lauantai 19. lokakuuta 2019

Personal trainer -ohjauskokemuksia - mistä maksoin pari tonnia

Olen siis palkannut itselleni personal trainerin. Olin tätä jo miettinyt pidemmän aikaa, mutta se on aina vähän kaatunut siihen, että en halua maksaa turhasta. Olen valmis maksamaan kunnollisesta palvelusta, mutta en halua maksaa turhasta.

Joskus vuosia, vuosia sitten, kun citydeal oli voimissaan niin ostin sitä kautta 6 ohjauskertaa PT:ltä. Kohtasin nuoren miehen, joka teki minulle kuntosaliohjelman, viikkourheiluohjelman ja ruokavalion. Viikkourheiluohjelmaan kuului neljä kertaa salilla (jota en silloin harrastunut) ja lisäksi sinne oli ahdettu ne lajit mitä sanoin jo nyt harrastavani ja haluavani jatkaa (baletti, bodybalance ja spinning). Bodybalance oli selkeästi tälle PT:lle tuntematon laji ja hän asetti minulle seuraavanlaisen kysymyksen: Onko se bodybalance yhtä kevyttä hommaa kuin se baletti? Tällä kysymyksellä koko homma oli minun kohdallani aikalailla taputeltu. Uskallan väittää, että balettia rankempaa lajia on vaikea löytää (sen on vain tarkoitus näyttää helpolta ja huijata yleisöä) ja bodybalance-tunnit eivät kyllä mitään venyttelyä olleet (ok, no ovat jos haluat etkä tee kunnolla kuten moni laji). Mutta joo, homma ei oikein onnistunut kohdallani. Ensimmäinen tapaamiskerta oli keskustelukerta ja loput viisi salilla, jossa tehtiin sitä mun saliohjelmaa. Sali oli sali missä olin tällöin jäsenenä eli maksoin sinne jäsenmaksua ja oli aina supertäynnä porukkaa. Toki citydealin kautta homma tuli halvalla – olisiko ollut joku 100-200 euroa - eli tässä käy kyllä hyvin sanonta, että sitä saa mitä tilaa. Minä en ollut valmis (tai en pystynyt) maksamaan paljoa rahaa niin on ihan ymmärrettävää, että palveluntarjoaja ei myös minuun paljoa halunnut panostaa. Ymmärrän, että PT-ala on aika hankala ja varmaan aika moni odottaa saavansa palvelua ilmaiseksi. 

Itse en odota saavani palvelua ilmaiseksi, mutta en vain halunnut taas maksaa pelkästä saliohjelmasta. Tiedän, että lihaskuntoharjoitus olisi pakollista hyvän kunnon ylläpitoon. En ole tehnyt lihaskuntoa lainkaan vuosikausiin. Ja hieman se nyt alkaa jännittää, kun ikää tulee lisää ja painoa salakavalasti alkaa kertyä, että mitenhän tässä käy. Myös nämä kaikenlaiset muut kropan krampit kuten alaselkävaivat johtuvat suurelta osin huonosta lihaskunnosta. Siis liikun kyllä jossain määrin koko ajan, mutta liikuntani on aika kevyttä. Ja liian vähäistä. Ja liian helposti jään kotiin hengaileen, kun väsyttää. 

Joka tapauksessa nyt taas syksyn lähestyessä mietin, että mitä ihmettä oikein teen tämän painoni ja itseni kanssa. En siis koe olevani mitenkään suuresti ylipainoinen (painoindeksini on lievästi ylipainoinen, painan 74,6kg ja olen 163cm), mutta selkeästi viime vuosina (etenkin viimeisen vuoden aikana) rasvaa on alkanut kertyä enemmän kuin lihasta ja se on alkanut ahdistamaan. Olen väsynyt ja tuntuu, ettei töiden jälkeen jaksa oikein mitään. Tuntuu, ettei mikään unimäärä ole tarpeeksi (nukun 8-9 tuntia per yö, joten pitäisi kyllä riittää). Liikun kyllä, mutta hengästyn aika nopeasti ja rankat treenit tuntuvat vastenmielisiltä. Mielestäni syön liikaa verrattuna siihen kuinka paljon liikun ja liian isoja annoksia. En ole oikein osannut tehdä asialle mitään. Mutta haluan tehdä asialle jotain! Etenkin nyt kun tilanne on vielä hyvä ja ylipainoa ei ole paljoa.

Bongasin facesta kuukauden lihaskunto-nettivalmennusohjelman ja olin jo tosi lähellä ostaa sellaisen. Onneksi menin lukemaan nettivalmennuksesta mielipiteitä ja palaute oli vaihtelevaa. Siinä mielipiteitä lukiessani mietin, että okei, voin taas kerran laittaa reilun 100 euroa tällaisen juttuun mikä on ihan kiinni omasta viitseliäisyydestä. Se että jaksaisin mennä nettiin lukemaan ohjeita ja katsomaan videoita on hieman liian riskipitoista hommaa. Tajusin, että hommassa on iso riski, etten vain tee mitään. Nettivalmennuksissahan kukaan ei velvoita mihinkään ja kun hinta on pieni niin mitä sitä suotta itsekään stressiä ottamaan. Esimerkkinä alkuvuodesta ostin viiden viikon jooga-ohjelman nettivalmennuksena. Joka maanantai tuli uusi jooga-ohjelma (ilta- ja aamujooga sekä jotain hyvinvointiluentoja). Viiden viikon aikana tein jooga-ohjelman ehkä noin viisi kertaa yhteensä. Sivusto oli myös minun käytettävissä toukokuun loppuun (alkoi tammikuussa) ja olisin saanut ladata jooga-ohjelmat omalla koneelleni. Ladasinko? No en tietystikään! 60 euroa aika hukkaan. 

