Huhtikuun menot

Huhtikuu olikin monella tavalla aikamoinen eikä vähiten rahankäytön näkökulmasta. Tuloja oli peruspalkka ja sitten sain osinkoja 7 yrityksestä. Tulot oli tosi hyvät, mutta ei riittänyt menoihin. Otin rahaa myös asuntosäästötililtä kuten myös autohallipaikan säästötililtä näitä kuluja varten, muut kulut katoin ihan perustuloilla. 

Tein tässä kuussa ylimääräisen lyhennyksen asuntolainaan. Viime vuonna laitoin aina 300 euroa sivuun joka kuukausi asuntolainaan ja tein kolmen kuukauden välein isomman lyhennyksen. Tänä vuonna tavoite on lyhentää extraa vähintään 500 euroa kuussa ja tämän lisäksi vielä lisää, jos vain jostain saan haalittua rahaa kasaan. Tavoite tälle vuodella on lyhentää asuntolainaa 14.000 euroa ja olen tähän mennessä lyhentänyt reilun 3.000 euroa. Matkaa on siis vielä jäljellä. 

Muuten pakolliset kulut olivat ihan normit, sähkölaskun piti mennä tässä kuussa, mutta koska pääsiäisen vuoksi palkka maksettiinkin jo 17. päivä ja tämä sattui olemaan sähkölaskun eräpäivä, niin se meni nyt mun toukokuun budjettikaudelle. 

Ravintola pitää sisällään viime kuun lounaat ja ravintola/kahvila kuluja. Näemmä en käyttänyt yhtään rahaa mihinkään ekstra vapaa-ajan toimintaan. Palveluissa on siivous ja kuntosali. Tavarakategoria näyttää huimalta, mutta suurin osa tulee kaksista uusista silmälaseista. Lisäksi siellä on yksi kirja, päivävoide, aurinkorasva, lääkkeitä ja paljasjalkakengät salille. 

Muissa kuluissa on autohallipaikkaan liittyviä kuluja: maanmittauslaitoksen kulu osakekirjan sähköistämisestä (89eur) ja varainsiirtovero (285eur). 

Aika huimat meno tässä kuussa, mutta suurin osa (50%) meni asuntolainaan (ja toki korkoihin, jotka olivat reilut 400 euroa) ja sitten silmälasit olivat kallis, mutta harvemmin tapahtuva ostos (nykyiset olivat kolme vuotta vanhat). Lisäksi autohallipaikkaan liittyvät kulut eivät toistu. Eli aika peruskulutuksella muutoin. Harmillisesti tämä osui juuri samaan aikaan, kun pörssi heittelehti ja olisi ollut hyvä aika myös laittaa sijoituksiin vähän ekstraa, mutta ei aina voi mennä putkeen. 

Pidän kiinni säästöistäni

Onpa ollut aikamoinen alkuvuosi. Ympäröivän maailman tapahtumien lisäksi omassa lähipiirissäni on ollut sairastumisia, itse sain ikävän terveysuutisen ja kaiken lisäksi töissä on aika raskasta vaihtuneen johdon vuoksi. Koulua on jäljellä ENÄÄ kaksi palautettavaa tehtävää (plus oppari, mutta se on vasta syksyllä) ja jotenkin tuntuu, etten nyt saa niitä tehtyä. En jaksa ja motivaatio on aika vähissä. 

Kaiken päälle menin ostamaan sen autohallipaikan, joka tyhjensi säästötilit ja tämä aiheutti kaikenlaisia tunteita, kun samaan aikaan iski ”ostopaikka” pörssissä. Tilannetta ei auttanut, että laitoin samaan syssyyn (suunnitellusti) isomman lyhennyksen asuntolainaan eli todellakin säästötileillä on pohjat olleet näkyvissä. 

