Vuoden 2018 taloudelliset tavoitteet

Viime yönä unta odotellessa kokosin paperille taloudellisia tavoitteita, joita haluaisin saavuttaa vuonna 2018:

- Vararahasto täyteen (4.000eur)
- "Oikean" sijoittamisen aloittaminen (15% bruttotuloista)
- Nettotulojen nosto 3.000 euroon kuussa
- Säästää 10.000 euroa (tämä raha siis minulla pitää myös olla vuoden 2018 lopussa)
- Nettovarallisuuden kasvu 14.000 euroa
- Ostamisen/tavaroiden hankinnan minimoiminen (jokaisen ostamani tavaran listaus)

Periaatteessa nämä tavoitteet pitäisivät olla melko saavutettavissa, paitsi nettotulojen nosto 3.000 euroon tulee olemaan haastavaa. Arvioini mukaan nettotuloni tulevat olemaan 2.600 - 2.700 euroa kuussa ja olen nyt viime vuoden aikana saanut melko monta palkankorotusta, joten en ole kovin optimistinen varsinaisen palkan nousuun nyt vuonna 2018. Mutta jotain haastettahan sitä pitää olla! Muut tavoitteet ovat mahdollisesti vähän liian heppoisia. Mutta en ole oikein ikinä aiemmin itselleni taloudellisia tavoitteita asettanut, joten on kovin hankalaa pohtia, että mikä on mahdollista.

Ja tosiaankin haluaisin minimoida ostamisen. Ja tarkemmin sanottuna tavaroiden ostamisen. Konmaritin kotini vajaa kaksi vuotta sitten (kuka ei olisi :D) ja olen ollut enemmän kuin ahdistunut siitä kaikesta tavarasta, jota olen ympärilleni haalinut. Ja erityisesti nyt muuton hetkellä omistamani tavarat ärsyttävät vaikka tavaran määrä on huomattavasti pienempi kuin aiemmin - mutta edelleen sitä tavaraa riittää.. Joka tapauksessa tarkoitukseni on herättää itseni vielä lisää tähän tavarajuttuun ja kuinka paljon tavaraa oikein tarvitsen. Tarkoitus ei ole olla ostamatta mitään vaan tavoite on ostaa mahdollisimman vähän. Luonnollisesti ruoka, hygienitarvikkeet tms ei kuulu tähän kategoriaan. Onnistuin luomaan tähän blogiin tuollaisen välilehden kuin Tavarat 2018, sinne on tavoitteena kirjata jokainen ostokseni, paljonko se maksoi ja miksi sen ostin. Yritän olla mahdollisimman rehellinen :)

Mutta tässähän näitä, vuoden 2018 lopussa nähdään miten onnistuin!

Hyvää joulua!

Joulu on huomenna täällä ja haluan toivottaa kaikille mahdollisille lukijoille oikein rauhallista ja iloista joulua :)

Lyhyesti vielä joulun budjetista näin joulun alla. Koska asun yksin ja minulla ei ole lapsia niin joulu ei ole ikinä ollut minulle taloudellisesti mikään rasite. Useimmiten olen jossain muualla joulun ja olen jo aikoja sitten sopinut läheisteni kanssa, että joululahjoja ei osteta. Ja pääsääntöisesti tämä jopa on niin, ettei lahjoja oikeasti osteta ;) Viime jouluna muunmuassa en ostanut yhtään lahjaa, enkä kyllä myöskään saanut yhtään lahjaa. Minusta tämä oli loistavaa! Annoin rahaa hyväntekeväisyyteen ja siitä tuli paljon parempi mieli kuin lahjojen ostaminen läheisille joilla on jo oikeastaan kaikkea ja ei ole varma onnistuuko ostamaan mieluisan ja/tai tarpeellisen lahjan.

Tänä jouluna minulla on mennyt rahaa seuraavasti:

- 105 euroa lahjoihin (ostin kolmelle siskontytölleni 35 euron arvoiset lahjakortit per tyttö)
- 40 euroa hyväntekeväisyyteen (jouluruokaa)
- xx euroa hyväntekeväisyyskeräyksiin kadulla (max 10 euroa, koska siis olen vain tiputellut kolikoita lompakosta)
- 40 euroa jouluruokiin, vastaan jouluaterian jälkiruoasta ja kaikesta makeasta

200 euroa olin budjetoinut jouluun ja tämä näyttää nyt aikalailla toteutuvan. Tänään ei ole vuorossa muuta kuin vähän leipomista ja sitten lähden illalla siskolleni, jossa vietän joulunpyhät.

Eli vielä kerran hyvää ja lumista joulua kaikille!

