Money wins and fails 2019

Yksi vloggari Pennies into Pearls, jota seuraan instassa ja youtubessa, kyseli insta-feedissään tämän vuoden rahallisia onnistumisia ja epäonnistumisia: ”tell me your 3 money wins and fails of 2019”. 

Aloin miettimään omiani. 

Jos lähdetään voitoista:

1. Sijoitukseni ylittivät 10.000 euron rajan.
2. Ostin asunnon eli siirryin maksamasta 1.053 euroa toiselle maksamaan noin 700 euroa kuussa itselle. Ylipäätään asumiskustannukset laskivat muutaman kympin alkuvuoden 1.071 eurosta (vuokra + vesi) nykyiseen 1.003 euroon (laina, korot, vastike ja vesi). Eli teen nyt säästöä kuukausitasolla vähän vajaa 800 euroa. Toki asunnon omistaminen tuo mukanaan riskin, koska olen itse vastuussa kaikesta mitä asunnossa tapahtuu ja samoin korkojen nousu on jollain aikavälillä tapahtumassa. Vuokra-asunnossa ainoa nousu tulee vuosittaisista vuokrankorotuksista eli näitä ei voi ihan näin mustavalkoisesti vertailla.
3. Minut ylennettiin ja sain 1.000 euron palkankorotuksen.

Ja sitten ne mokailut:

1.  Päätökseni elää kalliisti vuokralla Helsingissä ei ole ollut ihan paras taloudellinen päätökseni ja maksoi minulle vuonna 2019 yhteensä 6.194 euroa. Koko Helsinki-ajan vuokriin on mennyt yhteensä 19.400 euroa. Asuin vielä asunnoissa, joissa en viihtynyt ja niihin oli jopa jossain määrin vastenmielistä mennä. Joten tämä on kyllä sellainen 20.000 euroa kankkulan kaivoon, ettei tosikaan. Kallis varastokustannus tavaroilleni... Mutta vaikea tätä on jälkikäteen katua saati muuttaa, joten jätän tämän nyt taakseni.  
2. Asuntosekoilujeni vuoksi sijoitukseni kasvoivat hitaammin kuin olin suunnitellut – ylitin kyllä 10.000 euroa, mutta alkuperäinen tavoite ole saavuttaa tämä jo huhtikuussa 2019. Nyt tavoitin sen vasta marraskuussa.
3. Tätä viimeistä oli hieman haasteellinen keksiä, mutta laitetaan nyt tähän uusi imuri, jonka ostin tähän uuteen asuntoon. Ostin parilla sadalla jonkun eko-imurin, joka ei toimi. Imuteho on surkea, oikeanlaisia pölypusseja on vaikea löytää ja siltikin pölyt menevät ohi pussin. Tarvitsisi saada aikaiseksi tehdä tästä valitus valmistajalle. Onneksi tämä nyt ei euroissa ole suuri taloudellinen tappio. Harmittaa vain, jos joudun jossain vaiheessa ostamaan uuden, jos en saa imuria toimimaan. Rahan ja luonnonvarojen tuhlausta. Harmittaa.

Tällaisia sain kasaan näin marraskuun puolivälissä. Toki tässä on vielä 1,5 kuukautta aikaa onnistua ja epäonnistua. Mahdollisesti palaan aiheeseen vielä vuoden lopussa ja tsekkaan, onko tilanne vielä sama. 

Oletko itse jo miettinyt omia taloudellisia mokia ja onnistumisia tältä vuodelta? Miltä tilanne näyttää?

Törttöilyjä mutta eteenpäin kuin mummo lumessa

Tässä tulee nyt vähän päivitystä mun sijoitusseikkailuista. Mun tämänhetkinen tavoite on siis ollut, että mun sijoitukset ylittäisivät 10.000 euroa tämän vuoden 2019 lopussa. Olen hieman edellä tavoitteesta ja 10.000 euroa olisi ylittynyt jo tuossa syyskuussa, mutta menin myymään Marimekon osakkeeni niin summa on ollut nyt siinä vähän reilun 9.000 euron puolella. Mulla on ollut noin 2.000 euroa käteisenä odottamassa osakeostoja varten ja tarkoitus on ollut tässä ostaa osakkeita heti kun vain mahdollista. 

