keskiviikko 20. helmikuuta 2019

Helmikuun 1.000 euron säästöhaasteen lopputulos

Pääsin tavoitteeseen! Tänään oli palkkapäivä ja sain säästöön viime kuulta 1.003,92 euroa, joka on 37% säästöaste nettotuloista. 

Mielestäni tämä on aika hyvin 2.700 euron nettotuloista ja ottaen huomioon, että asumiseeni menee yli 1.000 euroa. Eli elämiseen käytin sellaiset 700 euroa. Tarkempi selvitys tulee sitten helmikuun budjettikoonnista.

Viikko sujui ihan ok. Söin lounaan vähän liian usein ulkona, vain kahtena päivänä toin eväät. Tilillä oli viikko sitten 46 euroa ja tästä sain säästöön vielä 30,99 euroa eli tavoite 28 euroa täyttyi. Käteistä oli 30 euroa ja tämä kyllä tuli aikalailla käytettyä, pari euroa taitaa olla lompakossa. Maksoin kaksi lounasta käteisellä eli vähän oikaisin mutkia ja täten lounasbudjetti ylittyi, mutta vastaavasti sitten ruokakauppabudjetti alittui. Sunnuntaina vähän ”huijasin” ja söin kaverillani sunnuntaipäivällisen free-of-charge. Sovittiin, että minä laitan ruokaa sitten joku toinen kerta.

Kieltäydyin kutsusta lähteä viikonloppuna avantouimaan ja saunaan, mutta tämä johtui ensisijaisesti siitä-kerran-kuussa-jutusta. Todennäköisesti olisin muuten lähtenyt, se maksaa vain kuusi euroa ja tällöin olisin vienyt eväät maanantaina. Loppujen lopuksi ei tullut tilanteita eteen, jossa olisi pitänyt niin kieltäytyä jostain. Kukaan ei pyytänyt mihinkään :D (Paitsi tuonne avantoon ja sunnuntaikävelylle&päivälliselle.)

En tiedä oliko tämä nyt niin järkevä haaste. Tuo ehkä liikaa stressiä miettiä koko ajan rahaa ja yrittää säästää kaikki mahdollinen. En nyt oikein osaa sanoa. Tulipa tehtyä ja sain yli 1.000 euroa säästöön. Ensi kerralla sitten uudenlainen haaste.

perjantai 15. helmikuuta 2019

Konmari osa 3 – kirjat ja paperit


Oijoijoi – paperit, mikä murheen kryyni ja tuskainen läpikäynti. Osittain ehkä paperit olisi pitänyt käydä läpi tunnejutuissa, koska kaikenlaista siellä tuli vastaan. Esimerkiksi iso kasa vuonna 2010 lähetettyjä laskuja. Elämässäni oli ajanjakso jolloin en postia suuremmin avannut. Onneksi siinä vaiheessa viimeistään, kun perintätoimistolta tuli kirje. Kyse ei ollut siis rahaongelmista vaan ihan yksinkertaisesti jaksamisongelmasta. Onneksi aina silloin tajusin tarttua toimeen, kun tuli viivästymiskululasku tai pari kertaa se meni valitettavasti perintätoimistolle asti. En ole ikinä kertonut tätä kenellekään oikeassa elämässäni (paitsi toki terapeutilleni). Oli aika karua availla kirjekuoria vuosien jälkeen ja muistella kuinka paha tilanne oli. 

Paperi oli kyllä muutenkin raskas läpikäytävä – oli kansioittain vanhoja opiskelupapereita (kuuden vuoden yliopisto-opintojen kaikki luentomateriaalit, kaikki!), laskuja (olin arkistoinut oikein nätisti kaikki laskut mitä ikinä olin saanut), opintotodistuksia, opintotukipäätöksiä, sisäänpääsykirjeitä, työtodistuksia, verokortteja, muutosverokortteja. Ihan kaikkea! Papereita löytyi ympäri kämppää, jokaisesta laatikon nurkasta ja sohvan takaa. Oli iso työ kerätä kaikki paperit yhteen kasaan. Tähän osioon monella homma tökkää. Konmari kirjan lukemisesta on itselläni vuosia aikaa niin en kunnolla muista, mutta hämärä mielikuva on, että paperit piti käydä aika alkuvaiheessa (eli heti vaatteiden ja kirjojen jälkeen) nimenomaan siksi, että on vielä energiaa jäljellä ja jos tästä selviää niin loppu menee ”leikiten”. Vai oliko niin, että paperit olivat shokkihoitoa ennen oikeasti ison homman aloittamista - eli kaikki kodin sekalaiset tavarat. Hmm. No oli miten oli niin monella homma tökkää papereihin, koska se on oikeasti aika iso homma käydä vuosienkymmenien aikana kotiin tulleet paperit. Papereita myös tulee koko ajan lisää, joten se ei oikeastaan riitä, että nämä käy kerran läpi vaan aina aika ajoin pitää paperit käydä läpi. Siksi olisi hyvä säilyttää paperit samassa paikassa, jotta ne tulee sitten helposti läpikäytyä. 

