lauantai 30. marraskuuta 2019

Konmari osa 10 – muuttuiko elämä konmarin johdosta ja mitä tapahtuu konmarinoinnin jälkeen

Marie Kondo lupailee kirjassaan aika radikaalejakin elämänmuutoksia. Uusi työpaikka, uusi parisuhde, lapsia ja mitä vielä. Kondo puhuu myös ns loksahduspisteestä, jolloin kaikki kolahtaa kohdalleen kotona ja huomaat olevasi valmis prosessissa.  
 
Itse en voi sanoa, että mitään kovin radikaalia yksittäistä konkreettista muutosta tapahtui kohdallani. En löytänyt täydellistä parisuhdetta, työpaikkaa tai uutta kotia - tosin en kyllä etsinytkään. Ehkä kohdallani radikaalein muutos oli, että aloin olla tyytyväisempi siihen tilanteeseen, missä olin. Esimerkiksi ennen Konmaria haaveilin isommasta asunnosta; halusin kolmannnen huoneen, koska kaksi huonetta yhdelle tuntui liian pieneltä. Konmarin jälkeen luovuin tällaisista ajatuksista kokonaan ja aloin vain entistä enemmän viihtymään silloisessa kodissani. 

Loksahduspisteen kyllä koin. Oli jännä tunne, kun yhtäkkiä kaikki vain meni paikalleen ja olin rauhallinen. Valmis. Ei ollut enää tarve tehdä enempää. Kaikilla asioilla oli oma paikkansa ja tiesin missä kaikki on. Kotini pysyi siistinä ja tavarat paikoillaan. Siivoaminen oli kivaa. Toki edelleen aina välillä homma pääsi käsistä kiireen tai muun vuoksi, mutta kodin takaisin järjestykseen saaminen vei oikeasti vain jonkun 10 minuuttia. Kaapeissa oli tilaa ja tunsin kuinka pystyin paremmin hengittämään. Fiilis oli mahtava. Viihdyin kodissani aivan älyttömän hyvin. Ehkä jopa liiankin hyvin.

Koska loksahduspisteessä on vain yksi mutta. Loksahduspiste on minun mielestäni täysin sidonnainen siihen kotiin, missä marituksen olet tehnyt. Muutin tästä konmari-kodista aikalailla tasan kaksi vuotta sitten pois. Uuteen kotiin ei loksahdusta noin vain siirretä. Uusi koti on erilainen: pienempi tai isompi, kerrostalohuoneisto tai omakotitalo, parveke tai terassi, pieni keittokomero tai avokeittiö. Tavarat mitkä sopivat ja loksahtelivat maritettuun kotiin, eivät nyt enää loksahtelekaan uuteen kotiin. Verhot eivät käy, ruokapöytä on liian iso, siivouskomero on liian pieni, astiakaapit ovat erimuotoiset, biöjäteastia ei mahdu kunnolla minnekään. En ole vielä keksinyt miten uuden kodin loksahduksen saa aikaiseksi. En jaksaisi (enkä koe tarpeelliseksi) tehdä maritusta uudelleen. Olen jo aikaisemminkin tainnut kirjoittaa, että minusta maritus tehdään vain kerran elämässä. Lupaan kirjoittaa vielä aiheesta, jos ja kun löydän loksahduspisteen nyt uudessa kodissa. 

Mutta palataan vielä niihin muutoksiin. Tosiaan ehkä isoin muutos kohdallani oli se kuinka paljon konmaritus helpotti kodin siisteyden ja järjestyksen ylläpitämistä. Tämä heijastui myös muuttoon ja tilanne ei missään nimessä ole mitenkään paha nyt uudessakaan asunnossa. Uudessa asunnossa tavarat eivät ole löytäneet paikkojaan, mutta saan kyllä kodin siistiksi edelleen noin 15 minuutissa – minulla ei vain ole ihan selkeitä paikkoja minne laittaa tavaroita ja tästä syystä yksi lipastoni laatikko on väliaikainen hätäromulaatikko (tällaista minulla ei vanhassa kodissa ollut). Olen luonteeltani aika epäsiisti – tai siis minulta tavarat usein jäävät niille sijoilleen, mille jäävät, enkä niitä enää huomaa ennenkuin jonkin ajan kuluttua. Kun tavaraa oli paljon ja niille ei ollut oikein järkeviä paikkoja niin sitä kertyi ympäri ämpäri kämppää. Ja kun tavaraa oli ympäri ämpäri niin imuroiminen tms oli aika iso urakka. Ensin kun piti raivata kaikki pois lattioilta, pinnoilta tms ja sitten vasta pääsi itse siivoamiseen. Raivaaminen saattoi viedä ennen 1-2 tuntia aikaa. Harvoin oli enää raivaamisen jälkeen aikaa saati energiaa aloittaa varsinainen siivous. Konmarituksen jälkeen sen kun otit imurin kaapista ja imuroit.

