Pidän kiinni säästöistäni

Onpa ollut aikamoinen alkuvuosi. Ympäröivän maailman tapahtumien lisäksi omassa lähipiirissäni on ollut sairastumisia, itse sain ikävän terveysuutisen ja kaiken lisäksi töissä on aika raskasta vaihtuneen johdon vuoksi. Koulua on jäljellä ENÄÄ kaksi palautettavaa tehtävää (plus oppari, mutta se on vasta syksyllä) ja jotenkin tuntuu, etten nyt saa niitä tehtyä. En jaksa ja motivaatio on aika vähissä. 

Kaiken päälle menin ostamaan sen autohallipaikan, joka tyhjensi säästötilit ja tämä aiheutti kaikenlaisia tunteita, kun samaan aikaan iski ”ostopaikka” pörssissä. Tilannetta ei auttanut, että laitoin samaan syssyyn (suunnitellusti) isomman lyhennyksen asuntolainaan eli todellakin säästötileillä on pohjat olleet näkyvissä. 

Mulla on siis seuraavanlaiset säästötilit: tuhlailusäästötili, asuntosäästötili, sijoitussäästötili ja pitkäaikaissäästötili sekä vielä vararahasto. Kaikki säästötilit ovat ihan perustilejä (talletuskorko 0,4%), mutta vararahasto on kiinteäkorkoisella tilillä (maksetaan kerran vuodessa, just nyt korko on 2,5%). Kun tämä pörssilasku alkoi "vapaudenpäivänä" niin mun kaikki säästötilit olivat tyhjiä paitsi tuhlailutilillä oli joku 700 euroa ja sijoitussäästötilillä joku pari tonnia (myin yhden rahaston aiemmin). Laitoin sijoitussäästötilin rahat pörssiin (isomman summan yhteen ETF:n ja muuten rahastoihin) ja kaiken mitä käyttötililtäni sain irti (ei ollut paljoa). Siirsin tuhlailurahat sijoitustilille. Hetken verran jopa harkitsin, että olisiko järkevää ottaa osa vararahastosta ulos ja sijoittaa ne.

Mutta sitten mua alkoi ahdistaa. Jotenkin ahdisti ihan hirveästi, että mun kaikki säästötilit olivat tyhjiä enkä pystynyt edes ajattelemaan, että olisi laittanut loput sijoitussäästötilin rahat pörssiin. Ja ajatus siitä, että olisin sijoittanut vararahastoni rahoja, on jotenkin todella vaikea. Todella vaikea. Lopulta siirsin sijoitussäästötililtä 500 euroa takaisin tuhlailusäästötilille ja sinne jäi sitten vain hiluja, jotka ovat siellä edelleen. Huomenna on palkkapäivä ja odotan jo aamua, että saan jaettua rahat eri säästötileille mun suunnitelman mukaan.

En oikein tiedä, että miksi olen tällainen. Luin nyt pörssirallin aikana paljon taas eri sijoituskeskusteluja ja enemmän pinnalla on ajatus, että on järkevämpää pitää rahat tuottamassa ja puskurit minimissään. Monille luottokortti on riittävä puskuri ja muutoin rahat voivat olla pörssissä. Mä en vain jostain syystä pysty. Mä kestän sijoitusteni arvon heilahtelun, kunhan mulla on samaan aikaan tarpeeksi käteistä, jos satun tarvitsemaan. Ajatus siitä, että edes väliaikaisesti tyhjentäisin kaikki säästötilit, on vaikea. Nyt olin ehkä lähimpänä sitä mitä olen ollut pitkään aikaan. Opintovapaallakin mulla oli rahaa kaikilla tileillä ja vaikka tilisaldot vähenivät niin oikeastaan yksikään tili ei mennyt nolliin ennen kuin palasin taas töihin.  

Selkeästi raha tuo mulle turvaa. Välillä mua häiritsee, että jotkut tuntuvat pitävän mua pihinä ihmisenä, kun haluan pitää tietyn määrän rahaa säästössä ja olen jossain määrin tarkka mihin rahani laitan. Jotenkin etenkin nyt, kun itselläni tuli terveyshuolia (eivät ole akuutteja tällä hetkellä, mutta suurella todennäköisyydellä tulevat olemaan tulevaisuudessa), niin olen entistä onnellisempi, että mulla on vakaa taloudellinen tilanne. Yksinasuvana todennäköisesti joudun ostamaan palveluja siinä tapauksessa, jos oma terveydentila vaikeutuu ja tuntuu turvalliselta, että mulla on siihen mahdollisuus. En tiedä, taas kerran ajatukseni ovat hyvin keskeneräisiä, enkä oikein osaa kirjoittaa tunteitani selvästi. Joka tapauksessa kävin päässäni keskustelun, että olisiko järkevämpää sijoittaa rahansa kun seisottaa niitä tilillä ja päädyin siihen, että minä pidän kiinni säästöistäni – vaikka ne eivät mitään tuotakaan.