Se kaikki mitä minulta puuttuu

Tällä korona-tilanteella on ollut yhdenlainen valitettava seuraus minun elämääni. Lähtökohtaisesti elän teemalla vähemmän on enemmän, mutta yhtäkkiä elämä on paljastanut sen kaiken mitä minulta puuttuu. Juuri nyt enemmän olisikin enemmän.

Auto

Luovuin autostani vuosia sitten. En ymmärrä autoista mitään ja autoni alkoi olla sitä ikäluokkaa, että pikkuremppoja alkoi pikkuhiljaa ilmestymään useammin kuin kerran vuodessa. Tämä alkoi stressata minua. Minulla ei ollut varaa ostaa uutta autoa, joten päätin pärjätä ilman.

Tämä on toiminut paitsi ei toimi nyt. Koska liikkumiseni kotini ulkopuolella perustuu täysin julkiseen liikenteeseen niin juuri nyt olen jumissa. Onneksi sain pyörän käyttöön pari viikkoa sitten, mutta ei pyörälläkään kovin pitkälle pötkitä. Esimerkiksi näihin kaikkiin ihaniin luontokohteisiin missä kaikki muut somen perusteella käyvät.

Oma sauna

Käytän aika paljon julkisia saunoja (salilla, uimahallissa, avantouintipaikoilla). Nämä eivät ole juuri nyt mahdollisia. Taloyhtiössäni vielä sauna on toiminnassa ja pelkään, että se pian tässä loppuu. Suuri osa taloyhtiöistä ovat sulkeneet saunavuorot. Saunominen on minulle tärkeä rentoutumisen keino ja tänä päivänä aikalailla ainoa rentoutumisen keino. Elän viikottaiselle saunavuorolleni (okei vähän liioittelen ;)). Kateellisena seuraa kaikkia omia (etenkin puu)saunojaan lämmittäviä somessa. 

Neliöt

Pari vuotta sitten päätin muuttaa pääkaupunkiin, jossa neliöt ovat kalliita. Haluan myös asua suht keskustan lähellä (koska ei ole sitä autoa), joten täällä ne neliöt vasta kalliita ovatkin. Joten tein kompromissin neliöistä. Nyt kun asuntoni neliöt ovat ne ainoat neliöt, missä vietän aikaani niin seinät kyllä kaatuu päälle. Olisi edes se entinen asunto, missä asuin Tampereella, jossa oli eri huoneita eli vähän pystyi edes teeskentelemään menevänsä eri tilaan tekemään töitä. En ole hirveän hyvin viihtynyt täällä pääkaupunkiseudulla ja tämä korona-tilanne on kyllä vahvistanut päätökseni palata Tampereelle. Mutta tästä lisää myöhemmin sitten kun se ajankohtaisempaa.

Alkuun innostuin kaikista live-jumpista ja -tanssitunneista, mutta enää en pysty treenaamaan omassa kodissani. Tila on vain liian pieni. Teen kaiken urheilun ulkona, lihaskuntotreenistä alkaen (luojalle kiitos urheilupuistoista). Huomaan myös, että kun koko päivän istuu läppärin kanssa näissä pienissä neliöissä niin kello viideltä päässä jo humisee. Monesti kuvittelen sairastuneeni, koska olotila on niin hullu, mutta olotila menee onneksi pois, kun lähden ulos treenaamaan. (Koronan yksi harvoista plussapuolista on se, että urheilen tällä hetkellä enemmän kuin koskaan; 6-7 kertaa viikossa.)

Parisuhde

On tämä yksin neljän seinän sisällä oleminen kuulkaa aika yksinäistä. Olen tullut jopa niin epätoivoiseksi, että haaveilen koiran hankkimisesta (olen allerginen ja en ole oikein koskaan pitänyt koirista). Haluan olla samassa tilassa toisen hengittävän olennon kanssa.

Netflixit, bookbeatit, c-moret tms

Kollegani intoilevat aina ties mistä sarjoista ja suosittelevat niitä. Hieman kateellisena kuuntelen näitä juttuja, koska aina käy ilmi, että sarja on katsottavissa netflixissä tms. Minä en raha- enkä aikasyistä ole hankkinut itselleni mitään suoratoistopalveluita, joten olen jumissa television tarjonnan kanssa (joka on surkea) tai ruudun uusintojen kanssa. (Toki voisin väliaikaisesti ostaa näitä palveluita, mutta minulta myös puuttuu välineet millä näitä katsellaan, esimerkiksi televisioni ei ole yhteidessä nettiin eikä ole hajuakaan miten tällaisia juttuja hoidetaan. Bookbeatista otan mahdollisesti kokeilujakson.)

Läheiset

Olen aika yksinäinen täällä Helsingissä. Kaikki läheiseni yhtä lukuunottamatta asuvat muualla eli heidän näkeminen on tällä hetkellä mahdotonta. Tietystikään heitä ei voisi nähdä normaaliin tapaan Tampereellakaan, mutta voisimme edes käydä kävelyllä tai pyöräilyllä. Tai he voisivat edes käydä parvekkeen alla piipahtamassa ja sanomassa hei. Edes tieto siitä, että jos sairastun niin joku voisi tuoda ruokaa oveni taakse, olisi tärkeää. Tämä korostaa nykyisen elämäntilanteeni yksinäisyyttä vielä enemmän ja ei mitenkään vähennä kaipuutani takaisin Tampereelle.

Kirjat

Konmarituksen yhteydessä vähensin radikaalisti omistamieni kirjojen määrää, koska ainahan niitä voi lainata kirjastosta. Kunnes yhtäkkiä ei voikaan. Minulla on aika pieni määrä kirjoja ja ne mitä omistan, ovat sellaista ns "fiksumpaa kirjallisuutta". Kaipaan ennen omistamaani hömppäkirjallisuutta ja sitä, että voisin vain lukea jotain mikä ei vaadi suurta keskittymistä tai ajattelua. En ole kovinkaan tykästynyt äänikirjoihin, koska ajatukseni lähtee aina harhailemaan, mutta kyllähän sitä bookbeatia pitää tässä jossain vaiheessa kokeilla.


Tällaisia ajatuksia tältä viikolta. Oikeasti minulla on asiat kyllä ihan hyvin, tällaisia jänniä mietteitä on vain nyt putkahdellut esiin. Mielialat vaihtelee päivittäin kuten meillä kaikilla juuri nyt ja pääsiäinen oli aika rankka. Mutta päivä kerrallaan. Tsemppiä meille kaikille! :)