perjantai 15. helmikuuta 2019

Konmari osa 3 – kirjat ja paperit


Oijoijoi – paperit, mikä murheen kryyni ja tuskainen läpikäynti. Osittain ehkä paperit olisi pitänyt käydä läpi tunnejutuissa, koska kaikenlaista siellä tuli vastaan. Esimerkiksi iso kasa vuonna 2010 lähetettyjä laskuja. Elämässäni oli ajanjakso jolloin en postia suuremmin avannut. Onneksi siinä vaiheessa viimeistään, kun perintätoimistolta tuli kirje. Kyse ei ollut siis rahaongelmista vaan ihan yksinkertaisesti jaksamisongelmasta. Onneksi aina silloin tajusin tarttua toimeen, kun tuli viivästymiskululasku tai pari kertaa se meni valitettavasti perintätoimistolle asti. En ole ikinä kertonut tätä kenellekään oikeassa elämässäni (paitsi toki terapeutilleni). Oli aika karua availla kirjekuoria vuosien jälkeen ja muistella kuinka paha tilanne oli. 

Paperi oli kyllä muutenkin raskas läpikäytävä – oli kansioittain vanhoja opiskelupapereita (kuuden vuoden yliopisto-opintojen kaikki luentomateriaalit, kaikki!), laskuja (olin arkistoinut oikein nätisti kaikki laskut mitä ikinä olin saanut), opintotodistuksia, opintotukipäätöksiä, sisäänpääsykirjeitä, työtodistuksia, verokortteja, muutosverokortteja. Ihan kaikkea! Papereita löytyi ympäri kämppää, jokaisesta laatikon nurkasta ja sohvan takaa. Oli iso työ kerätä kaikki paperit yhteen kasaan. Tähän osioon monella homma tökkää. Konmari kirjan lukemisesta on itselläni vuosia aikaa niin en kunnolla muista, mutta hämärä mielikuva on, että paperit piti käydä aika alkuvaiheessa (eli heti vaatteiden ja kirjojen jälkeen) nimenomaan siksi, että on vielä energiaa jäljellä ja jos tästä selviää niin loppu menee ”leikiten”. Vai oliko niin, että paperit olivat shokkihoitoa ennen oikeasti ison homman aloittamista - eli kaikki kodin sekalaiset tavarat. Hmm. No oli miten oli niin monella homma tökkää papereihin, koska se on oikeasti aika iso homma käydä vuosienkymmenien aikana kotiin tulleet paperit. Papereita myös tulee koko ajan lisää, joten se ei oikeastaan riitä, että nämä käy kerran läpi vaan aina aika ajoin pitää paperit käydä läpi. Siksi olisi hyvä säilyttää paperit samassa paikassa, jotta ne tulee sitten helposti läpikäytyä. 

Konmarin vinkki on yksinkertaisuudessaan, että heitä kaikki paperit pois. Konmari toki itse myöntää, että tämä voi olla mahdotonta, mutta tavoite olisi, että papereita säilytetään mahdollisimman vähän. Hän jakoi paperit muistaakseni kolmeen kategoriaan: pois heitettävät, toimenpiteitä vaativat (ja sen jälkeen pois heitettävät) ja säilytettävät. Itse heitin valtavan määrän papereita paperinkeräykseen. Osan papereista vein työpaikalle, jotta sai laitettua ne tietosuojattavaan paperijätteeseen. Tämä toki on vähän kyseenalaista, koska tietosuojajätekeräys maksaa, mutta näin minä nyt tein...

Opiskelupaperit laitoin kaikki roskiin, hyvin pienen osan säästin ja ne mahtuvat nyt yhteen kansioon. Tyhjiä kansioita jäi varmaan 20-30 kappaletta ja ne itseasiassa joku nainen haki minulta kerralla, kun laitoin ilmoituksen facen roskalavalle. Ennen minulla oli makuuhuoneessani kolmihyllyinen hylly, jossa oli osa kansioista (osa oli kellarissa) ja hyllystä tuli tämän jälkeen tarpeeton. Muistan vielä, että sain hyllystä 200 euroa, kun sen myin. Hyllyn osti nuori mies, joka pyysi minua myyntitapahtuman yhteydessä treffeille ;) Treffeille en lähtenyt, mutta mies oli ilmeisen tyytyväinen ostokseensa, koska laittoi vielä jälkeenpäin viestiä, että hylly on tosi kiva (tai sitten se oli vielä toinen yritys saada minut treffeille, mene ja tiedä). Nyt minulla on kansioita kolme, joista yhdessä on vanhat opiskelumateriaalit, yhdessä vanhat tekemäni opetusmateriaalit (ausku-ajalta) ja yhdessä tärkeät säästettävät paperit (verotodistukset, työtodistukset, koulutodistukset tms). Koska papereita on vaikeaa laittaa kansioon heti, kun paperi tulee kotiin niin ns väliaikaissäilytystä varten mulla on sellainen nauhoillasolmittava paperikansio, jonka välitaskuihin pystyn helposti sujauttamaan papereita, jos ne vaativat säilytystä tai toimenpiteitä. Tätä paperikansioita käyn sitten aina välillä läpi ja laitan sieltä papereita joko roskiin tai sitten pitkäaikaissäilytykseen oikeisiin mappeihin. Yleisesti ottaen minulle ei enää tule kovinkaan paljon paperipostia. Laskut ja muut postit tulevat kaikki netpostiin – ainoat kotiintulevat kirjeet näyttävät tulevan pankilta osake- ja rahastosäilytyksistä (mahdollisesti joku lainvaatima juttu) ja kaikki Kelalta tuleva posti. 

