sunnuntai 13. tammikuuta 2019

Kun rahaa on pakko käyttää ja harmittaa (ja sitten harmittaa kun harmittaa)

Yksi työni osa on järjestää oman organisaationi isommat kokoukset. Kuulun kansainväliseen myyntiorganisaatioon ja meitä on yhteensä noin 35 henkeä ja tulemme kahdeksasta eri maasta. Tapaamme kaksi kertaa vuodessa koko tiimillä jossainpäin Eurooppaa – yleensä tammikuussa ja elokuussa. Nyt tammikuun kokous oli Helsingissä ja se mahdollisti vähän spesiaalimman ”tyky-tapahtuman” järjestämisen koko porukalle. Meillä oli naamiaiset – Oscar-juhlat, jossa tarkoitus oli pukeutua joksikin elokuvan roolihahmoksi. Itse juhla oli Helsingin vanhassa kauppahallissa sulkemisajan jälkeen. Meillä oli punainen matto, yleisöä ottamassa selfietä ja kiljumassa, valokuvaaja, dj, parhaiden pukujen äänestys, oscar-patsaiden jako, illallinen ja tanssiatanssiatanssia. Ilta meni todella hyvin ja oli todella hauskaa. 

Lähtökohtaisesti en ollut innostunut tilaisuudesta. En pidä naamiaisista ja syitä tähän on kaksi: en halua ostaa mitään turhaa itselleni ja en halua myöskään käyttää ylimääräistä rahaa. Ja koska olin tilaisuuden pääjärjestäjä, niin tilaisuus aiheutti aika isoa stressiä, koska tilaisuuden järjestämiseen ei myöskään olisi ollut yhtään aikaa. Töitä on muutenkin enemmän kuin paljon ja siihen vielä yrität muutamassa viikossa saada kasaan tällaisen iltatilaisuuden niin kohdallani stressi on taattu. Mutta tästäkin selvittiin ja näin jälkeenpäin olen todella iloinen, että sain tilaisuuden tällaisen tapahtuman järjestää. Hyvää kokemusta tulevaisuuteni suunnitelmia silmällä pitäen :)

Jouduin itse tilaisuutta varten laukkaamaan kaupoissa ostamassa palkintoja, hakaneuloja, popcorn-tötteröitä ja mitä vielä. Tämä oli jo itselleni tarpeeksi stressaavaa vaikka nämä ostokset toki maksoin työpaikkani luottokortilla. Mutta silti vähän ärsytti. Mutta mikä ärsytti vielä enemmän oli kaikki mitä minun piti ostaa omaa hahmoani varten omalla rahalla. Asuni oli Holly Golightly Breakfast at Tiffany’s elokuvasta. Idean keksi sisareni, koska hänellä oli hahmolle sopiva mekko (mekkoon kuului näyttävä kaulakoru jo valmiiksi). Itseltäni löytyi sopivat korvikset. Omalla ostoslistallani oli siis tupakkaholkki (ja siihen tupakka, mutta sen unohdin kaikessa kiireessä), hiuskoriste, hiuspinnit, se hiusjuttu nutturan sisään ja aurinkolasit. Hermojani säästääkseni varasin myös kampaajan kampausta varten. Minulla on suht lyhyet hiukset, joten itse korkean nutturan tekeminen ja takahiusten kiinnittäminen siististi olisi ollut mission impossible sillä ajalla mitä minulla oli. Hampaita kiristellen laitoin tammikuun budjettiin 100 euroa näitä naamiaisia varten. Voitte uskoa kuinka paljon minua ärsytti tämä! Työjuttu, jota varten minun on pakko käyttää omaa rahaa ja johon minun on pakko osallistua. 

Lopputulos rahankäytölle oli tämä: 

*Kampaus 45 euroa
*Hiuspinnit 1,5 euroa (olivat puoleen hintaan!)
*Tupakkaholkki 1,5 euroa (Punanaamiossa on kaikkea ja halvalla!)
*Hiuskoriste ja juttu nutturan sisään 17,89 euroa
*Aurinkolasit 0 euroa (aurinkolaseja ei näköjään myydä tammikuussa missään, sain lopulta lainaan työkaverilta)

*Yhteensä 65,89 euroa eli 34,11 euroa alle budjetin! (Tammikuun budjettiseurannassa summa tulee olemaan vähän pienempi, koska maksoin 1,5 euron ostokset käteisellä ruokarahoista)

Mieltä lämmitti, että pääsin alle budjetin vaikka ihan turhaanhan tuo 65 euroa meni. 

Vai menikö? Asuni onnistui todella hyvin. Ilta oli todella hauska. Kaikki olivat todella fiiliksissä illasta ja sain paljon kiitosta. En varmaan vastaavaa ihan heti pääse kokemaan&järjestämään. Suurin osa rahasta meni kampaajalle, joka osoittautui todella mukavaksi ja jolle varasin leikkausajan (en ole onnistunut löytämään Helsingistä vielä omaa kampaajaa). Minua ei niin harmita maksaa rahaa palveluntarjoajalle, vain turhan tavaran ostaminen on hankalaa minulle. 

Olen tässä pyöritellyt näitä vuoden 2019 tavoitteita, mutta en ole oikein keksinyt mitään. Moni näyttäisi lähtevän mukaan haasteeseen ”älä-osta-mitään”. Itse taidan lähteä nyt omaan haasteeseeni ”saat-ostaa-ihan-mitä-vain-haluat-ja-tarvitset”. Viime vuoden tavaralistaukset osoittivat itselleni, etten nyt ihan älyttömästi ostele mitä vain. Parhaimmillaan minulla meni pari kuukautta, etten ostanut mitään tavaraa. En lähde shoppailemaan ajanvietteeksi. Menen vain silloin, kun tarvitsen jotain. Haluan oppia tänä vuonna rentoutta tämän asian kanssa, enkä halua tuntea syyllisyyttä ja stressiä joka ostoksesta minkä teen. Joskus tulee huteja ja joskus tarvitsee ostaa jotain ulkopuolisesta asiasta johtuen (esim työpaikka). Mutta kuten nyt tässä naamiaistilanteessa, sain loppujen lopuksi huomattavasti enemmän kuin mitä eurollisesti ”jouduin” tuhlaamaan. Ja minusta se oli todellakin kaiken sen rahanarvoista.

sunnuntai 6. tammikuuta 2019

Konmari osa 1 - miten kaikki alkoi ja eteni

Olen yksi konmariin hurahtaneista. Hurahdus oli melko vakava. Onneksi kuitenkin hurahdin, sillä konmarilla oli erittäin suuri vaikutus etenkin talouteeni. Löysin konmarin 2016 alkuvuodesta (muistaakseni ihan netistä googlailemalla karsimisvinkkejä). Virallinen konmaritus-aikani oli huhtikuu 2016 – syyskuu 2016. Kävin muistaakseni melko säntillisesti kategoria kerrallaan kaikki läpi (ja oikeassa järjestyksessä!) ja lokakuussa 2016 pidin konmari-juhlat. Olin aktiivinen jäsen erilaisissa konmari-someryhmissä ja olin ehdottomasti sitä mieltä, että hommaa pitää noudattaa juuri pilkulleen ja ärsyynnyin suunnattomasti, kun joku teki vähän sinnepäin. Jonkin aikaa prosessin läpiviennin jälkeen vastaavasti ärsyynnyin suunnattomasti konmaria pedantisti suorittavien kommenteista. Olisiko ollut 2017 alkuvuodesta, kun erosin kaikista konmari-ryhmistä ja päätin, että kohdallani konmari on nyt ohi. Homma herätti liikaa tunteita suuntaan ja toiseen. Tänään olen onneksi huomattavasti rennompi prosessin suhteen kuin ennen kun heiluin äärilaidasta toiseen. Itse olen tyytyväinen, että vedin prosessin läpi tiukalla seulalla, koska sain siten paljon aikaiseksi. En aio konmarittaa uudestaan (mielestäni homma todellakin on once-in-a-life-time-juttu), mutta en ole enää sitä mieltä, että koti on konmarituksen jälkeen valmis. Elämä muuttuu, ihminen muuttuu, koti vaihtuu, ihmiset kodissa vaihtuvat. Tavaramäärän hallinta kodissa on elämänikäinen homma. Omalla kohdallani tärkeintä on, että yritän kontrolloida kotiini tulevan tavaran määrää ja samalla yritän olla säilyttämättä tavaroita, joita en käytä. Konmarin jälkeen säilytystilojen ja säilytystavaroiden tarve väheni noin 90% – ennen esimerkiksi kun katselin uusia asuntoja niin kiinnitin suuresti huomiota säilytystiloihin. Olen pitänyt monta palopuhetta siitä kuinka asunnot ovat huonoja, koska niissä ei ole tarpeeksi säilytystilaa ja kuinka säilytystila on kotien tärkeimpiä asioita. En ole enää tätä mieltä. En tarvitse säilytystilaa ja pidän huolta, että aina tietty osa säilytyshuonekaluistani ja -tiloistani ovat tyhjiä. Tämä tuottaa minulle mielihyvää. 

Olen jo reilun vuoden suunnitellut kirjoittavani konmari-prosessista ja monta kirjoitusta olenkin tästä aloittanut. Kirjoitukset ovat vain aina jääneet kesken, koska kirjoitettavaa ja asiaa on niin paljon. En osaa kirjoittaa pitkiä tekstejä ns järkevästi. Jään helposti jaarittelemaan ja teksti pitenee vielä entisestään. Tästä johtuen päätin nyt tehdä tästä kymmenosaisen konmari-sarjan. Olen tehnyt sarjan rungon valmiiksi, mutta tekstit kirjoitan ja julkaisen säännöllisen epäsäännöllisesti sitten kun ehdin ja saan inspiraatiota, kuten muutkin blogitekstini. 

Runko on suunnilleen tässä (muutoksia voi tulla matkan varrella ja mahdollisesti en julkaise ns oikeassa järjestyksessä):

Konmari osa 1 – miten kaikki alkoi ja eteni
Konmari osa 2 – vaatteet, asusteet, kengät, meikit, korut
Konmari osa 3 – kirjat ja paperit
Konmari osa 4 – astiat, keittiö ja siivoustavarat
Konmari osa 5 -  lakanat, pyyhkeet tms kodintekstiilit
Konmari osa 6 – cd:t, elektroniikka, harrastusvälineet ja muut sen sellaiset
Konmari osa 7 – huonekalut, lamput, matot, verhot ja kodin koriste-esineet
Konmari osa 8 – tunne-esineet: valokuvat, kirjeet tms
Konmari osa 9 – miten poistin tavarat kotoani
Konmari osa 10 – muuttuiko elämä konmarin johdosta ja mitä tapahtuu konmarinoinnin jälkeen

Tämä teksti on siis jo ensimmäinen osa. Kuten aiemmin mainitsin niin aloitin konmari-prosessin keväällä 2016. Sinänsä etenin järjestyksessä sellaisella poikkeuksella, että ensimmäinen asia minkä konmaritin oli autoni. Ensimmäisen kirpparilastin sekä vaatekierrätyspussit vein vielä omalla autollani, mutta sitten homma hankaloitui, koska muutuin autottomaksi. Konmarin ehdottomasti vaikein homma oli tavarasta eroon pääseminen ja siksi olen varannut tälle ihan oman osansa. 

Olin jo ennen konmari-hurahdusta herännyt ylimääräiseen tavaraan kotonani ja erinäisin keinoin olin jo hankkiutunut tavarasta eroon. En vain saanut hommaa kuntoon ja vasta konmarin löydettyäni tajusin, että miksi en. Siihen oli kaksi syytä. Ensimmäisenä se, että kun yhdestä päästä poistin tavaraa kodistani niin toisesta päästä kannoin lisää tavaraa sisään. Juttu ei oikeasti toimi niin. Jos haluat vähentää tavaraa kotonasi niin ensiarvoisen tärkeää on ensin tukkia tavaravirrat sisään. Sitten vasta tavaran poistamisesta on yhtään mitään hyötyä. Toisena se, että tein yleisen perusvirheen: karsin huone/tila/kaappi kerrallaan. Kun karsit kaappi kerrallaan niin huomaamatta siirrät tavaroita vain edestakaisin kaapista toiseen eikä homma ikinä valmistu. Ratkaiseva tekijä itselleni oli, kun tajusin alkaa karsimaan kategoria kerrallaan. Tein ihan perinteisen kokoa-kaikki-lattialle-yhteen-kasaan-ja-käy-jokainen-tavara-läpi. Tämä oikeasti toimii ja siinä myös näkee paljonko sinulla on oikeasti on jonkin tietyn kategorian tavaroita. 
 
