Autokuume

Vuokrasin viime viikonloppuna auton. Oli äitienpäivä ja halusin käydä Tampereella katsomassa sukulaisiani. Se oli meille kaikille tärkeää. Päivä olikin todella kiva.

Vuokrasin auton pe-su väliseksi ajaksi (lauantai oli reissupäivä). Hain auton perjantaina töiden jälkeen ja koko perjantai-illan kruisailin ympäri Helsinkiä. En ole taas ajanut puoleen vuoteen niin oli hyvä saada vähän tuntumaa. Ja minulla on ollut jo pitkään toiveena saada ajella ympäri Helsinkiä ja oppia tuntemaan kaupunkia myös sitä kautta. Muistan vielä, kun sain ajokortin aikoinaan, niin opin tuntemaan Tampereen ihan uudelleen. Mielestäni on tärkeää myös osata liikkua autolla siinä kaupungissa missä asut, vaikka et autoa itse omistaisikaan.

Vapaudenhuuma oli pyörryttävä perjantai-iltana kun istuin rattiin. Yhtäkkiä kaikki paikat olivat lähellä. Pystyin itsenäisesti ilman muiden apua mennä ihan mihin halusin. Ei tarvinnut miettiä miten pakata kaikki tarvitsemasi asiat yhteen kassiin vaan sinne vain heitit takapenkille kaiken mitä tarvitsit. Autokuume nousi välittömästi punaiselle. Tämä on ihanaa! Haluan auton! Elämäni helpottuisi ihan suunnattomasti!  

Olen siis omistanut auton vuosina 2009-2016, joten kokemusta auton omistamisesta löytyy. Päädyin aikoinaan myymään auton, koska halusin uuden (autoni oli 13 vuotta vanha ja minua alkoi stressaaman auton jatkuva korjaaminen), mutta silloin laskin, ettei minulla ole varaa ostaa uutta autoa, joten päätin pärjätä ilman. En siis halunnut autolainaa (tai siis laskin ettei minulla ole varaa maksaa kuukausimaksuja) + halusin uuden auton, joten tämä kombinaatio oli huono. En tällöin vielä osannut säästää. 

Joka tapauksesa autokuumeen kourissa aloin käymään läpi mielessäni, että mitä kaikkea tarvitsen, jotta voisin ostaa auton. Toki autoon tarvitsisi olla rahat. Varmaan sellainen 10.000 – 15.000 euroa. Tarvitsen paikan missä säilyttää autoa. Asuinalueellani on myynnissä autohallipaikkoja hintahaarukalla 35.000 – 50.000 euroa. Vuokrapaikkoja on myös saatavilla, kuukausivuokra on 100-150 euron välillä. 

Työpaikalla minun on mahdollista saada ilmainen parkkipaikka. Kiva juttu. Nopeuttaisi työmatkaa huomattavasti kruisailla autolla töihin. Niin siistiä.  

Sitten mieleeni alkoi tulla näitä muita kuluja... Vakuutukset pitäisi olla kunnossa. Aikoinaan maksoin noin 500 euroa kaskoa, ne lienevät olevan jo aika paljon kalliimpia. Ehkä 800 euroa. Ajoneuvovero oli vanhalle autolleni aikoinaan jotain 150 euroa. Ei hajuakaan mihin suuntaan nämä ovat menneet, mutta ymmärtääkseni uudelle autolle vero on pienempi. Ennen tankillisella bensaa ajoin noin kuukauden ja se maksoi sen 50-60 euroa. Nyt käytin puoli tankkia bensaa viikonlopputurneeni aikana ja tankkasin 35 eurolla. Eli olisiko se sitten jo 70 euroa (plus työmatka on täällä tuplat pidempi kuin mitä se oli Tampereella). Eli kaksi tankkia 140 euroa. En varmasti ajaisi autolla keskustaan tms muihin menoihin, minne on nopea päästä julkisilla eli jonkin verran menisi kuussa rahaa julkisiin, vaikka nyt 20-30 euroa. Sitten tulee vielä katsastusmaksut. Sitten mahdolliset huollot (jotka toki suht uudessa autossa olisivat toivottavasti aika maltilliset). Sitten siihen autoon pitää hankkia sitä pissapoikajuttua, jotain öljyjä, jäähdytysnestettä, pyyhkijöitä, erilaisia renkaita ja niitä renkaita pitää jossain säilyttää ja ne pitää vaihdattaa kaksi kertaa vuodessa. Autoa piti muistaakseni myös pestä useamman kerran vuodessa. Parkkimaksujakin pitää maksaa aina jossain ja tosiaan sakkoja voi tulla (tosin olen saanut yhden parkkisakon ja yhden ylinopeussakon elämäni aikana). 

