Konmari osa 8 – tunne-esineet: valokuvat, kirjeet tms

Konmarissa tunne-esineet käydään läpi viimeisenä. Syy tähän on se, että tässä vaiheessa pitäisi olla tarpeeksi harjaantunut tunnistamaan se mikä oikeasti tuottaa iloa ja mikä ei. Olet jo tähän mennessä käynyt koko elämäsi irtaimiston läpi ja tehnyt valintoja, että mitä asioita haluat säilyttää elämässäsi eli sen pitäisi olla helppoa (paino sanalla pitäisi). En muista tarkkaan kuinka kirjassa määritellään, että mikä on tunne-esine, mutta itse määrittelisin asian näin, että jos säilytät/olet säilyttänyt jonkun esineen vain ja ainoastaan tunnesyystä (ilman varsinaista käyttötarkoitusta) niin kyseessä on tunne-esine. Meillä jokaisella lienee aika paljon tällaisia asioita kotonamme, esimerkiksi erilaisia lahjoja, joista emme välttämättä pidä, mutta joita emme voi hävittääkään ”jottei lahjanantaja luokkaantuisi”. Joitain asioita saattaa olla kotonamme vain ja ainoastaan syyllisyyssyistä ja tällöin esine ei ihan kauheasti taida tuottaa iloa. Konmari kirjoittaa kirjassaan, että lahjan tarkoitus on täytetty sillä hetkellä, kun lahjan on ottanut vastaan ja sitä kauemmin lahjaa ei ole tarpeen säilyttää, jos se ei tuota iloa. Esimerkiksi minä en enää säilytä yhtään postikorttia/joulukorttia tms. Tämän kategorian yhteydessä kävin läpi varmaan muutaman tuhat korttia ja laitoin ne kaikki roskiin – mukaanlukien kiitoskortit, hääkutsut tms. Tänä päivänä jos saan esimerkiksi joulukortin niin pidän sen esillä joulun ajan ja sitten se menee paperinkierrätykseen. Jos saan hääkutsun niin häiden jälkeen se menee paperinkierrätykseen. Ja vaikka tämä kuulostaisi karulta niin myös kiitoskirjeet&kuvat laitan myös jonkin ajan kuluttua kierrätykseen.

Kävin myös läpi kaikki kirjeeni ja päädyin laittamaan suurimman osan niistäkin roskiin. Päädyin säilyttämään aupair-vuoteni aikaisen kirjeenvaihdon ja muutaman lapsuuden kirjeen, jotka herättivät hyviä muistoja. Lähdin lukion jälkeen vuodeksi aupairiksi ja koska siihen maailman aikaan sähköposti ei vielä ollut kovin yleisesti käytössä niin koko vuoden ajan pidin läheisiini yhteyttä pääasiassa kirjeitse. Näillä kirjeillä on minulle iso tunnearvo, joten halusin nämä säilyttää. 

Yläaste-, lukio-, ja aupair-vuosina kirjoitin myös päiväkirjaa. Minulla on yhteensä 4 päiväkirjaa ja lopulta päädyin säilyttämään nämä kaikki. Rehellisesti sanottuna en ole vieläkään ihan varma, että haluanko päiväkirjat säilyttää, mutta en halua niitä hävittääkään. En halua, että kukaan niitä lukee enkä halua niitä enää itsekään lukea, joten sen kannalta olisi se ja sama ne hävittää. Mutta en ole siihen vielä valmis, joten antaa nyt olla. Siellä ne laatikossa ovat varastossa. Minulla on siis yksi muovilaatikko varastossa, jossa on näitä tunne-juttuja: päiväkirjat, säilytetyt kirjeet, ripariaikainen kirja, rippiraamattu, yläasteen kronikka ja muutama lasten tekemä piirrustus, jotka koen olevan minulle tärkeitä. 

