Yksi työni osa on järjestää oman organisaationi isommat
kokoukset. Kuulun kansainväliseen myyntiorganisaatioon ja meitä on yhteensä
noin 35 henkeä ja tulemme kahdeksasta eri maasta. Tapaamme kaksi kertaa vuodessa
koko tiimillä jossainpäin Eurooppaa – yleensä tammikuussa ja elokuussa. Nyt
tammikuun kokous oli Helsingissä ja se mahdollisti vähän spesiaalimman ”tyky-tapahtuman”
järjestämisen koko porukalle. Meillä oli naamiaiset – Oscar-juhlat, jossa
tarkoitus oli pukeutua joksikin elokuvan roolihahmoksi. Itse juhla oli
Helsingin vanhassa kauppahallissa sulkemisajan jälkeen. Meillä oli punainen
matto, yleisöä ottamassa selfietä ja kiljumassa, valokuvaaja, dj, parhaiden
pukujen äänestys, oscar-patsaiden jako, illallinen ja tanssiatanssiatanssia.
Ilta meni todella hyvin ja oli todella hauskaa.
Lähtökohtaisesti en ollut innostunut tilaisuudesta. En pidä
naamiaisista ja syitä tähän on kaksi: en halua ostaa mitään turhaa itselleni ja
en halua myöskään käyttää ylimääräistä rahaa. Ja koska olin tilaisuuden
pääjärjestäjä, niin tilaisuus aiheutti aika isoa stressiä, koska tilaisuuden
järjestämiseen ei myöskään olisi ollut yhtään aikaa. Töitä on muutenkin enemmän
kuin paljon ja siihen vielä yrität muutamassa viikossa saada kasaan tällaisen
iltatilaisuuden niin kohdallani stressi on taattu. Mutta tästäkin selvittiin ja
näin jälkeenpäin olen todella iloinen, että sain tilaisuuden tällaisen tapahtuman
järjestää. Hyvää kokemusta tulevaisuuteni suunnitelmia silmällä pitäen :)
Jouduin itse tilaisuutta varten laukkaamaan kaupoissa
ostamassa palkintoja, hakaneuloja, popcorn-tötteröitä ja mitä vielä. Tämä oli
jo itselleni tarpeeksi stressaavaa vaikka nämä ostokset toki maksoin
työpaikkani luottokortilla. Mutta silti vähän ärsytti. Mutta mikä ärsytti vielä
enemmän oli kaikki mitä minun piti ostaa omaa hahmoani varten omalla rahalla. Asuni oli Holly
Golightly Breakfast at Tiffany’s elokuvasta. Idean keksi sisareni, koska hänellä
oli hahmolle sopiva mekko (mekkoon kuului näyttävä kaulakoru jo valmiiksi). Itseltäni
löytyi sopivat korvikset. Omalla ostoslistallani oli siis tupakkaholkki (ja
siihen tupakka, mutta sen unohdin kaikessa kiireessä), hiuskoriste, hiuspinnit,
se hiusjuttu nutturan sisään ja aurinkolasit. Hermojani säästääkseni varasin
myös kampaajan kampausta varten. Minulla on suht lyhyet hiukset, joten itse
korkean nutturan tekeminen ja takahiusten kiinnittäminen siististi olisi ollut
mission impossible sillä ajalla mitä minulla oli. Hampaita kiristellen laitoin
tammikuun budjettiin 100 euroa näitä naamiaisia varten. Voitte uskoa kuinka
paljon minua ärsytti tämä! Työjuttu, jota varten minun on pakko käyttää omaa
rahaa ja johon minun on pakko osallistua.
Lopputulos rahankäytölle oli tämä:
*Kampaus 45 euroa
*Hiuspinnit 1,5 euroa (olivat puoleen hintaan!)
*Tupakkaholkki 1,5 euroa (Punanaamiossa on kaikkea ja halvalla!)
*Hiuskoriste ja juttu nutturan sisään 17,89 euroa
*Aurinkolasit 0 euroa (aurinkolaseja ei näköjään myydä tammikuussa missään, sain lopulta lainaan työkaverilta)
*Yhteensä 65,89 euroa eli 34,11 euroa alle budjetin! (Tammikuun budjettiseurannassa summa tulee olemaan vähän pienempi, koska maksoin 1,5 euron ostokset käteisellä ruokarahoista)
Mieltä lämmitti, että pääsin alle budjetin vaikka ihan
turhaanhan tuo 65 euroa meni.
Vai menikö? Asuni onnistui todella hyvin. Ilta oli todella
hauska. Kaikki olivat todella fiiliksissä illasta ja sain paljon kiitosta. En
varmaan vastaavaa ihan heti pääse kokemaan&järjestämään. Suurin osa rahasta
meni kampaajalle, joka osoittautui todella mukavaksi ja jolle varasin
leikkausajan (en ole onnistunut löytämään Helsingistä vielä omaa kampaajaa).
Minua ei niin harmita maksaa rahaa palveluntarjoajalle, vain turhan tavaran
ostaminen on hankalaa minulle.
Olen tässä pyöritellyt näitä vuoden 2019 tavoitteita, mutta
en ole oikein keksinyt mitään. Moni näyttäisi lähtevän mukaan haasteeseen ”älä-osta-mitään”.
Itse taidan lähteä nyt omaan haasteeseeni ”saat-ostaa-ihan-mitä-vain-haluat-ja-tarvitset”.
Viime vuoden tavaralistaukset osoittivat itselleni, etten nyt ihan älyttömästi
ostele mitä vain. Parhaimmillaan minulla meni pari kuukautta, etten ostanut
mitään tavaraa. En lähde shoppailemaan ajanvietteeksi. Menen vain silloin, kun
tarvitsen jotain. Haluan oppia tänä vuonna rentoutta tämän asian kanssa, enkä
halua tuntea syyllisyyttä ja stressiä joka ostoksesta minkä teen. Joskus tulee
huteja ja joskus tarvitsee ostaa jotain ulkopuolisesta asiasta johtuen (esim
työpaikka). Mutta kuten nyt tässä naamiaistilanteessa, sain loppujen lopuksi
huomattavasti enemmän kuin mitä eurollisesti ”jouduin” tuhlaamaan. Ja minusta se oli
todellakin kaiken sen rahanarvoista.
Vaikka rahaa iltaan kuluikin muutama kymppi, sait tekstistä päätellen sosiaalista pääomaa hyvin takaisin :) Kuulostaa ainakin siltä että oli rahan arvoinen ilta. Välillä sitä itsekin pohtii vaan rahaa, vaikka yhtä lailla elämässä tärkeää on kaikki muukin. Jos pienellä rahasummalla saa hyvän olon ja kivoja muistoja, kannattaa raha silloin satsata juuri siihen.
VastaaPoistaHienoa, että ilta meni lopulta mukavasti :)
VastaaPoistaYmmärrän kyllä täysin harmituksen siitä, kun joutuu käyttämään turhaan. Itse olen tällaisista tilanteista aina ahdistunut ja mieluiten yritän vältellä niitä jotenkin.
Erittäin hyvät suunnitelmat myös tulevalle vuodelle!