Ei minun edes tarvitse laskea kaikkea yhteen ymmärtääkseni, ettei minulla edelleenkään ole rahaa auton omistamiseen. Siihen menisi helposti joku 500 euroa kuussa ja ylikin (riippuen millaisen auton hankkisi). Ja tosiasiassa arjessani en autoa tarvitse. Tottakai olisi kiva tehdä työmatka autolla julkisten sijasta, koska säästäisin tällä noin tunnin päivässä. Mutta toisaalta tässä etätyömaailmassa tämäkin syy on aika marginaalinen. 

Mutta siistiä se vapaudentunne oli. Onneksi sen voi saavuttaa myös vuokraamalla auton silloin tällöin. Siihen minulla onneksi on varaa.  

Kuntoprojektipäivitys 2

Viimeksi päivittelin mun kuntoprojektipäivitystä joulukuun puolivälissä – aika on lentänyt! Teksti löytyy täältä: https://glendoraraha.blogspot.com/2019/12/kuntoprojektipaivitys.html

Siinä jo kirjoittelin vähän kiireen vaikutuksesta treenaamiseen. Tilannehan eskaloitui aika pahaksi tämän kirjoituksen jälkeen; joulukuun loppu oli ihan järjettömän kiireinen. Mulla oli siinä työmatka, pikkujouluja, treffailutyyppi, joululomareissu, kaikki sukulaiset ja sitten vielä uuden vuoden juhlat mun kotona. Ja vielä kaiken päälle loppiaisen aikaan mulle tuli yövieraita. En käynyt salilla varmaan kahteen viikkoon siinä joulun-uuden vuoden tienoilla. Kävin kävelylenkeillä kyllä siinä useamman kerran viikossa, mutta aika leppoisia lenkkejä oli. Lisättynä joulun- ja uudenvuodenajan ruokailuihin niin olo oli aika not good. 

Tammikuussa olin melkoisen stressaantuneessa tilassa ja se alkoi jo vaikuttaa radikaalisti nukkumiseen ja sitä kautta myös liikkumiseen. Näin jälkikäteen ajatellen en oikein enää muista mitä tammikuussa tapahtui. Sen verran muistan, että tietoisesti tyhjensin kalenterini ihan kokonaan, peruin kaiken sovitun mikä oli mahdollista. Siinä rytäkässä meni treffailukumppanikin. Ainoa muistikuva on, että helmikuussa tilanne alkoi onneksi taas parantua. 

Teen PT:lleni viikkoraportit aktiivisuudesta, joten näistä raporteista näen, että tammikuun toisella viikolla otin taas salitreenit kuvioon ja tammikuun kävin 1-2 kertaa viikossa salilla, kerran viikossa tanssitunnilla ja 2 kertaa kävelylenkillä. Joogassa kävin myös aina perjantaisin, mutta kyse on yin-joogasta, joka on lähinnä rentoutusta. Näemmä olin taas jossain välissä vähän sairastunut. 

