Kuntoprojektipäivitys

Nyt on aikalailla kolme kuukautta kuntoprojektia takana ja ajattelin päivittää, että miten menee!

Haasteita on ollut. Ei tämä itsensä kuntoon saaminen ihan helppo homma ole. Itsekuri on vaikea juttu. Ja ajan löytäminen urheilua varten ei sekään ihan itsestään tule. Tässä on saanut miettiä koko paletin ihan uusiksi. 

Ihan ensimmäiseksi pitää todeta, että fiksuin juttu tässä koko jutussa on ollut se, että otin valmennuksen 8 kuukaudeksi vaikka ensin lähdin hakemaan 2-3 kuukauden pakettia. Jos olisin tähän päätynyt niin nyt juuri olisi valmennus ohi ja suoraan sanottuna nyt tässä vasta alkaa tuntua, että pääsee vauhtiin ja oikeasti rutiineja alkaa muodostumaan. Tukea todellakin vielä tarvitaan.

Homma siis alkoi syyskuun puolivälissä. Ensimmäinen haaste oli saada kaikki tapaamiset sovittua kalenteriin ja taklata ekat tapaamiset läpi, jotta saatiin homma kunnolla käyntiin. Ekan kuukauden aikana käytiin siis perustestit ja tutustuminen (yksi käynti), ravintotapaaminen (yksi käynti) ja sitten ihan saliohjelman ja treeniohjelman läpikäyntiä (näihin meni kaksi käyntiä). Oikeastaan näiden jälkeen homma varsinaisesti pystyi alkamaan. Nämä neljä ekaa käyntiä siis tapahtuivat ensimmäisen neljän viikon aikana eli ei se homma ihan sillä sekunnilla lähde käyntiin, kun ekan kerran PT:si tapaat. Toki ensimmäisen käynnin jälkeen jo alkoi tekemään pieniä muutoksia ja niitä lisäili sitten pikkuhiljaa. Rutiinin löytäminen treeneihin ja harjoitteluun ei todellakaan ole ihan pikkujuttu. Samoin ruokailun kuntoon saaminen ei käy yhdessä viikossa ja edelleen sen kanssa työstetään. Päivittäin. Babysteps kuten Dave Ramsey sanoisi :D

Melkein heti kun ekat käynnit PT:n luona oli tehty ja homma saatu jotenkuten käyntiin syyskuun lopussa niin mulla meni taas selkä. Onneksi ei yhtä pahasti kuin viime syksynä (jolloin toipuminen vei jonkun kuusi viikkoa), mutta kuitenkin. Viikon ajan oli tosi hankalaa ja en oikein pystynyt nukkumaan kunnolla ja kaikenlaisen liikkumisen kanssa piti olla varovainen. Onneksi PT:n on siis myös fyssari niin parilla kerralla tehtiin ihan vain selälle tukevia harjoitteita ja hän neuvoi hyvän ohjelman kotitreeniin kun selkä on hankalana. Vähän tämän jälkeen sain taas  homman käyntiin ja sitten meni vasen lonkka. Joko balettitunnin vuoksi tai sitten tein jotain salilla, mistä lonkka ei pitänyt. Tästä menin jo lääkärin ja sain särkylääkekuurin ja lähetteen työfyssarille. Ja taas tehtiin PT-tapaamisilla rauhallisempia ja kuntouttavia harjoitteita. Tämän kanssa vietin onneksi vain pari unetonta yötä ja nyt lonkka on ollut pääsääntöisesti kunnossa. 

Tämän kaiken päälle syyskuussa olin saanut oikean käteni (tai kyynärpään) aivan jumiin parvekelasien pesusta. Tämä ei suuremmin ole häirinnyt treenausta, mutta onhan kipu aina ikävää. Nyt vasta kolmisen kuukautta myöhemmin käsi alkaa olla taas normaali. Lievä pelko oli tästä päällä, että toivottavasti ei äidy niin pahaksi, että hankaloittaa treenausta. Siis kädessä tuntui kipua vain tietyissä asennoissa. Esimerkiksi aamuisin kahvikupin nostaminen aiheutti viiltävää kipua. 

Mutta vihdoin lokakuun lopussa/marraskuun alussa sain homman oikeasti kunnolla toimimaan. Salilla käynti alkoi olla tutumpaa ja se alkoi olla jo myös ihan kivaa. Opin pakottamaan itseni kävelylenkille töiden jälkeen silloinkin, kun halusin vain jäädä kotiin katsomaan telkkaria. Onnistuin muuttamaan ruokarytmiä – aloin syömään isomman aamupalan, välipaloja töissä ja iltapalan. Pienensin lounaan ja päivällisen annoskokoja, lisäsin kasviksia ja vähensin radikaalisti alkoholia ja sokeria. Aloin oikeasti saamaan enemmän energiaa ja pieniä muutoksia alkoi tapahtumaan.