10/10 Money Tag

Tässä taas tulossa yksi hauska Youtube-DaveRamsey-yhteisön collab-haaste; 10 things I wish I knew about money 10 years ago. Tämä kymmenen vuotta on osuva itseni kohdalle etenkin siksi, että kymmenen vuotta sitten "lopetin" opiskelijaelämän ja siirryin täysipäiväisesti työelämään. Tässä kymmenen asiaa, jotka toivon, että olisin tiennyt silloin!

1. Säästäminen on mahdollista. Kymmenen vuotta sitten siis tuloni nousivat radikaalisti verrattuna opiskelijan tuloihin. Palkkani oli netto noin 1600-1700 euroa 10 vuotta sitten, joka oli vallattoman suuri korotus opiskelijan tuloihin, jotka muistaakseni oli minulla noin 400 euroa (opintotuki+asumislisä). Edeltävän kesän olin yliopistolla töissä, josta sain bruttona 1050 euroa, nettoa en muista, mutta voisin kuvitella että joku 800 euroa. Joka tapauksessa toivoisin, että olisin 10 vuotta sitten tiennyt, että palkasta voi laittaa säästöön vaikka edes 100 euroa.

2. Budjetointi ja budjetissa pysyminen. Periaatteessa olen jonkinlaisia budjetteja itselleni tehnyt jo kauan. Mutta budjettini oli lähinnä sellainen, että listasin kaikki tulot - kulut + asiat mitkä haluan ostaa. Lopputulos oli usein, että tulot eivät riittäneet kaikkiin menoihin ja siinä vaiheessa ahdistuin, laitoin budjetin kiinni ja ajattelin, että ihan turhaa touhua. En jostain syystä tajunnut, että jos tulot eivät riitä kaikkiin menoihini niin silloin menoja pitää karsia ja siinä budjetissa pitää pysyä.

3. Asioiden ostaminen luotolla ei ole järkevää. Jossain vaiheessa hankin minäkin luottokortin. Ja aina jos tuloni eivät riittäneet kaikkiin menoihini niin tulojen ylittävät menot hoidin luottokortilla. Ajattelin, että maksan sitten ensi kuussa. Ei tullut mieleenikään, että olisin voinut säästää näihin menoihin etukäteen. Muutenkin jos ostat asian vasta kun olet säästänyt asiaan rahaa etukäteen niin asian ostaminen tuo paljon isomman tyytyväisyyden kuin että ostaisit asian heti luotolla.

4. Vararahasto. Toivon, että olisin 10 vuotta sitten tiennyt, että jonkinlainen vararahasto olisi järkevä olla. Itselleni vararahasto oli lähinnä vanhempani. Nuorempana vielä luotti liikaa siihen, että jos jotain tapahtuu niin vanhemmilta voi pyytää apua. Toki he ovat minua auttaneetkin, joka on todella kiva asia ja olen siitä kiitollinen, mutta kyllä aikuisen ihmisen pitäisi omat raha-asiansa hoitaa.

5. Sijoitusinstrumentit. Toivon, että 10 vuotta sitten olisin tuntenut sijoitusintrumenttejä - olisimpa tiennyt rahastoista, osakkeista tms. Toki jollain tuttavilla oli sijoitusasuntoja ja osakkeista puhuttiin, mutta en tuntenut sitä maailmaa niin en tajunnut, että se maailma voisi olla myös minunkin saatavilla.

6. Rahasuunnitelma tulevaisuudelle. Olisinpa 10 vuotta sitten osannut tehdä itselleni jonkinlaisen taloudellisen suunnitelman. Edes jonkinlaisen. Muunlaisen kuin että kaikki mitä tulee niin se kaikki myös menee. Se ei ollut hyvä suunitelma.

7. Toivon, että 10 vuotta sitten olisin tiennyt, että jos jollain toisella on jotain materiaa mitä minulla ei ole niin se ei ole minulta pois. Se että yritin pysyä muiden tahdissa ja hankkia kaiken mitä muillakin oli, ei ole ollut taloudellisesti kovin järkevää. Olen ollut kateellinen muiden hienoista autoista, lomamatkoista ja tiesmistä. Olisinpa tiennyt, että keskittyminen omiin tavoitteisiin sen sijaan, että epätoivoisesti yritti matkia muiden tavoitteita, on paljon helpompaa, tyydyttävämpää ja taloudellisesti järkevämpää.

8. En ole uhri. 10 vuotta sitten vielä luulin, että en voi itse vaikuttaa raha-asioihini vaan on jotenkin universumin huonoa tuuria, että sain liian pientä palkkaa tms. Ajattelin ennen, että tilanne on mikä on ja en voi mitenkään vaikuttaa siihen paljonko rahaa minulla on tulevaisuudessa. Kuvaannollisesti istuin vain myrtsinä kotona ja ryvin itsesäälissä, kun tilanteeni ei ollut samanlainen kuin naapurilla.