Iso asia tosiaan oli tämä, että konmarin jälkeen imuri oli vain otettavissa kaapista. Ennen imuri oli siivouskaapissa kaikenlaisten tavaroiden alla eli 1) jouduit ensin poistamaan tavarat imurin päältä 2) ottamaan imurin pois kaapista 3) laittamaan tavarat takaisin kaappiin imuroinnin ajaksi 4) imuroimaan 5) ottamaan tavarat pois kaapista 6) laittamaan imurin kaappiin 7) laittamaan tavarat takaisin imurin päälle. 

Usein jätin väliin askeleet 5-7, josta syystä imuri hengaili lattialla viikkokausia. Nyt kun askeleet ovat vain 1) ota imuri pois kaapista 2) imuroi 3) laita imuri takaisin kaappiin niin homma on paljon helpompi. Enää imuri ei hengaile ympäri lattioita. Samanlaisia innovaatioita tapahtui myös muiden kodintavaroiden kanssa – muunmuassa ennen säilytin leikkuulautoja keittiönlaatikossa. Aina leikkaamisen jälkeen, huuhtelin/pesin leikkuulauden ja jätin sen sinne ja tänne kuivaamaan. Usein se kuivui keittiön hanan takana seinää vasten. Sitten kun se oli ns kuiva niin laitoin sen laatikkoon. Usein se piti ottaa sieltä välittömästi takaisin käyttöön eli leikkuulauden säilytyspaikka oli seinää vasten hanan takana. Nyt minulla on kuivauskaapissa alahylly varattuna kahdelle leikkuulaudalleni eli ne voi heti pesun jälkeen laittaa sinne kuivumaan. Kuivauskaapin alahylly on niiden virallinen säilytyspaikka eikä mun enää tarvitse siirrellä niitä sinne sun tänne. 

Tosiaan mitään radikaalia elämänmuutosta konmari ei saanut aikaiseksi, mutta esimerkiksi taloudelliseen tilanteeseeni konmarilla oli itseasiassa iso vaikutus. En tiedä olisinko kokenut taloudellista heräämistä ilman konmaria. Tähän on kaksi syytä:

  1.  Kun myi tavaroitaan eikä ostanut mitään uutta tilalle niin ensinnäkin sai ylimääräistä rahaa ja rahaa jäi säästöön tosi paljon.
  2. Seurasin Konmari-aiheisia vloggaajia youtubessa ja kovin nopeasti youtube alkoi ehdottomaan minulle myös talousaiheista vloggaajia, joita sitten aloin seuraamaan. Kovin moni konmari-vloggaaja samalla sivusi talousaiheita. Tai talousvloggaaja sivusi konmari-aihetta.

Eli heräsin siis vihdoin siihen, että tavaroiden ostelun sijasta voisin laittaa rahani tuottavampiin juttuihin. Ja siitä se kaikki sitten alkoi ja nyt 3,5 vuotta myöhemmin tässä sitä ollaan. Huomattavasti paremmassa taloudellisessa tilanteessa kuin silloin aikoinaan. 

