Konmari osa 9 – miten poistin kaikki karsitut tavarat elämästäni

Konmaria on paljon kritisoitu siitä, että hän kirjassaan ohjeistaan ”heittämään roskiin”. En tiedä onko Marie Kondo itse ikinä ottanut tähän kantaa, mutta termiä ”heittää roskiin” on perusteltu esimerkiksi Japanin tehokkaalla (automatisoidulla) kierrätysjärjestelmällä tai sitten käännöksessä tapahtuneesta virheestä tai sitten kulttuurierolla. Nyt oikeastaan, kun olen itse tästä aiheesta kirjoittanut niin olen törmännyt tähän dilemmaan: usein huomaan kirjoittavani ”olen hävittänyt”, kun viittaan kodistani lähteneisiin tavaroihin. Termi kuulostaa pahalta ja aina välillä olen lisäänyt perään ”laittanut kierrätykseen”, mutta tämä on melko turhauttavaa ja tuo ylimääräisiä sanoja jo valmiiksi pitkiin teksteihin :D Siksi halusin kirjoittaa vielä erikseen tekstin aiheesta, että miten nämä tavarat siis hävitin.

Noin 90% tavaroista hävitin ns ekologisesti (en tiedä kyllä onko oikeasti ekologista tapaa hävittää tavaraa). Tunnustan heittäneeni jonkin verran ihan vain perusroskikseen kahdesta syystä: en löytänyt mistään tietoa, että mihin osa tuotteista pitää laittaa ja osan ihan vain turhautumisesta. Kierrätyssivuilla myös ohjeistetaan joitakin asioita laittamaan ihan perusroskikseen kuten esimerkiksi vanhat CD-romput ja VHS-kasetit (joka tuntui kyllä aika ikävältä).

Joka tapauksessa pääsääntöisesti poistin tavarat elämästäni myymällä tai lahjoittamalla. Myin kirpputorilla, Torissa, huuto.netissä, facebookin kierrätys- ja roskalavaryhmissä. Tapasin lukemattomia ihmisiä, kävin lukemattomia keskusteluja noudoista ja tapaamisista ja hinnoista. Onneksi kohdallani 99% homma toimi aina suht kivuttomasti. En muista, että minulle olisi ikinä tehty ohareita. Kerran henkilö ei tullut, mutta muutaman tunnin päästä sain anteeksipyynnön ja selityksen ja sovimme uuden ajan (jolloin henkilö saapui paikalle). Minulla on jäänyt hyvä mieli ja kuva kaikista kohtaamistani ihmisistä ja tavaran vaihto- tai myyntitilanteista. 

Mutta aikaa ne veivät. Jossain vaiheessa tuntui, etten jaksanut/ehtinyt tavata oikeita elämäni ihmisiä, kun jatkuvasti oli jossain treffit sovittuna jonkun tavaran ostajan kanssa :D Kirppuritorihomma on koukuttavaa, mutta ihan hulluna sekin vie aikaa, kun hinnoittelet kaiken ja sitten juokset kirppiksellä siivoamassa pöytää tms. Etenkin kun myin autoni niin vein jopa muutaman kerran tavaroita bussilla kirppikselle… Se vasta olikin hommaa! Kerran vein kuorman pyörällä. Onneksi oli kesä niin pystyin istua puistonpenkille aina välillä lepäämään. 

Vein myös jonkun verran tavaraa SPR-kirppikselle ja kontteihin. Suurimman osan vaatteista vein pelastusarmeijan tai uffin laatikoihin. Yritin kyllä myydä vaatteita kirppiksellä useampaan otteeseen – yhden kerran otin pöydän pelkkiä vaatteita varten, mutta oikeasti ei ne menneet siellä. Paremmat takit ja hyväkuntoiset kengät sain myytyä kirppiksellä. Mutta muun muassa yritin useamman kerran myydä Peakin hyväkuntoista (ja kallista) fleeceä kirpparilla niin ei mennyt kaupaksi (ja hinta oli joku 2 euroa). Parhaiten kirpparilla meni vanhat meikit, kynsilakat, kaikenlainen pikkukrääsä. Välillä ihan ihme jutut menivät kaupaksi ja mielestäni hyvät tavarat taas eivät. Tähän voi olla kyllä syy: oma hinnoittelupolitiikkani meni vähän sen mukaan minkä arvoinen tavara oli minulle henkisesti. Eli tavarat joista en niin välittänyt menivät kaupaksi nopeasti, koska olin laittanut niihin halvan hinnan. Tavarat joista välitin, olivat kalliimpia, ja eivät niinkään menneet kaupaksi. 