Konmarin vinkki on yksinkertaisuudessaan, että heitä kaikki paperit pois. Konmari toki itse myöntää, että tämä voi olla mahdotonta, mutta tavoite olisi, että papereita säilytetään mahdollisimman vähän. Hän jakoi paperit muistaakseni kolmeen kategoriaan: pois heitettävät, toimenpiteitä vaativat (ja sen jälkeen pois heitettävät) ja säilytettävät. Itse heitin valtavan määrän papereita paperinkeräykseen. Osan papereista vein työpaikalle, jotta sai laitettua ne tietosuojattavaan paperijätteeseen. Tämä toki on vähän kyseenalaista, koska tietosuojajätekeräys maksaa, mutta näin minä nyt tein...

Opiskelupaperit laitoin kaikki roskiin, hyvin pienen osan säästin ja ne mahtuvat nyt yhteen kansioon. Tyhjiä kansioita jäi varmaan 20-30 kappaletta ja ne itseasiassa joku nainen haki minulta kerralla, kun laitoin ilmoituksen facen roskalavalle. Ennen minulla oli makuuhuoneessani kolmihyllyinen hylly, jossa oli osa kansioista (osa oli kellarissa) ja hyllystä tuli tämän jälkeen tarpeeton. Muistan vielä, että sain hyllystä 200 euroa, kun sen myin. Hyllyn osti nuori mies, joka pyysi minua myyntitapahtuman yhteydessä treffeille ;) Treffeille en lähtenyt, mutta mies oli ilmeisen tyytyväinen ostokseensa, koska laittoi vielä jälkeenpäin viestiä, että hylly on tosi kiva (tai sitten se oli vielä toinen yritys saada minut treffeille, mene ja tiedä). Nyt minulla on kansioita kolme, joista yhdessä on vanhat opiskelumateriaalit, yhdessä vanhat tekemäni opetusmateriaalit (ausku-ajalta) ja yhdessä tärkeät säästettävät paperit (verotodistukset, työtodistukset, koulutodistukset tms). Koska papereita on vaikeaa laittaa kansioon heti, kun paperi tulee kotiin niin ns väliaikaissäilytystä varten mulla on sellainen nauhoillasolmittava paperikansio, jonka välitaskuihin pystyn helposti sujauttamaan papereita, jos ne vaativat säilytystä tai toimenpiteitä. Tätä paperikansioita käyn sitten aina välillä läpi ja laitan sieltä papereita joko roskiin tai sitten pitkäaikaissäilytykseen oikeisiin mappeihin. Yleisesti ottaen minulle ei enää tule kovinkaan paljon paperipostia. Laskut ja muut postit tulevat kaikki netpostiin – ainoat kotiintulevat kirjeet näyttävät tulevan pankilta osake- ja rahastosäilytyksistä (mahdollisesti joku lainvaatima juttu) ja kaikki Kelalta tuleva posti. 

Papereista jätin tunnepuolelle kirjeet, kortit, päiväkirjat ja nuotit. Soitin siis pianoa lapsena 10 vuotta ja aikuisena otin myös pianotunteja useamman vuoden. Helsinkiin muuton yhteydessä lahjoitin pianoni pois, joten ole soittanut enää pariin vuoteen lainkaan. Ehkä joku päivä, osan nuoteista siis säilytin, mutta niistä tarkemmin sitten tunne-esinekirjoituksessa. 

Kirjat olivat fyysisesti helpompi läpikäydä, kun kaikki löytyivät helposti kirjahyllystä. Kirjoja olin jo myynyt muutamaan otteeseen kirpparilla ennen konmaria. Konmarin yhteydessä kirjat vähenivät paljon ja samalla katosivat olohuoneestani kirjahyllyt. Nyt luettavat kirjat ovat korissa sänkyni vieressä, itselleni tärkeät taidekirjat ovat olohuoneessa lipaston päällä pinossa ja lipaston laatikossa ovat erikieliset Pikku prinssi -kirjat, joita olen ostanut eri maista missä olen vieraillut. Pikku prinssi on itselleni tärkeä kirja ja jostain syystä aloin ostamaan vierailemistani maista aina paikallisella kielellä kirjoitetun Pikku prinssin. En ole pitkään aikaan käynyt uudessa maassa niin en ole pitkään aikaan näitä ostanut. En oikein tiedä onko se järkevää ja mitä minun pitäisi kirjoille tehdä. Kirjoja on yhteensä 17 kappaletta. Nämä menevät kyllä ehkä enemmän tunnekategoriaan.




