lauantai 24. marraskuuta 2018

Säästin kotivakuutuksesta

En olisi uskonut kirjoittavani ylläolevaa otsikkoa. Vakuutukset ovat minulle tärkeitä. Olen aina pitänyt huolta, että mulla on kunnon vakuutukset ja ne ovat tarpeeksi kattavat.

Ainoa vakuutus, minkä olen skipannut, on henkivakuutus. Tähän syy on ollut ihan täysin järkiperäinen - koska mulla ei ole puolisoa eikä lapsia niin mun kuolemalla "ei ole mitään väliä". Huolehdin vain itsestäni tällä hetkellä eli jos minä kuolen niin ei ole enää ketään kenestä pitäisi huolehtia. Mahdollinen asuntolainani kuitataan asuntoni myynnillä ja loppu omaisuus jaetaan perillisteni kesken. That's it. Toivottavasti jossain vaiheessa tilanteeni muuttuu ja siinä tapauksessa mietin asian uudestaan.

Pari viikkoa sitten törmäsin todennäköisesti jossain blogissa vakuutusten omavastuuosuuden suuruuteen ja sen vaikutuksesta vakuutusmaksuun. Tajusin, että vararahastoni ansiosta omavastuuosuudella ei oikeastaan ole mitään väliä onko se 100 euroa vai 1000 euroa. Siksihän vararahaston vähän niinkuin keräsin... Selvitin vähän asiaa ja laitoin vakuutusyhtiööni viestiä, että paljonko vakuutusteni hinta muuttuisi, jos muuttaisin kotivakuutukseni omavastuun 150 eurosta 500 euroon. Vastaus oli, että 40 euroa. Vakuutusteni kokonaishinta muuttuisi 214 eurosta 174 euroon vuodessa. Tein muutoksen.

Vararahaston lisäksi toinen syy omavastuuosion nostoon on myös se, että asun vuokralla jolloin yhdenkään kodinkoneeni hajoaminen ei ole minun vastuullani. En omista myöskään pyykinpesukonetta vaan käytän taloyhtiön ilmaista pesulaa. Jos omalla toiminnallani tuhoan jotenkin asuntoani (esim minun syytäni oleva vesivahinko tuhoaa lattian) niin sillä maksanko omavastuuta 150 vai 500 euroa, ei ole mitään väliä. Puhelimeni omistaa työpaikkani ja jos se hajoaa, saan uuden. Televisioni on melkosta vanha, joten siitä en saisi mitään vaikka se hajoaisi. Myös ipadini on useamman vuoden vanha eli en siitäkään saisi mitään.

Pyöräni on kallis (maksoi noin 1000 euroa ostettaessa) ja on vasta joku 3-4 vuotta vanha, joten tästä mahdollisesti olisin saanut jotain 150 euro omavastuulla, jos pyöräni esim varastetaan. Nyt 500 euron omavastuulla en tule saamaan mitään. Mutta toisaalta pyöräni oli yksi naurettavin ostokseni ikinä. Pyöräilen tuskin ikinä. Tämä oli taas näitä mun juttuja, että "haluan ostaa kalliin". Typerää. Minulla on vielä myös vanha pyöräni, joka riittää ihan hyvin, jos tämä hieno pyöräni katoaa.

Yksi asia mikä aidosti vähän mietityttää on matkatavaravakuutus. Eli nyt kun omavastuuni on 500 euroa niin en saa mitään, jos matkalaukkuni häviää matkalla. Mutta toisaalta, minulla on se 12.000 euroa istumassa tyhjänpanttina tilillä. Että niin. Minulla on varaa ostaa mitä tahansa 500 euron arvosta uutta, jos on tarpeen. En tarvitse vakuutusta 500 euron arvoisen tavaran korvaamiseen. Joten päätin säästää 40 euroa vuodessa. Tulevaisuus näyttää, että kannattiko vai ei.




torstai 15. marraskuuta 2018

Joulukuun alustava budjettisuunnitelma (20.11. - 19.12.)