Se minkä myös konmari toi mukanaan oli tyytyväisyys jo omistamiaan juttuja kohtaan. Aiemmin jotenkin olin koko ajan vähän tyytymätön ja halusin ostaa kivempaa ja parempaa. Nyt huomaan, että ihan hirveästi en hingu uusia tavaroita ja nämä kaikki tavarat mitä on ympärilläni, alkavat olla jo melko iäkkäitä. Ja pidän niistä edelleen! Uusin huonekalu on lipasto, jonka ostin kaksi vuotta sitten muuttaessani Helsinkiin (eikun eteisen peili, jonka ostin 1,5 vuotta sitten kun muutin Helsingin asunto nro kakkoseen, vanha peili meni entisen asunnon mukana). Ja kun nyt katson tässä ympärilleni niin näen vain esineitä joita olen omistanut jo vuosia (+5 vuotta). Asunto itsessään on toki melko uusi.

Toki haluan uusia asioita! Etenkin nyt kesällä muuttaessa tuli sellainen olo, että haluan kaiken uutta! Onneksi tunne meni ohi aika nopeaa ja olen jatkanut tyytyväisellä linjalla vanhoihin tavaroihini. Verhot kyllä haluan uudet, mutta se johtuu siitä, että vanhat verhoni ovat noin 60cm liian lyhyet. Ovat vähän hölmönnäköiset. 

Mutta siis mitään maailmaamullistavaa sanottavaa mulla ei ole Konmarin läpiviemisestä :) Sehän on selvä, että siistissä ja roinattomassa asunnossa on helpompi olla ja hengittää. Kun tavaroita on järkevä määrä ja niillä on oma paikka niin asiat löytävät nopeasti. Tietyllä tavalla elämä yksinkertaistuu. Osalla Konmari johtaa minimalismiin ja hetkellisesti itsekin olin sillä tiellä. Peruutin kyllä aika nopeasti, minimalismi ei ole mun juttu. Konmari ei siis ole minimalismia; Konmarin idea on pitää jokainen tavara mikä tuottaa iloa, oli sillä funktiota vai ei. Konmarin myötä vain usein huomaa sen, ettei niin moni tavara tuotakaan iloa ja karsiminen tapahtuu vähän sitä kautta. Mutta missään nimessä Konmari ei tarkoita sitä, että kaikesta tarvitsee luopua ja kodin pitää olla tyhjä. 

Itse olen ehkä enemmän sellainen funktionalisti eli mielelläni säilytän vain tavaroita, joilla on jonkinlainen käyttöarvo. Tosiaan melko vähän mulla on koriste-esineitä ja yritän tulla toimeen minimaalisella määrällä tavaroita. Vaikka tässäkin on vähän vaihtelua. Tulin kolmisen vuotta toimeen kahdella kylpypyyhkeellä kunnes nyt muuton yhteydessä laitoin ne kierrätykseen (olivat aika loppuunkuluneita ja haisivat) ja ostin tilalle 5 erilaista Marimekon pyyhettä. Piti ostaa kolme, mutta kaupassa oli niin monta ihanaa, että päädyin ostamaan viisi erilaista. Ja voi kun nämä tuottavatkin iloa joka käyttökerralla! On oikein vaikea valita minkä niistä kulloinkin ottaa. Ja on ilo katsoa pyyhepinoa kaapissa aina kun kaapin oven avaa. 

Eli todellakin ilon kautta! 

PS. Olen lukenut Marie Kondon avaamasta verkkokaupasta. Olen tästä uutisesta melkoisen pettynyt. Ensin siivotaan miljoonien kodit ja viedään jätesäkeittäin tavaraa kodeista pois. Sitten avataan oma verkkokauppa ja mainostetaan, että jokainen tavara siellä sparks joy, että osta näitä kotisi täyteen. Siellä on muunmuassa myynnissä keittiövälineille tarkoitettu kulho 275 dollaria. Että sellaista. Vähän meni maku, jos nyt ihan rehellinen olen :/ 

PPS. Aikalailla vuosi meni tämän Konmari-sarjan kirjoittamiseen. Ensimmäisen osan kirjoitin tammikuussa. Mitään aikataulua mulla ei ollut näiden kirjoittamiseen ja mitään stressiä näiden kirjoittamisesta en ottanut. Aloin sitten kirjoittamaan, kun tuli flow. Ja jännä kyllä flow aina tuli – joidenkin tekstien kohdalla tein muutaman peräkkäin ja välillä oli muutama kuukausi väliä. Jonkun tekstin sain kerralla valmiiksi, joitain tekstejä muokkailin ja haudoin useamman päivän tai jopa viikon. Mutta valmiiksi nämä kaikki tulivat!