Kirjoja myin siis kirpparilla. Ne menivät kohtuullisesti. Pehmeäkantiset kirjat, jotka eivät menneet kirpparilla kaupaksi, menivät paperinkeräykseen. Muutamasta kovakantisesta revin kannet irti ja sisältö paperinkeräykseen. Kuulostaa pahalta, mutta vanhoja kirjoja, jotka eivät ole kovin kiinnostavia, on aika vaikea saada mihinkään. Muutaman kirjan vein kirjaston tuo-ja-vie-hyllyyn, mutta siis en nyt ihan mitä tahansa sinnekään kehdannut viedä. 

Ja ainiin! Koska olen saksanopettaja koulutukseltani niin minulla oli kellarissa lukemattomia saksan ja espanjan kielen oppikirjoja.. Ausku-aikaan monet kustantamot kutsuivat kirjojen esittelytilaisuuteen ja aina sai kirjoista näytekappaleita, joita sitten tuli hamstrattua... Kirjoista oli kyllä jonkun verran hyötyä silloin, kun opettajan hommia teki, mutta suoraan sanottuna netti on täynnä materiaalia, ja kirjathan saa aina opetuspaikasta, joten ei vanhoja oppikirjoja kannata säilytellä. Suurin osa meni paperikierrätykseen. Opetusmateriaali myös vanhenee aika nopeaa, joten turhaa niitä säilyttelin. Etenkään kun en ole 8 vuoteen opettajan hommia enää tehnyt :D Sisälläni elää vielä pieni haave, että mahdollisesti joskus vielä opettaisin, mutta jos tämä haave toteutuu niin eiköhän materiaalien keräys pidä aloittaa uudestaan. Tunnesyistä säästin muutaman oppikirjan, sanakirjat ja saksan- ja espanjankieliset Harry Potterini. Mutta nämä eivät ole siis käytössä vaan säästetty puhtaasti tunnesyistä; käyn näitä sitten tunneosiossa tarkemmin läpi. 

Paperit olivat iso työ, kirjat eivät niinkään. Olen kirjastojen suurkuluttaja, joten kirjoja ei loppujen ihan hirveästi omassa kodissani ollut. Lapsuudenaikaisia kirjoja on vielä aika paljon, mutta nämä ovat vanhempieni kotona. Aina välillä olen vähän puolihuolimattomasti kirjojani sieltä hakenut ja myynyt kirpparilla, mutta vanhemmilleni konmaritukseni on ollut vähän vaikea pala. Viimeistään siinä vaiheessa homma tulee eteen, kun vanhempani luopuvat omakotitalostaan, mutta nyt annan tilanteen olla mikä on. Konmari oli todellakin oikeassa, kun neuvoi, että älä anna vanhempiesi nähdä prosessia – ei ole ihan vain yksi esine minkä vanhempani ovat ”pelastaneet” konmaritukseltani omaan kotiinsa. Uskoisin, että tämä johtuu ainakin jossain määrin siitä, että vanhempieni nuoruudessani tavarat oikeasti oli kortilla. Itse olen taas elänyt tämän kerskakulutuksen aikana, jolloin kaikkea on ollut koko ajan saatavilla niin en ihan samalla tavalla osaa arvostaa materiaa. En tiedä. Tässä olisi varmaan sopiva gradun aihe jollekin. Ainiin! Oman graduni kyllä säilytin vielä vaikka en usko, että sitä ikinä tulen lukemaan tai muutenkaan tarvitsemaan. Löytyisihän se Jyväskylän yliopiston kirjastosta, mutta ainakin vielä toistaiseksi koen graduni tärkeänä pitää ihan omassa kaapissani säilössä.

Kaikki Konmari-sarjan kirjoitukset löytyvät täältä: https://glendoraraha.blogspot.com/p/konmari-sarja.html

tiistai 12. helmikuuta 2019

Viikko palkkapäivään ja 1.000 euron säästöhaaste

Viikon päästä huomenna tulee palkka.

Kuukausi on mennyt ihan hyvin, vähän ylityksiä ja vähän alituksia. Laitoin jo ensi viikon 52-viikkosäästön etukäteen omalle tililleen ja excel näytti, että tämän kuun säästösumma on yhteensä 972,93 euroa.