9. Osata sanoa ei. 10 vuotta sitten en osannut sanoa ei niissä tilanteissa joissa A) en oikeasti halunnut jotain tai B) minulla ei olisi ollut varaa siihen. Tai ennemminkin en kehdannut sanoa ei. Olen muunmuassa kerran ostanut paidan kaupasta, kun kaverini halusi ostaa itselleen ja hän sanoi minulle, että en minä nyt yksin halua ostaa vaan osta sinäkin jotain. Ostin paidan, koska minulle tuli tunne, että minun on pakko. Tämä oli toki yksin minun vastuulla ja minun olisi pitänyt sanoa ei. Vihasin sitä paitaa ja laitoin sen aika pian vaatekierrätykseen. Ein sanominen on tosi jännä juttu. Noin vuosi sitten uimarannalla toinen kaverini halusi mennä ostamaan kioskilta kahvin ja sanoin, että ok tulen mukaan, mutta en osta, koska en halunnut kahvia. Kaverini hämmentyi ja lopulta hän päätyi myös siihen, että ei ostanut kahvia. Ihan todella outo juttu. Mikä ihmisiä vaivaa, kun jotain voi ostaa vain jos joku toinenkin ostaa. Nykyään osaan onneksi sanoa ei ja en osta kahvia vain siksi, että kaverini haluaa kahvin :D

10. Ostamatta jättäminen saa aikaiseksi suuremman tyytyväisyyden tunteen kuin ostaminen. Tyytyväisyyden tunne myös säilyy pidempään, kun jättää jotain ostamatta kuin että sen asian ostaa.

Tervetuloa osallistumaan haasteeseen, jos siltä tuntuu! :)

Tässä muutama Youtube-video haasteesta:
https://www.youtube.com/watch?v=7_NVTrsGhS0 Budget Girl
https://www.youtube.com/watch?v=NqGmZLGztEc The Former Mrs. Jones

HulaHula-raha

Joulukuun palkkapäivä  (tai siis tammikuun budjettikauden palkkapäivä) lähestyy. Sain tänään palkkakuitin nettipostiin ja tein alustavan budjetin tammikuulle. Budjetti tulee olemaan tiukka - pääasiassa siitä syystä, että palkasta menee nyt vuokra, lainat ja vastike. Uudet vuokralaiseni maksavat vuokran 3.1., mutta päätin ottaa tämän huomioon vasta laina- ja vastikekuluissa, jotka maksan tammikuun lopussa eli niinsanotusti vasta helmikuun palkkakaudella. En ole ihan varma onko tämä järkevää, mutta tällä ajattelin kasvattaa vähän vuokratilin puskuria. Vuokra maksetaan siis erilliselle tilille (jonne maksettiin myös vuokravakuus) ja tarkoitus on ottaa tältä tililtä jatkossa vain lainanlyhennysten ja vastikkeen verran rahaa ja jättää loput tilille odottamaan hetkeä, kun niistä maksetaan pääomaverot. Omien laskelmieni mukaan minulle pitäisi jäädä vuokrasta noin 20 euroa käteen per kuukausi, mutta en ole satavarma olenko laskenut tämän oikein. Joka tapauksessa haluan jättää vuokrat täysin tulevan budjettini ulkopuolelle, eläköön ne omalla tilillään omaa elämäänsä.

Mutta siis. Minun piti kirjoittaa nyt marraskuulle budjetoimasta hulahula-rahasta. En ottanut hulahula-rahaa käteisenä ulos eli pitkästä aikaa maksoin asioita kortilla (oli muuten haasteita muistaa pin-koodia alussa). Minulle jäi siis marraskuun palkasta 390,10€ ylimääräistä, jota en laittanut vararahastoon vaan päätin, että saan käyttää sen miten haluan. Käytin tästä rahasta yhteensä 275,51€.

