perjantai 31. elokuuta 2018

Asunto myyty

Myin tänään elämäni ensimmäisen kerran asunnon. Kauppakirja allekirjoitettiin tänään ja rahat ovat nyt tililläni. Välittäjän palkkion ja lainan maksun jälkeen tililleni jäi todella paljon rahaa. En oikein halua paljastaa varsinaista summaa, mutta kyse on kuusinumeroisesta summasta. Olen ollut koko päivän erittäin hämmentynyt.

Asunto oli myynnissä kolme ja puoli viikkoa. Sain kaksi huonoa tarjousta (sijoittajilta, jotka vetosivat vuokratuottoprosenttiin, että mikseivät aio maksaa enempää – ihan ymmärrettävää heidän kannaltaan, mutta en oikein ymmärrä logiikkaa, että miksi heidän vuokratuottonsa vaikuttaisi mitenkään siihen millä hinnalla asuntoni myisin eli miksi he vaivautuvat kyseisen kommentin tekemään), yhden ihan ok melkein-tarjouksen (ostaja veti tarjouksensa pois viime hetkellä) ja sitten tämän neljännen hyvän tarjouksen, jonka hyväksyin oikeastaan aikalailla heti. Sain sen mitä halusinkin.

Kun 10 vuotta sitten ostin asunnon, en oikeastaan ajatellut mitään. Ostin asunnon pääasiassa isäni painostuksesta. Itseäni ei niin kovasti kiinnostanut – tai siis en silloin oikein ymmärtänyt asiaa. Nyt 10 vuotta myöhemmin ymmärrän kyllä isäni fiksuuden enemmän kuin hyvin ja olen hänelle kovin kiitollinen. 10 vuotta sitten asuntomarkkinatilanne oli myös hyvin erilainen – lainan saantiin riitti vanhempieni takaus; omaa rahaa minulla ei ollut niinsanotusti penniäkään. Tänä päivänä en olisi tuollaisella taktiikalla onnistunut asuntoa ostamaan.

Itse ostotilanne oli enemmän kuin mielenkiintoinen ja mieltäni kutkuttaisi kovastikin kirjoittaa siitä tänne tarkemmin, mutta en jostain syystä oikein uskalla lähinnä tunnistettavuussyistä. Sen verran paljastan, että ostaja osti asunnon käteisellä ja mielenkiinnolla seurasin, kun ostaja laittoi osakekirjan muiden papereiden joukkoon omaan mappiinsa. Itsehän alkuperäisen osakekirjan olen näiden 10 vuoden aikana nähnyt tasan kaksi kertaa – 10 vuotta sitten ensimmäisen kerran ja heti tänään toisen kerran. Kopio minulla toki oli. Nyt kopio annettiin pankille ja välittäjälle, ostaja otti alkuperäisen.

Olen tosiaan melko hämmentynyt. Olen myös melko väsynyt, mennyt viikko on ollut enemmän kuin liikaa. Ei riittänyt, että tein elämäni isoimman kaupan ja yritin pysyä kärryillä, että miten homma menee, niin lisäksi olin neljä päivää kokouksessa Tanskassa, jossa olin oikeastaan töissä 24h. Nukuin muutaman tunnin yössä sen mitä stressiltäni pystyin, mutta koska olin kokouksen järjestäjä niin vapaa-aika neljän päivän aikana oli minimaalista. Siinä ohessa tosiaan hoidin kauppakirjan oikoluvun ym kirjeenvaihtoa myyntiin liittyen. Nämä nyt sinällään eivät ole vaikeita asioita, mutta koska tosiaan tämä oli itselleni ensimmäinen asunnonmyynti niin ei ollut ihan stressitöntä lukea sopimusta läpi ja yrittää ymmärtää, että siinä on kaikki tarvittava. Onneksi minulla oli erittäin hyvä välittäjä. Mietin pienen hetken reilu kuukausi sitten, että paljonko säästäisin myymällä asunnon itse, mutta nyt kun homma on hoidettu niin en mieti tätä enää hetkeäkään. Välittäjäni teki todella ison työn ja ansaitsi joka ikisen sentin.

Mitä nyt sitten? Juuri nyt ei yhtään mitään. Päätin rauhoittaa tilanteen ja en nyt loppuvuonna aio tehdä minkäänlaisia ratkaisuja. Koko vuosi on ollut yhtä asuntoa tähän asti – ensin vanhan asuntoni vuokrausta ja uuden asunnon vuokrausta itselleni Helsingistä, sitten taas uuden asunnon etsimistä ja vuokrausta Helsingistä, jonka jälkeen vanhan asuntoni vuokralaiset jo lähtivätkin ja alkoi vanhan asunnon myynti. Tiedostan kyllä, että vuokraus ei ole kannattavaa, mutta uskon vakaasti, että kohdallani lyhyen aikaa vuokralla asuminen kannattaa pidemmällä tähtäimellä. Koska juuri nyt en oikein tiedä, että mitä haluan ja mistä haluan vai haluanko ollenkaan.