Päätin haastaa itseni saamaan tämän kuun säästösumman yli 1.000 euroon. Tämä on vain vaivaiset 28 euroa. Käteistä rahaa on ruokaa varten rahapussissa 40 euroa. Ruokaa on sen verran kaapissa, että se riittää tuohon perjantaille (maitoa ja hedelmiä pitää käydä ostamassa) eli la-ti ruokaostokset pitää tehdä tuolla 40 eurolla. En usko, että tämä on mikään ongelma (tai ei ainakaan pitäisi olla!).

Käyttötilillä on rahaa 46 euroa. Eli tästä tuo 28 euroa pitäisi nipistää. Sinänsä ei pitäisi olla ongelma, ainoa mitä on tiedossa on työpaikkalounaita. Jotka tietysti voi korvata eväillä :)

Viikonlopuksi ei ole suunnitelmia. Mitään laskuja ei ole tulossa, kaikki on maksettu mitä on pitänytkin. Bussikortilla on lippua jäljellä. Eli pitäisi olla pala kakkua.

Haasteeksi tämän kohdallani tuo se, että minun on vaikea kieltäytyä menoista rahaan vedoten. Mutta nyt aion sen tehdä. Haluan onnistua viettämään viikon käyttämättä rahaa vaikka kuinka kuka huokuttelisi minua minne. Minulle on äärimmäisen vaikea kieltäytyä esimerkiksi ehdotuksesta mennä kahville, jos periaatteessa rahaa olisi, mutta en vain erinäisistä syistä halua käyttää sitä. Haluan opetella tätä. Nyt on hyvä tilaisuus. Tavaroiden ostaminen ei ole ongelma, mutta tuo ystävien kutsuista kieltäytyminen on.

Ja siis kyse ei ole, että olisin pihistellyt koko kuun. Viime perjantainakin olin jääkiekko-ottelussa, ulkona syömässä ja baarissa. Rahaa meni 75 euroa (ravintolabudjetti ylittyi taas kerran).

En tiedä miksi niin paljon pelkään muiden pitävän minua pihinä. Omasta mielestäni en ole pihi, aina välillä vain priorisoin säästämisen. Mielestäni minulla on tähän oikeus. Oma on asiani mitä rahoillani teen. En tiedä miksi koen tämän niin haasteellisena. Tulevan viikon ajan aion kirjoittaa vihkoon ylös kaikki jutut, mistä joudun tämän haasteen vuoksi kieltäytymään ja mitä tunteita se minussa herättää. Haluan nyt vähän tutkiskella tätä asiaa ja yleensä parasta omien ajatustensa ymmärtämiseen on kirjoittaa niitä ylös.

Mutta palaan viikon päästä kertomaan, että miten minun kävi!

lauantai 9. helmikuuta 2019

20 kysymystä blogihaaste

Omavaraisuushaaste-blogissa (https://omavaraisuushaaste.com/) oli haaste talousbloggaajille osallistua 20 kysymystä blogihaasteeseen. Itse innostuin tästä. Dave Ramsey yhteisössä youtubessa pyörii useita collab-haasteita ja itsekin pariin olen innostunut vastaamaan, esimerkiksi yksi teksti löytyy täältä: https://glendoraraha.blogspot.com/2017/12/1010-money-tag.html. Haasteet ovat mukavia!

Haastan myös teitä muita lukijoita ja blogin kirjoittajia osallistumaan tähän 20 kysymystä blogihaasteeseen! Tässä minun vastaukseni.
Nimeni on… Glendora ;)
Jotkut tosin kutsuvat minua… Minulla on tosielämässä useampiakin lempinimiä. En oikein tiedä mistä näitä kumpuaa, mutta ilmeisesti nimeni taipuu moneksi niin vakituisesti käytössä olevia lempinimiä on neljä ja sitten harvemmin käytettyjä varmaan joku kymmenen. Itse tykkään myös keksiä lempinimiä toisille ja useimmiten käytän lempinimiä.
Olen syntynyt… Tampereella
Pienenä olin varma, että minusta tulee…  äiti

