Pallottelen nyt kahden suunnitelman välillä. Joka tapauksessa haluan ainakin yrittää maksaa asuntolainani nopeutetusti takaisin, vaikka se ei välttämättä se taloudellisesti kannattavin vaihtoehto olekaan.
Syyni on seuraava: ajatus velottamasta asunnosta on vain todella
houkutteleva. Se että asumiskustannukseni olisivat sen 350 euroa kuussa versus
1.300 euroa on ihan todella, todella houkutteleva. Se antaisi minulle ihan
hirveästi vapautta päättää, että mitä haluan tehdä ja milloin. En mm enää olisi
sidottu korkeapalkkaiseen työhön. Onneksi toistaiseksi työtilanteeni näyttää
suht stabiililta ja onneksi kulurakenteeni* on myös sellainen, että kattaisin elämäni
myös pienemmällä palkalla, mutta joka tapauksessa olisi kiva, jos asuntolainaa
ei olisi. Koska mitä tahansa voi tapahtua. Ensisijaisesti ajattelen, että jos
loukkaannun tai sairastun vakavasti, mutta toisenlaisetkin kauhuskenaariot
menevät pääni läpi. Olen jopa miettinyt sellaista vaihtoehtoa, että jos
Suomessa alkaisi sota ja asuntoni pommitettaisiin maan tasalle, niin olisi
paljon mukavampaa, ettei asuntoon kohdistuisi asuntolainaa. Kuinka paljon
vituttaisi maksaa tonni kuussa asuntolainaa asunnosta, jota ei enää ole.
Ensisijainen ajatukseni on ollut, että maksan asuntolainan
10 vuodessa. Kyselin suunnitelmasta tarkemmin uudelta ystävältäni tekoälyltä ja
sieltä sain idean, että jos oikein pinnistäisin niin asuntolaina voisi olla
maksettu takaisin 5 vuodessa. Hmm. En vielä ole päättänyt kumpaan suuntaan
kallistun. Tietysti tuo 5 vuotta houkuttaisi, mutta se myös tarkoittaisi, että
saisin laittaa kaikki isommat hankinnat/suunnitelmat jäihin seuraavaksi 5 vuodeksi.
Esimerkiksi sen keittiöremontin, jota olen vähän kaavaillut ensi vuoden
lopulle.
No mutta käydään molemmat suunnitelmat läpi.
10 vuoden suunnitelma
Lainaa on jäljellä 124.000 euroa ja tämän lyhentäminen 10
vuodessa tarkoittaa euroissa 12.400 euroa vuodessa ja 1.033 euroa kuussa.
Tällä hetkellä lyhennän lainaa 920 euroa kuussa, josta noin 400
euroa on korkoja ja 500 euroa lyhennystä. Tämä toki tulee muuttumaan sitä mukaa
kun laina pienenee ja korko vaihtelee. Laina siis lyhenee joka kuukausi 500
euroa ja lisälyhennyksiä pitäisi laittaa reilut 500 euroa. Tämänhetkinen
suunnitelma on, että laitan joka kuukausi 200 euroa ekstraa automaattisesti asuntolainaan.
Tämän lisäksi kuun lopussa olevat rahat tilillä jaan tasan asuntolainasäästötilin
ja käyttörahasäästötilin välillä.
Tänä vuonna keskiarvoisesti mulla on jäänyt joka kuukausi
noin 400 euroa ekstraa kuun lopussa tilille rahaa eli se tarkoittaisi 200 euroa
ekstraa asuntolainaan. Tässä pitää ottaa huomioon, että tänä vuonna olen myös
laittanut aika paljon ekstraa sijoituksiin, jotta saavutan sen sadan tonnin
sijoitussalkun niin laskeskelen, että tilin ylijäämä olisi enemmän kuin tuon
400 euroa. (Tavoitteena on laittaa nyt tästä eteepäin 400 euroa kuussa
sijoituksiin, eikä yhtään enempää - kirjoitan tästä vielä tarkemmin oman
tekstin). Nyt syyskuussa ekstraa on jäämässä reilut 800 euroa ja alustavien
budjettien mukaan ylijäämää jäisi sen 500-1000 euroa kuussa. Eli summasummarum –
joka kuukausi menee 200 euroa ekstraa automaattisesti ja sitten tilin
jämärahoista on tarkoitus kerätä erilliselle asuntosäästötilille vähintään
tämä 300 euroa per kuukausi. Tarkoitus on tehdä isompi lyhennys aina
puolivuosittain ennen korontarkistusta asuntolainaan (minulla on 6kk euribor).
