Ensimmäinen opintovapaapäivä

Perjantaina oli viimeinen työpäivä. Olen vastannut sata kertaa kysymykseen, että miltä nyt tuntuu. Ihan vinkkinä kaikille (itsellenikin myös): älkää kysykö tuollaista. Ensinnäkään siihen ei ole vastausta ja toisekseen ihan jokainen muukin kysyy sitä. Tosi hankalaa vastata sata kertaa kysymykseen johon ei ole vastausta.

Tai no vastaus on että ei tunnu yhtään miltään ja samaan aikaan tuntuu ihan kaikelta. 

Eihän tätä tilannetta oikein ymmärrä. 

Outoa on: 

• olla katsomatta työsähköpostia. Työsähköposti puhelimessa on vähän kuin hyttysenpisto. Sitä on koko ajan vähän pakko raapia vaikka tietää ettei siitä ole mitään hyötyä. 
• avata oma tietokone. Tämä on myös vähän pelottavaa. Jos koneelle tapahtuu jotain mitä en ymmärrä niin ei ole helpdeskiä mihin soittaa ja valittaa. 
• avata oma puhelin. Ja varmasti tulee olemaan outoa maksaa oma puhelinlasku. Puhelimessa ei ole tekstiä: "Tätä iPhonea valvoo ja hallitsee XXX (työpaikkani nimi)."
• huolehtia itse, että sekä tietokoneessa ja puhelimessa on tietoturva, jonka olet itse asentanut ja josta ITSE MAKSAT. 

Pelottavaa on: 

• tajuta, etten tule saamaan palkkaa pitkään aikaan. Perjantai-lauantai välisen yön valvoin tämän takia kun ajatus ahdisti. Tulenko pärjäämään? Onneksi pelko ainakin toistaiseksi siirtyi taka-alalle.
• menettää arjen tukiverkot. Ei ole ketään kenen kanssa puhua päivittäin (okei - ei nyt koronan takia ole ollut pariin vuoteen, mutta viime aikoina olen ollut toimistolla tosi paljon ja alkanut taas pikkuhiljaa tottua vuorovaikutukseen ihmisten kanssa - nyt se taas poistui) eikä voi viestiä tutulle työterveyshoitajalle että mitä nyt kun jostain jotain kolottaa tai resepti tarvitsee uusimista. En pääse ilmaiseen influenssarokotukseen. Kukaan ei soita mulle ja kysy että missä olen ja onko mulla aikaa ja voinko auttaa. En voi itse soittaa kenellekään ja pyytää apua.  
• menettää kaikki työpaikan tuomat rahalliset edut eli epassin kautta halvat lounaat, liikunta- ja kulttuurirahan, julkinen liikenne rahan, hieronta-edut, ilmaisen fyssarin, uuden hiiren tai uudet kuulokkeet välittömästi kun vanhat hajoavat.

Stressiä tuottaa: 

• tätä on odottanut niin pitkään, että näin ekana päivänä tuntuu että kaikki pitäisi olla tehtynä nyt jo heti: raivosiivota koti, urheilla kuukauden urheilut, nukkua vuoden univelat, tehdä terveellistä ruokaa, nähdä läheisiä, tehdä opinnot, suorittaa kaikki harrastukset, tehdä se tämä ja tuo. Tänään olen lähinnä keskittynyt sanomaan itselleni, että rauhoitu - sulla on aikaa. 
• päästää irti ajatukset työasioista. Ajatuksissa juoksee, että teinkö kaiken, muistinko kaiken, mitä pitäisi vielä kertoa seuraajallani. Tunnen syyllisyyttä monista asioista, jotka jäivät tekemättä tai ovat kesken tai jotka tiedän hoitaneeni huonosti. Toivottavasti aika auttaa tähän. 

Onnea tuottaa: 

• vapauden tunne. Saan itse valita mitä teen seuraavat tunnit, päivät ja kuukaudet. 
• tänään on ensimmäinen päivä ja tätä vapautta on tiedossa 18 kuukautta. Nyt ei ole kyse siitä, että kolmen viikon päästä palaan töihin vaan olen oikeasti nyt pois töistä. Vastuuni kuuluvat muille ihmisille. En tule palaamaan tilanteeseen missä kaikki työt ovat vain tekemättä ja alan kuromaan tekemättömiä töitä kasaan ja "maksamaan lomani lunnaita". 3.000 lukematonta viestiä inboksissa ovat nyt siellä koneella mihin en enää pääse. 
• huuma, että tätä todella on tiedossa 18 kuukautta. Minulla on oikeasti nyt aikaa ja mahdollisuus irtautua oravanpyörästä. On ihan käsittämätöntä, että tällainen on mahdollista. Koen aina välillä todella isoja onnentunteita tästä, että sain tällaisen mahdollisuuden. 
• ilo siitä, että mulla on oikeasti taas aikaa nähdä muitakin ihmisiä kuin vain työkavereita ja tehdä muitakin asioita kuin vain työhön liittyviä juttuja. 

Eli olo on tällä hetkellä kaikenlainen. Tunteet vaihtelevat suuresti. Etupäässä olen tosi väsynyt, enkä ole oikein jaksanut tehdä mitään. Suunnittelin siivoavani tänään koko asunnon (täällä on ihan tosi paha kaaos), mutta sain ainoastaan tyhjennettyä pöytäpinnat vaatepinoista ja muista tavaroista, pesin pyykkiä, vaihdoin lakanat ja siivosin makuuhuoneen. Kävin kaupassa ja tein vähän koulujuttuja. Muuten olen aikalailla pelannut yhtä peliä ja katsonut yhtä sarjaa. Olo on jotenkin saamaton. Yritän olla ottamatta tästä stressiä ja antaa itselleni aikaa. Päätin, että olen lomalla tämän ekan viikon ja ensi viikon alusta alan suunnitelmallisemmin tehdä opintoja. Huomenna minulla on opon kanssa zoom ja käyn läpi muutaman epäselvän asian, mutta muuten yritän nyt rauhoittaa tämän viikon oikeasti vain olemiselle.