Kolme parasta piirrettäni... Empaattisuus, sitkeys/pitkäjänteisyys, intuitiivisuus
Lähitulevaisuuden suunnitelmiini kuuluu… Muuttaa uuteen ostamaani asuntoon ja saada taas asuntolainanmaksu rullaamaan reilun vuoden vuokralla asumisen jälkeen.
Suosikkikaupunkini on… Tampere ja Berliini (asun tällä hetkellä Helsingissä)
Takki ja laukku… Takki on sininen ja  merkistä ei tietoa. Päivittäisessä käytössä olevat laukkuni ovat Longchamp (2) ja Haglöfs (1 reppu)
Suosikkibiisini tällä hetkellä on… En kuuntele musiikkia (tämä hämmentää monia ja yleensä en paljasta tätä kenellekään)
Suosikkiravintolani- ja ruokani siellä on… Tokio 55 ja kaikki sushi mitä listalla on :D
Suosikkijuomani on… Vesi
Suosikkisarjani just nyt on… Suomen huutokauppakeisari (yksi harvoista ilmaisista sarjoista ruudussa – influenssa ja reilun viikon sänkylepo sai minut totaalisesti koukkuun tähän sarjaan)
Suosikkikosmetiikkatuotteeni tällä hetkellä on… Ceridal-öljy, ihan paras kuivaan talvi-ihoon
Suosikkisovellus puhelimessani… Mobiiliverkkopankki
Mitä pakkaat mukaan matkalle? Liikaa
Mitä teet kotona, kun kukaan ei näe? Katson ruudusta Huutokauppakeisaria sängyssä ja juon kahvia
Viimeisen sisustusostoksesi? Vessanmatto toukokuussa 2018
Viimeisin whatsapp-viesti? Aina voi yrittää :D
Paras tapa tuhlata 50 euroa? Käydä hierojalla
Bravuurini keittiössä? Spagetti bolognese
Perjantai-illan herkutteluja varten ostan kaupasta? Pieni Sirkus Aakkoset karkkipussi

torstai 7. helmikuuta 2019

Konmari osa 2 – vaatteet, asusteet, kengät, meikit, korut


Tämä teksti on ollut haasteellista kirjoittaa. Nyt on kolmas kerta, kun aloitan tekstin alusta – toivottavasti saan tämän nyt lopetettua (edes jotenkuten). Olen tähän koonnut vähän sellaisia tavarakategorioita, jotka syystä tai toisesta ovat jatkuvassa muutoksessa ja murroksessa. Esimerkiksi juurikin vaatteet – vuodenajat muuttuvat, ihmisen vartalo muuttuu, ikä muuttuu, vaatteet kuluvat ja menevät rikki. Ihminen ei pysty samoissa vaatteissa kulkemaan koko elämäänsä vaan pakostakin tilanne elää ja muuttuu. Eli kun Konmarin mukaisesti olet kerran valinnut ne kaikki iloa tuottavat vaatteet niin tilanne ei tule pysymään samanlaisena loputtomiin (ei välttämättä edes kovin kauaa). 

Tajusin myös tuossa kirjoitusta pohtiessani, että aiemmat yritykset ehkä hieman kaatuivat siihen, että teki mieli alkaa luettelemaan paljonko minulla on kaikkea. Eli monetko kengät, montako laukkua tms. Mutta sitten muistin, että Konmarin idea ei ole minimalismi. Vaan idea on säilyttää kaikki mikä ”sparks joy”, jonka itse olen kääntänyt muotoon kaikki joka tuottaa minulle iloa ja/tai mistä on arjessani höytyä. 

Konmarin idea ei ole minimalismi, mutta omalla kohdallani konmari johti minimalismin tavoitteluun. Tätä tekstiä kirjoittaessa ymmärsin, että jokainen kategoria ei ole minulla minimalistinen vaikka olen ehkä niin kuvitellut (ja halunnut) :D Mutta se on ihan ok. Tosiaan ehkä nyt on myös aika luopua tuosta minimalismin tavoittelusta ja elää vain tätä elämää sen kummemmin laskematta montako sukkaa omistan. Jos tähän pystyn. 

Konmari-prosessissa on siis tarkka järjestys, jonka mukaan tavaroiden läpikäynti toteutetaan eli
1) Vaatteet
2) Kirjat
3) Paperit
4) Sekalaiset/komono (kaikki kodin tavarat: astiat, harrastusvälineet, kosmetiikka tms)
5) Tunne-esineet

Itse noudatin järjestystä mutta nämä tekstit eivät mene tässä järjestyksessä. Kokosin yhteen kategorioita, jotka mielestäni vähän mätsäävät yhteen eli tässä tulee kategorioita, joita pidetään päällä (ja ovat henkilökohtaisia). 

Mutta jos siis lähdetään ihan perusvaatteista. Vaatteista minulta löytyy edes jotain kuvamateriaalia. Alla kuvapari ennen ja jälkeen – molemmat kuvat ovat vanhasta vaatehuoneestani. Lähtötilanne vuosia sitten oli ekaa kuvaa paljon pahemmin ja samoin nykytilanne on myös jonkin verran erilainen kuin ”jälkeen-kuva” oikealla. Kuvien ottamisesta on noin 4-5 vuotta vasemmanpuoleinen kuva ja syksyllä 2016 konmarin jälkeen oikeanpuoleinen kuva. 





