Hajatelmia

Juuri nyt olen vähän umpikujassa ja en osaa päättää mihin suuntaan lähteä. Tämä muutto olikin yllättävän suuri elämänmuutos - ei mitenkään pelkästään negatiiviselta kannalta, mutta en jotenkin ollut valmistautunut siihen kuinka isosti asuinpaikanmuutos saa elämän "raiteiltaan". Tuntuu, että vähän naivisti taisin ajatella, että asuinpaikka vain muuttuu - muuten homma pysyy samana. Ei ihan mennyt sitten näin. Tuntuu, että koko perusluonteeni on vähän tärähtänyt paikoiltaan ja hakee uutta paikkaa mihin asettua.

Mutta siis kaikki ei ole missään nimessä vain negatiivista, yksi syy muuttoon itsellä oli, että olin vähän ajautunut "liian" mukavuudenhaluiseen ja turvalliseen elämään - elin elämää, jota haluaisin elää sitten eläkkeellä. Välillä jopa yllätin itseni katselemassa asuntoja, joihin on helppo pääsy (ei portaita tai hissi, asuin aiemmin hissittömän talon ylimmässä kerroksessa), että sitten vanhana on helppo siellä asustella. Mitä ihmettä??? Mutta onneksi muutto on auttanut tätä, kaikkien näiden tunteiden kanssa olen uudelleen löytänyt itsestäni sen puolen, joka viihtyy muiden ihmisten kanssa, hakeutuu ihmiskontakteihin eikä vain hengaa kotona ja tuijottele budjettiaan (teen sitä kyllä edelleen, mutta en ihan joka päivä ;)).

Isoin negatiivinen juttu on tämä asuminen ja tämän kanssa olen eniten hukassa. Suunnitelma tosiaan oli asua alkuun vuokralla ja rauhassa etsiä omaa kotia. Hankkimani asunto ei sovi minulle lainkaan ja minulla on itseasiassa vähän hätä pois tästä. Syitä on enemmän kuin jaksan luetella, mutta isoimpana on terveysasiat. Joku täällä mättää ja en voi hyvin, kun olen täällä kotona. Olen valitettavasti homeherkistynyt jo vuosia sitten yliopistossani ja entisessä työpaikassani minulla on ollut isojakin ongelmia, olen ollut väistötiloissa tms. Joku tässä asunnossa ei ole ihan kohdallaan ja siksi minulla on paine muuttaa muualle. Mutta minne. En osaa päättää etsiäkö uusi vuokrakämppä vai oma asunto. Olen käynyt katsomassa monia vuokra-asuntoja ja omistusasuntoja, mutta en pysty tekemään päätöstä (toki myöskään ei ole löytynyt sopivaa). En halua mennä ojasta allikkoon. Mielestäni turvallisinta olisi vuokrata, mutta vuokra-asuntotarjonta on aika karu. Yksityisillä olisi siistejä asuntoja tarjolla, mutta niihin on useimmiten vuoden määräaikainen sopparivaatimus, jota en halua. Oman osto puolestaan pelottaa ihan järjettömästi, koska pelkään nykyisen asumistilanteeni vaikuttavan ostopäätökseen liikaa (eli päädyn ostamaan vain jotenkuten sopivan, koska paniikki muuttaa nykyisestä painaa takaraivossa).

En tiedä. Olen myös alkanut kallistumaan siihen, että laitan keväällä vuokralla olevan asuntoni myyntiin. Tämä "sijoitusasuntojuttu" ei taida olla minun juttuni. En jaksa hoitaa vuokralaisteni asioita ja stressata, että missä kunnossa asuntoni pysyy vuokralaisten käsissä. Budjettini ostaa täältä pääkaupunkiseudulta asunto myös kasvaisi, kun enemmän käteistä vapautuisi käyttöön. Ehkä itselleni sopii pitää raha-asiat yksinkertaisina ja sijoittaa vain sellaiseen, mikä hoitaa itseään omalla painollaan. Ja samoin iso, iso velkataakka pelottaa minua. Vaikka paljon puhutaan tästä velkavivusta ja kuinka hyödyllistä sen käyttäminen on vaurastumisessa niin itse alan kallistumaan vähän toiseen suuntaan. Haaveissani siintää velaton kiva koti ja sitten vaurastumiseen tarkoitetun omaisuuden kerään sitten jotenkin toisella tavalla. Ilman velkaa ja stressiä.