Paljonko asuminen saa maksaa?

Maksan tällä hetkellä paljon asumisestani. Suosituksia siitä, paljonko asuminen saisi maksaa, löytyy aika paljon. Dave Ramseylla on tarkat mittarit asuntolainan mitoitukseen ja hänen mukaansa itse asuntolaina kuussa saisi olla vain 25% nettotuloista, kun laina on sidottu 15 vuoden takaisinmaksuaikaan. Dave Ramseyn taloudenprosenttien mukaan asumiseen (oletan että tämä on esim vuokra tai laina+vastike) saisi mennä 25-35% nettopalkasta ja muihin asumisen kuluihin (vesi, sähkö, netti tms) 5-10%. Eli yhteensä 30-45%.

Pankkien peruskaava menee muistaakseni niin, että asumiseen saisi laittaa maksimissaan kolmanneksen nettotuloista. Löysin myös yhden Iltasanomien jutun, jossa ohjeistettiin varomaan, jos tuloista menee 30-40% asumiseen. Toisessa jutussa oli, että maksimissaan 40% nettotuloista saisi mennä asumiseen. Joissain budjettisuosituksissa on, että pakollisiin kustannuksiin (asuminen, liikkuminen, ruoka) kuussa saisi mennä 50-60% nettotuloista. Löysin myös kirjoituksen, jossa oli laskelmia eri puolilla Suomea asuvista ja tiukimmilla oli pääkaupunkiseudulla asuvat yksinelävät, joilla saattaa mennä jopa 60% nettotuloista asumiseen. Itse lukeudun tähän kategoriaan – asun Helsingissä ja asun yksin. Onneksi ihan 60%:a nettotuloistani ei mene asumiseen, mutta aika korkea prosentti minulla kuitenkin on. 

Yksi isoin este Helsinkiin muuttamiselle oli itselleni asuminen. Pelkäsin, että joutuisin luopumaan asumismukavuudesta&tasosta mihin oli jo ehtinyt tottua monen vuoden ajan. Asuin Tampereella remontoidussa kaksiossa, jonka olin saanut muokata itselleni sopivaksi. Asumiskustannukset olivat maltilliset; maksoin lainaa noin 400 euroa kuussa (korko vaihteli kuukausittain niin tarkka summa vaihteli), vastike+vesi+sähkö+sauna olivat noin 250 euroa kuussa eli asumiseen meni 650 euroa. Silloisesta nettopalkastani tämä oli noin 27-30%. 

Kun tein päätöksen Helsinkiin muutosta niin asetin budjetin tulevalle vuokralla 700-900 euroa ja aloitin asunnon etsimisen. Asunnon etsiminen pääkaupunkiseudulta oli huomattavasti vaikeampi homma kuin olin osannut mitenkään ennakoida. Tampereella asuin 54m2 parvekkeellisessa kaksiossa melkein keskustassa, jonka olin remontoinut lattiasta kattoon, joten asunto oli hyväkuntoinen ja mieleni mukainen. Olin valmis joustamaan neliöissä (jossain määrin...), parvekkeessa ja siinä että asunto olisi ”kuin-minulle-tehty”. En ollut valmis joustumaan asunnon kunnosta. Olin osittain valmis joustamaan sijainnista; eli en haaveillut Helsingin ydinkeskustasta, mutta halusin asua kivalla sijainnilla hyvien kulkuyhteyksian ja palveluiden lähellä kantakaupungissa tai kantakaupungin läheisyydessä. Minulla ei ole autoa, joten halusin, että kunnollinen kauppa olisi kävelymatkan päässä (ei nyt mitään hypermarkettia, mutta parempi kuin lähi-alepa). 

