keskiviikko 13. toukokuuta 2020

Autokuume

Vuokrasin viime viikonloppuna auton. Oli äitienpäivä ja halusin käydä Tampereella katsomassa sukulaisiani. Se oli meille kaikille tärkeää. Päivä olikin todella kiva.

Vuokrasin auton pe-su väliseksi ajaksi (lauantai oli reissupäivä). Hain auton perjantaina töiden jälkeen ja koko perjantai-illan kruisailin ympäri Helsinkiä. En ole taas ajanut puoleen vuoteen niin oli hyvä saada vähän tuntumaa. Ja minulla on ollut jo pitkään toiveena saada ajella ympäri Helsinkiä ja oppia tuntemaan kaupunkia myös sitä kautta. Muistan vielä, kun sain ajokortin aikoinaan, niin opin tuntemaan Tampereen ihan uudelleen. Mielestäni on tärkeää myös osata liikkua autolla siinä kaupungissa missä asut, vaikka et autoa itse omistaisikaan.

Vapaudenhuuma oli pyörryttävä perjantai-iltana kun istuin rattiin. Yhtäkkiä kaikki paikat olivat lähellä. Pystyin itsenäisesti ilman muiden apua mennä ihan mihin halusin. Ei tarvinnut miettiä miten pakata kaikki tarvitsemasi asiat yhteen kassiin vaan sinne vain heitit takapenkille kaiken mitä tarvitsit. Autokuume nousi välittömästi punaiselle. Tämä on ihanaa! Haluan auton! Elämäni helpottuisi ihan suunnattomasti!  

Olen siis omistanut auton vuosina 2009-2016, joten kokemusta auton omistamisesta löytyy. Päädyin aikoinaan myymään auton, koska halusin uuden (autoni oli 13 vuotta vanha ja minua alkoi stressaaman auton jatkuva korjaaminen), mutta silloin laskin, ettei minulla ole varaa ostaa uutta autoa, joten päätin pärjätä ilman. En siis halunnut autolainaa (tai siis laskin ettei minulla ole varaa maksaa kuukausimaksuja) + halusin uuden auton, joten tämä kombinaatio oli huono. En tällöin vielä osannut säästää. 

Joka tapauksesa autokuumeen kourissa aloin käymään läpi mielessäni, että mitä kaikkea tarvitsen, jotta voisin ostaa auton. Toki autoon tarvitsisi olla rahat. Varmaan sellainen 10.000 – 15.000 euroa. Tarvitsen paikan missä säilyttää autoa. Asuinalueellani on myynnissä autohallipaikkoja hintahaarukalla 35.000 – 50.000 euroa. Vuokrapaikkoja on myös saatavilla, kuukausivuokra on 100-150 euron välillä. 

Työpaikalla minun on mahdollista saada ilmainen parkkipaikka. Kiva juttu. Nopeuttaisi työmatkaa huomattavasti kruisailla autolla töihin. Niin siistiä.  

Sitten mieleeni alkoi tulla näitä muita kuluja... Vakuutukset pitäisi olla kunnossa. Aikoinaan maksoin noin 500 euroa kaskoa, ne lienevät olevan jo aika paljon kalliimpia. Ehkä 800 euroa. Ajoneuvovero oli vanhalle autolleni aikoinaan jotain 150 euroa. Ei hajuakaan mihin suuntaan nämä ovat menneet, mutta ymmärtääkseni uudelle autolle vero on pienempi. Ennen tankillisella bensaa ajoin noin kuukauden ja se maksoi sen 50-60 euroa. Nyt käytin puoli tankkia bensaa viikonlopputurneeni aikana ja tankkasin 35 eurolla. Eli olisiko se sitten jo 70 euroa (plus työmatka on täällä tuplat pidempi kuin mitä se oli Tampereella). Eli kaksi tankkia 140 euroa. En varmasti ajaisi autolla keskustaan tms muihin menoihin, minne on nopea päästä julkisilla eli jonkin verran menisi kuussa rahaa julkisiin, vaikka nyt 20-30 euroa. Sitten tulee vielä katsastusmaksut. Sitten mahdolliset huollot (jotka toki suht uudessa autossa olisivat toivottavasti aika maltilliset). Sitten siihen autoon pitää hankkia sitä pissapoikajuttua, jotain öljyjä, jäähdytysnestettä, pyyhkijöitä, erilaisia renkaita ja niitä renkaita pitää jossain säilyttää ja ne pitää vaihdattaa kaksi kertaa vuodessa. Autoa piti muistaakseni myös pestä useamman kerran vuodessa. Parkkimaksujakin pitää maksaa aina jossain ja tosiaan sakkoja voi tulla (tosin olen saanut yhden parkkisakon ja yhden ylinopeussakon elämäni aikana). 

