Vedenkulutuksesta

Näin loppuvuodesta saapui taas vesimaksuennakkojen tasauslasku ja pieneksi yllätyksekseni saan palautusta peräti 122 euroa. Olen saanut aina palautusta, kun olen asunut taloyhtiöissä, joissa maksetaan oikean kulutuksen mukaan, mutta tarvii sanoa, että yllätyin aika suuresti kun näin kuinka suuri palautus oli. 

Mun vesimaksuennakko on 18 euroa kuussa eli vuodessa 216 euroa vuodessa ja saan takaisin 122 euroa ja risat. Koko vuoden vesimaksu on ollut 93,14 euroa eli 7,76 euroa kuussa. Tämä on kyllä todella vähän. Ottaen huomioon, että vesimaksut Tampereellakin ovat nousseet joka vuosi aika paljonkin. 

Vuonna 2022 mun vedet maksoivat 116,81 euroa ja vuonna 2021 134,78 euroa. Eli olen onnistunut pienentämään noin 20 euroa per vuosi vaikka itse vesimaksu on kasvanut. 

Vuonna 2021 käytin yhteensä vettä 21,56 kuutiota, päiväkäyttö 59 litraa. Vuonna 2022 käytin vettä 18,84 kuutiota, päiväkäyttö 51,6 litraa ja nyt vuonna 2023 oon käyttänyt vettä 14,2 kuutiota eli päivässä 38,8 litraa. Tämä on kyllä tosi vähän ja alan epäilemään, että onko mun vesimittari rikki :D

Googlettelin vähän vedenkäytöstä yleisesti ja löysin Motivan tekemän tutkimuksen suomalaisten vedenkäytöstä vuosilta 2019 - 2020. Tutkimus löytyy täältä: Vedenkulutus - Motiva. 

Tutkimuksen perusteella suomalaisten keskimääräinen vedenkulutus on 120 litraa päivässä. 7%:lla vastaajista oli alle 50 litraa vuorokaudessa. 1,5% vastaajista käyttää yli 300 litraa vuorokaudessa, joka nyt näin omaan korvaan kuulostaa aivan järkyttävältä summalta. Siis jotkut käyttävät yli 7 kertaa enemmän vettä kuin minä vuorokaudessa. En ymmärrä miten tämä on ylipäätään mahdollista, koska omasta mielestäni en mitenkään himmaile veden kanssa enkä tietoisesti säästä vettä. 

Viime talvena aloin kyllä kiinnittämään huomiota omaan vedenkäyttööni, mutta tämä johtui sähkönsäästöstä, ei vedensäästötarkoituksista, mutta ilmeisesti siinä sitten tuli tällainenkin sivuvaikutus. Suurimmat muutokset mitkä tein oli, että lyhensin suihkussa käyntiaikoja, lakkasin valuttamasta vettä esim hiusten pesun aikana ja lakkasin myös valuttamasta vettä ns lämpimäksi ja opettelin menemään suoraan kylmään veteen.

Vähän aloin miettimään, että mistä tämä mun alhainen vedenkäyttö johtuu ja päädyin seuraaviin. Olen aina ollut nopea suihkussa kävijä, koska vihaan suihkussa käymistä. En käytä hoitoainetta ja nykyään en edes pese hiuksia joka suihkukäynnillä (pesen shampoolla 1-2 kertaa viikossa). En käy suihkussa päivittäin ellei ole joku tarve eli urheilu tai joku tärkeä meno. Etenkin näin lomalla kun en poistu kotoa niin saattaa mennä useampi päivä, etten käy suihkussa lainkaan. Ja tosiaan mun suihkut kestää max 5 minuuttia ja tällöinkin nykyään en valuta vettä silloin kun peseydyn eli sanoisin, että valutan vettä 1-2 minuuttia per suihku. 

Oon aina tykännyt juoda huoneenlämpöistä vettä eli en valuta juomavettä kylmäksi (siis joo valutan hetken ettei nyt ole ihan seisonutta ja lämmintä, mutta aika nopeaa otan veden lasiin kun avaan hanan). Pesen pyykkiä ehkä keskimäärin 4 koneellista viikossa. Astianpesukonetta mielestäni pyöritän aika usein ottaen huomioon, että asun yksin, mutta siis teen tosi paljon ruokaa ja likaisia astioita kertyy aika paljon. Pyöritän astianpesukonetta 4-6 kertaa viikossa eli joskus jopa päivittäin. Plus olen se ihminen, joka esipesee astiat hanan alla ennen koneeseen laittamista, joten tässä suhteessa olen vedentuhlaaja.