Näin saisin siis nopeutettua asuntolainan lyhennystä, mutta samalla saisin
laitettua rahaa säästöön kaikkea ylimääräistä varten kuten vaikka nyt tämä keittiöremontti
tai kalliimpi lomamatka tai joku hankinta (kuten se SÄNKY).
5 vuoden suunnitelma
Lainaa on jäljellä 124.000 euroa ja tämän lyhentäminen 5
vuodessa tarkoittaa euroissa 24.800 euroa vuodessa ja 2.066 euroa kuussa.
Nyt alkaa olla jo haastavaa. Lähtöspeksit ovat samat eli 500
euroa kuussa menee jo nyt, mutta 1.500 euroa tarvittaisiin lisää per kuukausi.
Edelleenkään en tulisi luopumaan sijoituksista täysin, mutta pienentäisin
kk-summan 200-300 euroon ja nyt pitäisi olla erityisen tarkkana, etten laita
sijoituksiin ekstraa. Tämä voi olla vaikeaa, jos matkalle osuu isompi pörssiromahdus
tms.
Nettotuloni tänä vuonna ovat olleet keskimäärin 4.600 euroa
kuussa sisältäen lomarahat, sivutyötulot, päivärahat, sijoitustuotot tms, mutta
pois lukien kerran vuodessa saamani bonukset. Laitan nykyään kaikki bonukset
palkkiorahastoon eli ne ovat ns pimeää rahaa itselleni (ja kerryttävät
sijoituksiani eli tämän takia itselleni on ihan ok, että sijoituksiin menee kk-palkasta
vähemmän). Kuukausimenoni ovat olleet tänä vuonna keskimäärin 3.600 euroa
kuussa. Aika paljon, mutta pitää huomioida, että nämä ovat pitäneet sisällään makuuhuoneremontin
(1.800 euroa) ja taulun hankinnan (1.000 euroa). Jos nämä pois luettaisiin niin
summa per kuukausi 3.350 euroa. Edelleen aika paljon. Mutta tässä nyt
tullaankin tähän tämän suunnitelman pihviin.
Eli jos tähän lähden niin jossain määrin mun pitää karsia
nykyisestä kulutuksesta. Kuussa tarvittaisiin 1.500 euroa ekstraa ja keskimääräiset
tulot on 4.600 euroa niin tämä tarkoittaa, että mun pitäisi elää 3.000 eurolla
kuussa ja tämän pitäisi sisältää myös sijoituksiin menevät rahat. Näin
kirjoitettuna ei todellakaan kuulosta kovin haasteelliselta, mutta mun tämän
vuoden kulutuksen perusteella kyllä tässä haastetta tulee olemaan.
Numeroiden valossa tämän tosiaan pitäisi olla kaikin puolin
tehtävissä ja ilman, että mun ihan hirveästi pitäisi mistään peruselämänlaadusta
tinkiä. Tinkiminen tapahtuisi enemmän sitten hankinnoista, matkoista tms
asioista. Tämä vaihtoehto kyllä houkuttaisi kovasti, mutta mun pitää oikeasti
miettiä omalla kohdallani, että mikä on realistista. Tämä vaihtoehto myös
tarkoittaisi sitä, että mun pitäisi avoimesti sanoa tästä lähipiirilleni, että
mulla on tällainen viisivuotissuunnitelma, ettei ihan joka tilanteessa tarvitse alkaa selittelemään, miksi en ”halua” lähteä johonkin reissuun tai tee jotain
kallista hankintaa.
