Lomailu kotona

Mä olen viime vuosina pääasiassa lomaillut kotona. Mahdollisesti olen tehnyt jonkun kotimaan matkan, mutta nekin on olleet 1-3 yötä - 80-90% olen ollut kotona. Viimeksi tein ulkomaan matkan kesäkuussa 2022 Kreikkaan ja sitä ennen taisi olla pidennetty viikonloppu Berliinissä 2018. Matkustan jonkin verran ulkomailla työni puolesta ja en oikein pysty oikeuttamaan itselleni ulkomaan matkoja siihen lisäksi vapaa-aikanani. Suurin syy kyllä on, että mä en vain jaksa. Itselleni loma ei ole lomaa, jos se tarkoittaa pakkaamista, vieraassa paikassa majoittumista, uuden ravintolan etsimistä joka ilta tms tms. Ihan kivaa se toki on, mutta ei lomaa. Joten ajatus siitä, että viettäisin lomaviikon ravaten ympäri jotain tuntematonta paikkaa, on epämiellyttävä. 

Omassa kuplassani tämä on hyvin poikkeuksellista. Esimerkiksi töissä olen joskus keksinyt itselleni jonkin matkan, koska porukka on ihan hämmentyneinä, että miksi ylipäätään lomailen, jos en lähde minnekään. Mä en vain jaksa sitä keskustelua, etten aio tehdä lomalla mitään ihmeellistä, mutta SILTI HALUAN LOMAILLA. Itselleni parasta lomaa on se, että saan elää ilman aikatauluja.

Olin pari viikkoa sitten talvilomalla ja tein seuraavia asioita:

• Kävin kaveriporukalla avantosaunassa, pitsalla ja juomassa viiniä kavereideni kotona
• Kävin luistelemassa, kuntosalilla ja tanssitunneilla
• Kävin kummityttöni kanssa leffassa ja kahvilla
• Vanhempani kävivät luonani, tein heille ruokaa ja isäni auttoi eteisen vaatekaapin uudistamisessa
• Vietin aikaa kumppani kanssa, katsottiin yhdessä netflixiä, tehtiin ruokaa, käytiin korispelissä ja ravintolassa syömässä ja jotain muuta mitä en enää muista :D
• Hoidin makuuhuoneen remppa-asioista, valitsin tapetit, verhot tms
• Myin pari huonekalua Torissa
• Siivosin
• Kävin kasvohoidossa
• Hoidin muutaman juoksevan asian, jota en vain ollut saanut hoidettua töiden ohessa
• Ja näiden kaiken lisäksi pari päivää meni ihan vain kotona hengaillessa

Omasta mielestäni mulla oli oikein kiva loma. Varmaan jotkut ehkä ajattelevat, että kaikki asiat voisi hoitaa ihan perusarjen ohessa, mutta en mä välttämättä jaksa. Mulla arki menee tosi paljon töissä, harrastuksissa, toisessa työssä (josta ei saa palkkaa :D), kodin askareissa. Varmaan tämä kertoo jonkinasteisesta uupumuksesta, että mun on vaikea jaksaa hoitaa jotain asioita (kuten vaikka sitä makuuhuoneremppaa) arjen keskellä, mutta toisaalta miksi pitäisi olla jatkuvasti niin tehokas. 

Mutta taas on pääsiäinen edessä ja huomasin tutun häpeän tunteen, kun kollega tänään kysyin töissä, että mitä aion lomalla. Häpeä, koska mun vastaus on, että en mitään. Ja koen, että se on jotenkin väärin. Ei mulla ole suunnitteilla kuin yksi avantosauna + aamupala, muuten ei mitään. Erikoisinta tässä on, että mua ei haittaa ja silti jostain syystä tunnen häpeää. Kun musta on ihanaa, että päivät ovat vapaita, jotta voin sitten tehdä mitä eteen tulee ja mitä huvittaa. Etenkin huomaan kun olen parisuhteessa niin nyt vasta paine "olla suunnitelmia" on tosi kova. Itse koen sen vähän hämmentävänä ylipäätään, että oletuksena on, että olisin mun kumppanin kanssa joka loma/vapaa/viikonloppu. Joo en ole. Me olemme välillä yhdessä, välillä erikseen. 

Ehkä tämä on taas yksi asia elämässäni missä en oikein sovi oman kuplani valtavirtaan ja siksi se herättää ajatuksia, että no taasko mä teen jotain väärin. Mä haluaisin päästä eroon tarpeesta selittää, että miksi en tee asioita niin kuin kaikki muut ympärilläni tuntuvat tekevän. 

Toki tarvitsee myöntää näin talousbloggarina, että yksi syy miksi en matkusta on, että musta matkustaminen tosi harvoin on sen rahanmenon väärti :D 

Mutta ensisijaisesti musta on ihana lomailla kotona, koska silloin on aikaa ja ENERGIAA tehdä niitä asioita, mitä arjen keskellä ei ole. Nyt vain pitää enää opetella, että en tuntisi häpeää tästä. Se on tosi omituista.