Olin siis jo jonkin verran tavaraa jo karsinut ennen konmaria eli ihan alusta en lähtenyt. Muun muassa vaatteita ja astioita olin jo radikaalisti karsinut ennen virallisen konmarin aloitusta. Näistä sitten enemmän myöhemmissä teksteissä. Itselläni lähtökohta oli, että asuin yksin, jonka takia karsinnan kohteena oli vain omat tavarani. Olin asunut ”poissa kotoa” siinä vaiheessa jo 18 vuotta eli sitä kautta tavaraa oli kyllä ehtinyt kertyä. Samassa asunnossa olin asunut noin 7 vuotta. Olin tämän 18 vuoden aikana asunut ulkomailla ja Suomessa eri kaupungeissa, joten jonkin verran muuttoja oli tullut tehtyä ja voisi kuvitella, että tavaraa olisi karsiintunut matkan varrella, mutta ei. Tykkäsin kovasti säilöä tavaraa varastoon ja kaappeihin ja ihan alkuperäinen lähtökohta olikin, että varasto ja kaapit olivat ihan täynnä (todella nätisti olin pakannut pahvilaatkoihin vanhoja pyyhkeitä, lakanoita tms, teipannut laatikot kiinni ja kirjoittanut laatikkoon "vanhoja lakanoita"). Olin tosiaan niitä, jotka valittivat jatkuvasti säilytystilan puutteesta ja haaveilin isommasta asunnosta, jotta saisin lisää tilaa tavaroilleni. 

Tästä lähtee kymmenosainen sarja: Konmari-muisteluni. Minulla on valitettavan vähän valokuvia prosessista ja koska hommasta on jo muutama vuosi niin voi olla, etten enää muista kaikkea tai  muistan jonkin jutun väärin. Näillä disclaimereilla lähdetään liikkeelle. 

Alla vielä yksi harvinainen säästynyt kuva prosessista; tässä osa tyhjentyneistä muovilaatikoista, joissa olin säilyttänyt tavaraa varastossani vuosien ajan. Vaikuttava jono ja minulle erittäin tärkeitä säilytyslaatikoita. En omista näistä enää yhtäkään, kaikki meni eteenpäin. Erityinen muisto minulla on noista vihreistä Ikean-laatikoista, jotka facen roskalavan kautta annoin eräällä lastentarhalle ulkolelujen säilytyslaatikoiksi, hyvä mieli vieläkin! Mutta myöhemmin enemmän siitä, että minne kaikkialle tavaraa meni. Stay tuned! (PS. oletan että konmari on tuttu metodi suurimmalle osalle lukijoista; jos ei ole niin googlaamalla löytyy tietoa, esim Tarkanmarkan-blogissa on hyvä suomenkielinen tiivistelmä).


torstai 3. tammikuuta 2019

Joulun 2018 kulut

Joulu on nyt lusittu ja onneksi vuosi seuraavaan. Joulu oli ihan jees, mutta kaksi viikkoa pienessä mökissä sukulaisten kanssa varmaan kiristäisi ihan kenen tahansa hermoja, joten olen todella iloinen, että olen nyt kotona. Saan olla yksin ja tehdä omia juttuja! Ei tarvitse neuvotella kenenkään kanssa mitä syödään, milloin syödään ja paljonko syödään! Mihin meet, mitä teet, koska tuut. Aion viettää tulevan viikonlopun aivan yksin. Ihanaa. Parasta kaikessa, että alustavasti jo vähän juttelin ensi joulusta ja näyttää positiivisesti siltä, että jos haluan viettää ensi joulun yksin kotona (tai kavereiden kanssa) niin tähän suhtauduttaisiin melko neutraalisti. Taas kerran tuli todistettua, että kun asioista vain puhuu avoimesti ja suoraan niin hommat kyllä toimii. Kun omassa päässään vain pohtii asioita ja kuvittelee tietävänsä mitä muut ajattelevat ja haluavat niin melkein aina pieleen menee.

Tein itselleni joulua varten budjetit lahjoihin, joulunajan kuluihin ja hyväntekeväisyyteen ja näissä onnistuin melko hyvin pysymään. Jostain syystä en tajunnut budjetoida matkoja vaikka olen jo pitkään tiennyt, että olen joulun pohjoisessa. Mutta joka tapauksessa tämän verran joulu 2018 verotti kukkaroani:

- Matkat: menomatka kotoa Tampereelle juna 8,90€ (pohjoiseen asti pääsin kyydillä, josta en maksanut mitään) ja paluumatka pohjoisesta Helsinkiin junalla 150€ (järjetön kuinka kallis on VR!)
 