Asunnostani saamani rahat ovat nyt omalla asuntosäästötililllään ja aion itseasiassa säästää sinne vielä ylimääräistä niin paljon kuin vain onnistun saamaan kokoon sijoitusten ja muun elämän ohella. Sanotaanko, että olen nyt sitten kuitenkin askeleella 3B (säästä asunnon käsiraha), mutta jatkan toki samaan aikaan askelta neljä eli laitan sijoituksiin 15% bruttotuloista. En siis keskity pelkästään käsirahan säästämiseen, koska minulla on jo enemmän kuin 15% säästettynä. Mutta minua kovasti alkoi houkuttelemaan, että saisin maksettua vähintään 50% uudesta asunnosta käteisellä. Kun tänään vanhan asuntoni ostaja läväytti kauppatilanteessa rahat pöytään käteisellä (kuvaannollisesti - hänellä oli kyllä oikeasti shekki) ja pisti osakekirjan omaan taskuunsa niin alitajunnassani heräsi pieni herkkä toive, että ”ehkä minäkin joku päivä voin tehdä noin”.

torstai 23. elokuuta 2018

Elokuun tulot ja menot

Minun elokuuni taputeltiin jokunen aika sitten 19.8. ja siirryin syyskuuhun. Aika siis katsoa, että miten se kuukausi sitten meni. Ihan täysin suunnitelmassa (suunnitelman löytää täältä: https://glendoraraha.blogspot.com/2018/07/mokkibudjetti.html) en pysynyt, mutta melko hyvin kuitenkin. Aion tässä syksyn mittaan siirtyä budjetoimaan oikeat kuukaudet eli kuun ekasta päivästä alkaa uusi budjettikausi. Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että kun kuun 20. saan palkan niin laitan sen sivuun odottamaan 1. päivää. Samalla tämä tarkoittaa, että joku kuukausi tässä syksyllä minun täytyy elää palkalla kuukausi + 10 päivää, jotta pystyn ottamaan palkan käyttöön kymmenen päivää sen tulon jälkeen. Aion tämän tehdä sitten, kun saan asuntoni myytyä, koska asunnon lainanlyhennyksen olen sopinut 20. päivälle palkan mukaan. Asunnon myynti etenee, asunto on ollut nyt muutaman viikon myynnissä, useita kiinnostuneita on, pari tarjousta ja itseasiassa juuri pari tuntia sitten tuli hyvä tarjous, jonka todennäköisesti hyväksyn, mutta siitä myöhemmin sitten. Nyt ne elokuun luvut.

Palkka: 2.705,42€

Rahastot: 80€
Osakeosto: 479,51€
Käyttörahasäästö: 143,74€
Vuokra: 1.040€
Sähkö: 40,44€
Bussi: 176,50€
Liitto: 38,78€
Ruoka: 200€
Sokerointi: 37€
Ekstra: 469,45€

Säästöstä otin 807,32€, josta maksoin vielä kesälomakuluja 547,32€ ja syksyn tanssitunnit 260€ (kaamea minkä hintaista!). Vuokrasäästötililtä otin rahat lainaan ja vastikkeeseen kuten suunnitelmassa lukee. Elokuun jälkeen en vuokraa enää saa, joten kiva olisi jos asunto tässä menisi pian kaupaksi, mutta mitään paniikkia ei ole. Minulla on vielä parin kuukauden kulut vuokrasäästötilillä, toki osa on tästä varattu veroihin, mutta voin napsaista sijoituksiin menevästä summasta myös vähän rahaa tarpeen vaatiessa. Myyntitilanne näyttää kyllä juuri nyt hyvältä, mutta ei nuolaista ennenkuin tipahtaa!

Sähkölasku tuli "yllättäen", vaihdoin sähkösopimustyyppiä toistaiseksi voimassa olevasta määräaikaiseksi ja tuo oli loppulasku toistaiseksi voimassa olevasta sopimuksesta. En nyt ihan tarkkaan pysty arvioimaan, että koska seuraava sähkölasku tulee - Helsingin sähkölaitos näyttää laskuttavan helmi, touko, elo ja marraskuussa eli elokuussa pitäisi tulla lasku kaudelta touko-heinä. Mutta siis edellinen sopimukseni päättyi 24.7. ja sen maksoin nyt, joten tuleekohan tuolta heinäkuun lopun päiviltä sitten lasku elokuussa. No sillä ei nyt ole suurta väliä, lasku ei ole suuri, tulee jos tulee.

Ekstra-kategoria suhahti taas yli että paukahti, mutta nooh, en nyt jaksa stressata tästä. Rahaa meni kuitenkin säästöön ja sijoituksiin kuitenkin jonkin verran. Tämä on kyllä sellainen kategoria, jonka rahankäyttöä mun tarvitsee nyt jossain vaiheessa alkaa vähän seuraamaan ja karsimaan, mutta juuri nyt en jaksa :)

Sijoitustavoitteessani olen yli eli elokuun lopussa oli tavoite olla 5.877 euroa sijoitusten arvo ja arvo on nyt 23.8.2018 6.016 euroa! Eli yli mentiin! Lähinnä johtuu Marimekon osakkeen huimasta noususta, katsotaan että miten sen kanssa käy vai kannattaisiko harkita myymistä (joka ei kuulu strategiaani..). Alustavat sijoitustavoitteet löytyvät täältä: https://glendoraraha.blogspot.com/2018/07/alustavia-tavoitteita-sijoittamisen.html, mutta siis aikomuksena on tehdä näistä oma juttu tuonne sijoitukset välilehdelle niin on sitten helpompi seurata.

tiistai 21. elokuuta 2018

Säästämisestä

Seuraan facessa Vauras nainen -sivustoa. Muutama päivä sitten eräs henkilö kyseli näkemyksiä, että kannattaako keittiön perusparannukseen tarvittavat 15.000€ ottaa matalakorkoisena lainana vai myydä sijoituksia. Kysymys aiheutti keskustelua ja kommentointia liittyen lainan mahdolliseen korkoon ja minkälaisen koron saa mihinkin lainantarpeeseen.