Tällaisia suunnitelmia nyt tällä kertaa. Etenkin tuo
10vuodensuunnitelma pitäisi hyvinkin olla tehtävissä. Houkuttelisi kovasti tuo
5vuotissuunnitelma, mutta pelkään, ettei minusta ole siihen. Joka tapauksessa
lähden nyt liikkeelle siitä, että laitan 200 euroa joka kuussa automaattisesti
ekstraa ja vähintään 50% tilin ylijäämistä menee asuntosäästötilille kuun
lopussa. Päivitystä seuraa.
*Kulurakenteella viittaan tässä mun pakollisiin kuluihin. En siis väitä, että eläisin jotenkin vähällä rahalla, mikä ei pidä paikkaansa, kuten tästä tekstistäkin käy ilmi. Tarkoitan siis sitä, ettei minulla ole autoa, mökkiä, kotieläimiä, lapsia tai mitään mihin olisi "pakko" käyttää rahaa. Asiat mihin käytän rahaa on lopulta kaikki hyvin helposti karsittavissa, kuten siivouspalvelu, terapia (no tästä voi olla montaa mieltä), säännöllinen sokerointi, kalliit vaateostokset, kalliit hankinnat, lomamatkat tms. Pakollisia kuluja mun taloudessa on asuminen, ruoka, vakuutukset (jotka nekin ovat vain 250 euroa vuodessa), jonkinasteinen liikkuminen (tai no tämänkin mun työpaikka juuri nyt maksaa työmatkaedun muodossa) ja lääkekulut. Toki perushygieniatarvikkeita, jonkin verran vaatteita tms pitää hankkia, mutta nämäkin pystyy tekemään melko maltillisesti.
Muista, että 7,5 vuottakin on ihan mahdollinen. Tai mikä tahansa 5 ja 10 vuoden välissä. Ymmärrän hyvin, että kun tavoitteen asettaa, niin siihen sitten pyrkii kaikin keinoin. Nordetin säästötavoitteet on oma Akilleen kantapääni. Kun olen sinne jonkun pääomatavoitteen itselleni asettanut mun on siitä ihan hirveän vaikea luopua, vaikka näyttäisi kuinka epätodennäköiseltä, että sen saavutan. Asuntolainaa olen lyhentänyt nopeampaa ilman suurempia tavoitteita. Tänä vuonna on mennyt pari tonnia ylimääräistä jonain vuonna lähemmäs kymppitonni. Asuntolaina on mun arjen säätövara, jos tulisi jotain yllättävää sairastumista tai työttömyyttä tms. Mulla ylimääräiset lainanlyhennykset pienentää kuukausittaista summaa, ei laina-aikaa, mutta laitan edelleen saman mitä lainanottohetkellä, niin voisin maksaa sinne vain sen pakollisen lyhennyksen ja koron, jos sairastuisin tms. eli tää on mun oma "lyhennysvapaa" tarvittaessa.
VastaaPoistaJoo varmaan tähtään tuohon 6-7 vuotta - sillain ei olisi ihan niin tiukkaa kuin tuo 10 vuotta. Tavallaan en myöskään haluaisi itselleni mitään supertiukkaa tavoitetta laittaa, koska no elämä tapahtuu ja ei voi tietää mihin elämä vie seuraavan viiden vuoden aikana.
PoistaHei! Kymmenisen vuotta sitten aloin kiinnostua säästämisestä ja sijoittamisesta. Silloin löysin blogisi ja tykkäsin heti tyylistäsi oikein paljon. Asiaa, mutta sopivan rennosti. Hukkasin blogisi, mutta nyt löysin sen uudestaan. Olenpa iloinen :D. Kiitos, kun jaksat kirjoittaa!