Tosiaan lähtötilanne oli, että vaatehuoneen oikealla puolelle olevat hyllyt olivat katosta lattiaan täynnä vaatteita neljässä rivissä ja lisäksi minulla oli punaiset laatikostot, joissa oli kaikkea pikkuvaatetta/kamaa. Vuosia sitten (olisiko ollut 2011-2012..) minulla kävi pukeutumisneuvoja ja muistan vielä kuinka hän käveli vaatehuoneeseeni ja sanoi heti, että syy pukeutumishankaluuksiin on aivan liiallinen vaatemäärä. Jo tällöin 7-8 vuotta sitten pukeutumisneuvoja heitti kaikki vaatteeni ulos vaatekaapista ja jakoi ne pinoon säilytettävät ja ei-säilytettävät. Tunnustan, että käynnin jälkeen pinosin suurimman osan ei-säilytettävistä vaatteista takaisin vaatehuoneeseen… Niin radikaali vaatteiden poisto tuntui pahalta. Mutta tämä kuitenkin antoi alkusysäyksen ja aloin pikkuhiljaa vähentää vaatevarastoani. 

Eli kun varsinaisen konmarituksen aloitin niin tilanne ei ollut kovin paha. Vaatehuoneessani. Varasto olikin sitten ihan toinen juttu. Siis vaikka olin jo käytöstä poistanut vaatteita niin ratkaisuni vaatteiden ”hävitykseen” oli pakata ne pahvilaatikoihin, teipit päälle, lappu kylkeen ja viedä varaston ylähyllylle. Sieltä niitä sitten löytyikin… Oli aika tuskaista käydä näitä laatikoita läpi. Kirpputoreilla vaatteet ei oikein menneet, joten parin yrityksen jälkeen kannoin kymmeniä ja taas kymmeniä pikkupussukoita lähelläni olevan pelastusarmeijan laatikkoon. Tämä aiheutti aika paljon maailmantuskaa, mutta palaan tarkemmin tähän vielä itse tavaran hävittämistä olevassa osiossa. En siis kantanut rikkinäisiä/kuluneita kierrätyslaatikoihin vaan ihan hyvää tavaraa, osa jopa käyttämättömiäkin. Rikkinäiset meni lumppukeräyksiin tai osa ihan perusroskiin (esimerkiksi vanhat alusvaatteet). 

Vähensin vaatemääräni varmaan ¼ mitä se oli joskus. Vaatteissa menin aika minimalistiseen suuntaan. Alla kuva nykyisestä vaatemäärästäni, joka pitää sisällään siis ihan kaiken urheiluvaatteista juhlavaatteisiin. Takit puuttuvat ja toppahousuni kuten myös alusvaatteet. Tein syksyllä pienen inventaarion sen jälkeen, kun pukeutumisneuvoja (taas!) oli käynyt luonani. Pukeutumisneuvoja myös totesi ”ettei sulla kyllä näitä vaatteita kauheasti ole”.  Allaolevasta pinosta osa on poistunut ja muutama uusi vaatekappale on tullut. 








Kenkiä minulla on vielä aika paljon. Nämä laskin! Ja jos nyt oikein laskin niin minulla on kenkiä 25 paria (sisältää monot, avantouintikengät, balettitossut tms). Mielestäni kenkiä vaan tarvitsee eri tilaisuuksia varten ja nämä Suomen neljä vuodenaikaa tuovat myös omat vaatimuksensa. Pitää olla kumisaappaat, lenkkarit, sisälenkkarit, monot (luistelu, perinteinen, laskettelu), korkokenkiä, kesäkenkiä, talvikenkiä, talvi-lenkkarit tms. Suomessa lämpötila suhaa välillä -35 - +35 niin ei näissä säissä ihan yksillä kengillä pärjätä. Kengätkin toki maritin, mutta en nyt muista, että montako pari meni kierrätykseen. Muistan vain, että kenkiä onnistuin myymään kirpparilla useammatkin ja useimmat näistä oli käyttämättömiä. Ostin paljon sellaisia kenkiä, joita halusin käyttää, mutta sitten käytännössä ne olivat niin hankalia jalassa, enkä ikinä laittanut niitä jalkaani (muuta kuin kotona peilin edessä). Konmarin yksi iso juttu minulle oli se, että ymmärsin alkaa ostaa vaatteita todelliselle minulle, ei hänelle, kenen toivoin olevani. Vaikka kenkiä on määrällisesti paljon niin uskallan väittää, että 90% kengistäni on jatkuvassa käytössä. Harvemmin käytän korkokenkiä ja yksiä korkeakorkoisia saapikkaita (mutta nämä on hyvä olla olemassa kun pari kertaa vuodessa tulee tilaisuus, joissa näitä käytän).