Olen koulutukseltani kielten opettaja ja säästin myös tunnesyistä pienen määrän opetusmateriaalia auskultointi-vuodelta. Olen esimerkiksi askarrellyt muistipelin eri kouluaineista saksan kielellä. Se on oikeasti aika siisti – olen jopa kontaktimuovilla päällystänyt jokaisen palasen. Ehkä en ole vielä valmis päästämään irti ajatuksesta ettenkö joskus vielä opettaisi – Konmarin mielestä varmaan pidän kiinni menneisyydestä.. Tästä johtuen olen myös säästänyt muutaman sanakirjan, joilla on minulle suuri tunnearvo, mutta joilla ei ole lainkaan käytännönarvoa. Rakastan sanakirjoja – etenkin yksikielisiä! Niitä ei vain suuremmin tänä päivänä tarvitse, koska internet on niin laajalti käytössä, mutta eri juttu oli 2000-luvun alussa, kun opiskelin. Sanakirja oli kielenopiskelijan tärkein työväline. Minulla ei parina ekana opiskeluvuotena ollut internetiä lainkaan kotona. Aika vaikea olisi ollut opintoja tehdä ilman näitä tuikitärkeitä sanakirjoja. 

Tunnesyistä olen säästin myös kaksi nallea. Muut pehmolelut meni kierrätykseen. Tarvitsee kyllä tunnustaa, että vanhemmillani on vielä joitakin pehmolelujani lapsuudesta vaikka hekin ovat osan kyllä laittaneet surutta roskiin (onneksi!). Lapsuuden barbini olen myös säästänyt ja ne aina välillä ovat olleet käytössäkin, kun siskonlapseni ovat olleet luonani. Barbit olivat minulle erittäin tärkeitä lapsena. Kävin kyllä nekin läpi ja karsin barbeista ja barbin tavaroista rikkinäiset pois. Nyt Helsinkiin muutettuani olen alkanut kyllä hieman kyseenalaistamaan barbien säilytystä. Ne siis eivät tulleet tänne mukanani vaan jäivät vanhempieni varastoon. Ehkä ne kannattaisi myydä... Kunnon retrobarbeilla ja huonekaluilla voisi olla kysyntää :D 

Lisäksi olohuoneeni lipastossa minulla on pieni laatikko, jossa on muutama tunne-esine: bussilippu 80-luvulta, Espanjasta ostamani pieni jalkapallo, Mersun tehtaalta Saksasta ostamani pieni leikkimersu ja hauska minikitara yksistä opiskelijabileistä. Lisäksi olen säästänyt neuvolakorttini ja lapsuudenaikaisen Kela-korttini. 

Olen nuoruudessani ollut innokas ottamaan valokuvia ja laittamaan ne kansioihin. Minulla on isäni tekemä puinen laatikko, jossa kaikki nämä valokuvakansiot ovat. Kävin myös kaikki valokuvat läpi ja suurimman osan säilytin. Kaikki tuplakuvat ja negatiivit hävitin. Hävitin myös sellaiset kuvat, jotka olivat tärähtäneitä (ennen nämäkin kuvat piti teetättää ennenkuin näki, että ovat pilalla). Katselen kyllä kuvia aina silloin tällöin, joten näillä ei ole pelkkä tunnearvo. 

Kävin myös osittain läpi sähköiset kuvani. Näitä on vain niin paljon, että puhti loppui kesken. Koska en omista tietokonetta niin kuvani ja muut tiedostot ovat ulkoisella kovalevyllä. Rehellisesti sanottuna en nyt ihan tarkkaan muista, että kuinka paljon kuvia kävin läpi, mutta en kyllä käynyt läpi kaikkia. Samoin en ole käynyt läpi muuta kovalevyn sisältöä lainkaan. Pitäisi kyllä.. Tosin vähän jännältä tuntuu, että näiden viiden vuoden aikana, kun en ole tietokonetta omistanut niin en ole kertaakaan tiedostoja tarvinnut. Eli mitä järkeä näitä on säilytellä... Enkä ole enää ihan varma, että onko kovalevyni edes kunnossa enää. Aina joskus olen kovalevyn tilanteen tsekannut työkoneellani, mutta nyt en varmaankaan pariin vuoteen. 