Käytin rahat seuraavasti:
-vuokralaisten luottotietotarkistus 19,80€ (No tämä ei ole hulahulaa, mutta unohdin budjetoida tämän, joten hulahulasta otettiin tämä "hupi")
-kahdet sukkahousut pikkujouluihin yht. 26,11€
-kävin syömässä pikkujoulujen jälkeisen krapula-hampurilaisaterian 20,60€
-ostin ystävilleni ja perheelleni liput tanssiesityksiini yht. 70€
-ripsiväri 30€
-silmämeikinpoistoaine 25€
-synttäri-illallinen itselleni 44€ (olin työmatkalla yksin hotellissa)
-jouluruoka-hyväntekeväisyys-lahjoitus 40€

Oli outoa pitkästä aikaa ostaa muuta kuin ruokaa (tai pakollista kosmetiikkaa). Kävin läpi budjettimuistiinpanojani ja näyttäisi, että olen viimeksi elokuun puolivälissä ostanut itselleni tavaraa (vaatteita Amsterdamista). Aina välillä sai muistuttaa itseään, että hei nyt sulla on lupa ostaa jotain. Suhteeni tavaraan ja sen ostamiseen on muuttunut vuoden aikana kyllä radikaalisti. Tarkoitus olisi kirjoittaa tästä oma teksti, mutta ainakaan vielä en oikein osaa pukea ajatuksiani sanoiksi. Toisaalta tuntui hyvältä ilman syyllisyyttä tuhlata rahaa itseensä, mutta etenkin tavaran ostaminen aiheuttaa minussa kummallisia tunteita. En halua ostaa mitään turhaa. Noin pari vuotta sitten konmaritin kotini ja vieläkin ahdistaa ajatus siitä ylimääräisestä tavarasta ja siitä mihin sen tavaran hukkaa. Ihmiset heittävät nykyään niin paljon roskiin tavaraa. Minäkin. Superahdistavaa.

Muuten marraskuu meni hyvin, ainoa missä menin yli budjetin oli tanssiesityksiä varten varaamani budjetti, joka ylittyi noin 40€. Tämä johtui lähinnä siitä, että hölmönä ostin ensin väärät legginsit ja hukkasin johonkin ainoa mustan pitkähihaisen paitani. Nämä mokat maksoivat minulle 32€. Muuten budjetti alittui monelta osalta ja tilille jäi vähän vajaa 500€ "ylimääräistä". Tämä on hyvä, koska nyt näyttää siltä, että tarvitsen muuttoa varten muuttofirma. Saan huomisaamuna tarjouksen muutosta.. Huoh. Muuton lisäksi aion säästää noin 1.000€ mahdollisia jääkaapin ja tiskikoneen vaihtoa varten. Koneet vetelevät viimeisiään ja haluan varautua näitä varten, ettei tarvitse niiden vuoksi kajota vararahastoon. Että huoh. Vararahastosäästäminen jatkunee sitten vasta helmikuussa..

Budjetointihulluus

Olen joko rakastunut budjetointiin tai seonnut sen kanssa ihan totaalisesti. Periaatteessa tarkoitukseni on tehdä seuraavan kuun budjetti pari päivää ennen palkanmaksua, kun palkkatiedot tulevat näkyviin. Käytännössä teen tulevan kuun budjetin monta kertaa edellisen kuun aikana. Olen nyt tehnyt kirjallisen budjetin olisikohan viime huhti-toukokuusta alkaen. Olen vähän odottanut, että koska tämä budjettihulluus helpottaa, mutta se vain tuntuu pahenevan.

Tänään tein budjetit jopa puoli vuotta eteenpäin, joka on jo vähän järjetöntä. Periaatteessa tiedän kuluni puolen vuoden päähän, mutta käytännössä taas oikeasti en kyllä tiedä. Olen vähän sitä mieltä, että mitä kauemmas budjetoi niin sitä epärealistisempi budjetti on. Jostain syystä mieli kuvittelee, että neljän kuukauden kuluttua ei minulla olisi mitään ylimääräisiä menoja. Että onnistuisin sanomaan kaikkeen ei ja että itselleni ei tulisi mitään mielihaluja mennä teatteriin, ravintolaan, viikonloppumatkalle tms*. Aika epärealistista itseni tuntien. Toki iskin joka budjettiin ekstra-kategorian, mutta mistä sen nyt tietää mihin tulen rahaa tarvitsemaan.

Ja yksi huomioonotettava asia on myös, että kulu- ja tulorakenteeni tulee muuttumaan ihan täysin vuodenvaihteen jälkeen. Palkka muuttuu, veroprosentti muuttuu, tulen maksamaan vuokraa ja kuukausikorttikuluja (tällä hetkellä minulla on vuosikortti), tulen saamaan vuokratuloja ja matkustuspäivät tulevat lisääntymään. Verotus tulee muuttumaan ihan täysin, maksan pääomaveroja, saanen omien laskelmien mukaan työmatkakulu-hyvityksiä ja mitä vielä mitä en osaa ottaa huomioon.