Toissa kesänä ja syksynä (2018), kun hetkellisesti siirryin DV-askeleelle 4 (15% tuloista sijoituksiin), ehdin neljän kuukauden ajan ostaa osakkeita noin 500 eurolla kuussa. Siinä kävi niin, että päädyin ostamaan kahteen otteeseen Wärtsilää huipulta ja kahteen otteeseen Sampoa huipulta. Tämän jälkeen kurssit lähtivät aikamoiseen laskuun viime vuoden lopulla joskus lokakuussa 2018. 

Eri sijoituspalstoilla/keskusteluryhmissä/uutisissa puhuttiin tällöin kahdenlaisia: osa oli sitä mieltä, että nyt se pörssilasku alkoi ja osa oli sitä mieltä, että tämä on vain normaalia loppuvuoden laskua. Suurta pörssiromahdusta ei tullut vaan lyhyen notkahduksen jälkeen alkuvuodesta kurssit lähtivät taas nousuun (tosin ei näiden mun kahden sijoitukseni vaan edelleen junnaan niiden kanssa tappiolla; etenkin Wärtsilän kanssa). 

Mulla meni tämän jälkeen osakeostokset holdiin asunnonoston vuoksi ja vasta nyt tänä kesänä 2019 pääsin taas osakeostoksille. Kesällä tein muutaman kaupan, osittain onnistuneesti, osittain ei niin onnistuneesti. Elokuussa pidin taukoa osakeostoista ja nyt syyskuussa aloin miettimään, että mitä nyt ostaisin ja muistin tämän viime syksyn 2018 pörssikurssien laskun ja ajattelin, että no nyt en osta huipulta vaan odottelen rauhassa, että kurssit laskevat. 

Seurasin seuraavia osakkeita: Tieto, Orion ja Kojamo. Tieto oli syyskuun lopussa noin 23-24 euroa, Orion noin 34 euroa ja Kojamo noin 14 euroa. No siinä sitten odottelin, että alkavat laskemaan ja olin valmiina ostamaan. No eihän siinä sitten niin käynyt :D Ensimmäinen marraskuuta Kojamon osake oli vähän vajaa 16 euroa, Tieto vähän vajaa 26 euroa, Orion noin 40 euroa. 

Tuijottelin kursseja ja tajusin tehneeni aika perusmokan eli kuvittelin pystyväni ajoittamaan oston. Hah! 

Etenkin Orionin kohdalla, jos olisin ostanut syyskuun lopussa/lokakuun alussa niin nousu olisi ollut aika hyvä ihan muutamassa viikossa. Nousuhan johtuu (minun ymmärtääkseni) positiivisesta osavuosikatsauksesta, jonka Orion julkaisi lokakuun lopussa. Tiedon osavuosikatsaus oli myös positivinen. 

Tajuttuani, ettei tämä ajoitusstrategiani toimi, päätin että nyt sitten vain ostan Tietoa oli hinta mikä oli. Katsoin, että päivän hinta oli joku 25,56 euroa ja laitoin ostotoimeksiannon 25,40 euroa. Ajattelin, että ostan vähän halvemmalla kuin oli päivän hinta. Noh. Neljän päivän ajan, kun ostotoimeksianto oli voimassa, hinta selaili 25,50 – 25,60 euron välillä eli mun toimeksianto ei mennyt läpi. Huoh ja huoh. 

Jostain syystä teen tämän usein. En tiedä onko se virhe vai ei. Joskus aikoinaan, kun olin jo ostanut Marimekon osaketta alle 10 euron hintaan niin kerran ajattelin ostaa vähän lisää, kun hinta oli 13-14 euroa. Asetin ostotoimeksiannon taas jotenkin juuri vähän alle päivänhinnan ja osakkeen hintahan ei ikinä enää laskenut alle 14 euron eli mulla jäi lisäosakkeet ostamatta. Marimekon hintahan on tänä päivän 30 euron molemmin puolin eli olisi ollut ihan järkevää ostaa sillä silloisella päivän hinnalla. Saman tein nyt alkusyksystä Nordean kanssa – Sampo jakoi lisäosinkona Nordea osakkeita ja itse sain niitä 5 kappaletta. Ajattelin, että ostaisin vähän lisää, koska tuo 5 kappaletta on vähän hölmö määrä eikä niitä kannata edes myydä myyntikulujen vuoksi. Nordea osakkeen hinta oli syyskuun alkupuolella noin 5,60 euroa ja laitoinkohan ostotoimeksiannon johonkin 5,50 euroon. Osto ei tärpännyt ja nyt osakkeenhinta on jo lähempänä seitsemää euroa. Eli olisi kannattanut laittaa se ostotoimeksianto siihen päivän hintaan 5,60. 

Loppujen lopuksi laitoin Tiedon ostotoimeksianto-hinnaksi päivän hinnan 25,50 euroa ja sain osakkeeni. Jos oikeasti haluat osakkeet niin kikkailu muutamalla sentillä tai kymmenellä sentillä ei oikein taida kannattaa. Koska siinä käy helposti niin, ettet saa niitä osakkeita ja osakkeenhinta karkaa entisestään (toki hinta voi laskeakin!).  

Tunnen itseni harvinaisen tyhmäksi näissä osakekaupoissa ja on vähän hankala kirjoittaa tästä tänne blogiin. Mutta ajattelin nyt kirjoittaa suoraan näistä säädöistäni ja kokeiluistani – toivottavasti opin jotain ja ehkä muutkin aloittelevat sijoittajat miettivät samoja juttuja. Valitettavasti oikeassa elämässä en voi näistä asioista kenenkään kanssa suoraan puhua, joten kiva jonnekin saada purkaa näitä juttuja ja epävarmuuksia. 

Koska epävarmaksi ja vähän hölmöksi tässä itsensä kyllä usein tuntee. En osaa tulkita osakkeiden p/e- tai p/b-lukuja enkä ihan tarkalleen ymmärrä mitä ne tarkoittavat. Ostot teen ehkä enemmän tunteella kuin järjellä. Tavoitteeni on kerätä salkkuuni 10-20 yritystä, jotka maksavat vuosittaista osinkoa. Tavoite on ostaa yrityksiä eri toimialoilta eli kulutustavarat- ja palvelut, teknologia, pankit ja rahoitus, kiinteistöt sekä teollisuus. Minulla on nyt salkussani yrityksiä kategorioista: teknologia, pankit&rahoitus sekä teollisuus. Ostan itselleni tuttuja yrityksiä. Toki jossain määrin tutustun yritysten tulokseen ja sen sellaisiin. Syyni myös ovat tosiaan tunnepitoisia esim Marimekossa yksi iso syy oli, että itse käytän Marimekon tuotteita ja mielestäni ne ovat laadukkaita. Ja se, että Marimekon toimitusjohtaja on nainen. UPM:n oston suurin syy oli se, että olen itse ollut nuoruudessani vuosia töissä ko paikassa ja työnantajana UPM on hyvä yritys. Kojamo on listalla siksi, että olen itse asunut heidän asunnossaan ja heillä on mielestäni hyvä ja toimiva palvelukonsepti. Ja koska maksoin heille niin törkeästi vuokraa niin olisi kiva saada vähän takaisin :D 

Osakeostot tekevät vaikeaksi myös se, että nyt on jo pitkään puhuttu, että ollaan huipulla ja tästä ei ole muu tie kuin alas. Näin aloittelevana sijoittajana tämä puhe tuntuu vähän masentavalta, enkä tiedä miten tähän suhtautua. Ne jotka ovat jo sijoittaneet vuosia niin ovat selkeästi sitä mieltä, että nyt kannattaa holdata rahoja ja he itse eivät näin korkealla halua ostaa. Itse en haluaisi tässä hirveästi holdailla, koska haluaisin päästä kunnolla aloittamaan ja eteenpäin näiden juttujen kanssa. Minä olen siis sijoittanut osakkeisiin nyt reilut kaksi vuotta (eka osakeosto oli kesäkuu 2017) ja koko tämän ajan on ollut puhetta, että ollaan huipulla eli en tiedä kauanko tässä pitäisi odotella ja holdata. Olen kuitenkin onnistunut tässä huipullakin ostamaan osakkeita, joiden arvo on noussut. Toki olen ostanut myös osakkeita, joiden arvo on laskenut. 

Joka tapauksessa vihdoin ja viimein onnistuneen osakekauppani johdosta sijoitusteni (osakkeet ja rahastot) kokonaisarvo on nyt yli 10.000 euroa. Tarkalleen ottaen sijoitusten arvo 6.11.2019 on/oli 10.557,36 euroa. Eli saavutin kymppitonnin tavoitteen pari kuukautta etuajassa. Käteistä on tällä hetkellä vähän vajaa 1.000 euroa ja marraskuun lopun palkasta saan irrotettua 300 euroa lisää. Joten jotain tässä voisi vielä loppuvuonna ostella. Eli eteenpäin kuin mummo lumessa vaikka en ole yhtään varma, että toiminko nyt oikein tai järkevästi. 10.000 euron tavoite on kuitenkin nyt saavutettu!

Personal trainer -ohjauskokemuksia - mistä maksoin pari tonnia

Olen siis palkannut itselleni personal trainerin. Olin tätä jo miettinyt pidemmän aikaa, mutta se on aina vähän kaatunut siihen, että en halua maksaa turhasta. Olen valmis maksamaan kunnollisesta palvelusta, mutta en halua maksaa turhasta.

Joskus vuosia, vuosia sitten, kun citydeal oli voimissaan niin ostin sitä kautta 6 ohjauskertaa PT:ltä. Kohtasin nuoren miehen, joka teki minulle kuntosaliohjelman, viikkourheiluohjelman ja ruokavalion. Viikkourheiluohjelmaan kuului neljä kertaa salilla (jota en silloin harrastunut) ja lisäksi sinne oli ahdettu ne lajit mitä sanoin jo nyt harrastavani ja haluavani jatkaa (baletti, bodybalance ja spinning). Bodybalance oli selkeästi tälle PT:lle tuntematon laji ja hän asetti minulle seuraavanlaisen kysymyksen: Onko se bodybalance yhtä kevyttä hommaa kuin se baletti? Tällä kysymyksellä koko homma oli minun kohdallani aikalailla taputeltu. Uskallan väittää, että balettia rankempaa lajia on vaikea löytää (sen on vain tarkoitus näyttää helpolta ja huijata yleisöä) ja bodybalance-tunnit eivät kyllä mitään venyttelyä olleet (ok, no ovat jos haluat etkä tee kunnolla kuten moni laji). Mutta joo, homma ei oikein onnistunut kohdallani. Ensimmäinen tapaamiskerta oli keskustelukerta ja loput viisi salilla, jossa tehtiin sitä mun saliohjelmaa. Sali oli sali missä olin tällöin jäsenenä eli maksoin sinne jäsenmaksua ja oli aina supertäynnä porukkaa. Toki citydealin kautta homma tuli halvalla – olisiko ollut joku 100-200 euroa - eli tässä käy kyllä hyvin sanonta, että sitä saa mitä tilaa. Minä en ollut valmis (tai en pystynyt) maksamaan paljoa rahaa niin on ihan ymmärrettävää, että palveluntarjoaja ei myös minuun paljoa halunnut panostaa. Ymmärrän, että PT-ala on aika hankala ja varmaan aika moni odottaa saavansa palvelua ilmaiseksi. 

Itse en odota saavani palvelua ilmaiseksi, mutta en vain halunnut taas maksaa pelkästä saliohjelmasta. Tiedän, että lihaskuntoharjoitus olisi pakollista hyvän kunnon ylläpitoon. En ole tehnyt lihaskuntoa lainkaan vuosikausiin. Ja hieman se nyt alkaa jännittää, kun ikää tulee lisää ja painoa salakavalasti alkaa kertyä, että mitenhän tässä käy. Myös nämä kaikenlaiset muut kropan krampit kuten alaselkävaivat johtuvat suurelta osin huonosta lihaskunnosta. Siis liikun kyllä jossain määrin koko ajan, mutta liikuntani on aika kevyttä. Ja liian vähäistä. Ja liian helposti jään kotiin hengaileen, kun väsyttää. 

Joka tapauksessa nyt taas syksyn lähestyessä mietin, että mitä ihmettä oikein teen tämän painoni ja itseni kanssa. En siis koe olevani mitenkään suuresti ylipainoinen (painoindeksini on lievästi ylipainoinen, painan 74,6kg ja olen 163cm), mutta selkeästi viime vuosina (etenkin viimeisen vuoden aikana) rasvaa on alkanut kertyä enemmän kuin lihasta ja se on alkanut ahdistamaan. Olen väsynyt ja tuntuu, ettei töiden jälkeen jaksa oikein mitään. Tuntuu, ettei mikään unimäärä ole tarpeeksi (nukun 8-9 tuntia per yö, joten pitäisi kyllä riittää). Liikun kyllä, mutta hengästyn aika nopeasti ja rankat treenit tuntuvat vastenmielisiltä. Mielestäni syön liikaa verrattuna siihen kuinka paljon liikun ja liian isoja annoksia. En ole oikein osannut tehdä asialle mitään. Mutta haluan tehdä asialle jotain! Etenkin nyt kun tilanne on vielä hyvä ja ylipainoa ei ole paljoa.

Bongasin facesta kuukauden lihaskunto-nettivalmennusohjelman ja olin jo tosi lähellä ostaa sellaisen. Onneksi menin lukemaan nettivalmennuksesta mielipiteitä ja palaute oli vaihtelevaa. Siinä mielipiteitä lukiessani mietin, että okei, voin taas kerran laittaa reilun 100 euroa tällaisen juttuun mikä on ihan kiinni omasta viitseliäisyydestä. Se että jaksaisin mennä nettiin lukemaan ohjeita ja katsomaan videoita on hieman liian riskipitoista hommaa. Tajusin, että hommassa on iso riski, etten vain tee mitään. Nettivalmennuksissahan kukaan ei velvoita mihinkään ja kun hinta on pieni niin mitä sitä suotta itsekään stressiä ottamaan. Esimerkkinä alkuvuodesta ostin viiden viikon jooga-ohjelman nettivalmennuksena. Joka maanantai tuli uusi jooga-ohjelma (ilta- ja aamujooga sekä jotain hyvinvointiluentoja). Viiden viikon aikana tein jooga-ohjelman ehkä noin viisi kertaa yhteensä. Sivusto oli myös minun käytettävissä toukokuun loppuun (alkoi tammikuussa) ja olisin saanut ladata jooga-ohjelmat omalla koneelleni. Ladasinko? No en tietystikään! 60 euroa aika hukkaan. 

Aloin siis googlettamaan ihan oikeaa PT:tä. Löysin lopulta yhden sopivanoloisen, jolle laitoin viestiä. Hän vastasi, ettei itse juuri nyt ota uusia asiakkaita. Hän kertoi, että hän omistaa yrityksen, jossa työskentelee useampi PT ja hän tekee alkuhaastatteluja ja voi katsoa sopivan PT:n tiimistään. Sovimme ajan. Tapasimme PT-studiolla, lähdimme puolen tunnin kävelylle Töölönlahden ympäri ja samalla kerroin omaa urheiluhistoriaani ja muuta taustaani. Hän kartoitti, että mitä odotan ohjaukselta, mitä haluan tehdä ja odotanko kuinka usein tapaamisia PT:n kanssa. Lenkin jälkeen menimme toimistolle, missä juttelimme vielä vähän lisää ja hän teki ehdotuksen/tarjouksen. Kahdeksan kuukautta ja 16 henkkoht tapaamista PT:n kanssa. Viikkoraportointi ohjaajalle, kahden kuukauden välein mittaukset, ruokavalio (jota edeltää ruokapäiväkirjanpito), treenisuunnitelma, jota päivitetään 4-8 viikon välein ja first beat mittaus. Hinta oli jotain vähän päälle 2.000 euroa, mutta jos maksaa koko paketin kerralla sai 5% alennuksen, joten hinnaksi tuli 2.128 euroa. Minulla oli 140 euron arvosta liikuntaseteleitä, joten maksoin siis valmennuksesta 1.988 euroa. Tuleva ohjaajani on taustakoulutukseltaan myös fysioterapeutti (minulla on vanhoja akillesjänne-ongelmia juoksuajoilta ja nykyisiä alaselkävaivoja) ja tämä haastattelija myös sanoi, että jos en tule ohjaajani kanssa toimeen niin sen saa vaihtaa. 

Ensimmäisellä tapaamisella oman PT:ni kanssa juttelimme aika pitkään mun tavoitteista ja elämäntavoista ja oikeasti tuntui, että ohjaajaa kiinnosti. Otimme alkumittaukset (inbody-mittaus, joka laskee painon, rasvaprosentin tms sekä ihan perinteisellä mittanauhalla reisien, käsivarsien, vyötärön, lantion mitat), jotka kirjattiin yhteiseen portaaliin minne sekä minulla että ohjaajallani on pääsy. Siellä myös seurataan kehittymistä, siellä on treeniohjelma, ruokavalio, tapaamiskerrat ja kaikki kommunikointi toimii sen kautta. Minulla on myös PT:ni puhelinnumero ja ilmeisesti voisin tekstarilla myös kysyä erinäisiä asioita, mutta en ole nähnyt tähän tarvetta. Ekalla kerralla tehtiin myös lyhyt treeni, jonka avulla lähinnä kartoitettiin liikkuvuuttani ja tämänhetkistä lihaskuntoani. Sovimme, että näin alkuun näemme useammin, että saadaan projekti liikkeelle ja tutustumme toisiimme, mutta sitten jatkossa tapaamiset ovat 2-4 viikon välein. Tämä oli oma toiveeni, koska en jaksa viikoittaisia tapaamisia ja en koe kaipaani ns treenikaveria. Teen kyllä kunhan minulla on selkeä ja motivoiva ohjelma ja olen jossain määrin tilivelvollinen jonnekin päin. 

Takana on nyt viisi tapaamiskertaa ja homma on lähtenyt käyntiin. Arvostan etenkin, että tapaamiset ovat tämän yrityksen omalla yksityissalilla, jossa ei ole muita kuin ohjaajia ja heidän asiakkaitaan. Muutaman kerran olemme olleet salilla ihan täysin kaksin, maksimissaan samaan aikaan on ollut yhteensä kuusi ihmistä eli kolme PT+asiakas-komboa. Tämä on itselleni todella luksusta ja arvostan tätä (ja olen tästä valmis maksamaan), koska ahdistavinta itselleni salikäynneissä näin alkuun on ne muut ihmiset. Tapaamiskerrat ovat lähinnä olleet viikkoharjoitusohjelmien treenausta ja oikeiden liikeratojen etsimistä. Kerrat vaihtelevat hieman toisistaan, esim kerran olemme tehneet todella rankan treenin ja toisella kerralla pilates-tyyppisen harjoittelun (joka oli kyllä rankka sekin ;)). 

Yksi tapaamiskerta oli ravintokeskustelu, johon olin valmistautunut pitämällä kolmen päivän ajan ruokapäiväkirjaa. Se oli kyllä aika silmiä avaava. Syön kyllä suht monipuolisesti, mutta syön liikaa herkkuja. Syön liian kepeän aamupalan ja liian raskaan lounaan sekä illallisen. Syön liikaa lihaa (en vain osaa tehdä hyvää kasvisruokaa!). Käytiin karu keskustelu alkoholin lihottavasta vaikutuksesta: jo itse alkoholissa on kaloreita, mutta se, että kun juot yhdenkin lasin alkoholia niin maksa käsittelee sitä muutaman päivän ja tänä aikana aineenvaihdunta menee sekaisin = laihtuminen hidastuu, koska elimistö keskittyy alkoholin polttamiseen/poistumiseen elimistöstä. Eli kärjistetysti olisi parempi vetää yhdet isot kännit kuussa kuin juoda joka ilta yksi. Joka on minun ”syntini”. Etenkin kesälomalla se meni helposti siihen, että otampa yhden saunaoluen ja lasin viiniä ruoan kanssa. Vaikka kerta-annokset ovat yhtä kahta niin kun tämän yhden kahden ottaa useamman kerran viikossa niin aineenvaihdunta on koko ajan vähän sekaisin. Auts! Saan vielä tarkemman ruokavalion ja reseptiohjeet omaan portaaliini, mutta ensimmäiset stepit ovat lisätä kasviksien määrää aterioilla, syödä useammin (kuusi kertaa päivässä, nyt olen syönyt 4-5 kertaa) ja tasata ateriakokoja (esim isompi aamupala, vähemmän lounaalla). Vähennän lihansyöntiä ja herkkuja vain joskus (ei joka päiväistä napostelua työpaikan kahvihuoneessa). Alkoholia vain erikoistilanteissa ja alkoholin juomisen välttäminen kotioloissa (voi saunaolueni...).

Minulla on nyt siis viikko-ohjelma, jota on tarkoitus noudattaaa. Ohjelmassa oli mielestäni hyvin otettu huomioon minun toiveeni. Mm aerobiset osiot saan valita niistä mitä nyt jo teen (lenkkeily, kävely, uinti, hiihto). Lihaskunto-osiot voi ekassa jaksossa tehdä myös kotona ja ne koostuivat osittain jooga-tyyppisistä liikkeistä (vähän vastaavia olen tehnyt aikoinaan body balancessa). Ohjaaja muokkaa sarjoja aina vähän tapaamisten jälkeen/välillä riippuen siitä miten tilanne etenee. Esimerkiksi selkäni jumahti taas tässä jokunen viikko sitten ja tällöin tapaamiskerralla kävimme pilates-tyyppisen harjoituksen läpi ja keskityimme treenaamaan vartalon tukilihaksia. Harjoitusohjelmaan myös lisättiin täten 20 minuutin selkäätukeva treeni, jonka voi tehdä aina silloin, kun selkä on vähän haastavammassa tilanteessa. Ja treenin voi tehdä ihan kotona, esimerkiksi hotellihuoneessa niinä viikkoina, kun on työmatkoja. 

Arvostan myös sitä, että henkkoht portaalissa, missä on treeniohjelmani, löytyy myös ohjevideo joka liikkeen kohdalla. Näin voin aina tarkistaa, että miten kukin liike tehdään, jos olen epävarma. 

Homma on lähtenyt suht hitaasti käyntiin, mutta olen tyytyväinen. En varmaan olisi pystynyt koko juttuun, jos kerrasta olisi pitänyt tehdä täyskäännös ruokavalion kanssa ja alkaa treenamaan täysillä viisi kertaa viikossa. Perusviikko-ohjelmani mitä olen tehnyt on nyt tällainen: maanantaisin kävelylenkki 30-45 min, lyhyt lihaskunto lenkin jälkeen, tiistaina balettitunnit (jotka ovat nyt jääneet kyllä välistä alaselkävaivojen, työmatkojen ja motivaatiopulan vuoksi jo neljästi), keskiviikkona käyn oikeasti salilla, perjantaina kävelylenkki 30-45min + joogatunti ja sunnuntaina lihaskuntoharjoitus, jonka olen tehnyt tähän asti kotona. 

Eli koontina vielä, että mitä tällä parilla tonnilla saan:

• Seurannan ja tuen 8 kuukauden ajan
• 16 henkilökohtaista ohjauskertaa (á 60 min, ensimmäinen kerta oli 75 min)
• Treeniohjelman videoineen joka päivitetään 4-8 viikon välein
• Seurantamittaukset, jotka otetaan kahden kuukauden välein
• Henkkoht nettiportaalin jossa on kaikki ohjelmani, tietoni, mittaustulokseni, ravinto-ohjelma, jonne itse raportoin omat fiilikset ja tekemiseni ja jossa saan yhteyden ohjaajaani ja lähettää kysymyksiä tarvittaessa
• Ravintoseurannan ja ravinto-ohjelman sekä ravinto-ohjelmaan sopivia ruokaohjeita (tämä on oma nettisivunsa)
• First beat mittauksen

Takana on nyt 6 viikkoa ja etenkin tyytyväinen olen siitä, että tiedän homman jatkuvan ensi toukokuulle asti. Alunperin lähdin etsimään sellaista 2-3 kuukauden settiä, joka maksaisi noin 1.000 euroa. Maksoin nyt tuplat, mutta koen, että tästä nyt oikeasti saa enemmän kuin tuplat. Tässä on oikeasti nyt aikaa opetella rauhassa uudenlaista elämäntapaa, johon kuuluu enemmän urheilua, mutta johon kuuluu myös sairastumiset, työmatkat, stressaavat elämäntilanteet, kaamosmasennus ja näiden vaikutukset viikkorutiineihin. Muutokset tähän asti ovat pieniä, mutta niitä on tullut. Makeiden herkkujen syömättä jättäminen helpottuu koko ajan. Runsaamman aamupalan syöminen alkaa tuntua hyvältä. Salille meno ei ole enää niin vastenmielistä. Olen saanut niitä fiiliksiä, että väsyneenä on parempi mennä edes puolen tunnin lenkille kuin jäädä vain kotiin katsomaan telkkaria. Tuntuu tosi hyvältä taas tehdä jotain kropallaan. 

Ja parasta tässä ihan oikeasti on, että olemme vasta alussa. Tiedän, ettei homma lopu vuoden loppuun vaan ohjaus ja tuki kestää vielä pitkälle ensi vuoteen. Tekee hyvää tietää, että tuolla on joku, ketä kiinnostaa miten etenen ja missä mennään. 

Alkufiilikset tästä on nyt tosi hyvät. Päivittelen aina välillä, että miten projekti etenee!