Tähän loppuun tunnustan, että tunne-esineiden läpikäynti oli vähän hajanaista enkä käynyt näitä yhtä säntillisesti läpi kuin muita kategorioita. Olin joitain tunnejuttuja käynyt läpi jo ennen virallista Konmaritusta. Osan tunnejutuista kävin läpi vasta tänne Helsinkiin muuttaessani. Tunne-esineistä olen huono luopumaan. Olen päätynyt säilyttämään jotain tunnetavaroita vain sen takia, että niiden hävittäminen tuntuu jotenkin väärältä vaikka muuten itse esine ei enää tuota mitään iloa. Mutta olen vähän ajatellut, että tunne-esineet ovat vähän pidempi prosessi kuin nuo muut. Ja niitä on kuitenkin määrällisesti niin vähän ja ovat koollisesti niin pieniä, ettei niillä ole väliä säilytysmielessä. Nyt tätä kirjoitusta kirjoittaessa kyllä minussa herää halu käydä kaikki tunne-esineet uudestaan läpi. Ehkä ne kuitenkin tuolla mielenperukoilla vähän häiritsevät. 

Kaikki Konmari-sarjan kirjoitukset löytyvät täältä: https://glendoraraha.blogspot.com/p/konmari-sarja.html 

Syyskuun (20.8. – 19.9.) tulot ja menot

Syyskuun olikin aikamoinen kuukausi! Paljon rahaa tuli, mutta myös paljon rahaa meni.

Tein yhden suunnittelemattoman ISON hankinnan. Palkkasin personal trainerin/fyssarin itselleni 8 kuukaudeksi. Kun maksoin kerralla koko summan niin sain 5% alennuksen ja reilun satasen maksoin liikuntaseteillä. Maksettavaksi jäi 1.988 euroa. Paljon rahaahan tuo on, mutta halusin tämän itselleni ostaa. Takana on vasta ensimmäisen tapaaminen, joten suuremmin en osaa vielä sanoa, että onko ollut hyvä vai ei. Alkuun olen tyytyväinen ja itse olen motivoitunut. Tarkoitus on kirjoittaa tästä oma teksti, että miksi päädyin tähän ratkaisuun ja mitä kaikkea tuolla rahasummalla saa.

Rahaa meni myös tulevaisuuteen: ostin laivaristeilyn marraskuulle 149 euroa ja teatteriliput 66 euroa. Tarkoitus olisi ostaa vielä kahdet teatteriliput. Ravintolabudjetti yllätys yllätys taas ylittyi. Toivottavasti tuo painonpudotusprojekti saisi tämänkin kategorian kuriin!

Säästöön (915 euroa) sain surullisen vähän ottaen huomioon kuinka paljon rahaa tuli tilille. Mutta joka tapauksessa jotain meni kuitenkin säästöön ja nyt huomenna tulevasta palkasta olisi tarkoitus laittaa huomattavasti enemmän. Ensi kuun palkka tulee olemaan vielä iso, koska saan vielä palkankorotuksia takautuvasti, mutta loppuvuosi on sitten vähän maltillisempaa. Veroprosentti on aika iso nyt, koska sain alkuvuoden bonukset ja ensimmäiset takaumat palkakorotuksesta johtuen alkuvuoden veroprosentilla. Eli loppuvuonna tulen saamaan käteen noin 200 euroa enemmän kuin alkuvuodesta. Ensi vuonna sitten näkee, että mikä veroprosentti mulla tulee olemaan tällä uudella palkalla ja paljonko jää käteen. 