Pian huomasin, että kaavailemallani budjetilla homma oli aika hankala tehtävä. Selkeästi olen todellakin asuntosnobi asunnon kuntoon ja siisteyteen liittyen. Hyvänkuntoisia ja siistejä asuntoja 700-900 euron budjetilla ei ollut kovin helposti saatavilla (haluamillani sijainneilla – tottakai näitä löytyy, jos menee vähänkään kauemmas, mutta itse olen tämänkin suhteen ilmeisen kranttu). Vaikka olin valmis joustamaan neliöissä niin alle 30 neliön en halunnut mennä. 30m2 oli myös aika siinä kintaalla, pääsääntöisesti yritin löytää yli 35m2 asuntoa. Hommaa vaikeutti vielä se, että jos satuit löytämään kivan asunnon niin siitä kilpaili kanssasi noin sata muutakin (hieman liioittelen ;)). Epätoivon ja väsymyksen keskellä päädyin vuokraamaan lopulta erään asunnon, joka oli yli budjetin (920 euroa kuussa), mutta asunto oli kivasti rempattu ja näytti suht siistiltä. Olin jo tässä vaiheessa aika väsynyt ja vuokranantaja oli jostain syystä kovin sinnikäs ja kehui asuntoa maasta taivaaseen, joten sanoin sitten että ok. No. Muutin asuntoon. 

Aika nopeaa huomasin, että remontti oli tällainen perinteinen stailausremontti eli vanhan päälle oli vain lykätty uutta, että saatiin näyttämään asunto kivalta. Kaikki oli enemmän tai vähemmän rikki; ovenkahvat, keittiönkaappien ovet eivät oikein menneet kunnolla kiinni, asioita irtosi ja monen jutun kanssa sai olla varovainen, ettei jää käteen kun niitä käyttää (kuten esimerkiksi pistorasiat). Seuraavaksi havaitsin, että asunto oli TODELLA likainen. Likaisuutta ei niin osannut asunnonluovutus hetkellä havaita (en katsonut roskakaappiin, uuniin, pyykinpesukoneen alle, jääkaapin alle, ilmaistointikanavien suodattimia), mutta kun asuntoon muutti ja aloitti perussiivouksen niin voi herranjumala. En halua sen tarkemmin mennä yksityiskohtiin, mutta siivosin oksennusta, kaikenlaista mönjää, ruoanjämiä, ulostetta, homeisia suodattimia, kuraa; musta likavana irtosi kaikkialta mihin koski. Taloyhtiössä oli myös ilmaistointiongelmia, joita oltiin parhaillaan tarkastamassa ja ilmastointikanavat ainakin puhdistettiin. Sain asunnossa homeoireita, koska olin altistunut homeella aiemmin muissa paikoissa, joten olin herkkä reagoimaan (en siis syytä pelkästään asuntoa ja myös tästä syystä en halunnut alkaa aiheesta vääntämäään taloyhtiön tai vuokranantajan kanssa, ymmärrän olevani yliherkkä ja tämä aiheuttaa vaikeuksia asunnon löytämisessä). Vielä viimeisenä parin viikon asumisen jälkeen kaikenlaisia ötököitä alkoi ilmaantumaan. Sokeritoukat nojoo ovat kait ihan normaaleja (olin onneksi niiltä säästynyt tähän asti), mutta törmäsin myös muihin öttiäisiin. Vuokranantajan vastine palautteeseeni asunnon siivosta ja kunnosta oli, että ”asunto on vuokrattu siinä kunnossa kuin se oli näytön hetkellä” ja ”asunnossa on kuukauden irtisanomisaika”. Taloyhtiön vastine ötökkäongelmaan oli, että ”desinfioiva siivous auttaa”. Siinä vaiheessa olin jo kuukauden siivonnut asuntoa päivittäin kaikenlaisilla desinfioivilla aineilla, joten palaute oli aika lamaannuttava. Päätin muuttaa. En jaksanut alkaa taistelemaan vuokrakämpän vuoksi. 