Sain urheilurutiinit käymään, joka siis tarkoitti maanantai-iltaisin noin 1-1,5 tunnin kävelylenkkiä, tiistaina tunnin balettia, keskiviikkona suoraan töistä salille (1h) ja saunomaan. Torstai oli vapaapäivä, perjantai-ilta joogapäivä. Lauantai oli vapaapäivä ja sunnuntai-aamulla tunnin salitreeni ja siihen puolen tunnin uinti päälle. Tai vaihtoehtoisesti tunnin kävelylenkki ja puolen tunnin kotitreeni, jos laiskotti lähteä uimahallille.  Ruokahalu kasvoi ja huomasin, ettei enää niin paljoa edes tehnyt mitään makeaa mieli. Pystyin olla töissä ottamatta suklaata kahvihuoneessa ja jätin jälkiruoan lounasruokalassa hyllyyn (vaikka se olisi kuulunut hintaan!). Fiilis alkoi olla tosi hyvä. 

Kunnes sitten tuli marraskuun loppu ja joulukuu alkoi häämöttämään... Samalla alkoivat myös pikkujoulut, työmatkat, kavereiden kanssa sovitut teatterit ja muut menot, poskiontelotulehdus, kuumeilu ja flunssa. Vielä marraskuussa seesteinen työrytmi alkoi muuttumaan salakavalasti; töitä kasaantui ja deadlinet paukkuivat. Istuin iltoja töissä ja öitä poissa kotoa. On todella vaikea syödä järkevästi reissussa, kun et voi vaikuttaa siihen, että mitä syöt ja koska sitä ruokaa saat tai että ehditkö ylipäätään edes syödä. 

Kun kiire astuu kuvioon niin ensin sitä jaksaa vielä syödä järkevästi, jättää herkut ottamatta ja tehdä välipalaeväät ja aamupalan jääkaappiin valmiiksi. Pikkuhiljaa kun väsymys kasvaa ja huomaat, että olet kotona iltaisin vasta kello yhdeksän jälkeen ja siinä sitten pitäisi käydä kaupassa, tehdä se ruoka, pestä pyykkiä, siivota ja tehdä kaikki ne perusjutut, mitä me kaikki kotona joudumme tekemään ennen nukkumaanmenoa. Aloin olla niin väsynyt, että makeanhimo heräsi. Vedin yhtenä iltana pussillisen karkkia vain väsymykseen. 

Kaikesta kiireestä ja väsymyksestä huolimatta urheilu pysyi kuitenkin kuvoissa jossain määrin (enemmän kuin aiemmin siis). Tein itseni kanssa aina sopimuksia, että esim maanantaina riittää, että menen vain hetkeksi ulos. Puen lenkkivaatteet päälle ja riittää, jos teen vain 20 minuutin lenkin ja sen jälkeen saan palata kotiin, jos en oikeasti jaksa. Väsymysillan lenkit olivat sitten loppujen lopuksi yleensä 30-45 minuuttia. Tiistai-illan baletista joustin aika helposti – en pakottanut itseäni, jos en jaksanut. Keskiviikon salista pidin kiinni, jos vain en ollut silloin reissussa. Keskiviikkoisin käyn salilla työpaikkani viereisessä hotellissa ja salikäynnin täky on siinä, että salin jälkeen sain mennä hotellin ihanaan saunaan, jossa oli kaikki pyyhkeet ja pesuaineet ja kaikki valmiina. Vähän kuin spahan menisi. Ihan mahtava tapa päättää salitreeni. Sunnuntain-treenistä pidin kiinni, koska se oli helppo toteuttaa lenkki+kotitreenimuodossa, jos en jaksanut lähteä uimallille. Kotitreeni sai olla vaikka vain 10 minuutin pituinen. Perjantai-illan jooga on yin-joogaa ja on itsessään niin rentouttavaa, ettei sitä tule mieleenkään jättää väliin vaikka kuinka väsyttäisi. Ja se on ihan naapurissa.  

Ja toki jos treenipäivänä en ole paikalla niin silloin treeni jäi välistä. En ottanut tästä pulttia enkä yrittänyt korvata väliin jääneen päivän treeniä minään muuna päivänä. Se vain yksinkertaisesti jäi sitten tekemättä ja jatkoin normiviikkorytmistä sitten sinä päivänä kun pystyin. 

Näillä tavoilla olen nyt taklannut tämän ajan läpi. Tällä kyseisellä viikolla sairastamisen ja työmatkan vuoksi treenit jäi vain maanantain PT-tapaamiseen, joka otettiin aika rauhassa. Eilen perjantaina kävin joogassa ja koska antibioottien vuoksi olo on jo normaali niin sunnuntaina on tarkoitus ainakin käydä tunnin lenkillä. Tänään lauantaina en aio tehdä mitään muuta kuin hengailla. Onneksi ehdin taas ruokakauppaan ja voin tehdä ruokaa kotona ja syödä ”mitä haluan”. Ensi viikko on melkein kokonaan normaali – kunnes perjantaina on vielä yksi työmatka ja sen jälkeen joulunviettoon sukulaisiin. Joulunaika on taas oma haasteensa, mutta sekin otetaan askel kerrallaan. 

