keskiviikko 15. elokuuta 2018

Hyväntekeväisyydestä

Dave Ramsey korostaa opeissaan paljon hyväntekeväisyyttä. Hänen mukaansa raha pitäisi aina jakaa kolmeen: To spend some of it, to save some of it, to give some of it. Dave Ramsey on siis uskovainen mies ja hän antaa minimissään 10% tuloistaan kirkolle (englanniksi tithe eli kymmenys), mutta ilmeisesti hän tekee paljon muutakin hyväntekeväisyyttä. Davella on myös hauskoja ”hyväntekeväisyysjuttuja” kuten vaikka aina joskus ravintolassa hän jättää todella ison tipin tarjoilijalle.

Olen aina jossain pienessä määrin antanut hyväntekeväisyyteen, joskus opiskeluaikana olin vuosikausia Pelan kuukausilahjoittaja, jouluna aina osallistun erilaisiin keräyksiin ja aika usein annan kolikoita kadulla vastaantuleviin keräyksiin. Mutta siis mikään antelias hyväntekeväisyyden kanssa en ole (ollut). Kun keväällä 2017 aloin budjetoimaan kk-tuloni ja menoni niin silloin ensimmäisen kerran kirjoitin budjettiin oman summan hyväntekeväisyydelle, joka oli 20 euroa kuussa. Tämän sitten aina kuusta riippuen laitoin erinäisiin kohteisiin. Tästä tuli tosi hyvä mieli ja aina innolla mietin ja etsin kohteita, että mikä olisi tämän kuun kohde. Valitettavasti nyt tilanne on sellainen, että tämä koko hyväntekeväisyysjuttu on unohtunut minulta siitä alkaen, kun muutin tänne Helsinkiin. Budjettini mukaan viimeksi olen antanut rahaa hyväntekeväisyyteen jouluna. Auts! Kolikoita olen kyllä aina silloin tällöin antanut, mutta se on todella pientä.

Tarkoitus olisi nyt palauttaa budjettiini säännöllinen rahanlaittaminen hyväntekeväisyyteen. Aina välillä mietin kummilasta, mutta sitten haluaisin myös olla yhteydessä ko kummilapseen ja sitä taas en jaksa. Elämässäni on jo tarpeeksi ihmisiä, joihin haluaisin, mutta en ennätä pitää yhteyttä. Koen tästä jatkuvaa syyllisyyttä, joten en halua yhtä uutta henkilöä, kenestä tuntea syyllisyyttä. Toisaalta pidin myös tosi paljon viime kevään/kesän tyylistäni, jossa aina joka kuukausi etsin uuden kohteen. Mahdollisesti voisin tehdä niin, että minulla menisi pieni summa säännöllisesti jonnekin (olen vähän pohtinut naistenpankkia) ja sitten toinen summa menisi aina ekstemporee kohteisiin. Suoraan sanottuna juuri nyt minua vähän pelottaa, että kuinka paljon uskallan tähän hyväntekeväisyyteen allokoida, mutta josko nyt lähtisi vaikka sillä 20 eurolla liikkeelle. Summa kyllä tuntuu naurettavan pieneltä ja vähän hävettääkin, että minun tuloillani minulla ei muka olisi laittaa enempää. Olisin enemmän 50 euron kannalla, mutta samalla tämä taas tuntuu niin isolta summalta, etten ainakaan juuri nyt uskalla tähän summaan vielä sitoutua. Eli 20 eurolla lähden liikkeelle ja katsotaan siitä sitten eteenpäin!

Ja hyväntekeväisyyttähän on myös tekeminen ja osallistuminen, ei se vaadi aina rahaa. Tätäkin vaihtoehtoa olen selvitellyt, mutta ainakin tällä hetkellä tämä tökkää energiaan. Juuri nyt en löydä itseltäni ylimääräistä energiaa tehdä ylimääräisiä juttuja, mutta toivottavasti joku päivä.

4 kommenttia:

  1. Mä tykästyin tohon Daven hyväntekeväisyys ajatukseen ja olen törmännyt samaan joissakin muissa lukemissani kirjoissa. Olin vaan aina ajatellut, että ei mulla ole varaa laittaa mihinkään mitään.