Mutta asunnon etsiminen oli edelleen yhtä vaikeaa kuin ensimmäiselläkin kerralla. Muutama todella hyvä vaihtoehto löytyi (eräänkin hinta oli vain 800 euroa ja asunto oli uusi, mutta pieni), mutta hävisin aina kilpailun. Kohdallani vaikutti paljon varmaan se, että minulla oli omistusasunto vuokralla niin kaikki tulkitsivat sen niin, että ostan jossain vaiheessa oman asunnon eli pitkäaikaista vuokralaista minusta ei saa. Uuden asunnon etsintä oli hankalaa aina siihen asti kunnes päätin nostaa budjettini yli 1.000 euron. Pystyin hädin tuskin olemaan yötä asunnossani* ja pääsääntöisesti yövyin kaverillani, silloisella poikaystävälläni ja matkustin enemmän kuin usein Tampereelle vanhempieni tai siskoni luokse. Jossain vaiheessa tein päätöksen, että voin maksaa 100-200 euroa enemmän asumisesta kunhan löydän asunnon, jossa voin asua. Lopulta löysin nykyisen asuntoni, jonka kuukausivuokra on 1.022 euroa. Asunto on suht uusi ja muuttaessa todella siisti. Jopa roskakaappi oli pesty!

Tällä hetkellä maksan siis asumisesta melkein 40% nettotuloista (vuokra 1.022, vesi 18, sähkö noin 20). Kuukausinettotuloni ovat reilut 2.700 euroa, mutta toki tähän päälle tulee lomarahat, vuosibonukset ja erinäisiä päivärahoja eli kun lasken koko vuoden nettotuloni niin kk-nettotulo on noin 3.400 euroa. Mutta nämä ovat ns lisätuloja niin lasken asumisprosentin ihan peruskuukausituloistani. 

Olen valmis tinkimään muista asioista (kuten matkustamisesta), jotta saan asua kivasti (minun mittareillani – asumiskriteerit ovat toki jokaisella erit). Moni esimerkiksi tinkii asumisesta, jotta saa enemmän rahaa matkustamiseen. Minulla tämä on toisinpäin. Viime alkuvuoden asumiskokemus osoitti minulle sen, että olen valmis uhraamaan aika paljonkin, jotta saan asua kivasti. Koska kiva ja siisti koti on yksi isoin merkitsevä tekijä elämänlaatuuni. En pysty tinkimään asumisesta. 

Olen nyt ostanut asunnon viime vuoden lopulla ja sen myötä asumiskustannukseni eivät tule merkittävästi laskemaan. Ostin kalliin asunnon. Ostin uudiskohteen. Ostin asunnon kivalla sijainnilla, jossa lähellä ovat itselleni tärkeitä asioita. Uudiskohde valikoitui siksi, että en ota riskiä remointoidusta asunnosta, kun en tiedä miten asunto on remontoitu. Liian moni asunto on remontoitu ns stailaustarkoituksessa, joka ei riitä minulle. En myöskään ollut valmis ostamaan remppakohdetta, jonka itse remontoisin. Eli ainoaksi vaihtoehdoksi jäi uudiskohde, joita kyllä on nyt juuri paljon tarjolla. Toki uudiskohteestakaan ei voi olla varma ja kaikenlaisia ongelmia voi olla sielläkin, mutta näen sen kuitenkin pienemmäksi pahaksi kuin joten-kuten-tehdyn-remontin-josta-en-voi-olla-varma-miten-homma-on-hoidettu. Kirjoitan jossain vaiheessa vielä erikseen ja tarkemmin asunnonostosta ja lainasta, sitten kun olen valmis avaamaan asiaa enemmän.

Joka tapauksessa olen melko vakuuttunut, että asumiskuluni eivät merkittävästi tule tästä laskemaan niin kauan kuin asun pääkaupunkiseudulle tai niin kauan kuin asun yksin. Riippuu toki myös palkkakehityksestäni, joka itseasiassa juuri nyt näyttää aika positiiviselta, koska työpaikallani on ollut keskustelua ylenemismahdollisuudesta ja aika isosta palkankorotuksesta. Toivottavasti nämä toteutuvat. 

Eli minun kohdallani asuminen saa maksaa aika ja paljon. Olisi mielenkiintoista tietää, että miten on sinun kohdallasi! Erityisen kiinnostunut olisin kuulemaan vastaavassa elämäntilanteessa olevien kokemuksia, että miten olette ratkaisseet yksinelämisen hinnan pääkaupunkiseudulla. Laitatteko ”normaalia” enemmän asumiseen vai oletteko olleet valmiita tinkimään neliöissä, sijainnissa tai esimerkiksi asunnon kunnossa, jotta saatte asumiskustannukset kohtuullisiksi. 

