Helmikuun budjettisuunnitelma

Julkaistaan nyt tässä heti perään helmikuun budjettisuunnitelma. Excelistä löytyy sekin. 

Muutama kommentti helmikuusta: 

- Tein sellaisen muutoksen, että laitoin tietyn summan säästötilille heti kun palkka tuli. Yleensä laitan säästösumman joko ihan vasta kuun lopussa (kun olen varma säästöön jäävästä summasta) tai sitten pikkusummia pitkin kuukautta. Nyt kokeilen miltä tuntuu, laittaa heti palkkapäivänä iso summa säästöön ja sitten oikeasti pärjätä vain tilille jäävällä summalla. 

- Poistin ekstra-kategorian ja korvasin sen yllätyssarakkeella ja budjetoin tänne kunnolla rahaa. Minua on alkanut harmittaa, etten koskaan raaski ostaa esimerkiksi jonnekin keikalle lippuja, koska sitä ei ole budjetoitu. Rajoitan tällä ihan turhaan elämääni. Tavoite on siis budjetoida joka kuulle 100-200 euroa ihan vain what-ever eli nyt vähän haaveilen ostavani lipun johonkin balettiesitykseen. Jos raha jää käyttämättä niin sehän on vain plussaa. 

- Varasin myös kampaajan ja budjetoin sille rahaa vaikka en vielä koko kampaajaa edes tarvitsisi. Kaipaan nyt vähän hemmottelua. 

- Tosiaan budjetoin taas 150 euroa neuletakille. Tai mille tahansa vaatteelle. Saan ostaa jos hyvä tulee vastaan ja haluan. 

- Ruokakauppa, lounas ja ravintolasumman otan käteisenä. Ainakin vielä toistaiseksi. Olen vähän suunnitellut tekeväni perussuomalaiset ja alkaa siirtää ruokarahat s-tilille ja maksaa aina s-etukortilla. Käteisenkäyttö on hieman hankalaa nykypäivänä. 

- Ravintolasumman budjetoin tarkoituksella pieneksi. Helmikuun haaste on olla käymättä ravintolassa. Ihan oikeasti. 

- Hyväntekeväisyyteen saan käyttää enemmän kuin 20 euroa, koska viime kuussa en laittanut mihinkään hyväntekeväisyyteen rahaa ja tämä harmittaa. En vain jaksanut miettiä hyvää kohdetta. 

Kuukauden päästä taas nähdään, että miten kävi. Palkka olikin heti budjetoitua pienempi eli hyvin alkoi :D

 

Tammikuun budjetti ja toteuma

Tammikuu (eli 20.12. – 17.1.) oli hyvä kuukausi säästön kannalta. Säästöprosentti oli 32%! Säästöt koostuivat rahastosäästämisestä (175,26 euroa), asuntosäästöistä (674,07 euroa) ja muu säästöistä (20 euroa).

Sain rahaa hyvin säästöön vaikka käytin myös rahaa. Käytin rahaa mm seuraaviin: 

Kahden kuukauden bussikortti

Kevään harrastusmaksut (baletti ja jooga)

Kosmetologille (sokerointi)

Kampaajalle (kampaus naamiaisia varten)

Hömppään (naamiaisjuttuja)

Jääkiekkoliput (tulevaisuuteen)

Piilolinssejä

Vuoden (tai siis 13 kk) museokortti

Eli vaikka käytin rahaa suht huoletta niin silti sain rahaa säästöön. Olen tosi tyytyväinen, koska tämä on oikeastaan ollut se mitä tavoittelen. Että voisin elää suht koht huoletta ja ilman, että jokaista senttiä tarvitsee laskea, mutta silti onnistuisin saamaan säästöön rahaa.

Toki kovasti auttoi se, että olin kuusta kotona oikeastaan vain reilun viikon. Kaksi viikkoa olin pohjoisessa (johon mulla oli oma budjetti ja joka meni lähinnä ruokaan – ja ruokaan mulla olisi mennyt rahaa ihan kotonakin) ja sitten olin 4 päivää työjutuissa, jolloin omaa rahaa ei luonnollisestikaan mennyt, koska olin kiinni 24/7 työssä.

Ruokabudjettiin ei mennyt rahaa tammikuussa, koska mulla oli noin 150 euroa käteisylijäämää joulukuulta ja koska olin pois kotoa suurimman osan kuusta, niin ei ollut tarvetta ostaa kotiin ruokaa (lappiruoat ostin siis omasta budjettikategoriasta, ei käteiskategoriasta). Sain tästä vielä säästöön 124 euroa (52-viikkosäästöön), mutta tähän sain kyllä apua myös yllättävästä arpavoitosta 25 euroa (sain arvat lahjaksi!) ja 50 eurosta, jonka sain isältäni joululomalla.  Eli tämä 124 euroa on tuon 32%:n päälle.

