sunnuntai 13. tammikuuta 2019

Kun rahaa on pakko käyttää ja harmittaa (ja sitten harmittaa kun harmittaa)

Yksi työni osa on järjestää oman organisaationi isommat kokoukset. Kuulun kansainväliseen myyntiorganisaatioon ja meitä on yhteensä noin 35 henkeä ja tulemme kahdeksasta eri maasta. Tapaamme kaksi kertaa vuodessa koko tiimillä jossainpäin Eurooppaa – yleensä tammikuussa ja elokuussa. Nyt tammikuun kokous oli Helsingissä ja se mahdollisti vähän spesiaalimman ”tyky-tapahtuman” järjestämisen koko porukalle. Meillä oli naamiaiset – Oscar-juhlat, jossa tarkoitus oli pukeutua joksikin elokuvan roolihahmoksi. Itse juhla oli Helsingin vanhassa kauppahallissa sulkemisajan jälkeen. Meillä oli punainen matto, yleisöä ottamassa selfietä ja kiljumassa, valokuvaaja, dj, parhaiden pukujen äänestys, oscar-patsaiden jako, illallinen ja tanssiatanssiatanssia. Ilta meni todella hyvin ja oli todella hauskaa. 

Lähtökohtaisesti en ollut innostunut tilaisuudesta. En pidä naamiaisista ja syitä tähän on kaksi: en halua ostaa mitään turhaa itselleni ja en halua myöskään käyttää ylimääräistä rahaa. Ja koska olin tilaisuuden pääjärjestäjä, niin tilaisuus aiheutti aika isoa stressiä, koska tilaisuuden järjestämiseen ei myöskään olisi ollut yhtään aikaa. Töitä on muutenkin enemmän kuin paljon ja siihen vielä yrität muutamassa viikossa saada kasaan tällaisen iltatilaisuuden niin kohdallani stressi on taattu. Mutta tästäkin selvittiin ja näin jälkeenpäin olen todella iloinen, että sain tilaisuuden tällaisen tapahtuman järjestää. Hyvää kokemusta tulevaisuuteni suunnitelmia silmällä pitäen :)

Jouduin itse tilaisuutta varten laukkaamaan kaupoissa ostamassa palkintoja, hakaneuloja, popcorn-tötteröitä ja mitä vielä. Tämä oli jo itselleni tarpeeksi stressaavaa vaikka nämä ostokset toki maksoin työpaikkani luottokortilla. Mutta silti vähän ärsytti. Mutta mikä ärsytti vielä enemmän oli kaikki mitä minun piti ostaa omaa hahmoani varten omalla rahalla. Asuni oli Holly Golightly Breakfast at Tiffany’s elokuvasta. Idean keksi sisareni, koska hänellä oli hahmolle sopiva mekko (mekkoon kuului näyttävä kaulakoru jo valmiiksi). Itseltäni löytyi sopivat korvikset. Omalla ostoslistallani oli siis tupakkaholkki (ja siihen tupakka, mutta sen unohdin kaikessa kiireessä), hiuskoriste, hiuspinnit, se hiusjuttu nutturan sisään ja aurinkolasit. Hermojani säästääkseni varasin myös kampaajan kampausta varten. Minulla on suht lyhyet hiukset, joten itse korkean nutturan tekeminen ja takahiusten kiinnittäminen siististi olisi ollut mission impossible sillä ajalla mitä minulla oli. Hampaita kiristellen laitoin tammikuun budjettiin 100 euroa näitä naamiaisia varten. Voitte uskoa kuinka paljon minua ärsytti tämä! Työjuttu, jota varten minun on pakko käyttää omaa rahaa ja johon minun on pakko osallistua. 

Lopputulos rahankäytölle oli tämä: 

*Kampaus 45 euroa
*Hiuspinnit 1,5 euroa (olivat puoleen hintaan!)
*Tupakkaholkki 1,5 euroa (Punanaamiossa on kaikkea ja halvalla!)
*Hiuskoriste ja juttu nutturan sisään 17,89 euroa
*Aurinkolasit 0 euroa (aurinkolaseja ei näköjään myydä tammikuussa missään, sain lopulta lainaan työkaverilta)

*Yhteensä 65,89 euroa eli 34,11 euroa alle budjetin! (Tammikuun budjettiseurannassa summa tulee olemaan vähän pienempi, koska maksoin 1,5 euron ostokset käteisellä ruokarahoista)

Mieltä lämmitti, että pääsin alle budjetin vaikka ihan turhaanhan tuo 65 euroa meni. 

Vai menikö? Asuni onnistui todella hyvin. Ilta oli todella hauska. Kaikki olivat todella fiiliksissä illasta ja sain paljon kiitosta. En varmaan vastaavaa ihan heti pääse kokemaan&järjestämään. Suurin osa rahasta meni kampaajalle, joka osoittautui todella mukavaksi ja jolle varasin leikkausajan (en ole onnistunut löytämään Helsingistä vielä omaa kampaajaa). Minua ei niin harmita maksaa rahaa palveluntarjoajalle, vain turhan tavaran ostaminen on hankalaa minulle. 

Olen tässä pyöritellyt näitä vuoden 2019 tavoitteita, mutta en ole oikein keksinyt mitään. Moni näyttäisi lähtevän mukaan haasteeseen ”älä-osta-mitään”. Itse taidan lähteä nyt omaan haasteeseeni ”saat-ostaa-ihan-mitä-vain-haluat-ja-tarvitset”. Viime vuoden tavaralistaukset osoittivat itselleni, etten nyt ihan älyttömästi ostele mitä vain. Parhaimmillaan minulla meni pari kuukautta, etten ostanut mitään tavaraa. En lähde shoppailemaan ajanvietteeksi. Menen vain silloin, kun tarvitsen jotain. Haluan oppia tänä vuonna rentoutta tämän asian kanssa, enkä halua tuntea syyllisyyttä ja stressiä joka ostoksesta minkä teen. Joskus tulee huteja ja joskus tarvitsee ostaa jotain ulkopuolisesta asiasta johtuen (esim työpaikka). Mutta kuten nyt tässä naamiaistilanteessa, sain loppujen lopuksi huomattavasti enemmän kuin mitä eurollisesti ”jouduin” tuhlaamaan. Ja minusta se oli todellakin kaiken sen rahanarvoista.

2 kommenttia:

  1. Vaikka rahaa iltaan kuluikin muutama kymppi, sait tekstistä päätellen sosiaalista pääomaa hyvin takaisin :) Kuulostaa ainakin siltä että oli rahan arvoinen ilta. Välillä sitä itsekin pohtii vaan rahaa, vaikka yhtä lailla elämässä tärkeää on kaikki muukin. Jos pienellä rahasummalla saa hyvän olon ja kivoja muistoja, kannattaa raha silloin satsata juuri siihen.

    VastaaPoista
  2. Hienoa, että ilta meni lopulta mukavasti :)
    Ymmärrän kyllä täysin harmituksen siitä, kun joutuu käyttämään turhaan. Itse olen tällaisista tilanteista aina ahdistunut ja mieluiten yritän vältellä niitä jotenkin.

    Erittäin hyvät suunnitelmat myös tulevalle vuodelle!

    VastaaPoista

Toukokuun tulot ja menot

Toukokuussa tuloja oli peruspalkka ja osingot. Sain osinkoja Elisalta, Marimekolta, Orthexilta ja Bolidenilta. Ensi kuussa tulee vielä Sammo...