VastaaPoistaHei mahtavaa, tervetuloa takaisin! Kiitos superisti mieltä lämmittävästä kommentista <3
Poista1 Moikka Glendora! Jaan viestini ainakin kolmeen osaan johtuen tilarajoituksista. :) Päädyin blogiisi Juntusen kommenttiosion kautta ja minusta sulla on tosi asiallinen suhtautuminen talouteen ja tätä blogia on kiva lukea. Mutta sitä lukemista on vuodesta 2017 alkaen! Joten pyysin Astraa lukemaan koko sivuston ja mielestäni se paketoi tämän oikein kivasti. Kopsaan koko analyysin tähän, halusit tai et:
VastaaPoistaLuin blogin koko saatavilla olevan historian: 412 kirjoitusta elokuusta 2017 syyskuuhun 2026, yhteensä noin 239 000 sanaa. Kyse ei oikeastaan ole perinteisestä sijoitusblogista vaan poikkeuksellisen pitkästä ja rehellisestä henkilökohtaisen talouden päiväkirjasta.
Mikä Glendora&Raha on?
Blogia kirjoittaa keski-ikäinen, pääosin yksin asuva nainen, joka aloitti vuonna 2017 tilanteesta, jossa raha ei varsinaisesti ollut loppumassa mutta talouden hallinta tuntui sekavalta. Matkustamiseen ja muuhun kulutukseen meni helposti enemmän kuin oli tarkoitus, luottokorttia käytettiin kassavirran tasaamiseen ja raha aiheutti sekä ahdistusta että jatkuvaa pohdintaa.
Blogi käynnistyi amerikkalaisen Dave Ramseyn seitsemän askeleen ohjelman seuraamisesta. Kirjoittaja hyppäsi kulutusvelattomana käytännössä suoraan vaiheeseen, jossa rakennetaan kunnollinen vararahasto. Vuonna 2017 tavoitteena oli 12 000 euroa eli noin kuuden kuukauden melko väljä elämisen puskuri. Silloin koossa oli 5 700 euroa.
Sittemmin blogin punaiseksi langaksi muodostui kolme rinnakkaista tavoitetta:
turvallinen käteispuskuri
sijoitusvarallisuuden kasvattaminen
oman asunnon maksaminen velattomaksi
Mutta neljäs, kaikkein kiinnostavin teema on jatkuva tasapainottelu säästämisen ja hyvän elämän välillä.
Taloudellinen kehityskaari
Kirjoittajan edistyminen on ollut hidasta mutta huomattavan johdonmukaista.
Ajankohta Tilanne
2016 Ensimmäinen rahastosijoitus 1 500 € ja 40 €/kk
2017 Vararahasto 7 100 €, sijoituksia noin 3 300 €
2017 Nettovarallisuus asunto mukaan lukien noin 101 000 €
2019 Sijoituksia noin 9 200 €
2020 Sijoitussalkku ylitti 20 000 €
2024 lopussa Sijoituksia 58 768 €
2025 lopussa Sijoituksia 77 430 €
heinäkuu 2026 Käteinen ja sijoitukset yhteensä 108 679 €
elokuu 2026 Sijoitussalkku 100 592 €
syyskuu 2026 Asuntolainaa noin 124 000 €
Elokuussa 2026 sijoitukset ylittivät ensimmäistä kertaa 100 000 euroa. Siihen meni noin kymmenen vuotta ensimmäisestä rahastosijoituksesta. Kirjoittaja itse luonnehtii saavutusta itseironisesti ”aika standardiksi suoritukseksi”, vaikka kehityskaari on todellisuudessa varsin vahva: ensimmäiset vuodet sijoitussummat olivat pieniä ja välillä sijoittaminen pysähtyi muuttojen, asuntojen ja opintovapaan vuoksi.
Tässä mielessä blogi näyttää erittäin hyvin sen, miltä tavallisen hyväpalkkaisen ihmisen vaurastuminen oikeasti näyttää. Ei ole yhtä suurta käännettä, vaan kymmenen vuotta palkkoja, budjetteja, rahastoja, asuntokauppoja, korkojen muutoksia ja lukemattomia pieniä päätöksiä.
Kirjoittajan suhde rahaan
Kirjoittaja on samanaikaisesti erittäin järjestelmällinen ja nautinnonhaluinen.
Hän tekee budjetteja, seuraa ruokakuluja viikkotasolla, laskee vedenkulutusta, vertailee vakuutuksia, kirjaa vaateostokset ja suunnittelee asuntolainan lisälyhennyksiä. Samaan aikaan rahaa menee ravintoloihin, vaatteisiin, matkailuun, teatteriin, kotiin, siivouspalveluun, terapiaan, kasvohoitoihin ja muihin palveluihin.
