Opintovapaasuunnitelmia ja (työ)uupumusta

Olin tässä pari viikkoa sairausvapaalla työuupumuksen vuoksi. Virallinen diagnoosi tähän ”vapaaseen” oli unettomuus, mutta kaikki on kaiken summa. Homma lähti eskaloitumaan viime keväästä, jolloin myös univaikeudet alkoivat. Olen yrittänyt ratkoa näitä itse, mutta en ole onnistunut. Olotila vaikeutui vuoden loppua kohden ja joulun jälkeen mulla loppui kertakaikkiaan voimat. Jaksoin joten kuten tehdä työpäivän, mutta peruskotijutut kuten pyykkäys, ruoanlaitto, astianpesukoneentäyttö, kaupassa käynti tms tuntunut ihan superraskaalta. Yhteydenpito läheisten kanssa tuntuu raskaalta puhumattakaan siitä, että heitä näkisi. Tammikuun lopulla tuli aikalailla täysi stoppi ja tajusin onneksi lähteä työterveyteen. Olin reilun pari viikkoa pois ja nyt palasin töihin. Oli ihan tervetullut pysähdys ja sain rauhoitettua tilanteen ja kerättyä voimia, mutta nyt kun olen ollut pari päivää taas töissä niin univaikeudet ovat valitettavasti taas täällä (siis ei ne poistuneetkaan mutta tilanne parantui, nyt mennään taas taaksepäin). Katsotaan miten tämä eka viikko menee, en haluaisi olla pois töistä. Tulen hulluksi kun kökin kotona yksinäni päivät pitkät. Työterveyden seuranta on nyt parin päivän päästä niin jutellaan enemmän sitten lääkärin kanssa, että miten eteenpäin.

Mun on ollut itse hieman vaikea tunnistaa tätä uupumusta, koska mun mieli on tavallaan ihan skarppi. Lähtökohtaisesti olen vain suominut itseäni laiskaksi kun en ole oikein jaksanut yhtään mitään töiden jälkeen. Syyllisyys on jatkuvasti läsnä. Toivottavasti menin työterveyteen ajoissa ja tämä homma saataisiin jotenkin pysäytettyä mahdollisimman nopeasti.

Tosiaan mun mieli on ihan skarppi, etenkin nyt kun löysin vähän uutta suuntaa elämälle. Olen halunnut jo vuosia opiskella jotain, mutta en ole oikein löytänyt alaa. Ajatus alunperin oli myös opiskella töiden ohella, mutta nyt on hyvin selvää, ettei se ole mahdollista. En jaksa sellaista. Kaipaan kunnon irtiottoa ja hetkellisesti tehdä ihan jotain muuta kuin töitä. Olen ollut nyt työelämässä non-stop 15 vuotta ja haluan tauon. Onneksi Suomen valtio tämän minulle mahdollistaa suht helpostikin opintovapaan muodossa.

Asiat alkoivat kirkastumaan tuossa joulukuussa, kun työpaikallani tapahtui jotain, joka vei lopullisesti motivaationi. Olen jo taistellut pitkään motivaation kanssa, mutta nyt tuntuu että saavutin jonkinlaisen lakipisteen asiassa. Samaan aikaan joulukuussa löysin ne opinnot mitä haluan opiskella. Käytin joululomani aika pitkälti asioiden selvittämiseen ja mitä enemmän saan selville niin sitä varmempi tästä päätöksestäni olen.

Aloitin jo keskustelut työpaikalla ja onnekseni esihenkilöni suhtautui asiaan positiivisesti ja kannustavasti. Helpotus on valtava, että tämä on mahdollista. Aikomus on hakea ihan tutkintoon tähtäävään koulutukseen ja aikomus on hakea maksimi opintovapaa-aika (2 vuotta joka käytännössä kait tarkoittaa 18 kuukautta). Haen monimuoto-opintoihin, jotta on mahdollisuus tehdä töitä opintojen ohella. Ensimmäisen vuoden ainakin aion vain opiskella ja hakea aikuiskoulutustukea, mutta haluan kyllä palata työelämään suht nopeasti. Toki tarvitsen tätä varten säästöjäkin ja olen jo alkanut kerryttämään korvamerkittyä säästökassaa ensi syksyn opintovapaata varten. Olen tosi innoissani tästä, mutta vielä pitäisi keksiä että miten selviän tämän väliajan ennen ensi syksyä.