Viikon rahatelmat

Noniin - ensimmäinen viikko, kun ylitin 100 euron ruokarahabudjetin. Ruokakauppaan meni viikon aikana noin 105 euroa ja tänään sunnuntaina näin ystäviäni brunssin merkeissä ja sinne meni 20 euroa. Ruokarahatilillä on tänään 130 euroa eli edelleen ihan hyvä ylijäämä. Ensi viikolla myös ennustan, että ylitän 100 euroa. Olen menossa viikonloppuna ravintolaan ja tällä hetkellä ruokakaappi on melko tyhjä eli viikko vaatii isompia ruokaostoksia. Tuossa 105 eurossa oli yhdet isommat ruokaostokset ja näköjään kaikkea kallista heräteostelua :D 

Sijoitusrintamalla on tulosjulkitus-viikot meneillään ja pidän tästä ajasta. On tosi mielenkiintoista käydä läpi omistamieni yritysten osavuosikatsaukset ja toki Q4 on se mielenkiintoisin, kun osinkojen määrät selviävät. Päädyin myös myymään TietoEvryn salkustani kokonaan pienellä tappiolla. Laitoin rahat maailma- ja eurooppa-rahastoihin. Mulla on tällä hetkellä enää 13 yrityksen osakkeita salkussa - niitä on ollut korkeimmillaan melkein 20. Tämä on ollut tietoinen strategia poistaa tietyt osakkeet salkustani ja siirtää rahat indeksirahastoihin tai ETF:n. TietoEvry oli viimeinen jonka kanssa olen kitkutellut. Tappiolla myyminen on aina niin vaikeaa, mutta suurella todennäköisyydellä TietoEvry ei tule hirveästi nousemaan tässä lähivuosien aikana ja saan paremman tuoton rahoilleni rahastoissa (toki voin hyvinkin olla väärässä). Suorista osakkeista en tule täysin luopumaan, mutta tavoite on saada niiden osuus max 40% salkusta. Nyt niiden osuus on 56% eli pikkuhiljaa. Nyt ei ole enää tavoitteena myydä mitään vaan kasvattaa rahastojen osuuksia. 

Sijoitusten osalta minulla olisi myös haaveena saavuttaa tänä vuonna 100.000 euron sijoitussalkku. Olen kirjoittanut tästä jo ihan oman tekstin, mutta en tiedä uskallanko tätä julkaista. Jotenkin viime vuosina mun on ollut vaikea puhua avoimesti täällä blogissa mun sijoituksista, koska pari viime vuotta ovat olleet niin umpisurkeita ja osittain saan ihan syyttää itseäni. Olisi ollut järkevämpää pysytellä vain rahastoissa suorien osakesijoitusten sijasta. Vuosi 2025 oli kyllä pitkästi aikaa tosi hyvä. Toivon, että vuosi 2026 myös olisi, mutta ei näistä oikein voi tietää. Joka tapauksessa tavoitteena olisi 100.000 euroa ja teoriassa se olisi ihan mahdollista. Mutta katsotaan, ehkä tässä rohkaistun julkaisemaan tarkemmat suunnitelmani tämän osalta. 

Olen myös lueskellut paljon talousblogeja viikon aikana. Ihana kun on taas aktivoitumista tällä saralla ja on taas useampi blogi, joka päivittyy suht usein. Tämä juttu herätti muistoja menneisyydestä: Rahapolkuni taloudelliseen vapauteen: Omaeläkkeen pitkä ja kallis oppitunti. En ollut muistanutkaan, että olen itsekin aloittanut LähiTapiolassa omaeläkesäästämisen! Vuosi oli jotain 2012 ja silloin elettiin vielä sellaista kivikautista aikaa, ettei ollut mitään suoraveloituksia tililtä. Muistan, että olin LähiTapiolan konttorissa, jossa kirjoitin omaeläkesäästösopimuksen, jonka mukaan maksan omaeläkettä 30 euroa kuussa. Maksoin ensimmäisen 30 euroa konttorissa pankkikortilla ja maksut tulisivat jatkossa paperilaskulla kotiini kerran kuussa. Tämän 30 euron jälkeen en tehnyt yhtään suoritusta, koska en avannut yhtäkään kirjettä. Tähän maailmanaikaan olin masentunut, enkä avannut kotiini tullutta postia. Muutama oikea lasku meni perintään myös, onneksi siinä vaiheessa aina heräsin ja maksoin laskun. Säästin kyllä kaiken postin, mikä kotiini tuli - ajatuksena oli avata ne, mutta tosiaan pariin vuoteen en saanut aikaiseksi. Sitten parin vuoden päästä, kun näitä kirjeitä aloin availemaan niin siellä näitä omaeläkelasku-kirjeitä oli myös joukossa. Jonkin ajan kuluttua (olisiko ollut vuosi tilin avaamisesta) oli tullut kirje, jossa kerrottiin, että omaeläkesäästötilini oli suljettu ja tämä sinne maksamani 30 euroa on veloitettu tilin kulujen kattamiseksi :D Eli sanoisinko että pelastuin tältä sudenkuopalta nimeltä omaeläke masennukseni ansiosta. Hieman brutaalia, mutta näköjään jotain hyvää siitäkin ajanjaksosta seurasi. 