*Ymmärrän olevani neuroottinen. Eli ymmärrätte nyt ehkä hieman paremmin tarpeeni käydä terapiassa ;) Joka tapauksessa siistillä ja hyväkuntoisella asunnolla on niin suuri vaikutus yleiseen hyvinvointiini, että olen aika paljon valmis uhraamaan, että pystyn asumaan itselleni sopivalla tavalla.

Tuhlaileva huhtikuun budjetti (20.3. - 19.4.)

Nyt riitti säästäminen! Aion pitää välikuukauden. Mahdollisesti jatkan tätä vielä toukokuussa, katsotaan katsotaan.

Alkuvuoden yleiskorotuksen vuoksi nettotuloni kasvoi muutamalla kympillä. Mikä on tosi kiva. En valita. Pääsiäisenä olisi tarkoitus mennä lappiin ja matkat pitäisi varata. En ole vielä päättänyt, että menenkö junalla vai lentäen, joka tapauksessa kalliiksi tulee. Ja pitäisi varmaan aika nopeaa saada matkat varattua, jotta saan edes jotenkin järkevällä hinnalla.

Kuukauteen sisältyy viikon työmatka, jota varten tarvitsen ainakin uuden iltamekon ja mahdollisesti jotain muita vaatteita. Mekon jo hankin, joten pakolliset on hoidettu. Tosiaan mieli tekisi muitakin uusia vaatteita, mutta katsotaan saanko aikaiseksi. En siis tarvitse uusia vaatteita, mutta mieli tekisi.

En tiedä miksi säästäminen nyt tökkii. Eniten siinä tökkii mahdollisesti se, että säästäminen pyörii koko ajan mielessäni. Ja kaikki rahankäyttäminen harmittaa ja tuottaa syyllisyyttä. Ei tämäkään ihan normaalia ole. Haluaisin löytyy tasapainon siihen, että osaan elää rennosti ja budjettini mukaisesti ilman nillittämistä. Ja kuitenkin saada vähän rahaa säästöön. Huomaan esimerkiksi, että minun on vaikea laittaa edes tuota pientä summaa 20 euroa hyväntekeväisyyteen, koska mietin, että tämä olisi kiva saada säästöön. Ei ihan normaalia minusta. Jonkinlainen tasapaino tuhlailun ja säästämisen välillä olisi hyvä löytää. Haluan olla tietoinen rahankäyttäjä ja seurata talouttani, mutta nyt on ehkä vaarana sairastua piheyteen. En halua olla sellainen. Eli siksi päätin nyt tässä kuussa tuhlailla. Katsotaan mitä fiiliksiä se aiheuttaa.

Kuukausi ehti jo alkaa ennen tämän julkaisemista niin tuhlailuja on jo tapahtunut, alla niistä tarkemmin. Hyvä minä!

Maaliskuun budjettikauden toteuma

Mun budjettimaaliskuu loppui 19.3. Kuukausi meni ihan perustavalla, sain hyvin rahaa säästöön, alkukuusta tuhlailtiin, loppukuu oli sitten rauhallisempi. Palkkaa tuli tosi hyvin johtuen talvilomarahoista. Päivärahoja tuli myös ja yllätykseksi ensimmäiset osingot kilahtivat tilille! Olen alustavasti laskenut, että noin 100 euroa pitäisi saada osinkoina tänä keväänä, mutta en ole ihan varma osaanko laskea tätä oikein. Eipä tuolla niin väliä, kaikki ylimääräinen on tervetullutta. Tulevat osingot kyllä houkuttelevat ostamaan lisää osakkeita, mutta pysyn suunnitelmassani laittaa kaikki ylimääräinen asuntoa varten ja vasta kesällä jatkaa taas osakesijoituksia, kun asunnonostokuviot ovat selvillä.