Työmatkoja on loppuvuodeksi tiedossa nyt useampia, joten niistä tulee vähän ekstraa. Jännä muuten nyt seurata itseäni, että miten mun nyt käy, kun palkka jonkin verran nousi. Käykö tässä klassiset ja kulutus nousee lisäpalkan myötä vai onnistunko lisäämään säästöön menevää summaa? Tuo PT:n palkkaaminen on kyllä ihan selvä juttu tästä elintasoinflaatiosta, en tiedä olisinko PT:n satsannut ilman palkankorotusta. Todennäköisesti en. Muuten en mielestäni suuremmin tässä kuussa tuhlaillut. Ravintolabudjetti ylittyi kuten aina, mutta se on tapahtunut myös aiemminkin, joten ei liity palkan suuruuteen. Ruokabudjettia nostin 50 eurolla. Olen tähän tyytyväinen, koska nyt mun ei tässä kuussa ole yhtään tarvinnut katsoa, että riittääkö ruokarahat. Tänään ruokarahaa on vielä 40 euroa jäljellä. Lounasbudjetin nostin myös 80 eurosta 100 euroon ja tämä on nyt myös riittänyt hyvin (vaikka mukana oli yksi 19 euron lounaspitsa). Bussilippuun meni paljon rahaa, mutta ensi kuussa sitä ei taas tarvitse maksaa. Harrastusmenot oli pienemmät kuin budjetoitu, vaatteita ja kosmetiikkaa en ostanut lainkaan vaikka olin niihin rahaa varannut.

Myin Marimekon osakkeeni ja pitäisi keksiä mitä ostan tilalle. Yritin ostaa vähän Nordeaa, mutta asettamani hinta ei osunut kohdalleen, joten se ei mennyt läpi. Joka tapauksessa nyt näyttää positiiviselta, että tavoitan 10.000 euron sijoitussalkun arvon huomattavasti ennen vuoden vaihdetta kuin alkuperäinen tavoite. Riippuu toki noista pörssikursseista.

Eipä tässä oikein kummempia. Vähän omituinen kuukausi ollut sekä hyvällä että huonolla tavalla. Alla perinteinen kuvakaappaus mun budjetti-excelistä.

Ensi kertaan! 

Syyskuun rahankäyttöpäiväkirja viikko 2

(Kirjoituksen lopusta viimeisestä kappaleesta löytyy koonti viikon kuluista ja kulutuksesta, jos et jaksa lukea alun päiväkirjamaisia höpinöitä:)

Sunnuntai 8.9. 

Mun viikonloppuvieras oli vielä aamupäivän kylässä, mutta ei tehty mitään erikoista tai rahaa vaativaa. Aamupalan jälkeen käytiin lenkillä lähimaastossa ja paluumatkalla kävin ostamassa suihkusaippuan, joka oli loppu. Maksoi 1,99 euroa ja maksoin tämän s-kortilla bonuksista eli ei tule näkymään missään budjetissa/tilimenona. Saatoin kaverini junalle ja palasin kotiin pyykkäämään ja kokkaamaan. Iltapäivällä osallistuin Kallion historiakävelykierrokselle, joka maksoi 10 euroa. Sateesta huolimatta oli tosi kiva, suosittelen! Työväenmuseo järjestää ainakin tuollaisia kävelykierroksia. 

Illalla ostin vielä junaliput Tampereelle, menopaluu 29,90 euroa. Mulla on vielä yksi kerta terapiaa Tampereella, sitten se kait loppuu.. En tiedä pystynkö ihan täysin lopettamaan, ehkä sovin jos menen loppuvuodesta vielä jossain vaiheessa moikkaamaan. Melkein kahdeksan vuotta olen kuitenkin käynyt samalla henkilöllä, joten ei ole ihan helppoa sitä katkaista, vaikka nyt siis on ollut jo pitkiä aikoja, etten ole käynyt lainkaan. Ja siis en pystyisikään enää jatkaa säännöllisesti edes kerran kuussa. Olen niin kyllästynyt ravaamaan koko ajan siellä Tampereella. Käyn siellä siis työasioissa, sukulaisissa, kavereita tapaamassa ja vielä tuolla terapiassa. En vain pysty enää. Elän nyt täällä Helsingissä, joten eiköhän ole aika katkaista napanuora. 

