keskiviikko 24. tammikuuta 2018

You, incorporated

"If you managed money for 'You, Incorporated' the way you manage money for you now, would You hire you?"

Tätä kysymystä Dave Ramsey kysyy monelta kuuntelijaltaan. Ymmärrykseni mukaan Dave Ramsey on kovastikin uskovainen kaveri ja hänen talousoppinsa pohjautuu paljolti raamatun opetuksiin. Daven uskon mukaan jumala omistaa kaiken rahan mitä ihmisillä on ja me ihmiset vain hoidetaan näitä rahoja jumalan puolesta. Rahat eivät varsinaisesti ole meidän omia.

Kun ensimmäistä kertaa kuulin tämän ajatuksen niin olin vain, että hohhoijaa. Taas tätä juttua, että jumala tietää, päättää, omistaa. Minulle ajatus jumalan kaikkivoipaisuudesta on jokseenkin vieras. Itselleni ajatus siitä, että jumala on etukäteen jo päättänyt miten tämä homma (elämä) menee ja että yksilö voi vain tuudittautua siihen, että kyllä jumala antaa anteeksi, mitä ikinä teenkin, on kertonut vain siitä, että ihminen voi ulkoistaa kaiken vastuun omasta käytöksestään ja elämästään jollekin toiselle. Onhan tämä tosi kivaa. Ei tarvitse kantaa vastuuta teoistaan ja aina voi vain pyytää anteeksi, kun vähän mokaa. (Tämä on siis vähän kärjistäen ja mutkia oikoen näkemykseni, tarkoitus ei ole loukata ketään ja ymmärrän kyllä, että näin suoraviivainen asia ei ole. Tämän oli tarkoitus vain vähän selventää oman pään sisälläni olevia ennakkoluuloja, toivottavasti onnistuin siinä edes vähän.)

Eli Dave Ramseyn ajatus siitä, että vastuun raha-asioistakin voi ulkoistaa jumalalle, oli ihan ei-ei. Kunnes sitten pysähdyin oikeasti kuuntelemaan ja jonkin ajan kuluttua, kun pystyin myöntämään itselleni, että tämä ehkä voisikin olla järkeenkäypää, aloin myös enemmän tutustumaan ajatukseen. Ja huomasin ajatuksen olevan itseasiassa aika nerokas..

Eli raha-asioihin voisi suhtautua vähemmän tunteella ja enemmän rationaalisesti silloin kun itse rahoihin on enemmän välimatkaa. Eli silloin kun osaat vähän hellittää ajatuksesta "nämä ovat minun". Ajatus siitä, että "minun rahani" kuuluvatkin yritykselle nimeltä You, Inc ja minun tehtäväni on hoitaa rahoja yrityksen edun mukaisesti, on aika kiehtova. Dave kehottaa meitä kaikkia olemaan oman taloutemme toimitusjohtajia.

Esimerkiksi silloin, kun lallattaja-minä - raskaan viikon/päivän/kuukauden/huonon sään/myöhässä olleen bussin vuoksi menen kauppaan ja näen aivan ihana laukun, jota olen aina halunnut ja nyt se on vielä alessakin ja saan tuplabonuksetkin ja onhan mulla luottokortti vaikka rahaa ei just nyt ole tilillä tarpeeksi, ostaa laukun, niin toimitusjohtaja-minä osaa kysyä talousjohtajalta, että onko tämä nyt oikeasti järkevä ja tarpeellinen ostos, onko kassavirtaa tarpeeksi tämän ostamiseen ja että viekö tämä You, Inc -yrityksemme tavoitteita nyt oikeaan suuntaan. Ja jättää laukun kauppaan. Yrityksessä tunteet eivät niin paljoa ohjaa talouspäätöksiä kuin henkilökohtaisessa taloudessa.

Etäisyyden ottaminen rahaan ja omaan talouteen on ainakin itseäni auttanut paljon tavoitteiden etenemisen kanssa. Toki mokia tulee vieläkin ja talousjohtaja aina välillä loistaa poissaolollaan. Mutta pääasiallisesti onnistun tekemään pitkäaikaisia tavoitteita yritykselleni, pysymään päättämälläni tiellä, tekemään kuukausibudjetin ja pysymään siinä. Jos yllätyksiä tulee niin minulla on varasuunnitelma myös niitä varten. Arvioin aina tilanteen tilannekohtaisesti ja pyrin välttämään tunnepäätöksiä raha-asioissa. Eli ei tämä Dave Ramseyn ajatus siitä, että jumala on rahojemme oikea omistaja ja meidän tehtävämme on vain huolehtia rahoista hänen puolestaan, olekaan niin älytön. Itseasiassa ajatus on melkoisen kiehtova.

Obs. Ajatus ei varmaankaan ole Dave Ramseyn oma. Minä olen kuullut ajtuksen häneltä ensimmäisen kerran. Dave Ramsey käyttää esikuvinaan muita kristillisen talousopin opettajia kuten Larry Burkettia. Minulle nämä ovat melko tuntemattomia, joten en tiedä mistä/keneltä alkuperäinen ajatus on syntyjään.



Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Maaliskuun tulot ja menot pienellä viiveellä

Maaliskuun budjettikausi loppui jo tuossa 20.3., mutta nyt vasta katsausta. Tämä kevät on kyllä kiireinen, en oikein muuta osaa sanoa. Touko...