Iso ongelma oli rikkinäiset ja todella kuluneet vaatteet. Ymmärsin, ettei kukaan näitä halua edes mistään hyväntekeväisyyslaatikoista itselleen ottaa enää käyttöön, mutta minulle oli todella epäselvää, että mihin tälläisiä ”lumppuja” piti viedä. Tampereella oli yksi paikka minne sai viedä lumppuja, mutta sielläkin oli eritelty, että mitä ottavat vastaan ja mitä eivät. Esimerkiksi vanhat rikkinäiset kengät eivät ilmeisesti kelpaa minnekään ja ne laitoin tavalliseen roskikseen. En vieläkään tiedä oliko tämä oikein, mutta niin minä tein ja niin teen vieläkin, jos kengät hajoavat. 

Yksi mielestäni nerokas hävityspaikka oli työpaikkani. Minulla oli koton kaikenlaista toimistotavaraa, jota en todellakaan käyttänyt – esimerksiksi post-it-lappuja, klemmareita, muovitaskuja tms. Hokasin jossain vaiheessa, että hei näitä tavaroita käytän töissä jatkuvasti. Eli hävitin tavarat työpaikalleni ja itseasiassa juuri vähän aika sitten taisin käyttää viimeiset post-it-laput (tunnistan nämä koska kotiini ostamani olivat sellaisia omenanmallisia, ei sellaisia normaaleja mitä työpaikalta sai). Samoin ison pinon kyniä vein myös töihin (osan myin myös kirpparilla ja kuivuneet laitoin ihan tavisroskikseen). 

Jonkin verran tavaroita meni vanhemmilleni (ja ne ovat vieläkin siellä!). Konmari on enemmän kuin oikeassa kirjoittaessaan, että ”älä annan vanhempiesi nähdä tavaroita mitä hävität”. Itse yritin tätä noudattaa, mutta en tässä aina ihan onnistunut. Osan tavaroista vanhempani näkivät ja osan halusivat täten itselleni.. Oikeasti tuntui, että vanhemmilleni oli aika kova pala nähdä tavaroita mitä olin hävittämässä/hävitin. Vaikka he molemmat kyllä kehuivat aina jälkeenpäin kuinka siistiä ja avaraa kotonani oli Konmarin jälkeen niin silti prosessi taisi herättää heille hankalia tunteita. 

Jonkin verran tavaroita myin myös työkavereille ja kavereille, mutta ihan todella minimaalisesti. Olisiko ollut yhteensä jokin viisi tuotetta. Itse muistan vain yhden mariskoolin, mutta varmasti niitä oli enemmän. 

Muutama tilanne on jäänyt hyvin mieleen näistä tavaranmyynti/lahjoitustilanteista. Esimerkiksi kerran laitoin facen annetaan-palstalle sinisen ison muovikorin (itse pidin sitä muinoin pyykkikorina), sängynalussäilytyslaatikon, punaisen pienen eteisenmaton, sinisen pesuämpärin ja pienen pyykkitelineen. Tavarat olivat jo hengailleet varastossani vuosia käyttämättöminä. Eräs nainen laittoi varausviestin jokaisen kuvan alle ja hänen kanssaan sovittiin treffit. Kun hän tuli noutamaan tavaroita niin hän kertoi, että nämä tulevat hänen pojalleen ensimmäiseen omaan kotiin, joka on juuri aloittamassa opiskelut. Juuri sillä hetkellä muistin, että itse olin aikoinani hankkinut kaikki tavarat omaan ensimmäisen opiskeluaikaiseen kotiini! Jotenkin tuli kiva fiilis siitä, että samoilla tavaroilla joku nuori aloittaa myös oman opiskeluelämän pienessä asunnossa. 

