Konmari osa 9 – miten poistin kaikki karsitut tavarat elämästäni

Konmaria on paljon kritisoitu siitä, että hän kirjassaan ohjeistaan ”heittämään roskiin”. En tiedä onko Marie Kondo itse ikinä ottanut tähän kantaa, mutta termiä ”heittää roskiin” on perusteltu esimerkiksi Japanin tehokkaalla (automatisoidulla) kierrätysjärjestelmällä tai sitten käännöksessä tapahtuneesta virheestä tai sitten kulttuurierolla. Nyt oikeastaan, kun olen itse tästä aiheesta kirjoittanut niin olen törmännyt tähän dilemmaan: usein huomaan kirjoittavani ”olen hävittänyt”, kun viittaan kodistani lähteneisiin tavaroihin. Termi kuulostaa pahalta ja aina välillä olen lisäänyt perään ”laittanut kierrätykseen”, mutta tämä on melko turhauttavaa ja tuo ylimääräisiä sanoja jo valmiiksi pitkiin teksteihin :D Siksi halusin kirjoittaa vielä erikseen tekstin aiheesta, että miten nämä tavarat siis hävitin.

Noin 90% tavaroista hävitin ns ekologisesti (en tiedä kyllä onko oikeasti ekologista tapaa hävittää tavaraa). Tunnustan heittäneeni jonkin verran ihan vain perusroskikseen kahdesta syystä: en löytänyt mistään tietoa, että mihin osa tuotteista pitää laittaa ja osan ihan vain turhautumisesta. Kierrätyssivuilla myös ohjeistetaan joitakin asioita laittamaan ihan perusroskikseen kuten esimerkiksi vanhat CD-romput ja VHS-kasetit (joka tuntui kyllä aika ikävältä).

Joka tapauksessa pääsääntöisesti poistin tavarat elämästäni myymällä tai lahjoittamalla. Myin kirpputorilla, Torissa, huuto.netissä, facebookin kierrätys- ja roskalavaryhmissä. Tapasin lukemattomia ihmisiä, kävin lukemattomia keskusteluja noudoista ja tapaamisista ja hinnoista. Onneksi kohdallani 99% homma toimi aina suht kivuttomasti. En muista, että minulle olisi ikinä tehty ohareita. Kerran henkilö ei tullut, mutta muutaman tunnin päästä sain anteeksipyynnön ja selityksen ja sovimme uuden ajan (jolloin henkilö saapui paikalle). Minulla on jäänyt hyvä mieli ja kuva kaikista kohtaamistani ihmisistä ja tavaran vaihto- tai myyntitilanteista. 

Mutta aikaa ne veivät. Jossain vaiheessa tuntui, etten jaksanut/ehtinyt tavata oikeita elämäni ihmisiä, kun jatkuvasti oli jossain treffit sovittuna jonkun tavaran ostajan kanssa :D Kirppuritorihomma on koukuttavaa, mutta ihan hulluna sekin vie aikaa, kun hinnoittelet kaiken ja sitten juokset kirppiksellä siivoamassa pöytää tms. Etenkin kun myin autoni niin vein jopa muutaman kerran tavaroita bussilla kirppikselle… Se vasta olikin hommaa! Kerran vein kuorman pyörällä. Onneksi oli kesä niin pystyin istua puistonpenkille aina välillä lepäämään. 

Vein myös jonkun verran tavaraa SPR-kirppikselle ja kontteihin. Suurimman osan vaatteista vein pelastusarmeijan tai uffin laatikoihin. Yritin kyllä myydä vaatteita kirppiksellä useampaan otteeseen – yhden kerran otin pöydän pelkkiä vaatteita varten, mutta oikeasti ei ne menneet siellä. Paremmat takit ja hyväkuntoiset kengät sain myytyä kirppiksellä. Mutta muun muassa yritin useamman kerran myydä Peakin hyväkuntoista (ja kallista) fleeceä kirpparilla niin ei mennyt kaupaksi (ja hinta oli joku 2 euroa). Parhaiten kirpparilla meni vanhat meikit, kynsilakat, kaikenlainen pikkukrääsä. Välillä ihan ihme jutut menivät kaupaksi ja mielestäni hyvät tavarat taas eivät. Tähän voi olla kyllä syy: oma hinnoittelupolitiikkani meni vähän sen mukaan minkä arvoinen tavara oli minulle henkisesti. Eli tavarat joista en niin välittänyt menivät kaupaksi nopeasti, koska olin laittanut niihin halvan hinnan. Tavarat joista välitin, olivat kalliimpia, ja eivät niinkään menneet kaupaksi. 