Mulla on siis seuraavanlaiset säästötilit: tuhlailusäästötili, asuntosäästötili, sijoitussäästötili ja pitkäaikaissäästötili sekä vielä vararahasto. Kaikki säästötilit ovat ihan perustilejä (talletuskorko 0,4%), mutta vararahasto on kiinteäkorkoisella tilillä (maksetaan kerran vuodessa, just nyt korko on 2,5%). Kun tämä pörssilasku alkoi "vapaudenpäivänä" niin mun kaikki säästötilit olivat tyhjiä paitsi tuhlailutilillä oli joku 700 euroa ja sijoitussäästötilillä joku pari tonnia (myin yhden rahaston aiemmin). Laitoin sijoitussäästötilin rahat pörssiin (isomman summan yhteen ETF:n ja muuten rahastoihin) ja kaiken mitä käyttötililtäni sain irti (ei ollut paljoa). Siirsin tuhlailurahat sijoitustilille. Hetken verran jopa harkitsin, että olisiko järkevää ottaa osa vararahastosta ulos ja sijoittaa ne.

Mutta sitten mua alkoi ahdistaa. Jotenkin ahdisti ihan hirveästi, että mun kaikki säästötilit olivat tyhjiä enkä pystynyt edes ajattelemaan, että olisi laittanut loput sijoitussäästötilin rahat pörssiin. Ja ajatus siitä, että olisin sijoittanut vararahastoni rahoja, on jotenkin todella vaikea. Todella vaikea. Lopulta siirsin sijoitussäästötililtä 500 euroa takaisin tuhlailusäästötilille ja sinne jäi sitten vain hiluja, jotka ovat siellä edelleen. Huomenna on palkkapäivä ja odotan jo aamua, että saan jaettua rahat eri säästötileille mun suunnitelman mukaan.

En oikein tiedä, että miksi olen tällainen. Luin nyt pörssirallin aikana paljon taas eri sijoituskeskusteluja ja enemmän pinnalla on ajatus, että on järkevämpää pitää rahat tuottamassa ja puskurit minimissään. Monille luottokortti on riittävä puskuri ja muutoin rahat voivat olla pörssissä. Mä en vain jostain syystä pysty. Mä kestän sijoitusteni arvon heilahtelun, kunhan mulla on samaan aikaan tarpeeksi käteistä, jos satun tarvitsemaan. Ajatus siitä, että edes väliaikaisesti tyhjentäisin kaikki säästötilit, on vaikea. Nyt olin ehkä lähimpänä sitä mitä olen ollut pitkään aikaan. Opintovapaallakin mulla oli rahaa kaikilla tileillä ja vaikka tilisaldot vähenivät niin oikeastaan yksikään tili ei mennyt nolliin ennen kuin palasin taas töihin.  

Selkeästi raha tuo mulle turvaa. Välillä mua häiritsee, että jotkut tuntuvat pitävän mua pihinä ihmisenä, kun haluan pitää tietyn määrän rahaa säästössä ja olen jossain määrin tarkka mihin rahani laitan. Jotenkin etenkin nyt, kun itselläni tuli terveyshuolia (eivät ole akuutteja tällä hetkellä, mutta suurella todennäköisyydellä tulevat olemaan tulevaisuudessa), niin olen entistä onnellisempi, että mulla on vakaa taloudellinen tilanne. Yksinasuvana todennäköisesti joudun ostamaan palveluja siinä tapauksessa, jos oma terveydentila vaikeutuu ja tuntuu turvalliselta, että mulla on siihen mahdollisuus. En tiedä, taas kerran ajatukseni ovat hyvin keskeneräisiä, enkä oikein osaa kirjoittaa tunteitani selvästi. Joka tapauksessa kävin päässäni keskustelun, että olisiko järkevämpää sijoittaa rahansa kun seisottaa niitä tilillä ja päädyin siihen, että minä pidän kiinni säästöistäni – vaikka ne eivät mitään tuotakaan. 