Minua huvitti kovasti kommentoida, että olisiko mahdollisesti rahan etukäteen säästäminen vaihtoehto. Minusta on mielenkiintoinen ilmiö, että moni ei halua säästää etukäteen vaan jälkikäteen. Ja moni mieluummin säästää enemmän jälkikäteen kuin vähemmän etukäteen. Mistä tämä johtuu? Oletettavasti 15.000 euron säästämiseen menee 1-2 vuotta. Onko ajatus keittiöremontin lykkäämisestä niin vaikea, että tähän ei haluta ryhtyä. Oma ajatukseni on laittaa ns vain ylimääräinen raha sijoituksiin ja esimerkiksi isompia hankintoja varten säästän etukäteen. Asunto on eri asia. Mutta olen jo alustavasti suunnitellut aloittavani säästää autoa varten. En ole ostamassa autoa, enkä haluaisi omistaa enää koskaan autoa. Mutta tiedostan sen, että mahdollisesti jossain vaiheessa tulen tarvitsemaan auton, joten haluan alkaa valmistautumaan. Samoin tarkoituksena on aloittaa säästää jo nyt tulevaa 40-v matkaa varten ystäväni kanssa, joka siis on 2,5 vuoden päästä.

Tämä asia tuntuu olevan jonkinasteinen tabu. En oikein kehtaa ehdottaa ihmisille, että oletko harkinnut etukäteen säästämistä. Eräs kollegani aina valittaa, että kuun lopussa ennen palkkapäivää hän monesti joutuu ostamaan ruokaa luotolla. Yritin kerran ehdottaa, että voisitko joku kuukausi ottaa tosi tiukan linjan ja kituuttaa omilla eväillä ja halvalla ruoalla kuun loppuun, jotta luottoa ei tarvtse käyttää ja se raha olisi käytettävissä seuraavassa kuussa. Kun visalaskua ei tarvitsekaan maksaa. Ehdotukseni ei saanut mitenkään lämmintä vastaanottoa. Se ei kuulemma ole mahdollista.

Mutta en siis kommentoinut. Ensinnäkin en halua loukata ketään, enkä halunnut vaikuttaa ylimieliseltä ja huudella, että no hei kamoon ootko aatellut säästämistä. Toisekseen en oikeastaan jaksa ikinä kommentoida face-keskusteluja. Siellä on haasteellista kirjoittaa selkeästi, jotta kaikki ymmärtävät mitä tarkoitan ja en aina oikein jaksa osallistua kommenttia seuraavaan jatkokeskusteluun. Sen ensimmäisenkin kommentin kirjoittaminen on jo aika väsyttävää. Jäinpä vain itsekseni miettimään, että mikä oikeasti siinä etukäteen säästämisessä ja jonkin asian saamisen odottamisessa on niin vaikeaa.

keskiviikko 15. elokuuta 2018

Hyväntekeväisyydestä

Dave Ramsey korostaa opeissaan paljon hyväntekeväisyyttä. Hänen mukaansa raha pitäisi aina jakaa kolmeen: To spend some of it, to save some of it, to give some of it. Dave Ramsey on siis uskovainen mies ja hän antaa minimissään 10% tuloistaan kirkolle (englanniksi tithe eli kymmenys), mutta ilmeisesti hän tekee paljon muutakin hyväntekeväisyyttä. Davella on myös hauskoja ”hyväntekeväisyysjuttuja” kuten vaikka aina joskus ravintolassa hän jättää todella ison tipin tarjoilijalle.

Olen aina jossain pienessä määrin antanut hyväntekeväisyyteen, joskus opiskeluaikana olin vuosikausia Pelan kuukausilahjoittaja, jouluna aina osallistun erilaisiin keräyksiin ja aika usein annan kolikoita kadulla vastaantuleviin keräyksiin. Mutta siis mikään antelias hyväntekeväisyyden kanssa en ole (ollut). Kun keväällä 2017 aloin budjetoimaan kk-tuloni ja menoni niin silloin ensimmäisen kerran kirjoitin budjettiin oman summan hyväntekeväisyydelle, joka oli 20 euroa kuussa. Tämän sitten aina kuusta riippuen laitoin erinäisiin kohteisiin. Tästä tuli tosi hyvä mieli ja aina innolla mietin ja etsin kohteita, että mikä olisi tämän kuun kohde. Valitettavasti nyt tilanne on sellainen, että tämä koko hyväntekeväisyysjuttu on unohtunut minulta siitä alkaen, kun muutin tänne Helsinkiin. Budjettini mukaan viimeksi olen antanut rahaa hyväntekeväisyyteen jouluna. Auts! Kolikoita olen kyllä aina silloin tällöin antanut, mutta se on todella pientä.