Iso ongelma oli rikkinäiset ja todella kuluneet vaatteet. Ymmärsin, ettei kukaan näitä halua edes mistään hyväntekeväisyyslaatikoista itselleen ottaa enää käyttöön, mutta minulle oli todella epäselvää, että mihin tälläisiä ”lumppuja” piti viedä. Tampereella oli yksi paikka minne sai viedä lumppuja, mutta sielläkin oli eritelty, että mitä ottavat vastaan ja mitä eivät. Esimerkiksi vanhat rikkinäiset kengät eivät ilmeisesti kelpaa minnekään ja ne laitoin tavalliseen roskikseen. En vieläkään tiedä oliko tämä oikein, mutta niin minä tein ja niin teen vieläkin, jos kengät hajoavat. 

Yksi mielestäni nerokas hävityspaikka oli työpaikkani. Minulla oli koton kaikenlaista toimistotavaraa, jota en todellakaan käyttänyt – esimerksiksi post-it-lappuja, klemmareita, muovitaskuja tms. Hokasin jossain vaiheessa, että hei näitä tavaroita käytän töissä jatkuvasti. Eli hävitin tavarat työpaikalleni ja itseasiassa juuri vähän aika sitten taisin käyttää viimeiset post-it-laput (tunnistan nämä koska kotiini ostamani olivat sellaisia omenanmallisia, ei sellaisia normaaleja mitä työpaikalta sai). Samoin ison pinon kyniä vein myös töihin (osan myin myös kirpparilla ja kuivuneet laitoin ihan tavisroskikseen). 

Jonkin verran tavaroita meni vanhemmilleni (ja ne ovat vieläkin siellä!). Konmari on enemmän kuin oikeassa kirjoittaessaan, että ”älä annan vanhempiesi nähdä tavaroita mitä hävität”. Itse yritin tätä noudattaa, mutta en tässä aina ihan onnistunut. Osan tavaroista vanhempani näkivät ja osan halusivat täten itselleni.. Oikeasti tuntui, että vanhemmilleni oli aika kova pala nähdä tavaroita mitä olin hävittämässä/hävitin. Vaikka he molemmat kyllä kehuivat aina jälkeenpäin kuinka siistiä ja avaraa kotonani oli Konmarin jälkeen niin silti prosessi taisi herättää heille hankalia tunteita. 

Jonkin verran tavaroita myin myös työkavereille ja kavereille, mutta ihan todella minimaalisesti. Olisiko ollut yhteensä jokin viisi tuotetta. Itse muistan vain yhden mariskoolin, mutta varmasti niitä oli enemmän. 

Muutama tilanne on jäänyt hyvin mieleen näistä tavaranmyynti/lahjoitustilanteista. Esimerkiksi kerran laitoin facen annetaan-palstalle sinisen ison muovikorin (itse pidin sitä muinoin pyykkikorina), sängynalussäilytyslaatikon, punaisen pienen eteisenmaton, sinisen pesuämpärin ja pienen pyykkitelineen. Tavarat olivat jo hengailleet varastossani vuosia käyttämättöminä. Eräs nainen laittoi varausviestin jokaisen kuvan alle ja hänen kanssaan sovittiin treffit. Kun hän tuli noutamaan tavaroita niin hän kertoi, että nämä tulevat hänen pojalleen ensimmäiseen omaan kotiin, joka on juuri aloittamassa opiskelut. Juuri sillä hetkellä muistin, että itse olin aikoinani hankkinut kaikki tavarat omaan ensimmäisen opiskeluaikaiseen kotiini! Jotenkin tuli kiva fiilis siitä, että samoilla tavaroilla joku nuori aloittaa myös oman opiskeluelämän pienessä asunnossa. 