Olen tässä syksyn pyöritellyt budjettiani ja pohtinut, että miten sen jatkossa tekisin. Olen katsellut sanotaanko aikasta paljon Dave Ramseyn videoita koskien budjetointia. Olen myös katsellut DV-seuraajien budjettivlogeja ja miettinyt, että millainen budjetointitapa olisi hyvä minulle. Dave Ramsey suosittelee siis ns cero-based-budjettia "where you give every dollar a name". Itsehän en tällaista ole nyt viime aikoina tehnyt. Olen siis määritellyt tietyt summat mitkä menee johonkin, mutta sitten olen jättänyt itselleni rahaa ns extraan. Ja ne ovatkin sitten menneet vähän mihin sattuu. Tai sitten eivät ole menneet mihinkään (esimerkiksi tässä kuussa nostin osan ekstra-rahoista käteisenä ja ilmeisesti en ole käyttänyt näitä lainkaan, koska olen saanut hämmentävän paljon rahaa mun 52-säästöön ja vielä on muutama kymppi rahapussissa; toki nämä ovat myös ruokarahoja). Joka tapauksessa minulla ei juuri nyt ole hajuakaan, että paljonko käytän mihinkin.

Ja koska olen pedantti ja pikkutarkka ihminen niin tämä vähän häiritsee minua.. :D

Joten ajattelin nyt joulukuussa tehdä testibudjetin tarkemman tason budjetoinnista. Ajattelin myös tehdä viikkoittaiset seurannat. Tämä tarkoittaa sitä, että teen kuukausibudjetin lisäksi myös joka viikolle alustavat budjetit ottaen huomioon yksityiskohtaisemmin sillä viikolla eteentulevat menot. Koska tosiasiahan on, että jokainen viikko ja jokainen kuukausi ei ole samanlainen ja täten myöskään ei budjettikaan voi olla joka kuukausi ihan täysin samanlainen. Näin siis ainakin omalla kohdallani. Olen jo tehnyt alustavat viikkobudjettisuunnitelmat budjettivihkooni, katsotaan saanko aikaiseksi tehdä ne myös tänne blogiin.

Joka tapauksessa tein nyt jo alustavan budjettisuunnitelman (kuva alla) ja tarkoitus on sitten kuun lopussa tehdä koonti, että miten onnistuin. Sellainen muutos vielä tähän kuvioon, että budjetoin nyt kaikki kulut (myös siis joululahjat ja viikonloppureissun kulut) peruspalkasta. Minulla on vielä ns sinking-funds tilini, mutta en oikein tiedä miten toimia sen kanssa. Ei se ole oikein toiminut, että aina otan sieltä tarpeen mukaan ja sitten täydennän tarpeen mukaan. En oikein näe järkeä siinä, että otan sinking-fundista 300 euroa Berliinin reissua varten ja samalla laitan peruspalkasta sinne noin saman verran säästöön. Plus siirsin aika paljon sinking fundista asuntosäästötililleni ja siellä on nyt enää vain 1.000 euroa (alkuperäisenä suunnitelmanani oli pitää siellä jatkuvasti 2.000 - 3.000 euroa).

Olen nyt myös päättänyt priorioida asuntosäästöni. Muutin vähän sijoitussuunnitelmaa ja nyt minulla on useampi rahasto, joihin laitan rahaa ja osakkeita ostan mahdollisesti vain, jos oikeasti "jää ylimääräistä". Mutta tästä tarkemmin myöhemmin, suunnitelma ei ole ihan 100% selvä vielä, joten en ole valmis puhumaan (tai siis kirjoittamaan) siitä :)

keskiviikko 14. marraskuuta 2018

Lokakuun ostelut

Melkein jo unohtui lokakuun ostamiset, mutta ostin ihan lokakuun alussa neuleen ja topin. Sain neuleesta 40€ alennusta, kun olin saanut töistä kesälahjaksi lahjakortin s-ketjulle niin sain hyötykäyttää tätä. Muuten lokakuu meni ilman ostoksia.