Viimeiseksi en ole mikään supersiivoaja. Mulla käy neljän viikon välein siivoaja ja en välttämättä suuremmin siivoa tällä välillä. Yleensä imuroin tässä välissä kerran ja pesen vessan kerran (vain pöntön ja lavuaarin). En pyyhi pölyjä tällä välillä kertaakaan. Toki keittiötä siivoan useamman kerran viikossa, mutta eipä pintojen pyyhkimiseen sen kummemmin mene vettä. 

Onko mun tavat jotenkin tosi poikkeukselliset verrattuna teihin muihin? En koe, että ne olisi, mutta miten ihmeessä jotkut saavat kulutettua vettä moninkertaisesti. Varmasti jos on lapsia niin pyykkiä tulee ihan eri tavalla, mutta että seitsenkertaisesti (ja siis tutkimuksen määrät ovat per henkilö, ei per asuntokunta). Tuntuu tosi hämmentävältä. Toivottavasti nyt kenellekään ei tule kuvaa siitä, että olen koko ajan likainen sekä minä itse että mun koti :D 

Tai sitten mun mittari jotenkin laskee väärin. Oon kyllä hieman ihmeissäni tämän asian kanssa. 

Se tarvitsee vielä sanoa, että nyt kun olen muutamien vuosien aikana asunut asunnoissa, jossa vesi maksetaan kulutuksen mukaan niin en enää ikinä pysty muuttamaan asuntoon, jossa on kiinteä vesimaksu. Mun aikaisemmassa omistusasunnossa Tampereella maksettiin kiinteää vesimaksua ja se taisi olla loppuaikana jo 27 euroa. Ja muistan, ettei sekään riittänyt vaan todellinen kulutus jaettuna asukkailla oli joku 29 euroa. Katsoin ihan mielenkiinnosta etuovesta myynnissä olevien asuntojen vesimaksuja ja jos maksu oli kiinteä niin se pyöri siinä 25 euron luokassa, plus-miinus pari euroa. Korkein vesimaksu minkä löysin oli 30 euroa. Aika paljon ekstraa vuodessa saisin maksaa, jos kiinteää vesimaksua pitäisi maksaa. 

Hyvää joulua!

Mä poikkeuksellisesti päätin olla yksin kotona tämän joulun. Tapanina menen vanhempieni luokse, jossa on sitten muitakin sukulaisia, mutta joulun ja joulupäivän olen yksin kotona. Mulle joulu ei ole mitenkään hirveän merkityksellinen juhla ja aika pitkälti olen jouluna mennyt aina vähän muun porukan mukana, että mitä muut haluavat tehdä, koska itselläni ei ole ollut niin väliä, että mitä tehdään. Aika monta joulua olen viettänyt isommalla sukulaisporukalla ja ne ovatkin olleet tosi kivoja jouluja, mutta viime vuosina musta on alkanut tuntua siltä, että haluan ottaa joulun rauhoittumisen kannalta. 

Ja koen, että rauhoittuminen ei onnistu ellen ole siinä seurassa missä vietän suurimman osan ajastani kotona eli yksin. Suurimmalle osalle ihmisistä joulu aiheuttaa jonkinasteista stressiä, koska meillä on monilla kaikenlaisia odotuksia ja oletuksia, että miten päivän pitää mennä. Monelle on myös vaikea sanoittaa sitä, että mitä itse haluaa ja siksi tapahtuu paljon pettymyksiä, koska usein odotetaan, että muut arvaavat mitä joku toinen haluaa. Useimmiten arvaukset menevät väärin ja tapahtuu pettymys, joten paljon helpompaa olisi vain sanoa suoraan, että miten asioiden toivoo menevän. 

Tänä vuonna minä sanoin ja sanoin haluavani olla yksin kotona. Onneksi läheiseni ottivat tämän tosi hyvin vastaan. Joskus tuntuu vähän hassulta, että itse otan tosi kovaa syyllisyyttä tästä toiveestani olla eri juhlapyhinä yksin, ettei muille tule paha mieli, vaikka minähän se nimenomaan tässä yksin olen. Eivät läheiseni. On tosi hassua, että sen yksinolevan pitää mennä seuraan vain sen vuoksi, ettei niillä seurassa olevilla ole paha mieli siitä, että joku on (haluaa olla) yksin. Tämä on aikamoinen kehä :) 