Sarjan kaikki osat löydät täältä: https://glendoraraha.blogspot.com/p/konmari-sarja.html
 

lauantai 23. marraskuuta 2019

Nerokkain keksintöni (omasta mielestäni) ja villi idea (minulle)


Dave Ramsey ohjeistaa tekemään nollabudjetin (cero based budget), jossa jokaiselle eurolle annetaan tehtävä ennen kuin kuu alkaa. Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että jos tiedät saavasi 1.000 euroa kuussa rahaa niin jokaiselle eurolle tästä 1.000 eurosta annetaan tehtävä etukäteen. Tell your money where to go, instead of wondering where it went. 

Itse pidän tästä budjetointitavasta, mutta tässä on ollut yksi ongelma. Heti kun palkka on tullut tilille, olen tehnyt tilisiirrot säästötileille, rahastoihin tms ja jättänyt käyttötilille vain tasan tarkkaan sen summan minkä olen sille kuulle budjetoinut. 

Alkukuusta tämä toimii ihan jees, mutta loppukuussa alkaa tulla haasteita ja koin aina jonkinlaista stressiä, kun tilin saldo lähenee nollaa. Koin stressiä vaikka tiesin, ettei enää mitään menoja/laskuja ole tulossa. Mutta eihän sitä voi koskaan tietää. Ja pankit velottavat tilinylityksestä niin tästäkin syystä pelko tilinylityksestä vahingossa aiheutti stressiä. Loppukuussa oli aina vähän epämiellyttävä tunne, että paljonkohan siellä tilillä on nyt rahaa, jos meni vaikka kahville/syömään tms. Piti oikein laskea, että paljonko tämä kahvila-lasku tulee olemaan nyt ja samalla laskin, että onko käyttötilillä tarpeeksi saldoa vai tarvitseeko tehdä ylimääräinen tilisiirto säästötililtä. 

Jossain vaiheessa aloin pitämään 100 euron bufferia tilillä. Jo tällöin vähän haaveilin, että kuinka siistiä olisi, jos bufferi olisi 1.000 euroa. Vielä minulla ei vain ollut tällaiseen varaa, koska kaikki ylimääräinen meni ensin vararahaston kasvattamiseen, sitten vuokravakuuden ja muuttorahojen keräykseen ja sitten viimeiseksi asunnon ostamiseen. Mutta nyt kesällä asunto tuli ostettua ja muutenkin rahaa tuntui tulevan ovista ja ikkunoista (bonukset, palkankorotus ja lomarahat sekä palkankorotusten&bonuksen&lomarahojen lisämaksut takautuvasti siksi, että uusi palkka tuli voimaan jo alkuvuodesta) niin rahaa jäi sen verran yli, että jätin käyttötilille 1.000 euron puskurin. 

Näin muutaman kuukauden kokemuksen perusteella olen tullut siihen tulokseen, että ylimääräinen 1.000 euron puskuri käyttötililä on nerokkainta mitä olen ikinä tehnyt. Homma menee siis niin, että palkkakuukauden viimeisenä päivänä tilillä on jäljellä tämä 1.000 euroa eli käyttötilini ei ole ikinä nollassa. Tämä vie täysin sen stressin, jos tulee jokin tilanne eteen, että yhtäkkiä pitäisikin käyttää rahaa enemmän kuin olen budjetoinut niin voin näin tehdä ilman mitään tilinsiirtokikkailuja tms. Ei myöskään tarvitse ikinä miettiä, että paljonko kuun lopussa on rahaa tilillä kun aina voi olla varma, että siellä on rahaa. 