Piilolinssit oli yllättävä ja hieman pakko-ostos; työpaikan naamiaisia varten tarvitsin asuani varten piilarit ja kuvittelin, että minulla oli parit säilössä. Nämä minulla olivatkin, mutta olivat vanhentuneet elokuussa 2018. Pidin parhaimpana käydä ostamassa uudet. Suunnitelmissa oli joka tapauksessa keväällä ostaa lisää piilareita, joten sama kait tuo koska ne hankkii. Museokortti pitää uusia aina joulun jälkeen ja kevään harrastukset maksaa. 

Yli mentiin siis ekstra-kategoriassa (tähän oli budjetoitu liian pieni summa) ja yllättäen ravintolakuluissa ja lounaissa. Näissä en sitten loppukuusta enää edes yrittänyt pihistellä, koska oli jo selvää, että säästöön tulee jäämään kiva summa joka tapauksessa. Ravintolabudjetti oli myös tosi pieni, koska oikeasti kuvittelin, että onnistuisin tammikuussa minimalisoimaan ravintolassa käynnit. No en näköjään onnistunut :D

Useammassa kategoriassa alitin budjetin, joka oli kiva. Vaatebudjetti jäi käyttämättä kokonaan. Tarvitsen uuden neuletakin ja sille olin budjetoinut rahaa, mutta en sitten löytänyt sopivaa. Rahasumma siirtyi helmikuulle, koska jatkan uuden neuletakin metsästystä. Luulen, että jatkossa tulen budjetoimaan joka kuukausi jonkun summa vaateostoksille, että ostaminen on mahdollista, jos joku hyvä vaatekappale tulee vastaan. Sehän on aina vain plussaa, jos en ko budjettia käytä. Enemmän harmittaisi, jos ostaisin jotain ja siksi ylittäisin budjetin. Olen nyt luopunut ainakin toistaiseksi paperibudjetoinnista ja siirtynyt excelin käyttöön. Tässä siis tammikuun luvut excelissä: 

Kun rahaa on pakko käyttää ja harmittaa (ja sitten harmittaa kun harmittaa)

Yksi työni osa on järjestää oman organisaationi isommat kokoukset. Kuulun kansainväliseen myyntiorganisaatioon ja meitä on yhteensä noin 35 henkeä ja tulemme kahdeksasta eri maasta. Tapaamme kaksi kertaa vuodessa koko tiimillä jossainpäin Eurooppaa – yleensä tammikuussa ja elokuussa. Nyt tammikuun kokous oli Helsingissä ja se mahdollisti vähän spesiaalimman ”tyky-tapahtuman” järjestämisen koko porukalle. Meillä oli naamiaiset – Oscar-juhlat, jossa tarkoitus oli pukeutua joksikin elokuvan roolihahmoksi. Itse juhla oli Helsingin vanhassa kauppahallissa sulkemisajan jälkeen. Meillä oli punainen matto, yleisöä ottamassa selfietä ja kiljumassa, valokuvaaja, dj, parhaiden pukujen äänestys, oscar-patsaiden jako, illallinen ja tanssiatanssiatanssia. Ilta meni todella hyvin ja oli todella hauskaa. 

Lähtökohtaisesti en ollut innostunut tilaisuudesta. En pidä naamiaisista ja syitä tähän on kaksi: en halua ostaa mitään turhaa itselleni ja en halua myöskään käyttää ylimääräistä rahaa. Ja koska olin tilaisuuden pääjärjestäjä, niin tilaisuus aiheutti aika isoa stressiä, koska tilaisuuden järjestämiseen ei myöskään olisi ollut yhtään aikaa. Töitä on muutenkin enemmän kuin paljon ja siihen vielä yrität muutamassa viikossa saada kasaan tällaisen iltatilaisuuden niin kohdallani stressi on taattu. Mutta tästäkin selvittiin ja näin jälkeenpäin olen todella iloinen, että sain tilaisuuden tällaisen tapahtuman järjestää. Hyvää kokemusta tulevaisuuteni suunnitelmia silmällä pitäen :)