Tarkoitus olisi nyt palauttaa budjettiini säännöllinen rahanlaittaminen hyväntekeväisyyteen. Aina välillä mietin kummilasta, mutta sitten haluaisin myös olla yhteydessä ko kummilapseen ja sitä taas en jaksa. Elämässäni on jo tarpeeksi ihmisiä, joihin haluaisin, mutta en ennätä pitää yhteyttä. Koen tästä jatkuvaa syyllisyyttä, joten en halua yhtä uutta henkilöä, kenestä tuntea syyllisyyttä. Toisaalta pidin myös tosi paljon viime kevään/kesän tyylistäni, jossa aina joka kuukausi etsin uuden kohteen. Mahdollisesti voisin tehdä niin, että minulla menisi pieni summa säännöllisesti jonnekin (olen vähän pohtinut naistenpankkia) ja sitten toinen summa menisi aina ekstemporee kohteisiin. Suoraan sanottuna juuri nyt minua vähän pelottaa, että kuinka paljon uskallan tähän hyväntekeväisyyteen allokoida, mutta josko nyt lähtisi vaikka sillä 20 eurolla liikkeelle. Summa kyllä tuntuu naurettavan pieneltä ja vähän hävettääkin, että minun tuloillani minulla ei muka olisi laittaa enempää. Olisin enemmän 50 euron kannalla, mutta samalla tämä taas tuntuu niin isolta summalta, etten ainakaan juuri nyt uskalla tähän summaan vielä sitoutua. Eli 20 eurolla lähden liikkeelle ja katsotaan siitä sitten eteenpäin!

Ja hyväntekeväisyyttähän on myös tekeminen ja osallistuminen, ei se vaadi aina rahaa. Tätäkin vaihtoehtoa olen selvitellyt, mutta ainakin tällä hetkellä tämä tökkää energiaan. Juuri nyt en löydä itseltäni ylimääräistä energiaa tehdä ylimääräisiä juttuja, mutta toivottavasti joku päivä.

lauantai 11. elokuuta 2018

Terveydestä ja sen vaikutuksesta talouteen (osa 2)

Alkuvuodesta 2010 olin töistä sairauslomalla työuupumuksesta johtuen. Vyyhti alkoi alunperin aueta jouluna 2009, kun sisareni tuli luokseni ja sanoi olevansa väsynyt käyttäytymiseeni. Käymämme keskustelu päättyi itkuun ja siihen, että lupasin hakea itselleni apua. Tämän jälkeen ensimmäistä kertaa hakeuduin lääkärille aiheesta, että en jaksa.

Onneni oli, että silloinen työterveyslääkärini oli empaattinen ja ymmärsi mistä on kyse. Asia otettiin vakavasti sekä työterveydessä että työpaikallani. Töissä työmäärään alettiin kiinnittämään huomiota, mutta valitettavasti sen verran myöhässä kuitenkin oltiin, että parin kuukauden päästä jäin sairaslomalle. En nukkunut, syönyt, maksanut laskujani, itkin työmatkat töihin ja kotiin, itkin töissä vessassa, työhuoneessani, välillä jopa palavereissa. Virallinen syy oli liika työmäärä, mutta oh boy jos olisin kahdeksan vuotta sitten tajunnut mitä kaikkea uupumukseni takana olikaan niin pääni olisi hajonnut. Oikeasti vyyhti alkoi selvitä vasta tästä reilu puoli vuotta myöhemmin, kun löysin terapeuttini. 

Joka tapauksessa olin pari viikkoa sairaslomalla, sain masennuslääkkeet (joita en alkanut syömään), oli työterveys-esimies-keskustelua ja suunnitelma, että miten jatketaan töissä. Kävin ensimmäistä kertaa psykoterapeutilla, joka oli ihana, mutta en saanut hänellä jatkaa, koska käynnit eivät kuuluneet työterveyspalvelujeni piiriin. Löysin itse vapailta markkinoilta psykiatrin, kenestä en pitänyt, mutta kenellä kävin joku neljä kertaa, koska olin epätoivoinen. Töissä tilanne helpottui työtaakan osalta ja lopulta myös henkilökemioiden osalta, kun vaihdoin osastoa ja esimiestä. 

Tilanne näennäisesti parantui vähäksi aikaa, mutta mitä en vielä silloin ymmärtänyt oli, että ongelmani johtuivat myös paljolti parisuhteestani. Tätä en ollut vielä valmis myöntämään. Kesällä 2010 tilanne vaikeni entisestään ja aloin taas etsiä terapeuttia. Löysin taas yksilön, kenestä ei ollut mitään apua. Ongelma oli siinä, että kukaan ei ottanut minua vakavasti, koska näennäisesti asiat olivat minulla hyvin. Koti, työpaikka, parisuhde, rahaa (en tietystikään ollut kertonut perintään menneistä laskuista..), läheisiä ihmisiä. Sattumalta vihdoin lokakuussa 2010 löysin lopulta itselleni sopivan terapeutin. Ensimmäistä kertaa pitkään aikaan (jollei jopa ikinä) löysin ihmisen, joka otti minut vakavasti. Ensimmäinen tunti oli ihana, tämä ihminen kuunteli, teki muistiinpanoja ja suunnitelman etenemisestä. Olin helpottunut. Tunsin, että nyt vihdoin saan apua.

Sanomattakin selvää, että pian terapian alettua erosin. Sen jälkeen asiat alkoivat oikeasti aueta ja mennä eteenpäin. Vuoden 2011 kävin terapiassa noin viikon, kahden välein. Sitten varsinaisen eron aiheuttamat akuutit jutut alkoivat olla jossain kuosissa. Tässä vaiheessa maksoin vielä terapian kokonaan itse ja neljä käyntiä kuussa maksoi noin 300 euroa. Onneksi kävin töissä ja työni oli tällöin melko "iisiä" eli pystyin keskittymään täysin oman napani ympärille ja kävin töissä vain kuukausipalkan vuoksi.

