maanantai 31. lokakuuta 2022

Raha-asiat kavereiden kesken

Tämä on melko sensitiivinen aihe ja vähän pelottaa kirjoittaa tästä. Disclaimer heti tähän alkuun, että ymmärrän että me ihmiset ollaan erilaisia ja meille on eri asiat tärkeitä. Me hoidetaan asioita eri tavalla ja eri temperamentilla. Avoin keskustelu ja toisenlaisen toimintatavan kunnioittaminen on tärkeää tässäkin asiassa. Ja tämä on ehkä syynä tämän tekstin kirjoittamiseen, koska mielelläni kuulisin kommentteja teiltä kaikilta jotka ajattelevat minun kanssani eri tavalla.

Koska olen tällainen excel-budjetoija-nörtti niin olen hyvin tietoinen, että mihin ja paljonko rahaa käytän. Itselleni on tärkeää olla mahdollisimman hyvin kartalla siitä, että paljonko olen velkaa tai paljonko mulle ollaan velkaa. Haluan saada tilit tasattua mahdollisimman nopeasti, että saan excelini taas täsmäämään. Tällä haluan myös saada muistikapasiteetin tyhjättyä, ettei tarvitse pitää mielessä/muistissa, että paljonko piti maksaa kenellekin tai kenen piti maksaa mulle. Ja kun tässä puhun ”velasta” niin kyse ei ole varsinaisesti mistään velasta vain tilanteista, jossa yhdessä tehdään jotain ja joku maksaa tietyn asian ensin kaikkien puolesta (esim festariliput, ruokakauppaostokset) ja sitten muut maksavat tälle maksajalle oman osuutensa.

Lähtökohtaisesti itseäni ahdistaa aina tosi paljon tällaiset yhteismenot. Koska mun kokemus asiasta on, että 50% ihmisistä hoitaa asiat heti ja toisella 50%:lla asia jää ilmaan/eivät ole niin tarkkoja sen maksamisen kanssa. Käytännössä tämä tarkoittaa, että heitä pitää muistuttaa eli niin sanotusti karhuta saataviaan. En tiedä teistä, mutta itsestäni maksamisen muistuttaminen on äärimmäisen epämiellyttävää. Teen sen kyllä, koska oma pääni ei valitettavasti unohda tällaisia asioita ja toisaalta haluan myös, että itseäni muistutettaisiin, jos sattuisin joskus unohtamaan.

Joka tapauksessa viime viikolla sattui eräs tilanne, joka aiheutti tosi paljon hankalia tunteita ja sai mut miettimään kavereiden välisiä raha-asioita enemmän ja omaa toimintaani. 

Olin sopinut mun kahden kaverin kanssa, että mennään yhdessä teatteriin yhdessä ja mä hankin liput. Mä olin teatteria ehdottanut, joten mun mielestä oli mun vastuulla ne liput hankkia. Tämä ahdisti etukäteen jo inasen, koska mun käyttötilillä ei niin paljoa rahaa ollut. Tässä on nyt mennyt 6 viikkoa kun olen viimeksi saanut palkkaa ja ensimmäinen tuki on tulossa toivottavasti tämän viikon lopussa (tiedän kyllä että mun pitää tuki itse hakea kuun eka päivä, mutta en tiedä kauanko menee että homma käsitellään ja koska se tarkalleen maksetaan).

Joka tapauksessa mä hankin liput, maksoivat yhteensä 210 euroa. Tein meille yhteisen whatsapp-ryhmän, johon laitoin liput liitteeksi, tiedon että liput on nyt hommattu ja hinnan. Samalla alustavasti puhuttiin, että mitä muuta tehdään teatterin yhteydessä. Molemmat laittoivat, että maksetaan mobilepaylla sulle liput ja olin että kiitos.

No kumpikaan ei maksanut. Olin vähän hämmentynyt, että mikä juttu. Itse maksan tuollaisessa tilanteessa välittömästi. Mobilepay on tehnyt tästä erittäin helppoa. Siihen menee joku kolme sekuntia ja musta homman voi hoitaa aikalailla missä tilanteessa vain. No ajattelin, että ehkä olivat huonossa paikassa ja aikoivat maksaa myöhemmin.

Pari päivää kului ja mua alkoi stressaamaan, että koska myöhemmin? Sinänsä en tarvinnut rahoja välittömästi (olin jo ottanut rahat mun säästötililtä, jotta sain mun päätilin saldon täsmäämään todellisuuden kanssa ja sain sitä kautta liikkumavaraa ennen ekan tuen saamista), mutta oli tosi epämiellyttävä fiilis, että milloin heillä oli ajatus maksaa rahat. Parin päivän päästä? Parin viikon päästä? Silloin vasta kun teatteri oli? Mun tyyppistä ihmistä tällainen hämmentää ihan suunnattomasti, koska itselleni yksinkertaisinta on maksaa asiat välittömästi. Mietin myös, että mitä kauemmin odottavat maksun kanssa, sitä varmemmin se unohtuu.