Jouduin itse tilaisuutta varten laukkaamaan kaupoissa ostamassa palkintoja, hakaneuloja, popcorn-tötteröitä ja mitä vielä. Tämä oli jo itselleni tarpeeksi stressaavaa vaikka nämä ostokset toki maksoin työpaikkani luottokortilla. Mutta silti vähän ärsytti. Mutta mikä ärsytti vielä enemmän oli kaikki mitä minun piti ostaa omaa hahmoani varten omalla rahalla. Asuni oli Holly Golightly Breakfast at Tiffany’s elokuvasta. Idean keksi sisareni, koska hänellä oli hahmolle sopiva mekko (mekkoon kuului näyttävä kaulakoru jo valmiiksi). Itseltäni löytyi sopivat korvikset. Omalla ostoslistallani oli siis tupakkaholkki (ja siihen tupakka, mutta sen unohdin kaikessa kiireessä), hiuskoriste, hiuspinnit, se hiusjuttu nutturan sisään ja aurinkolasit. Hermojani säästääkseni varasin myös kampaajan kampausta varten. Minulla on suht lyhyet hiukset, joten itse korkean nutturan tekeminen ja takahiusten kiinnittäminen siististi olisi ollut mission impossible sillä ajalla mitä minulla oli. Hampaita kiristellen laitoin tammikuun budjettiin 100 euroa näitä naamiaisia varten. Voitte uskoa kuinka paljon minua ärsytti tämä! Työjuttu, jota varten minun on pakko käyttää omaa rahaa ja johon minun on pakko osallistua. 

Lopputulos rahankäytölle oli tämä: 

*Kampaus 45 euroa

*Hiuspinnit 1,5 euroa (olivat puoleen hintaan!)

*Tupakkaholkki 1,5 euroa (Punanaamiossa on kaikkea ja halvalla!)

*Hiuskoriste ja juttu nutturan sisään 17,89 euroa

*Aurinkolasit 0 euroa (aurinkolaseja ei näköjään myydä tammikuussa missään, sain lopulta lainaan työkaverilta)

*Yhteensä 65,89 euroa eli 34,11 euroa alle budjetin! (Tammikuun budjettiseurannassa summa tulee olemaan vähän pienempi, koska maksoin 1,5 euron ostokset käteisellä ruokarahoista)

Mieltä lämmitti, että pääsin alle budjetin vaikka ihan turhaanhan tuo 65 euroa meni. 

Vai menikö? Asuni onnistui todella hyvin. Ilta oli todella hauska. Kaikki olivat todella fiiliksissä illasta ja sain paljon kiitosta. En varmaan vastaavaa ihan heti pääse kokemaan&järjestämään. Suurin osa rahasta meni kampaajalle, joka osoittautui todella mukavaksi ja jolle varasin leikkausajan (en ole onnistunut löytämään Helsingistä vielä omaa kampaajaa). Minua ei niin harmita maksaa rahaa palveluntarjoajalle, vain turhan tavaran ostaminen on hankalaa minulle. 

Olen tässä pyöritellyt näitä vuoden 2019 tavoitteita, mutta en ole oikein keksinyt mitään. Moni näyttäisi lähtevän mukaan haasteeseen ”älä-osta-mitään”. Itse taidan lähteä nyt omaan haasteeseeni ”saat-ostaa-ihan-mitä-vain-haluat-ja-tarvitset”. Viime vuoden tavaralistaukset osoittivat itselleni, etten nyt ihan älyttömästi ostele mitä vain. Parhaimmillaan minulla meni pari kuukautta, etten ostanut mitään tavaraa. En lähde shoppailemaan ajanvietteeksi. Menen vain silloin, kun tarvitsen jotain. Haluan oppia tänä vuonna rentoutta tämän asian kanssa, enkä halua tuntea syyllisyyttä ja stressiä joka ostoksesta minkä teen. Joskus tulee huteja ja joskus tarvitsee ostaa jotain ulkopuolisesta asiasta johtuen (esim työpaikka). Mutta kuten nyt tässä naamiaistilanteessa, sain loppujen lopuksi huomattavasti enemmän kuin mitä eurollisesti ”jouduin” tuhlaamaan. Ja minusta se oli todellakin kaiken sen rahanarvoista.