Asusteet vähenivät konmarin myötä paljon; ennen olin huivien suur-ostelija (jossain määrin myös käyttäjä, mutta se oli enemmänkin lukioikäisenä eli reilut 20 vuotta sitten, mutta opitusti edelleen olin ostellut huiveja), nykyään minulla on enää yksi ns sisähuivi (ja samalla kesähuivi) ja kaksi villahuivia talveksi. Vöitä minulla on edelleen kaksi, mutta en ole vuosiin niitä käyttänyt. Pitäisi oikeastaan laittaa nämäkin kiertoon. 

Korut kävin myös läpi ja karsimus kävi koruille; minulla oli ennen iso kasa kaikenlaisia pilipalikoruja, joita en enää halunnut käyttää. Nykyään koruni mahtuvat kuvassa olevaan lasirasiaan. Sinisessä rasiassa on muistoesineet eli rippiristi ja ensimmäiset korvakoruni (sekä jämäpalat Nomination-korustani). Käytän harmillisen vähän koruja. Olen nyt yrittänyt opetella kaulakorujen käyttöä ja oikeastaan pidän siitä. Olen viimeisen vuoden aikana käyttänyt pääasiassa yo-lahjaksi saamaani sinikamee-kaulakorua ja kultaista medaljonkia. Muita koruja käytän ehkä muutaman kerran vuodessa, toisaalta voisin niistä jo luopua, mutta toisaalta ei ne nyt tilaakaan vie.  






Ja ainiin onhan mulla vielä yksi pieni kalevala-koru, jota olen yrittänyt myydä vuosikaudet. Sain rippilahjaksi muinoin varmaan yhteensä 10 kalevalakorua ja tässä vuosien varrella olen saanut myytyä ne kaikki paitsi tämän yhden. Näistä olen saanut ihan hyvät rahat, koska suurin osa oli ihan täysin käyttämättömiä. Aikaa se vain vei, koska tarvitsi löytää oikea ostaja – halukkaita ei ole jonoksi asti kalevalakoruille. Mutta kun se löytyi niin hinnasta ei suuremmin tarvinnut keskustella ja sain sen mitä pyysinkin (laitoin hinnaksi 50% nykyisestä ovh:sta ja korut olivat siis käyttämättömiä tai maksimissaan kerran kaksi käytettyjä ja alkuperäisissä paketeissaan). 

Käyn tässä nyt myös meikit ym hiusvärkit läpi, vaikkei näitä siis vaatteiden kanssa samaan aikaan maritettukaan. Meikkejä minulla ei ikinä ole hirveästi ollut, koska olen aina meikannut todella vähän. Mutta kyllähän niitäkin kuitenkin löytyi – suurin osa sellaisia mitä olin käyttänyt kerran. Suurin osa meni roskiin, osan myin kirpiksellä. Nykyään minulla on vain muutama meikki jotka siis ovat: 

-          Ripsiväri
-          Kynäkajaali
-          Mattakajaali (saa siis veden ja siveltimen avulla vedettyä rajaukset silmiin)
-          Luomiväripaletti kahdella värillä (ruskea ja vaalea)
-          Meikkipuuteri
-          Meikkivoide
-          Aurinkopuuteri
-          Huulipuna ja huultenrajauskynä
-          Lisäksi meikkivälineinä: ripsientaivuttaja, meikkivoidesivellin, puuterihuisku, pieni sivellin rajauksille, sivellin luomivärille, kynien teroitin

Hiusjuttuja minulla oli myös aikoinaan joka lähtöön, koska pitkät hiukset. Nykyään ei ole enää niitäkään niin paljoa ja se mitä on, on melko taviskamaa eli pampuloita ja pinnejä. Ei ole pantoja, hiussolkia tms. Tosin nyt työpaikan naamiaisten jälkeen pinnejä löytyy aika paljon. Ja ostin sellaisen jutun nutturan alle ja hiuskoristeen. Todennäköisesti hiuskoriste menee kesäpuistokirppikselle myyntiin, katsotaan mitä lopuille keksin. 

Olikohan vielä muuta. En ainakaan nyt muista. Minulla on myös yksi fööni ja suoristusrauta, mutta nämä käyn läpi tarkemmin sitten elektroniikkaosiossa (jos muistan ;)). 

