lauantai 3. marraskuuta 2018

Palkasta

Olin tällä viikolla liittoni järjestämässä koulutuksessa aiheesta "Miten neuvottelen palkkani".

Koulutus oli ihan mielenkiintoinen, mutta en ole ihan varma vielä mitä hyötyä siitä oli :D Periaatteessa mitään mullistavia neuvoja sieltä ei tullut. Ja loppukaneetti oli se meidän kaikkien tuntema: varmin tapa saada (tuntuva) palkankorotus on vaihtaa työpaikkaa. Niinpä.

Yksi koulutuksen mielenkiintoisimmista aspekteista oli se, että kouluttaja kertoi paljon palkasta työnantajan näkökulmasta. Oma kokemukseni kun on vain ja ainoastaan työntekijän näkökulmasta. En muista ihan kaikkea mitä koulutuksessa tuli esiin, koska koulutusmateriaali luvattiin laittaa sähköisesti kaikille osallistujille, mutta ei ole vielä näkynyt. Joka tapauksessa palkat ovat aika monessa paikassa sidottu palkkaluokkiin ja erilaisiin järjestelmiin ja hyvin harvoin suoralla esimiehellä on minkäänlaista valtaa päättää itse palkasta ja sen korotuksesta. Toki suoralla esimiehellä on merkittävä rooli tässä, koska hän tekee asiasta esityksen ja ajaa asiaa eteenpäin. Suurin osa osallistujista tuntui olevan töissä kunnalla, valtiolla tai järjestössä, jossa palkankorotusten saaminen vaikuttaisi olevan aika paljon haasteellisempaa kuin yksityisellä. Oma kokemukseni omaata työpaikastani on, että palkankorotuksia on tullut suhteellisen "helposti" - sekä pyytämällä että pyytämättä. Tähän olen tyytyväinen, mutta se mihin en ole tyytyväinen on palkankorotuksen suuruus. Kouluttaja sanoi, että palkankorotuksen suuruus olisi hyvä olla siinä 5-10%. Huhhuh. Ei ole noin isoja palkankorotuksia näkynyt :D Suurin kertakorotus, jonka olen saanut, on ollut 200 euroa, joka menee juuri tuohon 5% pirtaan, mutta useimmiten ne ovat olleet siinä 40-100 euron välissä. Mutta joka tapauksessa tärkeintä minulle on, että jotain edes tulee.

Kouluttaja nosti myös sen asian esiin, että todennäköisesti lähiesimiehesi oma palkka on vain noin 20% omaa palkkaasi isompi, joten myöskään siksi todella suuret palkankorotukset eivät ole mahdollisia. Olisihan se vähän nurinkurista, jos alainen tienaisi enemmän kuin esimies... Omalla kohdallani pystyn tarkistamaan esimieheni palkan kerran vuodessa iltalehdestä, joten voin kyllä huoletta pyytää aika isoakin korotusta ilman pelkoa siitä, että pyyntöni ylittäisi esimieheni palkan :D

Olen ollut nykyisessä työpaikassani 11 vuotta. Lähtöpalkkani oli siinä 2.100€ ja nyt palkkani on vähän alle 3.900€. Olen vaihtanut organisaatiota kahdesti ja toimenkuvaa neljästi. Isoin palkankorotus tuli ensimmäisen organisaatiomuutoksen yhteydessä ja toiseksi isoin korotus nykyisessä organisaatiossani toimenkuvamuutoksen yhteydessä. En osaa sanoa onko palkkakehitykseni ollut hyvä, huono vai normaali. Olen edelleen ensimmäisessä oikeassa työpaikassani, aiemmat työpaikkani ovat olleet määräaikaisia, osa-aikaisia, kausityöpaikkoja, joissa palkka on tullut annettuna. Toki palkka tulee aina annettuna, mutta aiemmin en ole edes ns vaatinut mitään tiettyä palkkaa, ottanut vain vastaan tyytyväisenä sen mikä on annettu. Tämän hetkiseen palkkaan olen ihan kohtuu tyytyväinen. Mielestäni se on hieman alhainen ottaen huomioon toimenkuvani ja sen että työpaikkani on pääkaupunkiseudulla. Jos saisin nykyistä palkkaa ja asuisin edelleen Tampereella niin en edes haaveilisi palkankorotuksesta. Nyt siitä "haaveilen" ja odotan oikeaa tilaisuutta aloittaa palkkaneuvottelut, mutta vielä ei ole sen aika. En tarvitse lisää palkkaa, mutta haluan kyllä lisää palkkaa. Joten kerään tietoa ja valmistaudun pikkuhiljaa seuraavaan palkkaneuvotteluun :)

