lauantai 5. joulukuuta 2020

Työsuhde-eduista

Olen aloittanut nykyisessä työpaikassani noin 13 vuotta sitten ja työpaikka on ensimmäinen mihin menin opiskelujen jälkeen (tai no ”jälkeen” - gradun kirjoitin ja valmistuin ensimmäisen työvuoden aikana). Eli kyseessä on minulle ensimmäinen vakituinen ja ”oikea” työpaikka.

Luonnollisesti olen ollut tätä ennen kesätöissä ja samassa paikassa pitkiäkin aikoja (pisimmillään taisi olla 10 kuukautta) ja samassa paikassa useampana kesänä. Mutta status on ollut kesätyöntekijä ja tilapäinen työntekijä, joka tarkoittaa, että ns työsuhde-etuihin en ole päässyt käsiksi. Ei niitä suoraan sanottunua osannut edes kaivata. Opiskelijalla Suomessa on aika hyvät edut jo muutenkin.

Kun aloitin nykyisessä työpaikassani niin en tajunnut oikeastaan lainkaan, että työsuhde-etuja on olemassakaan. En tiedä mikä tilanne oli muissa yrityksissä vuonna 2007, mutta tässä minun työpaikassani tilanne ei ollut mikään kovin mahtava. En tätä tietystikään ole tajunnut, kun en paremmasta tiennyt.

Työsuhde-etuihin kuului siis aiemmin:

Liikuntaseteleitä (vain urheiluun) sai ostaa yhteensä 24 euron arvosta 9 kuukautena vuodesta (poislukien kesäkuukaudet) ja maksoimme niistä puolet itse eli 12 euroa. Työnantaja siis tuki 108 eurolla vuodessa urheilua. Setelit kannatti hakea aina kuun alussa, koska loppukuusta usein myytiin eioota.

Siinä se sitten olikin.

No okei lisäksi siellä kaukana kaikesta metsän keskellä, missä aiemmin työpaikkani sijaitsi, oli myös oma ruokala. Työnantajani kompensoi ruokaa tietyllä summalla eli saimme ostaa lounaan hieman alempaan hintaan. Ruoka maksoi 4-7 euroa versus peruslounas jossain lounasruokalassa 9-12 euroa. Ruoka ei ollut kovin korkealaatuista ja välillä myös valitettavasti syömäkelvotonta (esim raakaa, kylmää, pilallesuolattu). Kilpailuahan ei ollut. Joskus lähdimme kauemmas lounaalle, mutta se vei järjestään 1-1,5 tuntia, joten kovin usein tällaiseen ei lähetty. Aina välillä innostuin viemään eväitä.

Lisäksi oli vielä yrityksen harrastekerho, jossa tietty porukka järjesti erilaisia tapahtumia ja yritys maksoi osan lipun/tapahtuman hinnasta. Itse kuuluin jonkun aikaa tähän järjestävään porukkaan ja ihan hauskaa touhua se oli. Minä järjestin muunmuassa balettikurssin ja tankotanssikurssin (Henriikka Roo opettajana!). Joka vuosi järjestin liput vappukonserttiin ja balettiesityksiin. Toki oli muiden järjestämänä golf-kurssia, keilausta, curlingia, muita keikkoja, festareita ja kaikenlaista. Tässä oli  kiva olla mukana ja juttujen järjestäminen oli hauskaa, mutta siis aika rajattu porukkahan näihin pääsi/halusi mukaan. Esimerkiksi  meidän pääkaupunkiseutulaisille ei paljoa ollut hyötyä kerhon toiminnasta (he saivat kompensaationa kaksi liikuntaseteliä enemmän per kuukausi).

Työnantaja myös tarjosi ilmaisen parkkipaikan niille joilla oli auto (tosin siellä hornan tuutissa ei hirveästi ollut pulaa autopaikoista...).

Mutta siinä ne olivat. En itse ajatellut näistä mitään ennenkuin nyt kun nämä edut ovat yhtäkkiä heittäneet ihan täysin häränpyllyä ja vieläkin oikein hämmentää, että oikeastiko saan nämä kaikki edut itselleni! On hieman syyllinen (ja epäuskoinen) olo.

Eli vuoden 2020 alusta alkaen tuli voimaan ihan uudenlaiset edut. Teimme aika suuren loikan eteenpäin ja käyttöön tuli epassi.

Nykyiset työsuhde-etuni ovat vuodessa:

  • 300 euron kompensointi julkisesta liikenteestä (jos sinulla on työnantajan piikkiin parkkipaikka niin et saa tätä etua)
  • 400 euroa urheiluun/kulttuuriin
  • 200 euroa hyvinvointiin (meillä tämä on rajattu pääasiassa fyssariin/hierontaan)
  • Ilmainen kahvi ja tykötarpeet toimistolla
  • Lounasetu, joka tarkoittaa epassi-paikoissa 25% alennus ja muutamissa sopimusravintoloissamme on sovittu tietty hinta, joka on tuota 25% alennusta isompi, mutta minimi mitä maksamme on 6,80 euroa (verottajan määrittelemä).

Aivan mahtava lista!

Valitettavasti bussirahat menivät jo alkuvuodesta pääkaupunkiseudun ABC-lippuun, jota en sitten tarvinnutkaan (aikaa oli ladattuna helmikuun loppu – huhtikuun loppu ja istuin kotona maaliskuun alusta alkaen..).

Maksoin epassilla 5 kuukautta kuntosalia, jossa kävin kuukauden kunnes tuli korona enkä käynyt siellä tilanteen vuoksi. Kesäkuun alussa yritin palata salille, mutta näin kuinka huonosti korona-toimenpiteet oli hoidettu ja irtisanoin jäsenyyden (ja maksoin vielä kaksi kuukautta irtisanomisajan puitteissa :D). Toki lopulta olisin irtisanonut joka tapauksessa, koska muutin Tampereelle.

Muuten olen nyt maksanut epassilla tanssikurssini, joogaa ja aika monta hierontaa. Joten on tämä kyllä aika loistava juttu. Mahdollisesti joku on ihmetellyt mihin mun urheilukulut ovat kadonneet niin tänne ne ovat kadonneet.

Ja tarvitsee sanoa, että ilmainen kahvi on myös aika hieno juttu. Helsingissä oli tilanne vähän parempi (siellä pystyimme itse keittää kahvin ja tuoda omat kahvit, maidot tms), mutta Tampereella kahvi pitää ostaa ruokalasta (omia keittimiä ei saanut olla) ja maksoimme noin 0,80 euroa per kuppi. Itsekin join pari kuppia päivässä niin helposti siitä tuli 40-50 euroa kuussa! Herranen aika. Se että työpaikka tarjoaa kahvit, teet ja tykötarpeet (joka iKaffea!) on jotain todellista luksusta.

Lounaan puolelta hieman alkuun ärsytti se, että lounas maksetaan nykyään palkasta jälkikäteen. Tämä vaikeuttaa ennakkoon budjetointia. Mutta pikkuhiljaa tähänkin on tottunut.

Olen kyllä aivan todella tyytyväinen näihin etuihin! Ja ainakaan vielä en ota näitä itsestäänselvyytenä – edelleenkin tuntuu todella luksukselta, kun voi vaikka maksaa hieronnan epassilla eikä oma tili pienene lainkaan. Tosi mahtavaa! 

 

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Joulun ilot ja ahdistukset

Mitä vanhemmaksi tulen, sitä vähemmän pidän joulusta. Joulu on kovin kapearajainen ainakin omassa kuplassani sekä sen kuvaston perusteella m...