Pieni peruutusliike ja tasapainon hakua

Olen tässä yrittänyt miettiä edestakaisin, että mitä nyt olisi järkevää tehdä. Päätin olla tekemättä mitään päätöstä asunnon oston suhteen tässä lähikuukausina. Mutta huomaan kyllä katselevani sopivia asuntoja jatkuvasti… Ongelma on vain myös siinä, että koska pääkaupunkiseutu on edelleen minulle melko tuntematonta aluetta, minulla ei ole oikein käsitystä siitä, että missä haluaisin asua. Vaikka minulla olisi rajaton budjetti (mitä minulla ei todellakaan ole) niin en silti osaisi sanoa, että missä haluaisin asua täällä. Se vaihtelee päivittäin. En vain tunne kaupunkia tarpeeksi hyvin, eikä minulla ole vielä mihinkään paikkoihin täällä minkäänlaista tunnesidettä. Aina välillä yritän miettiä jälleenmyynnin kannalta, mutta törmään siinäkin seinään: oikeastiko haluan seuraavat kaksi vuotta asua vain siksi paikassa X, että saan asunnon kaupaksi helposti. Kuitenkin olen ihmisinä sellainen, että etsin itselleni kotia – en vain paikkaa mihin parkkeerata huonekaluni ja missä nukkua yöni.

Toisaalta olen myös jokseenkin epävarma, että haluanko pysyä pääkaupunkiseudulla kuinka pitkään vielä. Tunnen olevani jonkinlaisessa välitilassa tällä hetkellä. Soudan ja huopaan päivittäin, että missä haluan olla ja mitä haluan tehdä.

Joten nyt ei todellakaan ole oikea hetki tehdä niin isoja ratkaisuja kuten asunnon ostaminen. Nyt on aika pysähtyä ja odottaa. Mutta samalla takaraivossani supattaa ajatus, että kuinka paljon heitän hukkaan rahaa vuokraamalla… Tampereen asunnon myynti viimeistään avasi silmäni sille kuinka kannattavaa omistusasuminen Suomessa on. Sillä vain, että maksoin asumiskulujani 10 vuotta tienasin aika paljon rahaa. Samaa rahaa en olisi tienannut, jos olisi asunut vastaavan ajan vuokralla. Samalla takaraivossani myös supattaa ajatus, että olisi järkevää säästää lisää asuntosäästötililleni. Haluaisin ottaa mahdollisimman vähän lainaa seuraavaa asuntoa varten (mutta jos päädyn ostamaan täältä pääkaupunkiseudulta niin en tiedä kuinka mahdollista se on..) ja haluaisin säästää mahdollisimman paljon lisää rahaa tässä koko ajan, jotta tämä olisi mahdollista.

Mutta valitettavasti tuloni ovat liian pienet ja vuokrani liian iso, jotta pystyisin sijoittamisen ja kaiken muun elämisen sivussa säästää vielä asuntoa varten satoja euroja kuussa. En tiedä haluanko loputtomiin kuitenkaan pihistellä. Yksi kohde minulla on mistä pystyn säästämään ja käyn sitä tarkemmin läpi nyt syyskuun budjettikatsauksessa läpi, mutta ei sekään tuo säästöä ”kuin” 100-200 euroa kuussa. Kaiken ylimääräisen rahan olen jo tässä kuussa laittanut asuntosäästötilille (vakuutuspalautuksia, pöydän myyntihinnan, päivärahat), mutta haluan laittaa enemmän! Periaatteessa voisin peruuttaa täysin askeleelle 3B (eli säästä asunnon käsiraha), mutta toisaalta en nyt haluaisi ihan kokonaan sijoittamista lopettaa, koska lykkäsin jo reilulla vuodella sijoittamisen aloittamista, kun keräsin kokoon vararahastoa.

Tällä hetkellä olen päättänyt edetä seuraavasti: jaan 15% säästön (askeleen 4) nyt kahteen. Jatkan laittamista rahastoihin 80 euroa kuussa + 200 euroa osakesijoituksiin. Loput 300 euroa laitan asuntosäästötilille + kaikki ylimääräiset tulot mitkä saan kerättyä kasaan kuun aikana. Eli näin voin olla varma, että saan ainakin sen 300 euroa kuussa asuntosäästötilille. Minulle ei siis tuota hankaluuksia laittaa tuota 15% bruttotuloista (eli 580 euroa) sijoituksiin/säästöön, mutta ylimääräinen säästäminen vielä tämän päälle tuottaa vähän päänvaivaa. Koska tarvitsen kuitenkin perus-käyttörahasäästöjä tulevaisuuden menoihin, kuten matkoihin, vaatteisiin, hankintoihin (esim tulen tarvitsemaan uuden ipadin piakkoin, vanha vetelee todella viimeisiään, oma pesukone olisi aika kiva, koska taloyhtiön pesulassa pestään eläintalouksien vaatteita ja allergian vuoksi tämä aiheuttaa minulla jonkin verran ongelmia) yms.

Toisaalta etsin myös vähän tasapainoa tähän talousajatteluun: minua ei kyllästytä budjetointi ja sijoittaminen, mutta se kyllästyttää, että olen jokaisen hankinnasta vähän varpaillani ja koen syyllisyyttä. Haluaisin löytää rennon otteen kuluttamiseen. En mielestäni kuitenkaam nyt niin älyttömästi kuluta ja hussuta rahojani, mutta palkkani on joka tapauksessa rajallinen. Minua myös kyllästyttää jatkuva rahojen laskeminen ja palkkapäivän odottaminen. Haluaisin joskus yllättyä, että hei tänäänkö se palkkapäivä olikin jo! Enkä aina jo kahta viikkoa aiemmin alkaisi laskea, että kuinka monta päivää tässä nyt vielä onkaan jäljellä.

Eli syksyn ohjelmassa on nyt osittainen peruuttaminen (askeleelta 4 askeleelle 3B 50%:sti) ja keskittyminen talousasioista muuhun elämään. Tämä ei tarkoita, ettenkö jatka kulutukseni seuraamista, budjetointia ja blogin kirjoitusta, mutta siis jonkinlainen tasapaino on löydettävä. En vain olen ihan varma vielä, että kuinka sen löydän ja mitä se käytännössä tarkoittaa. But it is all about the journey, not the destination!