Helmikuussa otin kokeilujäsenyyden yhdelle salille. Ja näen raporteista, että pikkuhiljaa salitreenit alkoivat pidentymään ja lisääntymään (2-3 kertaa viikossa). Aloin myös oikeasti viihtymään salilla. Päädyin sitten salin asiakkaaksi ja olin tyytyväinen. Kartoitin aikoja, jolloin sali on tyhjinmillään ja totesin, että parhaat ajat ovat viikonloppuaamuisin (ennen klo 12) ja iltaisin klo 19.30 jälkeen. 

Helmikuussa homma siis alkoi sujumaan hyvin. Maaliskuu alkoi samaan malliin ja odotin innolla lomaani lapissa, että pääsisi hiihtämään. Aloin myös pikkuhiljaa muuttamaan kävelylenkkejä juoksulenkeiksi. 

Mutta mitäs sitten tapahtui. Korona-time alkoi. Oma työnantajani laittoi meidät kotitoimistolle jo viikko aikaisemmin kuin Suomessa yleisesti. Joten minulla on jo yhdeksäs viikko kotona menossa. Ekalla karanteeniviikolla kävin vielä salilla iltaisin ja olin vielä lähdössä lappiin, mutta se oli juuri se viikko, kun kaikki eskaloitui Suomessa. Viimeisen kerran kävin salilla 11.3. ja siinä rytäkässä myös jätin lapin matkani väliin. Loma meni sitten kotona ja koska sillä viikolla myös kaikki museot ym sulkeutuivat niin loman ainoaksi aktiviteetiksi jäi urheilu. Tällä viikolla aloitin juoksemisen ihan oikeasti. Salitreenit jäivät välistä ja PT:ni teki hyvin nopeasti mulle kotitreeniohjelman oman kehon painolla. 

Koronalla on ollut todella positiivinen vaikutus mun urheiluun. Aina siitä lähtien kun tämä kaikki alkoi niin olen urheillut säännöllisesti 5-7 kertaa viikossa. Olen alkanut tosiaan juoksemaan ja lenkit pitenevät. Sain myös pyörän esiin ja olen nyt kerran viikossa käynyt 2-3 tunnin pyöräilenkin (20-30 km). Mulla oli PT:ni kanssa yhdet ulkotreenit ja sisällä tehtävän kehopaino-ohjelman lisäksi mulla on nyt puistotreeniohjelma, josta pidän tosi paljon. Tanssitreenit on zoomilla, mutta en ole niihin osallistunut kahden ekan kerran jälkeen, koska kun istut 8-9 tuntia koneella päivässä niin treenaaminen koneen edessä ei kyllä innosta. Lähtökohtaisesti hoidan kaiken urheilun ulkona. Jos teen lihaskuntotreenin sisällä niin sitäkin edeltää vähintään 30 minuutin lenkki ulkona. Suosin kyllä puistotreeniä juurikin sen vuoksi, että mun on ihan pakko päästä päivittäin ulos täältä kämpiltä. Mitä pidempään tätä kestää niin sitä hullummaksi olen tulossa vain täällä sisällä pienessä asunnossa. Alussa saattoi mennä kaksikin päivää, etten poistunut kotoa, mutta enää se ei kyllä toimi.

Tehtiin myös mun PT:n kanssa mittauksia tuossa kuukausi sitten. Painoni on itseasiassa noussut syksystä 2 kiloa (74 -> 76). Mutta reisistä, vatsasta ja takamuksesta on lähtenyt 3 senttiä! Ja käsivarsista 1 cm. Eli tästä voi päätellä, että vaikka paino on kiloissa noussut niin se on jotain muuta kuin rasvaa. 

