Nyt on aikalailla kolme kuukautta kuntoprojektia takana ja
ajattelin päivittää, että miten menee!
Haasteita on ollut. Ei tämä itsensä kuntoon saaminen ihan
helppo homma ole. Itsekuri on vaikea juttu. Ja ajan löytäminen urheilua varten
ei sekään ihan itsestään tule. Tässä on saanut miettiä koko paletin ihan uusiksi.
Ihan ensimmäiseksi pitää todeta, että fiksuin juttu tässä
koko jutussa on ollut se, että otin valmennuksen 8 kuukaudeksi vaikka ensin lähdin
hakemaan 2-3 kuukauden pakettia. Jos olisin tähän päätynyt niin nyt juuri olisi
valmennus ohi ja suoraan sanottuna nyt tässä vasta alkaa tuntua, että pääsee
vauhtiin ja oikeasti rutiineja alkaa muodostumaan. Tukea todellakin vielä
tarvitaan.
Homma siis alkoi syyskuun puolivälissä. Ensimmäinen haaste
oli saada kaikki tapaamiset sovittua kalenteriin ja taklata ekat tapaamiset
läpi, jotta saatiin homma kunnolla käyntiin. Ekan kuukauden aikana käytiin siis
perustestit ja tutustuminen (yksi käynti), ravintotapaaminen (yksi käynti) ja
sitten ihan saliohjelman ja treeniohjelman läpikäyntiä (näihin meni kaksi
käyntiä). Oikeastaan näiden jälkeen homma varsinaisesti pystyi alkamaan. Nämä
neljä ekaa käyntiä siis tapahtuivat ensimmäisen neljän viikon aikana eli ei se
homma ihan sillä sekunnilla lähde käyntiin, kun ekan kerran PT:si tapaat. Toki
ensimmäisen käynnin jälkeen jo alkoi tekemään pieniä muutoksia ja niitä lisäili
sitten pikkuhiljaa. Rutiinin löytäminen treeneihin ja harjoitteluun ei
todellakaan ole ihan pikkujuttu. Samoin ruokailun kuntoon saaminen ei käy
yhdessä viikossa ja edelleen sen kanssa työstetään. Päivittäin. Babysteps kuten
Dave Ramsey sanoisi :D
Melkein heti kun ekat käynnit PT:n luona oli tehty ja homma
saatu jotenkuten käyntiin syyskuun lopussa niin mulla meni taas selkä. Onneksi
ei yhtä pahasti kuin viime syksynä (jolloin toipuminen vei jonkun kuusi
viikkoa), mutta kuitenkin. Viikon ajan oli tosi hankalaa ja en oikein pystynyt
nukkumaan kunnolla ja kaikenlaisen liikkumisen kanssa piti olla varovainen.
Onneksi PT:n on siis myös fyssari niin parilla kerralla tehtiin ihan vain
selälle tukevia harjoitteita ja hän neuvoi hyvän ohjelman kotitreeniin kun
selkä on hankalana. Vähän tämän jälkeen sain taas homman käyntiin ja sitten meni vasen lonkka.
Joko balettitunnin vuoksi tai sitten tein jotain salilla, mistä lonkka ei
pitänyt. Tästä menin jo lääkärin ja sain särkylääkekuurin ja lähetteen
työfyssarille. Ja taas tehtiin PT-tapaamisilla rauhallisempia ja kuntouttavia
harjoitteita. Tämän kanssa vietin onneksi vain pari unetonta yötä ja nyt lonkka
on ollut pääsääntöisesti kunnossa.
Tämän kaiken päälle syyskuussa olin saanut oikean käteni
(tai kyynärpään) aivan jumiin parvekelasien pesusta. Tämä ei suuremmin ole
häirinnyt treenausta, mutta onhan kipu aina ikävää. Nyt vasta kolmisen
kuukautta myöhemmin käsi alkaa olla taas normaali. Lievä pelko oli tästä
päällä, että toivottavasti ei äidy niin pahaksi, että hankaloittaa treenausta.
Siis kädessä tuntui kipua vain tietyissä asennoissa. Esimerkiksi aamuisin
kahvikupin nostaminen aiheutti viiltävää kipua.
Mutta vihdoin lokakuun lopussa/marraskuun alussa sain homman
oikeasti kunnolla toimimaan. Salilla käynti alkoi olla tutumpaa ja se alkoi
olla jo myös ihan kivaa. Opin pakottamaan itseni kävelylenkille töiden jälkeen
silloinkin, kun halusin vain jäädä kotiin katsomaan telkkaria. Onnistuin
muuttamaan ruokarytmiä – aloin syömään isomman aamupalan, välipaloja töissä ja
iltapalan. Pienensin lounaan ja päivällisen annoskokoja, lisäsin kasviksia ja
vähensin radikaalisti alkoholia ja sokeria. Aloin oikeasti saamaan enemmän
energiaa ja pieniä muutoksia alkoi tapahtumaan.