Ainiin laukut! Laukkuja hävitin (eli joko myin tai kierrätin) varmaan määrällisesti eniten. Pelkkiä käsilaukkuja oli varmaan jotain 20 kappaletta! Kun muistelen laukkujani niin niitä kyllä pompsahtaa mieleen useampikin. Kun olin Espanjassa kesätöissä niin tulin kotiin varmaan kuuden uuden käsilaukun kanssa. En muista reissua, mistä en olisi tullut kotiin vähintään yhden uuden laukun kanssa. Suurinta osaa laukuista en ollut ikinä käyttänyt. On ihminen jännä eläin kun on pakko ostaa tavaraa kaappiin hengaamaan. Hävettävän paljon olen elämäni aikana ostanut tavaroita, joita en ole sitten käyttänyt kertaakaan. Tällä hetkellä arkikäytössä minulla on kaksi käsilaukkua ja yksi reppu. Toki löytyy lisäksi muutama iltalaukku-tyyppinen ratkaisu, matkustukseen sopivia laukkuja ja kauppakassi. Vaikka paljon näitä karsinkin niin kyllä laukkuja vielä löytyy ja pari laukkua on kyllä kaapissa, joita en enää käytä (todennäköisesti menee kesäkirppikselle). 

Minulla on yksi rahapussi (myin näitäkin aika paljon kirppiksellä…), yksi nahkapussukka matkoja varten jonne sopii passi, kortit ja rahaa ja yksi pussukka joka päiväiseen käyttöön, jossa on avaimet, bussikortti, kännykkä, nenäliinoja ja huulirasva. Marimekon pussukoita myös löytyy useita (olisiko 10 tällä hetkellä, myin niitä kesällä joku 10 kpl), joista suurin osa on käytössä (esim yhdessä on laturit), mutta muutama ei (siksi näitä kesällä myinkin mutta ei ollut helppoa). Marimekon pussukat ovat olleet heikko kohtani ja niitä olen ostellut. En enää vuosiin, mutta silti niitä riittää (eivät pirulaiset hajoa millään!). 

Eli kyllähän tätä tavaraa riitää, kun alkaa asiaa ajattelemaan, vaikka ihan järkyttävän määrän olen poistanut näistä kategorioista. Harmittaa jonkin verran, etten kuvamateriaalia ole prosessista ottanut. Ehkä siksikin tämän kirjoittaminen oli haasteellista, koska oikeasti olen kuvitellut olevani ns minimalistinen näissä kategorioissa. Ei näin kyllä ole. Kaikkea on kuitenkin enemmän kuin paljon. Mutta mitään ei ole varastossa!  Takit minulla on esimerkiksi niin, että käyttötakit ovat eteisen kaapissa etualalla ja ei-vuodenaikaan-sopivat-takit ovat vaatepusseissa eteisen kaapin taka-alalla. Toki tämän mahdollistaa se, että asun yksin. Jos eläisin esimerkiksi viisihenkisessä perheessä niin tällöin todennäköisesti veisin aina kausitakit varastoon. 

Tähän tosiaan keräsin nyt ehkä sellaisia tuotekategorioita, joiden kappalemäärää on hieman hankala hallita ja se vaatii tietoista keskittymistä, ettei näitä kerry liikaa. Vaatteet, meikit, korut, kengät ovat sellaisia joita käytetään päivittäin ja ne joko käytetään loppuun, kuluvat tai menevät lopulta rikki. Myös nämä jutut elävät ihmisen iän mukana eli vaikka joku 20-vuotiaan ostettu farkkutakki olisi vielä hyvässä kunnossa 30 vuoden päästä niin tuskin 50-vuotias haluaa samaa farkkutakkia enää käyttää. Eli jossain määrin joudut joka tapauksessa ostamaan uusia aina tietyn väliajoin. Yritän pitää huolta, että aina kun hankin näitä uuden lisää niin vastaavasti laitan vanhan pois. En siis osta montaa ripsiväriä kaappiin seisomaan enkä hanki viittä paria mustia korkokenkiä (näinkin itseasiassa on joskus ollut kun nyt tarkemmin muistelen!). Harvemmin ostan näitä asioita myöskään alennuksesta ellei alennus satu juuri sille hetkelle, kun esimerkiksi ripsiväri loppuu. En ole antanut itselleni lupaa hamstrata mitään alennuksesta :)

Kaikki Konmari-sarjan kirjoitukset löytyvät täältä: https://glendoraraha.blogspot.com/p/konmari-sarja.html

Ajatuksia sotakassasta

Olen tässä miettinyt tätä sotakassaa. Seuraan useampaa sijoitusryhmää facebookissa ja nyt pörssiromahduksen ollessa käsillä tämä termi sotak...