Akuuteimnan kriisin jälkeen jatkoin kuitenkin terapiassa käyntiä, koska keskustelu neutraalin osapuolen kanssa auttoi valtavasti ihan perusarjessa. Vuodet 2012-2015 kävin terapiassa noin yksi-kaksi kertaa viikossa kuussa. Kk-summa oli siinä 70-140€. Oli helpottavaa, kun oli luotettava henkilö kenelle puhua eikä tarvinnut kuormittaa läheisiään jatkuvasti (ammattilaiselle puhuminen on muutenkin antoisampaa - ammatilainen ei anna omien tunteidensa sotkeentua keskusteluun eikä loukkaannu vaikka sanoisin mitä, suhde ei myöskään ole vastavuoroinen - terapiahetket ovat vain minua varten eikä minun tarvitse miettiä, että olisiko nyt jo aika kysyä terapeuttini kuulumisia). Opettelin pikkuhiljaa tulemaan toimeen tunteideni kanssa ja ymmärtämään toimintaani. Opettelin uusia toimintatapoja läheisteni kanssa. Ihmissuhteita hajosi ja toiset vahvistuivat.

Näiden vuosien aikana työpaikallani alkoi yt:t ja tilanne hankaloitui siellä. Työmäärä lisääntyi ja toimenkuvani alkoi muuttua. Tehdasta alettiin ajaa alas, työnjatkuvuus oli epävarmaa, ihmisiä kohdeltiin huonosti, osa sai potkut, osa sai jatkaa löysässä hirressä. En kuitenkaan halunnut puhua työjutuista terapeutille, koska halusin käyttää tämän arvokkaan ajan tärkeisiin asioihin eli henkkoht elämääni. Jotenkin naivisti ajattelin, että voisin pitää työelämän tästä erillään.

No. Alkuvuodesta 2016 tipahdin uudelleen. Liiallinen työmäärä yhdistettynä vaikeaan ilmapiiriin yt:n keskellä oli vain yksinkertaisesti liikaa. Onnekseni taas sain oikeaa apua. Tällä kertaa sairaslomani oli vain yhden päivän mittainen, mutta pääsin psykiatrille, joka teki virallisen diagnoosin ja hain Kelalta tukea kuntouttavaan psykoterapiaan. Sain tuen "helposti", koska terapeutti minulla jo oli kenen kanssa minulla oli hoitohistoria. Aloin jälleen käymään terapiassa viikoittain - tällä kertaa Kela maksoi suurimman osan. Tässä vaiheessa söin myös masennuslääkkeitä akuuteimman ajan ja etenkin sen ajan, kun odotin Kelan päätöstä (ja toki kaikki paperityöt, diagnoosit vievät jonkin aikaa ennenkuin sain hakemuksen Kelaan eteenpäin). Olin sen verran heikossa hapessa, että olin valmis kokeilemaan mitä vain mistä olisi apua. Ja kohdallani lääkkeet toimivat tosi hyvin. Onneksi. Söin lääkkeitä ehkä noin puoli vuotta ja siitä pikkuhiljaa terapian avulla tilanne on kohentunut huomattavasti.

Käyn siis edelleen terapiassa säännöllisesti - budjetissani olevat terveyskulut ovat siis pääosin terapiaan meneviä kuluja, jos joku on ihmetellyt :) Sain juuri Kelalta päätöksen kolmannesta tuetusta vuodesta (ja samalla viimeisestä, kolme on maksimi määrä). Todennäköisesti tulen käymään vielä tämän jälkeenkin aina silloin tällöin vaikka siis pärjäisin kyllä hyvin jo nyt ilman terapiaa. Mutta pärjään vielä paremmin terapian kanssa, joten haluan käydä siellä.

Tosiaan maksoin ekat 5,5 vuotta terapiaa itse, nyt reilut 2 vuotta olen käynyt Kelan korvauksella. Jossain vaiheessa säästin kaikki laskut ajatuksena, että lasken sitten kokonaissumman, kun terapia loppuu. Jossain vaiheessa heitin kaikki keräämäni laskut roskiin ja tänä päivänä minua ei enää kiinnosta kokonaissumma. Terapiaan laittamani rahat ovat olleet elämäni paras sijoitus. Karkeasti sanottuna ehkä noin 10.000 euroa terapiaan on varmaan mennyt tässä vaiheessa.

Mutta ilman terapiaa olisin hävinnyt huomattavasti enemmän kuin tuon vaivaisen kymppitonnin. Tosiaan pahimmassa vaiheessa laskuni jäi maksamatta, sain maksumuistutuksia, maksoin myöhästymismaksuja ja pahimmillaan muutama lasku on mennyt perintään. Samoin ennen en osannut sanoa ei, en osannut pyytää lainaamiani rahojani takaisin - minua oli erittäin helppo huijata taloudellisesti. Homma jonka eksäni huomasi nopeasti ja oh boy kun hän tätä käytti hyväkseen.. Shoppailuni oli täysin holtitonta, koska kompensoin ostamisella tunnevajeitani. Minun piti saada kaikkia kalliita juttuja, koska muillakin oli ja minun piti saada ne heti. Matkustaa piti saada sinne tänne ja tuonne, koska muutkin matkusti.