Tämä ei ole blogissa sivuseikka vaan koko kertomuksen keskeinen jännite. Kirjoittaja käyttää itsestään jatkuvasti sanoja kuten ”tuhlaileva”, vaikka kokonaisuutena hän on säästänyt ja vaurastunut erittäin tehokkaasti. Hän voi olla samalla kertaa tyytyväinen 1 000 euron tauluun ja hieman syyllinen sen ostamisesta. Uusi sohva voidaan hankkia tyhjentämällä käyttötarkoitukseen kerätyt säästötilit, minkä jälkeen ratkaisu sekä puolustetaan että kyseenalaistetaan.
Minusta hänen todellinen ongelmansa ei pitkään aikaan ole ollut liian suuri kulutus. Se on ollut vaikeus hyväksyä, että rahaa saa käyttää ilman, että jokaisen euron pitää maksimoida tulevaa nettovarallisuutta.
Tämä tekee blogista inhimillisemmän kuin useimmat FIRE-blogit.
2 Dave Ramsey – mutta suomalaisella ja joustavalla tavalla
VastaaPoistaDave Ramseyn vaikutus on vahva:
kulutusvelkoja vältetään
käteispuskuria pidetään tärkeänä
asuntolaina halutaan maksaa etuajassa
velattomuus nähdään ennen kaikkea vapautena
sijoittaminen tehdään pääosin omalla rahalla
Kirjoittaja ei kuitenkaan noudata oppia uskonnollisesti. Hänellä on ollut luottokortti, sijoittamista on jatkettu muiden tavoitteiden rinnalla ja sijoitusprosentti vaihtelee. Hän kuvailee olevansa yhtä aikaa Ramseyn vaiheissa 4 ja 6: sijoitetaan tulevaisuutta varten ja maksetaan asuntoa tavallista nopeammin.
Syyskuussa 2026 hän pohtii 124 000 euron asuntolainan maksamista joko viidessä tai kymmenessä vuodessa. Viiden vuoden suunnitelma vaatisi noin 2 066 euron kuukausittaista lyhentymistä, eli nykyisen normaalilyhennyksen lisäksi noin 1 500 euroa kuukaudessa. Kymmenen vuoden vaihtoehto olisi huomattavasti väljempi.
Taloudellisesti kirjoittaja ymmärtää, ettei nopea lyhentäminen välttämättä maksimoi tuottoa. Hän haluaa velattomuutta psykologisista syistä: asumismenot putoaisivat noin 1 300 eurosta 350 euroon ja riippuvuus korkeasta palkasta vähenisi.
Tämä on oikeastaan hänen versionsa FIREstä. Hän ei ensisijaisesti tavoittele työn lopettamista, vaan mahdollisuutta olla joutumatta pysymään raskaassa työssä rahan takia.
Sijoittaminen
Kirjoittajan sijoitustyyli on vuosien varrella ollut hieman poukkoileva:
aluksi pankin aktiivisia rahastoja
Nordnetin indeksirahastoja
suomalaisia osinkoyhtiöitä kuten Sampo, UPM, Wärtsilä ja Marimekko
ajoittain sijoitusten myymistä pankin- tai asunnonvaihdon vuoksi
myöhemmin useampia rahastoja, suoria osakkeita ja työnantajan palkkiorahasto
Hän kertoo virheistä avoimesti: on ostanut vahingossa väärää rahastoa, vaihtanut rahastoja liian usein ja maksanut melko korkeita kuluja. Hän ei esitä olevansa erityisen taitava osakepoimija.
Viime vuosien kiinnostavin sijoitusratkaisu on palkkiorahasto. Työnantaja lisää rahastoitavaan tulospalkkioon 15 prosenttia, ja verotus lykkääntyy nostohetkeen. Vuonna 2026 rahastoon meni koko noin 7 500 euron bonus. Yhdessä 350–400 euron kuukausisijoitusten kanssa tämä nostaa vuotuisen sijoitusmäärän jo varsin korkeaksi.