Lounas- ja ravintolabudjetit ylittyivät taas kerran, mutta en aio itseäni tästä suuremmin ruoskia. Selkeästi nämä ovat akilleenkantapääni, mutta niin kauan kuin saan rahaa säästöön ja en nyt visalla ala tällaisia kuluja maksamaan niin homma on ok.

Pari päivää ennen kuun loppua päätin tuhlata koko lopputilin (vajaa 70 euroa) ostamalla paidan! Sitten tilillä olikin enää joku reilu euro ja pari päivää oli kuuta vielä jäljellä. Eihän siinä mitään - sinänsä mitään ei ollut enää edessä ja käteistä siis oli vielä lompakossa, mutta onhan se jännä tunne, kun käyttötilillä ei ole enää yhtään rahaa. Olin jo vähän myös fiilistellyt, että olisin sen melkein 70 euroa saanut lisää säästöön, mutta eipä siinä näin käynyt. Päätös oli tietoinen ja olen siitä itseasiassa tyytyväinen, koska viime aikoina musta on alkanut tuntua, että ajatukset pyörii liikaa rahan ja rahan säästämisen ympärillä, joten jonkinlainen tuhlailu on ihan tervettä. 

Saavuttaakseni tasapainoa päätinkin viettää seuraavan budjettikuukauden ihan vain tuhlaillen. Minulle tämä siis tarkoittaa, että budjetoin koko palkan menoihin enkä säästöön lainkaan. Rahastoihin rahaa menee toki suunnitelmien mukaan, mutta muuten en ajatellut säästää. Tai no siis 52-viikkohaaste rullaa ja tuo mun 20 euron muu säästö. Mutta ei muuta :D

Tuhlaileva lauantai

Tiedättekö, kun joskus on pitkiä aikoja, ettei rahaa käytä juuri lainkaan muuhun kuin ruokaan ja sellaisiin pakollisiin laskuihin, mutta sitten tulee se kaunis päivä, kun rahaa palaa. 

Mulla eilen oli sellainen päivä. Ensin olin aamupäivällä työkaverin kanssa shoppailemassa. Meillä on keväällä työpaikkamme konferenssi, jossa on gaalaillallinen ja pukukoodina cocktail-asu mustana tai tummansinisenä. Viime vuonna olin kyseisessä tilaisuudessa äitini mustassa pikkumustassa ja kollegaltani lainaamassani kaulukorussa. Tänä vuonna halusin panostaa vähän enemmän ja pitkästä aikaa etsiä itselleni jonkun kivan ja uuden mekon. Kaksi pikkumustaa mulla on jo kaapissa (äitini ja yksi omani, jota olen käyttänyt jo viiden vuoden ajan todella monessa tilaisuudessa), joten halusin tummasinisen. Tarvitsee sanoa, että näin maaliskuussa juhlamekkoja ei ole myynnissä. Ilmeisesti niitä on myynnissä vain sesonkiaikaan loppuvuodesta ja lähempänä sitten kevään juhlia. Joten etsintä oli melko tuskaisaa, mutta onnistuin kuitenkin löytämään tosi kivan mekon ja kahdesta vaihtoehdosta kerrankin edullisempi oli se parempi! Mekko maksoi 139 euroa, toinen vaihtoehto olisi maksanut vähän vajaa 300 euroa… Budjettini oli 200 euroa eli tässähän tuli varsinaista säästöä :D

Löytyneiden ostosten jälkeen mentiin juhlistamaan onnistumisia kahvilla, jossa päädyimme ottamaan lasilliset kuohuvaa kahvin sijasta. Hinnaksi tuli 20,50 euroa voileivän ja kakkupalan kera. 

Illalla menin ystävieni kanssa syömään ravintolaan, jossa hintalappu oli 37,50 euroa ja sen jälkeen balettiin. Baletissa join kaksi lasia kuohuvaa á 12 euroa eli yhteensä 24 euroa. Baletti oli ihana. En ole yli vuoteen käynyt baletissa vaikka kansallisbaletti on melkein naapurissa ja baletti on yksi omista suosikki-kulttuuri-jutuistani. Ihanaa kun alkaa taas pääsemään normaaliin elämään kiinni viime vuoden muutto- ja paikkakunnanvaihdos-shokkien jälkeen. 

Ilalla kotiin tullessa hain vielä lähikaupasta karkkipussin (pienen!) ja suklaapatukan illan tv-leffaa varten, yhteensä 1,45 euroa. 

Eilisen hinnaksi tuli siis kokonaisuudessaan 222,45 euroa. Summa tuntuu aika kovalta näin äkkiseltään, mutta olen tyytyväinen kaikkeen mihin rahani tuhlasin. Säästämiseen kyllästyneenä muutenkin olen päättänyt pitää tuhlailevan budjettikuukauden, joten tämä lauantai sopi teemaan ihan loistavasti! 

P.S. Kirjoitustahti on ollut vähän hitaanlainen viime aikoina, joka pääasiassa johtuu siitä, että en tosiaan omista tietokonetta ja aika harvoin työkonetta raahaan kotiin asti. Ja viime aikoina, kun olen koneen kotiini tuonut niin olen tehnyt vain töitä. Alkuvuosi on ollut aika työpainotteinen erinäisistä projekteista johtuen, mutta nyt huhtikuussa pitäisi alkaa helpottamaan. Teksti-ideoita on kyllä pää täynnä ja halua on kirjoittaa enemmänkin. Seuraava konmari-kirjoituskin on jo työn alla eli kyllä näitä tekstejä täältä tulee :)

Maaliskuun ruokahävikkihaaste

Olen jo useamman vuoden tuntenut ympäristö&ilmastonmuutosahdistusta. Kaikki alkoi aikalailla Konmaritus-prosessistani, kun tajusin kuinka paljon turhaa kamaa olen kotiini rahdannut ja kuinka paljon turhaa omistin (omistan). Ja kuinka huoletta olin vain aina ostanut uutta, kun vanha ei ollut enää kivaa. Jostain syystä samalla heräsin siihen kuinka huoletta myös ostelin ruokaa ja heitin samalla ruokaa roskiin, koska jostain syystä en ehtinyt/halunnut syödä ko tuotteita.

Tein eilen illallan Sitran elämäntapatestin. Olen tehnyt kyseisen testin jo aiemminkin ja siitä oli jo sellaista mutua, että mitkä asiat elämisessäni kaipaisivat parannusta. En oikein vain ole jaksanut keskittyä näihin asioihin. Tämä menossa oleva talvi (samoin kuin viime kesä) on kyllä ollut taas kerran aika iso herätys siihen, että jotain olisi tehtävä. Eihän tämä nyt ihan normaalia ole.

Eilen illalla taas googlettelin, että mitä muutoksia minun pitäisi elämässäni tehdä. Ja päädyin Sitran sivulle ja kerrankin tein testin ajatuksen kanssa - rehellisesti sanottuna ensimmäinen kerta kun testin tein niin se aiheutti vaan turhautumista ja vähän ohitin koko jutun. Tai oikeastaan se tökkäsi siihen, että vaikka en omista autoa niin käytän julkisia useita satoja kilometrejä viikossa, koska työpaikkani sijaitsee 20 kilometrin päästä työpaikastani. Tästä sain pahat pisteet ja ärsyynnyin, koska koen, etten voi asiaan vaikuttaa (ja luulin, että olen todella ekologinen tyyppi, koska en omista autoa). En halua asua työpaikkani lähellä lentokentällä ja toisaalta en voi vaikuttaa työpaikkani sijaintiin. Toki voin hakea uuden työpaikan ja karsia vaihtoehdot sijainnin perusteella, mutta aika epätoivoista tämä on. Nykypäivänä työpaikan löytäminen ylipäätään on melko haasteellista, joten sellaisen työpaikan löytäminen, joka on parin kilometrin päässä kotoasi on melkein mahdotonta.

Eilen tajusin, että aika lapsellista minulta jäädä jumiin tähän yksittäiseen seikkaan ja tärkeintä olisi kait katsoa, että mitä voisin tehdä muilta osin.