Onnekseni minulla on ollut vakityöpaikka koko ajan eli kuukausipalkka on tullut jatkuvasti. Onnekseni vanhempani auttoivat minua taloudellisesti, kun tilanne oli pahimmillaan. Onnekseni uskalsin pyytää heiltä apua. Onnekseni sain apua työterveydestä, kun sitä hain. Onnekseni uskalsin hakea apua. Onnekseni löysin lopulta ihanan terapeuttini. Vaikka on ollut vaikeita aikoja niin minulla on ollut myös paljon onnea matkassa.

Matka on ollut pitkä ja jatkuu edelleen vaikka voiton puolella ollaan. Työmäärä on ehkä tällä hetkellä vielä pahempi, mutta pärjään sen kanssa. Osaan vetää rajat työtunteihin ja en ota enää vastuuta asioista, jotka eivät ole minun vastuulla. En yritä ylisuorittaa. Olen vain yksi ihminen. Toki vaikeita tilanteita tulee edelleen, mutta saan itseni niistä kiinni ja osaan auttaa itseäni. Apua kannattaa (ja pitää) hakea vaikka tuntuisi siltä, että ei nämä minun ongelmani niin suuria ole. Ne ovat juuri sinun haasteitasi ja siksi tärkeitä.


keskiviikko 8. elokuuta 2018

Muita säästötavoitteita&ideoita

Kuukausittainen sijoitussäästötavoite on siis minulla se 15% bruttopalkasta. Tämä tulee olemaan ehdoton, josta tulen pitämään kiinni ja priorisoimaan ellei sitten jotain ihan katastrofaalista tapahdu ja tarvitsen rahasumman johonkin muuhun juttuun. Lisäksi toki käyttörahasäästöt, mutta siis nämä rahat on tarkoitus tuhlata jossain vaiheessa, joten itseasiassa vähän hassua puhua säästöistä. Ne ovat vain tulevien menojen ennakointia.

Joka tapauksessa aikomuksenani ei ole kuitenkaan tyytyä vain tähän 15% (toivottavasti ainakaan!). Minulla on erilaisia lisä-säästö-ideoita, joita olisi tarkoitus toteuttaa tässä tuon perussäästön ohessa, jotta saan laitettu enemmän rahaa sijoituksiin.

Minulla on seuraavia ideoita:

1)      52-viikkohaaste. Eli lähdin nyt pari viikkoa sitten (vko 30) mukaan tähän suosittuun säästöhaasteeseen, jossa joka viikko laitetaan tietty summa säästöön. Ensimmäisellä viikolla 1€, toisella viikolla 2€, kolmannella viikolla 3€ ja niinedespäin kunnes viimeisellä 52 viikolla säästöön laitetaan 52€. Näin pitäisi kerätä yhteenä 1.378 euroa vuoden aikana. Minä kerään tämän käteisenä purkkiin kotona ja tarkoitus ei ole kerätä summia järjestyksessä vaan vähän sen mukaan kuinka minulla on käteistä ylijäämä rahaa milloinkin. Eli nämä rahat ovat vain käteisestä, joka siis on lähinnä niitä rahoja mitä saan säästettyä ruokarahoista plus jos mahdollisesti onnistun myymään jotain vanhoja tavaroitani kirppiksellä, pullopalautusta tms.

2)      No-spend-kuukausi. DaveRamsey-seuraajilla suosittu kuukausihaaste, mikä tarkoittaa, että kuukauden aikana ei käytetä rahaa yhtään mihinkään muuhun kuin pakollisiin juttuihin (asumiseen, ruokaan ja liikkumiseen). Tavoite on saada suuri osa palkasta säästöön ja käyttää mahdollisimman vähän rahaa ylipäätään mihinkään. Minulla olisi alustavana tavoitteena tehdä tämä lokakuun palkkakaudella eli 20.9. – 19.10. Tätä varten olen jo aloittanut hieman valmisteluja, esimerkiksi kerään s-bonuksia tätä varten, että voin ostaa ruokaa bonuksilla eikä rahalla :D Myöskin tarvitsee varmistaa, että pakolliset menot ovat maksettu jo etukäteen tms. Yritin vastaavaa viime vuonna, mutta se ei mennyt ihan putkeen. Tarkemmin tästä voi lukea täältä: https://glendoraraha.blogspot.com/2017/09/saastosyyskuun-lopputulema.html