Sain urheilurutiinit käymään, joka siis tarkoitti
maanantai-iltaisin noin 1-1,5 tunnin kävelylenkkiä, tiistaina tunnin balettia,
keskiviikkona suoraan töistä salille (1h) ja saunomaan. Torstai oli vapaapäivä,
perjantai-ilta joogapäivä. Lauantai oli vapaapäivä ja sunnuntai-aamulla tunnin salitreeni
ja siihen puolen tunnin uinti päälle. Tai vaihtoehtoisesti tunnin kävelylenkki
ja puolen tunnin kotitreeni, jos laiskotti lähteä uimahallille. Ruokahalu kasvoi ja huomasin, ettei enää niin
paljoa edes tehnyt mitään makeaa mieli. Pystyin olla töissä ottamatta suklaata
kahvihuoneessa ja jätin jälkiruoan lounasruokalassa hyllyyn (vaikka se olisi
kuulunut hintaan!). Fiilis alkoi olla tosi hyvä.
Kunnes sitten tuli marraskuun loppu ja joulukuu alkoi
häämöttämään... Samalla alkoivat myös pikkujoulut, työmatkat, kavereiden kanssa
sovitut teatterit ja muut menot, poskiontelotulehdus, kuumeilu ja flunssa. Vielä
marraskuussa seesteinen työrytmi alkoi muuttumaan salakavalasti; töitä
kasaantui ja deadlinet paukkuivat. Istuin iltoja töissä ja öitä poissa kotoa.
On todella vaikea syödä järkevästi reissussa, kun et voi vaikuttaa siihen, että
mitä syöt ja koska sitä ruokaa saat tai että ehditkö ylipäätään edes syödä.
Kun kiire astuu kuvioon niin ensin sitä jaksaa vielä syödä
järkevästi, jättää herkut ottamatta ja tehdä välipalaeväät ja aamupalan
jääkaappiin valmiiksi. Pikkuhiljaa kun väsymys kasvaa ja huomaat, että olet
kotona iltaisin vasta kello yhdeksän jälkeen ja siinä sitten pitäisi käydä
kaupassa, tehdä se ruoka, pestä pyykkiä, siivota ja tehdä kaikki ne perusjutut,
mitä me kaikki kotona joudumme tekemään ennen nukkumaanmenoa. Aloin olla niin
väsynyt, että makeanhimo heräsi. Vedin yhtenä iltana pussillisen karkkia vain
väsymykseen.
Kaikesta kiireestä ja väsymyksestä huolimatta urheilu pysyi
kuitenkin kuvoissa jossain määrin (enemmän kuin aiemmin siis). Tein itseni
kanssa aina sopimuksia, että esim maanantaina riittää, että menen vain hetkeksi
ulos. Puen lenkkivaatteet päälle ja riittää, jos teen vain 20 minuutin lenkin
ja sen jälkeen saan palata kotiin, jos en oikeasti jaksa. Väsymysillan lenkit
olivat sitten loppujen lopuksi yleensä 30-45 minuuttia. Tiistai-illan baletista
joustin aika helposti – en pakottanut itseäni, jos en jaksanut. Keskiviikon
salista pidin kiinni, jos vain en ollut silloin reissussa. Keskiviikkoisin käyn
salilla työpaikkani viereisessä hotellissa ja salikäynnin täky on siinä, että
salin jälkeen sain mennä hotellin ihanaan saunaan, jossa oli kaikki pyyhkeet ja
pesuaineet ja kaikki valmiina. Vähän kuin spahan menisi. Ihan mahtava tapa
päättää salitreeni. Sunnuntain-treenistä pidin kiinni, koska se oli helppo
toteuttaa lenkki+kotitreenimuodossa, jos en jaksanut lähteä uimallille. Kotitreeni
sai olla vaikka vain 10 minuutin pituinen. Perjantai-illan jooga on yin-joogaa
ja on itsessään niin rentouttavaa, ettei sitä tule mieleenkään jättää väliin vaikka
kuinka väsyttäisi. Ja se on ihan naapurissa.
Ja toki jos treenipäivänä en ole paikalla niin silloin
treeni jäi välistä. En ottanut tästä pulttia enkä yrittänyt korvata väliin
jääneen päivän treeniä minään muuna päivänä. Se vain yksinkertaisesti jäi
sitten tekemättä ja jatkoin normiviikkorytmistä sitten sinä päivänä kun
pystyin.
Näillä tavoilla olen nyt taklannut tämän ajan läpi. Tällä
kyseisellä viikolla sairastamisen ja työmatkan vuoksi treenit jäi vain
maanantain PT-tapaamiseen, joka otettiin aika rauhassa. Eilen perjantaina kävin
joogassa ja koska antibioottien vuoksi olo on jo normaali niin sunnuntaina on
tarkoitus ainakin käydä tunnin lenkillä. Tänään lauantaina en aio tehdä mitään
muuta kuin hengailla. Onneksi ehdin taas ruokakauppaan ja voin tehdä ruokaa kotona
ja syödä ”mitä haluan”. Ensi viikko on melkein kokonaan normaali – kunnes
perjantaina on vielä yksi työmatka ja sen jälkeen joulunviettoon sukulaisiin. Joulunaika
on taas oma haasteensa, mutta sekin otetaan askel kerrallaan.
