskittyä siihen, että saan ne kulut kuriin. Toki summa ei mielestäni ole nyt mitenkään täysin järjetön, mutta tosiasia alkaa olla, että syön niin paljon ulkona, ettei se oikein tuota enää mitään iloa. Lähinnä vain ärsyttää laittaa rahaa ravintolaruokaan. Syön kuitenkin jonkin verran myös töideni vuoksi ulkona, joten saan kyllä ilmaistakin ravintolaruokaa ihan riittämiin ilman että vielä omia rahoja tarvitsee siihen hussuttaa. Toki joskus se on pakollista (esim reissussa ja jossain sosiaalisissa tilanteissa), mutta oikeasti haluan kyllä olla hieman tarkempi tämän kanssa.

Mutta en halua tässä laittaa itselleni mitään suuria ukaaseja ja stressinaiheita, aion tässä nyt vain seurailla tilannetta. Otan päämääräksi, että ulkonasyöminen tms olisi taas nautittavaa ja sellainen pieni ekstra elämään; ei vain välttämätön paha johon aina ajautuu syystä x ja y. Opettelen nauttimaan taas ulkonasyömisestä (eli harvennan näitä kertoja), enkä ajattele sitä vain sen kannalta, että pitää säästää rahaa. Toinen missä voisi säästää on lounasruokailut, mutta siinä yritän pysyä tuossa 50 euroa budjetissa. Työpaikallani lounas maksaa reilut 4 euroa ja ruoka on pääsääntöisesti hyvää ja vaihtelevaa, joten mielestäni tämä ei ole huono juttu. Tavoitteena on viedä eväät muutaman kerran viikossa niin silloin pysyisin ihan hyvin tuossa 50 euron budjetissa. Nyt menneenä kuuna tuli melkein joka päivä syötyä ulkona, joten siksi kulut vähän pomppasivat. Tämän kanssa yritän petrata, mutta yritän nyt olla ottamatta siitäkään stressiä. Katsotaan miten hommat menevät. Hyvää syksynalkua kaikille, tästä se talvi taas lähtee :)

Pieni peruutusliike ja tasapainon hakua

Olen tässä yrittänyt miettiä edestakaisin, että mitä nyt olisi järkevää tehdä. Päätin olla tekemättä mitään päätöstä asunnon oston suhteen tässä lähikuukausina. Mutta huomaan kyllä katselevani sopivia asuntoja jatkuvasti… Ongelma on vain myös siinä, että koska pääkaupunkiseutu on edelleen minulle melko tuntematonta aluetta, minulla ei ole oikein käsitystä siitä, että missä haluaisin asua. Vaikka minulla olisi rajaton budjetti (mitä minulla ei todellakaan ole) niin en silti osaisi sanoa, että missä haluaisin asua täällä. Se vaihtelee päivittäin. En vain tunne kaupunkia tarpeeksi hyvin, eikä minulla ole vielä mihinkään paikkoihin täällä minkäänlaista tunnesidettä. Aina välillä yritän miettiä jälleenmyynnin kannalta, mutta törmään siinäkin seinään: oikeastiko haluan seuraavat kaksi vuotta asua vain siksi paikassa X, että saan asunnon kaupaksi helposti. Kuitenkin olen ihmisinä sellainen, että etsin itselleni kotia – en vain paikkaa mihin parkkeerata huonekaluni ja missä nukkua yöni.

Toisaalta olen myös jokseenkin epävarma, että haluanko pysyä pääkaupunkiseudulla kuinka pitkään vielä. Tunnen olevani jonkinlaisessa välitilassa tällä hetkellä. Soudan ja huopaan päivittäin, että missä haluan olla ja mitä haluan tehdä.

Joten nyt ei todellakaan ole oikea hetki tehdä niin isoja ratkaisuja kuten asunnon ostaminen. Nyt on aika pysähtyä ja odottaa. Mutta samalla takaraivossani supattaa ajatus, että kuinka paljon heitän hukkaan rahaa vuokraamalla… Tampereen asunnon myynti viimeistään avasi silmäni sille kuinka kannattavaa omistusasuminen Suomessa on. Sillä vain, että maksoin asumiskulujani 10 vuotta tienasin aika paljon rahaa. Samaa rahaa en olisi tienannut, jos olisi asunut vastaavan ajan vuokralla. Samalla takaraivossani myös supattaa ajatus, että olisi järkevää säästää lisää asuntosäästötililleni. Haluaisin ottaa mahdollisimman vähän lainaa seuraavaa asuntoa varten (mutta jos päädyn ostamaan täältä pääkaupunkiseudulta niin en tiedä kuinka mahdollista se on..) ja haluaisin säästää mahdollisimman paljon lisää rahaa tässä koko ajan, jotta tämä olisi mahdollista.

Mutta valitettavasti tuloni ovat liian pienet ja vuokrani liian iso, jotta pystyisin sijoittamisen ja kaiken muun elämisen sivussa säästää vielä asuntoa varten satoja euroja kuussa. En tiedä haluanko loputtomiin kuitenkaan pihistellä. Yksi kohde minulla on mistä pystyn säästämään ja käyn sitä tarkemmin läpi nyt syyskuun budjettikatsauksessa läpi, mutta ei sekään tuo säästöä ”kuin” 100-200 euroa kuussa. Kaiken ylimääräisen rahan olen jo tässä kuussa laittanut asuntosäästötilille (vakuutuspalautuksia, pöydän myyntihinnan, päivärahat), mutta haluan laittaa enemmän! Periaatteessa voisin peruuttaa täysin askeleelle 3B (eli säästä asunnon käsiraha), mutta toisaalta en nyt haluaisi ihan kokonaan sijoittamista lopettaa, koska lykkäsin jo reilulla vuodella sijoittamisen aloittamista, kun keräsin kokoon vararahastoa.