Papereista jätin tunnepuolelle kirjeet, kortit, päiväkirjat ja nuotit. Soitin siis pianoa lapsena 10 vuotta ja aikuisena otin myös pianotunteja useamman vuoden. Helsinkiin muuton yhteydessä lahjoitin pianoni pois, joten ole soittanut enää pariin vuoteen lainkaan. Ehkä joku päivä, osan nuoteista siis säilytin, mutta niistä tarkemmin sitten tunne-esinekirjoituksessa. 

Kirjat olivat fyysisesti helpompi läpikäydä, kun kaikki löytyivät helposti kirjahyllystä. Kirjoja olin jo myynyt muutamaan otteeseen kirpparilla ennen konmaria. Konmarin yhteydessä kirjat vähenivät paljon ja samalla katosivat olohuoneestani kirjahyllyt. Nyt luettavat kirjat ovat korissa sänkyni vieressä, itselleni tärkeät taidekirjat ovat olohuoneessa lipaston päällä pinossa ja lipaston laatikossa ovat erikieliset Pikku prinssi -kirjat, joita olen ostanut eri maista missä olen vieraillut. Pikku prinssi on itselleni tärkeä kirja ja jostain syystä aloin ostamaan vierailemistani maista aina paikallisella kielellä kirjoitetun Pikku prinssin. En ole pitkään aikaan käynyt uudessa maassa niin en ole pitkään aikaan näitä ostanut. En oikein tiedä onko se järkevää ja mitä minun pitäisi kirjoille tehdä. Kirjoja on yhteensä 17 kappaletta. Nämä menevät kyllä ehkä enemmän tunnekategoriaan.




Kirjoja myin siis kirpparilla. Ne menivät kohtuullisesti. Pehmeäkantiset kirjat, jotka eivät menneet kirpparilla kaupaksi, menivät paperinkeräykseen. Muutamasta kovakantisesta revin kannet irti ja sisältö paperinkeräykseen. Kuulostaa pahalta, mutta vanhoja kirjoja, jotka eivät ole kovin kiinnostavia, on aika vaikea saada mihinkään. Muutaman kirjan vein kirjaston tuo-ja-vie-hyllyyn, mutta siis en nyt ihan mitä tahansa sinnekään kehdannut viedä. 

Ja ainiin! Koska olen saksanopettaja koulutukseltani niin minulla oli kellarissa lukemattomia saksan ja espanjan kielen oppikirjoja.. Ausku-aikaan monet kustantamot kutsuivat kirjojen esittelytilaisuuteen ja aina sai kirjoista näytekappaleita, joita sitten tuli hamstrattua... Kirjoista oli kyllä jonkun verran hyötyä silloin, kun opettajan hommia teki, mutta suoraan sanottuna netti on täynnä materiaalia, ja kirjathan saa aina opetuspaikasta, joten ei vanhoja oppikirjoja kannata säilytellä. Suurin osa meni paperikierrätykseen. Opetusmateriaali myös vanhenee aika nopeaa, joten turhaa niitä säilyttelin. Etenkään kun en ole 8 vuoteen opettajan hommia enää tehnyt :D Sisälläni elää vielä pieni haave, että mahdollisesti joskus vielä opettaisin, mutta jos tämä haave toteutuu niin eiköhän materiaalien keräys pidä aloittaa uudestaan. Tunnesyistä säästin muutaman oppikirjan, sanakirjat ja saksan- ja espanjankieliset Harry Potterini. Mutta nämä eivät ole siis käytössä vaan säästetty puhtaasti tunnesyistä; käyn näitä sitten tunneosiossa tarkemmin läpi. 