Koska tosiaan yksi kouluttajan pointti oli, että suomalaiset ovat liian arkoja ja haluttomia pyytämään lisää palkkaa. Palkasta pitäisi aktiivisesti keskustella ja vaikkei palkankorotusta olisi tiedossa niin siitä huolimatta noin kerta vuoteen palkasta ja sen tasosta olisi hyvä keskustella. Mielestäni tämä oli hyvä idea ja sanoinkin jo esimiehelleni tästä, että haluaisin pitää hänen kanssaan palkkakeskustelun. Tavoitteeni ei ole pyytää lisää palkkaa vaan esitellä miksi olen tyytyväinen palkkaani ja miksi en. Olen myös viime vuosina alkanut avoimemmin puhumaan palkasta kollegoideni kanssa. Uskoisin, että tämä on hyväksi keskustelun molemmille osapuolille. Esimerkiksi yhdellä kollegallani oli huomattavasti pienempi palkka kuin minulla vaika hänen tittelinsä oli parempi. Tämä toi hänelle potkua palkkaneuvotteluun ja itselläni se nosti tyytyväisyyttä omaan palkkaan. Toki minulla on yös kollegoita, joilla on isompi palkka kuin minulla, joka taas puolestaan antaa minule neuvotteluvaltin. Yksi mielenkiintoinen pointti omalla kohdalla oli myös alkuvuoden yleiskorotukset: omalla työpaikallani yleiskorotusprosentti "jaettiin" ylemmille toimihenkilöille pienempänä prosenttina ja loppuosa jaettiin tasasummana 40 vähiten tienaavalle ylemmälle toimihenkilölle. Itse sain tämän lisäkorotuksen, joka siis tarkoittaa, että olen ylempien toimihenkilöiden vähiten tienaavimpien joukossa. Ja todellakin aion ottaa myös tämän esiin seuraavassa palkkaneuvottelussa!

Yksi asia, jonka kouluttaja otti esiin ja josta en ole ihan varma kuinka siihen suhtautua, oli euromääräisen kuukausipalkan päälle tulevat muut edut. Näitä hän mainitsi bonukset, lomarahat, päivärahat, etäpäivät, joustavan työajan, puhelinedun, työterveyden, matkakorvaukset ja mitä näitä nyt oli vielä muita. Osan näistä allekirjoitan, mutta mielestäni esimerkiksi etäpäivät eivät ole palkkaan verrattava etu. Kouluttaja antoi tällaisen esimerkin, että jos et vaikka saanut euromääräistä palkankorotusta niin vastavuoroisesti voisit neuvotella kaksi etäpäivää kuukaudessa. Mielestäni tämä oli vähän outoa, ihan kuin etäpäivä olisi joku palkinto. Työpäivä se on siinä kuin toimistollakin tehtävä työpäivä samoine tehtävineen ja työaikoineen. Samoin päivärahoja palkkaanverrattavana etuna vähän kyseenalaistan, koska useimmiten tämä rahaa menee työmatkalla pakollisiin ulkonasyömisiin. Kuluihin joita kotona ollessa minulla ei ole. Vaikea nähdä päivärahoja lisäpalkkana.

Joka tapauksessa tämä sain itseni listaamaan omat palkan päälle tulevat edut, joita siis on: puhelinetu, bonukset, ajoittaiset päivärahat, (rajattomat) etäpäivät, joustava työaika ja työterveys. Henkilökohtaisesti näistä hyödyllisimmät ja tärkeimmät edut itselleni on puhelinetu (ei huolta puhelinlaskusta, itse laitteesta ja kaupan päälle vielä ilmainen netti kotiin), työterveys ja bonukset.

Olen tyytyväinen, että koulutukseen osallistuin, tulihan tässä vaikka mitä uutta ajateltavaa. Ja toivottavasti saisin sen palkkakeskustelun esimieheni kanssa aikaiseksi - kirjoittelen siitä sitten jossain vaiheessa, jos se toteutuu!



3 kommenttia:

  1. Etäpäivä ei kylläkään ole mikään etu, paitsi työnantajalle.
    Kun itse olen etänä, on päiväni paljon tehokkasmpi kuin ollessani toimistolla. En pidä erillisiä kahvitaukoja, vessaan on lyhyempi matka, lounas löytyy viereisestä jääkaapista ja se syödään töiden ohella.

    Eli oikeastaan minulle pitäisi maksaa lisää kun olen etänä :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olen samaa mieltä. Ja meillä ainakaan ei etäpäivänä ole mitään työajanseurantaa eli jos teet yli 8 tuntia niin omaan piikkiin menee. Toki voi tehdä myös alle 8, mutta todella harvoin se niinpäin menee.

      Poista
  2. Mä olen kyllä sitä mieltä, että etätyöpäivä on ehdottomasti palkkaan verrattava etu: työmatka muuttuu vapaa-ajaksi. Ei myöskään tarvitse tälläytyä ja olo on päivän päätteeksi virkeämpi, kun saa olla rauhallisessa työympäristössä eikä hälyisässä avokonttorissa. Aika harvoin myöskään se päiväraha kokonaan reissussa kuluu. Ja palkankorotuksista pitää muistaa, että kun puhutaan 100 euron korotuksesta, työntekijän mielessä on 70 euroa ja työnantajalla 170 euroa...

    VastaaPoista

Toukokuun tulot ja menot

Toukokuussa tuloja oli peruspalkka ja osingot. Sain osinkoja Elisalta, Marimekolta, Orthexilta ja Bolidenilta. Ensi kuussa tulee vielä Sammo...