sunnuntai 6. tammikuuta 2019

Konmari osa 1 - miten kaikki alkoi ja eteni

Olen yksi konmariin hurahtaneista. Hurahdus oli melko vakava. Onneksi kuitenkin hurahdin, sillä konmarilla oli erittäin suuri vaikutus etenkin talouteeni. Löysin konmarin 2016 alkuvuodesta (muistaakseni ihan netistä googlailemalla karsimisvinkkejä). Virallinen konmaritus-aikani oli huhtikuu 2016 – syyskuu 2016. Kävin muistaakseni melko säntillisesti kategoria kerrallaan kaikki läpi (ja oikeassa järjestyksessä!) ja lokakuussa 2016 pidin konmari-juhlat. Olin aktiivinen jäsen erilaisissa konmari-someryhmissä ja olin ehdottomasti sitä mieltä, että hommaa pitää noudattaa juuri pilkulleen ja ärsyynnyin suunnattomasti, kun joku teki vähän sinnepäin. Jonkin aikaa prosessin läpiviennin jälkeen vastaavasti ärsyynnyin suunnattomasti konmaria pedantisti suorittavien kommenteista. Olisiko ollut 2017 alkuvuodesta, kun erosin kaikista konmari-ryhmistä ja päätin, että kohdallani konmari on nyt ohi. Homma herätti liikaa tunteita suuntaan ja toiseen. Tänään olen onneksi huomattavasti rennompi prosessin suhteen kuin ennen kun heiluin äärilaidasta toiseen. Itse olen tyytyväinen, että vedin prosessin läpi tiukalla seulalla, koska sain siten paljon aikaiseksi. En aio konmarittaa uudestaan (mielestäni homma todellakin on once-in-a-life-time-juttu), mutta en ole enää sitä mieltä, että koti on konmarituksen jälkeen valmis. Elämä muuttuu, ihminen muuttuu, koti vaihtuu, ihmiset kodissa vaihtuvat. Tavaramäärän hallinta kodissa on elämänikäinen homma. Omalla kohdallani tärkeintä on, että yritän kontrolloida kotiini tulevan tavaran määrää ja samalla yritän olla säilyttämättä tavaroita, joita en käytä. Konmarin jälkeen säilytystilojen ja säilytystavaroiden tarve väheni noin 90% – ennen esimerkiksi kun katselin uusia asuntoja niin kiinnitin suuresti huomiota säilytystiloihin. Olen pitänyt monta palopuhetta siitä kuinka asunnot ovat huonoja, koska niissä ei ole tarpeeksi säilytystilaa ja kuinka säilytystila on kotien tärkeimpiä asioita. En ole enää tätä mieltä. En tarvitse säilytystilaa ja pidän huolta, että aina tietty osa säilytyshuonekaluistani ja -tiloistani ovat tyhjiä. Tämä tuottaa minulle mielihyvää. 

Olen jo reilun vuoden suunnitellut kirjoittavani konmari-prosessista ja monta kirjoitusta olenkin tästä aloittanut. Kirjoitukset ovat vain aina jääneet kesken, koska kirjoitettavaa ja asiaa on niin paljon. En osaa kirjoittaa pitkiä tekstejä ns järkevästi. Jään helposti jaarittelemaan ja teksti pitenee vielä entisestään. Tästä johtuen päätin nyt tehdä tästä kymmenosaisen konmari-sarjan. Olen tehnyt sarjan rungon valmiiksi, mutta tekstit kirjoitan ja julkaisen säännöllisen epäsäännöllisesti sitten kun ehdin ja saan inspiraatiota, kuten muutkin blogitekstini. 