Aloin siis googlettamaan ihan oikeaa PT:tä. Löysin lopulta yhden sopivanoloisen, jolle laitoin viestiä. Hän vastasi, ettei itse juuri nyt ota uusia asiakkaita. Hän kertoi, että hän omistaa yrityksen, jossa työskentelee useampi PT ja hän tekee alkuhaastatteluja ja voi katsoa sopivan PT:n tiimistään. Sovimme ajan. Tapasimme PT-studiolla, lähdimme puolen tunnin kävelylle Töölönlahden ympäri ja samalla kerroin omaa urheiluhistoriaani ja muuta taustaani. Hän kartoitti, että mitä odotan ohjaukselta, mitä haluan tehdä ja odotanko kuinka usein tapaamisia PT:n kanssa. Lenkin jälkeen menimme toimistolle, missä juttelimme vielä vähän lisää ja hän teki ehdotuksen/tarjouksen. Kahdeksan kuukautta ja 16 henkkoht tapaamista PT:n kanssa. Viikkoraportointi ohjaajalle, kahden kuukauden välein mittaukset, ruokavalio (jota edeltää ruokapäiväkirjanpito), treenisuunnitelma, jota päivitetään 4-8 viikon välein ja first beat mittaus. Hinta oli jotain vähän päälle 2.000 euroa, mutta jos maksaa koko paketin kerralla sai 5% alennuksen, joten hinnaksi tuli 2.128 euroa. Minulla oli 140 euron arvosta liikuntaseteleitä, joten maksoin siis valmennuksesta 1.988 euroa. Tuleva ohjaajani on taustakoulutukseltaan myös fysioterapeutti (minulla on vanhoja akillesjänne-ongelmia juoksuajoilta ja nykyisiä alaselkävaivoja) ja tämä haastattelija myös sanoi, että jos en tule ohjaajani kanssa toimeen niin sen saa vaihtaa. 

Ensimmäisellä tapaamisella oman PT:ni kanssa juttelimme aika pitkään mun tavoitteista ja elämäntavoista ja oikeasti tuntui, että ohjaajaa kiinnosti. Otimme alkumittaukset (inbody-mittaus, joka laskee painon, rasvaprosentin tms sekä ihan perinteisellä mittanauhalla reisien, käsivarsien, vyötärön, lantion mitat), jotka kirjattiin yhteiseen portaaliin minne sekä minulla että ohjaajallani on pääsy. Siellä myös seurataan kehittymistä, siellä on treeniohjelma, ruokavalio, tapaamiskerrat ja kaikki kommunikointi toimii sen kautta. Minulla on myös PT:ni puhelinnumero ja ilmeisesti voisin tekstarilla myös kysyä erinäisiä asioita, mutta en ole nähnyt tähän tarvetta. Ekalla kerralla tehtiin myös lyhyt treeni, jonka avulla lähinnä kartoitettiin liikkuvuuttani ja tämänhetkistä lihaskuntoani. Sovimme, että näin alkuun näemme useammin, että saadaan projekti liikkeelle ja tutustumme toisiimme, mutta sitten jatkossa tapaamiset ovat 2-4 viikon välein. Tämä oli oma toiveeni, koska en jaksa viikoittaisia tapaamisia ja en koe kaipaani ns treenikaveria. Teen kyllä kunhan minulla on selkeä ja motivoiva ohjelma ja olen jossain määrin tilivelvollinen jonnekin päin. 

Takana on nyt viisi tapaamiskertaa ja homma on lähtenyt käyntiin. Arvostan etenkin, että tapaamiset ovat tämän yrityksen omalla yksityissalilla, jossa ei ole muita kuin ohjaajia ja heidän asiakkaitaan. Muutaman kerran olemme olleet salilla ihan täysin kaksin, maksimissaan samaan aikaan on ollut yhteensä kuusi ihmistä eli kolme PT+asiakas-komboa. Tämä on itselleni todella luksusta ja arvostan tätä (ja olen tästä valmis maksamaan), koska ahdistavinta itselleni salikäynneissä näin alkuun on ne muut ihmiset. Tapaamiskerrat ovat lähinnä olleet viikkoharjoitusohjelmien treenausta ja oikeiden liikeratojen etsimistä. Kerrat vaihtelevat hieman toisistaan, esim kerran olemme tehneet todella rankan treenin ja toisella kerralla pilates-tyyppisen harjoittelun (joka oli kyllä rankka sekin ;)). 

Yksi tapaamiskerta oli ravintokeskustelu, johon olin valmistautunut pitämällä kolmen päivän ajan ruokapäiväkirjaa. Se oli kyllä aika silmiä avaava. Syön kyllä suht monipuolisesti, mutta syön liikaa herkkuja. Syön liian kepeän aamupalan ja liian raskaan lounaan sekä illallisen. Syön liikaa lihaa (en vain osaa tehdä hyvää kasvisruokaa!). Käytiin karu keskustelu alkoholin lihottavasta vaikutuksesta: jo itse alkoholissa on kaloreita, mutta se, että kun juot yhdenkin lasin alkoholia niin maksa käsittelee sitä muutaman päivän ja tänä aikana aineenvaihdunta menee sekaisin = laihtuminen hidastuu, koska elimistö keskittyy alkoholin polttamiseen/poistumiseen elimistöstä. Eli kärjistetysti olisi parempi vetää yhdet isot kännit kuussa kuin juoda joka ilta yksi. Joka on minun ”syntini”. Etenkin kesälomalla se meni helposti siihen, että otampa yhden saunaoluen ja lasin viiniä ruoan kanssa. Vaikka kerta-annokset ovat yhtä kahta niin kun tämän yhden kahden ottaa useamman kerran viikossa niin aineenvaihdunta on koko ajan vähän sekaisin. Auts! Saan vielä tarkemman ruokavalion ja reseptiohjeet omaan portaaliini, mutta ensimmäiset stepit ovat lisätä kasviksien määrää aterioilla, syödä useammin (kuusi kertaa päivässä, nyt olen syönyt 4-5 kertaa) ja tasata ateriakokoja (esim isompi aamupala, vähemmän lounaalla). Vähennän lihansyöntiä ja herkkuja vain joskus (ei joka päiväistä napostelua työpaikan kahvihuoneessa). Alkoholia vain erikoistilanteissa ja alkoholin juomisen välttäminen kotioloissa (voi saunaolueni...).

