Konmari osa 4 – astiat, keittiö ja siivoustavarat

Astiat ovat minulle tärkeitä. Olen ollut noin 13-vuotias, kun aloin keräämään ensimmäistä astiasarjaani, joka oli Villeroy&Bochin Petite Fleur. YO-lahjaksi sain pääasiassa vain Teema-astioita. Joskus opiskeluaikana aloin keräämään lisäksi Pentikin viininmarja-sarjaa, koska en pitänyt Teeman syvistä lautasista (tai niitä ei tainnut vielä silloin olla saatavilla). Pikkuhiljaa Viininmarja-sarjaa kertyi aika paljon ja samalla Teema-sarjaa vielä paljon lisää, jota minulla oli useaa eri väriä – ainakin valkoista, oliivinvihreää, sinistä, keltaista ja ruskeaa. Toki samaan aikaan Petite Fleur –sarja sai täydennystä lahjoina ja itse ostamana. Lisäksi kaikenlaisia laseja löytyi. Perus Iittalaa, Pentikiä ja sitä ja tätä. Muumimukeja, -lautasia ja –kulhoja tottakai.

Jossain vaiheessa aloin haaveilla Marimekon astioista (tämä oli ehkä noin puoli vuotta ennen kuin Konmari-hurahdus tuli). Olin jo tässä vaiheessa jonkin verran harrastanut kirppistuohua ja hieman minulle oli alkanut valkenemaan, että tavaraa ei vain kannata haalia lisää kaappeihin hengaamaan. Siksi teinkin itseni kanssa sopimuksen, että myyn kaikki nykyiset asitani ja sitä mukaan, kun saan asioita myytyä niin saan ostaa Marimekon Oiva-sarjaa tilalle. Tästähän se sitten lähti. Myin pääasiassa Torissa KAIKKI teemat, pentikit, muumit (jätin rakkaus-sarjan kaksi kuppia, yhden lautasen ja yhden kulhon – ne ovat minulla vieläkin) ja ihan kaikki lasit. Myynneistä saamillani rahoilla ostin kuin ostinkin Marimekon astiat. Ensin ostin vain neljä kappaletta per astiamalli eli siis neljä ruokalautasta, neljä syvää lautasta jne. Aikomuksena oli ostaa lisää ainakin kaksi, että olisi yhteensä kuusi. En ole vielä saanut aikaiseksi tai kokenut tarpeelliseksi ostaa enempää kuin neljä. Tästä on nyt 3-4 vuotta eli enköhän minä pärjää.

Villeroy&Bochia en myynyt tällöin. Osan olen myöhemmin myynyt, mutta lähinnä ylimääräisiä osia. Suurin osa minulla vielä on. Tarkoitus on vielä vähän karsia, mutta kokonaan en astiastoa myy, koska sillä on tunnearvoa. Ja astiat tulevat myös tarpeeseen niinä harvoina kertoina, kun neljä peruslautastani eivät riitä.

Konmarin aikaan karsin aika paljon muutakin keittiövälineistöä. Esimerkiksi minulla on enää kaksi kattilaa ja kaksi paistinpannua. Molemmat paistinpannut alkavat olla elinkaarensa lopussa ja tarkoituksena on jossain vaiheessa luopua molemmista ja ostaa yksi tilalla. Todella harvoin käytän kahta paistinpannua yhtaikaan. Lähinnnä kaksi on vain kätevää siksi, jos ei jaksa heti pestä toista… Olin monta vuotta ilman muovikulhoa (hoidin kaikki muovikulhoasiat metallisessa salaattikulhossa). Viime kesänä ostin muovikulhon. Se on kyllä kätevä :D Olen aika paljon korvannut eri leivonta-ruoanlaittoastioita ihan perusruoka-astioilla. Esimerkiksi ennen minulla oli pieni muovikulho, jossa sekoitin aina munakastaikinan. Nykyään sekoitan munakastaikinan jälkiruokakupissa. Ennen minulla oli tosiaan monenlaista isompaa muovista astiaa – nykyään teen paljon taikina tms asioita salaattikulhoissa (minulla on kaksi Ikean metallista astiaa). Olen myös huomannut, että astioita ei tarvitse niin paljoa, kun pesee niitä sitä mukaa kuin käyttää. Esim usein itselläni kattilat makasivat likaisina lavuaarissa ja siksi oli kätevää, kun oli useampi kattila :D Onhan se nyt vähän naurettava syy omistaa useita kattiloita. Asun siis yksin ja yksinasuvalla tarve ruokailuvälineisiin on pienempi kuin esimerkiksi monihenkisellä perheellä. Kokkailen muutenkin vain aika perusruokaa, joten siksikään en tarvitse monenlaisia ruoanlaittovälineitä. 

