tag:blogger.com,1999:blog-4882328872735151376.post2640322594459568918..comments2024-03-06T10:49:24.968-08:00Comments on Glendora&Raha: Taloudellinen taustaniGlendorahttp://www.blogger.com/profile/10034989780132867031noreply@blogger.comBlogger3125tag:blogger.com,1999:blog-4882328872735151376.post-18370351930953527852019-12-17T23:21:56.432-08:002019-12-17T23:21:56.432-08:00Kiitos paljon oman tarinasi jakamisesta! Ompa miel...Kiitos paljon oman tarinasi jakamisesta! Ompa mielenkiintoista lukea, että aikalailla samanlaisista taustoista voi tulla erilaisia rahankäyttäjiä eli periaatteessa se kotona opittu malli ei ole se ainoa vaikuttava tekijä. Toisaalta tunnen vähän kateutta lukea tätä - itsellänikin voisi olla aika paljon parempi tilanne, jos olisin nuorena jo tajunnut säästää edes osan :) <br /><br />Kun Davea nyt seuraan niin hän siis kategorisoi ihmiset kahteen ryhmään eli spender ja saver. Ihan näin hatusta vetämällä arvioisin, että meidän ero on siinä, että minun perusluonne on spender ja sinun saver ja tästä johtuen tilanteemme ovat melko erilaiset samankaltaisista lähtötilanteista huolimatta. Mielenkiintoista omalla kohdallani on, että mikä minulla sitten oli lopulta se ratkaiseva tekijä, joka muutti käytökseni. Vieläkin kyllä kipuilen sen kanssa, että haluaisin käyttää rahaa siihen ja tähän, mutta järki voittaa suurimmassa osassa tilanteissa.Glendorahttps://www.blogger.com/profile/10034989780132867031noreply@blogger.comtag:blogger.com,1999:blog-4882328872735151376.post-50536137624011291402019-12-11T09:05:47.402-08:002019-12-11T09:05:47.402-08:00Meinasin ensin kommentoida tähän, mutta kommentist...Meinasin ensin kommentoida tähän, mutta kommentistani olisi tullut vielä pidempi kuin tuosta edellisestä. :) Joten päädyin kirjoittamaan asiasta omaan blogiini. https://saastojossu.blogspot.com/2019/12/katkeruuden-ja-kateuden-piikkeja.htmlSäästöjossuhttps://www.blogger.com/profile/17753458189752930596noreply@blogger.comtag:blogger.com,1999:blog-4882328872735151376.post-56307398507310133662019-12-10T06:21:00.567-08:002019-12-10T06:21:00.567-08:00Kiinnostava teksti, olen itsekin paljon pohtinut s...Kiinnostava teksti, olen itsekin paljon pohtinut sitä, miten se on vaikuttanut minuun kun vanhemmat ovat aina pyytämättä auttaneet. Lapsuuteni vaikuttaisi olevan aika samantapaista rahan suhteen kuin sinulla; minulla ei ollut viikkorahaa, mutta sain aina rahaa siihen mitä halusin/tarvitsin esim. elokuviin, vaatteisiin yms. En mitenkään erityisemmin tuhlaillut. Joululahjaksi sain mummolta aina setelin ja sen aina säästin. Perhe aina ihmetteli kun en halunnut heti joulun jälkeen mennä törsäämään seteliä.<br /><br />Kun pääsin opiskelemaan, isäni osti asunnon, johon muutin asumaan. Asuinkin siinä koko opiskeluaikani, nyt se toimii isän sijoitusasuntona. Sain siis käyttää opintotuen kokonaan omiin kuluihini. Elin tosin aika säästeliäästi ja rahaa jäi yli. Opiskeluaikana kävin kesätöissä ja säästin kaikki rahat mitä säästöön sain, ennen opiskeluaikaa en kesätöissä ollut. Sain myös täysi-ikäistyttyä käyttööni tilin, johon vanhemmat olivat säästäneet kaikki lapsilisäni. Kyllä isä kertoi minulle tilin olemassaolosta lapsena jo, mutta asia ei ollut aktiivisesti mielessäni. Tili on toki nyt 15 vuotta ollut käytössäni, mutta en ole siihen koskenutkaan. Mutta, se antaa mielenrauhaa tietää, että kunnon puskuri löytyy jos jotain ikävää sattuu elämässä.<br /><br />Työelämässä ollessani olen ostanut oman asunnon, joka on melkein velaton, koska valitettavasti olen joutunut jo toisen vanhempani perimään. Loput perityt rahat ovat tilillä säästönä, koska en koe niitä omakseni, eli rahapuskuria pahan päivän varalle löytyy lisää. Kaikki omat palkkatuloni, normaalin kulutuksen jälkeen, olen suunnannut ja edelleenkin suuntaan osakkeisiin ja rahastoihin ja potti lähenee jo sataatuhatta.<br /><br />Minun kohdallani se, että vanhempani ovat aina rahallisesti auttaneet, ei ainakaan ole vaikuttanut siihen, etten osaisi säästää. Nyt aikuisena toki hoidan omat raha-asiani, mutta onhan nuo lapsilisät ja muut tosi iso summa, joka minulla on ns. jemmassa. Koen sen ehkä niin, ett vanhempani ovat mahdollistaneet minun olla lapsi niin pitkään kuin mahdollistaa ja antaneet minulle mahdollisuuden opiskella hyvän ammatin ilman, että on joutunut miettimään taloutta siinä samalla. Mieheni taas tulee perheestä, jossa lapset on joka ikisen pennin joutunut itse säästämään esim. hankkiakseen jonkin pelikonsolin ja opiskeluaikana ei ole rahallisesti autettu. Kesätyöpaikoista on ollut pakko ottaa vastaan se, josta maksetaan eniten, eikä se, mikä parhaiten tukee opiskeltavaa ammattia. Olemme mieheni kanssa aikuisina kuitenkin tosi samanlaisia rahankäytön suhteen. Tiedä sitten, mikä on avain kasvattaa lapsista järkeviä rahankäyttäjiä...<br />Anonymousnoreply@blogger.com