- Lahjat: 133,84€ (ostin kolme lahjaa)
 
- Joulunajan kulut eli mitä kulutin pohjoisessa niin yhteensä 113,34€, josta 14€ meni kylpylään ja loput ruokakauppaan
 
- Hyväntekeväisyys 90€
 
Yhteensä joulu kustansi minulle 496,08€. Lisäksi maksoin jotain yksittäisiä juttuja kuten kahvin junassa käteisellä, jotka ovat siis kuukauden perusruokarahojani. Näistä en pitänyt mitään kirjaa. Tämän joulun kulut olivat huomattavasti isommat kun vertaa viime vuoteen (https://glendoraraha.blogspot.com/2017/12/hyvaa-joulua.html), mutta toki tänä vuonna olin kaksi viikkoa reissussa, joten hyvinkin ymmärrettävää. Mielestäni silti mentiin melko maltillisella kulutuksella ottaen myös huomioon, että tässä oli kaikki mitä kulutin kahden viikon aikana. Jos olisi ollut kotona/töissä niin olisihan minulla silti mennyt rahaa ruokakauppaan, lounaisiin tms ja nyt säästin myös 2 viikon ajalta bussimatkat (oikeastaan kolmen, koska ensi viikon olen työmatkalla niin en tarvitse bussilippua kolmeen viikkoon).

tiistai 1. tammikuuta 2019

Mitä tavaroita ostin (ja sain) vuonna 2018?

Vuosi on nyt ohi. Vuosi 2018 ei ollut paras vuoteni ja en mitenkään haikeudella hyvästellyt sitä. Tervemenoa! Onneksi uudesta vuodesta ei voi sen tarkemmin tietää, joten innolla odotan mitä tuleman pitää.  

Yksi taloudellinen tavoite vuodelle 2018 oli seurata tavaroiden ostamista. Ja tavaroiden saamista siinä samalla. Toki tavaroiden saamiseen en ihan samalla tavalla voi itse vaikuttaa, mutta halusin seurata tätä myös.  

Ensin lyhyesti joulukuun osteluista. Joulukuussa ostin itselleni ripsivärin. Sain lahjaksi palapelin ja heijastimen (sekä kalenterin, josta en osaa sanoa onko tavara vai ei – menee kuitenkin paperinkierrätykseen vuoden lopussa). Ostin yhden lahjan, joka oli lelukoira. Muut lahjaksi ostamani asiat olivat lahjakortteja. Eli joulukuun tavarakulutus itselleni oli 14,50 euron arvoinen ripsiväri. Edellisen ripsivärin olin ostanut vuoden 2017 loppupuolella, joten se oli sanotaanko nyt kuivahtanut. Jonkin verran minua harmittaa, etten onnistu ikinä käyttämään ripsiväriäni loppuun vaan joudun vaihtamaan sen kuivumisen takia. Meikkaan suhteellisen harvoin, viihdyn hyvin ilman meikkiä.

Ostamani tavarat löytyvät blogista omalta välilehdeltään, jossa tavarat ovat listattuna aikajärjestyksessä, mutta tein myös exceliin koonnin ja siihen seuraavanlaisen kategorioinnin:

-          Vaatteet

-          Kodin tavarat

-          Hygienia

-          Lahjat

-          Muut
Vaatteet ja kodin tavarat olivat ylivoimaisesti isoimmat kategoriat mihin minulla meni rahaa. Vaatteisiin käytin yhteensä 1.312,18 euroa ja kodin tavaroihin 708,90 euroa. Hygienia-tuotteisiin meni 139,10 euroa. Lahjoihin 86,95 euroa ja muihin 7,95 euroa. Yhteensä tavaroihin käytin vuoden 2018 aikana 2.255,08 euroa.

Hygienia-tuotteista seurasin vain ns ekstra-tuotteita, jotka eivät ole perushygienian kannalta välttämättömiä. Ostin toki vuoden aikana esimerkiksi dödöä, shampoota, ihonpuhdistusainetta, hammastahnaa tms. Näitä en kokenut tarpeelliseksi seurata, koska en osta ikinä varastoon mitään vaan ostan vasta sitten seuraavan, kun edellinen on loppumassa. Meikkejä ja tms halusin seurata, mutta nyt vuoden seuraamisen jälkeen voin todeta, että kulutukseni näiden kanssa on kyllä todella maltillista. Hajuvesi minkä ostin, oli ensimmäinen vuosikausiin ja olin noin vuoden kaksi ilman hajuvettä kokonaan ennen kuin ostin uuden. Meikkejä todellakin ostan vain silloin, kun edellinen loppuu ja usein siinäkin vaiheessa olen jo muutaman viikon kitkutellut ilman. Jatkossa en tätä kategoriaa enää aio seurata vaan menee samaan kuin muu perushygienia.