Paperit olivat iso työ, kirjat eivät niinkään. Olen kirjastojen suurkuluttaja, joten kirjoja ei loppujen ihan hirveästi omassa kodissani ollut. Lapsuudenaikaisia kirjoja on vielä aika paljon, mutta nämä ovat vanhempieni kotona. Aina välillä olen vähän puolihuolimattomasti kirjojani sieltä hakenut ja myynyt kirpparilla, mutta vanhemmilleni konmaritukseni on ollut vähän vaikea pala. Viimeistään siinä vaiheessa homma tulee eteen, kun vanhempani luopuvat omakotitalostaan, mutta nyt annan tilanteen olla mikä on. Konmari oli todellakin oikeassa, kun neuvoi, että älä anna vanhempiesi nähdä prosessia – ei ole ihan vain yksi esine minkä vanhempani ovat ”pelastaneet” konmaritukseltani omaan kotiinsa. Uskoisin, että tämä johtuu ainakin jossain määrin siitä, että vanhempieni nuoruudessani tavarat oikeasti oli kortilla. Itse olen taas elänyt tämän kerskakulutuksen aikana, jolloin kaikkea on ollut koko ajan saatavilla niin en ihan samalla tavalla osaa arvostaa materiaa. En tiedä. Tässä olisi varmaan sopiva gradun aihe jollekin. Ainiin! Oman graduni kyllä säilytin vielä vaikka en usko, että sitä ikinä tulen lukemaan tai muutenkaan tarvitsemaan. Löytyisihän se Jyväskylän yliopiston kirjastosta, mutta ainakin vielä toistaiseksi koen graduni tärkeänä pitää ihan omassa kaapissani säilössä.

Kaikki Konmari-sarjan kirjoitukset löytyvät täältä: https://glendoraraha.blogspot.com/p/konmari-sarja.html

5 kommenttia:

  1. Papereiden läpikäyminen on kyllä tosi rankkaa! Itse en ainakaan pysty heittämään mitään pois läpikäymättä ja säilön paljon kaikkea mm. lehtiartikkeleita.. joten projektia riittää. Juuri viime viikonloppuna kävin työhuoneeni paperit läpi (en tosin kaikkea) ja aikaa vierähti monta tuntia. Mutta tuli jotenkin niin puhdistunut ja hyvä fiilis, kun homma oli ohi! Konmariin en ole innostunut vaikka olenkin sen 1. osan lukenut. Ja kalentereita en hävitä koskaan, koska pääsen niihin fiiliksiin yhä uudestaan kiinni, jos vain alan niitä lukemaan.

    Mulla on kanssa ollut ongelmia jaksamisen kanssa vuosien varrella. En ole asiasta puhunut kuin miehelleni, olen oikein joskus miettinyt, että miten siitä onkin niin vaikeaa puhua. Tänä päivänä kuitenkin moni kärsii samasta vaivasta enemmän tai vähemmän aikaa. Miksi se siis edelleen tuntuu olevan jonkinlainen tabu?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Itse vältän puhumasta lähinnä sen takia, että masennus ja siihen liittyvät jaksamisongelmat aiheuttavat aina välillä ikäviä kommentteja enkä jaksa selitellä enkä puolustella itseäni ja tunteitani. Koen, että asenne ilmapiiri on muuttumassa ja hyvä että jotkut jaksavat puhua masennuksestaan ääneen (kuten esimerkiksi Touko Aalto), mutta vielä on liikaa vähättelyä ja asennetta ”hymyä huuleen ja piristy, sulla on kuitenkin kaikki hyvin kun vertaa siihen tuohon ja tähän”. Haluan suojella itseäni tuollaiselta niin siksi en puhu asiasta. En ole vielä niin kunnossa, että jaksan laittaa energiaani tuollaisiin negatiivisiin mielipiteisiin, jotka usein kumpuavat vain sanojan omasta pahasta olosta ja sen peittämisestä.

      Poista
  2. Älä pinoa niitä, sanoo KonMari kirjoista.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ainiin niinpäs sanookin! :D Pinoan myös vaatteitani ja rullaan sukkiani, joten olen vähän tällainen soveltaja ;)

      Poista
  3. Paperit ovat paha! Itse olen niin epä-keräilijä ja epä-säästäjä kuin voi olla. Mutta paperit. Niistä en ole onnistunut pääsemään eroon! Ensinnäkään en voi heittää pois mitään käyttökelpoista, koska olen pihi. Eli siis tyhjiä vihkoja, tulostuspapereita, tyhjiä kansioita, joita ei käytä... ei vaan luonto anna periksi tuhota tuollaista, Mutta silti suurempi kompastuskivi on viralliset paperit. Kuten veropaperit, vakuutuskirjat, sopimukset... kai ne kaikki halutessaan saisi ko. viranomaiselta netin kautta, eli pitäisi heittää pois. Sikäli en konmarita, että en salli itseni heittää pois käyttökelpoista, käytän kaiken ihan viimeiseen pisaraan ja SITTEN huraa - on lupa heittää se pois. Se tekee hyvää =).

    VastaaPoista

Toukokuun tulot ja menot

Toukokuussa tuloja oli peruspalkka ja osingot. Sain osinkoja Elisalta, Marimekolta, Orthexilta ja Bolidenilta. Ensi kuussa tulee vielä Sammo...