Ryhtiä asuntolainan maksuun

Kirjoitin viime syksynä asuntolainastani ja tavoitteesta saada maksettua se vuoteen 2035 mennessä: Glendora&Raha: Asuntolaina

Mulla on mielestäni tosi paljon asuntolainaa. Jostain syystä se ei suuremmin ahdista mua. Toki välillä mietin vaihtoa halvempaan asuntoon. Tampereen keskustassa, missä asun, se olisi hyvinkin mahdollista ilman että mun pitäisi muuttaa keskustasta pois (en siis asu ydinkeskustassa, mutta tässä 5 min kävelymatkan päässä). Jos mun työllisyystilanne muuttuisi radikaalisti niin sitten todennäköisesti tekisin tämän ratkaisun. Mun asunnon arvo on sellainen vajaa 300.000 euroa. Tämä on tosi vaikea arvioida tarkkaan, mutta olen aika varma, että arvio on suht paikkaansa pitävä. Seuraan hyvin aktiivisesti asuntomarkkinaa ja mun taloyhtiöstä on tässä viime vuosien aikana myyty asuntoja. Ne asunnot, joiden hinta on kohtuullinen, menevät nopeasti, ne asunnot joiden hinta on kova, ovat myynnissä yhä uudestaan. Ihan mun seinänaapuri, hyvin vastaavilla spekseillä (20 neliötä pienempi, ei saunaa) meni parissa viikossa 5.000 euron neliöhinnalla. Toki isommassa on pienempi neliöhinta. Yhtä asuntoa on yritetty myydä varmaan jo pari vuotta, mutta tosi kovalla hinnalla - lähdettiin melkein 5.500 euron neliöhinnalla ja pyyntiä on laskettu nyt jo neljään kertaan. Nyt neliöhinta on tuo 5.000 euroa eli tosi mielenkiintoista seurata, että meneekö se nyt. 

Sopivan asuntolainamäärän miettiminen on haastavaa, kun siihen vaikuttaa niin moni tekijä. Ylen sivuilta löysin seuraavan kirjoituksen: Kuinka paljon asuntolainaa uskallat ottaa? Kolme nyrkkisääntöä auttaa arvioimisessa | Oppiminen | Yle

Nyrkkisäännöt ovat tämän mukaan: 

• Velanhoitoon saisi mennä 2/5 (30-40%) nettotuloista
• Toki tämä riippuu ihan hirveästi nettotuloista: 40% 2.000 euron tuloista on ihan eri kuin 10.000 euron
• Velkakatto, joka lasketaan bruttotuloista: lainanmäärä saisi olla 450 - 500% suhteessa lainanottajan bruttotuloihin
• Viimeisenä on asuntolainan määrä suhteessa muihin vakuuksiin (raha pankkitilillä, sijoitukset, muut kiinteät vakuudet). Tästä ei oikein sanottu mitään muuta konkreettista, kuin että ensiasunnon ostoon pitää olla 5% omaa rahaa. En oikein ymmärrä, miten tämä tähän liittyi mutta no jotenkin varmaan. 

Näihin nyrkkisääntöihin mä kyllä menen. Mun velanhoitoon menee tällä hetkellä 26% mun nettotuloista ja lainanmäärä (alunperin otettu laina siis) oli 250% suhteessa mun silloisiin bruttotuloihin (vuonna 2020). Mulla oli enemmän kuin 5% omarahoitusosuutta (38%). 

Näiden lisäksi mun mielestä olisi hyvä ottaa huomioon muukin elämäntilanne sekä yksilön kulurakenne. Itse olen muun muassa siksi valinnut laittaa paljon rahaa asumiseen, koska ei mulla oikein mitään muita pakollisia kuluja ole. Mulla ei ole lapsia, lemmikkejä, mökkiä, autoa, venettä, mitään kalliita harrastuksia enkä pidä (kauas) matkustamisesta. Joten henkilökohtaisesti musta on ihan ok, että käytän paljon asumiseen - oma asunto on mulle tärkeä ja etenkin se, että se on tietynlainen. Niin omasta mielestäni musta on ok tähän panostaa vaikka joku varmasti ajattelee, että voisin asua halvemminkin. 