Muut-katerogia piti sisällään vain yhden pokkarin. Tästä voin myöntää, että oli ihan turha ostos. Kirja oli huono, en lukenut sitä loppuun ja myin kirjan lopulta kesäkirpparilla jollain eurolla. Kirjojen osto itselleni on kyllä ihan turhaa touhua (koska kirjastot). Tämäkin oli täysin ekstemporee ostos, kun olin Suomalaisessa Kirjakaupassa ostamassa YO-lahjaksi kirjaa niin jotenkin nyt vain myyjä sai suostuteltua minut ostamaan pokkarin samalla. Ostos oli turha, mutta eipä tästä nyt jaksa ottaa sen enempää stressiä, koska ostos oli ainoa muut-kategorian tuote. Ei kait tässä nyt täydellinen olla voi ;)

Tavaralahjoja ostin kolme kappaletta. Lisäksi ostin muutaman lahjakortin ja olen vienyt tuliaisiksi/lahjaksi ruokaa, alkoholia tms. Tämä kategoria ei myöskään ole ongelma, itseasiassa olen sitä mieltä, että hieman anteliaampi saisin olla tässä lahjakategoriassa… Olen vain hyvin kriittinen muille ostettavien juttujen kanssa kuin itselleni. En halua ostaa kenellekään mitään, mitä en tiedä heidän haluavan ja/tai että tuote on hyödyllinen. En halua ostaa turhaa tavaraa tähän maailmaan. Joskus olen vähän ahdistunut tästä, koska pelkään antavani itsestäni saidan vaikutelman. Mielestäni tässä ei ole kyse vaan siitä, etten oikeasti halua viedä läheisilleni asioita mitä he eivät joko halua tai tarvitse.

Sitten niihin kategorioihin, joihin oikeasti olen käyttänyt rahaa. Vaatteet. Tuhlasin vaatteisiin yhteensä reilut 1.300 euroa. Tämä tekee per kuukausi noin 110 euroa. Paljon vaatteita ostin tarpeeseen, mutta tulihan niitä hutiostoksia. Näitä ovat ainakin:

-         Hiihtosukat 12€. Minulla on jo yhdet vastaavanlaiset ja kun tilaisuus tuli niin ostin toiset. Sukat ovat hyvät, mutta en todellakaan hiihdä niin usein, että tarvitsisin kahdet. Toki sukat käyvät laskettelumonojen kanssa ja talvella lämmittävät hyvin vaelluskenkien kanssa. Mutta kuten sanottu, olisin pärjännyt ilman.

-         Muutama turhat kengät, summa siinä 200€ (riippuen mitkä ostamistani kengistä lasken turhiksi). Minulla oli siis kesän alkaessa yhdet kesäkengät ja innostuin ostamaan neljät uudet. En ihan nyt neljiä olisi tarvinnut vaikka kaikkia olen kyllä käyttänyt. Ensi kesänä ei sitten yhtään kesäkenkäostosta!

-         Kenkäsuihke 9€. Ostin kenkien yhteydessä kenkäsuihkeen, jota en sitten käyttänyt. Tyhmää. Ehkä nyt kuitenkin käytän suihketta vielä, kun otan kengät käyttöön tulevana kesänä.

-         Ostin yhdet turhat sukkahousut, kun unohdin omani kotiin. Unohduksen hinta 6,90€.

-         Turhamaisuuttani ostin uuden käsilaukun ja siihen sopivan pikkupussukan. Molemmat ovat tarpeellisia ja molempia käytän päivittäin, mutta siis minulla oli jo vastaavat – tosin vain erivärisinä. En enää pitänyt näistä väreistä, joten halusin uudet… Plaah mitä turhamaisuutta! Vanhat onneksi yksi ystäväni halusi ja hän näyttää näitä myös käyttävän, joten sinänsä käyttöön meni vanhatkin. Turhamaisuuden hinta 130€ .

-         Ostin myös loppuvuodesta useamman uuden paidan – joista osa olivat kyllä tarpeen, mutta ei nyt ihan kaikki. Laitan liialliseksi ostamiseksi yhden paidan, tämän hinta nyt vaikka se 50€.
Muuten ostamani vaatteet olivat kyllä tarpeeseen eli ne korvasivat vastaavat rikkimenneet. On oikeasti aika tyydyttävää ostaa uusia vaatteita vain ja ainoastaan sen takia, kun edelliset ovat menneet rikki.