Näin jouluna paljon puhutaan siitä, että jokaiselle pitäisi antaa mahdollisuus tehdä sellainen joulu kuin itse haluaa eikä esimerkiksi kiertää minuuttiaikataululla eri sukulaisten luona. Mutta näissäkin puheissa usein korostuu se, että esimerkiksi pariskunta haluaa olla kaksin kotona - en ole kertaakaan kuullut puhuttavan siitä, että olisi ok, jos joku haluaa olla yksin. Yksinolemista jouluna käsitellään lähinnä yksinäisyyden kautta. Luonnollisesti en itsekään toivo, että kukaan joutuisi olemaan yksin jouluna, jos näin ei halua. Mutta toivoisin, että meitä, jotka oikeasti mielellään ovat yksin niin sitä kunnioitettaisiin eikä siihen suhtauduttaisi säälivästi tai jotenkin oudoksuen. 

Koska oikeasti mulla on aika mukavaa juuri nyt. Viikolla itsellänikin on ollut kaikenlaisia jännityksiä tästä tulevasta joulusta, mutta jotenkin tänään muhun on laskeutunut sellainen tosi syvä rauha. Kävin aamulla kaverini kanssa Rauhaniemessä saunomassa ja avannossa ja kun sieltä tulin kotiin ja ymmärsin, että mulla ei ole seuraavaksi kolmeksi päiväksi yhtään mitään suunnitelmia tai menoja niin mut valtasi tosi levollinen olo. Mun ei tarvitse hötkyillä minnekään ja edessä on vain aikaa ja monia mahdollisuuksia mitä tehdä. Voin myös olla tekemättä yhtikäs mitään. 

Eli mukavaa joulua jokaiselle ja toivon, että jokainen saa viettää sen haluamallaan tavallaan ja haluamassa seurassa (tai ei-seurassa)! Ja voimia ja halauksia kaikille joiden joulu ei ole sellainen kuin toivoisi <3

Suoratoistopalveluista

Mun aamunrutiineihin kuuluu Ylen aamulähetys. Mun suosikkiosio on tämä jälki-X, suosikkeina jälkipörssi, jälkiviisaat, jälkinäytös ja jälkidigi. Joskus syksyllä jälkidigissä puhuttiin suoratoistopalveluista ja paljonko niihin menee rahaa. Olin ihan järkyttynyt, kun yksi panelisteista sanoi, että nyt tähän lähetykseen valmistautuessaan hän kävin läpi omat suorapoistopalvelutilauksensa ja peruutti ne, joita ei käytä. Panelisti sanoi, että säästi näillä peruutuksilla 50 euroa kuussa. Siis mitä ihmettä? Paljonko hänellä ylipäätään menee niihin, jos pienellä siivouksella saa 50 euroa säästöön kuussa. Olen edelleen järkyttynyt :D 

Mä olen aina ollut aika suoratoistopalveluvastainen. En ole halunnut itselleni mitään toistuvia suoraveloituskuluja. Olen se omituinen tyyppi, jolla ei ole (ollut) edes spotifytä. Moni tuntuu kyseenalaistavan, että onko ihminen edes ihminen, jos ei kuuntele spotifytä. Mulla ei siis ole mitään CD-levyjäkään tms, koska en yleensä kotona ollessa kuuntele musiikkia. Paitsi nyt viime aikoina olen kuunnellut, koska tosiaan - nykyään mulla on spotify ja maksan siitä kuukausimaksua. 

Tosiaan nyt joulukuussa 2023 mä huomaan, että mulla on hiipinyt säännöllisiksi kuluiksi seuraavat suoratoistopalvelut: spotify, bookbeat, podimo. Bookbeatin ja podimon kanssa oon tosi paljon kikkaillut, että irtisanon ne ja otan taas uudestaan. Podimon muun muassa juuri peruin, mutta heti sieltä iski tarjous, että sain puoleen hintaan seuraavat kolmen kuukautta niin palasin asiakkaaksi… Bookbeatista saan opiskelijahinnan, joten Bookbeat mulla on nykyään koko ajan. Ainoa kikkailu sen kanssa on, että otan lisätunteja, kun se perus 20 tuntia ei riitä (onneksi nyt joulukuussa se tuntuu riittävän). Spotifyssa ei kait pystykään kikkailemaan, joten sen nyt olen päättänyt pitää. Saan siitäkin opiskelijahinnan.

Ajattelin tässä vähän pöyhäistä historiaa, että miten ihmeessä tässä nyt on näin päässyt käymään.

Koronan aikana mä löysin podcastit. Siihen asti olin kuunnellut erinäisiä juttuja youtubesta liittyen lähinnä sijoittamiseen eli pääasiassa Inderesin ja Nordnetin videoita ja sitten Dave Ramseyn lähetyksiä. Koronan aikana podcastien kuuntelemiselle alkoi olla aikaa (ja ehkäpä ne yleistyivät siihen aikaan myös) ja aloin olla aika fanaattinen kuuntelija. Alkuun podit olivat melkein kaikki ilmaisilla alustoilla. Vuoden 2022 aikana podeja alkoi siirtyä maksullisille alustoille. Tämä herätti jonkin verran tunteita alussa. Olin kyllä koko ajan sitä mieltä, että on ihan reilua, että podin pitäjille maksetaan ihan oikeaa palkkaa eikä vain mainostuloja tms, mutta silti se vähän sapetti. Lopulta kun mun suosikkipodi kerhotalo siirtyi podimoon niin menin perässä. Samalla huomasin, että siellä oli muutama muukin hyvä podcast niin se koukutti pysymään. Syksyn 2022 sain podimon ilmaiseksi, mutta budjetistani näen, että joulukuusta 2022 alkaen olen maksanut 7,99 euron kuukausimaksua sinne. Nyt syksyllä laitoin sen pariksi kuukaudeksi poikki, sitten palasin kun en pystynyt olemaan ilman kerhotaloa, sitten taas katkaisin, mutta palasin heti kun sain tuon 50% tarjouksen. Katsotaan nyt kuinka tämän kanssa käy.

Mun menneistä budjeteista vähän kurkin tuota mun suoratoistopalvelujen ostohistoriaa. Näin, että toukokuussa 2022 olen ensimmäistä kertaa maksanut ekstra sisällöstä ja olen ottanut ruutuplussan. Jäin koukkuun ruutu+-sarjaan Erikoisjoukot ja mun oli pakko päästä katsomaan ne kaikki. Maksoin ruutuplussaa touko, kesä ja elokuun, sitten lopetin sen (sarja loppui). Kesällä 2022 näkyy myös ensimmäinen maksu bookbeatiin 0,10 euroa. Mä olen käyttänyt melkein kaikkien äänikirjapalveluihin ilmaiset kuukaudet ja sieltä aina tulee noita alehintoja joilla houkutellaan takaisin, kun olet palvelun katkaissut. Onneksi olen toistaiseksi tyytynyt vain bookbeatiin (ja podimossa saa myös 10h äänikirjoja) ja muita en ole sortunut jatkamaan ilmaisjakson jälkeen.

Mä en siis edes suuremmin pidä äänikirjoista, luen paljon mieluummin fyysisiä kirjoja. Ja osa äänikirjoista jää kuuntelematta, koska en voi sietää lukijaa (sivuhuomioni, että musta on ihan kohtuutonta, että jatkossa kirjailija joutuu jakamaan äänikirjapalvelun provikan lukijan kanssa, koska ainakin omalla kohdalla kirja jää kuuntelematta juuri lukijan vuoksi eli lukijalla on negatiivinen vaikutus kuuntelemiseen vaikka itse kirja olisi hyvä). Mutta saatavuus äänikirjoissa on vain niin paljon helpompi. Tykkään käyttää kirjastoja, mutta nykyään on vaikea saada sieltä kirjoja ilman jonoja ja aina ei jaksa jonottaa. Ja kun jää koukkuun johonkin kirjasarjaan niin on oikein kätevää kuunnella ne kaikki putkeen jostain palvelusta. Kesällä etenkin kuuntelin ihan todella paljon, muutamina kuukausina jopa 140 tuntia. Toki olin lomalla ja mulla oli aikaa.

Näin ne suoratoistopalvelut ovat hiipineet minunkin talouteeni. Juuri nyt pähkäilen netflixin kanssa, mutta siinä on vielä hidasteena se, että mun 13 vuotta vanhaan telkkariin ei saa nettiä ja en jaksa katsoa elokuvia padiltä. Varmaan siinä vaiheessa sorrun kyllä netflixiinkin, kun ostan uuden telkkarin.

Parasta näissä suoratoistopalveluissa kyllä on se, että sä voit kikkailla ton tilaamisen ja tilaamattomuuden kanssa. Ne on tosi helppo laittaa tauolle ja on tosi helppo palata asiakkaaksi. Itse koen tämän toimivaksi, koska ei tarvitse alkaa tappelemaan siitä, että saat irtisanottua tilauksen. Tästä syystä en tilaa mitään fyysistä lehteä, koska voi luoja sitä härdelliä, että saat tilauksen lopetettua. Enkä kestä sitä soittelua, kun yritetään saada uudestaan asiakkaaksi. 

Eli en sitten ollutkaan immuuni suoratoistopalveluille. Ja sinänsä koen kyllä, että saan rahoilleni vastinetta, joten ei mua edes suuremmin enää haittaa maksaa näistä kuukausihintaa. Sitä en kyllä tajua, että kuinka jollain voi vahingossa mennä maksuja ilman että enää käyttää ko palvelua. Jos näin käy joskus mulle niin tulen heti tänne tunnustamaan!

Lyhyt kommentti vielä tähän loppuun instan lanseeraamasta maksullisesta sisällöstä tänä vuonna. Nyt joulukuussa 2023 sanon, etten ikinä, ikinä maksaisi yhdellekään seuraamalleni insta-vaikuttajalle hänen sisällöstään. Tavallaan tässäkin kyllä symppaan ja komppaan heitä, että moni oikeasti ansaitsisi rahaa sisällöstään. Mutta se tosiasia, että nytkin kulutan aivan liikaa aikaa instassa, niin olisin itseasiassa ihan helpottunut jos sisältö menisi maksulliseksi eikä tarvitsisi aikaansa enää siellä ”tuhlata”. Plus moni insta-sisältö saa oman fiiliksen vähän huonoksi, joten jo nytkin kyseenalaista tosi paljon miksi tiettyjä tyyppejä seuraan. Niin ajatuskin siitä, että maksaisin siitä heille, on tosi vieras. Mutta katsotaan nyt, jos tulevaisuudessa kaikki menevät maksullisiksi niin alanko sitten ikävöimään heitä ja yhtäkkiä olekin valmis maksamaan insta-sisällöstä… Aika näyttää.

Ainiin ja paljonko mulla nyt menee näihin rahaa! Spotify on 6,99 euroa, bookbeat 4,99 euroa ja podimo 7,99 euroa. Yhteensä 19,97 euroa. Vuodessa 239,64 euroa. Onhan se jo rahaa. 

Palaan töihin

Marraskuun alussa tuli uusi toimenkuva hakuun mun nykyisessä työpaikassa. Alustavasti kiinnostuin paikasta ja aloitin soittelukierroksen kollegoille, että minkälaisesta paikasta on kyse. Lopulta juttelin ko tehtävän tulevan esihenkilön kanssa ja päätin hakea paikkaa. Olin alussa vielä aika epävarma tehtävästä ja mun sopivuudesta siihen, mutta etenkin ensimmäisen haastattelukierroksen jälkeen aloin todella innostua tehtävästä. Jopa niin paljon, että tässä on aika tuskainen kuukausi takana, kun on pitänyt odottaa lopullista päätöstä. Tehtävä oli siis ihan ulkoisessa haussa eli mä kilpailin ulkoisten hakijoiden kanssa. Haastattelukierroksia oli kaksi ja vihdoin viime viikolla sain tiedon, että mut valittiin.

Tehtävä on samassa organisaatiossa kuin mun edellinenkin, mutta tehtävä on aika eri tulokulmasta. Lähimmät kollegat ja muut organisaatiot tulee muuttumaan jonkin verran, mikä on tosi kiva. Tehtävä on ylempi kuin aiempi tehtävä eli saan enemmän palkkaa. Ja pääsen hyödyntämään mun opintoja, en tiedä olisinko uskaltanut hakea paikkaa ilman opintoja. Ehkä, mutta nyt ainakin koen, että opinnot tukevat tosi paljon tätä uutta tehtävää ja mulla on varmempi olo sen kanssa, että tulen pärjäämään. 

Palaan töihin tammikuun puolivälissä. Opintovapaatahan mulla olisi ollut vielä maaliskuun loppuun asti. Työnantajan puolesta olisi myös ollut ok jatkaa opintovapaata vielä, mutta toki toivoivat, että voisin aloittaa heti kuin vain mahdollista. Ja tämähän sopi mulle, koska HALUAN töihin. Jotenkin kaipaan töihin ihan tosi paljon (hehee, tarviikin lukea tämä lause uudestaan sitten vaikka ensi kesänä, että mitkä ovat fiilikset silloin) ja siksi sanoin, että voin kyllä aloittaa suht nopeaa. Oon myös tosi innoissani uudesta tehtävästä ja suoraan sanottuna tuntuisi tuskaisalta odotella tässä vielä monta kuukautta ennen kuin pääsisin aloittamaan.

Luonnollisestikin palkka on myös iso motivaatio työhaluihin. Olen niin onnellinen ja helpottunut, että alan saamaan taas palkkaa. Juttelin loppuviikosta HR:n kanssa ja saan ihan ok palkankorotuksen. Suoraan sanottuna isoin motivaattori tässä tehtävässä ei edes ole palkka ja periaatteessa olisin jopa voinut tehdä uutta tehtävää entisellä palkalla, mutta siis toki otan kaiken minkä saan. Ja koska toimenkuva on korkeammalle tittelillä ja vastuulla, niin onhan se nyt ihan reilua, että siitä saa myös enemmän palkkaa. Mutta siis isoin motivaattori on itse tehtävä: tehtävä on uusi, pääsen tekemään töitä laajemmalla skaalalla koko Eurooppaan ja tehtävä on selkeä- ja kapeareunaisempi. Ja pääsen oppimaan uutta! Pääsen tekemään asioita ihan eri näkökulmasta kuin aiemmin. Vaikka olin aika vakuuttunut reilu vuosi sitten, kun opintovapaalle jäin, että en haluaisi palata samaan työpaikkaan niin olen kyllä muuttanut mieltäni tämän asian kanssa. En vain halunnut missään nimessä palata vanhaan toimenkuvaan. En vain yksinkertaisesti viihtynyt siinä enää. Itse työpaikasta sinänsä pidän (kaikissa työpaikoissa on hyvät ja huonot puolet) ja pidän etenkin mun työkavereista. Joten kun tämä uusi mahdollisuus tuli esiin, niin innostuin.

No aika näyttää kuinka tässä käy, mutta toistaiseksi olen kyllä ihan superinnoissani. Jotenkin tuntuu, että miten tässä kävikin näin hyvä tuuri. Ensinnäkin, että opintovapaa oli mahdollinen, olen pitänyt opinnoistani ja saanut niitä hyvin eteenpäin, sain pitää vapaan kesän, uusi paikka avautui ja sain sen juuri sillä hetkellä, kun olin valmis palaamaan töihin. Olen kyllä tosi, tosi iloinen.

Alkuvuosi tulee olemaan hieman haasteellista budjetoinnin kannalta, koska tuun saamaan palkkaa ja aikuiskoulutustukea sekaisin. Ja siis haasteellista ihan positiiviselta kannalta, haaste on siis siinä, että tammikuun alussa saan joulukuun tuen, tammikuun lopussa puolen kuun palkan, helmikuun alussa puolen kuun tuen ja sitten vasta helmikuun lopussa oikean kuukausipalkan, jolla voin sitten elää seuraavan kuukauden. Eli saa vähän kikkailla miten kaiken jaksottaa. 

Isoin positiivisuus tässä on, että mun ei enää tarvitse enää säästää mun säästöjä ja mähän aloitin heti niitä tuhlaamaan ;D Oon oikein saanut tässä pidätellä itseäni, etten käytä heti kaikkea kerralla. Ei niitä nyt mitenkään niiiin suunnattomasti ole, mutta muutama tonni, jota ei tosiaan enää tarvitse säästää. Ensimmäisenä siirsin joulukuun budjettiin 500 euroa ekstraa, jonka allokoin joululahjoihin ja vapaa-ajanmenoihin. Olen aika huoletta käynyt ulkona lounaalla nyt, joten ravintoloihin on mennyt rahaa (heheh, koskas mulla ei niihin menisi rahaa). Muita hankintoja en ole vielä tehnyt, mutta siis pää raksuttaa koko ajan, että mitä voisin tehdä. Eikun ostinhan mä vähän Kojamon osakkeita nyt Nordean osakesäästöpäivänä, kun sai euron kuluilla. Muitakin sijoitusostoja olisi jonossa, mutta yritän nyt hillitä itseäni. Ei se raha ihan kaikkeen riitä.

Ja muutenkin mä yritän nyt ensi vuonna ottaa vähän rauhallisemmin säästämisen kanssa. En pidä itseäni mitenkään supersäästäjänä, mutta kyllähän tässä viime vuodet ovat menneet siihen, että olen yrittänyt koko ajan säästää mahdollisimman paljon. Vuoden 2022 säästin opintovapaaseen, vuodet 2020 ja 2021 olen säästänyt sijoituksiin vähän liikaakin, vuosina 2018-2019 säästin asuntoon, vuosina 2017-2018 säästin Helsinkiin muuttoa varten sekä mun vararahastoa. Oon jo hahmotellut uutta budjettia ja tavoite olisi laittaa 200 euroa asuntosäästöön (tällä summalla saan mun lainasumman vuoden 2024 lopussa seuraavaan tasakymmenlukuun) ja max 500 euroa sijoituksiin. No mutta joo, ei nyt vielä kannata liian tarkkaan suunnitella, suunnitelmalla on tapana muuttua matkalla.

Vähän on ajatukset nyt solmussa. Kevään opinnot pitää suunnitella uusiksi ja vähän miettiä, että miten opinnot töiden ohella hoitaa. Hieman se jännittää, mutta yritän olla tekemättä liikaa. Mulla on jo kasassa 120 op:ta, tarvitsen enää 60 op:ta ja sitten työharjoittelu (joka tulee toki nyt töitä tekemällä) ja oppari. Opparin teen työpaikalle, juttelin siitä jo esihenkilön kanssa. Mä oon nyt tehnyt noin 40 op:ta per lukukausi niin jos saisin sen 20 op:ta kasaan kevät 24, syksy 24 ja kevät 2025. Tuohon 40 opintopisteeseen en ole tehnyt mitenkään täysipäiväisesti hommia vaan suht vähillä tunneilla ne on tulleet kasaan ja olen vielä saanut hyviä arvosanoja. Pitää alkaa olla itselle vähän armollisempi arvosanojen kanssa, kaikkea ei tarvitse tehdä ihan viimeisen päälle. Jatkossa voi koulun kanssa mennä vähän siitä missä aita on matalin. Mutta katsotaan nyt kuinka kaikki menee. Just nyt oon vain iloinen, että pääsen palaamaan töihin ja itseä kiinnostavaa tehtävään!

Marraskuun neljäs viikko

Viikon aikana ei ollut suuria rahatapahtumia verrattuna edelliseen. Ei kyllä oikein muitakaan tapahtumia, sain flunssan ja olen ollut nyt sängyn pohjalla aika monta päivää. Vieläkään en ole terve, tauti ei parane eikä huonone. Rasittavaa. 

Sairastuminen varmaan vaikutti siihen, etten sitten sitä rahaa hirveästi käyttänyt. Siirsin kaikki budjetoidut ruokarahat s-tilille, mutta siellä on edelleen noin 90 euroa, joten en niitä kaikkia käyttänyt. Ei oikein ollut nälkä, enkä olisi jaksanut tehdä ruokaa. Tästä syystä Wolt-menot taas vähän nousivat, koska tilasin pariin kertaan Woltista ruokaa. Alkuviikosta olin Helsingissä koulussa suunnitelmien mukaan ja siellä kävin lounaalla, mutta muuten ei mennyt rahaa. 

Puhelin ja tietoturva menivät maksuun sekä otin tarjouksella taas podimon käyttööni muutamaksi kuukaudeksi, joten sieltä tuli 3,99 euron veloitus. Lisäksi icloud-tilamaksu meni 0,99 euroa. Tilille jäi joku 10 euroa ja siirsin sen sijoitussäästötilille. 

Eli lopulta ihan hyvinhän mä pysyin budjetissa tämän marraskuun. Vaikka teinkin kaikenlaista: olin keikalla, kaverin synttäreillä, kaverien luona brunssilla, ravintolassa brunssilla, saunomassa ja pari kertaa ravintolassa syömässä. Isoin ylitys oli tuossa vapaa-aikakategoriassa ja sen aiheutti ostamani 12-kerran kuntosalikortti. Olisi mielenkiintoista tietää, että kuinka paljon vaikutti tämä viikkojulkaisujen tekeminen. Itsestä tuntuu, ettei vaikuttanut, mutta ehkä se alitajuisesti jotenkin vaikutti. Iso vaikutus voli kyllä myös viimeisen viikon sairastamisella, varmaan olisi tehnyt jotain viikonloppuna, jos olisin ollut terve. 

Joulukuu kyllä vähän mietityttää. Oon tehnyt jo budjettisuunnitelman (ja siis kuukausihan on jo alkanutkin), mutta tarvinnee tehdä vähän vielä muokkauksia. En usko, että tulen ihan pärjäämään sillä, mitä olen nyt suunnitellut. Mutta pyörittelen vähän numeroita ja yritän kirjoittaa niistä täälläkin!

Ja ainiin - meinasin unohtaa, että marraskuun vikalla viikolla sain yllättäviä tuloja, kun Tokmanni päätti maksaa "rästissä olevan" toisen osinkoerän eli tuloja oli suunniteltua enemmän. 

Paljonko maksoin ALVia marraskuussa?

Olen opiskellut koulussa aika paljon alv-asioita ja se sai mut kiinnostumaan, että kuinka paljon itse maksan alvia ostoksistani. Marraskuussa pidin kirjaa ostoksista ja laskin alvit niistä. En nyt mene vannomaan, että ihan 100% kaiken listasin, mutta aika lähellä. Yllätyin itseasiassa siitä, kuinka vähän ne alvit lopulta olivat. Toki marraskuu oli mulla aika sellainen "tiukka" kuukausi, en suuremmin ostellut mitään ylimääräistä, joten tämä ei nyt ole ihan paras mallinnus mun alveista. 

Suomessa on vähän tällainen hassu alv-kanta-härdelli eli meillä on monta eri alvia riippuen tuotteesta tai palvelusta. Yleinen ALV-kanta on 24%, mutta moneen asiaan on alennettu ALV-kanta. Tämä on joko 14%, 10% tai 0%. Aina välillä alveja myös muutellaan tietyksi ajaksi, esimerkiksi nyt alkuvuodesta 2023 julkisen liikenteen ALV oli muutaman kuukauden 0%. Ihan mielenkiinnosta katsoin myös Ruotsin ALV-asioita ja siellä näyttäisi olevan samanlainen käytäntö eli yleinen ALV-kanta on 25%, mutta sitten on alennettuja ALV-kantoja 0%, 6% tai 12%. Ja itseasiassa kun tutkin asiaa tarkemmin niin aika monessa maassa on tällaisia eri ALV-kantoja. Poikkeuksen esim Tanskassa on vain yksi ALV-kanta 25%, ei alennuksia. Nyt alkoi kiinnostamaan todella, että mistä nämä kaikki johtuvat, mutta se ei nyt ollut tämän kirjoituksen pointti niin jätän asian nyt tähän :) 

Tosiaan laskin oman osuuteni tästä ALV-potista marraskuulta ja se oli 123,72 euroa. Kuten jo kirjoitin niin minua vähän yllätti, ettei summa sen suurempi ollutkaan. Suurimmat kulut taloudessani on "alvittomia" kuten lainanlyhennys, lainankorot, sijoitukset ja vastike ja ennakkovesimaksu. Ihmettelin aika paljon tuota vastikkeen ja veden alvittomuutta. Hieman googlettelin tätä, mutta en oikein löytänyt itseäni tyydyttävää vastausta. Siis sen verran löysin, että "kiinteistön käyttöoikeuden luovutus on lähtökohtaisesti arvonlisäverotonta ja tämä verottomuus koskee myös kiinteistöosakeyhtiön perimiä hoitovastikkeita" (lähde: Tilisanomat.fi). Vero on jotenkin piilevää. Taloyhtiö toki maksaa erilaisia alveja ja vastikkeen pitää olla sen verran suuri, että nämä alv-maksut katetaan. Mutta vastikkeessa itsessään ei näy tätä alvia. Ellei sitten taloyhtiö ole jotenkin hakeutunut alv-velvolliseksi ja huoh sitten aivoni menivät solmuun...

Ei yhtään ollut energiaa alkaa tutkimaan asiaa tarkemmin. Mitä enemmän näitä alv- ja muita yritysveroasioita tutkii niin sen monimutkaisemmaksi se menee. Totean vain, että tämä yllätti minut. Vesilasku johtunee siitä, että maksan vesiennakkoa, joka sitten tasataan vuoden lopussa. Varmaan siinä laskussa on sitten joku alv (tai siis itse saan aina palautusta), mutta en nyt tästäkään nopealla googletuksella löytänyt mitään minkä olisin tajunnut :D

Mutta joo ihan mielenkiintoista oli näitä listata ja ylipäätään aina tarkistaa, että mikä alv-kanta on missäkin tuotteessa/palvelussa. En ole näitä aiemmin lainkaan miettinyt, koska itselleni se tuotteen/palvelun lopullinen hinta on se mikä katson. Olen ihan tyytyväinen, että Suomessa pääsääntöisesti kaikki hinnat ilmoitetaan alvillisina, koska päähän siinä menisi sekaisin, jos aina pitäisi alkaa kaupassa laskemaan lopullista hintaa ennen ostospäätöksen tekemistä. Toki laskutaito varmaan olisi parempi siinä tapauksessa. 

Ei mulla oikein mitään suurempaa pointtia tälle kirjoitukselle nyt ole tällä kertaa, kunhan vain ajattelin jakaa, että tällainen seuranta&laskelma tuli tehtyä. Mukavaa lauantaita kaikille :)