Minulla on nyt siis viikko-ohjelma, jota on tarkoitus noudattaaa. Ohjelmassa oli mielestäni hyvin otettu huomioon minun toiveeni. Mm aerobiset osiot saan valita niistä mitä nyt jo teen (lenkkeily, kävely, uinti, hiihto). Lihaskunto-osiot voi ekassa jaksossa tehdä myös kotona ja ne koostuivat osittain jooga-tyyppisistä liikkeistä (vähän vastaavia olen tehnyt aikoinaan body balancessa). Ohjaaja muokkaa sarjoja aina vähän tapaamisten jälkeen/välillä riippuen siitä miten tilanne etenee. Esimerkiksi selkäni jumahti taas tässä jokunen viikko sitten ja tällöin tapaamiskerralla kävimme pilates-tyyppisen harjoituksen läpi ja keskityimme treenaamaan vartalon tukilihaksia. Harjoitusohjelmaan myös lisättiin täten 20 minuutin selkäätukeva treeni, jonka voi tehdä aina silloin, kun selkä on vähän haastavammassa tilanteessa. Ja treenin voi tehdä ihan kotona, esimerkiksi hotellihuoneessa niinä viikkoina, kun on työmatkoja. 

Arvostan myös sitä, että henkkoht portaalissa, missä on treeniohjelmani, löytyy myös ohjevideo joka liikkeen kohdalla. Näin voin aina tarkistaa, että miten kukin liike tehdään, jos olen epävarma. 

Homma on lähtenyt suht hitaasti käyntiin, mutta olen tyytyväinen. En varmaan olisi pystynyt koko juttuun, jos kerrasta olisi pitänyt tehdä täyskäännös ruokavalion kanssa ja alkaa treenamaan täysillä viisi kertaa viikossa. Perusviikko-ohjelmani mitä olen tehnyt on nyt tällainen: maanantaisin kävelylenkki 30-45 min, lyhyt lihaskunto lenkin jälkeen, tiistaina balettitunnit (jotka ovat nyt jääneet kyllä välistä alaselkävaivojen, työmatkojen ja motivaatiopulan vuoksi jo neljästi), keskiviikkona käyn oikeasti salilla, perjantaina kävelylenkki 30-45min + joogatunti ja sunnuntaina lihaskuntoharjoitus, jonka olen tehnyt tähän asti kotona. 

Eli koontina vielä, että mitä tällä parilla tonnilla saan:

  • Seurannan ja tuen 8 kuukauden ajan
  • 16 henkilökohtaista ohjauskertaa (á 60 min, ensimmäinen kerta oli 75 min)
  • Treeniohjelman videoineen joka päivitetään 4-8 viikon välein
  • Seurantamittaukset, jotka otetaan kahden kuukauden välein
  • Henkkoht nettiportaalin jossa on kaikki ohjelmani, tietoni, mittaustulokseni, ravinto-ohjelma, jonne itse raportoin omat fiilikset ja tekemiseni ja jossa saan yhteyden ohjaajaani ja lähettää kysymyksiä tarvittaessa
  • Ravintoseurannan ja ravinto-ohjelman sekä ravinto-ohjelmaan sopivia ruokaohjeita (tämä on oma nettisivunsa)
  • First beat mittauksen

Takana on nyt 6 viikkoa ja etenkin tyytyväinen olen siitä, että tiedän homman jatkuvan ensi toukokuulle asti. Alunperin lähdin etsimään sellaista 2-3 kuukauden settiä, joka maksaisi noin 1.000 euroa. Maksoin nyt tuplat, mutta koen, että tästä nyt oikeasti saa enemmän kuin tuplat. Tässä on oikeasti nyt aikaa opetella rauhassa uudenlaista elämäntapaa, johon kuuluu enemmän urheilua, mutta johon kuuluu myös sairastumiset, työmatkat, stressaavat elämäntilanteet, kaamosmasennus ja näiden vaikutukset viikkorutiineihin. Muutokset tähän asti ovat pieniä, mutta niitä on tullut. Makeiden herkkujen syömättä jättäminen helpottuu koko ajan. Runsaamman aamupalan syöminen alkaa tuntua hyvältä. Salille meno ei ole enää niin vastenmielistä. Olen saanut niitä fiiliksiä, että väsyneenä on parempi mennä edes puolen tunnin lenkille kuin jäädä vain kotiin katsomaan telkkaria. Tuntuu tosi hyvältä taas tehdä jotain kropallaan. 