Toisen kerran myin vanhan kirjahyllyn, jonka osti minua muutaman vuoden nuorempi mies. Hän oli muuttamassa ensimmäiseen omaan kotiin ja oli jotenkin tosi fiiliksissään kirjahyllystä. Hän laittoi vielä jälkikäteen kiitokset ja kirjoitti kuinka hyvin hylly sopii hänen uuteen kotiinsa (ja pyysi minua myös treffeille kanssaan). Kerran eräs nainen osti minulta Furlan mustan käsilaukun ja paljasti tuotetta maksaessaan, että hän oli saanut vastaavanlaisen laukun miesystävältään lahjaksi, mutta oli rikkonut sen. Hän ei kehdannut kertoa tätä miesystäväleen ja niin hän etsi netistä uuden vastaavan. Laukku ei kuulemma ollut ihan samanlainen, mutta hän sanoi, ettei mies mitään huomaa :D 

Mielestäni tavaroiden hävittäminen on tärkeä osa prosessia. Jos tavarat olisivat karsimisen jälkeen vain taianomaisesti kadonneet kodistani, en usko että Konmarituksella olisi ollut niin suurta vaikutusta elämääni ja käytökseeni. Tavaroiden poistaminen elämästäni oli niin suuri työ, että se viimeistään paransi minut kaikenlaisesta ostomaniasta. Jessus kuinka monta tuntia ja stressihetkeä se vaati. Ja pääasiassa ilman palkkaa – noin 80% tavaroistani annoin ilmaiseksi tai ihan minimaalisella hinnalla. Ostettujen turhien tavaroiden poistaminen aiheutti aivan valtavan ahdistuksen ja maailmantuskan; tuntuu ihan sietämättömältä tajuta kuinka paljon olen käyttänyt luonnonvaroja ja tuhonnut ilmastoa vain ostamalla turhaa tavaraa elämääni. Tavaroiden poisantaminen tai myyminen murto-osalla sillä rahalla, mitä olin itse tuotteesta maksanut, herätti myös suurta ahdistusta. Ajatus siitä rahamäärästä mitä olin käyttänyt kaikkiin ostamiini asioihin, jotka pahimmassa tapauksessa olivat vain kaapissani käyttämättömänä ennen kuin ne hävitin, oli aivan sietämätön. Se on oikeasti ihan sama kuin olisi heitellyt rahaa ulkona taivaantuuliin. 

Tähän loppuun kyllä pitää tunnustaa, että valitettavasti vieläkin jonkin verran turhaa tavaraa kertyy kotiini. Itse tekee aina joskus virheostoksia ja toki saan aina välillä lahjoja, jotka eivät ole minulle mieluisia. Ja nämä muutot - uusi asunto vaatii uusia/erilaisia juttuja, kun kodin raamit ja koko muuttuvat. Samalla olen muuttanut pienempään asuntoon kuin se asunto, jonka konmaritin eli se mikä tuntui väljältä tavaramäärältä vanhassa, isommassa kodissani, ei olekaan enää niin väljää tässä uudessa, pienemmässä. Eli varastossa on nyt tavaraa, jota pitäisi saada kiertoon. Uusia tavaroita kyllä oikeasti yritän olla ostamatta ja olen siinä kyllä aika hyvin onnistunutkin. Tästä olisikin vielä tarkoitus kirjoittaa viimeisessä Konmari-osassa – että mitä muutoksia elämässäni Konmari aiheutti ja mikä on suhtautumiseni tavaraan tänään. Konmari ”lupaa” prosessin aiheuttavan aika isojakin mullistuksia elämässä, mutta ihan niin isoja muutoksia en ainakaan näin äkkiseltään itseni kohdalla ole huomannut. Mutta muutoksia kylläkin ja etupäässä kodinhoidollisiin asioihin liittyviä. Esimerkiksi siivoaminen ja järjestyksen ylläpitäminen on nykyään paljon helpompaa kuin ennen! Mutta tästä lisää viimeisessä osassa.

Kaikki Konmari-sarjan kirjoitukset löytyvät täältä: https://glendoraraha.blogspot.com/p/konmari-sarja.html

Syyskuun rahankäyttöpäiväkirja viikko 3

Sunnuntai 15.9. 

Menin aamupäivällä uimaan ja saunaan, joka maksoi 6 euroa. Saunan jälkeen kahvi ja munkki 5,70 euroa. Kotimatkalla ruokakaupan kautta 6,15 euroa. Ruoanlaittoa, pyykinpesua, päikkäreitä ja telkkaria. Sateisana sunnuntaina ihan täydellistä. 