3)     Projekti500. Muokattu versio 1000$project by Sugarmama. Sugarmama-vlogi oli ensimmäisiä talouteen liittyviä vlogeja, jonka löysin ja jota aloin seuraamaan. Www-sivut löytyvät täältä: https://sugarmamma.tv/ ja itse vlogi täältä: https://www.youtube.com/channel/UC4Apd1uiOZ368g9YEN4A1RQ. Vlogin pitäjällä on mielenkiintoinen konsepti 1000 dollarin pakettien säästämisestä/keräämisestä ja sitten kun summa on kasassa niin tämän 1000 dollaria sijoitetaan johonkin. Lähdin tätä kokeilemaan toissa keväänä (2017) ja näin sainkin alkupääoman SuperSuomi-rahastoon, jonne nyt siis säästän myös kuukausittain. Itse kerään 500 euron paketteja. Ensin aloitin 1000 euroa tavoitteena, mutta se kesti aivan liian kauan.. Ja 1000 australian dollaria on lähempänä 700 euroa, joten mielestäni 500 euroa on ihan riittävästi. Aloitin jo viime keväänä toista 500 euron pakettia, mutta luovuin tästä lopulta ja laitoin rahat vararahastoon suoraan. Päätin, että palaan projektin pariin, kun vararahasto on täynnä. Tarkoitus on siis keksiä kaikenlaisia ylimääräisiä rahankeräämisjuttuja, jotta paketin saa täyteen. Esimerkiksi laittaa asuntonsa vuokralle viikonlopuksi, myy jotain tavaroitaan, tekee ylityövuoron, voittaa lotossa (?!?!), saa rahaa lahjaksi tms. Nämä nyt eivät olleet kovin innovatiivisia juttuja, mutta kuitenkin :D Minulla ei ole vielä selvää suunnitelmaa, että miten tätä alan toteuttamaan, mutta into on kova. Tämä olisi tarkoitus säästää aina erilliselle tilille ja näin onnistuisin siis tekemään yhtaikaa sekä Projekti500:a että 52-viikkohaastetta, koska 52-haaste kerätään käteisylijäämistä ja Projekti500 sitten tiliylijäämistä tai lisätuloista.
Muita ylimääräisiä säästöideoita otan mielenkiinnolla vastaan! :)

tiistai 7. elokuuta 2018

Koontia kesä(loma)kuluista

Tänä vuonna tein itselleni ruhtinaallisen kesä(loma)budjetin. Minulla ei siis ollut suuria suunnitelmia kesäksi – yksi kotimaan reissu, yksi mökkiviikko, yksi reissu sukulaisiin, yhdet festarit Helsingissä. Erilliset kesäsuunnitelmat kolmen siskonlapseni kanssa ja kaksi kaveria kävi luonani Helsingissä. Varasin myös rahaa juhannusmenoja varten, joita ei sitten lopulta oikein ollutkaan. Yksi risteily oli alustavasti suunnitteilla vikalle lomaviikolle, mutta suunnitelma muuttui ja päädyin viettämään vikan lomaviikon lähinnä Helsingissä hengaillen ja päätin allokoida risteilybudjetin tälle viikolle. Huomasin näin jälkikäteen, että budjetoin nätisti festarilipun, mutta en festarilla menevää rahaa. Eli lisäsin sen nyt jälkikäteen budjettiin ja aion nostaa sen käteisenä, jättää pankkikortin kotiin ja pärjätä tällä rahalla tuli mikä tuli. Kesä(loma)tuhlailut saavat nyt riittää.

Kesä(loma)budjettini oli suuri. Ensin tarkoitus oli budjetoida 1.000 euroa, mutta kun listasin kaikki menoni niin huomasin äkkiä, ettei se kyllä millään riitä. Joten muutin budjetin 2.000 euroksi. Sain kesäkuussa isot bonukset ja kesäkuussa myös sain vararahastoni kokoon, joten halusin ”juhlistaa” tätä jotenkin. Ensin mietin jonkin kalliimman tavaran ostamista tms, mutta en keksinyt mitään mitä ostaa :D Sitten lopulta päätin palkita itseni ruhtinaallisen isolla kesälomabudjetilla. Muistissa on vielä tuoreeltaan kesä 2017, joka oli täynnä ulkomaanmatkoja ja mitä lie muuta. Juuri keväällä 2017 olin herännyt talouteeni ja budjetointiin niin teki kovinkin kipeää listata kaikki kesän menot ylös ja alkaa budjetoimaan niitä ja samalla tajuta, että rahani ei vain tule riittämään (säästöt tulivat apuun ja viime kesän bonukset). Jouduin tekemään tiukat budjetit per meno ja koko ajan olin ahdistunut ja huolissani joka eurosta, jonka jouduin käyttää. Halusin, että tänä kesänä en joudu stressaamaan jokaista jäätelön ostoa. Enkä kyllä stressannutkaan. Käytin rahaa aika huoletta ja silti päädyin alle budjetin!

Tässä homma kokonaisuudessaan:

 


Suomessa lomailu ja ylipäätään tekeminen&meneminen on kyllä kallista. Toki on oma valintani käydä ravintoloissa syömässä tms. Mitään tavaraa en siis ostanut näillä kesälomarahoilla – rahat ovat menneet ruokaan, ravintoloihin, matkustamiseen, hotelliin, hemmotteluun. Siskonlasteni kohdalla maksoin siis myös heidän kulunsa, joten ne budjetit ovat kahdelle. Budjetoin jokaiselle saman summan vaikka kulutus oli sitten vähän eri. Tämä johtuu pääasiassa siitä, että kaksi heistä oli minun luonani täällä Helsingissä (eri aikaan siis) ja kolmannen kanssa vietin päivän hänen kanssaan hänen omassa kotikaupungissaan (vielä niin nuori, ettei voi matkustaa yksin). Viimeisen lomaviikon kulutus, jonka vietin Helsingissä, räjähti käsistä johtuen erinäisistä syistä. Päätin leikkiä turistia uudessa kotikaupungissani ja se olikin kivaa, koska olen ollut niin kiireinen, etten tunne edes omia huudejani.. Rahaa meni myös extemporee kampaajakäyntiin sekä jalkahoitoon. Kävin myös pikavisiitillä Tampereella. Kävin melkein päivittäin lounaalla ulkona, koska kerrankin pystyin ja kotini lähellä on niin monta kivaa paikkaa!
 
