Hyväntekeväisyydestä päivitystä

Aloittaessani budjetoinnin nelisen vuotta sitten allokoin joka kuukausi summan x hyväntekeväisyyteen ja päätin aina kuukausittain mihin summan laitan. Valitettavasti tämä ei ollut kovin pysyvä toimintatapa ja huomasin jossain vaiheessa, että rahat jäivät laittamatta hyväntekeväisyyteen. Kirjoittelinkin tästä jokunen vuosi sitten: Glendora&Raha: Hyväntekeväisyydestä. Tuolloin olin vähän epävarma, että miten tämän hyväntekeväisyyden kanssa toimisin. Kipuilin myös vähän summien kanssa. Tuosta kirjoituksesta meni vielä hetki ennenkuin asiaan palasin tosissani. Vuosi 2019 oli aikamoista muutosta elämässäni (ei sillä että vuodet 2018 tai 2020 yhtään sen helpompia olisivat olleet :D), joten tämä vähän jäi. Koontibudjetin 2019 perusteella Glendora&Raha: Vuoden 2019 tulot ja menot jotain olen hyväntekeväisyyteenkin laittanut, mutta mitenkään säännöllistä se ei ollut.

Vuoden 2020 alussa tein vihdoin päätöksiä ja tein kuukausisäästösopimukset sekä Pelalle että WWF:lle. Summana oli 15 euroa per kohde eli 30 euroa yhteensä. Pelan lahjoitussumman kohdistin kotimaan lapsille ja WWF:n summan kohdistin Itämeren suojeluun. Eniten Helsingissä asuessa ahdisti merien levä ja se tosiasia, ettei uimaan voinut ikinä kesällä ”tosta vain” mennä vaan aina tarvitsi tarkistaa levätilanne. Ja usein kävin niin ettei uimaan päässyt. Todella masentavaa.

Pelan lahjoituksen halusin nimenomaan suomalaisille lapsiperheille. Minusta on surullista kuinka eriarvoiseen asemaan lapsiperheköyhyys asettaa lapset Suomessa (toki myös muissakin maissa). Itsekin taistelen aina ajoittain kateuden kanssa, että kun muilla tuntuu olevan varaa hankkia kaikenlaista kivaa ja uutta. Omalla kohdallani tämä on 100% tietoinen valinta; yritän olla ostamatta mitään turhaa ja laitan ison osan rahoistani sijoituksiin. Mutta tästä huolimatta tunnen aina ajoittain kateutta läheisten uusista autoista, elektroniikkahankinnoista, koruista, laukuista vaikka mistä. Tilanne on varmaan todella ahdistava lapsille ja nuorille, jotka elävät tässä materialistisessa yhteiskunnassa ja tuntuu, että kaikilla on varaa hankkia kaikkea, mutta itsellä ei. Etenkin surulliseksi minut tekee, että moni lapsi/nuori kokee puutetta ihan perustarpeista kuten hygienitarvikkeista. Tietystikään 15 euroa ei paljoa auta, mutta jos edes vähän. Yleensä joulunaikaan annan tähän kohteeseen aina vähän lisää jouluruokalahjoitusten sekä joulupuu-lahjakeräyksen kautta.  

Omalla kohdallani tämä aloita pienestä on ollut hyvä aloitus. Aika pian huomasin, ettei 30 euroa kuussa oikein tunnu missään. Summa on kuitenkin minulle sen verran pieni. Pikkuhiljaa alkoi mieleeni tulla ajatus, että voisin korotta tätä säännöllistä lahjoitussummaa. Mietin ensin, että nostaisin nykyisiä summia 20 euroon per kohda. Lopulta päädyin naistenpäivänä tekemään aivan uuden kuukausilahjoitussopimuksen Planin tyttösponsoriksi. Tein samalle 15 euron summalle. Tyttösponsorina tukee kehittyvien maiden tyttöjen koulutusta, seksuaali- ja lisääntymisterveystietoisuutta muunmuassa. Tämä on minulle tärkeää, koska olenhan tyttö. Ja vaikka Suomessakin on toki vielä paljon tehtävää tyttöjen ja naisten oikeuksien puolesta, on tilanne kehittyvissä maissa erityisen haasteellinen ja siksi päädyin tähän kohteeseen tällä kertaa.

Kokonaiskuukausilahjoitussummani on nyt siis 45 euroa kuukaudessa. Aika mielenkiintoista, että tuossa pari vuotta sitten kirjoittamassani tekstissä pohdin, että 50 euroa olisi hyvä kuukausisumma, mutta se tuntui vielä liian isolta tuolloin. Nyt tämä 45 euroa tuntuu aika perussummalta ja oikeastaan nyt pohdin, että 100 euroa kuussa olisi aika hyvä summa. Tällä hetkellä 100 euroa tuntuu vähän liian isolta, etten oikein uskalla tällaista summa alkaa kuukausittain laittamaan hyväntekeväisyyteen. Mutta ehkä siis joku päivä! Ja tosiaan näiden kuukausilahjoitusten lisäksi laitan aina välillä ekstraa jonnekin, etupäässä tosiaan joulun aikaan.

Tällaisia ajatuksia tällä kertaa hyväntekeväisyydestä. Olen tyytyväinen tilanteeseen. Ymmärrän toki, että voisin laittaa hyväntekeväisyyteen huomattavasti enemmänkin, mutta mielestäni on tärkeää, että itselläni on yhteisymmärrys itseni kanssa summasta. Jos laittaisin mielestäni liikaa niin lahjoittaminen voisi alkaa harmittamaan ja olisi riskinä, että lopetan ärsyynnyksissäni. En halua ostaa hyvää omatuntoa itselleni, mutta en myöskään halua lahjoittaa hyväntekeväisyyteen syyllisyydestä, ja siksi tasapaino hyväntekeväisyyssumman kanssa on tärkeää. Minun mielestäni meillä hyvätuloisilla* ihmisillä on velvollisuus antaa rahaa hyväntekeväisyyteen, mutta jokaisella on oikeus päättää kuinka paljon.

 

*Hyvätuloisella ihmisellä tarkoitan tässä henkilöä, jolla jää selvästi ylimääräistä rahaa kuukausittain ilman ettei elintaso suuremmin tästä kärsi. Esimerkiksi jollain toisella saattaa olla täsmälleen samat nettotulot kuin minulla, mutta hänellä on useampi alaikäinen huolehdittavana jolloin tilanne on ihan erilainen. Eli tässä ei ole kyse mistään eurosummasta vaan jokaisen henkilökohtaisesti tilanteesta.