Ei minun edes tarvitse laskea kaikkea yhteen ymmärtääkseni, ettei minulla edelleenkään ole rahaa auton omistamiseen. Siihen menisi helposti joku 500 euroa kuussa ja ylikin (riippuen millaisen auton hankkisi). Ja tosiasiassa arjessani en autoa tarvitse. Tottakai olisi kiva tehdä työmatka autolla julkisten sijasta, koska säästäisin tällä noin tunnin päivässä. Mutta toisaalta tässä etätyömaailmassa tämäkin syy on aika marginaalinen. 

Mutta siistiä se vapaudentunne oli. Onneksi sen voi saavuttaa myös vuokraamalla auton silloin tällöin. Siihen minulla onneksi on varaa.  

5 kommenttia:

  1. Ihanan järkevää ajattelua ja laskemista sulta. Auto on kyllä tosi huono ja minulle valitettavasti välttämätön sijoitus.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo, onneksi sentään tämän kanssa pystyn olemaan järkevä :) Ja tosiaan koska auto olisi mulle ns luksus-lisä elämään niin siksi haaveilen kalliimmasta autosta. Jos oikeasti olisi pakko olla auto niin suunnitelma olisi kyllä eri. Näin Helsingin kantakaupungissa asuvana autoa ei yksinasuva oikeasti tarvitse. (mutta olisi niin kiva :D)

      Poista
  2. Auton omistaminen on kallista. Omistan sen silti, koska työmatkani on omalla autolla nopeampi (30 min vs. 1,5h), ja se kertookin jotain poikittaisliikenteestä pk-seudulla.
    Työmatkan lisäksi käymme niin usein mökillä, että auto on oikeastaan välttämätön.

    Jos kuitenkaan et tarvitse autoa jatkuvasti, niin kannattaa harkita niitä yhteiskäyttöautoja ja auton vuokrausta. Tulevat halvemmaksi jos et joka päivä tarvitse autoa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo olisin etenkin iloinen jos vaikkapa taloyhtiölle tulisi jotain yhteiskäyttöautoja, jonka voisi varata aina tarvittaessa. Toivottavasti tällaiset yleistyisivät tulevaisuudessa!

      Poista
  3. Auto on kyllä perkeleen kallis hankinta, mutta se säästää usein sitä tärkeintä valuuttaa - aikaa.

    Pohdimme pari viikkoa sitten myös automme kuluja ja aika hurja kuukausittaine summahan siitä tuli, vielä kun omistaa hiukan erikoisemman auton. Ajattelimme myös millaista olisi olla ilman autoa ja päädyimme lopputulokseen, jossa joutuisi luopua harrastuksesta, ehkä paristakin, jos täytyisi kulkea päivisin julkisilla. Taas jos asuisi lähempänä työtä ja ydinkeskustaa, jossa harrastukset ja palvelut ovat lähellä, asuntojen hinnat söisivät nekin voitot :D Kun haluaa kaiken, ei koskaan voi voittaa :P

    VastaaPoista

Työmatkalla

Vaikka elämässä on parhaillaan sellaista hyvää kiirettä, niin vähän harmittaa, että se vie aikaa tältä blogilta nyt, kun mulla pitkästä aika...