Toisen kerran myin vanhan kirjahyllyn, jonka osti minua muutaman vuoden nuorempi mies. Hän oli muuttamassa ensimmäiseen omaan kotiin ja oli jotenkin tosi fiiliksissään kirjahyllystä. Hän laittoi vielä jälkikäteen kiitokset ja kirjoitti kuinka hyvin hylly sopii hänen uuteen kotiinsa (ja pyysi minua myös treffeille kanssaan). Kerran eräs nainen osti minulta Furlan mustan käsilaukun ja paljasti tuotetta maksaessaan, että hän oli saanut vastaavanlaisen laukun miesystävältään lahjaksi, mutta oli rikkonut sen. Hän ei kehdannut kertoa tätä miesystäväleen ja niin hän etsi netistä uuden vastaavan. Laukku ei kuulemma ollut ihan samanlainen, mutta hän sanoi, ettei mies mitään huomaa :D 

Mielestäni tavaroiden hävittäminen on tärkeä osa prosessia. Jos tavarat olisivat karsimisen jälkeen vain taianomaisesti kadonneet kodistani, en usko että Konmarituksella olisi ollut niin suurta vaikutusta elämääni ja käytökseeni. Tavaroiden poistaminen elämästäni oli niin suuri työ, että se viimeistään paransi minut kaikenlaisesta ostomaniasta. Jessus kuinka monta tuntia ja stressihetkeä se vaati. Ja pääasiassa ilman palkkaa – noin 80% tavaroistani annoin ilmaiseksi tai ihan minimaalisella hinnalla. Ostettujen turhien tavaroiden poistaminen aiheutti aivan valtavan ahdistuksen ja maailmantuskan; tuntuu ihan sietämättömältä tajuta kuinka paljon olen käyttänyt luonnonvaroja ja tuhonnut ilmastoa vain ostamalla turhaa tavaraa elämääni. Tavaroiden poisantaminen tai myyminen murto-osalla sillä rahalla, mitä olin itse tuotteesta maksanut, herätti myös suurta ahdistusta. Ajatus siitä rahamäärästä mitä olin käyttänyt kaikkiin ostamiini asioihin, jotka pahimmassa tapauksessa olivat vain kaapissani käyttämättömänä ennen kuin ne hävitin, oli aivan sietämätön. Se on oikeasti ihan sama kuin olisi heitellyt rahaa ulkona taivaantuuliin. 

Tähän loppuun kyllä pitää tunnustaa, että valitettavasti vieläkin jonkin verran turhaa tavaraa kertyy kotiini. Itse tekee aina joskus virheostoksia ja toki saan aina välillä lahjoja, jotka eivät ole minulle mieluisia. Ja nämä muutot - uusi asunto vaatii uusia/erilaisia juttuja, kun kodin raamit ja koko muuttuvat. Samalla olen muuttanut pienempään asuntoon kuin se asunto, jonka konmaritin eli se mikä tuntui väljältä tavaramäärältä vanhassa, isommassa kodissani, ei olekaan enää niin väljää tässä uudessa, pienemmässä. Eli varastossa on nyt tavaraa, jota pitäisi saada kiertoon. Uusia tavaroita kyllä oikeasti yritän olla ostamatta ja olen siinä kyllä aika hyvin onnistunutkin. Tästä olisikin vielä tarkoitus kirjoittaa viimeisessä Konmari-osassa – että mitä muutoksia elämässäni Konmari aiheutti ja mikä on suhtautumiseni tavaraan tänään. Konmari ”lupaa” prosessin aiheuttavan aika isojakin mullistuksia elämässä, mutta ihan niin isoja muutoksia en ainakaan näin äkkiseltään itseni kohdalla ole huomannut. Mutta muutoksia kylläkin ja etupäässä kodinhoidollisiin asioihin liittyviä. Esimerkiksi siivoaminen ja järjestyksen ylläpitäminen on nykyään paljon helpompaa kuin ennen! Mutta tästä lisää viimeisessä osassa.

Kaikki Konmari-sarjan kirjoitukset löytyvät täältä: https://glendoraraha.blogspot.com/p/konmari-sarja.html