Maanantai 16.9.

Vapaapäivä ja menin Tampereelle terapiaan. Junassa mulla oli omat eväät (enkä edes ostanut junakahvia!), mutta perille kun pääsin niin siinä oli tunti aikaa ja menin kahville ja otin lohi-avokadoleivän 11 euroa. Parin tunnin tapaamisen jälkeen kävin lounaalla salaatilla 5,60 euroa. Paluujunamatkalle hain yhden take-away kahvin 2,5 euroa. 

Kun pääsin Helsinkiin niin meni suoraan työväenopiston järjestelmälle ILMAISELLE taidehistorian luennolle impressionisteista. Luennoitsija oli sama, kenen luennoille olen käynyt myös Tampereella. Hän on myös pari vuotta sitten muuttanut pääkaupunkiseudulle ja pitää luentoja nyt täällä. Kyse on siis luentosarjasta ja oli kyllä tosi mielenkiintoinen. Ekalla kerralla oli Paul Cezanne. Kotona oli seiskan jälkeen ja vihdoin pääsin syömään. 

Viime viikolla palkkasin itselleni personal trainerin ja homma saatiin käyntiin. Maksoin tänään 8 kuukauden ohjelma kerralla 1.988 euroa. 

Tiistai 17.9.

Oli aika väsynyt ja henkisesti raskas päivä erinäisistä syistä. Töissä söin lounaan 3,25 euroa. En jaksanut mennä illalla balettitunneille vaan hengailin vain kotona, luin pari tuntia, siivosin, järjestin mun lipaston ja katsoin Ensitreffit alttarilla. 

Keskiviikko 18.9. 

Rahaa meni lounaaseen 4,80 euroa. Olin töissä, kävin yhden kaverin kanssa asuntonäytössä (hänelle) ja tulin kotiin. Söin, katsoin telkkaria ja menin nukkumaan tosi aikaisin. Tällaista aina välillä. Jälkihuomio – taisin käydä kaupassa ennenkuin tulin kotiin... Ostin muistaakseni vain hedelmiä enkä ole laittanut merkille paljonko meni rahaa. Arvataan, että alle kympin eli mennään nyt vaikka sitten, että 10 euroa tasan. Maksan ruokaostokset käteisellä ja harvoin otan kuittia, joten tätä ei voi valitettavasti tarkistaa mistään. 

Torstai 19.9. 

Heräsin hyvällä fiiliksellä kiitos pitkien yöunien. Töissä tein aika pitkän päivän. Lounaaseen meni 4,80 euroa. Lähdin töistä joskus kuuden jälkeen ja tarkoitus oli käydä kaupassa. Kun pääsin kotimetroasemalle lähempänä kello seitsemää niin oli jo niin huutava nälkä, että kävin ostamassa lähikaupasta sushia, kaksi olutta, melonin ja marjoja. Rahaa meni 16,70 euroa. Halvemmalla olisi toki päässyt, jos olisi ostanut jotain kokattavaa ruokaa, mutta en pode tästä huonoa omaatuntoa, koska huomenna on palkkapäivä ja rahapussissa oli vielä 40 euroa ruokarahoja jäljellä. 

Perjantai 20.9. 

Palkkapäivä! Sinänsä en haluaisi elää palkkapäivästä palkkapäivään, mutta onhan se aina siistiä, kun palkkapäivä tulee ja näet paljonko viime kuulta jäi säästöön, saat taas maksettua lainanlyhennyksen asuntolainaan (ja näet kun se pienenee!) ja saat allokoida rahaa eri (säästö)tileille. Rahastoihin menee rahaa ja ne kasvavat taas pikkaisen. Uuden palkkakauden alkaessa on jotain samaa fiilistä kun vaikka uuden viikon alussa tai uuden vuodenajan alussa. Voit taas taputella menneet ajat ja katsoa eteenpäin.

Joka tapauksessa tein etäpäivän ja täten rahaa ei mennyt lounaaseen tms. Lämmitin pakkasessa ollutta linssikeittoa. Muutenhan sitä rahaa meni, koska palkkapäivä. Lainanlyhennys 795,58 euroa. Liikuntasetelit 25 euroa. Rahastot 150 euroa. Tein myös rahansiirrot säästötileille (yhteensä 1.979,71 euroa), mutta nämä nyt eivät ole rahankulutusta vaikka ns poistuvatkin käyttötililtä. Toisaalta jos näen rahastosiirrot kuluna niin enkö sitten nämäkin? Onpa hankalaa :D

Nostin myös ruokarahat käteisenä, joten summa hävisi käyttötililtä, mutta ovathan ne vielä tuolla rahapussissa. En tiedä kuinka fiksua on pitää ”isoja” summia rahapussissa, mutta eihän summa ole iso kuin ihan vain kuun alussa. Ja on oikeastaan aika kiva tunne, kun on ihan oikeaa rahaa rahapussissa. Olen kyllä jo pitkään suunnitellut, että alkaisin käyttämään s-tiliä ja s-korttia ruoka-, lounas-, ravintola- ja vapaa-aikaostoksiin. Tällöin mun omalla tilillä ei olisi tsiljoonia korttitapahtumia ja olisi myös helpompi hahmottaa, että paljonko on rahaa käytettävissä. Minun pitäisi vain mennä s-pankkiin hoitamaan tämä asia (olen hukannut pankkitunnukseni), mutten vain saa aikaiseksi. 

Ostin myös yhdet teatteriliput minulle ja kaverilleni, joka toki maksaa omansa minulle takaisin. Eli minun osuus oli 37,50 euroa. 

Iltapäivällä oli PT-tapaaminen. Tehtiin ensimmäinen lihaskuntotreeni. Ensimmäinen minulle vuosikausiin. Oli kivaa. Tapaamisen jälkeen kävin kaupassa (tortilla-ainekset) ja sinne meni 20,50 euroa. Illan vietin kotona, tein ruokaa, kirjoittelin tätä kirjoitusta ja katselin telkkaria. Pesin pyykkiä. Imuroin. Voi kun tämä elämä on riemukasta :D No ei, pidän tällaisista illoista ja kaipaan kyllä iltoja jolloin voin olla ihan yksin ja tehdä omia juttuja ilman että tarvitsee mennä minnekään.

Lauantai 21.9.

Täydellinen kotonahengailupäivä. Nukuin pitkään, söin pitkään aamupalaa ja katsoin Masterchef Australia uusintoja. Siivosin parvekkeeni ja pesin parvekelasit ja parvekkeenkaiteet. 

Yritys oli olla käyttämättä rahaa lainkaan tänä lauantaina, mutta törmäsin ongelmaan imurini kanssa. Minulla ei ollut oikeanlaisia pölypusseja ja kaikki roskat olivat menneet imurin sisälle (eli ei pölypussiin). Ei ihme, että imuteho oli ollut aika surkea! Joka tapauksessa aikaa meni imurin siivoamiseen ja kävin ostamassa uusia pölypusseja eli sinne meni 8,09 euroa. 

***************************************** 

Koko viikon aikana käytin rahaa huimat 2.952,17 euroa. En tähän laskenut mun rahastoon enkä säästötileille menneitä rahoja, en myöskään käteisenä nostettua 250 euroa. 

Summa on toki ihan hirveä määrä rahaa, mutta kun tästä vähentää PT:n ja asunnon lainanlyhennykseen menneet summat niin jäljelle jää 159,50 euroa. Tämä näyttäisi nyt tällä lyhellä katsauksella olevan mun aika peruskulutus. Joka on toki aika paljon rahaa. 

Ruokakauppaan meni 53,35 euroa. Lounaisiin 12,85 euroa. Ravintoloihin 24,80 euroa. Jäljelle jäävät 76,59 euroa meni teatterilippuun, ”avanto-uintiin”, liikuntaseteleihin ja pölypusseihin. Mistään näistä en ole valmis säästämään. Noh, pölypusseista en oikein voisikaan. 

Edelleen päädyn tähän samaan lopputulokseen, että ainoa aivan turha kategoria mun budjetissa on tuo ravintola. Ja noi työpaikkalounaat. Vaikka nyt nostin luonasbudjettini 100 euroon niin oikeasti olisin tosi tyytyväinen, jos joskus saisin sen 50 euroon. Nämä kaksi rahankäyttökohdetta on olleet mun suurimmat akilleenkantapääni koko ajan ja nämä myös minua ärsyttävät. Onneksi nyt tosiaan tämän painonpudotusprojektin myötä saan syyn myös sanoa näille kategorioille ei.