Odotan jo hieman, että pääsen tekemään vuoden koontia, että mitä olen ostanut. Vaatteista tein jo syyskuulla laskelmaa ja silloin näytti, että noin 150€ mulla on mennyt vaatteisiin per kuukausi. Aika paljonhan tuo on, mutta en oikein näe, että saisin tätä alemmaksi. Jostain syystä en näytä löytävän ns edullisia vaatteita. Olen koko syksyn etsinyt uutta neuletakkia, joka ei sisältäisi akryylia eikä mielellään mitään poly-alkuista juttua ja joka maksaisi alle 100€. Vaikuttaa olevan mission impossible, mutta jatketaan etsintää..

lauantai 10. marraskuuta 2018

Sanoin EI

Minulle ein sanominen on ollut aina erittäin vaikeaa. Olen tietoisesti opetellut ein sanomista jo vuosia, mutta edelleen valitettavan usein päädyn istumaan terapeuttiani vastapäätä ja vaikeroimaan, että taas sanoin "kyllä" asiaan mistä en oikein ollut varma, että halusinko itse asiaa vai en. Olen hyvä aina keksimään syitä sieltä ja tuolta, miksen voinut sanoa ei. Tässä on aika monta vuotta opeteltu myös sitä, että vastuu ein sanomiseen on yksin vain minulla. Kukaan ei voi sanoa ei minun puolestani. Se on minun tehtävä.

Haastavaksi tilanteen tekee myös se, että innostun helposti eri asioista. Olen aina ensimmäisenä puhumassa, että joo olisi kiva mennä sinne kylpylään ja sinne viikonloppumatkalle, se keikka olisi kiva ja joo järkätään vain pikkujoulut. En oikein osaa pysähtyä sillä innostuksen hetkellä ajattelemaan asiaa loppuun asti, että onko idea oikeasti toteuttamiskelpoinen - eli onko minulla aikaa, rahaa, lomaa, energiaa. Usein huomaan, että innostushuumassa olen jo sanonut kyllä. Hetken päästä kaduttaa, mutta luvattu mikä luvattu. Usein huomaan olevani tilanteessa, että olen sopinut meneväni sinne tänne ja tuonne ja sitten kaiken päälle tulee muutama pakollinen esim työjuttu niin soppa on valmis. Näin on vähän käynyt taas tänä syksynä ja tämä on myös vaikuttanut kirjotusintooni. En vain yksinkertaisesti jaksa ajatella, kun kiire on joka paikkaan.

Olen siis myös suht herkkä kiireelle, olen enemmän introvertti kuin ekstrovertti ja vaadin aika paljon palautumisaikaa sosiaalisista tilanteista. Viime lauantaina soitin siskolleni ja kun olimme jutelleet noin viisi minuuttia niin huomasin, etten saanut enää sanoja suustani. En yksinkertaisesti jaksanut enää puhua! Onneksi siskoni on samanlainen ja hän ymmärsi kun sanoin, etten jaksa nyt puhua enempää ja lopetimme puhelun. Nyt viimeisen viikon tilanne on ollut taas parempi ja olen saanut tarpeeksi palautumisaikaa. Toissa viikolla muunmuassa vetäisin yhdet 14 tunnin yöunet, kun olin vain niin puhki. Tulin töistä kotiin viideltä, menin "päikkäreille", joilta heräsin puolenyön aikaan laittamaan valot pois ja herätyskellon päälle ja nukuin aamuseiskaan. Tällöinkin herätyskelloni herätti minut, joten mahdollisesti olisin nukkunut pidempään.