Silloin syyskuun alussa PT-kartoitustapaamisessa haastattelija sanoi, että ensikertalaisille he tarjoavat vain pidempiä pätkiä, minimissään kuusi kuukautta. Hän selitti, että tärkeintä on oppia miten homma hoidetaan muuttuvissa olosuhteissa eli juurikin kun kiire painaa päälle, ja tulee sairastumisia ja työmatkoja ja lomia. Ei treeniohjelmaa ja ruokavaliota voi noudattaa 24h seitsemänä päivää viikossa ja 52 viikkona vuodessa. Elämä ei ole niin yksinkertaista. Olisihan se hienoa, jos olisi aina aikaa treenata ohjelman mukaan ja syödä oikein, mutta minun elämäni ei ainakaan mene näin. Niin on hyvä opetella sitten sen mukaan miten tämä elämäni oikeasti menee. 

Ja tähän lopuksi vielä, että onko siis niitä tuloksia tullut. En ole käynyt puntarilla, mutta vatsani on kyllä selkeästi pienentynyt, käsivarsissa alkaa taas näkyä lihakset ja ihan kuin jalatkin näyttäisivät kiinteytyneen vähän :D Yleinen olotila on parempi ja tuntuu taas kivalta olla omissa nahoissaan. Ei tunnu enää niin turvonneelta, mikä fiilis oli tuossa alkusyksystä aika usein päällä (ja suurin syy ylipäätään tähän hommaan hakeutumiseen). Minun on helpompi kantaa itseäni. Vatsani toimii paremmin, minulla on enemmän energiaa ja oikeasti jaksan tehdä kotona juttuja enkä vain katso telkkaria tai youtube-videoita. En tosiaan tiedä paljonko on lähtenyt kiloissa, arvioisin että max ehkä joku 1-2 kiloa. Vanhemmillani on puntari niin tarvitsee käydä siellä joulunaikaan niin vähän näkee, että missä mennään. 

Itse olen joka tapauksessa kovasti tyytyväinen! 

Ja vielä tähän ihan lopuksi vähän rahasta, koska tämä nyt on talousblogi. Urheilu siis vaatii myös rahaa ja salitreeni ei ainakaan nyt ilmaista ole. Olen aikoinaan ollut vuosikausia erään salin jäsenenä ja maksoin kuukausimaksua. Luovuin tästä aikoinaan, kun löysin tanssin ja tanssitreenejä alkoi olla useamman kerran viikossa eikä enää ollut aikaa ryhmäliikuntaan. Nyttemmin en enää oikeastaan halua maksaa mihinkään mitään kuukausijäsenyyttä, jostain syystä ajatus sitoutua kuukausijäsenyyteen ahdistaa (ja ne ovat oikeasti tosi kalliita!). Eli miten sitten nämä salitreenit hoidetaan? 

Käyn työpaikkani vieressä olevan hotellin salilla. Yrityssopimushinta on 8 euroa kertamaksu. Sali on luonnollisesti melko pieni, koska hotellinsali, mutta kuten aiemmin jo kirjoitin niin saunatilat ovat tosi kivat. Ja salilta löytyy kaikki tarvittava. Toisekseen löysin uimahallit, joissa viikonloppuisin, kun menet ennen klo 14.00 niin sali+uinti maksavat 7 euroa. Käyn naapurissa olevassa joogasalissa, jossa 10-kerran kortti maksaa 135 euroa. Olen osan maksanut tästä liikuntaseteillä. Baletti maksoi 100 euroa syksy. Tosin nyt keväällä vaihdan vähän eri tanssilajiin ja kotiani lähempänä olevaan paikkaan niin kevään hinta tulee olemaan 115 euroa. 

Kävelylenkit (ja toivottavasti keväämmällä taas juoksulenkit) ovat ilmaisia ja tosiaan PT:n on tehnyt minulle myös kotitreenejä, joita voin tehdä missä vain. Toivon, että talvella pääsisin edes muutaman kerran hiihtämään. 

Tammikuuksi minulla olisi suunnitteilla ottaa kuukauden jäsenyys jonnekin (tässä lähellä on onneksi pari eli tämäkin on mahdollista), mutta en vielä ole ihan varma. Ajattelin hyödyntää ainakin muutaman ilmaisen kokeilukerran ;) Tammikuu on siis hyvin rauhallinen kuukausi, joten ajattelin keskittyä tähän projektiin ihan kunnolla. 

Tälle kuulle laitoin oman rivin urheilukuluille 40 euroa. Tämä on varattu näihin sali- ja uintimaksuihin. Jatkossa varmaan systeemi tulee jotenkin hiotumaan, mutta haluan jollain tasolla seurata tätä kulutusta ja olla tietoinen, että paljonko rahaa menee kuukausitasolla. Luulempa kyllä, että jos oikeasti innostun tästä salilla käynnistä niin jonkinlainen salikortti olisi kyllä hyvä. Aika sen näyttää sitten. Siihen en ainakaan lähde, että kuukausimaksut rullaa ja joka kuukausi vain totean, että auts en tässäkään kuussa ehtinyt kertaakaan.