Tämä myös toimii silloin, kun rahaa tulee eri aikoina kuussa (omalla kohdalla lähinnä päivärahat). Teen edellisen kuun matkalaskun aina kuun ensimmäisenä päivänä ja jos matkalasku menee sellaisenaan läpi niin saan rahat noin viikon sisällä. Mutta ei ole ollut yksi kerta, kun olen saanut laskun takaisin ja on pitänyt korjata alveja ynnämuuta kirjauksia (rasittavaa!) ja tästä johtuen päivärahat tulevat joskus tilille vasta lähempänä uutta palkkapäivää. Lasken päivärahat normibudjettiin mukaan eli voi olla, että kuun lopussa käyttörahaa ei ole enää tarpeeksi, koska olen laskenut saavani päivärahat kuun alussa. 1.000 euron puskurin myötä tili voi huoletta mennä ”miinukselle” ja odottaa tasausta, kun päivärahat maksetaan. 

Tämä toimii myös osakeostojen kanssa – ostan osakkeita yleensä 1.000 euron summalla ja summa veloitetaan käyttötililtä pari päivää ostosta. Rahat osakeostoja varten ovat eri tilillä ja minun tarvitsee aina siirtää ko summa käyttötilille, kun kauppa on mennyt läpi. Tämä 1.000 euron puskuri mahdollistaa sen, että minulla on tililllä aina rahaa maksaa osakeostot, jos jostain syystä unohdan tehdä rahasiirron (kuten tässä juuri taannoin kävi matkan takia). 

Näin luottokorttivastaisena ihmisenä huomaan kehittäneeni itselleni oman luottokortin. Olen myöntänyt itselleni 1.000 euron korottoman luoton :D Minulla on joka kuukaudelle 1.000 luottoraja, jonka voin sitten kuluttomasti maksaa seuraavassa kuussa takaisin. Omasta mielestäni tämä on nerokkainta ikinä! Toki joku toinen myöntäisi tämän 1.000 euroa minulle ilman, että minun pitää sitoa omaa pääomaa tähän, mutta henkilökohtaisesti minulle sopii tämä malli paremmin. Suosittelen kokeilemaan, jos olet samanlainen kuin minä, että luottokortin käyttö tuntuu epämukavalta. 

On tässä kyllä yksi ongelma ja tästä päästään myös tähän ”villiin” ideaani. Minun hätävarapuskurini on 12.000 euroa (DV-askel 3), joka on omalla tilillään. Nyt tämän 1.000 euron käyttötilipuskurin myötä minun hätävarapuskurini onkin yhtäkkiä itseasiassa 13.000 euroa...

Lisäksi minulla on erillinen tili extra-asuntolyhennystä varten, jossa on  nyt reilut 2.000 euroa. Lisäksi minulla on tili, jossa on rahat osakeostoja varten sekä rahat extra-käyttöä varten. Tällä tilillä on vähän vajaa 2.000 euroa. Eli tosiasiassa minulla on eri tileillä yhteensä noin 17.000 euroa käteisenä (ja inflaation syötävänä). Toki tästä 4.000 - 5.000 euroa on tarkoitus jossain vaiheessa käyttää, mutta tosiasia kuitenkin on, että rahat saattavat hengailla tileillä useammin kuukauden, jopa vuoden. Nyt vielä kun sijoituksissa on myös se yli 10.000 euroa niin olen oikeasti alkanut kyseenalaistamaan, onko minun järkeä pitää enää noin suurta hätävararahastoa kuin 12.000 euroa. 

Olen kuitenkin vakituisessa työssä ja irtisanomisaikani on 4 kuukautta ja vajaan vuoden päästä se on 6 kuukautta. Suomen lainsäädännöstä johtuen minut voidaan irtisanoa vain YT-neuvottelujen seurauksena. YT-neuvottelujen kesto on minimissään 6 viikkoa. Jos YT-neuvottelut alkaisivat tänään ja saisin niiden seurauksena potkut niin palkka lakkaisi tulemasta 5,5 kuukauden jälkeen. Ensi vuonna palkka lakkaisi tulemasta 7,5 kuukauden jälkeen. Eli minulla olisi joka tapauksessa noin puoli vuotta aikaa varautua ja valmistautua mahdolliseen työttömyyteen. Lisäksi Suomen anteliaan työttömyysjärjestelmän ansioista saisin irtisanomisen jälkeen vielä noin 1,5 vuotta ansiosidonnaista päivärahaa ja koska palkkani on mielestäni erittäin hyvä niin ansiosidonnainen tulee olemaan enemmän kuin riittävä. Eli irtisanomistilanteessa oikeisiin ongelmiin rahallisesti (esimerkiksi ettei minulla ole varaa maksaa asuntolainaani) tulen törmäämään vasta noin kahden vuoden päästä tästä, olettaen että työpaikallani alkaisi tänään YT-neuvottelut, joiden seurauksena minut irtisanottaisin. 

Toinen tilanne on sitten, jos sairastun vakavasti. Rehellisesti sanottuna tästä minulla ei ole paljoa tietoa, että miten homma menee. Ymmärtääkseni pidemmän sairasloman tullessa kohdalle, työnantaja maksaa normipalkkaa noin kaksi kuukautta, jonka jälkeen ”tiputaan” kelakorvauksen piiriin. En tiedä paljonko kelakorvaus on. En tiedä kuinka nopeasti Suomen terveydenhoito toimii vakavan sairauden kohdalla. Oman isäni kohdalla homma on toiminut hyvin (sepelvaltimotauti, pallolaajennukset tms), mutta äitini kohdalla ei niin hyvin (vähän epämääräisempi juttu, ei selkeää sairausdiagnoosia, mutta ei siis mitään hengenvaaraa). Minulla on vakavan sairauden vakuutus, mutta suoraan sanottuna en tarkkaan muista, että mitä kaikkea se korvaa ja miten homma toimii. Pitäisi varmaan selvittää... 

Kolmas tilanne on sitten, jos vammaudun pysyvästi. Tähän minulla on myös vakuutus, mutta en muista mitä se pitää sisällään. Pysyvän vammautumisen kohdalla minun varmaankin pitäisi hakea sitten jotain sairas/vammaiseläkettä.. Eli huh ja huh. En tiedä voiko tällaiseen varautua etukäteen. Ja 12.000 euroa ei kovin pitkälle tässä varmaankaan vie. 

Pitkän tarinan päätteeksi villi ideani siis on, että olen tässä harkinnut laskevani hätävararahastoni 10.000 euroon. Huimaa! :D Laittaisin tämän 2.000 euroa sijoituksiin. Mulla tuntuu niitä puskureita olevan nyt vähän siellä sun täällä enkä koe, että tämä 2.000 euroa hätävararahastossa tekee suurta lisäarvoa turvallisuuden tunteelleni. Viisinumeroisen luvun haluan kyllä hätävararahastossa pitää, joten mihinkään 5.000 euroon en tule sitä laskemaan. Mutta josko nyt tuosta 2.000 eurosta uskaltaisin päästää irti. Joka tapauksessa olen päättänyt tehdä tämän radikaalin liikun aikaisintaan ensi vuonna. Kirjoittelen tästä sitten tarkemmin, jos näin päätän lopulta tehdä. Katsotaan, katsotaan.

torstai 21. marraskuuta 2019

Marraskuun (18.10. - 19.11.) budjetti ja toteuma - miten kävi

Budget fail November 2019!

Hahaa, aikamoinen kuukausi. Aikalailla kaikki meni mitä tuli. Säästöön sain reilut 200 euroa eli noin 7%. Tämä nyt oli tiedossa, koska jo budjetoidessa oli tiedossa, että tälle kuulle tulee useampi ns ylimääräinen kulu.

Tässä kuussa oli suunniteltuja ylimääräisiä kuluja:

  • Mätkyt (431eur)
  • Laivamatka (300eur)
  • Vaatteita (250eur)
  • Reilun kahden kuukauden bussilippu (211eur)
  • 3 kuukauden liitonmaksut (77eur)
  • Kasvohoitosarja (100eur)

Onneksi tästä laivamatkalla käytin vain noin puolet budjetoidusta (160eur) ja kasvohoidot jätin suosilla tulevaisuuteen. Vaatteissa taas vähän liioittelin (en määrässä, mutta hinnassa - kahdet kengät ja kaksi t-paitaa yhteensä 350 euroa).