Tällä hetkellä olen arvioinut, että saisin vararahaston täyteen 20.4. mennessä. Alunperin ennen muuttosuunnitelmaa olin laskenut, että vararahasto täyttyy 20.3. mennessä. Mutta tällä hetkellä rahatilanne on sellainen, että ilman muuttoon liittyviä ylimääräisiä kuluja plus takuuvuokrasäästöä, olisin saanut varahaston täyteen jo viimeistään 20.2., mahdollisesti jo tammikuun loppuun mennessä. Eli selkeästi näitä ei vain voi eksaktisti laskea etukäteen.

Ehkä yritän nyt rauhoittua tämän maanisen budjettien suunnittelun kanssa. Teen budjetin kerran ja seuraan sen toteutumista sitten kuukauden mittaan. Teen tarkan suunnitelman vain kuukaudeksi eteenpäin. Ja lopun ajan yritän ottaa vähän rennommin ;)

*Tarkoitukseni ei siis ole nuukailla ja pihistellä loputtomiin. Tavoite on saada vararahasto kasaan, jonka jälkeen tavoite on sijoittaa 15% bruttotuloistani ja loput käytän miten tykkään. Tämä nuukailu on vain väliaikaista.

Haaste - money stories

Seuraamissani vlogeissa on aina erilaisia haasteita, joihin vloggaajat haastavat toisiaan mukaan. Yksi haaste vaikuttaa sen verran mielenkiintoiselta, että haluan itsekin osallistua. Haasteessa vastataan viiteen kysymykseen koskien rahaa. Eli here-we-go. Aiheena oli jotenkin ”money stories – the good, the bad and the ugly”.  

1.       Best money decision you ever made

Autoni myyminen. En kadu, että omistin auton (nyt ainakin ymmärrän mitä kaikkea se vaatii ja kuinka paljon se maksaa), mutta näin jälkeenpäin olen tajunnut, että omistin auton vähän turhaan. Ensinnäkin auto vie ihan hirveästi rahaa, mutta elämä on myös paljon helpompaa ilman autoa. Ei tarvitse murehtia autoveroista, kuluttaa aikaa katsastuksiin, viedä autoa korjaamolle mistä syystä sattuukin, ei tarvitse huolehtia öljynvaihtoväleistä, parkkeeraus ei ole ongelma ja parhaimpana; aina voi ottaa muutaman oluen, jos sille päälle sattuu ;D Ja auton myyminen myös edesauttoi sitä, että rahaa alkoi jäämään säästöön ja aloin pikkuhiljaa ymmärtämään, että mitä säästämisellä voi saavuttaa.

2.       Worst money decision you ever made

Voisin kirjoittaa tähän auton ostaminen, mutta en kirjoita. Koska kuten yllä kirjoitin niin auton omistaminen on tuonut arvokasta kokemusta ja itse asiassa silloin muinoin autosta oli kyllä myös hyötyä sen hetkisessä elämäntilanteessani. Tähän kohtaan mulla ei varsinaisesti ole mitään yhtä juttua, mutta voisin yleisesti sanoa, että jossain vaiheessa jäin koukkuun merkkiasioihin ja kaikkeen mikä maksoi paljon, koska musta se oli jotenkin hienoa ja osoitti muille sen, että mulla oli rahaa (niin noloa, eikä minulla edes ollut!). Tarkoitan kalliita merkkihuonekaluja (kuka nyt ei Artekista tykkäisi), merkkilaukkuja (voi Longchampit, Furlat ja Marco Polot, Vuittoniakin olen harkinnut, mutta luojan kiitos en lopulta sitten ostanut), merkkivaatteita yms yms. Ja pahinta näissä on ollut, että joskus jopa muutaman kuukauden päästä olen myynyt näitä eteenpäin Torilla tai kirppiksellä, kun ”en-mä-nyt-tykännytkään-tästä”. OMG.

3.       Most embarrasing money decision

Suostuin exäni ehdottamaan Lontoon matkaan vaikka tiesin, ettei minulla todellakaan ole varaa. En vain kehdannut sanoa ei. Jouduin lainaamaan matkaa varten rahat eläkkeellä olevilta vanhemmiltani. Olin tällöin jo yli 30-vuotias. Nolottaa vieläkin niin törkeästi ettei tosiakaan. Plus erosimme melkein heti matkan jälkeen. Mahtavaa.

4.       Most expensive stupid thing I ever purchased

Pari vuotta sitten ostin kaksi nojatuoli á 2.000 euroa. 4.000 euroa kahdesta nojatuolista. Ihan oikeesti! Toki mulla ne nojatuolit vielä on ja ne ovat tosi kivat, mutta tuota ihan rehellisesti sanottuna mun nimenomainen tarkoitus oli ostaa kalliit tuolit, että voisin näyttää muille, että mulla on varaa tällaisiin. Nykyään mua lähinnä nolottaa, kun vieraat kysyvät, että jaa onko noi jotkut merkkituolit, mahtoivat olla kalliit. Sinänsä ok, tuolit ovat ihan jees, omistan ne vielä, ja vaikka ostin ne osamaksulla, niin bonusten ansiosta pystyin maksamaan ne heti pois eli niinsanotusti pitkäkestoista velkaa näistä ei sitten lopulta itselleni syntynyt. Mutta olisihan tuolla summalla saanut ihan kivan määrän osakkeita.. Noi nojatuolit eivät ole kovin hyviä osingonmaksajia vaikka ihan kivahan niillä on istuskella.

5.       Once I was so broke I…

Rikoin säästöpossuni, ladoin kolikot olohuoneen pöydälleni ja mietin mitä ruokaa rahoilla kannattaa/voi ostaa, että ruoka kestää seuraavan viikon, jolloin tulee seuraava palkka. Muistan vieläkin ne kolikot kasattuina pinoihin mun olohuoneen pöydällä. En ole ikinä kertonut tästä kenellekään. Aikuinen työssäkäyvä yksinasuva ihminen, jolla ei ole rahaa ruokaan. Ihan käsittämätöntä.

Että tällaisia päätöksiä minun menneisyydessä. Tervetuloa haasteeseen mukaan ja kertomaan omat tyhmät ja viisaat rahapäätöksesi J Jos kiinnostaa katsoa muutama video haasteesta niin tässä pari linkkiä:

The Former Mrs Jones https://www.youtube.com/watch?v=ImaY2edm7bM
Budget Girl https://www.youtube.com/watch?v=VIH010cdDs0&pbjreload=10

Ettäjottakoskakunjosvaikkakuinkunnes

Ajattelin kirjoittaa tämän tekstin, jos vaikka kirjoittamisen avulla pääsisin eroon tästä loputtomasta jahkaamisesta ja itseni sättimisestä sen suhteen, että miksi en ole aloittanut tarkempaa taloudenpitoa ja säästämistä on jo aiemmin. 

Muutaman viikon päästä täytän 37. Olen nyt reilut 10 vuotta ollut kokoaikaisesti työelämässä. Lukion jälkeen olin töissä reilun vuoden (tosin siitä 10 kuukautta aupairina Saksassa, jolloin ”palkka” luonnollisesti ei ollut kummoinen, viikonlopun baarikeikat siitä nyt maksoi just ja just) ennen kuin aloitin opiskelut. Opiskelujen ajan olin vähintään joka kesä töissä ja aina välillä tein töitä myös opiskelujen ohessa talvella. Toki jotkut työpaikoista ovat olleet melko surkeita, kuten yliopistolla bruttopalkka oli jotain 900 euroa. Mutta mukaan on mahtunut muutama kesä ja syksy paperitehtaalla, jolloin tienasin reilusti yli 2.000 euroa plus kun teki muutaman viikonlopun ylitöitä, niin korvaus yhdestä viikonlopusta oli bruttona 1.000 euron luokkaa. Myös Espanjassa työskennellessä tienasin reilusti yli pari tonnia kuussa, tosin siellä verotuskin oli tiukempi sosiaalimaksujen vuoksi.

Nykyisessä työpaikassani 10 vuotta sitten lähtöpalkkani bruttona oli 2.100 euroa ja nyt se on noin 3.600 euroa. Tähän tulee vielä parin sadan korotus, kun työpaikan lokaatio vaihtuu pääkaupunkiseudulle. Lisäksi olen saanut melkein vuosittain reilun kuukausipalkan verran bonuksia. Tähän päälle vielä lomarahat ja satunnaiset päivärahat, joita parhaimmillaan on tullut useampi sata euroa kuussa (toki on ollut paljon kuukausia, ettei ole tullut lainkaan). 

Joka tapauksessa voisi luulla, että näistä lähtökohdista olisin onnistunut säästämään tähän ikään mennessä aika hyvinkin rahaa. Ottaen vielä huomioon, että mitään opintolainaa tai muuta kulutusvelkaa minulla ei ole ollut missään vaiheessa. Toki perusluottokorttisäätäjä olen ollut, mutta olen aina maksanut luottokortin saldon heti pois. Jostain syystä en ole ymmärtänyt, että siitä olisi voinut maksaa vain minimin. Kerrankin tässä tilanteessa onni on ollut ymmärtämättömän puolella.