Suurin tavoite mulla tälle PT:n palkkaamiselle onkin ollut se, että saan taas urheilun pysyväksi osaksi elämääni. Rutiiniksi. Ja näin koen nyt käyneen. En usko, että ilman tätä kaikkea olisin nyt korona-aikaan kyennyt olemaan näin aktiivinen urheilun kanssa. Olen luonteeltani kovinkin laiskuuteen taipuvainen ja viihdyn hyvin kotona vain hengaillen. Nyt kun minulla on viikko-ohjelma ja olen tilivelvollinen PT:lleni niin se tuo ulkoista painetta, joka on hyvä. Lisäksi koska minulla on jo paljon kokemusta siitä kuinka hyvä olo tulee urheilun jälkeen ja mitä ihmeitä se tekee mielentilalle niin se luo taas sisäistä painetta.

Eli syksyn ja talven kaikkien haasteiden jälkeen nyt helmikuun alusta alkaen urheilu on ollut säännöllistä ja kaikenlaiset esteet urheilulle tuntuu nyt ainakin toistaiseksi poistuneen. Mielenkiintoista seurata, että miten tästä eteenpäin. Kesä tulee olemaan haaste lomineen ja terasseineen (jos ne nyt avautuvat...). Oli jännä lukea mun syksyn ja talven viikkoraportteja, kun oikeasti tuntui, että koko ajan oli jotain vialla. Ja ihan oikeasti olikin koko ajan – muistan kuinka mua kyllä harmitti, että koko ajan tuli joku juttu, joka hidasti treenaamista tai esti sen joksikin aikaa kokonaan. Todella jännä, että näitä ongelmia oli vain ekat viisi kuukautta ja tosiaan vikat kolme kuukautta on ollut ihan eri meininki. 

Mun ensimmäinen sopimus siis päättyy nyt toukokuun alussa. Tein toisen sopimuksen ja aion jatkaa tätä hommaa vielä kesän yli. Koen, että tarvitsen vielä tsemppiä kesän yli. Sovittiin kuudesta lisätapaamiskerrasta 4-6 viikon välein ja uusi sopimus päättyy täten joulukuulla. Hinnaksi tuli nyt 800 euroa. Etätuki jatkuu kokoaikaisesti ja portaali missä mulla on ruokavaliot, reseptit ja kaikki treeniohjelmat jää toki käyttöön. Ajattelin mahdollisesti uusia firstbeat-mittauksen kesällä, joka sitten maksaa 200 euroa vielä lisää.  

Ja nyt tavoitteena on saada myös painoa alas. Tämä tarvitsee myös muutoksia enemmän ruokavalioon – etenkin tuohon mun herkkupuoleen! Ja tämä tulee olemaan haaste minulle. Syön melko huolettomasti; pääasiassa suht oikein, mutta mun on todella vaikea vastustaa kaikkea hyvää. Etenkin sitten, kun pääsen taas ihmisten ilmoille. Näin yksin hengaillessa on aika helppo kontrolloida syömisiään, mutta sitten kun pääsee taas ulos niin tiedän, että se tulee olemaan vaikeaa. Urheilu on tärkeää kropan hyvinvoinnin ja jaksamisen kannalta, mutta kilojen pudotuksen kanssa kaikken tärkeintä on ruokavalio. Mitä vanhemmaksi tulen niin sitä hitaammaksi menee mun aineenvaihdunta. Sovittiin PT:ni kanssa, että pidän taas kolme päivää ruokapäiväkirjaa niin hän tarkemmin katsoo, että mitä oikein söinkään. Tavoite on ei-treenipäivinä laittaa kalorimäärät minimiin ja vältellä hiilihydraatteja. Edelleenkään mitään supertiukkaa linjaa ei ole tarkoitus vetää, koska on kuitenkin tarkoitus tehdä kestäviä muutoksia. Pikadieetit eivät ole sellaisia. Alkoholille on tulossa aika nollalinja, joka mua pelottaa aika paljon. Tätä PT ei vaatinut, mutta itse ehdotin, koska ymmärrän siitä olevan suuri hyöty. 

Eli homma jatkuu! Lisää rahaa tähän siis vielä panostan, mutta koen, että olen hyvällä motivaatiolla nyt liikkeessä niin käytän tilaisuuden hyväkseni. Palaan vielä raporttien muodossa tänne bloginkin puolelle, toivottavasti syksyllä viimeistään olisi tätä painoakin saatu laskemaan. Ei ole helppo nakki kyllä. Iso kunnioitus kyllä kaikille, jotka ovat painonpudotuksessa onnistuneet ja tsempit meille kaikille, jotka sitä yrittävät!

Vakuutusten kilpailutus

Tammikuussa kirjoittelin tälle vuodelle mikrosäästötavoitteita: https://glendoraraha.blogspot.com/2020/01/mikrosaastotavoitteet-vuodelle-2020.html. Yksi näistä oli vakuutusten kilpailutus ja tavoite oli saada säästöä 20 euroa (huimaa!). 

Uusi vakuutuslasku kilahti tuossa pari viikkoa sitten vakuutusyhtiön postilaatikkooni: 199 euroa uudelta vuodelta (1.6.2020 – 31.5.2021). Laitoin viestiä nykyiseen vakuutusyhtiööni, että aion kilpailuttaa vakuutukseni ja että onko heillä mahdollista tarkistaa hintani. Samalla kysyin syytä, että miksi viime kesäisen muuttoni johdosta kotivakuutusmaksu nousi vaikka muutin samankokoiseen asuntoon samalla alueella (olin siis saanut vanhaan asuntoon uuden hinnan kaksi viikko aiemmin, kun ilmoitin muuttavani ja tällöin hinta nousi). Sain vastauksen, että hinta on mikä on ja hinnan nousuun vuosi sitten, että postinumero vaikuttaa asiaan. Kiitin tiedosta. Valitettavasti vasta noin murto-osa myöhemmin, kun olin vastannut kiitos tiedosta, tajusin, ettei edes postinumeroni ollut muuttunut, joten en edelleenkään ymmärrä miksi vakuutus nousi. Toki hintaero oli 2 euroa, joten ei tuo nyt kovin kummoinen... 

Joka tapauksessa lähdin sitten kilpailuttamaan kuten nykyiselle vakuutusyhtiölleni uhosin. 

Ensin toki tähän kuvioon kuului selvittää mistä juuri nyt maksan ja mitä varsinaisesti lähden kilpailuttamaan. 

Minulla on siis:

• Kotivakuutus, joka sisältää vastuuvakuutuksen ja oikeusturvavakuutuksen. Kotivakuutus myös sisältää matkatavaravakuutuksen, joka on max 4.300 euroa. Kotivakuutuksen enimmäiskorvaus on 42.000 euroa ja lisäksi on erikseen arvo-omaisuus sekä kiinteät sisustukset. Kotivakuutus on ns laaja kotivakuutus (selvitin myös että mitä tämä tarkoittaa ja tämän olen jo unohtanut; aikamoinen viidakko nämä listaukset...). Kotivakuutus, vastuuvakuutus ja oikeusturvavakuutus ova yhteensä 106 euroa. Omavastuu on 500 euroa
• Tapaturmavakuutus, joka sisältää yksittäisen tapaturman hoitokulut (20.000 euroon asti) sekä pysyvän haitan varalta korvaussumma (200.000 euroon asti). Tämän hinta on 93 euroa. Näissä ei ole omavastuuta.
•  Lisäksi liittoni kautta minulla on matkustajavakuutus. Lisäksi liittoni kautta minulla on tapaturmavakuutus, mutta hyvin pienillä korvaussummilla (tapaturma 2.600 euroa, pysyvä haitta 20.000 euroa), joten olen halunnut ottaa lisäksi oman tapaturmavakuutuksen. Työmatkoilla olen vakuutettuna työpaikan puolesta. 

Ja eikun hommiin. Yhden vakuutusyhtiön kanssa minulla oli puhelinneuvottelu (liittoni vakuutusyhtiö, josta saisin 10% alennuksen liiton vuoksi) ja neljä vakuutusyhtiötä kävin läpi nettisivuilla. Eli kävin läpi viisi uutta vakuutusyhtiötä.