Kesäkulutuksen jälkeen käyttörahatililläni on reilut 2.000 euroa jäljellä. Tätä täydennän kuukausittain ja teen alustavan budjetin nyt syksylle. Kuluja tulee olemaan ainakin syksyn tanssitunnit, uusia vaatteita, marraskuun lopun Berliinin matka ja joulun kulut. Olen alustavasti puhunut ystäväni kanssa, että syyskuun lopulla menisimme käymään jossain kylpylässä, mutta en ole varma onko minulla tähän varaa (tai siis on, mutta en ole varma haluanko kuluttaa useampaa sataa euroa tähän). Olen ajatellut ehdottaa, että jos tekisimme sen sijasta jonkun alhaisemman budjetin jutun, mutta en ole oikein vielä keksinyt, että mikä tämä olisi. Berliinin matka on vanhempieni toive, olemme puhuneet siitä monta vuotta ja he alkavat olla sen ikäisiä, että oikeasti jos matkalle aiomme niin se kannattaa myös toteuttaa. Tarvitsen myös uusia piilareita, mutta nämä sisällytän todennäköisesti kuukausibudjettiin.
 
Mutta vaikka kesä(loma)kulutukseni on toivottavasti nyt festareiden jälkeen taputeltu niin toivottavasti kesä nyt vielä jatkuisi pitkälle syyskuuhun! Mitään reissuja + muita menoja ei ole sovittuna enää loppukesälle paitsi muutama työmatka, mutta ne eivät onneksi tule omasta pussistani.

sunnuntai 5. elokuuta 2018

Mitä tavaroita ostin ja sain heinäkuussa

Heinäkuu on nyt siis taputeltu. Ensin oli tarkoitus yrittää pitää heinäkuu sellaisena, etten ostaisi mitään, mutta puuteri ja meikkivoide loppuivat niin halusin nämä ostaa. Näin jälkeenpäin ei ehkä olisi tarvinnut, koska kesäloma meni aika pitkälti sellaisissa tunnelmissa, etten hirveästi meikannut. Ehkä joku kolme kertaa yhteensä. No mutta yritän nyt elokuun olla ostamatta mitään. Syyskuussa tarvitsee jotain vaatteita ostaa - kolmista farkuistani kaksissa on reiät haarovälissä niin ihan hirveän kauan en näitä enää voi käyttää. Yhdet mustat farkut laitoin keväällä roskiin, kun ne hajosivat totaalisesti. Eli lienee aika tehdä vähän uusia housuhankintoja. Mutta elokuun yritän sinnitellä.

Sitten niihin hankintoihin:

10.7. tosiaan ostin meikkivoiteen ja meikkipuuterin, yhteishinta oli 66 euroa.

31.7. Käsilaukku + pikkupussukka yht. 130 euroa. 

Kuun viimeinen päivä astuin Longchampin liikkeeseen ja ostin uuden peruskassin ja siihen sopivan pikkupussukan.. Minulla on vastaavat kyllä jo kotona, mutta väreissä joista en oikein enää välitä (ja ovat eri väriä). Ovat myös paljon käytetyt ja noin 5-6 vuotta vanhat, joten ehkä mahdollisesti olivat uusimisen tarpeessa (selittelyä). Tosiasia ehkä oli enemmänkin, että halusin ne ja olin vähän ikävällä tuulella, joten ostin ne piristääkseni itseäni. Piristikö ostos minua vai ei niin siitä en oikein osaa sanoa. Ehkä hetkellisesti. Olen menossa puistokirppikselle nyt parin viikon päästä niin laitan nämä vanhat siellä sitten myyntiin ja vasta sen jälkeen otan uudet käyttöön eli mahdollisesti sitten nämä alkavat tuottaa enemmän iloa, kun saan ne käyttöön. 

Lisäksi sain kesälomalla äidiltäni kahdet alushousut (käyttämättömät! olivat liian hipsterit hänelle) ja kaksi paitaa, joita hän ei käytä. Nämä tulivat tarpeeseen, kiitos äiti :)

Yksi päivä kokkaillessani tajusin, että ostin muuton yhteydessä muovikulhon ja uuden muovikauhan. Huih – välillä aina vähän pelottaa, että näinköhän sitä aina joskus tiedostamattaan ostaa jotain. Muovikulho oli tarpeen, koska en sellaista omistanut ja vanha muovikauha oli aika vanha. Vanha meni siis roskiin.

Minulle sopii kyllä tämä tavaroiden ostelun listaaminen. Vaikka suoraan sanottuna tämä ei kyllä suuresti vähennä osteluani, mutta itselleni on hyvä pysyä kartalla, että mitä kaikkea tulee kotiini ja elämääni hommattua. Ja ehkä se, että ostokset tilittää tänne niin vähän pistää miettimään, että tarvitsenko tätä. Haaveenani olisi oikeasti joskus kyetä pitämään kokonainen vuosi, etten ostaisi mitään tavaraa. En tiedä kyllä onko tämä mahdollista, mutta katsotaan katsotaan :)

Ajatuksia sotakassasta

Olen tässä miettinyt tätä sotakassaa. Seuraan useampaa sijoitusryhmää facebookissa ja nyt pörssiromahduksen ollessa käsillä tämä termi sotak...