Asunto myyty

Myin tänään elämäni ensimmäisen kerran asunnon. Kauppakirja allekirjoitettiin tänään ja rahat ovat nyt tililläni. Välittäjän palkkion ja lainan maksun jälkeen tililleni jäi todella paljon rahaa. En oikein halua paljastaa varsinaista summaa, mutta kyse on kuusinumeroisesta summasta. Olen ollut koko päivän erittäin hämmentynyt.

Asunto oli myynnissä kolme ja puoli viikkoa. Sain kaksi huonoa tarjousta (sijoittajilta, jotka vetosivat vuokratuottoprosenttiin, että mikseivät aio maksaa enempää – ihan ymmärrettävää heidän kannaltaan, mutta en oikein ymmärrä logiikkaa, että miksi heidän vuokratuottonsa vaikuttaisi mitenkään siihen millä hinnalla asuntoni myisin eli miksi he vaivautuvat kyseisen kommentin tekemään), yhden ihan ok melkein-tarjouksen (ostaja veti tarjouksensa pois viime hetkellä) ja sitten tämän neljännen hyvän tarjouksen, jonka hyväksyin oikeastaan aikalailla heti. Sain sen mitä halusinkin.

Kun 10 vuotta sitten ostin asunnon, en oikeastaan ajatellut mitään. Ostin asunnon pääasiassa isäni painostuksesta. Itseäni ei niin kovasti kiinnostanut – tai siis en silloin oikein ymmärtänyt asiaa. Nyt 10 vuotta myöhemmin ymmärrän kyllä isäni fiksuuden enemmän kuin hyvin ja olen hänelle kovin kiitollinen. 10 vuotta sitten asuntomarkkinatilanne oli myös hyvin erilainen – lainan saantiin riitti vanhempieni takaus; omaa rahaa minulla ei ollut niinsanotusti penniäkään. Tänä päivänä en olisi tuollaisella taktiikalla onnistunut asuntoa ostamaan.

Itse ostotilanne oli enemmän kuin mielenkiintoinen ja mieltäni kutkuttaisi kovastikin kirjoittaa siitä tänne tarkemmin, mutta en jostain syystä oikein uskalla lähinnä tunnistettavuussyistä. Sen verran paljastan, että ostaja osti asunnon käteisellä ja mielenkiinnolla seurasin, kun ostaja laittoi osakekirjan muiden papereiden joukkoon omaan mappiinsa. Itsehän alkuperäisen osakekirjan olen näiden 10 vuoden aikana nähnyt tasan kaksi kertaa – 10 vuotta sitten ensimmäisen kerran ja heti tänään toisen kerran. Kopio minulla toki oli. Nyt kopio annettiin pankille ja välittäjälle, ostaja otti alkuperäisen.

Olen tosiaan melko hämmentynyt. Olen myös melko väsynyt, mennyt viikko on ollut enemmän kuin liikaa. Ei riittänyt, että tein elämäni isoimman kaupan ja yritin pysyä kärryillä, että miten homma menee, niin lisäksi olin neljä päivää kokouksessa Tanskassa, jossa olin oikeastaan töissä 24h. Nukuin muutaman tunnin yössä sen mitä stressiltäni pystyin, mutta koska olin kokouksen järjestäjä niin vapaa-aika neljän päivän aikana oli minimaalista. Siinä ohessa tosiaan hoidin kauppakirjan oikoluvun ym kirjeenvaihtoa myyntiin liittyen. Nämä nyt sinällään eivät ole vaikeita asioita, mutta koska tosiaan tämä oli itselleni ensimmäinen asunnonmyynti niin ei ollut ihan stressitöntä lukea sopimusta läpi ja yrittää ymmärtää, että siinä on kaikki tarvittava. Onneksi minulla oli erittäin hyvä välittäjä. Mietin pienen hetken reilu kuukausi sitten, että paljonko säästäisin myymällä asunnon itse, mutta nyt kun homma on hoidettu niin en mieti tätä enää hetkeäkään. Välittäjäni teki todella ison työn ja ansaitsi joka ikisen sentin.

Mitä nyt sitten? Juuri nyt ei yhtään mitään. Päätin rauhoittaa tilanteen ja en nyt loppuvuonna aio tehdä minkäänlaisia ratkaisuja. Koko vuosi on ollut yhtä asuntoa tähän asti – ensin vanhan asuntoni vuokrausta ja uuden asunnon vuokrausta itselleni Helsingistä, sitten taas uuden asunnon etsimistä ja vuokrausta Helsingistä, jonka jälkeen vanhan asuntoni vuokralaiset jo lähtivätkin ja alkoi vanhan asunnon myynti. Tiedostan kyllä, että vuokraus ei ole kannattavaa, mutta uskon vakaasti, että kohdallani lyhyen aikaa vuokralla asuminen kannattaa pidemmällä tähtäimellä. Koska juuri nyt en oikein tiedä, että mitä haluan ja mistä haluan vai haluanko ollenkaan.

Asunnostani saamani rahat ovat nyt omalla asuntosäästötililllään ja aion itseasiassa säästää sinne vielä ylimääräistä niin paljon kuin vain onnistun saamaan kokoon sijoitusten ja muun elämän ohella. Sanotaanko, että olen nyt sitten kuitenkin askeleella 3B (säästä asunnon käsiraha), mutta jatkan toki samaan aikaan askelta neljä eli laitan sijoituksiin 15% bruttotuloista. En siis keskity pelkästään käsirahan säästämiseen, koska minulla on jo enemmän kuin 15% säästettynä. Mutta minua kovasti alkoi houkuttelemaan, että saisin maksettua vähintään 50% uudesta asunnosta käteisellä. Kun tänään vanhan asuntoni ostaja läväytti kauppatilanteessa rahat pöytään käteisellä (kuvaannollisesti - hänellä oli kyllä oikeasti shekki) ja pisti osakekirjan omaan taskuunsa niin alitajunnassani heräsi pieni herkkä toive, että ”ehkä minäkin joku päivä voin tehdä noin”.