Testin tulos oli melko samanlainen kuin aiemmin - saan plussaa autottomuudesta, pienestä asunnosta, kerrostalossa asumisesta, siitä etten tykkää shoppailla, en omista kesämökkiä, minulla ei ole lemmikkiä, en lennä kovinkaan paljoa. Miinusta tuli siitä, että asun yksin, työmatkani on pitkä, syön päivittäin eläinkunnantuotteita. Olen jo pitkään yrittänyt muuttaa ruokavaliotani poispäin lihasta, mutta tämä on vaikeaa. En syö päivittäin lihaa, mutta noin 4-6 kertaa viikossa + päivittäin syön kyllä maitotuotteita. Ruokahävikkiä minulla syntyy ja tähän olen kyllä yrittänyt kiinnittää huomiota jo useamman vuoden ja aika hyvin olen pystynyt parantamaan tapojani (verrattuna muutaman vuoden takaiseen). Tein itselleni listan, että mitä asioita yritän alkaa parantamaan (suurin osa näistä liittyy ruokaan). Ensimmäiseksi tehtäväksi valikoitui ruokahävikin seuraaminen/vähentäminen, koska pidän listoista ja koen tämän helpoimmaksi. Jotta muutkin pääsevät hommaa seuraamaan niin tein oman välilehden maaliskuun ruokahävikkituotteille kaapistani. Ja jotta homma pysyy todenmukaisena niin en mitenkään ennakoinut asiaa vaan aloitin siitä mikä tilanne oli tänään. Tein jääkaapin inventaarion ja heitin roskiin homeessa/syömäkelvottomat asiat ja listasin ne. Katsotaan onnistunko loppukuusta vähentämään tätä, kun nyt tiedostan tämän, että yritän vähentää ruokahävikkiä. Koska aika paljon siellä jääkaapissa oli vanhaksi jäänyttä ruokaa.. :(

Maaliskuun budjettisuunnitelma

Mun palkka-maaliskuu alkoi siis jo 20.2. eli tässä on jo 1,5 viikko vierähtänyt. Ja sillain vähän hassua, että oikeastaan kaikki rahat on jo käytetty! Apuvaa!

No ei. Tilanne ei ole niin paha kuin tuollain kirjoitettuna näyttää. Nyt vain kävi niin, että maaliskuulle budjetoidut asiat tuli hoidettua jo heti alkukuusta. Eli sokerointi, kasvohoito, kampaaja, vaateostot, yllätysostot, sähkölasku tms. Ja yllätys ei ole varmaan kovinkaan suuri, että ravintolabudjetti on jo nyt ylittynyt! Huhhuh mun kanssa :D Tämä ei tällä kertaa mua kyllä suuremmin huoleta, koska ne olivat aika suunniteltuja menoja ja nyt loppukuulle ei ole mitään tiedossa. Ei tässä ole enää kuin 2,5 viikkoa jäljellä.

Kun maanantaina lähtee vuokra tililtä, tiistaina liitonmaksu ja kun huomenna sunnuntaina käyn lataamassa bussikortin niin jäljellä on rahaa noin 120 euroa. Viime viikolla tein matkalaskun ja sieltä on tulossa rahaa lisää 87 euroa eli loppukuuksi sellaiset 200 euroa on käytettävissä. Mikä on ihan ok, koska siitä on tarkoitus maksella vain lounaita, ravintolakuluja (joita ei saisi kyllä tulla, koska budjetti on jo ylittynyt) ja jotain mahdollisia yllärikuluja. Vaatebudjettia on myös vielä jäljellä, mutta ostin jo tarvittavat jutut eli sen neuletakin! Plus yhden paidan lisäksi. Ruokarahat ovat siis käteisenä rahapusissa ja jäljellä on jotain 130 euroa.