Lopputulos: 

Edullisin kotivakuutus sisältäen matkatavaravakuutuksen ja nuo oikeusturva/vastuuvakuutukset olisi ollut 109 euroa. Kalleimmillaan 158 euroa. Omavastuut vaihteli 130 eurosta 600 euroon. Kaikissa omavastuuta ei voinut nostaa. Yhdessä kotivakuutuksessa matkatavarat eivät kuuluneet hintaan (olisi pitänyt ostaa erillinen matkatavaravakuutus).   

Tapaturmavakuutuspuolella edullisin oli 94 euroa, jossa tapaturman kertakorvaus 30.000 euroa ja pysyvä haitta 80.000 euroa (tämä mahdollisesti olisi nostettavissa lisähinnalla, mutta en löytänyt tästä lisätietoa). Ainoa vakuutusyhtiö, jossa tarjottiin 200.000 kertakorvausta pysyvästä haitasta, niin hinta oli 280 euroa. Aika iso ero verrattuna nykyiseeni!

Joka tapauksessa aikamoinen viidakko nämä vakuutukset. Lopputulos on, että en aio vaihtaa. Itselläni on tosiaan aika korkeat nuo tapaturmavakuutusten korvaussummat ja se mahdollisesti vaikuttaa siihen, että ulkopuolisille vakuutusteni hinta kuulostaa korkealta (on hyvin mahdollista, että olen puhunut vain kotivakuutuksesta). Eli nielen tappioni ja pysyn nykyisen vakuutusyhtiön asiakkaana ainakin vielä yhden vuoden vaikka sinne menin jo vähän ärhentelemään sähköpostitse, että ovat kalliita. Hehee ;) 

On vaikea oikeasti tietää, että mitä vakuutukset pitävät sisällään. Jokaisen vakuutusyhtiön sivuilla on pitkät listat, että mitä kuuluu ja mitä ei kuulu. Ja sitten on vielä ne pienet präntit. Oikeaa kokemusta siitä, että korvataanko oikeasti tilanteen tullessa, minulla on melko vähän. Kerran autoni on hinattu, jonka vakuutusyhtiö maksoi ja tästä en kuullut mitään (hinausfirma laskutti suoraan vakuutusyhtiötä). Kerran tein korvauspyynnön kadonneista aurinkolaseista voimakkuuksilla ja silloin sain hylkäävän päätöksen, koska olivat sen verran vanhat, että korvaussummaa oli jäljellä enää vain omavastuun verran (tällöin omavastuuni oli 200 euroa). Siinä ne hetket kun olen jotain korvausta hakenut. 

Tästä sain nyt vähän buustia siihen, että tulen käymään nämä vakuutukset kerran vuodessa läpi. Nyt kun tähän perehtyi niin aika hyvin ymmärrän, mistä maksan ja mitä minulla on vakuutettuna. Tosiaan ihan täysin toinen asia on sitten se, että mitä vakuutusyhtiö oikeasti maksaa, kun tilanne tulee eteen. 

Onko muilla kokemuksia vakuutuksien kilpailutuksista? Itse soitin nyt vain yhteen paikkaan, mutta hinta ei ollut puhelun jälkeen sen kummempi kuin netistä katsomalla eli en viitsinyt sitten muita enää kontaktoida puhelimitse. Olisikohan siitä ollut apua? Mielelläni kuulisin muidenkin kokemuksia ja huomioita, jos näyttää siltä, että minulla on jäänyt jokin oleellinen asia huomioimatta. En yritysten nimiä viitsi tähän kirjoittaa, koska en tiedä onko se korrektia enkä jaksa sen tarkemmin asiaa selvitellä.  

Mikrosäästötavoite 20 euroa ei nyt toteutunut tälle vuodelle :D