Tällä hetkellä olen päättänyt edetä seuraavasti: jaan 15% säästön (askeleen 4) nyt kahteen. Jatkan laittamista rahastoihin 80 euroa kuussa + 200 euroa osakesijoituksiin. Loput 300 euroa laitan asuntosäästötilille + kaikki ylimääräiset tulot mitkä saan kerättyä kasaan kuun aikana. Eli näin voin olla varma, että saan ainakin sen 300 euroa kuussa asuntosäästötilille. Minulle ei siis tuota hankaluuksia laittaa tuota 15% bruttotuloista (eli 580 euroa) sijoituksiin/säästöön, mutta ylimääräinen säästäminen vielä tämän päälle tuottaa vähän päänvaivaa. Koska tarvitsen kuitenkin perus-käyttörahasäästöjä tulevaisuuden menoihin, kuten matkoihin, vaatteisiin, hankintoihin (esim tulen tarvitsemaan uuden ipadin piakkoin, vanha vetelee todella viimeisiään, oma pesukone olisi aika kiva, koska taloyhtiön pesulassa pestään eläintalouksien vaatteita ja allergian vuoksi tämä aiheuttaa minulla jonkin verran ongelmia) yms.

Toisaalta etsin myös vähän tasapainoa tähän talousajatteluun: minua ei kyllästytä budjetointi ja sijoittaminen, mutta se kyllästyttää, että olen jokaisen hankinnasta vähän varpaillani ja koen syyllisyyttä. Haluaisin löytää rennon otteen kuluttamiseen. En mielestäni kuitenkaam nyt niin älyttömästi kuluta ja hussuta rahojani, mutta palkkani on joka tapauksessa rajallinen. Minua myös kyllästyttää jatkuva rahojen laskeminen ja palkkapäivän odottaminen. Haluaisin joskus yllättyä, että hei tänäänkö se palkkapäivä olikin jo! Enkä aina jo kahta viikkoa aiemmin alkaisi laskea, että kuinka monta päivää tässä nyt vielä onkaan jäljellä.

Eli syksyn ohjelmassa on nyt osittainen peruuttaminen (askeleelta 4 askeleelle 3B 50%:sti) ja keskittyminen talousasioista muuhun elämään. Tämä ei tarkoita, ettenkö jatka kulutukseni seuraamista, budjetointia ja blogin kirjoitusta, mutta siis jonkinlainen tasapaino on löydettävä. En vain olen ihan varma vielä, että kuinka sen löydän ja mitä se käytännössä tarkoittaa. But it is all about the journey, not the destination!

Mitä tavaroita ostin elokuussa

Vihdoin ja viimein toinen kuukausi tänä vuonna, kun en ostanut yhtään tavaraa! Ensimmäinen oli helmikuussa ja toista on saanut odotella, mutta onnistuin siinä.

Tarvii kyllä myöntää, että vähän naurettavaksihan tämä on mennyt - ruokapöydän päällä olevan valaisimen lamppu hajosi elokuun alussa, mutta koska olin päättänyt, että elokuussa todellakin yritän olla ostamatta mitään niin lamppu on sitten saanut olla pimeänä tässä kuukauden. Että vähän hulluahan tämä on.. :D Mutta joo, nyt meen ostaan sen lampun.

Toinen vähän hullu juttu kävi työmatkalla viime viikolla. Kuulun myynti&markkinointi-organisaatioon ja kaikenlainen krääsä kuuluu tähän touhuun. Meinasin saada halvauksen, kun meillä oli kilpailu ja kilpailun päätteeksi jaettiin palkinnot. Joukkueeni tuli ykköseksi ja siinä kauhulla seurasin muiden joukkueiden palkintojen jakoa ja mietin että mitä meille tulee.. No saimme palkinnoksi paikallista likööriä. Olin helpottunut, koska juoma ei ole tavaraa. Oikeasti huomaan aina välillä pelkääväni tilanteita, joissa on riskinä saada jotain materiaa. Ei tämäkään ole oikein - moni miettii ja näkee vaivaa miten ilahduttaa muita ja tällaisesta huomaavaisuudesta pitäisi jotenkin osata myös nauttia. Vai pitäisikö? Joillekin tuottaa iloa antaa lahjoja ja jotkut saavat mielellään lahjoja. Onko se myös hyväksyttävää olla tuntematta iloa lahjansaamisesta tai vielä ehkä radikaalimpana onko hyväksyttävää olla tuntematta iloa lahjanantamisesta. Itse pääasiassa annan lahjaksi aikaani (esim teatterin, ravintolan tms muodossa), tavaralahjoja annan aniharvoin. On myös monia tilanteita jolloin en anna mitään. Onko se epäkohteliasta? Esimerkiksi en antanut äidilleni äitienpäivänä mitään, vietin päivän hänen kanssaan grillaten, saunoen ja hengaten. On ollut myös äitienpäiviä, että olemme olleet eri maissa niin silloin olen vain soittanut. Toki aina joskus ostan jotain, jos löydän jotain kivaa ja järkevää. En myöskään osta joka joulu joululahjoja, toki en odota itsekään saavani mitään. Tämä blogiteksti ei ollut nyt lainkaan suunniteltu, joten teksti on vähän tajunnanvirtaa, mutta aihe on kyllä kiinnostava. Katsotaan jos onnistun palaamaan aiheeseen joskus vähän enemmän suunnitellulla kirjoituksella.