keskiviikko 3. elokuuta 2022

Yllättävää stressiä nousevista koroista

Pari viikkoa sitten aloin stressaamaan mun asuntolainan koronnoususta. Olen ollut ihan lungi tähän asti, mutta nyt kun mun korontarkistuspäivä lähenee niin edestakaisin sahaava 12 kuukauden euribor on alkanut stressaamaan. Ekaa kertaa mulle on konkretisoinut se, että kun sitoo lainansa muuttuvaan korkoon (mun tapauksessa siis euriboriin) niin se on ihan säkäpeliä, että mikä se korko sattuu olemaan juuri silloin kun sulla on se korontarkistuspäivä.

Mun korontarkistuspäivä on 5.8. (eli ylihuomenna!) ja sitten se on taas lukittu vuodeksi eteenpäin. Heinäkuun aikana 12 kk euribor on pomppinut haarukassa 0,821 – 1,200. Tavallaan jo vituttaa valmiiksi, jos perjantai 5.8. on just se päivä elokuussa kun euribor12 on korkeimmillaan :D

Mun tämänhetkinen kk-lyhennys on 717 euroa. Tästä lyhennystä on noin 660 euroa, korkoa (eli tällä hetkellä pelkkä marginaali) noin 55 euroa ja sitten lainanhoitomaksu pari euroa. Lyhennystapa on annuiteetti eli jos korko nousee niin kk-erä nousee. Laskin ns worst case scenarion heinäkuun huipulta eli jos 12euribor olisi tuo 1,2% mun korontarkistuspäivänä niin mun kokonaiskorko olisi jatkossa 1,6% (mun marginaali on 0,39) ja mun kk-erä nousisi 717 eurosta vähän reiluun 800 euroon. Sinänsä ei paha. Mun lyhennys Helsingin asuntoon oli 795 euroa kuussa ja ihan hyvin pärjäsin vaikka mun palkka oli silloin alempi.

Plus mulla on joustolyhennys mun lainassa, joka tarkoittaa että tietyin kriteerein voin itse päättää paljonko maksanko per kuukausi (korot on pakko maksaa). Olen päättänyt, että opintovapaan ajan maksan 600 euroa kuussa. Mahdollisuuksien mukaan enemmän, mutta tämä selviää sitten, kun tiedän tarkemmin, että paljonko aikuiskoulutustukea tulen saamaan ja miten kaikki muutenkin menee.

Jotenkin tää nyt stressaa ihan älyttömästi! Etupäässä kait siksi, että on niin sattumanvaraista, että mikä korkotaso sattuu mun korontarkistuspäivänä olemaan. Arvio on että 12euribor on vuoden lopussa 2% luokkaa niin sinänsä ihan kiva, jos satun tuon 1% tason saamaan nyt ja se on sitten voimassa ensi vuoden elokuuhun. Mutta toisaalta jotkut spekuloivat, että korot tulevat jäämään 1% tasolle niin olisi jotenkin kökköä saada nyt yli 1% korko. 

Ehkä stressi tulee siitä, että vaikka olen ajatellut, että korot tulee kyllä nousemaan niin olin 100% tuudittautunut siihen, että tässä on vielä 2-3 vuotta aikaa alhaisia korkoja. Tällä tarkoitan alle 1%. En olisi ikinä uskonut että tässä puolen vuoden sisällä hypätään -0,5%:sta 1%:n. Jaiks. Tämä pelästytti minut. Olin valmistautunut, että tänä vuonna korko voisi nousta max 0,5%:n ja pari vuotta menee ennenkuin ollaan 1-2%:n tasolla. Ja nyt onkin riskinä olla jo 2% tasolla tämän vuoden puolella. Tästä syystä tämä stressi. En ollut varautunut.