Minua harmittaa ihan käsittämättömän paljon, että vasta muutama vuosi sitten olen herännyt, että rahalla olisi voinut tehdä jotain muutakin kuin tuhlata. Ja vielä enemmän harmittaa, että kunnolla tähän heräsin vasta reilu puoli vuotta sitten. Koska tässä puolessa vuodessa olen edistynyt ihan mielettömästi! Miettikää, jos olisin edes jollain tasolla säästänyt jo siitä lähtien, kun aloitin kokoaikaiset työt, puhumattakaan siitä, jos olisin aloittanut jo ensimmäisestä kesätyöpaikastani alkaen. Olen ihan todella vihainen itselleni, että nyt vasta olen ymmärtänyt tämän asian ja aloittanut suunnitelmallisen etenemisen.

Toki elämä on mennyt miten on mennyt ja oma elämäntarinani ei ole se helpoin. On ollut aikoja, jolloin en jaksanut avata postiluukusta tulleita laskuja ja osa laskuista ehti mennä jo perintään ennen kuin heräsin siihen, että hei tuo lasku pitäisi maksaa. Olen maksanut myöhästymismaksuja, perintämaksuja ja kerran olen myös joutunut ongelmiin visalaskuni kanssa, mutta onneksi sain tähän heti apua. Oikeasti en tiedä kuinka olisin muka pystynyt kaikkien muiden ongelmien ohella jotenkin satumaisesti hoitamaan talousasiat mallikkaasti. Ei se homma vain taida mennä niin.

Eli ehkä olisi nyt aika jättää nämä itsesyytökset taakse ja keskittyä tulevaisuuteen ja keskittyä niihin asioihin, joissa olen onnistunut. Kaiken kaaoksen keskellä olen kuitenkin onnistunut ostamaan itselleni asunnon ja hoitamaan siihen liittyvät kustannukset. Luottotiedot minulla edelleen on kunnossa vaikka perintäkirjeitä postiluukusta aikanaan tippuikin. Työpaikkani olen onnistunut pitämään kaikista sairaslomista ja sekoiluista huolimatta ja tämän hetkinen tilanne töissä on hyvinkin positiivinen. Olen saanut kuukausittain palkan, jolla olen hullun kulutukseni lopulta pystynyt maksamaan. Ja sen kerran kun oikeasti tilanne oli vaikea ja pallo meinasi tippua, sain taloudellista apua, jonka pyytäminen ja saaminen avasi silmäni, että hei - ei enää koskaan näin! Ja onnistuin muuttamaan käyttäytymismallini askel askeleelta. Ehkä minun pitäisi alkaa ajattelemaan, että jokainen hankala tilanne ja tyhmä ratkaisu ovat pikkuhiljaa johtaneet minua oikealle polulle, jota en olisi voinutkaan löytää ennen kuin juuri sillä hetkellä kuin sen löysin. Nyt tilanne on kuitenkin jo tosi positiivinen. 

Ettäjottakoskakunjosvaikka-nyt-sitten-vihdoin antaisin itselleni anteeksi, taputtaisin itseäni olalle, että hyvinsäoletvetänytkaikestahuolimatta ja suuntaisin katseen eteenpäin.

Välietappi täynnä

Maanantaina oli palkkapäivä. Sain vihdoin luvatun palkankorotuksen ja lisäksi sain korotuksen takautuvasti monelta kuukaudelta niin palkka oli tosi kiva (saisikin aina näin paljon!). Saan vararahaston nyt 8.000 euroon, joka on väliaikainen tavoitteeni nyt tässä muuttovaiheessa. Lisäksi sain puuttuvan summa takuuvuokraan (sain vuokrattua asunnon Helsingistä 1.1. alkaen ja takuuvuokran tarkka summa on selvillä) ja sen jälkeen hummailurahaa jäi vielä vaikka kuinka ja paljon! Kaiken tarvittavan budjetoitujen kulujen jälkeen ylimääräistä hulahula-rahaa jäi melkein 400 euroa ja tämä on sellaista rahaa, jonka saan käyttää ihan mihin lystään.

Ihan mahtavaa. Ja välietappia juhlistaakseni en aio yrittää edes jättää tätä säästöön mihinkään vaan aion rehellisesti tuhlata rahat ihan mihin tykkään - katsotaan onnistunko ;). Joulua+muuttoa varten olen jo allokoinut omat rahansa tämän kuun palkasta, lisäksi budjetoin ruokakauppa- ja ravintolakuluihin pari sataa enemmän kuin normaalisti, pikkujoulut on budjetoitu ja museokortin uusinnat sekä tanssiesitysten mahdolliset vaateostokset. Olisin voinut saada noin 1.000 euroa ylimääräistä säästöön, jos olisin vetänyt tiukalla, mutta nyt en vain yksinkertaisesti halua. Joulukuu saa olla rennompi kuukausi ja olen sen mielestäni nyt ansainnut. Tammikuusta alkaen taas uuden kuviot ja säästötavoitteet.