Runko on suunnilleen tässä (muutoksia voi tulla matkan varrella ja mahdollisesti en julkaise ns oikeassa järjestyksessä):

Konmari osa 1 – miten kaikki alkoi ja eteni
Konmari osa 2 – vaatteet, asusteet, kengät, meikit, korut
Konmari osa 3 – kirjat ja paperit
Konmari osa 4 – astiat, keittiö ja siivoustavarat
Konmari osa 5 -  lakanat, pyyhkeet tms kodintekstiilit
Konmari osa 6 – cd:t, elektroniikka, harrastusvälineet ja muut sen sellaiset
Konmari osa 7 – huonekalut, lamput, matot, verhot ja kodin koriste-esineet
Konmari osa 8 – tunne-esineet: valokuvat, kirjeet tms
Konmari osa 9 – miten poistin tavarat kotoani
Konmari osa 10 – muuttuiko elämä konmarin johdosta ja mitä tapahtuu konmarinoinnin jälkeen

Tämä teksti on siis jo ensimmäinen osa. Kuten aiemmin mainitsin niin aloitin konmari-prosessin keväällä 2016. Sinänsä etenin järjestyksessä sellaisella poikkeuksella, että ensimmäinen asia minkä konmaritin oli autoni. Ensimmäisen kirpparilastin sekä vaatekierrätyspussit vein vielä omalla autollani, mutta sitten homma hankaloitui, koska muutuin autottomaksi. Konmarin ehdottomasti vaikein homma oli tavarasta eroon pääseminen ja siksi olen varannut tälle ihan oman osansa. 

Olin jo ennen konmari-hurahdusta herännyt ylimääräiseen tavaraan kotonani ja erinäisin keinoin olin jo hankkiutunut tavarasta eroon. En vain saanut hommaa kuntoon ja vasta konmarin löydettyäni tajusin, että miksi en. Siihen oli kaksi syytä. Ensimmäisenä se, että kun yhdestä päästä poistin tavaraa kodistani niin toisesta päästä kannoin lisää tavaraa sisään. Juttu ei oikeasti toimi niin. Jos haluat vähentää tavaraa kotonasi niin ensiarvoisen tärkeää on ensin tukkia tavaravirrat sisään. Sitten vasta tavaran poistamisesta on yhtään mitään hyötyä. Toisena se, että tein yleisen perusvirheen: karsin huone/tila/kaappi kerrallaan. Kun karsit kaappi kerrallaan niin huomaamatta siirrät tavaroita vain edestakaisin kaapista toiseen eikä homma ikinä valmistu. Ratkaiseva tekijä itselleni oli, kun tajusin alkaa karsimaan kategoria kerrallaan. Tein ihan perinteisen kokoa-kaikki-lattialle-yhteen-kasaan-ja-käy-jokainen-tavara-läpi. Tämä oikeasti toimii ja siinä myös näkee paljonko sinulla on oikeasti on jonkin tietyn kategorian tavaroita. 
 
Olin siis jo jonkin verran tavaraa jo karsinut ennen konmaria eli ihan alusta en lähtenyt. Muun muassa vaatteita ja astioita olin jo radikaalisti karsinut ennen virallisen konmarin aloitusta. Näistä sitten enemmän myöhemmissä teksteissä. Itselläni lähtökohta oli, että asuin yksin, jonka takia karsinnan kohteena oli vain omat tavarani. Olin asunut ”poissa kotoa” siinä vaiheessa jo 18 vuotta eli sitä kautta tavaraa oli kyllä ehtinyt kertyä. Samassa asunnossa olin asunut noin 7 vuotta. Olin tämän 18 vuoden aikana asunut ulkomailla ja Suomessa eri kaupungeissa, joten jonkin verran muuttoja oli tullut tehtyä ja voisi kuvitella, että tavaraa olisi karsiintunut matkan varrella, mutta ei. Tykkäsin kovasti säilöä tavaraa varastoon ja kaappeihin ja ihan alkuperäinen lähtökohta olikin, että varasto ja kaapit olivat ihan täynnä (todella nätisti olin pakannut pahvilaatkoihin vanhoja pyyhkeitä, lakanoita tms, teipannut laatikot kiinni ja kirjoittanut laatikkoon "vanhoja lakanoita"). Olin tosiaan niitä, jotka valittivat jatkuvasti säilytystilan puutteesta ja haaveilin isommasta asunnosta, jotta saisin lisää tilaa tavaroilleni. 

Tästä lähtee kymmenosainen sarja: Konmari-muisteluni. Minulla on valitettavan vähän valokuvia prosessista ja koska hommasta on jo muutama vuosi niin voi olla, etten enää muista kaikkea tai  muistan jonkin jutun väärin. Näillä disclaimereilla lähdetään liikkeelle. 

Alla vielä yksi harvinainen säästynyt kuva prosessista; tässä osa tyhjentyneistä muovilaatikoista, joissa olin säilyttänyt tavaraa varastossani vuosien ajan. Vaikuttava jono ja minulle erittäin tärkeitä säilytyslaatikoita. En omista näistä enää yhtäkään, kaikki meni eteenpäin. Erityinen muisto minulla on noista vihreistä Ikean-laatikoista, jotka facen roskalavan kautta annoin eräällä lastentarhalle ulkolelujen säilytyslaatikoiksi, hyvä mieli vieläkin! Mutta myöhemmin enemmän siitä, että minne kaikkialle tavaraa meni. Stay tuned! (PS. oletan että konmari on tuttu metodi suurimmalle osalle lukijoista; jos ei ole niin googlaamalla löytyy tietoa, esim Tarkanmarkan-blogissa on hyvä suomenkielinen tiivistelmä).


16 kommenttia:

  1. Täällä yksi innokas lukija odottelee postauksia!

    En ole koskaan konmari-menetelmällä vähentänyt tavaraa kuin vaatekaapistani. Kaikissa muissa tavaroissa on itselleni merkitystä muullakin kuin sillä, että ttuottaako kyseinen tavara minulle iloa.

    Makuupussi ei herätä tunteita, mutta tarvitsen sitä kuitenkin satunnaisesti 1-2 krt vuodessa. En halua sitä lainata keneltäkään hygieniasyistäkään ja se on liian kallis hävitettäväksi ja hankittavaksi uudelleen. Tällä systeemillä itselläni on paljon (suhteellista toki) tavaraa.

    Toisaalta käyn kotiani läpi useita kertoja vuodessa (viimeksi tänään) ja laitan kiertoon erinäisiä tavaroita. Laitan asioita myös harkintalistalle,eli se jää odottamaan seuraavaan siivouskertaan päätöstä siitä, haluanko säilyttää sen vai en.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiva kun olet mukana seuraamassa :) Joo tuosta on keskusteltu konmari-ryhmissä säännöllisesti. Itse aina välillä unohdin tuon spark-joy käsitteen oman prosessini aikana ja säästin kyllä tavaroita käytännön syistä. Ja kyllähän kohdallasi oman makuupussin käyttö tuottaa enemmän iloa kuin esim lainaaminen/vuokraaminen eli siten voisi hyvin ajatella, että makuupussissa sparks joy :)

      Poista
  2. Olen muuten täysin samaa mieltä tuosta ajatuksesta, että karsiminen ei vain voi onnistua, jos ei itse muuta tapojansa tuon tavaran hankkimisen suhteen. Siskoni joskus ihasteli kotiamme siltä kantilta, että siellä on niin vähän tavaraa ja aikoi kuulemma ihan juuri itsekin konmarittaa. Tunnen siskoni paremmin kuin hyvin ja se tavaran määrä, mitä ostetaan kaupoista, nettikaupoista ja kirppareilta, on valtava! Jos hän ei ymmärrä stopata tätä tavaravyöryä, ei maritetusta kodista ole kohta mitään jäljellä!

    Sinulla on muuten todella mukava blogi, kiitokset! Paljon samoja ajatuksia kuin itselläni ja odotankin aina uusia postauksia. Itse aloittelin viime vuoden puolella kirjoittelemisen ja huomasin, että siihenhän jää ihan koukkuun :) Käypä tutustumassa Lillanderin elämään :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos tosi kivasta kommentista, tuli tosi hyvä mieli. Käyn tutustumassa sunkin blogiin ehdottomasti! :)

      Poista
  3. Hei eikä. Sullakin sama aihe. Kaikille ajankohtainen ilmeisesti, en oo tarkoittanut matkia! :D

    Ihanaa, jään seuraamaan sun matkaa. Inspiraationa omaan tavaramäärän karsimiseen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo huomasin ihan saman kun olin omani julkaissut ja kävin lukemassa muiden vastaavia! Ehkä se on se vuoden alku, kun nämä asiat nostaa päätään. Ja Konmarin netflix-sarja (jota en valitettavasti ole vielä nähnyt..)

      Poista
  4. Todella mielenkiintoinen aihe ja hienoa, että päätit tehdä siitä kunnon postaussarjan! Jään innolla odottamaan jatkoa :)

    VastaaPoista
  5. Huippuaihe ja tätä tulen todellakin seuraamaan! Samanlaisia ajatuksia on kuin sinulla.
    Konmari oli se, joka oikeastaan laittoi elämässäni isoimman muutoksen aikaan, vaikken todellakaan ole tehnyt sitä kirjan mukaan. Minä luin tarkanmarkan blogista tiivistelmän ja siitä sovelletulla omalla versiolla olen treenannut päätöksentekoa ja luopumista jne.

    Isoin muutos elämään tuli nimenomaan sen kautta, että opin tekemään päätöksiä ja sain siihen harjoitusta tavaroiden kanssa. Kyky tehdä päätöksiä on tosi iso oman ja kaikkien hyvinvoinnin kannalta ja Konmarin myötä aloittamani raivausprojektin myötä oma päätöksentekokyky oikeastaan vasta synty.

    Aiempi tavaran säilöminen oli juuri sitä, kun en osannut vaan päättää, että mitä voisin tarvita tai en uskaltanut kantaa vastuuta, joka päätöksenteosta seuraa.

    Jotain voisin oikeastaan itsekin kirjoittaa aiheesta, mutta koska sama vika vaivaa- että kirjoitettavaa ja ajatuksia on niin hirveästi, niin yhdessä postauksessa aiheesta kirjoittaminen ei olekaan ihan helppoa.

    Jään mielenkiinnolla odottamaan jatkoa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo, en mäkään lopulta sitten ihan pedantista hommaa vienyt läpi. Muunmuassa unohdin spark-joy-käsitteen aina välillä ja taisin kyllä totaalisesti unohtaa kiittää kodista poistuvia tavaroita.

      Mäkin olen nyt tosiaan jo vuoden pyöritellyt päässä tätä kirjoittamista, aihe on aika massiivinen yhdessä tekstissä läpikäytäväksi. Vähän jännittää kuinka saan postaussarjatkaan järkeviksi, kun jo nyt toi vaatekirjoitus on rönsyillyt vaikka kuinka paljon :D

      Poista
  6. Jes, aiheenvalinta näin vuoden vaihduttua täys napakymppi - täytyisi myös omista komeroista tavaroita heittää rankalla kädellä pois! Jään seurailemaan! :)

    VastaaPoista
  7. Jään kanssa niin seuraamaan! Ja sattumoisin julkaisin (oli jo ennakkoon laitettu julkaisuun) samana päivänä konmari aiheisen postauksen :D Hauska sattuma!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo juuri kun olin oman kirjoittanut niin huomasin, että muutkin olivat samasta aiheesta kirjoittaneet, kiva sattuma :)

      Poista
  8. Jään mielenkiinnolla seuraamaan! Aihe on ollut itselläkin pinnalla viime aikoina ja voisi ehkä laitella vähän mietteitä ylös, kun on vielä tuoreessa muistissa :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiva, tervetuloa :) Ja kyllä kannattaa kirjoitella samalla, kun on vielä muistissa asiat - itse vähän joudun kaivelemaan, kun pari vuotta on jo hommasta. Mutta parempi nyt kirjoittaa näitä, kun vielä jotenkuten muistaa.

      Poista

Kun rahaa on pakko käyttää ja harmittaa (ja sitten harmittaa kun harmittaa)

Yksi työni osa on järjestää oman organisaationi isommat kokoukset. Kuulun kansainväliseen myyntiorganisaatioon ja meitä on yhteensä noin 35...