Joka tapauksess asiaan siis. Yksi kollegani Suomesta siirtyi meidän Hollannin toimistolla ja toisen kollegani kanssa olemme vähän puhelleet mennä käymään hänen luokseen viikonlopuksi. Viime lauantai-iltana tämä toinen kollegani laittoi viestiä, että on nyt varannut lennot ja että lähdenkö mukaan. Innostuin ihan valtavasti! Pitkä viikonloppu Amsterdamissa keväällä, eikös olisikin siistiä. Innoissani jo hain lennot ja hinta olisi ollut vain vajaat 150€! Innoissani jo hain Finnairin korttini ja pankkikorttini, että varaan lennot. Että mikäs tässä, reissu on vasta viiden kuukauden päästä ja nyt maksan vain lennot 150€! Ei paha! Viestittelin samalla molempien kollegoideni kanssa, että on ok kaikille, että myös minä olen tulen silloin. Kello oli jotain kymmenen illalla ja olin oikeasti tosi innoissani asiasta. Onneksi joku pieni ääni sanoi päässäni, että josko nyt kuitenkin nukut yön yli... Ja lopulta kirjoitin kollegoilleni, että mietin tätä nyt vielä yön yli. Että innostus tulla on kova, mutta haluan kuitenkin miettiä asiaa hetken. Kun menin nukkumaan niin olin 100%:n varma että lähden.

No. Heräsin seuraavana aamuna. Into oli jo laantunut ja realiteetit alkoivat hiipiä mieleen. Minulla on vain viikko lomaa ensi talveksi/kevääksi (jäljellä). Tämä viikonloppureissu veisi kaksi päivää tästä viikosta ja tarkoitus on kuitenkin viettää viikko lapissa mökillä (nyt kun vielä voin, vanhempani ovat alkaneet suunnitella mökistä luopumista). Vaikka lennot ovat vain 150€ ja majoitus "ilmainen" niin neljä päivää kaupunkilomalla tulee viemään useita satasia. En halua lähteä enää reissuun fiiliksellä, että paikan päällä pitää pihistellä (voi kuinka paljon tällaisia reissuja on tullut tehtyä). Viikko tämän viikonloppureissun jälkeen on yksi iso työkokous ulkomailla, jota olen mukana järjestämässä. Kokemuksesta tiedän, että tällaisten työmatkojen edeltävä viikko on töissä yhtä stressiä ja tarvitsen lepoa sekä ennen ja jälkeen (eli tyhjää kalenterissani). Ja kun majoitus on "sohvalla" niin viikonloppu ei tule olemaan lainkaan rentouttava, et voi nukkua tarpeeksi ja palautuminen töistä on käytännössä nolla. Ja minulla on vielä tuoreessa muistissa reilun vuoden takaiset kevät ja kesä, kun olin etukäteen sopinut jo varmaan viisi tällaista kaupunkiviikonloppumatkaa, jotka sitoivat käteni siksi kevääksi ja kesäksi ihan täysin. Yksikään näistä reissuista ei tuottanut iloa vaan pelkkää ahdistusta siitä, ettei rahani riitä tällaiseen. Tämä sattui juuri samaan saumaan kuin heräsin taloudellisesti eli ahdistus oli moninkertainen, kun oikeasti ymmärsin, ettei mulla ole varaa tällaiseen. Mutta reissut oli jo sovittu ja varattu niin ei auttanut muuta kuin vaan kaivaa rahat jostain...

Joten sanoin ei. Onneksi eini otettiin hyvin vastaan, enkä suuremmin joutunut perustelemaan asiaa. Olen tosi tyytyväinen, että tajusin ottaa aikalisän päätöksen tekoon. Olen tosi tyytyväinen, että uskalsin sanoa ei (tämä jännitti tosi paljon). Olen tosi tyytyväinen, että onnistuin ilmeisesti sanomaan jämäkästi ja reilusti ei, koska toiset osapuolet ottivat sen tosi hyvin eikä päätöstä kyseenalaistettu (tai esim maaniteltu lähtemään). Olen tosi tyytyväinen, että ensi kevääni on kaikista suunnitelmista vapaa ja minulla on vapaus tehdä tai olla tekemättä mitä vain! Ja ennen kaikkea en ole sitonut 500 euroa asiaan mistä en ole varma, että onko se sellainen mitä oikeasti haluan.