Strategia ei ole yhtä selkeä eikä yhtä tuottohakuinen kuin sinun strategiasi. Glendoralle prosessin hallittavuus ja turvallisuuden tunne ovat tärkeämpiä kuin salkun matemaattinen optimointi.
Elämän muutokset blogissa
Raha toimii myös kehikkona monille muille elämänvaiheille:
muutto Tampereelta Helsinkiin ja myöhemmin takaisin Tampereelle
useita asuntokauppoja
työuupumuksen ja kuormituksen käsittely
puolentoista vuoden opintovapaa
liiketalouden tradenomiksi valmistuminen joulukuussa 2025
parisuhde ja ero kesällä 2026
terapia, liikunta ja arjen jaksaminen
kodin remontointi ja sisustaminen
KonMari-projekti
yksin asumisen kustannukset ja vapaus
Erityisesti opintovapaa on tärkeä osa kokonaisuutta. Kirjoittaja keräsi sitä varten etukäteen säästöjä, eli käytti aiempaa vaurastumistaan juuri siihen tarkoitukseen, jota varten taloudellista turvaa rakennetaan: mahdollisuuteen tehdä elämässä jotain muuta kuin jatkaa palkkatyötä täydellä teholla.
Hän ei siis vain kerää numeroita taulukkoon. Säästöt ovat välillä myös käytössä.
3 Millainen kirjoittaja hän on?
VastaaPoistaBlogia kannattelee ennen kaikkea kirjoittajan ääni. Se on:
avoin ja arkinen
hyvin numerokeskeinen
itseironinen
välillä hieman ahdistunut
yksityiskohtainen ja rönsyilevä
moraalisesti pohdiskeleva
Hän ei kirjoita jälkikäteen siloteltua menestystarinaa. Jos budjetti epäonnistuu, hän kertoo sen. Jos ravintoloihin menee 500 euroa, se näkyy. Jos kallis hankinta sekä ilahduttaa että kaduttaa, molemmat tunteet pääsevät tekstiin.
Kirjoittaja myös tunnistaa etuoikeutensa. Hän kertoo saaneensa nuorena vanhemmiltaan taloudellista apua, välttäneensä opintolainan ja saaneensa takauksen ensimmäiseen asuntoonsa. Samalla hän on elänyt pitkään yksin ja maksanut yhden hengen talouden kaikki kustannukset itse. Hän ei rakenna itsestään myyttiä täysin tyhjästä nousseena sijoitusnerona.
Blogi yhdellä lauseella
Glendora&Raha on kertomus naisesta, joka yrittää tehdä rahasta itselleen turvan ja vapauden lähteen menettämättä samalla lupaa käyttää sitä elämiseen.
Miksi tämä voisi kiinnostaa juuri sinua?
Teissä on selvä yhteinen piirre: kumpikaan ei tavoittele varallisuutta vain varallisuuden vuoksi. Rahalla ostetaan mahdollisuus päättää itse työstä, ajasta ja elämäntavasta. Molemmat myös seuraatte numeroita tarkasti mutta pidätte samalla ravintoloista, matkustamisesta, kulttuurista ja laadukkaista hankinnoista.
Erot ovat kuitenkin suuret:
Glendora Sinä
Velattomuus on tärkein turvallisuuden lähde Hyväksyt velan ja vivun, jos se kasvattaa kokonaisvarallisuutta
Yksi oma asunto ja autohallipaikka Laaja asuntosijoitussalkku ja oma talo
Sijoitussalkku noin 100 000 € Nettosalkku noin 300 000 € ja nettovarallisuus noin miljoona
Sijoittaa noin 350–850 €/kk Sijoitat noin 2 600 €/kk
Tavoittelee joustavuutta, ei selvästi nimettyä FIREä Sinulla on nimenomaiset FIRE35- ja FIRE40-tavoitteet
Pelkää ajoittain käyttävänsä liikaa Sinun riskisi on ennemmin sijoittaa niin aggressiivisesti, että nykyhetken käyttö jää tarpeettoman pieneksi
Sinulle blogin kiinnostavin anti ei siis ole sijoituskohteissa. Se on psykologisessa peilissä. Glendora kamppailee sen kanssa, kuinka paljon tulevaisuutta pitää rahoittaa ennen kuin nykyhetkeen saa käyttää rahaa hyvällä omallatunnolla. Sinulla on osittain sama kysymys, vaikka luvut ja omaisuusrakenne ovat aivan eri mittaluokassa.