No mutta tämän piiiitkäään alkujaarittelun jälkeen on ehkä aika mennä asiaan. Tosiaan viime syksynä kirjoitin, että tavoite mulla olisi olla asuntolainavelaton vuonna 2035 (eli kun olen 55-vuotias), mutta mitään tarkkaa suunnitelmaa mulla ei ollut. Tämän hetkinen tavoite on ollut päästä aina vuoden lopuksi seuraavan kymmenluvun alapuolelle ja tähän olen päässytkin. Mutta tämä ei riitä siihen, että olisi velaton 2035 vaan mun pitää kiristää tahtia. Tein laskelman tuossa alkuvuodesta, että paljonko mun pitäisi vuodessa maksaa, jotta tämä tavoite toteutuisi. Laskelma näyttää tällaiselta: 

Käytännössä tämä tarkoittaa, että mun pitäisi lyhentää joka vuosi lainaa 14.000 euroa vähintään. Tämä on noin 1.166 euroa kuukaudessa. Tällä hetkellä lyhennän lainaa kuussa reilu 500 euroa (lyhennys) + 300 euroa (summa minkä laitan ekstraa joka kuukausi). Eli tästä olisi hieman petrattavaa. Nyt päätin nostaa tuon ekstra-summan 500 euroon kuussa, mutta sekään ei riitä. Suunnitelmissa olisi kesän bonuksista (jos niitä tulee) laittaa lisäksi 2.000 euroa ylimääräistä ja loppuvuodesta vielä 500 euroa ylimääräistä. Tällä mun pitäisi päästä tuohon 01/2026 tavoitteeseen joka on 124.470 euroa. Laskelma näyttää tältä: 

Maaliskuussa tein ensimmäisen lisälyhennyksen korkeammalla summalla. Säästän siis lisälyhennykset omalle tililleen ja kolmen kuukauden välein teen varsinaisen lisälyhennyksen. Mulla on elokuussa korontarkistus ja tämä tulee vaikuttamaan peruslyhennyksen määrään, mutta ei mun laskelmien mukaan mitenkään ihan hirveästi. Riippuu paljon se korko nyt sitten on. Olen tehnyt laskelman, että euribor 12 olisi elokuussa 2,2% eli mun kokonaiskorko olisi 2,6% (on nyt 3,74%). 

Innostuin tästä nyt sen verran, että tein kaikenlaisia graafeja. Ensimmäisenä mikä on tilanne tänään eli paljonko olen maksanut euroissa ja prosenteissa ja kuinka paljon on jäljellä: 

Seuraavana tein koko lainan tilanteen. Eli paljonko olen maksanut alusta alkaen, paljonko olen maksanut tänä vuonna, paljonko olisi maksettavaa vielä tänä vuonna ja sitten koko laina. 

Eli tältä tilanne nyt tänään näyttää. Katsotaan kuinka mun käy. Sinänsä tavoite on ihan saavutettavissa ellen nyt keksi tähän jotain muuta tai jotain yllättävää tapahtuu. Joka tapauksessa, jos aion saada asuntolainan maksettua aikataulun mukaan niin pakko on myös aktiivisesti tehdä jotain. Sillain tämä on hieman epämotivoiva tavoite, koska on niin pitkän matkan päässä. Ja vaikka haluan olla asuntolainavelaton niin en suuresti halua olla 55-vuotias :D Joten tavallaan ei huvita mitenkään kiirehtiä siihen maaliin. Mutta josko tämä tavoite innostaisi mua olemaan asuntolainavelaton jopa aiemmin? Esim 50-vuotiaana viiden vuoden päästä.. Se tarkoittaisi, että mun pitäisi maksaa asuntolainaa 28.000 euroa vuodessa - 2.333 euroa kuussa. Jaiks, ei kuulosta mahdolliselta ellei nyt jostain tipu rahaa mun syliini. Että katsellaan nyt mitä tästä tulee...