Ylimääräisenä yllättävänä kuluna tuli hammashoitokuluja yhteensä 160 eurolla (kuvittelin saavani kaupungilta ajan, mutta mut vedettiin tähän palvelusetelihuijaukseen, joten päädyin maksamaan aika paljon ja maksan vielä lisää joulukuussa). Mulla myös selkä ja lonkka jumahti pahasti ja jouduin ostamaan särkylääkkeitä vähän isommalla summalla. Samoin ihonhoitotuotteita loppui ja ostin uusia. Näistä johtuu iso ylitys terveys/hygieni-kuluissa.

Positiivista on, että lounaskulut pysyi kurissa (vain 60 euroa!) ja onnistuin myös pysymään ravintolakuluissa alle 100 euron. Ruokarahaa nostin vain 150 euroa, mutta tämä johtuu siitä, että mulla oli reilut 50 euroa vielä rahapussissa jäljellä käteistä viime kuulta. Eli en pärjännyt 150 eurolla ruokakaupassa. 

Mutta positiivista on, että pystyin kustantamaan kaiken normipalkalla eikä tarvinnut kajota säästötilille tms. Mutta harmittaahan tällainen kuukausi, kun tuntuu, että rahaa menee vaan ovista ja ikkunoista pihalle ja koko ajan saa vähän seurata tilintapahtumia, että mennäänkö yli vai ei.

Pitäisi olla kyllä tyytyväinen, että mulla oli rahaa maksaa kaikki tarpeellinen. Olisin voinut säästää tuossa hammaslääkärikuluissa - yksityisellä kerrottiin ihan suoraan, että voidaan tehdä näin ja se maksaa tämän verran tai sitten vielä tämä lisäksi ja se maksaa sitten tämän verran enemmän. Sanoin, että tehkää kaikki mikä on hyvä. Mun hampaat kuitenkin ja mun terveys (ja eivät he mielestäni mitään turhaa ehdottaneet). 

Nyt tuntuu, etten näemmä ole ikinä tyytyväinen. Tein ensi (tämän) kuun budjetin (20.11. – 19.12.) ja sillain budjetti on tiukka, etten saa säästöön yhtään ekstraa. Säästöön menee siis ”vain” 300 euroa asuntosäästö, 300 euroa osakesäästö ja 180 euroa rahastot. En ole tähän tyytyväinen. Miksi ihmeessä en?

Onhan toikin kuitenkin jo 780 euroa ja silti tunnen jonkinlaista pettymystä jo etukäteen, että muut rahat tulen käyttämään. On kuitenkin joulu edessä ja siihen olen budjetoinut. Samoin tarvitsee vielä käydä hammaslääkärillä kerran ja ostaa lisää melkein lopussa olevia kosmetiikkatuotteita. Ravintolaan olen varannut enemmän, koska joulukuu ja pikkujouluja tiedossa (mikä on iloinen asia!). Uusi joogakortti pitää ostaa ja kuntosali-innostuksen vuoksi enemmän tulee menemään rahaa kuntosali/uimahalli-maksuihin. Mun ihan yksi suosikkijuttu on perjantai-illan yin-jooga. Saan siitä rauhaa ja voimaa viikonloppuun eli joogakortin ostamisessa ei ole mitään negatiivista. Oikeasti mulla olisi tässä vähän työstämistä päässäni, etten tuntisi kaikkea rahankäyttämistä negatiiviseksi asiaksi.

Jopa Dave Ramsey on vahvasti sitä mieltä, ettei saa säästää "liikaa". You need to save some of it, give some of it and spend some of it. Muutamassa puhelussa (radio-ohjelmassaan siis) Dave on jopa ohjeistanut, että sun pitää käyttää enemmän eikä vain säästää. Miksi ihmeessä tunnen syyllisyyttä, kun käytän rahaa, jonka olen tiettyyn asiaan budjetoinut? Toki jos menen yli niin silloin saakin olla pieni pisto omassatunnossa, mutta jos budjetoin 100 euroa johonkin ja käytän sen 100 euroa niin eihän silloin pitäisi olla huono omatunto... Tähän haluan nyt kyllä kiinnittää huomiota. 

Alla tarkemmat luvut kaikille joita ne kiinnostavat :)



Helmikuun tulot ja menot

Mulla on nyt vähän turnausväsymystä ilmassa kaikkien näiden mun kulujen selittelyssä, erottelussa ja seurannassa niin tässä kuussa julkaisen...