perjantai 9. marraskuuta 2018

Mistä yksinasuva säästää

Tai ennemminkin mistä minä säästän. Puolitoista vuotta sitten, kun tosissani aloitin talousremonttini, niin etsin netistä säästövinkkejä, että mistä sitä ihminen voi säästää. Tässä syksyllä olen taas innostunut etsimään sivustoja, joissa listataan säästökohteita. Mietin ja suunnittelen parhaillaan uudenlaista budjetointitapaa ja samalla innostuin miettimään olisiko jotain uutta mistä voisin säästää. Empä ole itselleni uusia säästökohteita löytänyt niin ajattelin listata sitten ne asiat joista minä säästän. Ehkä joku löytää tänne ja nämä vinkit mahdollisesti auttavat häntä :)

Asun siis yksin, eikö talouteeni kuulu edes lemmikkejä. Rahankäyttö ja säästömahdollisuudet ovat mielestäni vahvasti sidoksissa elämäntilanteeseen. Ja jokaisessa elämäntilanteessa on omat haasteensa. Näin äkkiseltään sanottuna voittajaksi tässä yhteyskunnassa nousee lapsettomat ja eläimettömät pariskunnat, mutta toki asia ei ole näin mustavalkoinen. Yksinasuvan haasteet on, että kaikki maksetaan yhdestä palkasta, yksinasuva maksaa kaikesta aina kalleimman mukaan ja mitään tukia on turha odotella. Jopa pankissa yksin lainaa hakeva saa korkeimmat marginaalit, koska yhden ihmisen talous on niin riskinen. Jos minulle jotain tapahtuu niin siinä menee minun talouteni tulot kerralla. Mutta elämä on ja kaikessa on hyvät ja huonot puolensa. Yksinasujan plussa taas on, että yksin minulla on valta (ja vastuu) päättää kaikista talouteeni liittyvistä asioista. Ei ole riskiä, että tulisin joku päivä kotiin ja olohuoneeseen olisi ilmestynyt uusi televisio :D

No mutta sitten itse asiaan eli mistä minä säästän?