Konmari osa 1 - miten kaikki alkoi ja eteni

Olen yksi konmariin hurahtaneista. Hurahdus oli melko vakava. Onneksi kuitenkin hurahdin, sillä konmarilla oli erittäin suuri vaikutus etenkin talouteeni. Löysin konmarin 2016 alkuvuodesta (muistaakseni ihan netistä googlailemalla karsimisvinkkejä). Virallinen konmaritus-aikani oli huhtikuu 2016 – syyskuu 2016. Kävin muistaakseni melko säntillisesti kategoria kerrallaan kaikki läpi (ja oikeassa järjestyksessä!) ja lokakuussa 2016 pidin konmari-juhlat. Olin aktiivinen jäsen erilaisissa konmari-someryhmissä ja olin ehdottomasti sitä mieltä, että hommaa pitää noudattaa juuri pilkulleen ja ärsyynnyin suunnattomasti, kun joku teki vähän sinnepäin. Jonkin aikaa prosessin läpiviennin jälkeen vastaavasti ärsyynnyin suunnattomasti konmaria pedantisti suorittavien kommenteista. Olisiko ollut 2017 alkuvuodesta, kun erosin kaikista konmari-ryhmistä ja päätin, että kohdallani konmari on nyt ohi. Homma herätti liikaa tunteita suuntaan ja toiseen. Tänään olen onneksi huomattavasti rennompi prosessin suhteen kuin ennen kun heiluin äärilaidasta toiseen. Itse olen tyytyväinen, että vedin prosessin läpi tiukalla seulalla, koska sain siten paljon aikaiseksi. En aio konmarittaa uudestaan (mielestäni homma todellakin on once-in-a-life-time-juttu), mutta en ole enää sitä mieltä, että koti on konmarituksen jälkeen valmis. Elämä muuttuu, ihminen muuttuu, koti vaihtuu, ihmiset kodissa vaihtuvat. Tavaramäärän hallinta kodissa on elämänikäinen homma. Omalla kohdallani tärkeintä on, että yritän kontrolloida kotiini tulevan tavaran määrää ja samalla yritän olla säilyttämättä tavaroita, joita en käytä. Konmarin jälkeen säilytystilojen ja säilytystavaroiden tarve väheni noin 90% – ennen esimerkiksi kun katselin uusia asuntoja niin kiinnitin suuresti huomiota säilytystiloihin. Olen pitänyt monta palopuhetta siitä kuinka asunnot ovat huonoja, koska niissä ei ole tarpeeksi säilytystilaa ja kuinka säilytystila on kotien tärkeimpiä asioita. En ole enää tätä mieltä. En tarvitse säilytystilaa ja pidän huolta, että aina tietty osa säilytyshuonekaluistani ja -tiloistani ovat tyhjiä. Tämä tuottaa minulle mielihyvää. 

Olen jo reilun vuoden suunnitellut kirjoittavani konmari-prosessista ja monta kirjoitusta olenkin tästä aloittanut. Kirjoitukset ovat vain aina jääneet kesken, koska kirjoitettavaa ja asiaa on niin paljon. En osaa kirjoittaa pitkiä tekstejä ns järkevästi. Jään helposti jaarittelemaan ja teksti pitenee vielä entisestään. Tästä johtuen päätin nyt tehdä tästä kymmenosaisen konmari-sarjan. Olen tehnyt sarjan rungon valmiiksi, mutta tekstit kirjoitan ja julkaisen säännöllisen epäsäännöllisesti sitten kun ehdin ja saan inspiraatiota, kuten muutkin blogitekstini. 

Runko on suunnilleen tässä (muutoksia voi tulla matkan varrella ja mahdollisesti en julkaise ns oikeassa järjestyksessä):

Konmari osa 1 – miten kaikki alkoi ja eteni

Konmari osa 2 – vaatteet, asusteet, kengät, meikit, korut

Konmari osa 3 – kirjat ja paperit

Konmari osa 4 – astiat, keittiö ja siivoustavarat

Konmari osa 5 -  lakanat, pyyhkeet tms kodintekstiilit

Konmari osa 6 – cd:t, elektroniikka, harrastusvälineet ja muut sen sellaiset

Konmari osa 7 – huonekalut, lamput, matot, verhot ja kodin koriste-esineet

Konmari osa 8 – tunne-esineet: valokuvat, kirjeet tms

Konmari osa 9 – miten poistin tavarat kotoani

Konmari osa 10 – muuttuiko elämä konmarin johdosta ja mitä tapahtuu konmarinoinnin jälkeen

Tämä teksti on siis jo ensimmäinen osa. Kuten aiemmin mainitsin niin aloitin konmari-prosessin keväällä 2016. Sinänsä etenin järjestyksessä sellaisella poikkeuksella, että ensimmäinen asia minkä konmaritin oli autoni. Ensimmäisen kirpparilastin sekä vaatekierrätyspussit vein vielä omalla autollani, mutta sitten homma hankaloitui, koska muutuin autottomaksi. Konmarin ehdottomasti vaikein homma oli tavarasta eroon pääseminen ja siksi olen varannut tälle ihan oman osansa. 

