Budjetti miinuksella!

Kuten vähän tuossa kuukausi sitten uhosin, että tarkoitus on tuhlailla, niin näinhän minä sitten tein. Ihan miinukselle ei ollut tarkoitus mennä, mutta niin siinä sitten kävi.

Muuten pysyin suht hyvin suunnitelmassa (jotkut vähän yli, jotkut vähän ali), mutta vaatebudjetti räjähti nyt käsistä ja johti siihen, että huhtikuussa menot ylittivät tulot 500 eurolla. Toki tämä on vähän keinotekoinen luku, koska samalla siis laitoin säästöön (sijoitukset, asuntosäästö) reilut 400 euroa eli oikeasti jäin miinukselle vain vähän vajaa sata euroa. Mutta halusin kuitenkin asuntosäästöön ja rahastoihin rahojani laittaa niin nyt meni näin.

Oikeasti en siis tietystikään pystynyt tiliäni miinukselle laittamaan vaan lainasin 500 euroa puskuristani. Minulla on neljä tiliä, josta yksi on käyttötili, yksi puskuritili, yksi asuntosäästötili ja yksi vararahastotili. Asuntosäästötilillä on asunnonostoa varten olevat rahat ja vararahastotilillä on minun kuuden kuukauden hätärahat eli se 12.000 euroa. Puskuritilillä on vähän vaihteleva summa, mutta viime aikoina siellä on ollut 1.000 euroa. Tämä on juurikin sitä varten, että tarvitsen yllättäen isomman summa rahaa esim vaikka matkan varausta varten tai muuta isompaa hankintaa varten, joita en ole osannut ennakoida. Puskurirahat voisi korvata sinking funds –tyyppisillä säästöillä, mutta en oikein osaa kovinkaan hyvin ennakoida, että mitä tulevaisuudessa ehkä tarvitsen. Eli juurikin jokin matka vaikka. En oikein osaa suunnitella elämääni niin, että kuukauden päästä teen sitä ja kuuden kuukauden päästä tätä. Esimerkkinä juuri eräs kaverini pyysi minua syksyllä jooga-matkalle, jota hetken harkitsin. Tällä kertaa jätin väliin, mutta haluan tulevaisuudessa mahdollisuuden tällaisille ex-temporee jutuille, jos ajatus tuntuu hyvältä (ja minulla on rahaa säästössä valmiina näitä varten).  

Joka tapauksessa etsin vaatteita huhtikuun työmatkaa varten ja satuin liikkeeseen, jossa palvelu oli hyvää ja myyjä kiikutti eteeni useammankin vaatekappaleen, joka oli sopiva. Tein päätöksen ostaa aika ison määrän vaatteita kerralla (tai siis yhteensä viisi kappaletta, joista melkein jokaisen ovh oli yli sata euroa) ja rahaa meni tähän yhteen vaateostoskertaan yli 600 euroa. Lisäksi olin jo ostanut mekon työmatkan iltatilaisuuteen ja sitten tarvitsin vielä sukkahousuja, joten vaateostosten kokonaissumma huhtikuulta kipusi melkein 800 euroon. Vähän ristiriitaisia fiiliksiä tämä aiheuttaa, mutta toisaalta minulla oli rahaa tilillä ja olen tyytyväinen ostoksiini.

Paikatakseni vaateostoksiin kuluneita euroja, olisin voinut alkaa säästämäään muista kategorioista. Mutta en halunnut tällä kertaa näin tehdä vaan hyvinkin huoletta kävin ulkona syömässä, ostelin lahjoja, pääsiäisen junamatkat, uuden silitysraudan ja lounastin työpaikkaruokalassa (enkä vienyt eväitä kertaakaan!). Tuli aika vahvasti mieleen ”entisajan minä”, kun rahankäyttö oli aika spontaania enkä noudattanut mitään budjettia. Raha tuli ja raha meni. Toisaalta tunne oli kiva, kun pitkästä aikaa ei tarvinnut koko ajan olla laskemassa, että mihin minulla on varaa ja paljonko on budjettia vielä jäljellä. Toisaalta olo oli koko ajan vähän epämääräinen ja holtiton. Ja jotenkin tuntui, että mitä enemmän rahaa käytti niin sitä enemmän ilmeni kaikkia käyttökohteita. Vähän kuin että ”raha tulee rahan luo” niin tämä tuntuu toimivan myös toisinpäin eli josko tämän ilmaisisi vaikka että ”menot lisäävät menoja”.

En nyt kuitenkaan ole kovinkaan huolissani tästä miinuskuukaudesta ja syy siihen on, että tiedän osaavani myös säästää. Eli nyt toukokuussa tiedän pystyväni ”paikkaamaan” tilanteen ja saan budjettini kuriin. Olen jo siirtänyt 300 euroa puskuripaikkaukseen ja laitoin vaatebudjetin nollaan euroon. Tiedän myös, että vaatebudjetti tulee olemaan nolla euroa kuun lopussa, koska osaan olla ostamatta asioita, kun niin päätän. En ole enää ihan niin tunteideni vietävissä kuin aiemmin.

Nyt juuri tuntuu, että jos vain tienaisin vähän enemmän tai esim asumiskuluni olisivat vähän vähemmän niin voisin elää aika huoletta. Mutta se ei välttämättä taida mennä niin. Tosiaan jos rahaa olisi käytössä aina vain enemmän ja enemmän niin se taitaa mennä niin, että sitä vain käyttääkin sitä rahaa enemmän ja enemmän. Eli suunnitelmallisuus on kaiken a ja o taloudessa (vaikka tulot olisivat isotkin), jotta pääset eteenpäin, etkä joka kuukausi huomaa vain tuhlaanneesi koko palkan tai pahimmillaan päädyt miinukselle (kuten minä nyt tässä kuussa). Toki niinkin elää varmasti ihan hyvän elämän, mutta se tekee myös elämästä melko haavoittuvaisen, koska mikä tahansa taloudellinen vastoinkäyminen saa homman raiteilta. Uskoisin, että säästämällä myös vähennät stressia vaikka näyttää siltä, että itse säästäminenkin aiheuttaa aina ajoittaista stressiä.

Itse mieluummin elän budjetin mukaan ja hieman pihistellen kuin täysin rennolla otteella. Toiveenani on, että joskus tulevaisuudessa budjetti ja ”pihistely” ovat yhtä kuin rennosti ottaminen, mutta selkeästi en ole vielä siinä. Edelleen saan hyvänolontunnetta ostamisesta ja selkeästi myös pystyn tietyllä tavalla menettämään hallinnan, kun tilaisuus tulee. Tällä viittaan siis vaatteiden ostamiseeni eli vaikka jollain tasolla tein tietoisen päätöksen ostaa ko määrän vaatteita kerralla niin kyllä päätökseen kovasti myös vaikutti se, että sain vain eteeni niin siistejä ja sopivia vaatteita, että ostohuuma otti minusta vallan. Kieltäydyin kyllä monesta vaatekappaleesta - jos olisin ottanut kaikki sopivat ja kivat niin summa olisi varmaankin kivunnut yli 1.000 euroon. Eli joku järki oli ostohuumassakin :D

Tässä vielä koonti tarkemmin huhtikuun tuloista ja menoista: