lauantai 22. joulukuuta 2018

Joulua ja budjettia


Mun joulukuun budjettikausi on loppunut. Säästöön sain noin 25% (+käteissäästö) ja loput meni kulutukseen. 

Isoimmat ylitykset oli sitten lopulta joululahjoissa ja hyväntekeväisyydessä. Ostin siis kolme joululahjaa mun kolmelle siskontytölle, nuorimmalle fyysisen lahjan ja kahdelle vanhemmalle lahjakortit. Olin budjetoinut 30 euroa per tyttö, mutta nuorimman tavaralahjan hankkiminen oli yllättävän vaikeaa (en ymmärrä miksei keskustan kaupoissa voi olla niitä leluja joita mainostetaan lehdissä ja joita lapset siis toivovat…) ja budjetti ylittyi tässä roimasti (koska piti ostaa se asia minkä satuin löytämään) niin laitoin sitten tasapuolisuuden nimissä enemmän euroja myös vanhempien tyttöjen lahjakortteihin. Hyväntekeväisyyden kanssa vähän innostuin – lahjoitin yhden Vennerin ruokakassi 60 euroa ja sitten Hopen joulupuukeräykseen ostin 30 euron arvoisen lahjakortin. Ravintolabudjetti taas jossain määrin ylittyi, mutta en nyt jaksa mennä siihen sen enempää.
 
Terveyskulut menivät myös yli johtuen siitä, että maksoinkin samassa köntässä loka-marras-joulukuun terapiat, mutta vuorostaan sitten tammikuun budjetissa näitä ei mene lainkaan (olin budjetoinut että joulukuun käynti olisi mennyt tammikuussa). Seuraava terapia-aika on vasta tammikuun palkan jälkeen, joten se menee helmikuun budjettiin. 

Suurin säästö tuli Berliinin reissuun varatuista rahoista. Itselläni meni reissulla tasan nolla euroa. Järjestin matkan vanhemmilleni ja enolleni ja oli jo sovittu, että he maksavat lentoni ja hotellini. Yllätyksenä tuli, että he maksoivat myös kaikki kuluni paikan päällä. Rahaa meni paikan päällä vain ruokaan, sisäänpääsyihin ja liikkumiseen. En ostanut mitään. Isäni osti minulle lahjaksi Ampelmann-heijastimen. Matkasta säästyneet rahat menivät kaikki asuntosäästötilille. 

Olen joulukuun budjettiin ja toteumaan tyytyväinen. Jotenkin minulle sopii paremmin tapa, että laitan kaikki kuukausibudjettiini enkä kikkaile sinking-funds-jutuilla. Tein niin, että jätin entiselle sinking-funds-tilille 1.000 euroa ja se olkoon sellainen ensimmäinen puskuri, jos tulee jotain isompia kuluja joita en peruspalkallani pysty kattamaan. Kaiken ylijäämän laitoin asuntosäästöön. Asuntosäästötilin kasvattamisen into on siis vain lisääntynyt tässä viime aikoina, joka johtuu täysin siitä, että olen ostanut asunnon. Kyse on kesällä valmistuvasta uudiskohteesta. Lainat plus muut on sovittu, mutta tässä on vielä puoli vuotta aikaa saada lisää säästöön, jotta minun ei tarvitsisi välttämättä nostaa ihan koko summaa lainaa, mitä on nyt sovittu. Kirjoittelen tästä enemmän myöhemmin, kun ennätän saada ajatuksiani paperille. 

Joulukuu on ollut aika kuluttava ja olenkin tehnyt jo uuden vuoden lupauksen, että ensi vuonna otan rauhallisemmin ja oikeasti pidän huolta jaksamisestani. Olen jo nyt pitänyt itselleni puhelin+some-lakkoa ja tällä on kyllä iso merkitys hyvinvointiin. Mieli ja kroppa ovat rauhallisempia, kun eivät altistu jatkuvalle informaatiotulvalle ja sinisen valon tuijotukselle. Joulu ei ole oikein mun juttu (lähinnä siksi koska en ole ikinä tehnyt omaa joulua vaan aina osallistunut vain muiden jouluihin) ja aiheuttaa jonkin verran ahdistusta. Haaveilen jo ensi joulusta, jonka olen päättänyt viettää kotona yksin! :D Nyt olen siis lapissa, joka on aivan ihanaa, mutta koen todella stressavaksi muiden ihmisten jouluhössötyksen. Olen hidas ihminen ja en jaksa oikein pysyä muiden vauhdissa ja koen huonoa omaa tuntoa siitä, etten jaksa touhuttaa ja puuhata kuten muut.  Yritän tässä löytää tapapainoa siinä, että otan huomioon myös muiden tarpeita ja osallistun yhteiseen tekemiseen (=hössötykseen;)), mutta että samalla saan myös rauhallisia hetkiä itselleni ja teen itselleni tärkeitä asioita omassa tahdissani (hiihtolenkkejä, saunaa, meditaatioa, lukemista ja yksinoloa). 

Hyvää joulua jokaiselle <3 Toivottavasti pystyt mahdollisimman hyvin viettämään sellaisen joulun kuin on sinulle juuri se oikea!

Tässä vielä budjetin lopputulema excelissä: 
 


sunnuntai 9. joulukuuta 2018

Ajatuksia vararahastostani

Siitä on nyt noin puoli vuotta, kun sain vararahastoni kasaan. Aloitin vararahaston keräämisen toukokuussa 2017 ja sain sen valmiiksi kesäkuussa 2018. Lähtötilanteessa minulla oli jo 4.000 euroa ja sain kasaan 13 kuukauden aikana 8.000 euroa. Eli yhteensä vararahastoni on siis 12.000 euroa. Tämä kattaa omien laskelmieni mukaan puolen vuoden elämisen ilman mitään tuloja eli olen laskenut 2.000 euroa per kuukausi. Aivan minimi elämiseeni nykyisillä kuluilla on 1.500 euroa, joka siis kattaa asumisen (1.060), syömisen (200), liikkumisen (110 - toki todennäköisesti oletus on, että jos joudun elämään säästöilläni niin en ole töissä, enkä siis täten tarvitse näin kallista bussilippua) ja perusvälttämättömyydet eli hygienian ja vaatehankintoja (100) . Lisäksi vielä vakuutukset vajaa 20 euroa kuussa. Mutta on melko epärealistista, että kukaan eläisi vain perusvälttämättömyyksillä (ellei ole vaihtoehtoja), joten olen laskenut menot 2.000 euron mukaan.

Vararahaston keräämisen aikaan  minun ei tarvinnut kertaakaan kajota vararahastoon vaan säästin aina erikseen asioihin, jos tarvitsin jotain isompaa (kuten minulla nyt oli tänä aikana - oviremontti, vuokravakuudet, pari muuttoa...). Nyt puoleen vuoteen minun ei myöskään ole tarvinnut kajota kertaakaan vararahastoon. Onneksi. Periaatteessa tavoite olisi, että minulla pysyisi tuo 12.000 euroa koskemattomana elämäni loppuun asti. Toki summa mahdollisesti muuttuu vuosien varrella, en tiedä mitkä ovat kuuden kuukauden kuluni 30 vuoden kuluttua... Ja ylipäätään mikä on rahanarvo silloin.

Yleinen mielipide tuntuu olevan, että on järjetöntä pitää noin isoa vararahastoa tavistilillä inflaation syötävänä. Ehkä se onkin sitä. Todennäköisesti häviän jonkin verran tässä vuosien varrella rahaa, koska pidän tuon summan tavistilillä. Minua tämä ei haittaa. Olen edelleen tyytyväinen ja rauhallinen päätökseeni kerätä iso vararahasto. Vararahastoni tuo minulle suuren mielenrauhan. Ja turvallisuuden tunteen. Uskon myös, että vararahastoni ansiosta suhtauden tämän hetkiseen kurssilaskuun ja sijoitusteni arvon laskuun melkoisen rauhallisesti. Toki tähän vaikuttaa myös se, että sijoitusteni arvo on suhteellisen pieni vielä tällä hetkellä. Mutta joka tapauksessa sijoitusstragenia "sijoittaa-vain-ylimääräiset-rahat" tuntuu olevan minulle sopiva. Rikastumaan tällä strategialla ei ehkä pääse, mutta elämään ainakin taloudellisesti turvattua elämää, joka tällä hetkellä riittää minulle.

Yksi asia mitä olen tässä pohtinut on se, kuinka helposti "unohdin" vararahastoni ja siellä olevat rahat. En sinänsä koe vararahaston rahoja "omikseni". Minulla on neljä tiliä - käyttötili, puskuritili, asuntosäästötili ja vararahastotili. Eli vararahaston rahat ovat omalla tilillään ja se on sellainen tili mihin en koske, eikä siellä ole mitään tapahtumia. Ei ole kertaankaan tullut mieleenikään "lainata itseltäni" tältä tililtä. Kävin tuossa jokunen aika sitten lainaneuvotteluja asunnonostoa varten ja ei käynyt mielessäkään lisätä omarahoitusosuuteen mitään vararahastostani. Vararahastollani saisin 12.000 euroa tulevaa lainaani pienemmäksi, mikä olisi kyllä tosi iso raha!

Mutta ei. Jostain syystä tämä ei ihan aidosti käynyt mielessänikään ja jännä kyllä yksikään pankki ei ehdottanut tätä (toki he halusivat että otan mahdollisimman paljon lainana, josta he tienaavat rahaa).

Mielessä on myös käynyt, että nyt kurssilaskujen aikaan, enkö voisi tehdä vähän isompaa osakeostosta vararahastollani. Näytän taas olevan tilanteessa, jossa sijoitukset ovat itselläni holdissa, koska päätin keskittyä käteisen keräämiseen asuntoa varten, joten käteistä esimerkiksi osakkeiden ostoon ei juuri nyt ole. Mutta ei. Tämäkään ei ole minulle vaihtoehto.

Olen muutamalle läheiselle kertonut tästä vararahastostani ja valitettavasti olen saanut muutaman kommentin, että no sähän voit tehdä sitä ja tätä, kun sulla on sitä rahaa. Mutta ei. En voi. Nämä kommentit tuntuu vähän pahalta ja tunnen tarvetta selitellä tätä asiaa. Mutta en minä osaa selittää sitä sen paremmin kuin olen jo selittänyt aiemmin ja jos toisilla on erilainen näkemys niin se on ihan ok. Ei minun tarvitse perustella sitä mitä teen omilla rahoillani. Jokaisella on oma näkemyksensä rahasta ja mihin sen haluaa käyttää, minä haluan pitää vararahastoni koskemattomana. 

Jotenkin koen vararahastoni varat ihan täydellisen erillisiksi omista rahoistani. Siksi en ota näitä huomioon missään sijoitus/varallisuuslaskelmissani. Dave Ramseyn mukaan vararahaston olemassaolo on hyvä unohtaa ja tuntuu, että taidan olla matkalla tähän unohdukseen.

Ajatuksia sotakassasta

Olen tässä miettinyt tätä sotakassaa. Seuraan useampaa sijoitusryhmää facebookissa ja nyt pörssiromahduksen ollessa käsillä tämä termi sotak...