1) juurikin siitä televisiosta ja muista elektroniikkalaitteista. Minulla on 7 vuotta sitten ostettu parin sadan arvoinen telkkari, 6 vuotta sitten ostettu ipad ja 10 vuotta sitten lahjaksi saatu radio (joka ei enää toimi ilman johtoa seinässä). Ja nämä ovat todellakin talouteni ainoat elektroniikkalaitteet. En omista tietokonetta, kauittimia, dvd-laitetta tms. Ja jos tv:ni joskus hajoaa niin tulen miettimään pitkään ostanko mitään tilalle. Uudesta ipadista haaveilen ja sellaisen todennäköisesti ostankin itselleni joululahjaksi. (Toki minulla on myös puhelin, mutta se on työpaikkani. En tiedä millaisen puhelimen ostaisin, jos joutuisin sen itse ostamaan.)
2) Herkuista - en enää nykyisin hirveästi herkuttele, ostan jonkun jäätelöpaketin noin kerran kuussa ja  karkkipussin ehkä kaksi kertaa kuussa. Muita herkkuja ei taloudessani ole.
3) Alkoholi - tähän olen viime aikoina alkanut kiinnittää huomiota. Olen sellainen viinihaukka ja ennen usein ostin viinipullon viikonlopuksi. Nyt en enää niinkään, alkoholin hinta on taas kallistunut ja mitä vähemmän alkoholia juon, sitä vähemmän minun itseasiassa enää tekee sitä mieli.
4) Autosta. Myin autoni reilut kaksi vuotta sitten. Mieletön rahansäästö ja säästää myös minulla stressiä. Harva yksinasuva oikeasti tarvitsee autoa.
5) Netflix, spotify, Bookbeat, netti yms yms. Minulla ei ole mitään kuukausitilauksia, ei itseasiassa edes nettiä (tai siis netti kait kuuluu vuokraan, mutta en sitä jaksa/osaa asentaa...)
6) Lehtitilaukset. En ole koskaan ollut minkään lehden vakkaritilaaja, paljon kyllä määräaikaisia. Tein päätöksen olla tilaamatta enää koskaan yhtään lehteä jo vuosia sitten. Ostan irtinumeron, jos haluan. Käytännössä ostan jonkun lehden ehkä joka toinen vuosi.
7) Lotto, veikkaus, arvat. Hyvin harvoin käytän rahaa uhkapeleihin. Olen lotonnut ehkä kolme kertaa elämässäni. Kesällä käytin 30 euroa jalkapalloveikkaukseen ja hävisin kaiken :D Hyvä muistutus, että tapa on vain pelkkää rahantuhlausta.
8) Muovikassit. Pidän mukanani aina kestokassia. En muista koska viimeksi olisin ostanut muovikassin. Olen myös taitava kantamaa käsissäni ja käsilaukussani ruokaostoksia, jos jostain syystä kestokassini olisi jäänyt kotiin.
9) Matkustaminen. Olen radikaalisti vähentänyt matkustamista menneistä vuosista, jolloin ulkomaanmatkoja oli useamman kerran vuodessa. Tähän vaikuttaa myös se, että en yksinkertaisesti jaksa matkustaa. Paras ja rentouttavin loma on kotona vietetty.
10) Ruokahävikki. Teen itse ruokaa kotona ja pidän huolta, että syön tekemäni ruoan. Ostan kotiin melko minimaalisen määrän ruokaa. En kerää kaappeihin "pahanpäivänvaraa".
11) Olen eronnut kirkosta. Harkitsen myös eroa liitosta - harkitsen liittyväni halvempaan (ei tulojen mukaan laskuttavaan) liittoon tai ihan vain kassaan.
12) Tavaran hankkimisesta. Hankin suhteellisen vähän mitään tavaraa. Tämä säästää myös asunnon koossa, en tarvitse tilaa tavaroilleni. Asun pienessä asunnossa ja yksikään kaappini ei ole täynnä.
13) Kampaajakäynneistä. Minulla on oma väri hiuksissa ja malli on sellainen, että sitä ei tarvitse kovin montaa kertaa vuodessa leikata. Minulla ei myöskään ole mitään tekoripsiä, kynsiä tms. Tällaiseen ei mene rahaa. (Kosmetologilla kyllä käyn, ihonhoidossa ja sokeroinnissa)
14) Työpaikkalounaista. Tai siis yritän säästää - tavoite on viedä eväät töihin 2-3 kertaa viikossa. Tällä hetkellä onnistun viemään eväät noin 1-2 kertaa viikossa, joten tässä on vielä vähän parannettavaa.

Haluaisin myös kirjoittaa, että säästän myös ravintolasyömisistä, kahviloista tms. Mutta tämä ei ole totta. Käytän liikaa rahaa edelleen ulkonasyömiseen tms. Katsotaan miten asia etenee... Tiedän myös, että en siis säästä kaikesta mistä voisin. En esimerkiksi säästä asumisessa, ennemminkin olen tuhlailija jos asumiskustannuksiani katsotaan. Tämä on tietoinen valinta ja asia ei ihan heti tule muuttumaan ellei talouteni romahda ihan täydellisesti ja minun on pakko miettiä asumiskuvio uudestaan.

Tässä näitä ainakin tällä erää! Mistä sinä säästät? Olisiko lisävinkkejä minulle? :)

lauantai 3. marraskuuta 2018

Palkasta

Olin tällä viikolla liittoni järjestämässä koulutuksessa aiheesta "Miten neuvottelen palkkani".

Koulutus oli ihan mielenkiintoinen, mutta en ole ihan varma vielä mitä hyötyä siitä oli :D Periaatteessa mitään mullistavia neuvoja sieltä ei tullut. Ja loppukaneetti oli se meidän kaikkien tuntema: varmin tapa saada (tuntuva) palkankorotus on vaihtaa työpaikkaa. Niinpä.