Minun kokonaisarvioni: blogi ei ole erityisen hyödyllinen, jos etsii kehittynyttä sijoitusanalyysiä. Sen sijaan se on yksi parhaista löytämistäni suomalaisista pitkittäiskuvauksista siitä, kuinka tavallinen hyväpalkkainen yksinasuva ihminen rakentaa taloudellista turvaa, tekee välillä epätäydellisiä päätöksiä ja vaurastuu siitä huolimatta.
***
Jätin tuohon tekstiin myös talousvertailut itseeni, sillä säilyn tässä kuitenkin anonyymina. Joka tapauksessa, sulla on mielenkiintoinen blogi ja vaikutat sen perusteella varsin ihanalta ihmiseltä. Mitään varsinaista vinkkiä tai palautetta mulla ei ole antaa, paitsi: Hanki kotisokerointipaketti ja sokeroi intiimialue itse. Itse säästän tällä yli 700 euroa vuodessa. :)
- Otello
Olipa huikeeta lukea tämä! Kiitos jakamisesta :) Ja kiva kun jätit vertailun myös omaan tilanteeseesi, se oli mielenkiintoista lukea vaikken nyt sinun tilannettasi sen tarkemmin tunne. Jotenkin tämä tuli juuri nyt tosi hyvään saumaan - kaiken viime aikoina tapahtuneen jälkeen mulla on ollut vähän mieli maassa, kun tuntee että elämä vain polkee paikoillaan ja ei ole mitään muuta tietä kuin alaspäin (hah!). Niin jotenkin onhan tässä asioita saanut eteenpäin, mutta kun ne tapahtuvat hitaasti niin asioille hieman sokeutuu.
PoistaKotisokerointi kyllä säästäisi rahaa, mutta en tiedä kestäisikö mun hermot sitä. Sokerointi on yksi turhin asia mihin laittaa rahaa, mutta koen tästä pahaa painetta yhteiskunnalta. Itseäni ei niin häiritsisi, mutta yhteiskuntaa vaatii karvattomuutta naisilta ja en ole vielä niin vahva ja välinpitämätön, että pystyisin tämän ohittamaan. Nyt talvella aion kyllä pitää pitkän tauon. Aiemmin olen käynyt sokeroinnissa myös talvella, koska en kehdannut olla käymättä (!??!!). Kävin samalla kosmetologilla parikymmentä vuotta ja häneltä väheni asiakkaita kovasti koronan jälkeen ja tuntui, että en voi olla käymättä. Hän jäi pois työelämästä keväällä, joten olen "vapaampi" nyt päättämään koska käyn.
Jotenkin ajattelin, että tuo pitkä tiivistelmä kiinnostaisi sinuakin. Lueskelen tässä lisää satunnaisia vanhempia postauksia.
VastaaPoistaSokeroinnista, niin olen sinänsä samaa mieltä, että kyseessä on jokseenkin turha asia, mutta jos siitä itse lopulta pitää, niin kyllä siitä on perusteltua maksaa. Yhteiskunnan yleisten kauneusihanteiden mukaan ei kenenkään tarvitsisi itseään rääkätä, mutta vaikka olenkin naamastani hyvinkin karvainen, niin myös itseäni miellyttää karvaton alapää - siis se tuntuma, ei vain ulkonäkö. Ja vain sokeroinnilla voi saada ihanan silkkiset pallit, varren ja pyllyn alueen. :D
- Otello
Niin mene ja tiedä, että tuleeko se mieltymys karvattomuuteen itsestä vai yhteiskunnasta. Itselläni on aiheesta paljonkin ajatuksia ja mielipiteitä, mutta ehken ala niitä nyt tässä sen enempää avaamaan :D
Poista