Kevättä kohti! <3

Helmikuun (18.1. - 19.2.) tulot ja menot

Tammikuussa (eli 18.1.) palkkaa tuli odotettua vähemmän, koska tuossa kävi ilmi, että mulle on maksettu koko viime vuosi alhaisemmalla veroprosentilla kuin mitä palkkakuitissa luki (ja siis mikä mun veroprosentti oli). En tiedä miten tämä on mahdollista, mutta meillä on nyt muuttunut palkanlaskija ja homma oikaistiin. Ei kait siinä mitään, mätkyt tulevat vain vähän isompina sitten. Mätkyihin olen siis valmistautunut, koska en ole vielä maksanut veroja viime vuonna saamistani vuokrista. Eilen kävin katsomassa omaverossa, että mitä tietoja vuokra-asunnosta pitää järjestelmään syöttää. Sitten lisäksi teen matkavähennykset, koska käyn nykyään eri paikkakunnalla töissä kuin missä asun. Tähän pitänee varata yksi päivä, että saan kaiken setvittyä kuntoon...

Helmikuussa ja siitä eteenpäin palkka pysyy kyllä totutulla tasolla, koska yleiskorotukset jaettiin työpaikallani "pienipalkkaisia" suosivasti eli sain bruttona noin 130 euroa lisää. Mun bruttopalkka vihdoin nousi yli 4.000 euron! Yhdellä eurolla vain tosin, mutta kuitenkin :D Helmikuussa nyt tuli lomarahat lisäksi, joten en ole ihan varma paljonko normipalkka on nettona. Jos olen laskenut oikein niin tulisin saamaan joku 50 euroa itseasiassa enemmän rahaa käteen kuin viime vuonna. Mutta se varmistuu sitten maaliskuun lopussa maksettavassa palkassa.

Helmikuu (eli siis tammikuun loppu ja helmikuun yli puoliväli, tää on ehkä vähän sekavaa, kun puhun helmikuusta) meni hyvin. Sain säästöön tosi hyvin eli yli 1.000 euroa vaikka palkkatulot olivat odotettua pienemmät. Sain kylläkin enemmän päivärahoja kuin olin odottanut, joten se kompensoi.

Alla kuva lopputulemasta. Ennen tein budjetin aina paperivihkoon, nyt olen kyllä ihan koukuttunut tohon exceliin! Säästöt menivät asuntosäästötilille, 52-viikkosäästöön ja sitten rahastosäästöihin. Jos joku ihmettelee miksei mun aiemmissa budjettiseurannissa ole oikein ollut näkyvissä toi 52-viikkosäästö niin se johtuu siitä, että tähän asti säästin ko rahat käteisbudjetista, en tililtä. Nyt olen muuttamassa käytännön, koska aion luopua käteisen käytöstä kauppaostoksista ja tarkoitus on perisuomalaiseen tapaan alkaa siirtää ruokarahat (ja tod näk lounas&ravintolarahat) s-tilille ja maksaa kaikki s-kortilla. Nyt on vähän menossa välivaihe, kun edelleen käytän käteistä ruokakauppaostoksissa kunnes mun 52-viikkohaasteen käteisvarannot ovat kulutettu loppuun. Eli nyt en nosta tililtä ruokakaupparahoja (200 euroa) vaan otan ne tuolta käteiskätköstä ja samalla siirrän 200 euroa käyttötililtä säästötilille. Tiedän kyllä että voisin käydä viemässä käteisen rahan myös pankkiin, mutta tämä hoituu nyt näin. Toivottavasti oli edes jotenkuten selkeä selitys :D

Muuten budjetti noudatti aika peruskaavaa - lounas- ja ravintolabudjetti meni yli, sokeroinnin vaihdoin hierojaan ja kampaajan siirsin myöhemmälle. Nämä johtui sairastamastani influenssasta, en luonnollisestikaan voinut mennä kampaajalle sairaana ja reilun viikon nukkumisen jälkeen niskat olivat niin jumissa, että hieroja oli pakollinen. Neuletakkia en edelleenkään löytänyt tai oikeammin en ehtinyt käydä sitä edes etsimässä eli siihen varatut rahat säästyivät. Yllätyskuluihin kuului balettiliput maaliskuulle ja sitten yksi oma juttu, joten en halua jakaa täällä blogissa. Hyväntekeväisyys oli taas vähän retuperällä.

Mutta eipä tässä tämän kummempaa, uusi kuu on jo alkanut ja oikeastaan koko budjetti on jo käytetty reilussa kymmenessä päivässä. Siitä lisää seuraavassa.