    Mä lisäsin keväällä mun budjettiin hyväntekeväisyys-sarakkeen ja laitoin siihen 30 €. Muutamalla eurolla jouduin sitä nostamaan, sillä siirrän rahat paypalilla eri valuutalle, jolloin katson, että perille menee aina tasakympit ja maksan itse ne kulut siihen päälle.

    Mulla on näille roposille kohteena eläimet ja pienet järjestöt, joiden toimintaa olen itse ollut näkemässä, ja joita mielelläni tukisin enemmänkin. Ja mielessä on paljon muitakin mihin haluaisin lahjoittaa. Jonain päivänä vielä :)

    Täytyy kuitenkin tunnustaa, että tuo on se kulu, joka eniten tekee mieli laittaa nollille kun budjetti näyttää ihan liian tiukalta. Kaksi kertaa jätinkin, mutta sitten pohdin asian ja sen tärkeyden itselleni uudelleen läpi. Pystyn näkemään sen Daven (ja muiden) idean ja haluan joskus pystyä tekemään enemmänkin hyvää, niin nyt olen laittanut maksut menemään heti palkkapäivänä, ettei tulisi edes kiusausta jättää maksamatta.

    Aluksi ajattelin, että velkojen maksun ajan pyrkisin tekemään jotain vapaaehtoistyötä, mutta siihen mulla ei ole aikaa, enkä ole keksinyt mitä se voisi olla. Hesyn vapaaehtoistoimintaa olen joskus katsellut, mutta se ei ole katselua pidemmälle energian ja ajan puutteessa edennyt, joten euroilla lähdin sitten liikkeelle :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Itseäkin kiinnostaa vapaaehtoistyö, mutta en vielä ole löytänyt sellaista, joka ei kohtuuttomasti veisi omia voimavaroja. 40h työviikko on kuitenkin tällaiselle introvertille ja rauhallisuutta rakastavalle jo aika rankkaa :D

      Tosi hienoa että maltat laittaa hyväntekeväisyyteen vaikka olet vielä keskellä velanmaksua! Uskon että antaminen tekee meistä empaattisempia ihmisiä ja sitä kautta hyväntekeväisyys lopulta antaa enemmän kuin ottaa. Hävettää oikein, että itseltäni tämä jäi tässä alkuvuodesta.

      Poista
  2. Tosi hienoa, että olet taas alkanut budjetoida hyväntekeväisyyteen rahaa! Itsekin koen sen tärkeäksi. Tietysti välillä harmittaa, että osa maksamastani kuukausilahjoituksesta menee ihan vain järjestön ylläpitoon. Mutta sitten ajattelen, että varmasti kuitenkin puolet lahjoitussummasta käytetään siihen varsinaiseen asiaan, jonka vuoksi rahaa lahjoitan eli eläinten suojeluun. Lahjoittaisin mielelläni enemmänkin, mutta tällä hetkellä summa on 18e/kk, koska onhan sekin valitettava tosiasia, että ne lahjoitetut eurot ovat kuitenkin pois niistä sijoitus/säästörahoista. Mutta varmasti tuo n.20e/kk useimmilla on mahdollista käyttää hyväntekeväisyyteen ja tuleehan siitäkin vuodessa 240e eli ihan mukava avustus eri järjestöille☺

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo paljon on puhetta tuosta, että organisaatio siinä välissä vie rahaa, mutta pakkohan hommaa on joidenkin ihmisten pyörittää ja hekin ansaitsevat rahaa tekemästään työstä, joten opettelen olemaan sinut sen asian kanssa :) Ja tosiaan mielestäni on tärkeää antaa edes vähän, sekin auttaa (vaikka jotkut ehkä ovat eri mieltä).

      Poista

Työmatkalla

Vaikka elämässä on parhaillaan sellaista hyvää kiirettä, niin vähän harmittaa, että se vie aikaa tältä blogilta nyt, kun mulla pitkästä aika...