Ja parasta tässä ihan oikeasti on, että olemme vasta alussa. Tiedän, ettei homma lopu vuoden loppuun vaan ohjaus ja tuki kestää vielä pitkälle ensi vuoteen. Tekee hyvää tietää, että tuolla on joku, ketä kiinnostaa miten etenen ja missä mennään. 

Alkufiilikset tästä on nyt tosi hyvät. Päivittelen aina välillä, että miten projekti etenee!
 

perjantai 18. lokakuuta 2019

Lokakuun (20.9. – 17.10.) palkkakauden toteuma

No nyt on hyvä kuukausi takana! 

Palkkaa tuli taas kerran aika runsaasti, koska sain nyt vihdoin kaikki sovitut palkankorotukset takautuvasti. Yhteensä 4.376 euroa. Voi kun joka kuukausi tulisi noin paljon... No mutta ei pidä valittaa, nyt loppuvuonna palkkaa tulee vajaa 3.000 euroa nettona ja sitten ensi vuodesta käteenjäävän kuukausipalkan pitäisi olla noin 3.200 euroa, joka on kyllä tosi hyvä. Nyt loppuvuonna jää vähemmän käteen johtuen korkeasta veroprosentista. Korkea veroprosentti on seurausta siitä, että sain kesän bonukset ja ekan palkankorotuksen + bonus&lomarahatakaumia liian pienellä veroprosentilla niin loppuvuodesta näitä nyt kompensoidaan. Toivottavasti ensi vuosi menee sujuvammin veroprosentin osalta – tänä vuonna en kyllä osannut yhtään arvioida näitä tulojani. Tammikuussa en todellakaan odottanut, että saisin 1.000 euron palkankorotuksen tänä vuonna. Veroprosentin suhteen mä mielelläni maksaisin ihan tasan tai siten, että vähän maksan mätkyjä. En halua palautuksia. Lisäksi sain syyskuun lopussa vielä vähän osinkoja eli koko kuukauden tulot oli aikalailla tasan 4.400 euroa. 

Pakolliset kulut olivat vain vähän vajaa 1.700 euroa, joka siis pitää sisällään asuntolainan ja muut asumisenkulut, ruoan, ravintolat, vapaa-ajan, ostelut, ihan kaikki. Ilman asuntolainan lyhennystä mun kuukauden kulut olisivat olleet 1.000 euroa. Loput rahat menivät säästötileille tai sijoituksiin. Eli kokonaisuudessaan sain säästöön tässä kuussa reilut 2.700 euroa (+asuntolainan lyhennys 700 euroa), joka on kyllä tosi paljon rahaa. 

Erityisen iloinen olen mun ravintolabudjetista: ensinnäkin se meni alle budjetoidun ja summa minkä käytin oli (mulle) tosi pieni. Ja aidosti ravintola/kahvilaan meni vain 20,80 euroa ja josta 12,50 euroa meni junassa syömiseen työmatkan yhteydessä (ja periaatteessa tämä on työkulua, jonka saan siis päivärahan muodossa takaisin). Eli oikeasti ravintolaan käytin vain 8,30 euroa, joka on yhden oluen hinta. Eihän tämä ole todellista! Loput 21,53 euroa meni tupareita varten ostettuihin juttuihin – ostin tuliaisiksi viinipullon, ruisleipää ja suolaa sekä pari juomaa itselleni (sinänsä tämän olisi ehkä voinut laittaa myös ekstrakaterogiaan, mutta laitoin nyt tänne, kun piti sisällään alkoholia). Ravintolaan en tupareista lähtenyt vaan kotiin. Ehkä mulla on vielä toivoa näiden ravintolakulujeni kanssa! Tuskin näin alas pääsen ihan joka kuukausi, mutta mulle riittäisi, jos onnistuisin pitämään kuukauden ravintolakulut noin 100 eurossa. Ravintolassa/kahvilassa/tms-käyminen kuuluu kuitenkin aika oleellisesti mulla sosiaaliseen kanssakäymiseen läheisten ja kavereiden kanssa niin nollaan tätä kulua en missään nimessä halua. Mutta 300-400 euroa ravintolaan kuussa on kyllä aika paljon liikaa. 

Vaatebudjetti oli tälle kuulle ruhtinaallinen, tarkoitus oli ostaa kengät (mun syys/talvikengät ovat hajalla) ja mahdollisesti jotain pientä ekstraa. Haluaisin kovasti uusia vaatteita, kun tuntuu, että kaikki vaatteeni ovat vähän ryysyjä... Mutta tosia-asia oli, etten ehtinyt vaatekaupoille. Tai kävin kerran kokeilemassa kenkiä, mutta siihen se jäi. Yhdet kengännauhat ostin. Muuten siirsin vaatebudjetin ensi kuulle. 

Asuntosäästöön oli tarkoitus laittaa 500 euroa, mutta päädyin laittamaan 800 euroa. Mulla on ensi kuussa tulossa risteily, jonne haluan varata käyttörahaa 300 euroa. Ensi kuussa tulee maksuun myös mätkyt, yli kahden kuukauden bussilipput, liitonmaksu ja kasvohoito. Budjetti alkoi näyttää vähän tiukalta ja ajattelin ensin siirtää ensi kuun tuloiksi 300 euroa säästöistä (alunperin siis suunnittelin laittavani tuon 300 euroa käyttösäästöön). Mutta inhoan tällaista rahapelleilyä tilien välillä niin päätin suosilla maksaa nyt tässä kuussa jo etukäteen asuntosäästötilille 300 euroa ja sitten marraskuussa en laita lainkaan rahaa asuntosäästötilille vaan summa menee mun risteilyä varten. Jotenkin mulle on helpompaa budjetoida ko kuussa tulevat rahat kokonaan, eikä ottaa mistään säästötililtä ekstraa. Ajatuksen tasolla sinking funds –tyyppinen toiminta vaikuttaa järkevältä ja tehokkaalta, mutta käytännössä se ei toimi mun kohdalla. Musta on älytöntä budjetoida sinking funds –tilille 300 euroa kuussa ja sitten ottaa sieltä 280 euroa käyttöön samassa kuussa. Tää ei vaan mene mulla jakeluun :D Joten toimin nyt omalla tavallani. Laitoin kyllä ns sinking fund –tililleni rahaa, mutta tämä on tarkoitettu isompaa matkaa varten, jota olen suunnitellut ensi vuoden lopulle. Tällainen isompien juttujen sinking funds –säästö on mulle järkeenkäypää, koska palkkani ei ole niin suuri, että voisin siitä tosta noin vain pari tonnia kuussa laittaa yhteen matkaan. Eli kaikkea enemmän kuin yli tonnin maksavia juttuja varten säästän ennakkoon, mutta en mitään parin sadan juttuja varten vaan tällaisiin juttuihin kyllä pitää irrota kuukauden perusbudjetista rahaa. Toivottavasti tää nyt on järkeenkäypää. Itse putosin jo vähän kärryiltä :D

Tämä kuu oli hyvä myös senkin kannalta, ettei mulla ollut mitään suurempia menoja. Yksi Tampere-viikonloppu sukulaisten luokse ja nuo yhdet tuparit. Jotenkin kaipasin myös tällaista kuukautta, ettei ole suurempia suunnitelmia. Sain urheilujuttuja rullaamaan ja oli aikaa kotoilulle ja rentoutumiselle. Ja selkeästi rahaa kuluu vähemmän, kun ei ole menoja! Kätevää. 

Marraskuulle (18.10. – 19.11.) onkin sitten enemmän jo taas tapahtumia, jotka tulevat vaatimaan rahaa. On pidempi työmatka Osloon, keikka siskontytön kanssa, Ruotsin risteily ja mun lukiokaveriporukka on tulossa päiväksi Helsinkiin. Mä olen nyt ottanut vähän uuden tavan budjetoinnissa, että ennen kuin budjettikuukausi alkaa niin listaan kaikki (tiedossa) olevat ohjelmat budjettitaulukon viereen päivämäärineen. Tästä saa vähän paremmin osviittaa, että mihin kaikkeen mun rahojen pitää kuun aikana riittää. Eli jos esim on vaikka sovittuna neljät ravintola-treffit kuulle niin se on sitten satavarma, että ravintolaan menee rahaa. Jos on sovittuna kylpyläreissu niin sitä varten pitää varata rahaa. Ja rahaa pitää myös varata työmatkoja varten – esimerkiksi lentokentillä tulee usein syötyä ja se vasta on kallista. Etenkin näillä ”mun alueen” lentokentillä eli lähinnä matkustan tässä Pohjoismaiden alueella. Kööpenhaminan, Tukholman ja Oslon lentokentät ovat KALLIITA. Eikä se Helsinki-Vantaa ole sen edullisempi, missä usein syön aamupalan tai vähintään juon kahvin. Usein on todella aikaisia aamulentoja ja kun heräät 4 – 5 välillä ja lähdet kentälle siinä kello viiden jälkeen niin ei suuremmin aamupala vielä maistu. Kentällä alkaakin jo nälkä vaivaamaan. Aina välillä otan omat eväät kentälle ja ostan vain kahvin. Mutta kun se pelkkä musta kahvikin on jo ihan älykallis! Melkein neljä euroa nykyään, oliskohan ollut 3,80. Sillähän saa jo paketin kaupasta... OMG.

Jos ihan vain säästöprosentteina tilannetta katsotaan niin näyttää myös tosi hyvältä. Säästöprosentti 62% ja jos se kuuluisa asuntolainan lyhennys lasketaan mukaan niin 78%. En ole varmaan koskaan päässyt näin isoon säästöprosenttiin! En kyllä tiedä kuuluisiko noi käyttösäästö/sinking funds –rahat edes laskea säästöprosenttiin. Sehän ei ole varsinaista säästöä vaan tulevaisuuden kulujen ennakointia. Nettovarallisuuteen en laske mun sinking funds –säästöjä, koska ne rahat voivat milloin tahansa huveta. Ja se on niiden tarkoituskin.

Olikohan mulla vielä jotain muuta.. Tosiaan marraskuu ei tule olemaan yhtä hyvä, mutta kuukaudet ovat erilaisia. Yllätyskulukategoriaan lukeutui lokakuussa yhdet teatteriliput, junaliput, imurin pölypussit (nämä olisi kyllä pitänyt maksaa ruokarahoilla), Ikea-ostoksia ja pari kuntosalikäyntiä. Periaatteessa nämä yllätyskulut voisi myös melko hyvin budjetoida etukäteen, mutta en ole jaksanut ihan näin detailitasolle mennä. On kivaa, kun on ekstrarahaa, jonka voi sitten huoletta laittaa kaikkeen mitä on unohtanut budjetoida. Mutta näillä sanoilla marraskuuta kohti. Voin jo luvata, että marraskuussa säästöön menevät rahat tulevat olemaan minimaaliset ja aion tuhlata melkein kaiken. Hah! Hiiteen säästöprosentit :D 

Tuttuun tapaan alla tarkemmat luvut. 



JK. Kirjoitin tämän tekstin torstai-aamuna (17.10.) junassa kohti Tamperetta (palkkapäivä oli siis perjantaina 18.10.). Illalla 17.10. palasin kotiin muutaman työkaverin kanssa samalla junalla ja ostin asemalla smoothien 5 euroa ja junassa juotiin yhdet oluet 6,90 euroa. Eli vähän tuli lisää mun ravintolakategoriaan, mutta koska maksoin nämä käteisellä (ruokarahaa jäi aika paljon yli lokakuussa) niin nämä ei näy nyt varsinaisessa budjettitoteumassa. Mutta rehellisyyden nimissä pitää nyt myöntää, että viimeisenä iltana tuli vähän lisää ravintolakuluja ;)

sunnuntai 13. lokakuuta 2019

Sijoitushistoriani


Facebookin eräässä ryhmässä joku kyseli blogeja, joissa sijoitusmatkaa pystyisi seuraamaan alusta asti. Eli hetkestä, jossa sijoitussalkku on 0 euroa ja miten siitä sitten ollaan edetty. Tällaisia on aika hankala löytää, koska jokainen vaikuttaa aloittaneen siitä, kun sijoitussalkku on jo jonkin kokoinen. Hyvin harva aloittaa siitä, kun laittaa ensimmäiset pennoset ensimmäiseen rahastoon tai osakkeeseen.

Oma blogini ei ole sijoitusblogi eli en kirjoita sijoituskohteistani tai miten niitä valitsen, vaan pääasiassa kirjoitan muista asioista. Itse miellän blogini enemmän suunnitelmalliseen taloudenhallintaan liittyväksi blogiksi. Tavoite on vakaa ja turvallinen henkilökohtainen talous. Ja sijoitukset ovat osa sitä. 

Jos joku nyt sattuisi seuraamaan blogiani vain ja ainoastaan sijoitusten näkökulmasta niin ajattelin avata sijoitushistoria alkuajoista lähtien kiinnostuneille. 

Oma sijoitushistoriani on siis melko nuori. Vuonna 2016 taloyhtiöön, missä asuin, oli tulossa katto- ja huoneisto-oviremontti. Olin jo tässä vaiheessa sen verran fiksu taloudellisesti, että olin etukäteen säästänyt tätä remonttia varten. Kustannusarvio omalta kohdaltani oli joku 2.000 – 3.000 euroa. Vuoden 2016 alkupuolella minulla oli säästössä 2.500 euroa tätä varten (huom. nämä olivat ainoat säästöni tähän maailmanaikaan). 

Vuoden 2016 alkupuolella meillä oli taloyhtiön kokous, jonka lopputulemana oli, että kattoremontti ja ovi&lukkoremontti tehtäisiin eri aikoina. Kattoremontin ajankohta olisi kesä 2016 ja oviremontti joskus vuoden 2017 lopulla. Syy tähän päätökseen oli, että isännöitsijämme laski, että kattoremontin voisi kattaa talohtiömme ylijäämällä (tällöin tilillä oli noin 30.000 euroa) ja kahdella ylimääräisellä vastikkeella. Näin taloyhtiölainaa ei tarvitsisi ottaa lainkaan kattoa varten. Asia selvä. 

Minulla siis oli yhtäkkiä 2.500 euroa ”ylimääräistä” tililläni. Jostain olin kuullut rahastoista ja olin jonkin aikaa miettinyt, että olisiko rahastosijoittaminen minulle mahdollista. En muista lainkaan, mistä olin aiheesta kuullut/lukenut ja kauanko olin asiaa pohtinut. Todennäköisesti olin torpannyt koko ajatuksen sillä, etteihän minulla jäänyt lainkaan kuussa ylimääräistä laitettavaksi mihinkään. Mutta yhtäkkiä minulla olikin tätä ”ylimääräistä” rahaa ja jokin minua ajoi sitä kohti, että rahan voisi laittaa johonkin ”pysyvään säästöön”. Otin yhteyttä omaan pankkiini sijoitusneuvojaan ja varasimme yhdeksi illaksi puhelinajan. 

Olin täysin pihalla enkä oikein tajunnut mitä olin tekemässä. Eniten minua pelotti, että laitan rahani johonkin, jossa on mahdollista menettää kaikki. Pankin sijoitusneuvoja oli nuori mies ja muistan vielä, kun kysyin häneltä, että millä todennäköisyydellä menetän kaikki rahani. Hän vastasi, että toki se on mahdollista, mutta epätodennäköistä. Rahaston ollessa kyseessä, se tarkoittaisi, että kaikki yhtiöt joihin rahasto sijoittaa menisivät konkurssiin samanaikaisesti. En toki ollut vakuuttunut (skeptinen luonne), mutta joka tapauksessa puhelun lopuksi päädyin sijoittamaan erääseen pankin rahastoon alkupääoman 1.500 euroa ja jatkamaan 40 euron kuukausisäästöllä. Muistan kun rahat hävisivät tililtäni ja siirtyivät rahastoon. Olin aika kauhuissani, enkä uskaltanut kertoa asiasta kenellekään. En tietystikään kiinnittänyt huomiota mihinkään kuluihin tms huomiota. Näin jälkihuomiona voin sanoa, että rahasto tuotti ihan ok ja kulut olivat maltilliset (1%). Aloitin tähän rahastoon sijoittamisen 1.500 euron alkupääomalla keväällä 2016 ja syksyllä 2018 myin rahaston pankinvaihdon yhteydessä ja tällöin siellä oli noin 2.900 euroa, josta reilu 200 euroa oli voittoa.

Kesällä 2016 minulla oli siis sijoituksissa noin 1.500 euroa yhdessä pankin rahastossa. 

Seuraavan vuoden ajan sijoitin siis 40 euroa kuukaudessa. Pikkuhiljaa näin, ettei se raha sieltä mihinkään kadonnut ja aloin olemaan vähän rennompi asian kanssa. Keväällä 2017 aloin sitten kiinnostumaan enemmän suunnitelmallisesta taloudenhoidosta ja sijoittamisesta. Kesäkuussa 2017 ostin ensimmäiset osakkeeni huimalla summalla 200 euroa. Hieman myöhemmin kesällä ostin vielä sadalla eurolla lisää samoja osakkeita (Marimekko). Innostuin myös keväällä 2017 australialaisen vloggaajan innoittamana (https://sugarmamma.tv/) keräämään 500 euron ”paketteja” ja ensimmäisen keräämäni 500 euroa laitoin Nordnetin Suomi superrahastoon ja jatkoin sinne kuukausisäästämistä muistaakseni 20 eurolla. Tähän samaan aikaan löysin Dave Ramseyn ja päätin alkaa noudattamaan hänen askeliaan ja ensimmäinen niistä minulle oli ison vararahaston kerääminen. Ja näin sijoittaminen jäi noin vuodeksi tauolle. 

Kesällä 2017 minulla oli siis sijoituksissa seuraavia:

  • Marimekon osakkeita (noin 300 euroa)
  • Yksi Nordean rahasto (noin 2.000 euroa)
  • Nordnet Suomi Superrahasto (noin 500 euroa)

Eli yhteensä noin 2.800 euroa. Minulla ei ole tarkkoja summia ylhäällä niin nämä ovat arvioita. 

Seuraava vuosi meni minulla kaupunginvaihdossa, muutossa ja vararahaston keräämisessä. Kesällä 2018 vararahastoni oli kasassa ja siirryin Dave Ramseyn askeleelle 4, joka on 15% bruttopalkasta sijoituksiin. 

Aloitin suunnitelmallisen osakeoston Nordean kautta kerran kuussa. Ehdin tehdä neljä ostoa á 500 euroa. Ostin kaksi kertaa Sampoa ja kaksi kertaa Wärtsilää. Osakevalintani perustuivat osingonmaksamiseen. Samalla muutin Nordnetin rahastosijoituksia siten, että laitoin 20 euroa superrahasto Suomeen ja 20 euroa Norjaan. Kuukausisijoitukseni olivat siis tällöin 580 euroa kuussa, joka oli noin 15% silloisesta bruttopalkastani. 

Mutta mitä tapahtui sitten. Syksyllä 2018 myin vanhan asuntoni entisessä asuinkaupungissa ja ostin uudiskohteen täältä uudesta asuinkaupungistani. Uusi asuntoni valmistuisi kesällä 2019. Sijoitukseni menivät taas kohdallani holdiin osakkeiden osalta ja aloin säästämään käteistä uutta asuntoa varten. Pankkini vaihtui myös tässä vaiheessa ja avasin siellä muutaman uuden rahaston ja kuukausittainen rahastosijoitussummani nousi 180 euroon. Tämän sijoitin koko ajan samalla, kun säästin asunnonvaihtoa varten, mutta osakkeita en ostanut lisää. 

Syksyllä 2018 sijoitusteni tilanne oli siis seuraavanlainen:

  • Marimekko (noin 500 euroa)
  • Wärtsilä (noin 1000 euroa)
  • Sampo (noin 1000 euroa)
  • Vincit (noin 100 euroa – tätä ostin äkkiseltään pankin vaihdon yhteydessä vielä kun sain 1%:n kulukaton ostoihin)
  • Pankin rahastot (noin 1.500 euroa)
  • SuperSuomi (noin 800 euroa)
  •  SuperNorja (noin 150 euroa)

Eli yhteensä vajaa 5.000 euroa. 

Tähän lisähuomiona, että syksy 2018 oli ensimmäinen ajankohta omalla sijoitusurallani, kun tuli hienoinen lasku markkinoilla. Tai ensimmäinen johon kiinnitin huomiota. Ensimmäisen kerran rahastot olivat miinuksella ja osakkeiden arvo laski (myös minun omistamieni osakkeiden). Oli mielenkiintoista seurata miten tämä itseeni vaikutti. Kyllähän se kiinnosti ja olin harmistunut miinuksella olosta, mutta mitään paniikkia tämä ei aiheuttanut. Lievää ärsyyntymistä, mutta ei sen kummempaa. Yöunet eivät menneet, eikä tullut tarvetta tehdä mitään muutosliikkeitä.

Joka tapauksessa seuraava vuosi (syksy 2018 – kevät 2019) meni taas enemmän tai vähemmän vain tilille säästämisessä eli sijoitussalkkuni ei suuremmin noussut. 

Kesällä 2019 sain asunnon ostettua, muutettua ja siirryin taas uudestaan DV-askeleelle 4. Kesällä 2019 ylimääräisten bonusten ja palkankorotuksen vuoksi innostuin sitten enemmän osakekaupoille taas kerran ja ostin 1000 euron summilla lisää Wärtsilää ja Sampoa ja uutena kohteena UPM:a. Päädyin myös myymään Marimekon osakkeeni, koska osakkeen hinta oli melkein kolminkertaistanut. 

Syksyllä 2019 tilanne on siis seuraavanlainen:

  • Wärtsilä (noin 1.300 euroa)
  •  Sampo (noin 1.800 euroa)
  • UPM (noin 1.200 euroa)
  • Vincit (noin 60 euroa)
  • Nordea (noin 30 euroa – tämä tuli salkkuuni Sampon lisäosingon mukana syksyllä 2019)
  • SuperSuomi (noin 1.000 euroa)
  • SuperNorja (noin 400 euroa)
  • Pankin rahastot (noin 3.400 euroa)

Yhteensä noin 9.200 euroa. 

Käteisenä minulla on osakeostoja varten vajaa 2.000 euroa. Tarkoitus olisi tässä heti kun löydän sopivaa ostettavaa, ostaa lisää osakkeita ja saada sijoitussalkku yli 10.000 euron. Ja tarkoitus olisi kasvattaa salkkua nyt nopeampaan tahtiin kuin menneinä vuosina. 

Supernopeaahan etenemiseni ei ole ollut. Keväällä 2016 minulla oli alkupanoksena 1.500 euroa ja nyt 3,5 vuotta myöhemmin kasassa on reilut 9.000 euroa. Tavoitteena on jatkossa vähintään 10.000 eurolla lisätä sijoituksia vuositasolla, mielellään toki nopeammin. Toivottavasti tässä ei nyt tule mitään uusia hidasteita. 

Blogissani ei ole päässyt seuraamaan sijoituksiani ihan alusta asti, mutta sanoisin, että melkein. Etenemiseni ennen blogin aloitusta ei ole ollut kovin päätä huimaavaa, joten sinänsä sanoisin, että täällä pääsee aika alusta asti matkaani seuraamaan. Etenemiseni voi olla hidasta moniin verrattuna, mutta mielestäni on mielenkiintoista seurata, että kuinka tällainen keski-ikäisenä aloittanut keskituloinen, ei-mikään-himosäästäjä, yksinasuva nainen saa sijoitussalkkunsa kasvamaan. Suunnitelmat ovat olemassa, katsotaan miten toteutus etenee! Aika ei todellakaan ole puolellani. 

Lopuksi vielä pari sanaa osakevalinnoistani. Alla kirjoittamaani ei pidä ottaa minkäänlaisena suosituksena tai neuvona. Osakepoimintani on amatöörimäistä ja melko randomia. En yhtään tiedä mitä teen (mutta opin koko ajan) ja kaikkien rahojen menettämisen riski on aina olemassa. 

Tavoite on hajauttaa eri aloille (rahoitus/pankit, teollisuus, kulutustavarat-&kauppa, teknologia, kiinteistöt) ja ostaa osakkeita yrityksistä, jotka maksavat osinkoa. Sijoitan vain rahoja, jotka minulla on mahdollista menettää eli ns ylimääräistä rahaa. Jos kaikki sijoitukseni katoaisivat taivaan tuuliin niin ei tämä kivaa olisi, mutta päivittäiseen elämääni tämä ei vaikuttaisi.

Ensimmäinen osakeostoni Marimekko oli ihan sattuman kaupalla onnistunut – osakkeenhinta kolminkertaistu muutamassa vuodessa. Wärtsilä oli valitettavasti ”virhe” – ostin huipulla ja osakkeenhinta on melkein puolittunut. Ostin vähän lisää tuossa taannoin ja siitäkin on tultu vielä pari euroa alas. Tämä harmittaa, koska pohdin Koneen ja Wärtsilän välillä ja päädyin Wärtsilään. Jos olisin ostanut tällöin Konetta niin osakkeenhinta olisi vuoden aikana noussut 10 eurolla. Sampoa ostin myös aika huipulla ja sitä nyt ostin lisää vähän, kun hinta laski. Jostain syystä tämä ei minua niinkään harmita samalla tavalla kuin Wärtsilä, johtunee korkeammasta osingosta. Vincitin osto oli nyt ihan huti, mutta tämä ei sinänsä harmita, koska ostosumma oli naurettavan pieni. Tämä olikin vain kokeilu ja syyt ostoon olivat enemmänkin henkilökohtaiset, joita en tarkemmin halua avata. UPM on ainakin tällä hetkellä osoittautunut järkeväksi ostoksi. Olen nuoruudessani ollut UPM:n yhtiöissä töissä eri puolilla Eurooppaa ja työpaikkana yritys on hyvä. Nordeaa omistan hieman, koska Sampo maksoi sitä osinkona. En olisi itse Nordeaa ostanut, mutta nyt kun pari osaketta on salkussa niin tavoite on ostaa tätä hieman lisää. 

Juuri tällä hetkellä ostettavista seuraan Nordeaa, Tietoa, Orionia ja Kojamoa. Jos Marimekon osake laskee 20 euron tienoille niin ostan sitä todennäköisesti lisää. Verkkokauppa.com kiinnostaa myös. Kojamon osinkotuotto ei ole hyvä, mutta syyni ostolle on, että haluaisin sijoittaa kiinteistöihin ja itse olen asunut Kojamon asunnossa. Hyvää ja laadukasta asiakaspalvelua ja hyvä asunto vaikka hinta on kova. Oman kokemukseni perusteella Kojamon strategia on melko nerokas, joten tästä syystä haluaisin tätä omaan salkkuuni.  

Olisin kiinnostunut myös muista sijoitusmuodoista kuin vain osakkeet ja rahastot, mutta en ole vielä keksinyt itselleni sopivia. Vertaislainat miellän hieman epäeettisiksi ja asuntosijoittaminen ei todellakaan ole minun juttuni (hetken ajan tätä kokeilin vanhalla asunnollani). Muita sijoitusmuotoja en oikein tunne. Opiskelu siis jatkuu.

Myin asuntoni

Olen tällä hetkellä 100% velaton. Toukokuussa sain päähäni, että mitä jos palaisinkin Tampereelle jo nyt. Toukokuun lopulla sovin asiasta es...