Yksi koulutuksen mielenkiintoisimmista aspekteista oli se, että kouluttaja kertoi paljon palkasta työnantajan näkökulmasta. Oma kokemukseni kun on vain ja ainoastaan työntekijän näkökulmasta. En muista ihan kaikkea mitä koulutuksessa tuli esiin, koska koulutusmateriaali luvattiin laittaa sähköisesti kaikille osallistujille, mutta ei ole vielä näkynyt. Joka tapauksessa palkat ovat aika monessa paikassa sidottu palkkaluokkiin ja erilaisiin järjestelmiin ja hyvin harvoin suoralla esimiehellä on minkäänlaista valtaa päättää itse palkasta ja sen korotuksesta. Toki suoralla esimiehellä on merkittävä rooli tässä, koska hän tekee asiasta esityksen ja ajaa asiaa eteenpäin. Suurin osa osallistujista tuntui olevan töissä kunnalla, valtiolla tai järjestössä, jossa palkankorotusten saaminen vaikuttaisi olevan aika paljon haasteellisempaa kuin yksityisellä. Oma kokemukseni omaata työpaikastani on, että palkankorotuksia on tullut suhteellisen "helposti" - sekä pyytämällä että pyytämättä. Tähän olen tyytyväinen, mutta se mihin en ole tyytyväinen on palkankorotuksen suuruus. Kouluttaja sanoi, että palkankorotuksen suuruus olisi hyvä olla siinä 5-10%. Huhhuh. Ei ole noin isoja palkankorotuksia näkynyt :D Suurin kertakorotus, jonka olen saanut, on ollut 200 euroa, joka menee juuri tuohon 5% pirtaan, mutta useimmiten ne ovat olleet siinä 40-100 euron välissä. Mutta joka tapauksessa tärkeintä minulle on, että jotain edes tulee.

Kouluttaja nosti myös sen asian esiin, että todennäköisesti lähiesimiehesi oma palkka on vain noin 20% omaa palkkaasi isompi, joten myöskään siksi todella suuret palkankorotukset eivät ole mahdollisia. Olisihan se vähän nurinkurista, jos alainen tienaisi enemmän kuin esimies... Omalla kohdallani pystyn tarkistamaan esimieheni palkan kerran vuodessa iltalehdestä, joten voin kyllä huoletta pyytää aika isoakin korotusta ilman pelkoa siitä, että pyyntöni ylittäisi esimieheni palkan :D

Olen ollut nykyisessä työpaikassani 11 vuotta. Lähtöpalkkani oli siinä 2.100€ ja nyt palkkani on vähän alle 3.900€. Olen vaihtanut organisaatiota kahdesti ja toimenkuvaa neljästi. Isoin palkankorotus tuli ensimmäisen organisaatiomuutoksen yhteydessä ja toiseksi isoin korotus nykyisessä organisaatiossani toimenkuvamuutoksen yhteydessä. En osaa sanoa onko palkkakehitykseni ollut hyvä, huono vai normaali. Olen edelleen ensimmäisessä oikeassa työpaikassani, aiemmat työpaikkani ovat olleet määräaikaisia, osa-aikaisia, kausityöpaikkoja, joissa palkka on tullut annettuna. Toki palkka tulee aina annettuna, mutta aiemmin en ole edes ns vaatinut mitään tiettyä palkkaa, ottanut vain vastaan tyytyväisenä sen mikä on annettu. Tämän hetkiseen palkkaan olen ihan kohtuu tyytyväinen. Mielestäni se on hieman alhainen ottaen huomioon toimenkuvani ja sen että työpaikkani on pääkaupunkiseudulla. Jos saisin nykyistä palkkaa ja asuisin edelleen Tampereella niin en edes haaveilisi palkankorotuksesta. Nyt siitä "haaveilen" ja odotan oikeaa tilaisuutta aloittaa palkkaneuvottelut, mutta vielä ei ole sen aika. En tarvitse lisää palkkaa, mutta haluan kyllä lisää palkkaa. Joten kerään tietoa ja valmistaudun pikkuhiljaa seuraavaan palkkaneuvotteluun :)