Joka tapauksessa muuttuva korko on ollut tietoinen valinta. Mulla on ollut asuntolainaa vuodesta 2008 ja mulle ei ikinä ole ollut mitenkään kauhean tärkeää, että summa on joka kuukausi sama. Mun ekat lyhennykset vuonna 2008 oli 850 euron luokkaa, alimmillaan oltiin 360 euron tasolla (vanhassa lainassa miinuskorko vielä vähensi marginaalia) ja nyt ollaan sitten taas 800 euron luokkaa. Vuonna 2009 mun nettopalkka oli 1900 euroa, joten sinänsä tilanne on aika eri nyt. Olen valmis ottamaan riskiä mun asuntolainalyhennyksen kanssa, koska mulla ei ole elämässä mitään muita pakollisia kuluja.

Mulla ei ole lapsia, lemmikkejä, autolainaa, mökkilainaa, muita lainoja. Mulla ei ole muuta omaisuutta eli en omista autoa, venettä, moottoripyörää, kesämökkiä tms -  en mitään mikä voisi hajota ja tarvita isoja korjauksia. Mun elämän pakolliset kulut ovat asuminen ja ruoka. Tästä syystä mä olen valmis maksamaan asumisesta paljon ja ottamaan riskin, että asumismenot nousevat. Mun muu kulutus on sellaista ns turhaa. Joo – käytän liikaa rahaa ravintoloihin ja vaatteisiin, mutta se johtuu siitä, että mulla on ollut siihen varaa. Jos vaihtoehdot ovat, että pystynkö maksamaan asuntolainan vai käymään ravintolassa syömässä, niin eiköhän vastaus ole aika itsestäänselvä. Teenkö kotona ruokaa vai menenkö ravintolaan on valintakysymys. Ostanko 100 euron vai 500 euron talvitakin on valintakysymys. Jos mulla esim olisi auto, josta hajoaa jakopäähihna, niin ei olisi valintakysymys maksaisinko 600 euroa sen vaihtamisesta vai en. Jos mulla olisi lemmikki, joka loukkaantuisi ja tarvitsisi hoitoa, niin ei olisi valintakysymys maksaisinko lemmikkini hoidon vai en. Mun elämässä ei ole mitään muita pakkokuluja kuin asuminen, ruoka ja muutamat lääkkeet jotka maksavat kympin kuussa. Joten mulla ei ole tarpeen pitää asumisen kulua tiukalla/tietyllä tasolla. Toki tilanne voi muuttua ja silloin mietin asian uudestaan.

Toinen asia mikä varmasti aiheuttaa stressiä on se, että tämä tapahtuu juuri sillä hetkellä kun olen jäämässä opintovapaalle (mikä säkä!). Juuri sillä hetkellä kun tuloni putoavat hetkellisesti. Kun nettotulot on yli 3.000 euroa niin ei ole niin suurta väliä maksaako satasen enemmän vai ei. Kun nettotulot ovat 1.500 euroa niin sillä on väliä. Olin aikonut maksaa 500 euroa kuussa asuntolainaa opintovapaan ajan eli olisin lyhentänyt lainaa sen noin 450 euroa. Kun korko nousee 50 euron tasolta 150 euron tasolle niin päätin nostaa lyhennyksen 600 euroon, koska haluan lyhentää itse pääomaakin. En halua maksaa vain korkoja. Se myös hieman stressaa, etten tiedä mikä on mun tulevaisuuden palkkataso. Nykyisellä palkkatasolla ei olisi mikään ongelma maksaa isompaa asuntolainaa useampikin sata euroa, mutta jos kovasti tulee palkkataso romahtamaan niin sitten tilanne on eri. En tiedä miksi stressaan tällaista. Miksi olen enemmän taipuvainen ajattelemaan, että palkkatasoni laskee kuin että se tulisi nousemaan tulevaisuudessa. Miksi ajattelin näin? Tämä on ehkä se kaikkein mielenkiintoisin kysymys tässä...

No mutta palatakseni alkuperäiseen aiheeseen – parin päivän päästä sen tietää, että mihin uusi korkotasoni napsahtaa ja voin lopettaa stressaamisen vuodeksi. Vitutus voi jäädä päälle, jos nyt sattuisi käymään niin että korot lähtisivät laskuun heti elokuun jälkeen :D

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Työmatkalla

Vaikka elämässä on parhaillaan sellaista hyvää kiirettä, niin vähän harmittaa, että se vie aikaa tältä blogilta nyt, kun mulla pitkästä aika...