maanantai 3. syyskuuta 2018

Mitä tavaroita ostin elokuussa

Vihdoin ja viimein toinen kuukausi tänä vuonna, kun en ostanut yhtään tavaraa! Ensimmäinen oli helmikuussa ja toista on saanut odotella, mutta onnistuin siinä.

Tarvii kyllä myöntää, että vähän naurettavaksihan tämä on mennyt - ruokapöydän päällä olevan valaisimen lamppu hajosi elokuun alussa, mutta koska olin päättänyt, että elokuussa todellakin yritän olla ostamatta mitään niin lamppu on sitten saanut olla pimeänä tässä kuukauden. Että vähän hulluahan tämä on.. :D Mutta joo, nyt meen ostaan sen lampun.

Toinen vähän hullu juttu kävi työmatkalla viime viikolla. Kuulun myynti&markkinointi-organisaatioon ja kaikenlainen krääsä kuuluu tähän touhuun. Meinasin saada halvauksen, kun meillä oli kilpailu ja kilpailun päätteeksi jaettiin palkinnot. Joukkueeni tuli ykköseksi ja siinä kauhulla seurasin muiden joukkueiden palkintojen jakoa ja mietin että mitä meille tulee.. No saimme palkinnoksi paikallista likööriä. Olin helpottunut, koska juoma ei ole tavaraa. Oikeasti huomaan aina välillä pelkääväni tilanteita, joissa on riskinä saada jotain materiaa. Ei tämäkään ole oikein - moni miettii ja näkee vaivaa miten ilahduttaa muita ja tällaisesta huomaavaisuudesta pitäisi jotenkin osata myös nauttia. Vai pitäisikö? Joillekin tuottaa iloa antaa lahjoja ja jotkut saavat mielellään lahjoja. Onko se myös hyväksyttävää olla tuntematta iloa lahjansaamisesta tai vielä ehkä radikaalimpana onko hyväksyttävää olla tuntematta iloa lahjanantamisesta. Itse pääasiassa annan lahjaksi aikaani (esim teatterin, ravintolan tms muodossa), tavaralahjoja annan aniharvoin. On myös monia tilanteita jolloin en anna mitään. Onko se epäkohteliasta? Esimerkiksi en antanut äidilleni äitienpäivänä mitään, vietin päivän hänen kanssaan grillaten, saunoen ja hengaten. On ollut myös äitienpäiviä, että olemme olleet eri maissa niin silloin olen vain soittanut. Toki aina joskus ostan jotain, jos löydän jotain kivaa ja järkevää. En myöskään osta joka joulu joululahjoja, toki en odota itsekään saavani mitään. Tämä blogiteksti ei ollut nyt lainkaan suunniteltu, joten teksti on vähän tajunnanvirtaa, mutta aihe on kyllä kiinnostava. Katsotaan jos onnistun palaamaan aiheeseen joskus vähän enemmän suunnitellulla kirjoituksella.

2 kommenttia:

  1. Mäkään en ilahdu juuri tavaralahjoista, joten jaan tunteesi! Elämänvaihe on kyllä sellainen, että kaikkea roinaa tulee joka tapauksessa. Juuri tänään poikani vietti synttäreitä. Hän ei oikein lämmennyt mun ajatukselle lahjoituspyynnöstä lumileopardeille, joten olemme taas muutamia legoja ja nerf-pyssyjä rikkaampia. Kestän sillä, kun ajattelen tän olevan vain vaihe elämässä :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiva että meitä on muitakin! :) Lasten kanssa tilanne on kyllä haasteellinen - mutta tosiaan se vaihe ei kestä loputtomiin. Ei siinä varmaan muu auta kuin sopeutua; lahjat kuitenkin tuovat etenkin lapsille paljon iloa eli on lahjojen antamisessa paljon hyvääkin! :)

      Poista

Tuhlailijan kesäkuu

Vähän on sellainen jännä tunne, että nyt kun opintovapaa lähestyy niin mun rahankäyttö alkaa päästä käsistä, koska ajatus: KULUTA NYT KUN VI...