Koska tosiaan yksi kouluttajan pointti oli, että suomalaiset ovat liian arkoja ja haluttomia pyytämään lisää palkkaa. Palkasta pitäisi aktiivisesti keskustella ja vaikkei palkankorotusta olisi tiedossa niin siitä huolimatta noin kerta vuoteen palkasta ja sen tasosta olisi hyvä keskustella. Mielestäni tämä oli hyvä idea ja sanoinkin jo esimiehelleni tästä, että haluaisin pitää hänen kanssaan palkkakeskustelun. Tavoitteeni ei ole pyytää lisää palkkaa vaan esitellä miksi olen tyytyväinen palkkaani ja miksi en. Olen myös viime vuosina alkanut avoimemmin puhumaan palkasta kollegoideni kanssa. Uskoisin, että tämä on hyväksi keskustelun molemmille osapuolille. Esimerkiksi yhdellä kollegallani oli huomattavasti pienempi palkka kuin minulla vaika hänen tittelinsä oli parempi. Tämä toi hänelle potkua palkkaneuvotteluun ja itselläni se nosti tyytyväisyyttä omaan palkkaan. Toki minulla on yös kollegoita, joilla on isompi palkka kuin minulla, joka taas puolestaan antaa minule neuvotteluvaltin. Yksi mielenkiintoinen pointti omalla kohdalla oli myös alkuvuoden yleiskorotukset: omalla työpaikallani yleiskorotusprosentti "jaettiin" ylemmille toimihenkilöille pienempänä prosenttina ja loppuosa jaettiin tasasummana 40 vähiten tienaavalle ylemmälle toimihenkilölle. Itse sain tämän lisäkorotuksen, joka siis tarkoittaa, että olen ylempien toimihenkilöiden vähiten tienaavimpien joukossa. Ja todellakin aion ottaa myös tämän esiin seuraavassa palkkaneuvottelussa!

Yksi asia, jonka kouluttaja otti esiin ja josta en ole ihan varma kuinka siihen suhtautua, oli euromääräisen kuukausipalkan päälle tulevat muut edut. Näitä hän mainitsi bonukset, lomarahat, päivärahat, etäpäivät, joustavan työajan, puhelinedun, työterveyden, matkakorvaukset ja mitä näitä nyt oli vielä muita. Osan näistä allekirjoitan, mutta mielestäni esimerkiksi etäpäivät eivät ole palkkaan verrattava etu. Kouluttaja antoi tällaisen esimerkin, että jos et vaikka saanut euromääräistä palkankorotusta niin vastavuoroisesti voisit neuvotella kaksi etäpäivää kuukaudessa. Mielestäni tämä oli vähän outoa, ihan kuin etäpäivä olisi joku palkinto. Työpäivä se on siinä kuin toimistollakin tehtävä työpäivä samoine tehtävineen ja työaikoineen. Samoin päivärahoja palkkaanverrattavana etuna vähän kyseenalaistan, koska useimmiten tämä rahaa menee työmatkalla pakollisiin ulkonasyömisiin. Kuluihin joita kotona ollessa minulla ei ole. Vaikea nähdä päivärahoja lisäpalkkana.

Joka tapauksessa tämä sain itseni listaamaan omat palkan päälle tulevat edut, joita siis on: puhelinetu, bonukset, ajoittaiset päivärahat, (rajattomat) etäpäivät, joustava työaika ja työterveys. Henkilökohtaisesti näistä hyödyllisimmät ja tärkeimmät edut itselleni on puhelinetu (ei huolta puhelinlaskusta, itse laitteesta ja kaupan päälle vielä ilmainen netti kotiin), työterveys ja bonukset.

Olen tyytyväinen, että koulutukseen osallistuin, tulihan tässä vaikka mitä uutta ajateltavaa. Ja toivottavasti saisin sen palkkakeskustelun esimieheni kanssa aikaiseksi - kirjoittelen siitä sitten jossain vaiheessa, jos se toteutuu!



Työmatkalla

Vaikka elämässä on parhaillaan sellaista hyvää kiirettä, niin vähän harmittaa, että se vie aikaa tältä blogilta nyt, kun mulla pitkästä aika...