Kärvistelin asian kanssa neljä päivää ja asia alkoi jo häiritä mun yöunia. Mietin ja väänsin asiaa päässäni, että mitä tämän kanssa pitää tehdä. Selvää oli, että minä en asiaa saa päästäni (tai mitenkään unohda), joten itseni vuoksi päätin laittaa heille uuden viestin ja pyytää rahoja vaikka TÄMÄ NOLOTTI IHAN TODELLA PALJON. Laitoin sitten viestin, että ”Hei, maksoitteko jo vai pyydänkö itse mobilepayn kautta vai miten tehdään? Anteeksi kun kyselen perään, mutta mulla on tässä pari kuukautta kun en saa rahaa mistään ja marraskuun alku tulee olemaan vähän tiukka 😊”. Molemmat vastasivat nopeasti, että tein nyt maksun, toinen kirjoitti että hyvä kun muistutit. Itse laitoin siihen vain kuittauksen, että kiitos ja että rahat tulivat perille. Kommunikointi loppui siihen.

Ok, itselläni on nyt levollinen olo, koska sain rahat ja homma siten selvä. Mutta koko tilanne mietityttää ja hämmentää edelleen. Mulla on sellainen olo, että olen jotenkin tiukkapipo ja vähän nolo kun pyysin rahoja. Tosiasiahan on, että kyse ei ollut siitä, että olisin oikeasti tarvinnut rahat. Juuri nyt mulla on kyllä tarpeeksi säästöjä, eikä mun tilanne kaadu 140 euroon, mutta en keksinyt muuta syytä pyytää rahoja kuin vedota siihen, että en saa rahaa nyt pariin kuukauteen. Vaikka olisin edelleen palkkatöissä niin yhtä lailla olisin halunnut saada rahat tai ainakin olisin halunnut saada tiedon, että koska aikovat rahat maksaa. Itselläni tällaiset hoitamattomat asiat jäävät häiritsemään. Yhtä lailla minua häiritsee myös toiseen suuntaan, jos mun pitää maksaa jotain. Haluan hoitaa oman osuuteni välittömästi. Onneksi on nykyään mobilepay ja maksaminen on superhelppoa. Tilinumeron kysely on myös stressaavaa ja joiltain sitä on saanut kysellä useamman kerran ja useampana päivänä ennen kuin tilinumeron ovat laittaneet. Tätä en ymmärrä, eivätkö ihmiset halua rahojaan! :D  

Tosi mielelläni kuulisin teidän muiden mielipiteitä, että miten te toimitte vastaavassa tilanteessa? Toiminko mielestänne jotenkin väärin tai miten tilanteessa olisi pitänyt toimia?

Tämä tilanne herätti mieleen muita vastaavanlaisia tilanteita. Varmasti itse olen hieman tiukkapipo näissä jutuissa kun tuntuu, että mä olen aina se osapuoli, joka on hieman hämmentynyt, että näinkö tää juttu meni. 

Yksi mieleen tullut juttu on noin vuoden takaa, kun olin kaverini kanssa yhden yön hotellimatkalla Turussa. Asutaan eri kaupungeissa, niin saavuttiin paikalle eri aikoihin. Mulla oli vapaapäivä niin olin aiemmin perillä ja maksoin hotellin, kun tsekkasin itseni sisään. Hotelli maksoi 160 euroa. Illalla mentiin syömään ja kun lasku tuli niin mun kaveri oli yhtäkkiä, että jos hän maksaa tän ravintolan, kun sä maksoit sen hotellin. Sitten hän jatkoi, että muiden kanssa me voitaisiin sopia, että ollaan sujut tämän jälkeen, mutta kun tiedän kuinka tarkka sä olet niin katsotaan vielä sitten myöhemmin se hotellilasku ja tasataan. Ravintola maksoi 85 euroa, josta mun osuus oli lähemmäs 50 euroa, koska olin juonut lasin viiniä (mun kaveri joi vettä). Olin tilanteessa tosi hämmentynyt, enkä oikein tiennyt mitä sanoa. Mutta siitä aiheutui ihan tosi kova paine, että mä oon tässä nyt joku tiukkapipo ja mulle pitäisi olla ok maksaa 160 euroa kun toinen maksaa vain 85 euroa. Lopulta tilanne sitten meni niin, että mun kaveri maksoi vielä lisäksi meidän minibaariostokset (joku 20 euroa, juotiin skumppapullot) ja sitten sovittiin että ollaan sujut. Sinänsä tällä ei ole mitään väliä, lopputulos oli että maksoin jonkun 20 euroa enemmän näistä yhteisistä kuluista. Ja olisin voinut tämän muutoinkin tehdä, koska mun kaverilla on kaksi pientä lasta ja tiedän, että heillä on suht tiukkaa. Ja että mulla tällöin oli aika paljon joustoa mun taloudessa, mutta mikä tässä häiritsi eniten oli että tää päätös vähän tehtiin mun puolesta. Mä en olisi ikinä toiminut noin, mutta ilmeisesti olen hieman tiukkapipo, kun tällaisia mietin ja kaikki muut on paljon rennompia. Tää tilanne hämmentää mua vieläkin.