Suunnittelin vielä ensi viikon ruokalistan = kauppalistan ja katselin telkkaa. Henkkoht musta sunnuntait ovat aika kivoja päiviä. Mua ei suuremmin stressaa maanantain työpäivä ja sunnuntaisin on sellainen rento fiilis. Harvemmin on mitään kiireellistä ohjelmaa sunnuntaille ja harvemmin kukaan ottaa yhteyttä sunnuntaina, joten ihan rauhassa saa olla.

Maanantai 9.9.

Aamulla väsytti aika paljon ja pääsin töihin vähän ysin jälkeen. Olin sunnuntaina ahkeroinut eväät itselleni, joten rahaa ei mennyt työpäivän aikana mihinkään. Töiden jälkeen mulla oli sellainen yksi tapaaminen, jota olen miettinyt pitkään ja josta mahdollisesti kerron täällä blogissakin jossain vaiheessa. Siihen liittyy myös taloudellinen aspekti, joten sillain siitä kuuluukin täällä kertoa :D 

Tapaamisen jälkeen tulin kotiin ja kävin tekemässä viikon ruokaostokset, kauppaan meni 28,60 euroa. Ostin tarvikkeet kahta ruokaa varten (linssikeitto ja lohilaatikko), vihannekset ja marjat ja sitten vessapaperia ja tuontuommoista. Joten tältä kannalta aika vähän meni kauppaan rahaa... Omien laskielmien mukaan ruokaa tarvitsen ehkä seuraavan kerran vasta loppuviikosta. Senhän näkee sitten, että miten se meni. Ilta meni oikeastaan ns food-prepping-asioissa eli tein pari ruokaa, pilkoin vihannekset tms. 

Tiistai 10.9. 

Tein etäpäivän ja tästä johtuen en käyttänyt rahaa lounaaseen tms, koska ruokaa löytyi kaapista. Hieman harmitti kökkiä kotona läppärin kanssa, koska ulkona oli ihanan aurinkoinen päivä. Mutta minkäs teet. Illalla oli balettitunnit. Rahaa käytin 75 euroa, koska maksoin syksyn balettitunnit. 

Keskiviikko 11.9.

Menin aika ajoissa töihin, koska minulle tuli vieras. Koko päivä menin hänen kanssaan erään projektin parissa. Lounaaseen käytin 5 euroa. Olin aika myöhään töissä, olisinkohan ollut kotona joskus seiskan jälkeen. Söin ja rehellisesti sanottuna makoilin sängyssä katsoen youtube-videoita koko illan. Menin jo nukkumaan vähän ysin jälkeen. Olin jostain syystä aika väsynyt. 

Torstai 12.9. 

Oli jotenkin tosi kiva päivä töissä. Pitkästä aikaa mentiin porukalla pitsalle lounaalla ja tällä reissulla sitten hengattiinkin aika pitkän aikaa :D Rahaa kului 19 euroa, joka on kyllä aika paljon lounaasta. Lähdin kuuden jälkeen töistä, koska mulla oli urheiluun liittyvä tapaaminen keskustassa. Siellä meni sitten pari tuntia ja olin kotona ysin jälkeen. Kävin suihkussa, söin ja katsoin telkkaria. 

Perjantai 13.9.

Luojan kiitos perjantai! Tämä viikko on tuntunut iäisyydeltä. Toimistolla aika vähän porukkaa ja aamupäivä meni palavereissa. Lounaan sain ilmaiseksi, koska lounas-kymppikorttini oli täynnä. Iltapäivällä oli aika vaikea motivoitua. 