Olen vuosia suunnitellut uunivuoan ostamista (minulla oli ennen Pentikin uunivuoka mutta se tosiaan tuli myytyä muiden mukana). Pidän lasagnesta ja haluaisin ison uunivuoan, jossa tehdä lasagnea. En ole saanut aikaiseksi, koska olen pärjännyt pienellä pyöreällä keraamisella astialla, joka virallisesti on kait salaattikulho. Mutta siis se on uuninkestävä, joten olen tehnyt siinä kaikenlaisia uuniruokia. Se on vain harmillisen pieni. Kerran tein siinä lasagnea, mutta se oli katastrofi. Toivon vielä, että joku päivä ostan uunivuoan. Kunhan vain raaskin. Kun ilmankin pärjää…

Pieniä pakasterasioita minulla on tuhottomasti. Pakastan aina kesämansikat 3dl:n rasioihin ja sitten syön ne talven mittaan rasia kerrallaan pakkasesta. 3 dl on hyvä koko, sen saa kerralla syötyä eikä ole riskinä, että marjat unohtuisivat jääkaappiin homehtumaan (paitsi aina joskus kyllä näinkin on päässyt käymään…). Kaikki pakasterasiat ovat kyllä käytössä. Täytän ne loppukesästä ja näin keväällä ne alkavat kertyä kaappiin tyhjinä, kun marjat on syöty.

Aterimia minulla on melko paljon ja ne ovat vielä alkuperäiset mitä joskus nuorena olen saanut ennen kuin muutin omilleni. Eli reilut 20 vuotta vanhat. Yhdessä vaiheessa mietin aterimienkin kappalemäärän vähentämistä, mutta en sitten viitsinyt. Ja ihan hyvä niitä on olla, jos vaikka hukkuvat (kuten yksi haarukka on jäänyt johonkin matkalle) niin ei tarvitse sitten ostaa suotta uusia. Kauhat, lastat tms olen aika pitkälti konmarittanut, niitä ei ole enää montaa. Mutta ihan riittävästi.

Vedenkeittimestä olen luopunut ja samoin leivänpaahtimesta. En myöskään omista enää tehosekoitinta (sauvasekoitin toimii) enkä oikeastaan muitakaan keittiöhärpäkkeitä. Ainoa ”turhake” lienee vohvelirauta, josta en ole halunnut luopua vaikka hyvin harvoin vohveleita teenkään enää. Mutta silloin kun teen niin ovat nyt kyllä hyviä! Mikrosta luopumista harkitsin myös jossain vaiheessa, mutta päädyin kuitenkin siihen, että tarvitse mikroa. Yksinasuvana syön aina monta päivää samaa ruokaa, joten lämmitykseen tarvitsen mikroa. Toki tämä onnistuisi levyllä ja uunissakin, mutta toistaiseksi olen kokenut mikron helpoimpana. Mikroni on 20 vuotias, joten ehkä sitten kun siitä aika jättää niin mietin asiaa uudelleen. Kahvinkeittimestä yritin luopua, mutta puoli vuotta mutteripannulla riitti ja hankin taas kahvinkeittimen. Mutteripannu oli lainassa kaveriltani, joten sen palautin hänelle.

Vaikka keittiötarvikkeita olen myös radikaalisti vähentänyt niin kyllähän niitä löytyy sen verran paljon, että en pysty kerralla ihan tarkkaan muistamaan mitä kaikkea minulla on. Ja nyt kun Helsingissä asun vähän pienemmässä asunnossa kuin Tampereella niin esimerkiksi Villeroy&Bochin astiani eivät mahdu mun kaappeihin, joka on aika harmi. Tarvitsee vähän soveltaa, että tulevaisuudessa saan ne keittiööni, koska aika epäkäytännöllistä se on, että astiat ovat tällä hetkellä vanhempieni autotallissa laatikoissa. Toisaalta, jos en ole ko astioita 1,5 vuoteen tarvinnut niin tarvitsenkohan niitä tulevaisuudessakaan… No en niistä kuitenkaan aio luopua ainakaan tällä hetkellä.

Ajattelin kirjoitella tässä samassa yhteydessä siivoustarvikkeista, vaikka en nyt ihan tarkkaan tiedä miten ne tähän keittiö-osioon sopivat :) En parempaakaan paikka keksinyt. Siivoustarvikkeet kokivat myös aika suuren konmarinoinnin – pääasiassa siivousaineet ja kaikenlaiset rätit tms. Itse siivousvälineitä mulla ei ole ollutkaan kuin imuri ja moppi. Aineita löytyi kuitenkin aika paljon ja niitä olenkin radikaalisti vähentänyt. Ei ole enää kuin tolua, fairya, hankausnestettä ja se vessanpöntönpesuainejuttu – sekä ikkunan/peilinpesuaine. Universal stonen hankkimista olen miettinyt, mutta en ole saanut aikaiseksi. Viemärien puhdistukseen käytän etikkaa ja soodaa. Muoviämpäreistä luovuin kokonaan ja hankin tilalle netistä vanhat finelin ämpärit (tai siis yksi ämpäri ja yksi vati). Muutamat rätit toki löytyvät ikkunoiden pesuun, moppaukseen ja muihin pintoihin. Aina välillä olen käyttänyt kesto-tiskirättiä (tätini tekee niitä), mutta koen ne jotenkin vähän ikäviksi. Ehkä joku päivä palaan niihin, koska onhan siivoustekstiileiden roskiinlaittaminen vähän turhauttavaa. Ikkunanpesuliinat ovat vanhoja astialiinoja, joten ne eivät onneksi ole kertakäyttöisiä. Toivottavasti jossain vaiheessa onnistuisin kokonaan siirtymään siivousvälineissä ekologisempiin ratkaisuihin eli ei mitään kertakäyttöistä (tai siis muutamakäyttöistä, ihan oikeasti kertakäyttöisiä minulla ei ole mitään)

Kaikki Konmari-sarjan kirjoitukset löytyvät täältä: https://glendoraraha.blogspot.com/p/konmari-sarja.html