Olin jo ennen konmari-hurahdusta herännyt ylimääräiseen tavaraan kotonani ja erinäisin keinoin olin jo hankkiutunut tavarasta eroon. En vain saanut hommaa kuntoon ja vasta konmarin löydettyäni tajusin, että miksi en. Siihen oli kaksi syytä. Ensimmäisenä se, että kun yhdestä päästä poistin tavaraa kodistani niin toisesta päästä kannoin lisää tavaraa sisään. Juttu ei oikeasti toimi niin. Jos haluat vähentää tavaraa kotonasi niin ensiarvoisen tärkeää on ensin tukkia tavaravirrat sisään. Sitten vasta tavaran poistamisesta on yhtään mitään hyötyä. Toisena se, että tein yleisen perusvirheen: karsin huone/tila/kaappi kerrallaan. Kun karsit kaappi kerrallaan niin huomaamatta siirrät tavaroita vain edestakaisin kaapista toiseen eikä homma ikinä valmistu. Ratkaiseva tekijä itselleni oli, kun tajusin alkaa karsimaan kategoria kerrallaan. Tein ihan perinteisen kokoa-kaikki-lattialle-yhteen-kasaan-ja-käy-jokainen-tavara-läpi. Tämä oikeasti toimii ja siinä myös näkee paljonko sinulla on oikeasti on jonkin tietyn kategorian tavaroita. 

 

Olin siis jo jonkin verran tavaraa jo karsinut ennen konmaria eli ihan alusta en lähtenyt. Muun muassa vaatteita ja astioita olin jo radikaalisti karsinut ennen virallisen konmarin aloitusta. Näistä sitten enemmän myöhemmissä teksteissä. Itselläni lähtökohta oli, että asuin yksin, jonka takia karsinnan kohteena oli vain omat tavarani. Olin asunut ”poissa kotoa” siinä vaiheessa jo 18 vuotta eli sitä kautta tavaraa oli kyllä ehtinyt kertyä. Samassa asunnossa olin asunut noin 7 vuotta. Olin tämän 18 vuoden aikana asunut ulkomailla ja Suomessa eri kaupungeissa, joten jonkin verran muuttoja oli tullut tehtyä ja voisi kuvitella, että tavaraa olisi karsiintunut matkan varrella, mutta ei. Tykkäsin kovasti säilöä tavaraa varastoon ja kaappeihin ja ihan alkuperäinen lähtökohta olikin, että varasto ja kaapit olivat ihan täynnä (todella nätisti olin pakannut pahvilaatkoihin vanhoja pyyhkeitä, lakanoita tms, teipannut laatikot kiinni ja kirjoittanut laatikkoon "vanhoja lakanoita"). Olin tosiaan niitä, jotka valittivat jatkuvasti säilytystilan puutteesta ja haaveilin isommasta asunnosta, jotta saisin lisää tilaa tavaroilleni. 

Tästä lähtee kymmenosainen sarja: Konmari-muisteluni. Minulla on valitettavan vähän valokuvia prosessista ja koska hommasta on jo muutama vuosi niin voi olla, etten enää muista kaikkea tai  muistan jonkin jutun väärin. Näillä disclaimereilla lähdetään liikkeelle. 

Alla vielä yksi harvinainen säästynyt kuva prosessista; tässä osa tyhjentyneistä muovilaatikoista, joissa olin säilyttänyt tavaraa varastossani vuosien ajan. Vaikuttava jono ja minulle erittäin tärkeitä säilytyslaatikoita. En omista näistä enää yhtäkään, kaikki meni eteenpäin. Erityinen muisto minulla on noista vihreistä Ikean-laatikoista, jotka facen roskalavan kautta annoin eräällä lastentarhalle ulkolelujen säilytyslaatikoiksi, hyvä mieli vieläkin! Mutta myöhemmin enemmän siitä, että minne kaikkialle tavaraa meni. Stay tuned! (PS. oletan että konmari on tuttu metodi suurimmalle osalle lukijoista; jos ei ole niin googlaamalla löytyy tietoa, esim Tarkanmarkan-blogissa on hyvä suomenkielinen tiivistelmä).

Kaikki Konmari-sarjan kirjoitukset löytyvät täältä: https://glendoraraha.blogspot.com/p/konmari-sarja.html