Lopulta päivä loppui ja kävin ruokakaupassa, jonne meni 21,10 euroa. En ostanut paljon mitään: kahvia, vadelmia, mustikoita, jugurttia, järjettömän pussin karkkia. Jokainen yksittäinen artikkeli oli vain tosi kallis. Olen tänä kesänä poikkeuksellisesti laittanut aika paljon rahaa tuoreisiin marjoihin. Tampereella asuessani hain marjat vanhempieni pensaasta, mutta täällä Helsingissä ei tuollaisia ”ilmaisia pensaita” ole lähettävillä. Kävin aikamoisen keskustelun itseni kanssa, jonka lopuksi päätin laittaa rahaa kaupasta ja torilta ostettaviin suomalaisiin marjoihin. Vaikka hinta on kova niin on ne sen arvoisia. Tuoreet marjat ovat niin suurta herkkua. Ja kausi on kuitenkin melko lyhyt. Kävin myös Alkossa ja ostin yhden viinipullon 11,95 euroa. Illalla yksi kaverini tuli katsomaan mun luo telkkaria ja syömään karkkia. Villiä :D

Lauantai 14.9. 

Habitare-messut. Olin ostanut itselleni ja kaverilleni liput tapahtumaan jokunen aika sitten, kun kympillä sai. En ole ikinä ennen ollut. Itse messut oli aika pettymys, en ymmärtänyt pointtia. Mutta pääsin testaamaan tempur-sänkyjä. Tempurin kyllä oikeasti haluan jossain vaiheessa, kun seuraavaa sänkyä hankin! Käytiiin myös makoilemassa Hästens-sängyillä ja kävin ojentamaan myyjää, joka yritti myydä osa-maksudiiliä (koska kommentoin, että vähän liian kallista). Jostain syystä oikein sormea heristäen (noloa!) sanoin, ettei mulla ole tapana säästää jälkikäteen vaan säästän mieluummin etukäteen. Muutenkin käynti Hästens-kojulla meni aika sekoiluksi, joten vähin äänin siitä hiippailtiin lopulta pois (nolottaa). Parasta antia messuissa oli, kun käytiin juomassa lasilliset skumppaa. 8 euroa lasi. Pyöräiltiin messuille ja takaisin, mikä oli aurinkoisena syyspäivänä aikas mukavaa. 

Ilalla kävin vielä kaupassa ostamassa hieman jäätelöä, vissyä ja pähkinöitä illan vierasta varten 4,5 euroa. Haettiin myös take-away ruokaa 13,50 euroa. Ilta meni muuten kotona parvekkeella kynttilän valossa istuen. Kiitos lasitetusta parvekkeesta ja vilteistä ja syyskuun suht lämpimästä illasta! 

*************************************

Koko viikon kulutus oli 228,54 euroa. Ruokakauppaan meni 54,20 euroa. Lounaisiin 24 euroa. Ravintola-kategoriaan 33,45 euroa. Loput 116,89 euroa meni harrastusmaksuun, junalippuihin, kulttuuriin ja hygieniatuotteisiin. Turhaa en suuremmin omasta mielestäni tällä viikolla ostanut. Junaliput olisin voinut saada reilun 10 euroa halvemmalla, jos kerran taas olisi ollut hieman aiemmin liikenteessä. Yhden päivän lounaspitsa oli aika turhaa, mutta toisaalta ei olla käyty lounaspitsalla varmaan sitten tammikuun ja meillä oli tosi kivaa. Lauantain take-away oli sinänsä turhaa, mutta vieras oli tulossa enkä vain yksinkertaisesti jaksanut alkaa kokata. Habitaressa juotu kuohuviini oli aika turha (mutta niin kivaa) ja tällaisesta itseasiassa yritän päästä eroon – ei vain rahasyistä vaan myös kilosyistä. Minulla on eräänlainen painonpudotusprojekti tulossa ja mielenkiinnolla seuraan miten tämä projekti vaikuttaa myös rahankäyttööni. Paljastan vielä jossain vaiheessa vähän enemmän myös tästä projektista. Mutta tässä kaikki tältä erää, kivaa sunnuntai-iltaa kaikille!