Kesäkuun vs marraskuun rahankäyttö

Pidin kesäkuussa (19.5. – 19.6.) kirjaa ihan jokaisesta menostani sentin tarkkuudella. Kuukausi oli haasteellinen suurelta osin johtuen siitä, että kesälomani ekat 2,5 viikkoa osui tälle kuukaudelle. Haasteellisella tarkoitan sitä, että kaikki raha mitä tuli niin meni ja jouduin vielä lainaamaan rahaa säästötililtäni. Eli kulutin rahaa yli tulojeni. Päätin jo silloin, että joskus syksyllä teen vastaavan kulukirjaus-kuukauden ja pidin sen nyt marraskuussa 20.10. – 19.11. 

Tässä yksityiskohtainen vertailu kesäkuun ja marraskuun kuluista: 

	Kesäkuu	Marraskuu
Palkka	2347	2636
Kulutus	2443	1434
Säästö%	-1 %	48 %
Ruokakauppa	152,2	190,5
Ravintola	237,8	267
Matkustus/loma	682,25	0
Hyväntekeväisyys	45	0
Hieroja	40	0
Bussi	20	0
Sisustus	27	0
Laukku	140	0
Kosmetiikka	25,45	16,5
Kirppismaksu	38,5
Netti	19,9	0
Urheilu	8	0
Sokerointi	70	70
Liitto	100,98	34,4
Terveys	138	69
Laina	432,43	429,96
Sähkö	0	48,49
Rahastot	40	70
Vastike	226,02	235,02
Narikka		4

Säästöprosentit ovat täysin erit kuukausien välillä – kesäkuulta -1% ja marraskuulta 45%*. Toki tuloissakin on 300 euron ero marraskuun hyväksi. Näin jälkeenpäin katsottuna kesäkuun menot eivät kyllä olleet mitenkään mahdottomat. Jos kesäloman kulut, laukku ja ylimääräiset liitonmaksut otetaan pois, niin kulutus on melko samalla tasolla kuin marraskuussa. Toki marraskuulle osui sähkölasku ”ylimääräisenä”. Toisaalta kesäkuussa maksoin kirpparimaksun, josta taas puolestaan seuraavassa kuussa sain plus-merkkisen luvun, kun kirpparipöytä loppui. Terveyteen menneitä kuluja oli myös kesäkuussa isompi summa, tähän en sinänsä voi vaikuttaa, se on vähän kuukausikohtainen ja se on mitä on.

Nyt näen, että isoin haaste kesäkuun budjetissa oli nimenomaan kesäloma ja siihen liittyvät kulut -->ja tässä nimenomaan siis se, etten mitenkään ennakoinut kesälomaa. Tarvitsee sanoa, että nyt kun olen muutamia isompia kuluja ennakoinut (esimerkiksi oviremontti + tuleva takuuvuokra) niin on paljon rennompaa budjetin kanssa. Kun ennakoi etukäteen, niin kyseiset kulut eivät vaikuta budjettiin mitenkään, koska rahat ovat jo valmiina, eivätkä siis mene kuussa tulevasta palkasta. Heti kun saan vararahastoni täysin kuntoon niin alan tekemään/säästämään kunnollisia sinking fundseja itselleni. Nyt on tarkoitus laittaa vielä kaikki ylimääräinen vararahastoon. Tämä on tosin hetkellisesti holdissa muuton ja siihen liittyvien kulujen vuoksi.

Ravintola/baari/kahvila –kulut ovat sekä kesäkuussa että marraskuussa yhtä ongelmallisella tasolla. Kesäkuussa syynä olivat kesäterassit, kesäloma ja kaikki muut sellaiset hommat. Marraskuussa syynä olivat asunnon etsintä Helsingissä, jatkuva junailu, syöminen juna-asemalla ja Helsingissä sekä pari sovittua ravintolaillallista. En tiedä saanko tätä kuriin, mutta en enää tiedä onko se niin tarpeen. Jos koen sen mielekkääksi ja rahat minulta siihen löytyvät niin ehkä minun pitäisi sallia ne itselleni. Nyt se aiheuttaa vain turhaa stressiä. Katsotaan katsotaan :)

Seurasin myös kesä- ja marraskuussa no-spend-päiviä eli päiviä jolloin en käyttänyt lainkaan rahaa. Kesäkuussa näitä oli 5, marraskuussa 12. Pisteet marraskuulle! 

*Säästöprosenttia laskiessani olen vähentänyt kulutuksesta rahastoon menneet summat eli säästöprosentti ei ole täysin yksi yhteen kulutus vs tulot. Rahastoihin menneet rahat kuuluvat kuitenkin kulutuslistaani, koska otan ne kuluina = pakollisina menoina.