Mä jotenkin haluaisin, että jokainen maksaa aina oman osansa. Täsmälleen oman osansa. Ahdistaa ihan hulluna puheet siitä, että jossain ravintolassa jaetaan loppusumma kaikkien syöjien välillä tasan. Musta tällainen toimintatapa on epäreilua, koska usein itse valitsen ruoan tai juoman hinnan perusteella ja mahdollisesti jätän jotain ottamatta hinnan perusteella (esim harvoin juon kivennäisvettä koska hanavesi on joko ilmaista tai huomattavasti halvempaa). Ajatus siitä, että loppulaskussa joutuisin maksamaan siitä, että muut ovat ottaneet mitä haluavat, kun taas itse olen sniiduillut, tuntuu ihan superahdistavalta. Samasta syystä inhoan yhteisiä viinipulloja ravintolassa, ellen voi olla varma, että viinipullo oikeasti kaadetaan tasan. Usein itse juon suht hitaasti ja jos laseja vaan täytetään sen perusteella, kuinka nopeaa porukkaa juo, niin jään aina tappiolle ja lopputulos on, että maksan yhdestä lasista enemmän kuin jos olisi tilannut listalta vain yhden lasillisen samaa juomaa. Usein näissä tilanteissa sanon juovani olutta, vaikka tekisi mieli viiniä niin näin vältän yhteispullot :D 

Samoin ahdistaa vähän yhteiset mökkireissut ym yhteiskauppajutut. Mä olen aika joviaali sen suhteen, että mitä syön eikä mulle ole niin väliä saanko jotain omaa juustoa, jugurttia tms. Pari päivää – viikon voi nyt aina syödä aikalailla mitä vain ja usein myönnyn siihen mitä muut haluavat. Toki ehdotan itsekin asioita, mutta jos mun ehdotukset ei käy niin en ala vänkäämään. Asia mikä näissä yhteisostoksissa ahdistaa on se määrä mikä ostetaan. Suurimmalla osalla ihmisistä on se periaate, että kaikkea pitää olla ja paljon. Itseäni tämä ahdistaa kahdesta syystä.

Ensimmäinen on se, että en halua laittaa ruokaa roskiin. Mökkireissulla mulle on henkilökohtaisesti ihan ok, että vikat päivät syödään vähän mitä sattuu eli jämiä. Kerran väänsin kaverini kanssa siitä, että ostetaanko uusi juustopaketti loman viimeisenä päivänä. Kaverini katsoi, että juusto on melkein loppu ja sanoi, että ostetaan vielä juusto. Mä sanoin, että me lähdetään huomenna, joten eikö me voitaisi syödä yksi päivä leipää ilman juustoa (ja juustoa oli vielä pieni määrä, että kyse oli enemminkin siitä että jokainen ei saisi ihan niin paljon juustoa leivän päälle kuin normaalisti), jos se nyt sattuisi loppumaan. Olimme lentokoneella liikenteessä ja jos olisimme ostaneet juuston niin suurin osa juustosta olisi pitänyt laittaa roskiin sitten lähtöpäivänä. Kaverini siinä nakkeli vähän niskojaan, mutta suostui sitten vaatimukseeni. Ja mulle tuli taas olo, että olen tiukkapipo…

Toinen syy on se, että monesti ostetaan liikaa ruokaa sen takia, että seurueen autolliset (aka perheelliset) suunnittelevat että voivat viedä loput sitten kotiin. Itselläni tällaista mahdollisuutta ei ole, koska en omista autoa ja pääsääntöisesti olen liikkeellä julkisilla kulkuneuvoilla. Näissä tilanteissa ikinä kukaan ei ota huomioon sitä, että minäkin olen maksanut näistä tuotteista, joita he vievät kotiin. Kerran olin juuri tällaisessa tilanteessa, jossa vikana päivänä käytiin vielä ns isoilla ostoksilla ja pariskunta oli vain, että he voi viedä sitten loput kotiin. Ostokset kuitenkin maksettiin yhteisillä rahoilla (olimme tehneet yhteisen ruokakauppakassan loman alussa, johon jokainen laittoi saman määrän käteistä rahaa). Olin tällöin vielä sen verran nuori, etten kehdannut sanoa mitään, mutta näin 10 vuoden jälkeenkin muistan tilanteen. Tänä päivänä kyllä sanoisin asiasta.

Suoraan sanottuna näinä päivinä välttelen viimeiseen asti tällaisia yhteisiä mökkireissuja. Voi luoja kun ne ahdistavat. Toki yritän myös vähän opetella olemaan rennompi näiden kanssa ja ajattelemaan, ettei se ole aina niin justiinsa. Mutta ahdistaa, kun aina tuntuu, että se olen aina juuri minä joka joustaa ja joka maksaa enemmän siitä ettei se ole niin justiinsa.

Tästäkin on vuosia aikaa, mutta olin kaveripariskunnan kanssa pääsiäisreissulla ja olin ostanut yhden viinipullon ekaksi illaksi (ennenkuin menimme paikan päällä ruokakauppaan, alkoon tms). Kaverini oli ostanut myös yhden viinipullon ekaksi illaksi ja kun tämä tuli esiin saapuessamme mökille niin hän kommentoi jotenkin oudosti, että no kiva, tämähän meni sitten tasan. En sanonut mitään, koska olisin taas ollut pikkumainen, mutta itse vain mietin, että no eihän tämä nyt mennyt mitenkään tasan, koska meitä on kolme ihmistä ja kaksi viinipulloa :D Minä ostin yhden pullon ja he kaksin ostivat yhden pullon. Mutta näin tapahtuu tosi usein, monesti pariskunnat pitävät itseään yhtenä ja ajattelevat että heiltä riittää kun he tuovat yhden asian ja yksinasuvat tuovat myös yhden asian.

Ehkä tämäkin vaikuttaa omiin fiilikseen ja ärsyyntymiseen näissä raha-asioissa. Yksinasuva jo muutenkin maksaa peruselämisen asioista enemmän kuin yhdessä asuvat niin se on jo dna:ssa se fiilis siitä epäreiluudesta. Ja koska yksinasuva maksaa suhteessa enemmän peruselämisestä (asuminen, sähkö, vakuutukset, kodin hankinnat tms) niin ärsyttää kun näitä juttuja tulee itselle enemmän maksettavaksi vielä sosiaalisissa tilanteissakin.

Tiedostan kyllä, että itse olen hyvin (todennäköisesti normaalia enemmän) tarkka näissä asioissa. Toivoisin olevani hieman rennompi rahojen kanssa, mutta en vain ole. Sekin pitää itsessäni hyväksyä. En missään nimessä odota, että joku maksaisi minuun nähden enemmän vaan haluaisin vain että kaikki menisi tasan ja että joutuisin maksamaan vain oman osuuteni. Ja luonnollisesti on tilanteita, missä itse haluan tarjota ja tietoisesti maksan asioita kavereideni puolesta, mutta haluan, että se on sellainen tilanne minkä itse päätän. 

Olisi tosi kiva kuulla muiden ajatuksia tähän asiaan liittyen. Olenko mielestänne jotenkin normaalia tiukkapipoisempi vai pystyykö joku samaistumaan fiiliksiini? Miten itse toimitte kavereiden välisissä raha-asioissa? Hoidatteko tilit heti tasan vai onko jollain tapana jättää niitä asioita tuonnemmaksi? Ja jos olet "tuonnemmaksi jättäjä" niin käykö usein, että unohdat sitten kokonaan maksaa jonkun? Oletko iloinen, jos sua muistutetaan vai ärsyynnytkö siitä? Ja etenkin kiinnostaisi se, että jos olet henkilö, joka ei ole niin tarkka niin onko myös ok, että jos sulle unohdetaan maksaa ja itsekin unohdat koko jutun?

6 kommenttia:

  1. Hyvä aihe kirjoituksessasi!

    Olen ollut usein samassa tilanteessa, kun joudun joko muistuttamaan velasta tai ottamaan häviön itselleni hampaita kiristellen, jotta en loukkaisi ketään tai esiintyisi tiukkapipona, kuten sinua on kuvailtu.

    Lopputulos monien vuosien funtsinnalle oli, että minä en ole velvollinen maksamaan kenenkään muun kuin omat menoni. Minun ei tarvitse rahoittaa muiden elämää. Nykyisin ilmoitan aina ravintolassa tarjoilijalle, että haluan oman laskun. Keskustelu rahoista ei koskaan pääse käyntiin. Samoin jos joku pyytää maksamaan puolestaan, sanon että valitettavasti minulla on ollut monta huonoa kokemusta takaisinmaksusta, joten en toimi enää kenenkään pankkina (en käytä tuota sanaa kylläkään).

    En pyytele anteeksi omia päätöksiäni, enkä selittele enempää, eikä kukaan ole koskaan jatkanut asian jankkaamista. Jos joku haluaa toimia kassana, maksan samantien oman osani pois, en anna itselleni edes mahdollisuutta unohtaa tätä.

    No, tämä ei ollut kaipaamasi vastakkainen mielipide, mutta asia liippasi läheltä :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kommentoinnista! Tosi samanlaisia fiiliksiä itsellä tosiaan. Toi ravintolajuttu on jännä, yleensä se ole juuri minä joka sanoo ääneen sen ensimmäisenä, että "laskut erikseen". Jotenkin tuntuu, että moni vain jää odottamaan että josko joko ottaisi kopin ja maksaisi kaiken eikä kukaan kehtaa alkaa itse sanomaan, että erikseen. On jonkinlaista sosiaalista peliä myös nää rahatilanteet.

      Poista
  2. Itselle tulee heti mieleen jos maksamisesta pitää muistuttaa, että vastapuoli tarkoituksella kokeilee kuinka kiinnostunut olet saamaan rahasi takaisin ja josset palaa asiaan ensimmäisen kerran jälkeen, niin kas eihän sitä niin paljon kiinnostanutkaan niin voin hyvin jättää maksamatta takaisin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Uuh, toivottavasti tuosta ei ainakaan monella ole kyse - tuntuu jotenkin kurjalta, että joku kaveri ajattelisi, että jospa tuo unohtaisi niin saisin maksatettua omia kulujani toisella... Mulle aina tulee mieleen näissä tilanteissa, että onko menneisyydessä ollut joku tilanne missä itse olen toiminut "väärin" eli esim unohtanut, toinen ei ole kehdannut sanoa ja nyt ajattelee, että "no mäkin unohdan kun säkin olet unohtanut". Tästä syystä toivoisin kovasti itse, että aina tällaisista sanottaisiin suoraan niin ei jäisi mitään hampaankoloon. Siksi myös itse sanon nykyään joka tilanteessa, vaikka se tosi epämukavalta tuntuukin.

      Poista
  3. Olen itse vähän molempia, eli tarkka ja en niin tarkka. Meitä on esimerkiksi neljän ystävän porukka. Kesällä olimme festareilla ja hotellissa, jolloin hotelli ja festariliput maksettiin tasan omamme. Festareilla sitten kukin haki vähän vuorollaan juotavaa, se oli sitten itsestä kiinni mitä osti (kukaan ei kuitenkaan tuonut pelkkää vettä 😄). Tämä kaikille ok ja aika tasan ne ostot varmaan meni.

    Sitten taas toisten kanssa jaamme maksut tarkkaankin, ja maksu mielellään mobilepayllä. Muistutan kyllä jos joku ei heti maksa ja itse pyrin maksamaan aina mahdollisimman pian.

    Eli itselläni se riippuu seurasta. Toisessa seurassa tiedän, että loppujen lopuksi kaikki menee tasan eikä tarvitse olla niin tarkka. Ja toisten kanssa ei, niin summt jaetaan heti.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Toi on totta, että seura vaikuttaa myös paljon miten itse haluan toimia. Jos on pitkä historia kaverin kanssa ja tietää että tulevaisuudessakin tehdään asioita yhdessä niin tällöin se ei ole niin justiinsa, että kumpi maksaa milloinkin mitäkin. Aika tasaa nämä.

      Mua kyllä hieman ahdistaa isommassa porukassa noi yhteismaksamiset, kun haluaisin että nekin menisi eurolleen tasan. Tällaisissa tilanteissa toivoisin, että olisin hieman "rennompi" koska ei se niin eurolleen ole oikeasti :) Toki tällainen tilanne myös vaatii kavereiden tuntemista, että jokainen todellakin sen kierroksen tarjoaa ennemmin tai myöhemmin, eikä jätä välistä (valitettavasti mulla on kokemusta tästäkin toimintatavasta).

      Poista

Vuoden 2022 osingot

Vuoden 2021 tuloksista maksetut osingot vuoden 2022 aikana on mun kohdalta maksettu. Viimeiset maksettiin lokakuun puolivälissä.  Yhteensä s...