Jatkan samalla linjalla myös vuoden 2019. Ajattelin laittaa vuoden vaatebudjetiksi 1.000 euroa eli jos saisin tuosta vuoden 2018 summasta hieman puristettua ilmaa pois. Tavoitteena on siis ostaa vain ja ainoastaan tarpeeseen ja tämä tulee olemaan isoin tavoitteeni. En halua ostaa turhaa tavaraa, joka täyttää kotini. Tämä säästää sekä omaa kukkaroani sekä toivottavasti jollain aikavälillä pystyisin myös vaikuttamaan ympäristöni tilanteeseen välttämällä turhan tavaran ostamista. Ja samalla tavoite on ostaa laadukasta ja kestävää, minkä vuoksi en aseta vaatebudjettiani ihan minimiin. Halvallahan saa – eri asia onkin sitten, että kuinka kauan ne halvat vaatteet kestävät ja missä ne ovat tehty. Tiedän kyllä, ettei kallis ole yhtä kuin eettinen, mutta juuri nyt eettinen tarkoittaa minulle kestävää (eli ei tarvitse ostaa uutta heti vuoden päästä). Toivottavasti jossain vaiheessa pystyihin perehtymään myös siihen, että ostan vain laadukkaita ja samalla eettisesti valmistettuja vaatteita. Olen tätä jo jokunen vuosi sitten yrittänyt, mutta se on vain todella vaikeaa. Ei riitä, että itse vaate on tehty eettisesti vaan pitäisi myös selvittää, että vaatteen langat ja kankaat ja napit ym olisivat eettisesti valmistettuja. Tähän en ole vielä kyennyt, mutta toivottavasti joku päivä.

Toinen kategoria johon oikeasti meni rahaa oli kodin tavarat. Yhteensä kulutin kodin tavaroihin 708,90 euroa eli noin 60 euroa kuukaudessa (lisäksi ostin muovikauhan ja kulhon, mutta en muistanut näitä merkitä, montaa euroa eivät kuitenkaan olleet). Näistä kategorioin turhiksi seuraavat:

-         Säilytyslaatikko x2, yhteensä 39,98€. En tarvinnut säilytyslaatikoita, ostin ne koska ensimmäisessä asunnossani Helsingissä ilmeentyi ötököitä ja menin paniikkiin. Säilytyslaatikot minulla vielä on, yritän keksi niille jotain järjellistä käyttöä (nyt ovat tyhjinä).

-         Vessanmatto 23,90€. Menee edellisen kanssa samaan kategoriaan. Ötököitä oli etenkin vessassa ja tykkäsivät hengailla vanhassa vessanmatossani niin 60 asteen pesun jälkeen heitin maton roskiin (suljetussa pussissa). En vain pystynyt elämään maton kanssa, joten ostin uuden uuteen asuntoon.

-         Kahvinkeitin 149€. Tämä oli kallein virhelaukaus. Helsinkiin muuton yhteydessä olin vain niin ärsyyntynyt tavaroihini, että annoin vanhan kahvinkeittimeni vanhemmilleni. Koin myös vuoden alussa kahvinkeittimen ja siihen suodatinpussien ostamisen työläänä (???) niin halusin kokeilla pressopannua ja mutteripannua, jotka sain lainaan ystävältäni. Kärvistelin näiden kanssa puoli vuotta kunnes ostin uuteen asuntoon uuden moccamasterin. Halvempi kahvinkeitin toki olisi riittänyt, mutta turhamaisuus nosti tässä kohtaa päätään. En kyllä kadu, mutta turhahan tämä ostos oli kaikinpuolin :D

-         Lisäksi ostin yhden uuden pussilakanan ja tyynyliinan, yhteensä 110€. Alkuvuoden elin hieman yllättäen melko tiiviissä parisuhteessa ja huomasin, että kolme pussilakana-tyynysettiä ei oikein riittänyt kahdelle, joten ostin neljännet. Valitettavasti parisuhde loppui tuossa kesän lopussa, joten sinänsä tarve loppui siinä samalla. Mutta ehkä neljä pussilakana-tyynysettiä antaa universumille viestin, että toisen ihmisen paikka olisi elämässäni vapaana, joten pidän nyt kiinni näistä kaikista neljästä.
Muuten hankinnat olivat muuttoihin liittyviä ja sitä kautta tarpeellisia. Vanhat petivaatteeni olivat jo useamman vuoden vanhoja, joten oli aika vaihtaa ne. Uusi muutto on tulossa tämän vuoden kesällä uuden asuntoni valmistumisen myötä ja sinne tulen tarvitsemaan parvekekalusteet. Tällä hetkellä minulla ei ole parveketta ja vanhassa asunnossani Tampereella parvekkeella oli kiinteät kalusteet jotka menivät myynnin yhteydessä uudelle omistajalle. Tarkemman budjetin parvekekalusteille teen keväämmällä. Tarvitsen myös pyykinpesukoneen (nyt käytän taloyhtiön pesulaa). Muuten en tarvitse mitään uusia huonekaluja tms. Taidetta haluan ostaa, mutta tämän vuoro on vasta kun olen muuttanut ja näen millainen uusi asunto on. Ja kun löydän sopivan taideteoksen. Eli tämä tulee eteen vasta loppuvuodesta tai sitten vasta ensi vuonna. Aikaisintaan sitten kun minulla on rahat säästettynä taidetta varten.

Muutama sananen vielä saamistani lahjoista. Ei riitä, että koen ahdistusta lahjojen antamisesta, koen myös ahdistusta niiden saamisesta. En ole kovinkaan helppo ihminen antaa lahjoja, koska en halua mitään turhaa ja pääsääntöisesti en tarvitse mitään. Jos jossain on ns tarjolla jotain ylimääräistä niin olen opetullut olla ottamatta näitä. Esimerkiksi kun joku lehtimyyjä soittaa ja tarjoaa lehden tilauksen yhteyteen sitä ja tätä tavaraa niin ahdistukseni tilata lehti kasvaa suunnattomasti. Eli ei ole hyvä myyntikikka mulle :D

Onneksi sain hyvinkin maltillisesti lahjoja. Vanhempani ostivat muuton yhteydessä muutaman tarpeellisen tavaran kuten eteisen lampun ja peilin. Olen näistä hyvin kiitollinen. Suoranaisesti turhia saamiani tavaroita oli yhden palveluntarjoajan antama pussukka ja huulipuna sekä Marimekosta saamani ilmainen kassi. Kassin myin kesäkirppiksellä, pussukan annoin siskontytölleni ja huulipuna meni roskiin (anteeksi mutta en tiennyt mitä muuta olisi sillä tehnyt, väri oli niin kamala etten hennonnut edes antaa sitä kenellekään). Joululahjaksi sain palapelin (mahtavaa!), heijastimen ja kalenterin (käyttötavaraa töihin). Ainoa tavara mikä oikeasti toi hieman ahdistusta oli puinen pöytäkello, jonka sain kummisedältäni. Hän on itse veistänyt sen. Kello on hieno ja taidokkaasti tehty, mutta vähän liian krumeluuri minun kotiini. Kello oli pitkään vanhemmillani ennen kuin sain sen kotiini. Olin jo hieman ahdistuneena miettinyt, että näinköhän minulle tuli sittenkin tavara kotiini, jota minun pitää säilyttää varastossa (kellosta en olisi pystynyt luopumaan, kun taas muutoin myyn kaikki tavarat jotka ovat vaarassa joutua varastoon). Mutta. En oikein tiedä mitä tapahtui, mutta kun kello saapui kotiini ja laitoin sen kokeilumielessä ikkunalaudalle niin kellohan sopii siihen loistavasti! Kello on todellakin jotain aivan erilaista kuin muut tavarani ja sisustukseni, mutta jostain kumman syystä kello sopii kotiini mainiosti. Olen erittäin onnellinen, että pystyin laittamaan kummisedälleni kuvan kellosta kotonani ja ihan aidosti kiittämään saamastani lahjasta. Kiitos.

Koen tavaroiden listaamisen ollaan hyödyllistä ja ajattelin ainakin jossain määrin jatkaa listausta. En tiedä listaanko edelleen blogin puolelle näitä, mahdollisesti. Olen muutenkin nyt vähän hukassa tämän blogin kanssa, että miten ja mistä haluan blogin kirjoittamista jatkaa. Aikaa ei juuri nyt oikein tunne olevan. Katsotaan, katsotaan.

Kun rahaa on pakko käyttää ja harmittaa (ja sitten harmittaa kun harmittaa)

Yksi työni osa on järjestää oman organisaationi isommat kokoukset. Kuulun kansainväliseen myyntiorganisaatioon ja meitä on yhteensä noin 35...