Toinen kirjoitus, mikä herätti ajatuksia, oli tämä Orava pyörässä: Avioehto. En ole itse ollut ikinä avioliitossa, joten ei ole tarvinnut miettiä avioehtoa oikeasti, mutta olen kyllä spekuloinut asialla, että mitä tekisin jos naimisiin joskus päädyn. Blogini lähti aikoinaan liikkeelle Dave Ramseyn rahaopeista ja niissähän avioehto ei tule kysymykseenkään (paitsi hyvin, hyvin, hyvin harvoissa tapauksissa). Dave Ramseyn mukaan avioliitto on ainoa mahdollinen parisuhteen muoto ja siihen ei kuulu avioehto. Daven mukaan rahat ja tilit ovat yhteisiä, ja tämä on ainoa toimiva keino menestyä taloudellisesti. Ehkäpä, mutta tässä Dave jättää huomioimatta ihmisluonnon ja sen että ihminen voi muuttua, kun tilanteet muuttuvat. Välillä tuntuu, että Dave elää laa-laa-maassa, missä jokainen vain ajattelee hyvää toisesta ja jokaiseen voi luottaa. Näin 45-vuotiaana yksinasuvana ihmisenä voin sanoa, etten ihan hevillä tule luottamaan omaa taloudellista tilannettani kenenkään toisen käsiin. Ja en edes näe syytä tälle, että miksi pitäisi. Tulen toimeen mainiosti omillani ja haluan myös hoitaa omat asiani. Tällä hetkellä olen parisuhteessa, mutta emme asu yhdessä eikä sellaista ole suunnitteilla lähivuosina. Olemme sopineet miten hoidamme arjen raha-asiat silloin, kun olemme yhdessä ja se riittää. Muuten kyllä puhumme rahasta melko avoimesti, mikä on tosi kivaa ja mielenkiintoista. 

Olen aina jollain tasolla haaveillut naimisiin menosta romanttisesta näkökulmasta, mutta näin käytännön elämässä huomaan ajatuksen avioliitosta olevan aika vieras. Ensisijaisesti mieleeni tulee kysymys, että miksi? Parisuhde on joko hyvä tai huono huolimatta siitä ollaanko naimisissa. Avioliitto on ehkä järkevä siinä tapauksessa, kun on yhteisiä lapsia tai halutaan turvata puolison toimeentulo kuoleman tapauksessa, mutta juuri nyt omalla kohdallani en näe avioliittoa mitenkään järkeväksi. Näen sen ehkä enemmän jopa riskinä, koska sitten tosiaan pitäisi tehdä testamenttia (joka minun pitäisi kyllä tehdä muutenkin) ja avioehtoa, joilla varmistaa ettei oma omaisuus mene ihan minne sattuu mahdollisen kriisitilanteen sattuessa. Kuten ylläolevassa blogi-tekstissä käy ilmi niin ihmiset jopa pysyvät avioliitoissaan vain rahan takia. Hieman karmivaa. Kukaan ei varmasti halua, että heidän kanssaan ollaan vain rahan vuoksi. 

No mutta tällaisia rahatelmia tämän viikon loppuun. Pikkuhiljaa alan tervehtymään ja toiveissa on ensi viikolla jaksaa jo urheilemaankin. Yllättävän pitkään tämä tauti on kestänyt. Tällä viikolla olen kyllä ollut jo töissä, mutta tosi väsynyt edelleen (nukun sellaisia 9-10 tunnin yöunia), joten illat on mennyt lähinnä kotona (ja nukkuessa). Mukavaa tulevaa uutta viikkoa jokaiselle!