Silloin syyskuun alussa PT-kartoitustapaamisessa
haastattelija sanoi, että ensikertalaisille he tarjoavat vain pidempiä pätkiä,
minimissään kuusi kuukautta. Hän selitti, että tärkeintä on oppia miten homma
hoidetaan muuttuvissa olosuhteissa eli juurikin kun kiire painaa päälle, ja tulee
sairastumisia ja työmatkoja ja lomia. Ei treeniohjelmaa ja ruokavaliota voi noudattaa
24h seitsemänä päivää viikossa ja 52 viikkona vuodessa. Elämä ei ole niin
yksinkertaista. Olisihan se hienoa, jos olisi aina aikaa treenata ohjelman
mukaan ja syödä oikein, mutta minun elämäni ei ainakaan mene näin. Niin on hyvä
opetella sitten sen mukaan miten tämä elämäni oikeasti menee.
Ja tähän lopuksi vielä, että onko siis niitä tuloksia
tullut. En ole käynyt puntarilla, mutta vatsani on kyllä selkeästi pienentynyt,
käsivarsissa alkaa taas näkyä lihakset ja ihan kuin jalatkin näyttäisivät
kiinteytyneen vähän :D Yleinen olotila on parempi ja tuntuu taas kivalta olla
omissa nahoissaan. Ei tunnu enää niin turvonneelta, mikä fiilis oli tuossa
alkusyksystä aika usein päällä (ja suurin syy ylipäätään tähän hommaan
hakeutumiseen). Minun on helpompi kantaa itseäni. Vatsani toimii paremmin,
minulla on enemmän energiaa ja oikeasti jaksan tehdä kotona juttuja enkä vain
katso telkkaria tai youtube-videoita. En tosiaan tiedä paljonko on lähtenyt
kiloissa, arvioisin että max ehkä joku 1-2 kiloa. Vanhemmillani on puntari niin
tarvitsee käydä siellä joulunaikaan niin vähän näkee, että missä mennään.
Itse olen joka tapauksessa kovasti tyytyväinen!
Ja vielä tähän ihan lopuksi vähän rahasta, koska tämä nyt on
talousblogi. Urheilu siis vaatii myös rahaa ja salitreeni ei ainakaan nyt
ilmaista ole. Olen aikoinaan ollut vuosikausia erään salin jäsenenä ja maksoin
kuukausimaksua. Luovuin tästä aikoinaan, kun löysin tanssin ja tanssitreenejä
alkoi olla useamman kerran viikossa eikä enää ollut aikaa ryhmäliikuntaan. Nyttemmin
en enää oikeastaan halua maksaa mihinkään mitään kuukausijäsenyyttä, jostain
syystä ajatus sitoutua kuukausijäsenyyteen ahdistaa (ja ne ovat oikeasti tosi
kalliita!). Eli miten sitten nämä salitreenit hoidetaan?
Käyn työpaikkani vieressä olevan hotellin salilla.
Yrityssopimushinta on 8 euroa kertamaksu. Sali on luonnollisesti melko pieni, koska
hotellinsali, mutta kuten aiemmin jo kirjoitin niin saunatilat ovat tosi kivat.
Ja salilta löytyy kaikki tarvittava. Toisekseen löysin uimahallit, joissa
viikonloppuisin, kun menet ennen klo 14.00 niin sali+uinti maksavat 7 euroa. Käyn
naapurissa olevassa joogasalissa, jossa 10-kerran kortti maksaa 135 euroa. Olen
osan maksanut tästä liikuntaseteillä. Baletti maksoi 100 euroa syksy. Tosin nyt
keväällä vaihdan vähän eri tanssilajiin ja kotiani lähempänä olevaan paikkaan
niin kevään hinta tulee olemaan 115 euroa.
Kävelylenkit (ja toivottavasti keväämmällä taas
juoksulenkit) ovat ilmaisia ja tosiaan PT:n on tehnyt minulle myös kotitreenejä,
joita voin tehdä missä vain. Toivon, että talvella pääsisin edes muutaman
kerran hiihtämään.
Tammikuuksi minulla olisi suunnitteilla ottaa kuukauden
jäsenyys jonnekin (tässä lähellä on onneksi pari eli tämäkin on mahdollista),
mutta en vielä ole ihan varma. Ajattelin hyödyntää ainakin muutaman ilmaisen
kokeilukerran ;) Tammikuu on siis hyvin rauhallinen kuukausi, joten ajattelin
keskittyä tähän projektiin ihan kunnolla.
Tälle kuulle laitoin oman rivin urheilukuluille 40 euroa.
Tämä on varattu näihin sali- ja uintimaksuihin. Jatkossa varmaan systeemi tulee
jotenkin hiotumaan, mutta haluan jollain tasolla seurata tätä kulutusta ja olla
tietoinen, että paljonko rahaa menee kuukausitasolla. Luulempa kyllä, että jos
oikeasti innostun tästä salilla käynnistä niin jonkinlainen salikortti olisi
kyllä hyvä. Aika sen näyttää sitten. Siihen en ainakaan lähde, että
kuukausimaksut rullaa ja joka kuukausi vain totean, että auts en tässäkään
kuussa ehtinyt kertaakaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti