Olen luottokortiton

Tuossa pari viikkoa sitten tilasin debit-kortin. Kun kortti oli saapunut, testasin sen käytön, maksoin luottokorttini avoinna olevan saldon ja irtisanoin luottokorttini. Tein sen lokakuun lopussa (luottokortti poistui verkkopankistani tuolloin), joten mun ei pitäisi saada kuukausilaskua enää kuin kerran marraskuussa (lokakuulta). Nyt minulla ei ole lainkaan luottokorttia.

Dave Ramseyn filosofiaan ei kuulu luottokortit ja hänen mukaansa niitä ei pitäisi olla lainkaan. Olen muutamaan kertaan luottokortteja käsitellyt mun blogissa, mm näissä kirjoituksissa: 

•  Glendora&Raha: Cut them up! --> kirjoitus lokakuulta 2017 eli ihan blogin alkumetreiltä. Tuolloin mulla oli vielä 2 luottokorttia ja tekstissä suunnittelen lopettavani luoton käytön ja luopuvani luottokorteista kokonaan, jos en luottoa koe tarvitsevani
• Glendora&Raha: Ajatuksia luottokortista parin vuoden jälkeen, kun aloin asiaa ajattelemaan --> kirjoitus elokuulta 2019. Tuolloin minulla oli edelleen yksi luottokortti ja itseasiassa suurin syy siihen oli, että dedit/credit kortin sai ilmaiseksi ja pelkkä debit-kortti maksoi (tai oli kalliimpi). 

Jotenkin tuo pelkän dedit-kortin kalleus sai mut unohtamaan tämän luottokortittomuuden kokonaan moneksi vuodeksi. Toki myös pidin vähän liioitteluna sitä, että Dave oli niin ehdoton sen kanssa. Itse en kerryttänyt luottokorttivelkaa ja käytin itse korttia verrattain vähän tuolloin. Tavallaan ymmärsin Daven ehdottomuuden, helpompi vetää yhtä linjaa kaikkien kanssa kuin muuttaa sanomaa sen mukaan kenen kanssa puhuu. Koin itse olevani vastuullinen luottokortin käyttäjä, joka käyttää luottoa vain tarvittaessa (esim matkaa varattaessa) eikä sorru siihen, että ostaisi enemmän vain siksi että maksaa luotolla. Yksi Daven peruste luottokortittomuuteen on, että kun maksaa luotolla niin ihminen tuppaa tuhlaamaan enemmän kuin jos ostaisi asioita ainoastaan debit-kortillaan. Tätäkään en oikein omalla kohdallani tuolloin allekirjoittanut. 

Keväällä 2026 tilanne muuttui, kun pankkini uusi etuohjelmiaan sekä palvelupakettejaan ja huomasin yhtäkkiä, että käyttämäni kortti olikin muuttunut maksulliseksi. Samaan aikaan lanseerattiin ilmainen debit-kortti, mutta omalla kohdallani tämä olisi tarkoittanut sitä, että minun olisi pitänyt vaihtaa korttia, mitä en jaksanut siinä vaiheessa alkaa tekemään. Kuukausimaksu Masterille oli 0,99 euroa eli melko mitätön. Samaan aikaan lanseerattiin cash-back ominaisuus eli periaatteessa luottokorttia käyttämällä minun olisi mahdollista "ansaita" tuo 0,99 euroa takaisin. 

Ihmettelin vähän, että mistä tämä muutos tuli (eli yhtäkkiä debit-kortti olikin ilmainen, mutta credit maksullinen). Tämä ilmeisestikin liittyy muuttuneeseen EU:n sääntelyyn ja siirtomaksukattoihin eli ennen pankit saivat korkeampia siirtomaksuprovisioita kauppiailta, kun asiakas maksoi luoton puolelta vs debit-puolella maksaessa. Nyt siis EU on asettanut katon näille siirtomaksuille (debit max 0,2%, credit max 0,3%) niin tästä syystä pankit ovat alkaneet veloittamaan kaikilta myös luottokorteista, koska niiden käyttäminen tuli pankille kalliimmaksi kuin aiemmin. En oikein ymmärrä, miksi pelkkä debit-kortti saa olla edelleen ilmainen, mutta nautin tästä tilanteesta niin kauan kuin se kestää. Toim.huom. pankissani debit-kortti siis ei ole ilmainen kaikille, vain tietyille asiakkuusryhmille. Luotto on maksullinen kaikille asiakkuusryhmille (toki vaihtelevilla hinnoilla).

Noin puoli vuotta muutoksen jälkeen huomasin alkaneeni pelaamaan tätä cash-back-peliä. Pitkästä aikaa huomasin maksavani luottokorttilaskun joka kuukausi, koska olin alkanut ostamaan sitä ja tätä luottokortin puolelta saadakseni cash-backin. Itseäni alkoi ärsyttämään. Ensimmäistä kertaa tajusin, mistä Dave puhui. Ihmisen on hyvin helppo sortua tähän peliin ja siksi ns turvallisinta on olla käyttämättä luottokortteja lainkaan. Itse en ainakaan vielä myönnä, että olisin luottokortilla ostanut asioita, mitä muutoin en olisi ostanut, mutta mene ja tiedä. 

Eniten tosiaan alkoi ärsyttämään se, että minulla oli yhtäkkiä luottokorttilasku joka kuukausi maksettavana ja ikinä luottokortin saldo ei ollut se 100%. Tämä myös vei minut omaan menneisyyteeni ja hetkeen, kun ensimmäistä kertaa olin joutumassa ongelmiin luottokortin käytön kanssa. Tämä hetki on myös ylipäätään se hetki kun aloin heräämään siihen, että omaa talouttaan voisi hoitaa suunnitelmallisesti eikä vain lainehtia lastulla aaltojen vietävänä. 

Oli joulukuu 2011 ja ensimmäistä kertaa elämässäni sain luottokorttilaskun, joka vastasi melkein koko kuukauden silloisia tulojani. Olin käyttänyt siihen asti luottokorttia kyllä joka kuukausi, mutta laskut olivat sen kokoisia, että laskun maksamisen jälkeen minulla oli vielä varaa asuntolainaan, vastikkeeseen ja muihin kuluihin ainakin periaatteessa. Käytännössä ei ollut ja aina loppukuusta käytin taas luottokorttia paikatakseni kassavajetta ja kierre oli siis valmis. Mutta joulukuussa 2011 käsissäni oli luottokorttilasku, jota katsoessa tajusin, että nyt en saa edes asuntolainaani maksettua palkastani ja näin jo silloin, että joutuisin käyttämään luottokorttia peruselämään. En jostain syystä silloin ollut tajunnut, että luottokorttilaskusta voisi maksaa vain osan (kerrankin "tyhmyys" kannatti). Soitin isälleni ja pyysin apua. Sain apua ja sillä hetkellä päätin, että enää ikinä en isälleni soita (enkä ole soittanut - pyytääkseni rahaa siis, muuten toki olen soittanut :D) ja että ikinä enää en käytä rahaa, mitä en ole säästänyt etukäteen tililleni (enkä ole käyttänyt). Tästä alkoi pitkä tie tähän päivään. Jatkoin kyllä luottokortin käyttöä, mutta minulla oli aina ko summan verran rahaa säästötilillä. Tämä oli itselleni suurin syy siihen, että irtisanoin luottokortin ja tilasin pelkän debit-kortin. 

Olen tätä asiaa aika paljon pohdiskellut ja tosiaan syy käyttää aina välillä credit-korttia (etenkin isompiin ostoksiin) on ollut se, että olen halunnut lykätä sitä hetkeä kun iso summa katoaa tililtäni vaikka se summa on siellä ollut. Jotenkin se on muka vähemmän "kivuliasta" lykätä rahan katoamista kuin että raha poistuisi heti. Vähän sama kuin asioiden maksaminen kortilla on helpompaa kuin käteisellä. Kun annat 20 euron setelin ja saat kolikoita takaisin niin aivot konkreettisesti tajuavat, että nyt minulla on vähemmän rahaa. Mutta kun piippaa korttia ja laitat kortin takaisin rahapussiisi niin mitään ei katoa. Se on psykologisesti helpompaa.

Hokasin myös sellaisen asian, että maksaessani asioita luottokortilla maksan asian aina kahdesti! Eli teen tuplatyön. Ensin teen maksusuorituksen luottokortilla, syötän kaikki korttitiedot, vahvistan maksun pankkitunnuksilla yms ja sitten jonkin ajan kuluttua käytän taas omaa aikaani ko transaktioon maksaessani luottokorttilaskun. Maksamalla kaiken suoraan tililtäni debit-kortilla säästää minulta jopa aikaa! 

Eli tästä alkaa minun luottokortiton elämä. Jostain kumman syystä minua tämä jännittää, mutta katsotaan nyt kuinka tässä pärjään :D En usko, että tämä nyt sen kummempaa elämää on. 

Paloiksi meni!